keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tapahtunutta - kaikenmoista

Mitähän kaikkea sitä oikein kertoisikaan - tai missä järjestyksessä.

Kerron niitä ihania uutisia ensin. Äitirakas kävi katsomassa Isosiskoa ja Pikkuveljeä.  Siis Duracell-pupua, tädin Prinsessaa. Ja pikku-Prinssiä. Isosisko oli kysynyt, miksei "Pöllö"-täti ja L-pappa tulleet mukana. Siskorakas oli nopeasti keksinyt selityksen, että L-pappa jäi vahtimaan mummolaa ja täti tulee sitten kun on paremmassa kunnossa, vaikka sitten syksymmällä, kun ole lähdössä kouluun. "Joo, ja sitten se on jouluun asti!" 😊

Isosisko oli pakottanut mummon ostamaan yhden pehmopöllön mulle tuliasiksi: Ja kaikki tyhjä tila mummon matkalaukusta oli täytetty halauksista ja lentosuukoilla 💖

Ja Pikkuveli oli tietenkin ihana pieni pulloposki 💖







Siskorakas puolestaan lähetti tällaisia pöllöjä - näitä olen toivonut saavani jo pitkään:

"Ei näe, ei kuule, ei puhu"
Itse lähetin Isosiskolle tuliasisiksi kirjoja ja muovailuvahaa yms. ja Pikkuveljelle tällaisen itse neulomani vaunupeiton:


Väri oli juuri sopiva pienen pojan myssyyn ja rattaisiin.

Muitakin ihan positiivisia asioita on tapahtunut, ovat vaan osittain vielä kesken.
En muista kerroinko syksyllä, että hain itselleni henkilökohtaista avustajaa lenkkeilyä yms. varten. No, asiasta ei kuulunut mitään ja rupesin siitä soittelemaan joulun aikaan ja selvisi, että hakemukseni oli "tarttunut" toiseen hakemukseen! Onneksi soitin. Sitten asia lähtikin liikkeelle ja nyt sain päätöksen: mulle myönnettiin avustaja tälle vuodelle 👍 Olen siitä tosi iloinen, sillä nyt pääsen lenkkeilemään ja liikkumaan, parantamaan kuntoani jne ilman kohtauspelkoa, kun on mukana joku, joka pitää huolta.

Sitä eläkettä ne antaneet mulle vieläkään, mutta sain osakuntoutustuen tälle vuodelle. Päätös ja lääkärinlausunnot ovat menneet automaattisesti eteenpäin käsittelyyn sinne, missä on se mun valituksenikin, joten pitäkää edelleenkin peukkuja, jooko.

Näitä asioita olen tässä hoitanut koko tammi-helmikuun; joka päivä on pitänyt soittaa johonkin suuntaan, että on saanut lisää tietoa, että osaa toimia oikein ja on oikeat paperit oikeassa paikassa. Nyt on kuitenkin helpompi hengittää, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että minkähän lainen paperi postiluukusta tänään tipahtaa. Nyt ne on sieltä tipahtaneet. Ei sellaiset kuin odotin, mutta näillä on nyt mentävä, tässä vaiheessa ei itku auta. Valitus on vireillä ja sen käsittelyä odottaessa.
Seuraava tehtävä on ruvettava etsimään sitä sopivaa avustajaa ja tekemään sopimusta hänen kanssaan.

Kevät tulee ja odotan, että Siskorakas ja Lanko tekisivät rohkean ratkaisun: pakkaisivat Isosiskon ja Pikkuveljen koneeseen ja lentäisivät tänne. Teettehän sen, jooko? Kyllä ne lapset koneessa pärjää, ei tuo niin pitkä matka ole 😊😊

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikö olekin?
      Tuossa se on mun sängyn päädyssä; käden ulottuvilla jos tulee yöllä tarvis saada unikaveriksi :)
      Siinä on muutama muukin tärkeä pöllö:
      Ensimmäinen pehmopöllö 16 vuoden takaa; sain sen kun olin TAYS:ssa sairaalassa aika rankassa leikkauksessa ja muut läheiset täällä kotona - AM toi sen kun tuli leikkauksen jälkeen katsomaan. Tamperelaiset pöllöt on aika lepposia :)
      Yksi tärkeä pöllö on KYS:stä kun kävin siellä ekan kerran ja sain tietää, että ottavat mut sinne tutkimuksiin/hoitoon - se oli tärkeä päivä myös. Savolaiset pöllöt on mukavia ;)

      Poista
  2. Ihan samanlaisen peiton tein talvella -15, kun odotimme Tyypin syntymää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tehnyt aiemmin yhden vaaleanpunaisen :)

      Poista
  3. Pöllöt on kivoja. Kuultiin pari päivää sitten hiiripöllön piipitystä. En minä sitä tunnistanut, mutta lenkkiseurana oli orni.
    Kannattaa matkustella lasten kanssa pienenä, jotta niistä kasvaa helppoa matkaseuraa kuten minun mummotettavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on oman latuyhdistyksen kanssa näin keväällä "pöllönkuunteluretkiä" - eikä tarkoita sitä, että lähdetään kuuntelemaan mun höpötyksiä ;) Niillä reissuilla jopa minä oon hiljaa... Olen viime aikoina kuullut juttuja, että en ole kovin hiljainen, en tiedä mihin perustavat väitteensä ;)

      Poista
  4. Toivottavasti valitus menee läpi. Pitää olla sitkeä, olen kuullut :]. Osakuntoutustuki on tietty tyhjää parempi. Jännä että eivät edes sitä antaneet toistaiseksi voimassa olavana osaeläkkeenä, mutta semmosta se nykyjään on. Vaikeaa on eläkkeelle pääsy.

    Mulla on se osakuntoutustukihakemus ollu jo neljä kuukautta Kevassa. Voipi tietty olla, että eivät anna päätöstä ennen ku nähään miten kuntoudun leikkauksesta, eikä sillä päätöksellä tietty ny mikään kiire ole, ku ei tarvihe iha heti töihin mennä. Jotenkin en vaan usko, että musta enää kokopäiväseen työntekoon on leikkauksen jälkeenkään, mutta jää nähtäväksi. Olen tässä miettinyt aikani kuluksi kaikenlaisia muita loppuelämän vaihtoehtoja, mutta kahtotaan. Jospa sitä jossain vaiheessa sais taas semmosen etiäisen, että just näin mun on tarkotus tehä :)).

    Hieno homma, että sait sen avustajan ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Hirvittävän kauan sulla kestänyt tuo hakemuksen käsittely - mulla ei kuitenkaan mennyt vähän reilu kuukausi. Mutta siinä sen näkee, miten erilailla ihmisiä kohdellaan eri paikoissa - epäreilua.

      Mä luotan siihen, että asiat vielä järjestyy, tavalla tai toisella ja turha näitä on hirveästi etukäteen murehtia. Jatkan "taistelua" :D - koita sinäkin pärjäillä, kevät on jo ihan nurkan takana 👍

      Poista
  5. Voi, niin tekisi mieli tulla koko poppoon kanssa, mutta vaikka lapset pärjäisikin, niin omat hermot saattaa loppua kesken :D Puhumattakaan siitä, että lentolippuja ei saa ostettua Duracell-pupun leikkirahoilla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän voit sitten pitää hermolomaa täällä, kyllä me muut hoidetaan Duracell-pupu ja Pikkuveli. Voih....siinä ois kuule tädille maailman paras synttärilahja..... tuli vaan mieleen, kun eilen puhuivat iästä...

      Poista