tiistai 31. tammikuuta 2017

Nepalin aarre

Kävin viime perjantaina Pojan kanssa Lahden taidemuseossa. Viime kerrasta onkin, tunnustan, hävyttömän pitkä aika. Onneksi on Pojasta polvi parantunut, ja niin kuin jo taisin kertoa, hänelle ostettiin pyynnöstään joululahjaksi Museokortti, joka on jo kuulemma ollut käytössäkin.

Lahden taidemuseossa oli, sunnuntaina päättynyt, näyttely Nepalin aarre. Harmi, että näyttely sinällään ei kuulemma siirry mihinkään; osa valokuvista lähtee - jos oikein muistan - Katmanduun ja osa näyttelyesineistä, ne jotka olivat yksityiskokoelmista, varmaankin takaisin omistajilleen.
Ja osa näyttelyesineistä oli myynnissä, joten oletettavasti ne lähtevät uusille omistajilleen.

Näyttely oli hieno. Sana "aarre" ei viitannut siihen, mitä moni sanalla yleensä käsittää, vaan juurikin meidän käsityöihmisten käsittämään asiaan:

Näyttely tutustutti kävijät nepalilaisten käsityöläisten elämään ja työskentelyyn valokuvien, tekstien, videodokumenttien ja esineistön avulla.
Esiteltäviä käsityömuotoja olivat mm. kuparin valaminen, kultaus, kankaan- ja mattojen kudonta, Thangka-maalaus, paperin valmistus sekä rumpujen, suitsukkeiden ja rukouslippujen valmistaminen.

Se kädentaito, mikä näillä nepalilaisilla on, on aivan uskomaton. Se..se kaikki keskittyneisyys, työn tekemisen ilo, kaikki mikä heistä välittyi, on jotain käsittämätöntä. Ja se ylpeys omasta työstä, mikä heidän olemuksesta näkyi.

Tässä muuta kuva, jonka otin näyttelystä - luvan kanssa tietenkin. Näyttelyssä sai kuvata, ilman salamavaloa, mutta esineisiin kohdistetut valot hiukan häiritsevät kännykällä otettuja kuvia. 


SILKKITHANGKA
Ommeltu thankgka on tiibetiksi chenduma. Maalattuihin thangkoihin verrattuna ne ovat uusi asia Nepalissa: vanhimmat säilyneet maalatut nepalilaiset thangkat ovat peräisin 1300-luvulta. Thangka-taitelijoilla tulee olla syvä ymmärrys buddhismin kirjoituksista, ennen kuin he voivat ryhtyä tekemään niitä. Laaksossa on vain yksi thangkojen tekijä, ja hän on Nurpu Lama Sherpa. Hän kuuli tästä thangka-tyylistä jo 12-vuotiaana kotikylässään Sindupalchokissa. Myöhemmin hän matkusti Intiaan ja sai oppia Finchu Tshiringiltä Namchi-luostarissa. Hän opiskeli sielä kolme vuotta. Sen jälkeen hän muutti Katmanduun, työskenteli jonkin aikaa toisen palveluksessa ja perusti pian oman työpajan.
Kaikki Nurpun käyttämät kankaat tulevat Intian Varanasista, joka on tunnettu silkeistään. Nurpu käy siellä säännöllisesti, tilaa haluamansa kuosit, valitsee kankaan paksuuden sekä viimeistelyn ja tilaa jopa langat, jotka värjätään hän toivomuksensa mukaan.

- Tuo on siis "tilkkutyö" - aivan käsittämätön! Niin pienen pienistä osista tehty, ettei tosikaan. Ei onnistuisi minulta, ei niin millään. Tuo pitää ehdottomasti nähdä itse livenä, jotta ymmärtää, miten tarkkaa työtä tuo on.

Alkuperäinen kuva: Gary Wornell: MANDALA 2016
Mandala on sanskriitin kieltä ja se viittaa kosmosta kuvaavaan kuvioon, "harmoniseen maailmaan". Thangka-maalaus on suurta taitoa  - niin tarkkaa silmää kuin taitavaa käsityötäkin - vaativa taidemuoto. Mandalan rakenne ja kuva-aiheet noudattavat tarkkoja muotoja, mutta taiteilijat voivat käyttää värejä ja sivellintekniikkaa tulkintansa mukaisesti. Mandalassa on iPhonella taltioituja kuva-aiheiden yksityiskohtia, jotka nosta esiin pikemmin näitä upeita maalauksia luovan taiteilijan työtä, kuin teosten aiheita.

-Tästä kuvasta ei valitettavasti saa oikein kunnolla selvää, millainen upea taideteos tuo on - se ensinnäkin on aivan valtavan kokoinen ja jokaisessa ruudussa on oma maalauksensa.




Kaksi Khukuria - käsityötä nämäkin. Oikean puoleisen terä on hiiliterästä ja siinä on puukahva, vasemmanpuoleisesta ei ollut tarkempia tietoja.

- Näistä en osaa juurikaan kertoa, mutta näitä voisi verrata suomalaiseen leukuun, joka on hyvin monikäyttöinen; arkikäytössä mutta sopii myös suomalaiseen kansallispukuun.
Tuo khukuri, tai kukri, sitä  käytetään ihan arjessa, mutta myös taisteluveitsenä.  


Edit: Sen unohdin kirjoittaa - oli kyllä tarkoitus: saimme museossa todella hyvää palvelua alkaen sisäänpääsystä aina pois lähtöön asti. 
Asiakaspalvelun puolesta voin suositella Lahden taidemuseota - siellä asiakaspalvelu osataan. Katsoin juuri, että seuraavakin näyttely, Takaisin puuhun, joka alkaa 24.2.2017, näyttää mielenkiintoiselta. 












torstai 26. tammikuuta 2017

No kyllähän minä sen jo tiesin, mutta....

kai se on nyt uskottava 😂

Että vähän se pöllön pää taas on sekaisin. Pyörinyt kai liikaa.  Käytän blogien seuraamiseen Feedlyä ja se on tähän asti toiminut ihan hyvin, ei ole ollut valittamista. Vaan nyt olen kyllä melkoisesti hämilläni, pyörii kyllä pää kuin pöllöllä.

Eilen en ehtinyt koneelle ennen kuin ihan myöhään illalla, ihmettelin asiaa vähän jo silloin, mutta päänsärystä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut asiaan sen kummemin perehtyä - merkkasin kaikki ihmettelemäni blogit luetuiksi ja ajattelin, että no, kai minä nekin sitten olen tilannut, mutta en kyllä jaksa nyt niitä kaikkia 10 lukea yhteen menoon... Anteeksi vain.

No nyt kun menin lukemaan uudet blogit niin rupesin ihmettelemään lukemattomien blogien määrää. Ja miten yksi tietty bloggaaja onkaan kirjoittanut yhden illana aikana 5-6 päivitystä? Normaalisti hän päivittää kerran viikossa, joskus harvoin kaksi päivitystä.  Mitä ihmettä???
Nyt sitten rupesin lukemaan niitä miettien, että tämä blogisystäväni tarvinnee tukea, siksi on kirjoittanut niin monta päivitystä perätysten. Jotain on nyt pielessä. Vaan eipä ollutkaan. JOKAINEN niistä blogeista, jotka oli samalla nimellä kuin bloginsa, oli oikeasti ihan eri nimellä ja ihan eri blogeja kuin mitä Feedlyn lista väitti!!
Ja kaiken lisäksi kaikki olivat vielä sellaisia, jotka eivät oikein kuuluneet mun kiinnostuksen piiriin. En ymmärrä mistä ne sinne ovat ilmestyneet. Onko vika vuodatuksessa vai Feedlyssä? Mystistä se on joka tapauksessa.
Täytyy katsella huomiseen, mitä tuleman pitää ja kokeilla sitten poistaa ja tallettaa tutun blogin osoite uudestaan.

En ymmärrrä en.

Mutta nyt kun mietin, niin Possu Munkista, Susanna, Siniseltä Sohvalta, Repusta - kenestäkään ei ollut kuulunut pilkkuakaan..

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tein Hubertukselle toisenkin tupsun

Tällä kertaa tein vähän pienemmän tupsun ja sen alle pipon. Tämän pipon meinasin pitää itse, vaikka sitäkin esittelee Hubertus. Otin kuvan salamalla; siinä näkyy paremmin tuo heijastinlanka.
Ja koska pipo on mun, siinä on tietenkin pöllö. Ompelin siihen koristeeksi pöllönapin.



Pipon väri on muuten lila, sopii hyvin toppatakkiini, jossa on lilaa ja valkoista ja vaaleanpunaista. Se, sopiiko se muuten päähäni - siis mahtuu kyllä - on sitten eri asia, mutta minusta pipon tärkein ominaisuus on se, että se lämmittää.
Tämä pipo on tehty siitä AM:n ostamasta Red Heart langasta ja sitä meni tähän yksi 100 g:n kerä - ihan vähän jäi jäljelle.

Äitirakas on parhaillaan Isosiskon ja Pikkuveljen luona 💕💕  Olisin niin tahtonut lähteä mukaan, mutta... ehkä sitten ensi kerralla. Jospa kesällä.
Isosiskolle lähetin kirjoja ja muovailuvahaa ja Pikkuveljelle neulotun peiton, joka oli jo eilen ollut vaunuissa, kun olivat olleet ulkona. Sain kuvan, jossa pikkuinen nukkuu vaunuissaan tyytyväisenä peiton alla - kai se sitten on lämmin, ainakin pakkasin sen mukaan paljon lämpöisiä ajatuksia.
Samoin kuin Isosiskolle menneiden kirjojen sivujen väliin 😍
Peitosta näette kuvan, kunhan Sisko muistaa kuvata sen ja lähettää kuvan - itse kun tietenkin unohdin kuvata sen.

Mutta. Tiedättekö miten ärsyttää, kun on kamalasti keskeneräisiä töitä, ja niitä ilmestyy koko ajan lisää, miten sekin on mahdollista? Ja silti tekee mieli tehdä/aloittaa taas uusi ja uusia töitä?
Auttaisikohan se, että pistäisi itselleen jonkinlaisen "et saa aloittaa uutta työtä, ennen kuin olet tehnyt valmiiksi yhden (vai kaksi, koska eihän ne keskeneräiset muuten vähene?) työn/työtä -lakon"?
Ellei sitten joku pyydä tekemään jotain tai tee erityisesti lahjaksi jollekin jotain, niin kuin sen edellisellä kerralla esittelemäni ison tupsun?
Ihan niin kuin teillä joillakin on langanostolakkoja yms? Kun olen jo päättänyt, etten osta lankoja, jos en tarvitse, tai jos ei ole ihan ÄLYTTÖMÄN halpaa. Enkä muitakaan käsityötarvikkeita, paitsi puikkoja, sillä olen päättänyt uusia osan puikoistani.

ELI JOS JOKU HALUAA PERINTEISIÄ NOVITAN HARMAITA ALUMIINISIA, PUIKKOJA, NIIN LAITA VIESTIÄ. Katsotaan löytyykö just sitä lajia mitä haluat. Tämä näin välihuomautuksena.

Tämmöisiä ajatuksia tässä sunnuntain ratoksi. Nyt vain miettimään, mistä keskeneräisestä sitä sitten aloittaisi niiden keskeneräisten purkamisen. *huokaus*

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tähti on tähti!

Vihdoin ja viimein, Tähti on tähti 👍

Siis tokihan hän oli tähti jo kesän paralympialaisissa ja aikaisemminkin ja tänään jaettu Vuoden urheilija -titteli on vain lisänä kuin rikka rokassa; urheiluväen, kuten selostajien yms. antama titteli. Uskon, että me "tavalliset" penkkiurheilijat ja muut ihmiset olemme osanneet arvostaa hänen saavutuksiaan jo kauan aikaa sitten.  Viimeksi viime kesänä. Vaikka eihän ne voitot ja sijoitukset tietenkään häntä ihmisenä määritä, vaan hän itse, hänen persoonansa ja elämänkokemuksensa, johon urheilu oleellisena osana kuuluu.

Tähden rinnalla ja jälkeen tulee Henry Manni jonka samanlaiseen sympaattisuuteen ihastuin viime kesänä. Hänet löytää muun muassa Facebookista ja netistä sivuilta
Rajoitteet ovat vain omassa päässä.

Paljon muitakin urheilijoita on, jotka ansaitsevat arvostusta - ihan niin kuin me kaikki tekemisissämme ja toimissamme; siksi pitäisi muistaa edes sanoa se pienen pienen sanan: kiitos :)

Näin ontuvan aasinsillan (aasin ja sillan 😋) pääsen oikeastaan kahteenkin asiaan:

1. KIITOS SUSANNA kirjeestä - sain siitä hyödyllistä tietoa! En ole vielä tehnyt hakemusta mihinkään.
Olin vielä nukkumassa kun posti oli tullut ja AM kävi sen hakemassa. Sanoi, että mulle oli tullut postia; kysyin mistä. Hän sanoi, että xxx eläkesäätiöltä. Katsoin, että jaaha, iso kirje, no niin, nyt on sitten totuuden hetki käsillä.... Sydän rupesi pamppailemaan hurjasti, ennen kuin näin, että iso kirje olikin Susannalta ja pieni kirje eläkesäätiöltä eli ei ole vielä päätöstä - se tulee isossa kirjeessä, tiedän kokemuksesta 😊😊

2. FB:n kautta tuli kysely, että onko kaikki kunnossa, kun en ollut tänäänKÄÄN käsityökerhossa. En ollut viime kerralla, enkä tänään, olivat kuulemma kaivanneet. Tuntui kivalta kuulla = lukea, että oli kaivattu.
Syynä poissaoloon on se, että uusi lääke aiheuttaa pahoinvointikohtauksia ja ilmeisesti joku flunssapöpökin yrittää saada otettaan. Sille en kyllä anna periksi. HUS POIS MEILTÄ. EI tartte tulla meille. Mene vaikka naapuriin tai johonkin, mutta meille ei tartte tulla.

http://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-2000005047784.html

torstai 12. tammikuuta 2017

Tein ison tupsun

Tein eilen ison tupsun.
Tupsun alle tein pipon.  Minusta tupsussa pitää olla pipo. Eikun piti kirjoittaa, että pipossa pitää olla tupsu  😉 Kunnon tupsu.  Tai jotain muuta "silmiinpistävää", semmoista millä erottuu muista
👀
Pipo lähtee syntymäpäivälahjaksi ystävälle, joka viettää lähes kaiken vapaa-aikansa ulkona, niin kesällä kuin talvellakin. Väri ei ihan ole hänen värinsä, mutta...ajatus on tärkein ja mukaan lähtee viesti, joka oikeuttaa lahjoittamaan pipon eteenpäin, vaikkapa jollekin niistä monista kummilapsista, joita hänellä on.
Malliksi on tällä kertaa päässyt meidän "Hubertus".

Lankana pipossa on Novitan Heijastus, nimensä mukaisesti langassa on mukana heijastinlankaa. Eihän se tietenkään heijastinta korvaa, mutta kyllä se pimeässä vähän heijastaa, kun siihen valo osuu.
Lanka sisältää 63% akryylia, 27% villaa ja 10% polyesteria (heijastava kuitu) Tuotteet voi konepestä. Puikkosuositus on 10. Minä neuloin pipon 8 puikoilla, tasoneuleena eli takana on sauma. Katsoin Novitan nettikaupasta ja lanka kyllä löytyi sieltä vielä, mutta varasto näytti olevan tyhjänä :( Saman laisia heijastin lankoja tmv. on muillakin lankavalmistajilla. esim. Read Heartilla ja sitä löytyy ainakin Prismoista, kun AM sieltä sitä osti.

Siitä langanostosta muuten, kerronkin teille. Se taisi olla viime vuoden viimeinen päivä, kun AM sanoi, että jos ei ole muuta tekemistä, niin hän voisi lähteä käymään kahvilla yhden kaverimme kanssa, kun ei ole vähään aikaan nähneet. No mitäpä sanomista mulla siihen, senkun menet. Kahvittelun jälkeen olivat sitten menneet käyneet Prismassa ja kun olivat tulleet kassalle, oli kassahenkilö kuulemma katsonut ostoksia vähän...noh...voisiko sanoa vaikka hymy huulilla: Kaksi 5-kymppistä miestä, kummallakin samanlainen pitkähkö harmaa parta, siilitukka ja ostokset: yksi pullo tietynlaista inkivääriolutta (AM osti sen kaverille maistiaisiksi), valmis piirakkataikina (AM oli päättänyt tehdä meille illaksi suolaisen piirakan - oli muuten hyvää!) ja kaksi kerää lankaa! Ei mitään muuta 😂😂
Miehet ilmeisesti ostavat - vieläkin - harvoin lankoja.

Olen turannut kaikenlaista muutakin, mutta ne on vielä vaiheessa, joten niistä kuvia vasta myöhemmin. Mutta valmiiksi sain - kun muutin suunnitelmaa - SNY:n paketissa tulleista langoista neulotut rannekkeet.
Alunperinhän ajatukseni oli tehdä lapaset, mutta suunnitelma siis muuttui matkan varrella. Lankaa on vielä kuitenkin jäljellä sen verran, että luulen saavani niistä lapaset, varsinkin kun sieltä jemmasta löytyi se yksi (ainakin) punainen Karisma -kerä.

Lankana Dropsin Karisma
Yhdessä SNY -paketissa oli paperinarua, punaista ja valkoista. Mietin pitkään, mitä ihmettä siitä tekisin, punaista ja vihreää kun oli itsellä jo ennestäänkin ja niitä silloin tällöin pätkiä käytin milloin mihinkin. Olen itse asiassa saanut ne jo poisnukkuneelta mummoltani, joka opetti mut tekemään niistä kukkakimpun, kiertämällä paperinarun kierteitä auki. Kävi muuten sormenpäihin se homma 😃

Nyt otin pitkät ja paksut pyöröpuikot, neuloin pitkän, n. 30 cm korkean...noh....mikä se nyt... sana hukkui!  😃😃 No neuloin kuitenkin 😃  Käärin sen rullalle, semmoiseksi pötkyläksi, ompelin kiinni, ettei se purkaudu, ja pujotin sisään rautalangan. Rautalanka olisi kannattanut pujottaa ensin, ennen kuin ompeli sen kiinni ympyräksi - vink vink ja tiedoksi itselle seuraavaa yritystä varten.....
Ympärille kiedoin tuon vihreän satiininauhan jota löytyi juuri tuon mittainen pätkä.

No eihän tuo ihan ympyrä ole, ja jotain tuohon vielä laitan lisäksi, mutta tuo olikin oikeastaan sellainen koeversio: millaista paperinaru on neuloa -> ei voi neuloa pitkään yhteen menoon, mulla ainakin tuli sormi kipeäksi kun naru on niin kovaa ja karheata. 

Olisihan tuon tietysti voinut kietoa vaikka styroxkehikon ympärille, mutta ei ollut semmoista käytössä just silloin ja kun joskus vaan on semmoinen kaikki-mulle-tänne-heti-nyt -olo. Sitten käytetään sitä mitä on ja AM:ä 😍

Nyt pitää kaikkien muiden keskeneräisten töiden lisäksi aloittaa yhdet perussukat "reissutyöksi": lähden huomenaamulla yön yli reissuun. Matkalla en pysty neulomaan, mutta koko pitkän illan kestävä kokous vaatii käsille tekemistä, samoin siksi aikaa tarvin tekemistä kun muu seurue saunoo.
On hyvä laittaa ne alulle jo täällä kotona, niin ei tarvitse laskea silmukoita eikä keräillä pudonneita puikkoja sohvien tai tuolien alta...



maanantai 2. tammikuuta 2017

Arki koittaa - hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi on alkanut leppoisasti, toivottavasti teilläkin!

Eilen aamulla nukuttiin pitkään, kuuntelin Tasavallan presidentin uuden vuoden puheen (olipa muuten mukava kuunnella puhujaa, joka puhui SELKEÄSTI, jonka lauseista ei tarvinnut arvata puolia) ja katselin lopun toisesta Niskavuori-elokuvasta ja kolmannen kokonaan.

Loppupäivä on mennni lukiessa blogeja ja tehdessä käsitöitä. Ja tietysti nukkuessa päikkärit. Niin pitkään ei varmaan voi aamulla nukkuakaan, etteikö voisi jossain välissä ottaa edes pikkupäikkärit, vai mitä?

Työkokeilu päättyi perjantaina ja eilisestä alkaen olen taas ollut työtön. Sairaslomani jatkui heti edellisen perään, eli edellinen päättyi viime vuoden viimeiseen päivään ja uusi alkoi heti eilisestä.

Nyt on taas aikaa tehdä käsitöitä 😊 - kaikenlaisia suunnitelmia on pää täynnä ja jotain on jo valmiinakin. Syksyn SNY-kierrokselta saamani paperinaru on työn alla, viimeisestä paketista tulleesta Karismasta on jo pientä valmistakin, viimeistelyä vaille vain. Hauska sattuma muuten: etsin eilen lankalaatikostani lankaa ja kappas vain, sieltä löytyi samanväristä punaista Dropsin Karismaa, mitä Mimmukka lähetti viimeisessä pakettissaan 😊

Auts,  olenpas......ANTEEKSI!

Possumunkin ja Osakaisen, nyttemmin Repuna tunnettavan kirjapaketit ovat saapuneet perille! Isokiitos heille!
Possumunkki lähetti "kirjallisen" laihialaiskaskuja; "Ei makiaa mahan täyreltä". Sen kanssa olen hihitellyt laihialaiseen tapaan säästeliäästi 😝
Toinen kirja on Haruki Murakamin romaani 1Q84, ihan uusi ja outo tuttavuus mulle ja siksi sen valitsinkin. Romaani on julkaistu Japanissa kolmessa osassa, mutta saamani kirja sisältää nuo kaikki kolme osaa - joten lukemista riittää! Ja kun minä olen romaanin lukenut, niin pistän sen kiertoon Pojalle, joka on - kuten kaikki jo tiedätte, kovin kiinnostunut kaikesta Japaniin liittyvästä. Hän jo kiinnostui kirjasta, kun kerroin, että tuo on mulle tulossa.

Tuosta kirjapaketista muuten tuli mieleen: pitäisiköhän laittaa Postiin palautetta? Oli nimittäin aika hilkulla, ettei jäänyt paketti saamatta.
Minä kun olen toisesta päästä vähän lyhyt, yläpäästä nimittäin. Alapäästä olen kyllä ihan sopivan mittainen, jalat kyllä ylettää maahan asti, mutta ylähyllyille ylettymisen kanssa on ongelmia.... Onneksi AM on pitkä mies ja auttaa, mutta kun ei se ole aina mukana ja nytkin tehtiin työnjako; minä menen hakemaan pakettini ja hän menee aloittelemaan ostosten tekoa kaupan puolelle.

Ja kuinkas ollakaan, paketti oli tällä kertaa automaatin YLIMMÄSSÄ lokerossa! Jos se ei olisi ollut ihan siinä lokeron "oven suussa" ja sen mallinen kuin oli, niin en olisi sitä kyllä sieltä saanut, ei olisi pituus riittänyt. Eikä ollut lähellä ketään, kuka olisi auttanut.

Että pitäisikö pakettiautomaatteihin lähetettäviin paketteihin laittaa myös vastaanottajan pituus, esim. alle 165 cm, alle 160 cm jne. Silloin jakaja tietäisi millä korkeudella oleviin lokeroihin niitä paketteja jakaa, niin että saaja varmasti ylettyy ottamaan pakettinsa.