perjantai 21. heinäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 7

Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena, toiveita oli jo lämpöisemmästä päivästä. Tulisiko pohjoiseen kesä?
Seuralaisemme oli jo reippaana miehenä ehtinyt käydä tarkistamassa hotellin aamupalan ja todennut sen oikein kelvolliseksi.
Koska alkuperäisen suunnitelman mukainen melonta ei vieläkään onnistunut, oli melojille järjestetty vielä iltapäivään asti muuta ohjelmaa: Pieni karhunkierros!  Seuralaisemme lähti sinne myös, mutta omille teilleen, ei seurueen mukana.
Minua ei sinne saa, sillä reitillä on useita riippusiltoja ja juu ei, ei ole mun ne. Olen kaksi kertaa kävellyt Repoveden riippusillan ja siinä on mulle tarpeeksi. Siellä on sentään vettä alla ja osaan kuitenkin uida.
Karhunkierroksen riippusiltojen alla on kiviä ja mitä lie. Ehei, en mene, en sitten millään. Ja muutenkin, olen niin huonokuntoinen. Kuljettaja-Sirkkunenkaan ei halunnut lähtenyt sinne.

Seuralaisemme auttoi kantamaan osan tavaroistamme takaisin autoomme ja huristi omallaan tiehensä. Me siis suunnistimme aamupuurolle. Samassa hotellissa oli yöpynyt tuttuja ja saimme seuraa - istuimme ja söimme kerrankin rauhassa: tällä kertaa meitä ei hätyytelty 😉 Ei ennenkuin kylpylän puolen remonttimiehet aloittivat hommansa ja ruokasalin puolelle levisi joku kummallinen haju ja ajoi meidät pois.

Saimme rauhassa pakata tavarat, kuljettaa meikkipussimme autoon ja lähteä Prismaan. Tai oikeastaan apteekkiin. Tarvitsin niin arkista tavaraa kuin rakkolaastaria varpaaseen! Crocsit ja paljaat varpaat ei ole sopiva yhdistelmä mulle. Olisi pitänyt olla villasukat. Vaan nyt harmittaa, kun en muista, mitä ihmeen voidetta se apteekin naishenkilö mulle suositteli sen rakon parantamiseksi. Pitäisikö soittaa sinne Kuusamon apteekkiin ja kysyä?

Prisman puolelta ostettiin vähän evästäkin, joista kannattaa muistaa PÄÄRYNÄT. Ne tulevat esille vielä myöhemmin....
Sitten olikin kello jo sen verran, että meidän oli aika suunnistaa Maaselänlahteen, josta otettiin ns. "uusi lähtö".
Siellä oli pieni laavu, ja sen eteen levittäydyimme kauppamme kanssa. Sen jälkeen jäi vielä sopiva tila laskea kanootit vesille, autoilla pystyi ajamaan lenkin ympäri.
Laavulle tuli pitämään vaihtopaikkapalveluita oikein mukava... kyläyhdistys/martat tms. en enää muista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pitkät kalsaritkin pystyi jo riisumaan jalasta :D Kauppa kävi hyvin ja väki oli hyvällä tuulella käveltyään sen Pienen Karhunkierroksen. Vaikka ohjelmaan oli tullut muutos ja melontaosuuksia oli jouduttu jättämään pois, ei kukaan ollut kiukkuinen sen takia.
Päinvastoin; kaikki odottivat innoissaan uutta aloitusta; NYT päästään kunnolla vauhtiin!

Kun melojat klo 15 oli saatu matkaan, pakattiin tavarat taas autoon, juotiin kahvit ihanien korvapuustien kera. Yksi naisista rohkaistui kysymään, olisiko meillä myydä heille edullisesti t-paitoja. Meillä oli mukana jonkun verran kaksi vuotta vanhoja paitoja, joissa ei ollut vuosilukua ja kysyimme, huolisivatko he niitä - niissä kun näkyy kaikki 30 aikaisempaa Suomi Meloo reittiä.  He ilahtuivat niistä niin, että teimme vaihtokaupat: saimme maksuksi ison pussillisen niitä ihania isoja korvapuusteja! Maaseudulla vaihtotalous vielä jyllää!
He olivat aivan mahtava joukko järjestämässä meille palveluita; kahvia, teetä, pullaa, piirakkaa, mitähän kaikkea heillä olikaan. Lisäksi heillä myytävänä kuivattuja yrttejä yms.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Poussu.  Taas tavaroiden purku autosta - kauppa auki 😃.  Siellä ehdittiin kyllä ensin syödä makkarat ja juoda kahvit ja munkit. Niin kuin huomaatte, ruokailut on meillä viikon aikana vähän niin ja näin.
Poussunkoski on upea paikka, erinomainen urheilukalastuskohde, ja mikä parasta, siellä on rakenteet myös liikuntarajoitteisille.
Tavan mukaan kun melojat tulivat rantaan edelliseltä osuudelta, oli säihkettä ja säpinää: viluiset ja väkisinkin vähän kastuneet melojat halusivat äkkiä vaihtamaan vaatteita. Ne jotka olivat lähdössä melomaan, tulivat vielä viime tipassa ostamaan melontatossuja, käsineitä, rannesuojia yms.  Rannasta kannettiin kanootteja autoille ja autoilta kannettiin uusia kanootteja rantaan.  Lähtöhetken lähestyessä mekin pistettiin meidän kaupassa laatikoiden kannet kiinni: nyt on kauppa hetken aikaa kiinni ja myyjät lähtee katsomaan kosken laskua!



Koskessa piti olla kypärä ja vanhan "maskottikisan" tilalle oli tänä vuonna vaihdettu KYPÄRÄN TUUNAUS -kisa. Ja kyllä olikin jos jonkinlaista kypärää, kyllä on ihmisillä mielikuvitusta.
Koskenlaskua oli hieno katsoa ja kyllä taas tuli mieleen, että olisipa mukava olla itsekin mukana...



Kun viimeinenkin oli koskesta laskenut, turvaryhmäkin kadonnut mutkan taakse, Myyntisirkkuset palasivat paikalleen - pakkaamaan autonsa.. Auttavia käsiä oli onneksi taas useampia ja auto oli pian pakattu. Joku ystävällinen vielä käänsi auton nokan oikeaan suuntaan ja niin suunnistettiin taas kohti yöpaikkaa.
Alunperin oli merkitty, että oltaisiin tehty kauppaa sielläkin, mutta kello oli jo niin paljon, aikataulumuutosten tähden, että pistettiin auto vaan parkkiin ja kannettiin taas meikkilaukku ja eväät sisälle, jossa miehet oli jo lämmittäneet saunan.  Kuljettaja-/Kokki-Sirkkunen piti taas huolen munkin syömisestä eli teki taas pienen iltapalan.

Ja Äitirakaskin tuli piipahtamaan meillä kylässä 😊

Tänä yönä meillä oli oma huone, mutta peräti kaksi miesseuralaista samassa kämpässä 😉

4 kommenttia:

  1. Nyt nuo päärynät jäi päähän pyörimään...=) nooh, muistan ainakin;D

    VastaaPoista
  2. "Seuraava pysähdyspaikkamme oli Possu." Mä ehdin jo hämmästyä, mutta ette sentään menneet Possumunkkia helssaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi oltu oikealla suunnalla, olisi voitu vaikka mennäkin :)
      Kevään Salaista Neuleystävääni, Reppanaista, olisi voitu käydä moikkaamassa, mutta reittimme kiersi sittenkin liian kaukaa meidän käydä tervehtimässä häntä tai hänen tulla katsomaan meitä.
      Muuta ehkäpä ensi vuoden reitille osuu joku blogituttu 😊😊

      Poista