torstai 16. maaliskuuta 2017

KIrjasto. Ja auto. Kirjat. Ja lukeminen.

Salaisen Ystäväni kanssa kirjoiteltiin kirjoista edellisen päivityksen kommenteissa.

Meidän - siis MEIDÄN kirjasto, tuossa muutaman sadan metrin päässä suljettiin maanantaina.
Remontin vuoksi. Se on suljettuna kesään asti ja remontoidaan vastaamaan uutta kirjastolakia:
Uuden kirjastolain mukaan yleisen kirjaston tehtävänä on tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan.

(Aloitin tekstin jo aamulla ja oli jäänyt lause kesken, mutta en muista mitä olin kirjoittamassa... No ei sen väliä)

Joka tapauksessa. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä ajaa myös kirjastoauto ja nyt tämän ajan, kun kirjastomme on remontissa, meillä käy kirjastoauto sekä tuossa kaupan pihalla, että tuolla toisen koulun pihalla eli melkein siinä kirjaston vieressä. 
Ajattelin, että ainakin KERRAN on käytävä kirjastoautolla. Tai itse asiassa jo ihan senkin takia on käytävä, että yksi kirja pitää palauttaa.
Mutta senkin takia pitää käydä, että pitää verestää vanhoja muistoja. Onko kirjastoautoissa vielä sellainen samanlainen tunnelma, kuin silloin ennen, silloin 70-luvulla, kun kävin mummon, siis muorin kanssa kirjastoautossa? 

Olen kai joskus kertonutkin niistä reissuista. Millaista se oli kun talvella kovalla pakkasella, pimeässä tähtitaivaan alla mentiin muorin kanssa potkukelkalla maantien laitaa pysäkille odottamaan kirjastoautoa. Ja vaikka pysäkillä puhuttiin ja höpötettiin ja hypittiin hangessakin, niin kirjastoautossa päti samat säännöt kuin kirjastoissa muutenkin: siellä piti olla hiljaa. Siellä puhuttiin kuiskaten :) Ei siellä kailotettu eikä huudettu. 
Kesäisin kirjastoauto ei muistaakseni kulkenut, en ole varma. Eihän kesällä ehtinyt lukeakaan, kun oli kaikkea muuta tekemistä. Aikuisilla maatyöt yms., lapsilla kasvimaan kitkemiset ja omat tekemisensä kavereiden kanssa: majojen rakentamiset metsään ja.... pahan t - eikun piti siis pysyä poissa pahan teosta. Se oli muuten rankkaa hommaa. 
(Unohdin, että Äitirakas lukee tätä blogia myöskin.... 😉 )

Mutta tuo meidän kirjasto. Katsoin siitä juuri tietoa. Se täyttää tänä vuonna 70 vuotta! Silloin kun me ollaan muutettu tänne asuinalueelle, on kirjasto ollut erään kerrostalon kellarikerroksessa, ja sinne on avattu vuonna 1947.
Nykyisiin tiloihin, jotka nyt siis remontoidaan, se muutti 1992. Mekin ehdittiin Pojan kanssa käydä siellä alkuperäisessä kirjastossa muutaman vuoden ajan, muistan siis kyllä senkin. 

Meidän kirjaston olemassaolo oli vaakalaudalla vuosi-pari sitten, mutta saimme lopulta pitää kirjastomme ja siitä olen tosi iloinen. Toivottavasti meidän asuinalueen asukkaat ymmärtävät, mikä suuri aarre se on ja käyttävät sitä - ja varsinkin sitten kun se remontoidaan ja sinne saadaan vielä enemmän kaikenlaista oheistoimintaa, muutakin kuin kirjojen lainaamista. 

Onhan sitä ollut tähänkin asti, kuten meidän käsityökerhomme, kirjallisuuspiiri ja vaikka mitä.

Tästä tulikin näköjään tämmöinen oman kirjaston puolustuspuhe - ja samalla vähän muidenkin kirjastojen 😊 - mutta.... 

Minulla on ollut onnea: Äitirakas ja isä ovat johdattaneet minut pienestä pitäen kirjojen maailmaan, eka luokan opettaja jatkoi siitä minkä äiti oli jo aloittanut ja opetti muutamassa päivässä minut lukemaan: meillä on siis luettu aina ja Joulupukki toi meillä aina kirjoja joululahjaksi. 
Ja Siskorakaskin on koulutukseltaan "kirjastontäti" - on sillä ihan oikein hienokin titteli, mutta kun minä en sitä muista, niin mulle se on kirjastontäti. Ja näistä syistä tämä Pöllötäti yrittää omalta osaltaan pitää mummon kanssa huolta siitä, että Duracell-pupu ja aikanaan myös Pikkuveli oppivat lukemaan suomeksikin. 

Ja kun nyt kerran lukemista, kirjoja ja kirjastoja lähdin puolustamaan, niin

KÄYKÄÄ KIRJASTOSSA, JOS ETTE MUUTA LUKEMASSA, NIIN VAIKKA PÄIVÄN LEHDESTÄ SARJAKUVAT 😃

EDIT: Unohdin kertoa, että kaiken muun hyvän lisäksi, meidän kirjastossa on ihan huippu henkilökunta ja siksikin siellä on kiva käydä 😃 ❤

16 kommenttia:

  1. Ihana postaus <3

    Aattele, miten onnekas mä olen: saan jopa palkkaa siitä että käyn kirjastossa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Nii-in - jospa mäkin olisin silloin aikanaan älynnyt, niin mäkin olisin voinut tehdä töitä kirjastossa, sen mitä nyt ehdin tehdä töitä :D

      Poista
  2. En nyt muista mistä tää on mut - Sata vuotta elämällä elää sata vuotta, lukemalla voi elää sata elämää!
    Niin totta, lukeminen kannattaa aina, ihmiset jotka ei lue, on epäilyttäviä!! Ah, nyt muistinkin, Sähköjänis - plokikirjasta jota mainostin sivuillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti sanottu! Ja tuosta oon vähän samaa mieltä, ihmiset jotka ei lue, niissä on jotain epäilyttävää. Mä olen kyllä valmis tarkistamaan kantaani niiden suhteen, jos niillä on joku muu hyvä harrastus, kuten esim. jotain käsillä tekemistä.

      Poista
  3. Mä kävin tänään kirjastossa avustajani kanssa. Lainasin käsityökirjan ja - lehtiä meidän sunnuntaiseen käsityökahvilaan. Kävimme ihailemassa kirjaston alakerrassa taidenäyttelyä.
    Mites teidän kässäkerho, kun kirjastonne on remontissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kirjaston kanssa samoissa tiloissa on mm. vanhusten dementiakoti, lasten päiväkoti ja mun kampaaja :)
      Siellä on useita erilaisia kokoontumistiloja ja sieltä löytyi meillekin tiloja, jossa me voidaan nämä kevään loput viisi kertaa kokoontua. Kesäksihän tuo kässäkerho taas loppuu joka tapauksessa.

      Meidän kirjastossa on usein taidenäyttelyitä: päiväkodin pienet taiteilijat taiteilevat milloin mitäkin <3
      Samoin vastapäisen koulun oppilaiden teoksia saadaan ihailla usein: koulussa on mm. erityisesti kuvataiteeseen painotettua opetusta sekä erityisen tuen pienryhmiä.
      Pojan ollessa pieni, käytiin naapureiden kanssa usein nukketeatterissa kirjastossa - voi, meidän kirjastossa on tosiaan vaikka mitä!

      Poista
  4. Mä menin ekaluokalla kirjastoon sellaiselle kirjastonkäyttötunnille ja tajusin, et se on se, mitä haluan tehdä isona: Olla töissä kaikkien ihanoiden tarinoiden ja asioiden kanssa. Olen kuulemma harvinaisuus kirjastoalalla tämän suuntautumiseni vuoksi :)

    Toki jo aiemmin minua oli viety kirjastoon. Muistan vanhimman veljeni kantaneen minua olkapäillään Töölön kirjastoon satutunnille, jonka aikana hän itse meni musiikkiosastolle kuuntelemaan levyjä :)

    Lisäksi mun vanhemmat ei koskaan rajoittaneet lukemista esmes iän takia. Luin mm. Irvingin 'Kaikki isäni hotellit' 11-vuotiaana. En välttämättä tajunnut kaikkia nyansseja, mutta ei se haitannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen käynyt koulua pienessä maalaiskoulussa jossa oli kirjasto: eka-tokaluokan luokkahuoneen takaseinä oli täynnä kirjoja ja se avattiin kerran viikossa (tai kerran kahdessa viikossa, en enää muista varmaksi).
      Jokaisella oli oma pahvinen kortti, johon kirjattiin lainatun kirjan numero ja palautuspäviä ja ne vedettiin sitten yli kun kirja palautettiin. Vastaavasti kirjan takakannessa oli tasku, jossa oli kortti ja siinä kirjan numero ja siihen merkittiin lainaajan numero ja palautuspäivä :D
      Opettaja vähän tarkkaili, että mitä kirjoja kukakin lainasi; minä olin nopea lukija ja luin aika nopeasti ne eka-kolmaluokkalaisille tarkoitetut kirjat, mutta en saanut vielä isommille tarkoitettuja kirjoja :)

      Poista
  5. Mitä siellä remontoidaan? Tehdään jotain kerhohuonetta uutta kirjastolakia varten??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. Varmaan parempia ja käytännöllisempiä tiloja niin, että esim. meidän käsityökerho ja kirjallisuuspiiri tms. voisivat kokoontua samanaikaisesti. Useita toimintoja yhtä aikaisesti, kenties? En tiedä. Toivottavasti ei mitään osastoa ainakaan pienennetä, vaan kaikki kirjat palautetaan takaisin.

      Poista
  6. Kuulostipas tutulle =) myös meidän koulussa oli kaksi korkeaa kaappia, jotka avattiin perjantai-iltapäivisin. Sieltä sitten sai lainata kirjoja kirjastotätinä toimivalta naapurin tädiltä. Ja niitä kirjoja pidettiin hyvin! Lainakirjaa lukiessa piti olla puhtaat kädet ja lukemisen jälkeen kirja takaisin kaappiin.
    Myös minulle on luettu aina ja kun lukemaan opin niin sen jälkeen kirjoja onkin kulunut huima määrä! Ei ollut sukulaisilla vaikeaa joulu- ja synttärilahjojen osto. Kirja kelpasi varmasti- vaikka se olisi ollutkin divarista ostettu. Tai ne oikeastaan olivat parhaita, kun pääsi miettimään millainen ihminen edellinen omistaja on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Meillä on nyt vähennetty kotoa kirjoja, vaikka ennen olin sitä mieltä, että kirjahylly on nimenomaan KIRJOJA varten :D
      Meillä aloitettiin tämä huippumuodikas konmarinointi (ei tuollaista sanaa olekaan..) jo ennen kuin siitä täällä Suomessa tiedettiinkään ja siinä samalla siivottiin myös kirjahyllyä: jätettiin sinne vain niitä tärkeimpiä kirjoja. Hyllykön on vallanneet pöllöt... Kyllä meillä siis kirjoja vieläkin on ja juuri kaksi viikkoa sitten hain AM:lle divarista yhden vanhan nuorten kirjan :D
      Ennen kirjoja ostettiin "kun halvalla sai", nykyään enemmän harkiten.
      Mun vanhoja nuorena ja lapsena lahjaksi saatuja kirjoja on mökillä; toivottavasti syksyllä käyneet varkaat eivät repineet niitä :( Vain pari rakkainta olen sieltä tuonut jo aikaisemmin kotiin.

      Poista
  7. En melkein enää itsekään muista mun titteliä, kun ei sitä pääse käyttämään! Ehkä joku päivä vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä jonain päivänä vielä pääset oikeaksi kirjastontädiksi :) Onhan sielläkin kirjastoja, mehän käytiin siellä yhdessä kirjastossa, jos oikein muistan? Ja se oli hieno, värikäs :)

      Poista