lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kyllä mä siitä tykkään

vielä näin 32 vuoden jälkeenkin ❤. Niin, meillä on tänään kihlajaispäivä, tuon "Mörön" kanssa. (Duracell-pupulle AM on "Mörkö" , ei pelottava, toivottavasti, mutta sillä nimellä puhuttaessa muistaa, kenestä on kyse 😃)

Olen joskus Vuodatuksen puolella varmaan kertonutkin, kuinka me silloin vuonna -85 mentiin kihloihin: AM oli silloin armeijassa ja me oltiin menossa salaa kihloihin. Lomia ei kovin tiuhaan tahtiin silloin saanut (merisotakoulusta, merimies on eri mies 😏 ) ja yhdellä lomalla sitten käytiin ne sormukset ostamassa ja jätettiin kaiverrettavaksi. Ja sovittiin sitten, että minä haen ne kun ovat valmiit ja lähetän sulhasen sormuksen postissa hänelle 😃 Siihen aikaan postin kulkuun saattoi luottaa ja kun oltiin laskettu, että kirjeen pitäisi olla perillä sinä ja sinä päivänä, niin minä soitan hälle silloin.
Näin tehtiin. Vaan sulhanenpa ei ollut ihan siinä puhelimen ääressä, vaan häntä lähdettiin hakemaan puhelimeen ja siinä odotellessa juttelin sitten kaverinsa kanssa - mikä ei ollut mitenkään ihmeellistä ja outoa, niin kävi melkein joka kerta kun sinne soittelin.. No löytyihän se sulhanenkin; sormuksen kera ja niin me sitten lopulta mentiin siinä puhelimessa kihloihin 😃 
Viikon verran sen jälkeen kävelin kädet taskussa, kun en uskaltanut kertoa Äitirakkaalle, mutta hän kuulemma tiesi siitä - jo ennen meitä 😃😃

Tämä puhelinkihlaus on kuulemma meillä isän puolella suvussa tapana; setäni on myös kihlannut puolisonsa puhelimitse, ovat olleet pari vuotta kauemmin kihloissa kuin me 😃


Eilen tapasin taas pitkästä aikaa ystäväni käsityön ääressä tuttuun tapaan vakiokahvilassamme. Istuimme siellä sellaiset nelisen tuntia, puhuimme ja puhuimme ja teimme samalla ristipistotöitä. Kahvila on ihana vanha puutalo, jossa useita pieniä huoneita joissa kussakin on muutamia pöytiä. Ihmiset käyvät siellä mm. tekemässä töitä yms. Ja pakko oli katsoa ystävän puhelimella Yle Areenasta miesten viestin maaliin tuloa. Yritimme käyttäytyä, olla hiljaa, ettemme häiritsisi muita. Mutta kuinkas meidän kävikään: siinä vaiheessa kuin Matti-parka heitti kuperkeikan, meiltä kummaltakin pääsi ihan spontaani "kiljaisu" 😃😃
Muut tietenkin säikähtivät, mutta pyysimme anteeksi ja kerroimme mitä tapahtui; Matti sai kyllä sympatiaa meiltä kaikilta.

Nyt juuri on paha mieli Kertun vuoksi - ikävää, ettei pystynyt hiihtämään hiihtoaan loppuun. Mutta sellaista urheilu on, joskus vaan uupuu, kroppa vaan ei kestä. Elämä kuitenkin jatkuu ja Kertullakin on vielä paljon edessä.

14 kommenttia:

  1. Onnittelut teille kahdelle onnelliselle puhelinkihloista!
    Minun tämän päivän homma on tehdä itsetehty- juttu maaliskuun SNY- pakettiin, joten lanka kutsuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :)
      Minunkin pitäisi varmaan jo pikkuhiljaa ruveta miettimään ihan tosissaan SNY-pakettia - tuolla se takaraivossa on koko ajan tekeillä, mutta ei vielä toteutuksessa.

      Poista
  2. Oih! Kovasti onnea teille kyyhkyläisille �� minä täällä pohdiskelen kuumeisesti mitä itsetehtyä osaan ensimmäiseen Sny-pakettiin väkertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SNY-Peikkonen :)
      Voi - odotan jo innolla mitä jännittävää keksitkään! Muistathan, että ilahdun ihan mistä vain <3

      Poista
  3. Suloista, romanttista ja aitoa, kuten vain RAKKAUS voi olla, on tarina teidän kihlauksestanne. Itsetehtyhomma on minulla ainakin ihan hakusessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Silloin oltiin niin nuoria, niin nuoria. Ja miten pitkiä olikaan ne välit lomien välillä. Mutta niin vain kuule pysyi kynä nuoren miehen kädessä silloin; kellarissa on tallessa kaikki kirjeet ja kortit mitä silloin olen häneltä saanut :)

      Poista
  4. Onnittelut! Enpä ole ennemmin kuullut puhelinkihlauksesta. Hauska. Kyllä täällä myös katteltiin kisoja ja eläydyttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kun ei siitä seuraavasta lomasta ollut tietoakaan ja sormuksiin piti päivämäärä kaivertaa, niin päädyttiin tuohon puhelinkihlaukseen :D :D

      Tänään katseltiin vielä Matin hiihto; yritin lukea kirjaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kahdeksan kilometriä ennen maalia piti pistää kirja pois ja keskittyä pelkkään hiihtoon. Ja kyllä ne oli silmät märkinä täälläkin, niin tänään kuin muinakin päivinä, onnistumisten ja epäonnistumisten hetkillä.
      "Ei meillä oikeastaan urheilua katsota, ei me silleen siitä välitetä" - on yleisin sanonta meillä....vaan jostain syystä kanava vaihtuu, kun kyseessä on olympialaiset tai mm-kisat, silloin kun on edes jonkinlainen mahdollisuus, että suomalainen pärjää :)

      Poista
  5. Onnea ja syvä kunnioitukseni kestävästä rakkaudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Onhan niitä vastamäkiäkin ollut, mutta yhdessä on laskettu ja kiivetty ja onneksi on Poika, joka jaksoi huolehtia AM:stä siinä pahimmassa mäessä <3

      Poista
  6. Ryhmäkiljahduksessa on voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - heti rupes naapuripöytääkin hiihto kiinnostamaan ;)
      Ja olihan siitä hyötyä kahvilallekin; kun oli pakko käydä ostamassa ne lohtukaakaot ja lohtuleivos :D

      Poista