tiistai 28. helmikuuta 2017

Huru huru huru huru



pitkiä pellavia-a-a
ja hienoja hamppuja-a,
räätikkäitä ku nurkanpäitä
ja nauriita kuin lautasia,
papuja ku pähkinöitä
ja perunia ku pulleroi!
Ja tupakkikultaa kans
isän piipun päähän!


Laskiaista laskettiin sunnuntaina perinteisesti enon luona, mun vanhassa mummulassa.  Paikalla meitä oli 21 henkeä, neljä sukupolvea! Ihan uuteen ennätykseen ei päästy mutta desibeleissä kyllä varmaan taas hivoteltiin ennätyslukemia 😃😃 Ja uskokaa tai älkää, mutta lapset oli niitä "maan hiljaisimpia" - suurin meteli lähti meistä aikuisista 😄

Ensin tankattiin kunnolla hernekeitolla ja pannukakulla. Tällä kertaa laskiaispullien virkaa toimitti Fazerin (ei maksettu mainos) marjapiirakat; mansikka-, vadelma- ja mustikkahillolla. Ja oli toki muitakin herkkuja. 
Kun vatsat oli pullollaan, äidit huolehti, että lapset käy pissalla: niin minä Pojasta kuin Äitirakas minusta ja kun mummua ei enää ole, niin Äitirakkaan ja sisarustensa täti huolehti sitten heistä (ja anopit vävyistä, täytyhän niistäkin jonkun huolehtia) 😏😏 - ihan siltä varalta tietenkin, ettei kenenkään tarvitse sitten enää pyytää vessaan kun on kaikki talvitamineet päällä; tiedättehän kuinka hankalaa on käydä vessassa kaikissa toppatakeissa ja -housuissa ja villahousuissa muissa.. 

Ja lopulta me päästiin pihalle:


Tietenkin laskettiin mäkeä
Hypättiin "mäkeä"
Tehtiin lumienkeleitä :)




Kolareiltakaan ei vältytty - onneksi ketään ei sattunut, hui hai vaan ja matka jatkui :)

Ja mitä olisi ulkoilu ilman nuotiota ja nuotiomakkaraa 😋😋
Niin paljon herkkuja ei voi syödäkään, etteikö ainakin yksi makkara maistuisi kaikille - vaikka sitten kylmänä.









Varsinainen "todistusaineisto" jäi kaivamatta esille ja varmistamatta, että oliko tämä nyt jo 20. kerta eli olisiko ollut oikein juhlan paikka. Aika lähelle ainakin 🎇🎉🎆


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä vain - lasten touhua ulkona oli kiva katsella ja aikuisten jutut nyt oli mitä oli... Kysyinkin serkun mieheltä, että onko hän koskaan miettinyt, mihin sukuun sitä oikein itsesi pistit. Huokasi syvään ja vastasi "joka ilta" ;)

      Poista
  2. Voih! Kateellisena luen teidän perhepäivästä ❤ itselläkin niin pieni ja kaukana asuva suku, että tapaamiset ovat valitettavan harvassa. Pissalle käynti nostatti hymyn huulille. Teen töitä lasten parissa joten ihan automaattisesti tulee myös ukkokullalta reissun päällä tarkistettua pissattaako, onko hanskat mukana ja tarviiko autoon ostaa jotain evästä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me "tehtiin" tämä perinne juuri sen takia, kun suku on levinnyt pitkin poikin Etelä-Suomea ja kun mummu nukkui pois, jäi ne äitienpäivä- ja syntymäpäivätapaamiset pois.
      Äitirakkaan kanssa vaan kerran mietittiin, että jotain pitäisi keksiä, että saataisiin suku koolle muutoinkin kuin harvakseltaan ja - tsadam - laskiainen!

      Laskiainen ei ole sellainen juhlapyhä, jolloin olisi muita "pakollisia" anoppi-/appivierailuja :D, vaan se sopii periaatteessa aina kaikille ja on tiedossa jo monta vuotta etukäteen, niin kukaan ei voi edes sanoa, ettei tiennyt :D :D

      Ja vielä kuulepas sinä Salainen Ystäväni; tuo meidän laskiaisrieha on vielä sellainenkin, että silloinkin sukulaisiksi lasketaan kaikki ystävät ja tuttavatkin, kyläläiset ja ohikulkijat :) IHAN KAIKKI ketkä vaan mukaan uskaltaa. Eli ei muuta kuin merkintä kalenteriin ensi vuodelle ja tulet mukaan - juhannuksenahan me ei enää olla niin Salaisia Ystäviä <3

      Poista
  3. Voi teillä on ollut ihan ihana laskiainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillä on yhtä ihana loma - ehditte jo lähteä ja olette varmaan jo perilläkin <3

      Poista
  4. Ihania tuollaiset sukujutut. Ja teillä on näköjään luntakin ihan mäeksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime viikon lopulla satoi lunta muutamana päivänä ja eno asuu n. 60 km meiltä vielä pohjoiseen. Ja hän aina säästää/kerää lunta laskiaista varten :) Nyt kyllä laskettiin mäkeä ihan pihasta tielle, vaikka niinhän ei saisi tehdä...

      Poista
  5. Ihana perinne! Tässä malliesimerkki, että yhdessäolo ei paljoa vaadi, vain lämmintä sydäntä ja iloista mieltä. Iso kattila ja ahkera kokki ovat eduksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ahkeran kokin virkaa hoitaa meidän serkusten isotäti, hänellä ikää jo yli 70. Ammattinsa vuoksi hänen keittonsa on niin herkullista, että kukaan ei halua jäädä siitä paitsi :)

      Poista
  6. Olipa kiva suvun kohtaamispäivä javielä perinnejuttuna. Hyvä kun on sukuperinteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joinakin vuosina on pidetty mäenlaskukilpailuja, joskus potkukelkkailukisoja ja joskus on ollut tandemhiihtoa :)
      Napakelkkakin on ollut järven jäällä muutamana vuonna, mummula, siis nykyinen enola, kun on kahden pienen järven välissä.
      Toivottavasti perinne jatkuu vielä pitkään :D

      Poista