tiistai 31. tammikuuta 2017

Nepalin aarre

Kävin viime perjantaina Pojan kanssa Lahden taidemuseossa. Viime kerrasta onkin, tunnustan, hävyttömän pitkä aika. Onneksi on Pojasta polvi parantunut, ja niin kuin jo taisin kertoa, hänelle ostettiin pyynnöstään joululahjaksi Museokortti, joka on jo kuulemma ollut käytössäkin.

Lahden taidemuseossa oli, sunnuntaina päättynyt, näyttely Nepalin aarre. Harmi, että näyttely sinällään ei kuulemma siirry mihinkään; osa valokuvista lähtee - jos oikein muistan - Katmanduun ja osa näyttelyesineistä, ne jotka olivat yksityiskokoelmista, varmaankin takaisin omistajilleen.
Ja osa näyttelyesineistä oli myynnissä, joten oletettavasti ne lähtevät uusille omistajilleen.

Näyttely oli hieno. Sana "aarre" ei viitannut siihen, mitä moni sanalla yleensä käsittää, vaan juurikin meidän käsityöihmisten käsittämään asiaan:

Näyttely tutustutti kävijät nepalilaisten käsityöläisten elämään ja työskentelyyn valokuvien, tekstien, videodokumenttien ja esineistön avulla.
Esiteltäviä käsityömuotoja olivat mm. kuparin valaminen, kultaus, kankaan- ja mattojen kudonta, Thangka-maalaus, paperin valmistus sekä rumpujen, suitsukkeiden ja rukouslippujen valmistaminen.

Se kädentaito, mikä näillä nepalilaisilla on, on aivan uskomaton. Se..se kaikki keskittyneisyys, työn tekemisen ilo, kaikki mikä heistä välittyi, on jotain käsittämätöntä. Ja se ylpeys omasta työstä, mikä heidän olemuksesta näkyi.

Tässä muuta kuva, jonka otin näyttelystä - luvan kanssa tietenkin. Näyttelyssä sai kuvata, ilman salamavaloa, mutta esineisiin kohdistetut valot hiukan häiritsevät kännykällä otettuja kuvia. 


SILKKITHANGKA
Ommeltu thankgka on tiibetiksi chenduma. Maalattuihin thangkoihin verrattuna ne ovat uusi asia Nepalissa: vanhimmat säilyneet maalatut nepalilaiset thangkat ovat peräisin 1300-luvulta. Thangka-taitelijoilla tulee olla syvä ymmärrys buddhismin kirjoituksista, ennen kuin he voivat ryhtyä tekemään niitä. Laaksossa on vain yksi thangkojen tekijä, ja hän on Nurpu Lama Sherpa. Hän kuuli tästä thangka-tyylistä jo 12-vuotiaana kotikylässään Sindupalchokissa. Myöhemmin hän matkusti Intiaan ja sai oppia Finchu Tshiringiltä Namchi-luostarissa. Hän opiskeli sielä kolme vuotta. Sen jälkeen hän muutti Katmanduun, työskenteli jonkin aikaa toisen palveluksessa ja perusti pian oman työpajan.
Kaikki Nurpun käyttämät kankaat tulevat Intian Varanasista, joka on tunnettu silkeistään. Nurpu käy siellä säännöllisesti, tilaa haluamansa kuosit, valitsee kankaan paksuuden sekä viimeistelyn ja tilaa jopa langat, jotka värjätään hän toivomuksensa mukaan.

- Tuo on siis "tilkkutyö" - aivan käsittämätön! Niin pienen pienistä osista tehty, ettei tosikaan. Ei onnistuisi minulta, ei niin millään. Tuo pitää ehdottomasti nähdä itse livenä, jotta ymmärtää, miten tarkkaa työtä tuo on.

Alkuperäinen kuva: Gary Wornell: MANDALA 2016
Mandala on sanskriitin kieltä ja se viittaa kosmosta kuvaavaan kuvioon, "harmoniseen maailmaan". Thangka-maalaus on suurta taitoa  - niin tarkkaa silmää kuin taitavaa käsityötäkin - vaativa taidemuoto. Mandalan rakenne ja kuva-aiheet noudattavat tarkkoja muotoja, mutta taiteilijat voivat käyttää värejä ja sivellintekniikkaa tulkintansa mukaisesti. Mandalassa on iPhonella taltioituja kuva-aiheiden yksityiskohtia, jotka nosta esiin pikemmin näitä upeita maalauksia luovan taiteilijan työtä, kuin teosten aiheita.

-Tästä kuvasta ei valitettavasti saa oikein kunnolla selvää, millainen upea taideteos tuo on - se ensinnäkin on aivan valtavan kokoinen ja jokaisessa ruudussa on oma maalauksensa.




Kaksi Khukuria - käsityötä nämäkin. Oikean puoleisen terä on hiiliterästä ja siinä on puukahva, vasemmanpuoleisesta ei ollut tarkempia tietoja.

- Näistä en osaa juurikaan kertoa, mutta näitä voisi verrata suomalaiseen leukuun, joka on hyvin monikäyttöinen; arkikäytössä mutta sopii myös suomalaiseen kansallispukuun.
Tuo khukuri, tai kukri, sitä  käytetään ihan arjessa, mutta myös taisteluveitsenä.  


Edit: Sen unohdin kirjoittaa - oli kyllä tarkoitus: saimme museossa todella hyvää palvelua alkaen sisäänpääsystä aina pois lähtöön asti. 
Asiakaspalvelun puolesta voin suositella Lahden taidemuseota - siellä asiakaspalvelu osataan. Katsoin juuri, että seuraavakin näyttely, Takaisin puuhun, joka alkaa 24.2.2017, näyttää mielenkiintoiselta. 












12 kommenttia:

  1. Tuosta näyttelystä on tehty ymmärtääkseni kirjakin, nimeltään juuri Nepalin aarre. Otin sen meille ja on kyllä huikeita taidonnäytteitä pullollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kirjoja oli, ja on varmaan vieläkin, myynnissä museossa.

      Poista
  2. Tuo näyttely on varmaan ollut mielenkiintoinen. Itse olen tutustunut lähinnä Nepalilaiseen ruokakulttuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se oli :)
      Nepalilainen ruokakin on hyvää - sitä olen käynyt syömässä pariin eri otteeseen. Toisella kerralla oikein Isolla Kirkolla ja silloin syötiin oikein pitkän kaavan mukaan. Oltiin kaikki niin täynnä, että meidät melkein sai pyöritellä ravintolasta ulos. Teki ihan pahaa kävellä mäkkäreiden ja muiden muka-ruokaa myyvien paikkojen ohi ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Oli nuo kukrit vähän pelottavia, ja videodokumentti niiden tekemisestä oli hurja, mutta mielenkiintoinen.
      Mutta upeita nuo käsityöt oli ja valokuvat niiden tekijöistä oli hienoja. Kuvaaja Gary Wornell on kyllä taitava.

      Poista
  4. Museokortti on hieno juttu.
    Tuollainen nyhertäminen vaatii ja kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta on varmaan myös mukavaa ja rentouttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - ja pääkaupunkiseudulla on paljon museoita ja näyttelyitä ja vaikka mitä, missä tuota museokorttia voi hyödyntää.
      Mulla ei varmaankaan tuollaisen thangkan tekemiseen riittäisi kärsivällisyyttä, hattua nostan niiden tekijöille!

      Poista
  5. Miten ihmeessä tekijä saa tilkkutyön pienenpienistä osista siistejä? Tuntuu, että kun kangas on tosi pieni ja siihen ompelee langalla, lopputulos on solmukasa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Itse saan juuri ja juuri verhon käänteet ommeltua - viimeksi ystävä kävi ne kääntämässä ja silittämässä siihen malliin, että minä vaan ompelin suoraa ommelta. Sekin on jo melkein liian vaativaa mulle :)

      Poista
  6. Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
    ”Puh!” kuiskasi hän.
    ”No mitä?”
    ”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
    ”Tarkistin vain että olet siinä.”

    Hyvää Ystävänpäivää

    VastaaPoista
  7. Kiitos Vilukissi <3

    Tuo on yksi kauneimmista asioista asioista mitä Nasu Puhille sanoo :) - ystävä ystävälle.

    VastaaPoista