sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 8

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena. Kesä oli todellakin tullut pohjoiseen. Kylmät kelit olivat kadonneet - kuulopuheiden ja tekstiviestien mukaan ne olivat paenneet etelään. Me emme panneet lainkaan pahaksemme. Pitkät kalsarit ja mustat ulkoiluhousut sai pakata meikkilaukkuun, ja vetää jalkaan caprit.
Edes aamulla ei ollut kovin kylmä, riitti kun t-paidan päälle veti hupparin. Meillä oli jo viime kesänä koko organisaatiolle hankitut oranssit hupparit, joissa rintapielessä on meidän logo; melova norppa ja teksti Suomi Meloo ja selässä isolla teksti CREW. Tarkoitus siis on, että me erotumme joukosta, jotta meiltä voi tarvittaessa tulla pyytämään apua. Kylmiä kelejä ja yömelontoja varten meillä on myös hienot oranssinväriset pipot - niin myös turvaryhmällä. Oman piponi olin antanut tiistai-iltana lainaksi yhdelle turvaryhmän tytölle, kun ei kenellekään tullut mieleen, että uusille turvaryhmäläisille olisi pitänyt myös tilata pipot 😊 Ajattelin, etten tarvitse välttämättä pipoa ja jos tarvitsen, meillä on myynnissä mustia ja valkoisia, sieltä riittää uusia pipoja jos ihan pakon pakon pakko tulee.

Kokki-Sirkkunen valmisti meille aamupuurot (kyllä muuten pikapuurot on näppärä keksintö!) ja teetä. Niiden voimalla taas liikkeelle.
Äitirakas kävi hakemassa yön lataantumassa ollen powerbankinsa, jotta sai puhelimeensa ja tablettiinsa virtaa - vaihdettiin muutama sana ja todettiin vain, että nähdään taas jollain vaihtopaikalla, "soitellaan" 😊
Herrasmiehet nostivat meidän "kassakaapin" autoon, samoin kuin minun meikkilaukun, Kokki-/Kuski-Sirkkunen jäi vielä pakkailemaan omia tavaroitaan, kun minä siirryin ulos odottelemaan lähtöä ja juttelemaan vieressä kajakkiaan asunto-auton katolle pakkaavan melojan kanssa.
Tuolla pätee sanonta "apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään" eli kasvot oli mulle tutut, mutta muuten ei aavistustakaan kuka oli kyseessä. Hän kyllä tiesi kuka minä olin. Juttua riitti kyllä. Selvisi se, mistä hän on ja se tietenkin johti siihen, että ystäväni täällä kotikaupungissa, on sieltä samalta pienehköltä paikkakunnalta kotoisin. Mutta kun en muistanut ystäväni entistä enkä tyttönimeä... Vaan kas sitten muistin, että hänen tyttäriensä setä oli männä vuosina tangokilpailuissa. "Jaa niin no kyllähän mä xxx:n tunnen!" - ja sitten sitä kautta sen ja sen ja sen ja sittenhän "me oltiinkin jo melkein sukua" 😊😊😊

Lopulta meidänkin auto oli pakattu, yöpymispaikkamme, joka illalla oli tupaten täynnä autoja, asuntoautoja, asuntovaunuja ja ihmisiä, oli lähes tyhjä. Mekin lähdettiin matkaan ja vaikka olisimme mielellämme pistäytyneet katsomassa Juuso -karhua Kuusamon Suurpetokeskuksessa, emme kuitenkaan ehtineet sinne. Harmi.

Sen sijaan jätimme Kuusamon taaksemme ja siirryimme Taivalkosken puolelle.  Menimme paikkaan nimeltä Koskela; joen rannalle. Sinne oli pystytte iso kota, jossa oli tarjolla keittoa, taisi olla lohikeittoa, sekä kahvia ja mitähän kaikkea siellä oikein olikaan 😊. Me pystytimme kauppamme kodan viereen - samalla kun me houkuttelimme asiakkaita meille, kehotimme käymään kodassa syömässä ja samalla kun nälkäiset söivät herkullista keittoa ja joivat kahvia, he katselivat meidän tarjontaamme ja pohtivat mitä voisivat ostaa. Meistä oli siis hyötyä toinen toisillemme 👍

Siellä olimme aika kauan - aurinko paistoi koko ajan pilvettömältä taivaalta, kesä tosiaan oli tullut ja siitä olimme iloisia. Pohdimme tietysti, oliko meidän myyntituotteet oikeanlaisia, mutta onneksi suurimmalta olivat. Ja ne vanhat tutut tietenkin tekivät kauppansa.
Ja siellä ollessamme soitti mun "tutorini" - Anu, jonka kanssa tein tuota ensimmäisen kesän 13 vuotta sitten, kun Suomi Meloo lähti Ilomantsista. Hän opetti mulle kaiken sen mitä tarvitsisi tietää, loput opeteltiin sitten pitkäaikaisen työparini kanssa ja nyt sitten on tämä Myyntisirkkunen, jonka kanssa tehdään hommaa toista kesää.

Me😊idän auto on aika paljon suurentunut tästä ja tavaramäärä JONKUN verran lisääntynyt 12 vuodessa 😊 
Siellä oli paikalla myös kolme pientä koiraa, jotka...hiukan olivat meidän kaikkien jaloissa 😔 Se oli sinänsä ikävää, koska koko ajan oli vaara, että joku kompastuu ja kaatuu tai sitten astuu niiden pienten karvaturrien tassuille. Siinä olisi sattunut kumpiakin. Tai jonkun kuuma keitto tai kahvi olisi voinut kaatua niiden päälle, sekin olisi ollut ikävää. Mutta saatiin me kyllä nauraakin niiden kustannuksella - vaikka... noh... elämässä sattuu 😊😊😊 Meidän Myyntisirkkusten meikkilaukut oli aina kaupan auki ollessa jossain pihalla, ne kun oli niin suuret - ja aina tiellä 😊 Kuski-Sirkkusella oli rinkka ja se oli tällä kertaa auton apukuskin puoleista rengasta vasten. Yksi pienistä koirista kävi sitä nuuskimasta ja ennen kuin ehdin hätiin, niin...sehän ehti merkata sen rinkan yhden remmin 😊😊😊
Auts...No, onneksi naisilla on aina ja kaikkea mukana - niin nytkin kosteuspyyhkeitä, joilla äkkiä pyyhittiin se remmi puhtaaksi, niin siihen ei jäänyt mitään hajua eikä muuta semmoista. Eikä muita koiria kiinnostanut se sama remmi 😊😊😊 Eihän sille muuta voinut kuin nauraa!

Kun melojat lopulta tulivat rantaan, tuli ohjelmaan taas muutos: joessa oli liian vähän vettä melottavaksi ja kaikki kanootit piti nostaa autojen kyytiin. Osa autoista oli kauempana, eli lastaamisessa meni jonkun aikaa. Sinä aikana me ehdittiin tehdä kauppaa ja samalla pakata autoa. Ja järjestää Kuski-Sirkkuselle mahdollisuus lähteä melomaan seuraavalla osuudella.


Kuvituskuva, jostain aikaisemmasta tapahtumasta, ei tältä vuodelta.

Minä saisin apua kaupan purkamisessa ja myyntihommissa, ei tarvitsisi yksin hoidella hommia siitä huolimatta. Hieno juttu 👍

Lopulta kaikki alkoi olla valmista, kotakin purettu ja mekin päästiin matkaan - suuntana Saijan Lomakartano, joka tulisi olemaan myös meidän Melajuhlapaikka sinä iltana!

Koko tapahtuma pysähtyy yhdeksi yöksi - illalla juhlitaan ja aamulla taas jatketaan matkaa!












lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kaunis kotimaamme - Susannan "vinkistä" vanha tarina Punkaharjulta

Susanna Maalta kertoi, että CNN:n tekemässä listauksessa on yhteensä50 luonnonihmettä ympäri maailmaa ja Savonlinnan kupeessa oleva Punkaharju on listalla sijalla 44.  Ei todellakaan turhaan! En ole käynyt katsomassa listaa, mutta veikkaan, että vähän korkeammallekin olisi voinut päästä 😊😊

Minullakin on muistoja Punkaharjulta - arvaatte varmaan minkä puitteissa. Nii-in, se Suomi Meloo. Se on oiva tapa tutustua upeaan maahamme, pitkin ja poikin ja ympäri ja ämpäri, vaikkei aina ihan kaikkiin nähtävyyksiin ehdikään tutustua. Mutta voipahan sanoa, että tuolla olen käynyt ja tuolla meillä kävi muuten niin, että...
Punkaharjulla olen kerran syönyt yhtä parhaimmista makkarakeitoista; valitettavasti mökissä vaan ei ollut mitään mistä syödä sitä eikä sillä kertaa ollut mukana varsinaisia retkeilytarvikkeita, mökissä/huvilassa kun PITI olla kaikki. No, kaksi meistä lähti kylältä etsimään kertakäyttölautasia. Kuvitelkaa, silloin, nyt en tiedä, kylällä oli kolme kauppaa, eikä yhdessäkään ollut syviä kertakäyttölautasia!!
Vaan mitä tekee nälkäiset "pelle pelottomat": ostettiin riittävästi pieniä (400g) foliovuokia :D Niistä oli ihan hyvä syödä toisen valmistamaa keittoa - aina kun joku muu tekee ruokaa, se on hyvää, syö sitä mistä kiposta/astiasta tahansa :)

****

Jos viisi vuotta sitten olisin tiennyt sen, mitä tiedän tänään, olisin sanonut kaikille läheisilleni
"olet rakas". Halannut. Soittanut. Laittanut viestin. Mutta eihän sitä - onneksi - tiedä etukäteen.
Seuraavana päivänä en enää pystynyt siihen, enkä tiennyt, kuinka raskasta aikaa läheiseni joutuivat elämään seuraavat kaksi ja puoli viikkoa.
Olen löytänyt "oikeat" ystävät :)
Turhaa riitelyä ja nipotusta olen oppinut välttämään. Ei minun tarvitse aina olla oikeassa. Ja vaikka olisinkin, ei muiden tarvitse olla väärässä :) Jos kyse ei ole hengestä vaan pienistä asioista - kuka oli milloin missäkin ja sanoi mitäkin -  mitä sillä on väliä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Pidän väittelemisestä, mutta olen myös oppinut antamaan periksi.

Me olemme täällä vain kerran. Ei tuhlata aikaa. Nyt mennään syömään suklaata 😊😊😊😊

❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 7

Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena, toiveita oli jo lämpöisemmästä päivästä. Tulisiko pohjoiseen kesä?
Seuralaisemme oli jo reippaana miehenä ehtinyt käydä tarkistamassa hotellin aamupalan ja todennut sen oikein kelvolliseksi.
Koska alkuperäisen suunnitelman mukainen melonta ei vieläkään onnistunut, oli melojille järjestetty vielä iltapäivään asti muuta ohjelmaa: Pieni karhunkierros!  Seuralaisemme lähti sinne myös, mutta omille teilleen, ei seurueen mukana.
Minua ei sinne saa, sillä reitillä on useita riippusiltoja ja juu ei, ei ole mun ne. Olen kaksi kertaa kävellyt Repoveden riippusillan ja siinä on mulle tarpeeksi. Siellä on sentään vettä alla ja osaan kuitenkin uida.
Karhunkierroksen riippusiltojen alla on kiviä ja mitä lie. Ehei, en mene, en sitten millään. Ja muutenkin, olen niin huonokuntoinen. Kuljettaja-Sirkkunenkaan ei halunnut lähtenyt sinne.

Seuralaisemme auttoi kantamaan osan tavaroistamme takaisin autoomme ja huristi omallaan tiehensä. Me siis suunnistimme aamupuurolle. Samassa hotellissa oli yöpynyt tuttuja ja saimme seuraa - istuimme ja söimme kerrankin rauhassa: tällä kertaa meitä ei hätyytelty 😉 Ei ennenkuin kylpylän puolen remonttimiehet aloittivat hommansa ja ruokasalin puolelle levisi joku kummallinen haju ja ajoi meidät pois.

Saimme rauhassa pakata tavarat, kuljettaa meikkipussimme autoon ja lähteä Prismaan. Tai oikeastaan apteekkiin. Tarvitsin niin arkista tavaraa kuin rakkolaastaria varpaaseen! Crocsit ja paljaat varpaat ei ole sopiva yhdistelmä mulle. Olisi pitänyt olla villasukat. Vaan nyt harmittaa, kun en muista, mitä ihmeen voidetta se apteekin naishenkilö mulle suositteli sen rakon parantamiseksi. Pitäisikö soittaa sinne Kuusamon apteekkiin ja kysyä?

Prisman puolelta ostettiin vähän evästäkin, joista kannattaa muistaa PÄÄRYNÄT. Ne tulevat esille vielä myöhemmin....
Sitten olikin kello jo sen verran, että meidän oli aika suunnistaa Maaselänlahteen, josta otettiin ns. "uusi lähtö".
Siellä oli pieni laavu, ja sen eteen levittäydyimme kauppamme kanssa. Sen jälkeen jäi vielä sopiva tila laskea kanootit vesille, autoilla pystyi ajamaan lenkin ympäri.
Laavulle tuli pitämään vaihtopaikkapalveluita oikein mukava... kyläyhdistys/martat tms. en enää muista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pitkät kalsaritkin pystyi jo riisumaan jalasta :D Kauppa kävi hyvin ja väki oli hyvällä tuulella käveltyään sen Pienen Karhunkierroksen. Vaikka ohjelmaan oli tullut muutos ja melontaosuuksia oli jouduttu jättämään pois, ei kukaan ollut kiukkuinen sen takia.
Päinvastoin; kaikki odottivat innoissaan uutta aloitusta; NYT päästään kunnolla vauhtiin!

Kun melojat klo 15 oli saatu matkaan, pakattiin tavarat taas autoon, juotiin kahvit ihanien korvapuustien kera. Yksi naisista rohkaistui kysymään, olisiko meillä myydä heille edullisesti t-paitoja. Meillä oli mukana jonkun verran kaksi vuotta vanhoja paitoja, joissa ei ollut vuosilukua ja kysyimme, huolisivatko he niitä - niissä kun näkyy kaikki 30 aikaisempaa Suomi Meloo reittiä.  He ilahtuivat niistä niin, että teimme vaihtokaupat: saimme maksuksi ison pussillisen niitä ihania isoja korvapuusteja! Maaseudulla vaihtotalous vielä jyllää!
He olivat aivan mahtava joukko järjestämässä meille palveluita; kahvia, teetä, pullaa, piirakkaa, mitähän kaikkea heillä olikaan. Lisäksi heillä myytävänä kuivattuja yrttejä yms.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Poussu.  Taas tavaroiden purku autosta - kauppa auki 😃.  Siellä ehdittiin kyllä ensin syödä makkarat ja juoda kahvit ja munkit. Niin kuin huomaatte, ruokailut on meillä viikon aikana vähän niin ja näin.
Poussunkoski on upea paikka, erinomainen urheilukalastuskohde, ja mikä parasta, siellä on rakenteet myös liikuntarajoitteisille.
Tavan mukaan kun melojat tulivat rantaan edelliseltä osuudelta, oli säihkettä ja säpinää: viluiset ja väkisinkin vähän kastuneet melojat halusivat äkkiä vaihtamaan vaatteita. Ne jotka olivat lähdössä melomaan, tulivat vielä viime tipassa ostamaan melontatossuja, käsineitä, rannesuojia yms.  Rannasta kannettiin kanootteja autoille ja autoilta kannettiin uusia kanootteja rantaan.  Lähtöhetken lähestyessä mekin pistettiin meidän kaupassa laatikoiden kannet kiinni: nyt on kauppa hetken aikaa kiinni ja myyjät lähtee katsomaan kosken laskua!



Koskessa piti olla kypärä ja vanhan "maskottikisan" tilalle oli tänä vuonna vaihdettu KYPÄRÄN TUUNAUS -kisa. Ja kyllä olikin jos jonkinlaista kypärää, kyllä on ihmisillä mielikuvitusta.
Koskenlaskua oli hieno katsoa ja kyllä taas tuli mieleen, että olisipa mukava olla itsekin mukana...



Kun viimeinenkin oli koskesta laskenut, turvaryhmäkin kadonnut mutkan taakse, Myyntisirkkuset palasivat paikalleen - pakkaamaan autonsa.. Auttavia käsiä oli onneksi taas useampia ja auto oli pian pakattu. Joku ystävällinen vielä käänsi auton nokan oikeaan suuntaan ja niin suunnistettiin taas kohti yöpaikkaa.
Alunperin oli merkitty, että oltaisiin tehty kauppaa sielläkin, mutta kello oli jo niin paljon, aikataulumuutosten tähden, että pistettiin auto vaan parkkiin ja kannettiin taas meikkilaukku ja eväät sisälle, jossa miehet oli jo lämmittäneet saunan.  Kuljettaja-/Kokki-Sirkkunen piti taas huolen munkin syömisestä eli teki taas pienen iltapalan.

Ja Äitirakaskin tuli piipahtamaan meillä kylässä 😊

Tänä yönä meillä oli oma huone, mutta peräti kaksi miesseuralaista samassa kämpässä 😉

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tapaaminen ja yllätys, siis yllätyksiä

Susanna Maalta jo kertoikin, että tapasimme eilen Susannan, Repun ja Annen kanssa Mäntsälässä ihanassa Runda Munken -kahvilassa. (Suosittelen, jos siellä päin käytte; ihania leivonnaisia, erinomainen kahvi- ja teevalikoima ja vaikka mitä). 

Tapaamisemme jäi vähän aiottua lyhyemmäksi, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että voimme tavata pian uudestaan 😊😊

Oli ihana tavata pitkästä aika koko joukko ja he onnistuivat vielä tapaamisen lisäksi yllättämään mut täysin:  Sen lisäksi, että he lauloivat mulle, sain aivan ihanan kukkakimpun ja kortin 


Lisäksi Susannalta sain aivan ihanan keraamisen pöllökaulakorun - katselin sitä koko eilisen illan ja ihailin väriä: kuva vääristää väriä vähän, sen oikea vihreä on aivan huikea! Tai oikeastaan tuo ylempi kuva on keltaisempi kuin pitäisi, en huomannut muokata sitä ennen tänne siirtämistä (olen tumpelo)


Kiitos Susanna, Repu ja Anne - olette ihania ❤❤

Tänään postityttö toi Susannan kortin, jonka hän oli lähettänyt mökiltä: ihana orava neulomassa, varmaankin kaulaliina. Se on varmaan se kaulaliina jonka lupasin neuloa Isosiskolle. Valitsimme siihen yhdessä langan 😊 Kiitos!

Possumunkin lähettämästä kisukortistakaan en ole tainnut muistaa kiittää? KIITOS! Kisu on suloinen, muistuttaa vähän Pojalla olevaa Tyttöä. 

Tänään postityttö toi postia myös Sinisen Sohvan Emännältä ja Isännältä: pienen reseptikirjasen, ohjeita kesäisiin ruokiin, sekä ihanan nallekortin.  Kortti oli reseptikirjasen välissä, keskiaukeamalla, varmaankin ihan sattumalta, tai sen sen takia, että keskiaukeama oli luonteva paikka sille.

Meillä käytiin AM:n kanssa jotain ruokakeskustelua eilen, olisiko liittynyt jotenkin Ilta-Sanomien johonkin ruoka-artikkeliin tms. Sen keskustelun yhteydessä menin lupaamaan, että JOS näin käy - en enää muista mitä, mutta se oli tyyliin "viimeinen vaihtoehto, jos ei enää mitään muuta syötävää ole" - niin opettelen syömään KESÄKEITTOA. Kesäkeitto on nimittäin ruoka, jota inhoan yli kaiken ja olen vaikka päivän syömättä, jos ei mitään muuta syötävää ole.
Olen syönyt kesäkeittoa viimeksi 16-vuotiaana, kun mummuni on sitä keittänyt remonttimiehille, enkä kehdannut olla syömättä. Syöminen kävi niin, että lusikallinen keittoa ja puoli lasillista maitoa 😊

Tänään kun avasin Sinisen Sohvan kirjeen ja reseptikirjasen ottaakseni kortin sieltä välistä, katsoin tietenkin samalla, mikähän ruokaohje siinä mahtaa olla: KESÄKEITTO! 
AM katsoi ihmeissään kun purskahdin nauruun, kortti toisessa ja kirjanen toisessa kädessä, enkä saanut sanottua mikä ihme oikein naurattaa 😊 Miten se kesäkeitto osuikin juuri siihen kohtaan, kaikista niistä kirjasen ruuista ja herkuista! Se ainoa ruoka, joka jäänee tekemättä - ja se ruoka, josta oli juuri ollut puhetta 😊 Ja josta AM varmasti muistaa, että olen luvannut, että opettelen syömään sitä, ja keksii jonkun kelmin juonen, että saa mut syömään sitä 😊

Suurkiitos kortista ja reseptikirjasesta Siniselle Sohvalle - siinä on ihania ohjeita, mm. sitruuna-parmesan-kylmäsavulohipasta. Saa veden kielelle, harmi kun kello on jo näin paljon! Onneksi kohta on viikonloppu..

Ja vielä viimeisenä. 
Marjaanalle terveisiä.  Menin ja vähän fiksasin sitä pöllökalenteria... Mulla ei ollut ihan samanlaisia kirjaimia kuin niissä kahdessa muussa palikassa, mutta nyt on kaikki kuukaudet olemassa, meitä ei haittaa vaikka yksi vuodenaika on vähän erilainen kuin muut. Mulla on ruskeaa akryylimaalia, maalasin palikan uudestaan ja sitten liimasin siihen tarrakirjaimet päälle. 
Meiltä löytyi sille oikein loistava käyttötarkoituskin 👍👍 (kun ei - anteeksi vain - kuitenkaan muisteta joka päivä vaihtaa siihen oikeaa päivämäärää....kaksi harvapäätä....)


Nuin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 6

No niin. Tässä välissä olette joutuneet lukemaan kaikenlaista höpinää ja löpinää (ja vieläkin sitä olisi, tärkeää asiaa), mutta jatketaanpa tätä välillä, ettei jää unholaan ihan koko viikko 😊

Edellisessä osassa toivottelin teille hyvät yöt, esiteltyäni teille hienosti rakentamani tyynyn. Mökki oli lämmin, mutta jostain syystä heräsin yöllä siihen, että palelin ihan valtavasti. Oikein tärisin. Voi kurjuus. Ei tiedä hyvää. Ja sitten piti lähteä pihan perälle. Sekin vielä. Krääk. Inhoan kömpiä makuupussista ulos - ja takaisin, olkoonkin, että nyt oli kyse UNIpussista, joka oli vähän kätevämpi. Vaan ei auttanut. Ja omat crocsit jossain meikkilaukun - olenhan esitellyt sen meikkilaukkuni? Sinne siis on pakattu koko viikon omaisuus makuupussia lukuunottamatta. Siis meikkilaukun uumenissa. No, kaverin töppösiä voi aina lainata sitä vartenhan ystävät on olemassa 😊

Ulkona oli lämmintä. Illan pilvet oli jo aikaa sitten kadonneet. Ja hyttyset tulleet tilalle. Niitä ei olisi kaivattu. No, nousipa jalka sitä ripeämmin, vaikka silmät olikin hiukan sikkaralla. Mutta millä torjut sen kylmän, jonka tiesi palaavan heti kun pääsee takaisin sinne unipussiin, siitä huolimatta, että mökki on lämmin?

No, matalammallakin tyynyllä voi nukkua, joten tyynystä pitkät kalsarit jalkaan ja penkiltä huppari päälle. Jo vain rupes lämpiämään.

Aamulla oli tarkoitus nukkua vähän pidempään; ajatus oli ettei kauppaa tarvitse välttämättä avata samassa paikassa vaan mennään seuraavaan paikkaan. Olisi aikaa lähteä rauhassa ja käydä syömässä aamupala. Vaan toisin kävi 😩 Taisi olla niin, että kumpikin meistä oli juuri herännyt ja todennut, että kummallakin oli hirveä päänsärky 😩😩 Häkää?? Särkylääkettä ja hetken aikaa silmät kiinni, jooko?

Rrriiiiiinnngggg....Puhelin soi..."Missä te ootte? Täällä olis asiakkaita..."  Tota, me ollaan täällä mökillä kun... No, meillä on kummallakin hirrrrveee päänsärky, oisko joku häkä- tms. myrkytys. Me tullaan niin pian kuin saadaan kamppeet kasaan.
Ja hop hop. Eihän meillä kauaa kestä, kun Sirkkuset pistää vauhtia 😊😊
Mutta siinä kävi sitten kuitenkin niin, että me mentiin aamiaiselle ja meidän ihanat "pojat" pakkasi auton sillä aikaa ❤  Ja me kun ajateltiin, että meidän pitää pakata auto, ennen kuin päästään lähtemään seuraavaan paikkaan, mutta kaikki olikin jo valmista.

Mutta ette IKINÄ arvaa mikä löytyi siitä ns. päärakennuksen oven suusta, kun mentiin syömään - siellä muuten oli maailman parasta lohikeittoa, jos en jo edellisessä osassa muistanut mainita. Aamupala oli myös tosi hyvää. Nii-in, mikähän siellä olisi ollut 😊😊

Niin, ette varmaan olisi arvanneet 😊😊 Pöllöpä hyvinkin, pöllö, siinä se vahti sisäänkäyntiä.

Kun aamupala oli syöty, kehuttu ruuat ja todettu, että auto on hienosti pakattu, ei ollut enää muuta tekemistä, kuin palata takaisin Kuusamon urheilukentän uimarannalle, sinne mistä sunnuntaina lähdettiin.
Nyt pätkii tämän Myyntisirkkusen muisti sen verran, etten muista ihan varmaksi - ei me taidettu kauppaa siellä kokonaan avata.

Sen jälkeen sitten olikin ohjelmassa muutos, sillä yllätys yllätys - olimme niin pohjoisessa, että järvet olivat vielä jäässä! Eikä meillä ollut jäänsärkijää mukana 😉 Jouduimme perumaan useamman  osuuden, mutta järjestimme melojille muuta ohjelmaa suunnitellun reitin tilalle. Mm. jokimelontaa Oulankajoelle.
Siinä oli vähän...noh...omanlaisensa jännitysmomentti meilläkin, kun osuus päättyi paikkaan, johon ei meidän iso pakettiauto mahtunut; päätöspaikka oli ison mäen alla jonne me kyllä ajoimme ja auton ympäri kääntäminen olikin vähän niin ja näin 😊 Onneksi meidän melojaporukassa on ihania ihmisiä joista löytyy aina avuliaita miehiä (varsinkin kun näyttää vielä vähän avuttomammalta kuin onkaan...), jotka auttaa... ja niin me saatiin auto ympäri ja päästiin lopulta pois sieltä pussinperästä. Saatiin sitten auto pysäköityä ihan mukavalle "parkkipaikalle" mäntykankaalle, saatiin meidän lippukin merkiksi tienposkeen, että täällä me ollaan - ja meidän auton kyllä tunnistaa! Ja hyvää seuraa vastapäätä 😊 Pari-kolme tuntia meni oikein mukavasti, asiakkaita ei kyllä käynyt, muuta kuin hyttysiä. Niille ei juuri housuja eikä takkeja saatu kaupaksi...

Paikka oli pitkän hiekkatien päässä ja katseltiin siinä ohiajavia autoja: miten tuolla autolla näytti, että tuo takarengas on niin tyhjän näköinen..no se meni jo.  Seuraava auto pysähtyi siihen meidän kohdalle: voi itku...takarengas puhki! Vararengas on, mutta missä tunkki??
- Hei oota, mä pysäytän, tossa on meidän turvaryhmän auton, kysytään siltä... -Onko sulla tunkkia?
- No ei oo, mutta oota mä soitan... - Hei ei tarvi, se oli meidän porukan toinen auto, ja meidän tunkki löytykin jo! - Aha okei, no hyvä 😊

Kaiken kaikkiaan SEITSEMÄSTÄ autosta puhkes rengas sillä tiellä! Johtui siitä hiekasta, tai se oli kuuluemma jotain sepeliä tms.

Siinäpä se sitten olikin tiistaipäivä. Mekin lähdettiin taas takaisin Kuusamoon, se oli looginen suunta, koska sieltä sitten suunta jatkuisi aikanaan "eteenpäin". Menimme Kuusamon Tropiikkiin yöksi. Kylpylän puoli oli remontissa joten meillä oli vain huone hotellin puolella ja Kuski-Sirkkunen teki meille taas iltapalaa. Kulujen säästämiseksi otimme lisävuoteeseen edellisyön mökkivieraan, oli ihan mukava jutella kolmestaan ja juoda teetä porukalla ennen nukkumaan menoa.

Huoneessa oli myös, siitä huolimatta, että kylpylän puoli suljettuna, kylpytakit. Tuota...kävi vain samoin kuin vuosia vuosia sitten "tyttöporukalla" kylpylässä... se "lisävuoteen" kylpytakki" oli lasten kylpytakki 😊😊😊 Miksi ne aina olettaa, se lisävuoteessa nukkuva on lapsi? Olihan se toki pakko kiskoa päälleen - arvatkaa kuka sen teki? Juu, ette saa siitä kuvia nähdäksenne, ette, vaikka kuinka pyytäisitte kauniisti. Ne on jo tuhottu. Kuvitelkaa nyt, aikuinen ylipainoinen nainen lasten kylpytakissa. Ja vaikka se nainen laihtuisi muka-alipainoiseksi, niin se on silti liian pieni se kylpytakki. Ei ole kaunis näky semmoinen. Ei 😊  Pissat meinas tulla housuun.

Toivottavasti saatte unta 😉😉😉




maanantai 17. heinäkuuta 2017

Taas kerran - olen onnekas, äärettömän onnekas!

Tänään on ollut monta juhlapäivää:

Ritari Ässä, siis David Hasselhoff täytti 65 vuotta.
Eija Vilpas täytti 65 vuotta
Matti Nykänen täytti 54 vuotta
Cornwallin herttuatar Camilla, prinssi Charlesin toinen vaimo, täytti 70 vuotta

Mutta minulle tärkeintä tässä päivässä on se...

viime viikon lauantaina sain olla todistamassa avioliittoon vihkimistä, henkilön jonka häät olivat Pojan ja Siskorakkaan jälkeen yhdet tärkeimmistä.
Tänään sain viettää omaa 30-vuotis hääpäivääni ❤❤

Kolmekymmentävuotta sitten tahdoimme ja lupasimme rakastaa myötä- ja vastamäessä.
Myötämäessä on helppo rakastaa, mutta vastamäessä tarvitaan sitä tahtoa. Tarvitaan myös kunnioitusta toista kohtaan ja tukemista.

Meidän pitkän liittomme salaisuus on vanha sananlasku
"Älä anna auringon laskea vihasi yli".

**
Olen varmaan kertonut tämän tarinan aikaisemminkin, mutta kerron kuitenkin uudestaan: vein aikanaan töihin tuon nyt jo siis 30 vuotta vanhan hääkuvani. Se on siis 80-luvun loppupuolelta, kun oli muotia permanentikiharat ja matkatelkkarin kokoiset silmälasit. Meillä molemmilla oli sellaiset. AM:llä on kuvassa harmaa, raidallinen puku. Kuvitelkaa siitä 😊

Kuva aiheutti ryhmässä jolle sen näytin, hillittömän naurukohtauksen, josta ei tahtonut tulla loppua. Nauroin toki itsekin, onhan se aika koominen kuva.. Lopulta joku yritti lohduttaa sanomalla "No mutta onhan siinä ihan nätit kukat"... Ja uusi naurunremakka, joka jatkui ja jatkui ja jatkui.... Töihinkin olisi pitänyt mennä takaisin 😊

Siitä lähtien olen tasaisin välein (n. 5 vuoden välein) "ilahduttanut" fb-kavereita sillä kuvalla ja samalla kertonut missä mennään. Tänäänkin yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta laitoin kuvan esille ja saimme paljon onnitteluja - siitä huomasin kuinka onnekas olenkaan (onnekkaita ollemmekaan). Jotenkin vain tiedän niistä viesteistä, mitkä on tulleet sydämestä ja mitkä on vain siksi kun "kuuluu" kirjoittaa/tykätä.
Vuodet ja kokemus opettaa 😊

Uudet 30 vuotta alkaa huomenna 😊😊

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - minäkö aikuinen nainen?

Susanna maalta ja Sus' meinaavat, että olen jo aikuinen ja viisas nainen. Kaikenlaista 😃😃

Vaikka sattuuhan sitä tietysti aikuisillekin ihmisille kaikenlaisia kommelluksia. Mutta ihan vain näin pikaisesti kerron teille viimeisimmän. Kerroin siitä naamakirjassakin. Ja sain kehotuksen ruveta vast'ikään saamani kävelykepin lisäksi käyttämään kypärää. Ehdotin, että jos rupeaisin pitämään AM:n pyöräilykypärää:



Ja miksikö näin? No kun tuota.... Kävi niin, että... Yhtenä aamupäivänä postiluukku kolahti. Kops. Menin eteiseen, laitoin valot, että näen ottaa kaikki postit ulko-oven ja välioven välistä.
Nousin ylös, sammutin valot ja vedin välioven kiinni.
Unohdin yhden asian.... Unohdin vetää pääni pois... Ja niinhän siinä sitten kävi, että pää jäi oven väliin...

Jostain syystä kampaajani kertoi naamakirjassa nauravansa vedet silmissä. Miksiköhän? Kehotti kyllä ottamaan varovasti. Ja häneltä sain sen kypäränkäyttökehotuksen 😃😃

Sen jälkeen olen ottanut hyvin varovasti - en ole koskenut mihinkään terävään tms.

Papereita olen kyllä kadottanut 😃😃 Mulla on tässä läppärin alla sellainen viilennin - tiedättehän? Aamulla selvittelin vielä viimeisiä melontajuttuja ja mulla oli muistilappu, ehkä noin 15 cm x 15 cm kooltaan. Tai oikeastaan niitä papereita oli kaksi. Toinen oli tarpeeton, toisessa oli koneelle siirrettävää tietoa, käyttämättömien rannekkeiden määrä (eri värisiä rannekkeita/kpl)
Sen turhan rypistin ja vein roskiin. Tulin takaisin sohvalle tallentaakseni tiedot siltä toiselta lapulta koneelle. Vaan lappua ei ole missään. Ei niin kerta kaikkiaan missään. Suututti. Kiukutti. Kun aina kaikki häviää. Mutta sitten ajattelin, että olkoot. Ne samat tiedot on olemassa toisessakin paikassa ja jos tarvitsee, joku muu voi ne rannekkeet laskea ensi keväänä.
Otin koneen syliini - ja kas! Siellähän se lappu oli - "imeytyneenä" viilentimeen kiinni, ropelit imivät sen siihen tiukasti. Mitä tästä opimme? No emme sitten kai yhtään mitään.... Tai ehkä sen, että katso aina mihin läppärisi asetat, kun lasket sen sylistäsi 😃😃

Että semmoinen aikuinen ja viisas pöllö täällä 😃😃😃😃 Hu-huu!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut jatkuu vielä, mutta ensin muuta

Kun Myyntisirkkusten seikkailut oli seikkailtu, oli juhannusviikko ja edessä edellisen viikon paperityöt - tavarantoimittajien inventaariolistojen puhtaaksikirjoittaminen ja edelleentoimittaminen. Se vei yllättävän paljon aikaa, vaikka olin valmistautunut siihen mielestäni hyvin: tehnyt valmiit "inventaariolistat", niin että inventaario oli helppo = helpompi tehdä kuin aiemmin ja tiedot piti vain koota yhteen.

Viikkoon sisältyi myös reissukassin purkamista - se vie multa normaalisti noin kolmisen viikkoa 😊 - ja pyykinpesua. Oli pakko vähän yrittää myös siivota, vaikka oltiinkin AM:n kanssa siivottu jo ennen lähtöäni, kun meidän nuoriso oli yökylässä, ennen kuin ehdin kotiin.
Ihan vaan siltä varalta siivosin, että jos joku haluaisi tulla käymään 😊 En ollut kutsunut ketään, mutta olin luvannut tarjota kahvia ja pullaa, jos joku tulee. Kävin ihan kakkuakin ostamassa sitä varten. Mä kun en osaa leipoa - voileipäkakun olisin osannut AM:n kanssa tehdä, mutta kun ei niitä juhlia järjestetty, niin ei sitten tehty sitäkään. Ei edes Poikaa varten.

Postityttö kuljetti postia mukavasti koko juhannusviikon - kiitos kaikille, jos olen unohtanut kiittää. Kaikenlaisia pöllöjä liihotteli postin mukana meille.


Tästä ristipistotyöstä teille kerroinkin - mukana on lahjakortti käsihoitoon. En ole sitä vielä käyttänyt, sillä en ole ehtinyt. Olisi ollut ihanaa saada nätit kädet ja kynnet häihin, mutta kynnet on niin lyhyet, ettei niistä olisi saanut nättejä pelkällä lakalla.




Tämän Minervanpöllön sain toiselta Myyntisirkkuselta. Kerrotaan, että Minervan pöllö on viisauden tunnus ja filosofian vertauskuva 😊
Muusta en tiedä, mutta kaunis se minusta on.



Ei-enää-niin-Salainen-Neuleystäni eli Reppanainen lähetti myös vielä paketin 😊
Ei taida ihan kunnolla näkyä, mutta pöllö siinäkin on. Kassissa on tuliaiset Isosiskolle ja Pikkuveljelle: RUISLEIPÄÄ



Ja vielä reissun aikana tuli tekstiviesti, että postiin on tullut paketti. Marjaana oli lähettänyt vielä yhden pöllön lisää:


Kaikkien teidän kortit ja ajatukset on tulleet perille - te olette varmaan jo oppineet tuntemaan mut ja tiedätte millainen ihminen olen 😊  Kun sanon, että ajatuksenne, ovat tulleet perille, tiedätte mitä tarkoitan.
Olen kertonut teille ennenkin, että teistä on tullut tärkeitä ihmisiä - teistäkin, keitä en ole tavannut.






Juhannus kuitenkin meni miten meni 😊  AM kävi aattona kaverinsa kanssa taas kolmen-neljän tunnin kahveilla - olen iloinen, että he ovat taas löytäneet toisensa. Minulle iski hirvittävä ikävä mummua. Sellaista ikävää ei ole ollut pitkään aikaan. Ehkä se johtui siitä seuraavan päivän syntymäpäivästä.
No, juhannusaatto me kuitenkin oltiin kahdestaan kotona tehden sitä mitä tehdään muinakin perjantai-iltoina 😊  eli ei mitään. Juhannuspäivänä Äitirakas ja Isäpuoli kävivät kahvilla ja toivat kukkakimpun. Minun kukkiani, juhannusruusuja.

Väri on vaan vähän liian keltainen, en tullut korjanneeksi sitä...

Illemmalla kävi vielä vanha Ystävä poikansa kanssa ja toi valtavan suuren tiffany -tekniikalla tehdyn - ette kyllä arvaa minkä... pöllötaulun 😊  Nyt vaan pitäisi keksiä sille vielä paikka. Edellinenkin taulu, pyöreä, odottaa vielä ripustamista, niin ettei se vaan tipahda. Sen paikka olisi ikkunan edessä, mutta kun ikkunan karmiin ei saa kiinnittää mitään, niin paikka pitää nyt miettiä uudelleen ja tarkkaan. Ja tuolle toiselle taululle ihan uusi paikka.

Sunnuntai-iltana kävi vielä Pojan kummit kylässä, mutta muuten me vietettiin aikaa ihan kahden AM:n kanssa. Poika tuli vasta maanantaina ja lähti sitten tiistaina kotiin, samalla kun AM vei mut Äitirakkaan luo, josta sitten keskiviikkoaamuna aikaisin lähdettiin Helsinki-Vantaalle ja kohti Englantia 😊
Että semmoista. Niin se vaihtui vuosikymmen Pöllöllä, eikä sitä viidenkympin villitystäkään ole sitten tullut - kengät jäi lopulta Siskorakkaan luo, vaikka tuolla yhdessä aikaisemmassa päivityksessä niistä mainitsin, että ovat ovensuussa odottamassa. Mutta kun ei niitä silloin tarvittu, niin jätin sen sitten sinne kokonaan...



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Voiko häistä selvitä kuivin silmin?

Ei. Ei voi. En minä ainakaan. "Pelkään" jo etukäteen niitä päiviä, kun Poika ja Siskorakas joskus menevät vihille. Jos menevät. Toivottavasti menevät. Niistä päivistä ei kyyneliä tule puuttumaan.

Tänään oli kaunis - ja kuuma! - heinäkuun alun päivä ja meidät oli kutsuttu häihin. Ei tullut mielenkään kieltäytyä kutsusta, olisi saanut olla tosi hyvä syy, että olisimme jättäneet ne väliin. 

Kyse oli Joulupojasta. Jo matka kirkkoon oli minulle tunteikas, kun ajattelin, että kohta... Olimme kirkolla hyvissä ajoin ja odottelimme pihalla muita vieraita saapuviksi. Emme tunteneet ketään, sulhasen veljetkin olivat jo niin aikuistuneet, ettemme tunnistaneet heitä.

Sitten tuli sulhasen vanhemmat: "Täällähän on tuttuja! Varavanhemmat, niin kuin meidän xx on aina sanonut" 💕 
Siinä se oli. Ensimmäinen hetki kun jouduin nieleskelemään. Varavanhemmat! 
No kirkossa olo oli tietysti sitä mitä oli... En vain pitänyt papista. Vihkijänä oli naispappi - mulla ei ole mitään naispappeja vastaan, miten voisikaan olla, kun en itse edes kuulu kirkkoon, mutta tällä papilla oli jotenkin "kolkko" ääni. Isoon kirkkoon olisi tarvittu vähän pehmeämpi ääninen pappi.  Mutta kauniisti hän puhui, siitä ei päästä mihinkään ja taas piti silmänurkkia kuivailla. En ollut ainoa...

Juhlapaikalle kun päästiin ja lopulta päästiin onnittelemaan tuoretta avioparia, oli tuoreen aviomiehen ensimmäinen kommentti "No miten ne vanhemmat täällä näin häntäpäässä tulee?" 😊😊 
Voih, ette tiedä miten sydämeni taas pusertui kasaan - minullahan onkin siis kaksi poikaa! 
Ja miten hänen silmistään näki, että hän oli iloinen siitä, että pääsimme paikalle, Pojan ja Tyttöystävän kanssa.

Niin ja morsian - morsianhan oli tietenkin yhtä kaunis tämä pilvetön kesäpäivä, jona saivat häitään viettää! 

Harmi kyllä, jouduimme lähtemään pois, heti hääkakun leikkaamisen ja kakun ja kahvin jälkeen, mutta saimmepa olla todistamassa tätä tärkeää päivää.

Tullessa totesin Pojalle, että no, onhan sulle sittenkin se isoveli, vaikka ollaan aina luultu ettei sitä ole. Näillä miehillä - ei kai pian 3-kymppisiä voi enää pojiksi sanoa, vai voiko? - on ikäeroa vain 15 päivää. Ovat tunteneet ekaluokasta asti. 

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Onneksi on kengat ovenpielessa valmiina!

Se kuulemma alkoi nyt - sanoi Aitirakas ja Siskorakas. Nii-i, just se.  Eli paree joko ottaa ja lahtea nyt, tai pitaa tiukasti sohva kasinojista kiinni 😂

No mutta oikeasti tarkoitukseni oli vain kirjoittaa ja kertoa, etta hengissa ja hyvissa voimissa ollaan. Lainaan Siskon konetta ja tasta puuttu aakkoset pisteilla - siis.. niin no ne aakkosten kaksi viimeista kirjainta. On muuten vaikea kirjoittaa, kun ne puuttuu koko koneesta.  Joten pahoittelen entista suurempaa kirjoitusvirheiden maaraa.

Kuviakaan en saa lisattya, eika niita kylla hirveasti olekaan.

Laskeuduimme Heathrow'n kentalle keskiviikkoaamuna paikallista aikaa yhdeksalta ja tuntui ihan hullulta, kun taalla oli viela ihan aamu ja me oltiin lahdetty kotoa aamulla ja matkustettu ja monta tuntia - oman sisaisen kellon mukaan paiva oli jo pitkalla.

Siskorakas oli meita vastassa ja edessa oli viela muutaman tunnin automatka, pysahdyksineen. Kun lopulta paasimme perille, oli vastaanotto mita lampimin: ihana Prinsessa 4 vee tuskin malttoi meita sisalle asti paastaa kun oli jo meita halaamassa niin lujasti, etta taas sai pyyhkia roskia silmistaan. Han ei tiennyt kumman ymparilla olisi pyorinyt - istuimme kolmistaan sohvalla ja han vaihtoi vuorotellen mummon kainalosta tadin kainaloon ❤❤
Vuoretellen olemme saaneet lukea iltasadut ja hoitaa nukkumaan laittamiset.
Pikkuveli sen sijaan katselee meita hiukan epaluuloisesti, eika ole oikein lammennyt kummallekkaan 😊

Tuliaiset on melkein jo ostettu - nyt voi siis keskittya siihen mita ostaa itselleen. Harmi vain, etta matkalaukku on jo melkein taynna; se oli taynna tullessa ja se on taynna lahtiessa.

Jaa niin mita mina niista kengista horisin? No niin kun ne sanoi, etta mulla alkoi se viidenkympin villitys... Yksi ongelma noissa kengissa vain on... Siskorakas "nappasi" multa yhdet kengat. Onneksi oli varakengat mukana....

Palataan taas yhteyksiin - ja pahoittelut, etten vastaile teidan kommentteihinne: luen ne kylla puhelimella sahkopostin kautta kaikki, mutta vastaaminen puhelimella on niin hankalaa ja nama illatkin menee niin nopeasti, ettei juuri tule talla koneella oltua.

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa jatkuu kunhan paasen kotiin 😉😉