sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 5

Ollaan päästy jo sunnuntaiaamuun. Lauantain helteinen keli on muisto vain. Ei, ei ollut tarkoitus kuljettaa etelän kylmää keliä sinne pohjoiseen, meidän autohan oli jo täynnä. Enkä varmasti ollut pakannut sitä mun meikkilaukkuun.

Aamulla varhain puhelimeen tuli tekstiviesti ja ensimmäinen miesvieras pyrki kylään: "Saisko tulla suihkuun?" No tokihan sitä saa, me ei olla niin tarkkoja ja oltiin jo sitä paitsi itse lähdössä aamupalalle. Notkuvan aamupalapöydän ääreen ja mitäpä sieltä löysinkään: tönkkösuolattuja neulamuikkuja (pahoittelut, olen antanut väärää informaatiota, ne muikut oli siis jo Kuusamossa, ei melajuhlan jälkeisenä aamuna 😃 )
Vaikutti siltä, että kukaan ei oikein osannut arvostaa niitä muikkuja aamupalalla, mutta minun lautaselle ne kyllä löysivät tiensä! Jos joku syö prinssinakkeja aamiaiseksi, niin minä kyllä vaihdan ne suolattuihin neulamuikkuihin milloin vain. Kiitos!

Sen jälkeen tulikin jo "määräys" - siis nätimmin kysely, että koska te avaatte kaupan, täällä olisi rahaa tarjolla 😃 Meillä oli onneksi aivan loistavia sijaisia, jotka tekivät parhaansa ja keräsivät rahaa minkä kerkesivät, sillä aikaa kun me yritimme saada jotain tolkkua ja järjestystä päivän agendaan. Mutta eihän siinä auttanut kuin ottaa jalat alle ja lähteä tekemään sitä, mitä Myyntisirkkusten on tehtävä.

Vaan sitten tuli mutka ja murhe matkaan 😞 Pankkipääte lakkasi toimimasta. Ei auttanut itku, ei hammasten kiristys. Itse asiassa sitä oltiin yritetty saada toimimaan jo ennen kaupantekoa, mutta ei, ei auttanut mikään. Ei muu kuin pahoittelu ja asiakkaille vähän lisäliikuntaa: pankkiautomaatille mars ja käteismaksu. Onneksi automaatti ei ollut kaukana ja viileästä kelistä huolimatta aurinko paistoi.  Ja kaikki olivat hyvällä mielellä, kun oltiin juuri tavattu vanhoja tuttuja - ketään ei harmittanut ylimääräinen kävelylenkki.
Soitto laitteen toimittajallekaan ei auttanut: "Voitko soittaa uudelleen puolen päivän jälkeen, kun asiantuntijamme on paikalla?" No tokihan minä soitan, kun ei muukaan auta..Siispä odotamme ajan kulumista - onneksi ei ole tekemisen puutetta 😃

Vaan aika kuluu ja lopulta tulee kehotus pistää tavaroita taas vähän nippuun ja töppöstä toiseen eteen: hopi hopi kohti rantaa, lähtö lähenee! Kaino pyyntö taas hotellin resepsuunista: saammeeko vielä jättää tavarat näin vähän levälleen, palaamme tunnin sisään ja sitten keräämme kimpsumme ja kampsumme ja poistumme. Juu, kyllä se vain sopii - hienoa joustavuutta!

Niinpä mekin sitten "liihottelimme" uimarannalle, viestin lähtöpaikalle, jossa melojat olivat jo odottamassa lähtöseremonian alkamista. Vesille lähtijät olivat pukeutuneet jo valmiiksi ja odottivat kajakkeihin ja kanootteihin pääsyä,
Rannalla oli kylmä, järveltä tuuli, aurinko oli kadonnut jonnekkin ja kaikki se lämpö, mikä lauantaina oli ottanut meidät vastaan - mihin ihmeeseen se oli kadonnut? Onneksi olen toisesta päästä lyhyt, ja housut, jotka olivat vajaamittaiset, olivatkin melkein nilkkoihin asti, lämmittivät edes vähän. Ja "virkapukuun" kuului kunnon takki. Lapaset olisi tarvittu.
Tervetuloseremonia saatiin kuitenkin kunnialla läpi; tapahtuman organisaatio turvaryhmineen tuli esiteltyä, oli ihana nähdä rannalla nekin kasvot, joita ei vielä ollut ehtinyt kaupassa nähdä 😃

Kun ensimmäisen osuuden melojat oli saatu matkaan, palattiin reipasta vauhtia takaisin hotellille purkamaan kauppa ja pakkaamaan auto. Siinä ohessa yritin saada pankkipäätteeseen eloa kysymällä neuvoa ravintolahenkilökunnalta, mutta ei se herännyt henkiin.
Mutta yllätys yllätys: meillähän matkassa turvaryhmä! Jonka tehtävä on siis turvata melojien matkaa vesillä, he toimivat vuoroissa. Välillä auttoivat meitä tavaroiden purkamisessa ja pakkaamisessa, kun ei ollut muuta tekemistä ja nukkumattikin oli tehtävänsä tehnyt.

Turvaryhmästä löytyi apu meidän maksupääte ongelmaan: hän soitti puolestani laitteen toimittajalle ja selvitteli ongelmaa. Ongelma selvisi, siihen löytyi väliaikainen ratkaisu siihen asti kunnes saisimme tilalle uuden "telakan", joka hoitaa laitteen lataamisen. Jes, ongelma ratkaistu 👍👍
Ja sillä aikaa auto pakattu; muut reippaat turvaryhmän tytöt ja pojat oli hoitaneet homman tuosta noin vaan, vasemmalla kädellä! Enää oli jäljellä meidän meikkilaukkujen pakkaus ja nouto...

Olinko oppinut kahden ja puolen päivän aikana mitään? Olin. Paljonkin. Mutta ainakin sen, että enää en tarvitse reissuun yhtä isoa meikkilaukkua. Ripsivärikin saa jäädä seuraavalla kerralla kotiin. Sekin asia on ratkaistavissa muulla keinolla 😉😉

Kun auto oli pakattu, lähdettiin käymään Kuusamon Prismassa, hakemassa vähän evästä, ja laastaria. Crocsit ei ole kaikkein parhaimmat kävelykengät, ihan vaan vinkiksi, jos joku joku ei tiedä.

Suuntana oli Ollilan Lomamökit (vai Lomamajat). Hieno paikka joka tapauksessa. Ihan ensimmäisenä päästiin syömään, aivan taivaallista lohikeittoa lisukkeineen - ja sillä aikaa olikin auto purettu. Näköjään sitä erityistä taikapölyä riitti paikka paikoin meillekin 😉



Koska ilmassa oli vähän vettä, saimme "myymäläksemme" kodan ja pääsimme sateen suojaan:


Ehei, tässä ei suinkaan ole kuin ihan pienen pieni osa meidän myytävistä tavaroista 😉 - suurin osa tavaroista jäi kuitenkin ulkopuolelle, sillä kodassa oli savua, emmekä halunneet/voineet altistaa vaatteitaa savulle. Ulkona ei kuitenkaan loppujen lopuksi satanu, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.

Kun väki alkoi pikkuhiljaa vähentyä, päätettiin mekin yhteistuumin muun porukan kanssa pistää putiikki kiinni: keltaisten laatikoiden kannet kiinni ja kodan "ovi" kiinni. Väki on luotettavaa ja uskalsimme jättää osan tavaroista kotaan. Osa tavaroista pakattiin takaisin autoon ja sitten etsimään mökkiä, jossa yöpyisimme.

Pienen harhaanajon jälkeen mökki löytyikin lähempää kuin olisimme uskoneetkaan.. mehän emme siis koskaan eksy, mutta kun uskollisesti seurasimme miehiä, niin jouduimme joron jäljille ja ihan väärään suuntaan. Tai no olihan meillä yksi mies, joka sitten opasti meidät oikeaan paikkaan ja jonka kanssa yövyimme samassa mökissä.

Hän oli ystävällisesti lämmittänyt saunan, josta tosin kieltäydyimme, ja poltti mökin takassa puita, niin, että mökki oli ihanan lämmin.
Ruuasta vastaava Kuljettaja-Sirkkunen keitti meille nuudeli-tonnikala illallisen ja herrasmies seuralaisemme tarjosi lasillisen = retkikupillisen viiniä palan painikkeeksi.
Sitten oltiinkin jo aika lailla valmiita petiin.... eli ei muuta kuin sänkyjen jako ja unipussi esiin.
Vaan sittenpä tulikin ongelma: TYYNY!! Mökissä ei ole tarpeeksi tyynyjä! Vaan hätä keinot keksii. Unipussissahan on valmis tyynyliina, eli pussi johon voi "rakentaa" tyynyn:



Ihmettelin muuten itsekin tovin, mikä ihmeen kuva tämä on... Mutta siinä on siis tyyny: Alimmaisena on oranssi pyyhe, sen päällä toinen pyyhe. Niiden päällä (puhtaat) pitkätt kalsarit ja päällimmäisenä untuvatakki. Ja niiden päälle vedetään tuo unipussin "tyynyliina" osa ja ta-daa: tyyny on valmis. Sitten vain kömmitään unipussiin, ihan kuin makuupussiin.

Hyvää yötä ja kauniita unia, oman kullan kuvia!

Miljoona miljoona miljoona ruusua... ja pöllöä :)

Pöllöistä ei ole kuvaa mutta ihanista juhannusruusuista, lempikukistani, on



Niiden kaverina on syreenin oksia levittämässä ihanaa tuoksuaan, sekä joitakin niittykukkia. Ihana kimppu Äitirakkaalta ja Tunturiruipelolta ❤
Suomen lippukin liehui eilen salossa 😏 - vaikka ei nyt sentään ihan minun takiani, vaikka olisikin kiva niin ajatella.
Keskikesän juhlaahan se juhlisti, meille kaikille.




Myös kimppu keltaisia ruusuja on maljakossa

Pöllöjä on niin paljon, että niistä ei nyt ole kuvia 😊😊

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 4

Leppävirran "adhd" -seikkailun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa hyvillä mielin ja hyvässä säässä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mitä ylemmäs päästiin, sitä ylemmä kipusi myös lämpömittarin lukema. Ajoimme siis kohti kesää!
Soittelin muutaman puhelun: Äitirakkaalle ja meidän muulle seurueelle, jotka olivat lähteneet kohti Kuusamoa jo perjantaina. Kaikki olivatkin jo ihan liki määränpäätä.

Me pysähdyimme kahvitauolle Kajjjaanin ABC:lle ja pitkä ajomatka ja kyydissä istuminen teki tehtävänsä. Jutut muutenkin seilasivat autossa laidasta laitaan ihan koko matkan; välillä puhuttiin hyvinkin vakavista asioista, mutta välillä taas oli ihan hervottomat jutut. Automme sai parkkipaikoilla hyvin huomioita, sillä se oli kovin pitkä. Leveyttä oli normaalisti, mutta pituutta reilummasti - ei siis mahtunut ruutuun .

Kahvijonoon päästyämme lupasin tarjota Kuljettaja-Sirkkuselle kahvit ja jotain mitä nyt haluakaan. Otimme saman satsin. Kassalle päästyämme heläytin nuorelle kassatyttöselle reippaasti:
-Kaksi teetä ja kaksi RINKKIMUNKILAA!

Tyttö otti askeleen taaksepäin ja katsoi meitä molempia hetken aikaa sen näköisenä, että onkohan tuo ihan tosissaan, vai pitääköhän tässä soittaa jonnekin vai mitä.... Sitten tajusin itsekin mitä olin sanonut, ja korjasin anteeksi pyytäen, "siis munkkirinkilää".
Ja pöytään päästyämme saimme tietysti hillittömän naurukohtauksen, niin että teen juomisesta ei tullut aluksi mitään.

Hetki siinä rauhoituttiin, sen verran, että pystyttiin soittamaan tapahtuman "johtajalle" ja kysymään missä päin kaunista kotimaatamme hän mahtaa matkata. Hän oli tarkistamassa tulevan viikon reittiä, sanoi pysähtyvänsä myös kahville ja syövänsä ne meidän rinkkimunkiloiden reiät... Että näin.

Vielä kävin ostamassa ison pullon juotavaa matkaevääksi ja eikun jatkamaan matkaa.

Autossa oli kyllä radio, mutta ei cd-soitinta. Eikä siitä oikeastaan mitään iloa olisi ollutkaan, sillä meillä riitti puhetta - koko viikoksi. Näin jälkikäteen ajatellen, miten sitä voikin riittää? Ja vielä sen jälkeenkin 😃

Lopulta päästiin Kuusamoon, ensimmäiset "maamerkit" taisi olla Prisma ja Citymarket ja sen jälkeen eläintarvikeliike Musti ja Mirri, joka sai meidät laulamaan - vanhoja tuttuja sanoja vähän mukaellen:

"Musti ja mirri, pupu sekä nalle, mummot on vaarassa jäädä alle..."

Oikeasti Kuljettaja-Sirkkunen on hyvin tarkka ja varovainen kuski ja minä apukuskina yritän parhaani mukaan olla tukena ja turvana - ja olen saanutkin siitä kiitosta, kun olen kuulemma niin rauhallinen ja kannustava.
Tuossa kohdassa taisimme vain olla jo hiukan väsyneitä molemmat, olihan takana n. kuuden tunnin ajomatka.

Päämäärämme näkyi jo ihan parin sadan metrin päässä - sinne oli helppo löytää muutaman tutun auton perusteella 😃 Ne olivat muutenkin oivia "maamerkkejä" matkallamme viikon aikana.
Auton parkkiin ja etsimään tuttuja kasvoja = ensimmäiset tervetuliaishalaukset. Ihanaa, tästä se yhteinen viikon seikkailu taas alkaa!

Sitten sisäänkirjautuminen, hetken pohdiskelu mikä on marssijärjestys ja sitten toimiin: meikkilaukut majoitustiloihin ja sitten auton purkaminen! Siinä sitä riittikin hommaa *huokaus*
Onneksi meillä oli apuna useita käsiä ja me Myyntisirkkuset oikeastaan saatiin vain järjestellä laatikot  haluamallamme tavalla esille asiakkaita varten sillä aikaa kun muut kuljettivat tavaroita sisälle.
Saimme myyntipaikaksemme hotellin narikan, jonne sitten saimme jättää tavarat myös yöksi, hotellin aulassa oli vartiointi yöllä. Siitä olimme tosi kiitollisia, sillä tavaroiden siirtäminen illalla autoon tai johonkin lukittuun tilaan ja sieltä taas aamulla takaisin olisi ollut hirvittävä urakka!

Sitä mukaa kun saimme tavaroita esille alkoi tulla myös asiakkaita, siis vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Eli ensimmäiset tunnit menivät oikeastaan iloisten jälleennäkemisten ja halaamisten merkeissä ❤
Siinä ohessä toki tehtiin myös kauppaa, mutta lähes jokainen asiakas tervehdittiin ensin halaamalla 😃 Tai sitten halauksen sai kaupan päälle 😏😏

Muutama tunti tehtiin kauppaa, sitten siirrettiin tavarat "tiskiltä" narikan puolelle ja mentiin syömään - arvaatteko mitä? No tietenkin Kitkan muikkuja 😃😃

Kun lopulta päätettiin siirtyä omalle kämpälle, saatiin sinne vielä pari vierasta, tällä kertaa kyllä ihan naisvieraita 😃 Miesvieraiden aika oli sitten myöhemmin viikolla 😏😏



Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 3

Perjantai-iltana olimme siis päätyneet Leppävirralle yöpymispaikkaamme ja saaneet auton pysäköityä. Auto rupesi "juttelemaan" meille, kertoi haluavansa AdBlueta. Mitä ihmettä se on? Ikinä oltu kuultukaan semmoisesta. Kuljettaja-Sirkkunen muisteli, että vuokraamosta oli käsketty soittaa heille kun tämmöinen ilmoitus tulee. No kello oli jo niin paljon, ettei maksanut vaivaa, eikähän se sitä yöllä tarvinut. Ja ainahan on olemassa miehiä. Soitimme edellämme matkaavan seurueemme "MacGyverille" - miehelle joka korjaa IHAN mitä vain - ja kysyimme mistä voisi olla kyse. Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet vastausta. No, ainahan on olemassa interneetin ihmeellinen maailma. Vaan eipä sieltäkään oikeastaan mitään selvinnyt, muuta kuin että Neste liittyy asiaan jotenkin. Siispä jätimme asian hautumaan yöksi ja päätimme suunnata aamulla ensimmäiselle Nesteen huoltoasemalle. Ongelma ratkennee siellä 👍

Pääsimme sisälle, saimme pienet ja "kevyet meikkilaukkumme" raahattua sisälle - oikeasti mun laukku ja Kuljettaja-Sirkkusen rinkka painoivat TONNIN! Ja kumpikin oli sentään jättänyt huulipunan kotiin... Ripsiväri oli sentään pakko ottaa mukaan keskiviikon melajuhlaa silmällä pitäen 😏
Ensimmäinen tehtävä oli saada tyhjänä olevaan taloon vedet päälle. Ohjeet oli, mutta kaksi urbaania cityblondia....hoitaa homman, tietenkin! Ei mennyt kuin hetki, kun keittiön raanasta tuli vettä! Jes!

Viikon ruokahuollosta vastaava Kuljettaja-Sirkkunen - tarkoittaa sitä, että elin lähes koko viikon hänen eväillään.. - aloitti pizzan teon ja minä jatkoin edelleen paperitöitä *huokaus*. Hinnastojen teko oli vieläkin vaiheessa... Onneksi osaan edelleen käyttää kynää 😏
Ensin pizzaa ja jälkkäriksi ne Punaisen Piipun Kievarista ostetut juhlaleivokset. Ja sitten unta kuuppaan!

Kokeilin ensimmäistä kertaa mun unipussia - ai että oli hyvä nukkua. Eikä tullut ylimääräistä lakanapyykkiä kenellekään.

Aamulla sitten reippaasti ylös, meikkilaukkujen pakkaus, aamupuuro, meikkilaukut autoon ja matkaan. Ja kyllä, muistettiin sulkea se vesikin. Kun ensin hetki pohdittiin, että kumpaan suuntaan sitä venttiiliä (vai-mikä-se-nyt-on) pitikään kääntää.

Ja sitten sinne Nesteelle. Auto kertoi edelleen haluavansa AdBlueta, kavereitten kesken "adhd:tä". Huoltoasema löytyi ja kassan takaa ystävällinen nuorehko nainen, joka osasi kertoa meille mitä auto haluaa:
- Se on tuota tuollaista nestettä, mikä on tuossa pussissa, sitä pitää yleensä laittaa aina tankkauksen yhteydessä tai kun on ajanut tietyn kilometrimäärän.
- Okei.... Ostamme sellaisen. Mutta tuota... Olisikohan täälle ketään miestä, joka osaisi auttaa, kun me ei oikein tunneta tota autoa?
- No onhan toki, hetki vain

Ja me luultiin, että hän lähtee hakemaan jostakin jotain henkilökuntaan kuuluvaa tms. Vaan ei. Huoltoaseman kahvilassa oli monessa pöydässä miesseurueita ja hän kävi kysymässä puolestamme apua heiltä 😊  Minä yritin pysyä hänen ja Kuljettaja-Sirkkusen perässä kun he jo suunnistivat terassille, mutta jumituin ensimmäisen pöydän kohdalle... 😊

- Niin Kuusamoonko te olette menossa?
- Juu, Kuusamoon olis tarkoitus tänään ehtiä.
- Ootteko te menossa sinne Suomi Melooseen?
- No joo, sinnehän me ollaan menossa, meillä on toi pakettiauto täynnä tavaraa, me ollaan siinä myyntiryhmässä.
- Just joo. Minun kaveri Mikko lähti sinne kanssa eilen. Vie terveisiä sille, kun näät sen 😊
- No minäpä vien 😊😊

Sitten jo hoputettiin katsomaan, että mihin sitä "adhd:tä" pitää laittaa, kun niistä kaikista ystävällisistä miehistä löytyi yksi, joka uskoi osaavansa homman. Ja kyllähän se oikea paikka sille nesteelle sitten löytyi ja homma hoitui. Kiitimme niin nätisti kuin osasimme, kuin nyt kaksi pulassa olevaa naista vain osaa, kyllä te tiedätte.
Sillä aikaa kun Kuljettaja-Sirkkunen siirsi autoa syrjään, minä ryhdyin ihastelemaan viereen tankkaamaan pysähtynyttä vanhaa...noh...mikähän se oli. Olisiko ollut Skoda? No joku vanha, tosi vanha auto se kuitenkin oli. Jostain 50-60 -luvulta. (Tai no se nyt vielä mikään vanha oikeastaan ole...) Kun siellä Sorsakoskella oli ne vanhojen autojen päivät.

Käytiin vielä itse pissalla (se AdBlue on muuten jotain ureaa, joka liittyy jotenkin dieselautojen päästöihin, eli olisihan sitä voinut.. noh vessa on mukavampi 😊),  Mikon kaveri vielä muistutti terveisten viemisestä 😊

Oikein ystävällistä ja hyvää palvelua saatiin siis Leppävirran Nesteeltä; kaikki olivat valmiit meitä auttamaan. Hyvillä mielin lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kuusamoa ja lämpimämpiä kelejä...

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 2

Torstaipäivän paperitöiden ja omien tavaroiden keräämisen ja pyykin pesun ja siivoamisen eli lepäämisen - ööö, siis minkä? - jälkeen koitti perjantai ja lähtöpäivä.
Oli sovittu, että Kuljettaja-Sirkkunen laittaa viestin, kun lähtee Helsingistä, siitä noin tunnin päästä on täällä meillä. Joskus puolen päivän aikaan oli tarkoitus tavata.
Mulla oli siis hyvää aikaa aamulla pakata omat tavarat. Olin taas viime kesästä viisastunut ja kaivanut esille vanhan listan siitä, mitä pitäisi olla mukana. Olin muokannut sitä ja kerännyt tavarat työhuoneeseen sen mukaisesti. Pakkaaminen oli siis suht helppoa ja nopeaa.

Kaikkien vaatteiden yms. lisäksi kaiken varalta mukaan teltta, makuupussi ja makuualusta. Meille hienohelmoille on kyllä aina ollut varattuna katto pään päälle, mutta kun nyt oltiin seuduilla joissa ei aina tiennyt onko sitä kattoa, niin otettiin se teltta. Ihan vaan varoilta. Oikein kunnon teltta.
Makuupussia kyllä tarvitaan, kun nukutaan mökeissä, joissa ei aina ole liinavaatteita. On helpompi sujahtaa makuupussiin, kuin kuskata omia liinavaatteita ja tuhrata niiden kanssa.
Tosin olin keväällä ostanut Finlaysonin Unipussin; jossa on lakana, tyynyliina ja peitto/pussilakana samassa ja menee pienelle rullalle. Se oli mukana. Tosi kätevä paikoissa, joissa oli niin lämmin, ettei makuupussia tarvinnut.

Vielä viimeisenä työnä kotona piti tyhjentää autotalli, kun olivat päättäneet talkoilla maalata sen ulkopuolelta. No sen teimme yhdessä AM:n kanssa, vaikkei siellä nyt juuri mitään ollutkaan. Siinä samalla nostettiin mun tavarat autoon ja vietettiin tunnin verran kaupungilla ajellen, kun odotettiin, koska Kuljettaja-Sirkkunen on täällä.

Ja lopulta hetki koitti - nyt lähdetään! AM oli aika kauhistunut, kun näki miten täysi meidän pakettiauto on, eikä se edes ollut mikään ihan pieni pakettiauto...  Vaan vielä piti hakea yksi tilaus! Pyyhkeitä. Kylpypyyhkeitä 10 kpl ja käsipyyhkeitä 10 kpl. Pahvilaatikollinen. Ei toivoakaan, että se olisi mahtunut enää autoon. Mielikuvitus käyttöön. HAA! Meillä on muovikasseja! Ja ei kun pyyhkeet muovikasseihin. En enää muista, montako kassia niistä tuli, muutama kuitenkin. Ja kassit tungettiin kaikkiin mahdollisiin koloihin mitä autossa oli jäljellä 😊

Ja sitten matkaan. Oikotietä, pienempää tietä kohti moottoritietä. Ei eksytty, ihme kyllä 😊 No ei vaan, tuttu tie mulle. Seuraava pysähdyspaikka oli Punaisen Piipun Kievari eli Kotileipomo Siiskonen. Siihen asti matka olikin mennyt hyvin, mutta... Siellä parkkipaikalla avattiin pakettiauton sivuovi ja hups.... Yksi muovikasseista, niistä pyyhekasseista, tipahti ulos ja kaikki kassissa olleet pyyhkeet levisi siihen auton viereen parkkipaikalle!

Monen tunnin ajomatkan jälkeen ja hirvittävä pissahätä - mitä muuta siitä seuraa kuin armoton naurukohtaus, josta ei tahtonut tulla loppua ei sitten millään 😊😊 Saatiin kuitenkin jotenkin koottua itsemme ja lähdetiin kävelemään sisälle, kun perässämme käveli pariskunta: "Ollaan ajeltu pitkään teidän perässä, hyvin on mennyt matka yhdessä"  - No kiitos, kiitos, ollaanko me ajettu liian hiljaa?
"Ei kun just sopivaa vauhtia, oikein tasasta"
Eivät kyllä jääneet enää odottamaan meitä, kun juotiin teetä ja syötiin sämpylöitämme. Ja vähän etuiltiin ja semmoista pientä.

Facebookista huomattiin, että meillä on juhlapäivä: oltiin oltu vuosi facebook -kavereita ja sitähän päätettiin tietenkin juhlia. Oltiin jäämässä yöksi Leppävirralle Kuljettaja-Sirkkusen sukulaisen omakotitaloon, joten ostettiin leivokset, jotka syödään sitten iltateen kanssa kun on vielä vähän tehty paperitöitä.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin matkaa. Mikkelissä saatiin vesisadetta ja katsella vanhoja autoja - myöhemmin kuultiin, että Sorsakoskella (olikohan se siellä?) oli viikonloppuja, joku vanhojen autojen kokontuminen. Sade kuitenkin loppui, mitä pidemmälle päästiin ja Leppävirralla paistoi jo aurinko ja lämpötila nousi koko ajan.
Kun päästiin perille oli jo täysi kesä - lähtiessä oli lämpötila 12 astetta!

Auton pysäköiminen tuotti taas oman haasteensa, mutta siitäkin selvittiin, kun otettiin ihan rauhallisesti eikä hötkyilty. Kuljettaja-Sirkkunen kehui Apu-Sirkkusta niin, että ihan punastutti - mutta Apu-Sirkkusen rauhallisuudesta kuuluu kiitos AM:lle, sillä AM on opettanut aikanaan Apu-Sirkkusen ajamaan autoa (siis autokoulun olen toki käynyt, mutta rauhallinen ajotapa on AM:n ansiota).

Mutta kun auto oli paikallaan syttyi kojelautaan teksti, joka kertoi auton haluavan jotain AdBlueta!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 1

Päätimme, ettemme ole mitään myyntitykkejä, vaan Myyntisirkkusia - nimi ei välttämä kuvaa kokoa eikä oikeastaan ehkä mitään muutakaan, paitsi sitä, että olemme lähes koko ajan äänessä. Joskus jopa nukkuessamme 😃

Mun osalta seikkailu alkoi jo tiistaina, 6. kesäkuuta, kun lähdin Äitirakkaan kanssa heille. Tarkoitus oli lähteä seuraavana päivänä lähteä pakkaamaan meidän kauppa-autoa ja matkaan piti lähteä varhain aamusta. Oli siis kätevintä, että olin jo valmiina lähtökuopissa, eikä tarvinnut enää aamulla kiertää lähtöruudun kautta.
Niinpä siis olimme hyvissä ajoin keskiviikkoaamuna matkalla kohti varastoa, jossa osa tavaroista jo odotti meitä. Olimme perillä n. klo 9, yhden ylimääräisen mutkan kautta, kun puhelimen navigaattori oli eri mieltä meidän kanssa. Naisethan on aina oikeassa, eikö?

Perinteiseen tapaan aloitimme "haahuilulla": mistä ihmeestä aloitetaan, mitä ihmettä me tehdään, mitä ihmettä pitää ottaa mukaan. Mutta hetken pohdinnan jälkeen saatiin homma alkuun: laatikot joihin tavaroita pakataan saatiin nosteltua alakertaan, kaikenlaista muuta rekvisiittaa samoin. HIRVITTÄVÄ määrä tavaraa jo siinä vaiheessa.
Ja Kuljettaja-Sirkkunen oli vasta matkalla, hakemassa autoa ja keräilemässä lisää tavaraa! Apua!

No. Ei muuta kuin hommiin. Sillä aikaa kun odotettiin Kuljettaja-Sirkkusta, lisää tavaraa ja autoa, aloitettiin jo olemassa olevasta tavarasta: niiden laskennasta, että lähetteet täsmää saapuneisiin tavaroihin ja niin edelleen. Pikku hiljaa homma alkoi sujua. Ja juuri kun se alkoi sujua, Kuljettaja-Sirkkunen tulee SUUREN PAKETTIAUTON kanssa pihaan ja tuo toisen samanlaisen määrän tavaraa mukanaan. A-P-U-A. Mihin me se kaikki tavara pakataan?

Tyhjällä vatsalla ei kukaan voi ajatella, joten ovet lukkoon ja syömään. Kiinalainen ruoka täytti vatsan mukavasti - ja pieni ruokalepo oli tehnyt poikaa 😃 Vaan aikaa ettonelle ei ollut, työt kutsuivat. Tavaraa oli valtava määrä ja se kaikki oli saatava mahtumaan autoon, ennen iltaa, että ehtisi vielä kotiin nukkumaan.

Homma vaikutti oikeasti epätoivoiselta, ei, ei tämä voi onnistua, mutta kun kolme reipasta naista on sitä tekemässä, niin kummasti niihin laatikoihin vaan alkoi tulla tolkkua. Pitkään se homma kyllä kesti ja pakko oli vielä tilata pizzat välipalaksi, jotta jaksettiin tehdä se loppuun.
Lopulta kaikki oli pakattu: auto oli aivan turvoksissa. Sen verran oli saatu jätettyä tilaa, että Kuljettaja-Sirkkusen matka- ja melontatavarat vielä mahtuivat sinne ja perjantaiaamuna saatiin vielä viskattua mun matkatavarat jonnekin laatikoiden päälle. Mutta...

Illalla olin kotona joskus, olisiko ollut yhdeksän-kymmenen aikaan - koko päivä siinä siis meni. Kuljettaja-Sirkkusella oli onneksi vähän, siis vähän, lyhyempi matka. Äitirakas onneksi vei mut kotiin asti, joten pääsin omaan sänkyyn nukkumaan.

Torstai oli sitten aikaa tehdä vielä paperihommia ja keräillä omia tavaroita pakattavaksi, pestä pyykkiä ja siivota, sillä nuoriso oli tulossa yökylään sinä viikonloppuna kun olin itsekin tulossa takaisin kotiin.




Näillä mennään ja tässä näkyy vain pieni osa, kun ei oven suusta näkynyt enempää pimeään autoon 😃

EDIT: Niin, oli meillä yksi mieskin apuna nostelemassa painavimpia laatikoita ja tekemässä "hanttihommia" 😃, mutta enimmäkseen hän teki kyllä omia töitään alkavaa tapahtumaa varten, niitä kun riitti ja riitti ja riitti ja....

torstai 22. kesäkuuta 2017

Tällä viikolla olen kuivannut ilon ja rakkauden kyyneleitä

Olen tällä viikolla saanut paljon postia. Olen itkenyt onnesta, siitä miten onnekas olen, kun minulla on perhe ja ystäviä, osa sellaisia joita en ole koska vielä ehtinyt tavata.

Olen tullut yllätetyksi moneen kertaan.

Ensi viikolla lähden Siskorakkaan ja perheensä luo Englantiin.
Kiitos Äitirakas, kun annat minulle tämän matkan. 
Ja kiitos Siskorakas kun otat meidät vastaan.

Maanantaina posti toi ihanan kortin Englannista: Isosisko oli piirtänyt korttiin koiran, hymiön ja mun kuvan: varmaan minä joskus tulevaisuudessa 😊 Korvallisilla oli vähän tukkaa, mutta päälaki oli kalju.. Kiitos ihanaiset 

Tiistaina posti toi Ystävän tekemän ristipistotaulun jossa on - yllätys yllätys! - pöllö, ja ripustunauhana Iso-Britannian lippunauhaa 😊 Mukana oli myös lahjakortti käsihoitoon! Aivan mahtavaa!

Keskiviikkona postiluukku kolahti taas. Tällä kertaa kuoresta tipahti Kalevala -korun kaulakoru; Minervanpöllö. Vanha viisauden ja filosofian symboli 😊 Sen lähetti Ystävä, jonka kanssa vietin 10 päivää 24/7 - kirjaimellisesti. Siinä ajassa ehdittiin jutella vakavia ja nauraa pissat housussa 😊
Jos en jo olisi istunut, olisin pudonnut peffalleni.

Tänään soi ovikello "tämä ei mahtunut postiluukusta".  Kevään Salainen Ystäväni Reppanainen oli lähettänyt vielä yhden paketin! Ja mitä se sisälsikään! Pöllöjä, pöllöjä, pöllöjä 😊
Ihanan kaulakorun ja korvakorut sekä aina tarpeellisen, käsilaukkuun mahtuvan pieneen tilaan menevän pöllömäisen ostoskassin. Kiitos sinä ihana uusi Ystäväni 


Samoin sanoin, kuin facebookissa, sanon teille:

"Kahdesta en luovu
sinusta ja minusta."

Etenkään sinusta.

Ihanaa Juhannusta kaikille - ehkäpä tässä pyhien aikana saan kirjoitettua jotakin "Myyntisirkkusten seikkailuista Suomen suvessa" 









keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Suuri Paljastus - kuka on salaperäinen SNY-Peikkonen?

Osahan on sen varmaan jo arvannutkin, jos on käynyt parin edellisen pikaisen päivityksen kommentteja käynyt lukemassa.

Viime viikolla sähköpostiin tuli SNY-Peikkoselta "surkea" viesti; paketin päätepaikan osoite oli jotain muuta kuin oli tarkoitus. Pahoittelut, etten ehtinyt siihen reagoida: osoite taisi olla meidän postitoimipaikan vanha osoite. Tässä naapurissa kuitenkin. 

Taisi olla seuraava päivä, kun puhelimeen kilahti viesti, että paketti on noudettavissa. Ja minä jossain Taivalkoski-Pudasjärvi akselilla, voi kurjuuksien kurjuus! Ehdinkö ajoissa, vai onko pistettävä AM asialle. Onneksi aikaa oli ja kun sunnuntai-iltana oli kotona klo 20.00 aikaan, niin maanantaina iltapäivällä oli pakko lähteä liikkeelle hakemaan pakettia, vaikka muuten olin vielä lähes kuolemanväsynyt ja paperipino tässä sohvalla odotti käsittelyä. 

Kirjoitusvirhekin pujahti kuvaan, mutta onneksi oli "varakynä" käden ulottuvilla  😋
Niin ja nuo alarivin häkkyrät ovat olevinaan sydämiä 😋

Paketin sisältä paljastui taas vaikka mitä:  
- neljä kerää kirkkaanpunaista Tilda Bamboo -lankaa
- kirja "Virkkaa uusvanhaa" - 30 viehkeää vintage ohjetta (ensiselailulla oikein mielenkiintoinen!)
- romaani "Oman elämänsä puikoissa" - tämä on jo aloitettu ja tuntuu juuri sopivalta kesälukemiselta
- kaksi settiä lampaan mallisia "puikkostoppareita", siis niitä jotka voi laittaa vaikka sukan tekeleeseen, ettei silmukat putoa 
- neulontatarvikesetti: puikkomitta, palmikkopuikko, silmukanlepuuttaja, iso kanavaneula ja parsinneula, mittanauha, kaksi kerroslaskuria, silmukkamerkkejä ja sitten niitä - joiden nimeä en tiedä - jotka voi laittaa puikkojen päihin, mutta ovat siis vain yhdelle puikkoparille
- Marianne -suklaalevy. Ettekä usko mitä sille kävi! Se unohtui VUOROKAUDEKSI laatikkoon syömättömäksi! 
Muistin sen vasta eilen illalla kun olin jo menossa nukkumaan, kun silmät ei pysyneet auki. Mutta niin väsynyt ei nainen ole, etteikö se jaksaisi sen aikaa pysyä hereillä ja lukea kirjaa, etteikö saisi puolikasta suklaalevyä syödä. 😋  Annoin nimittäin toisen puolikkaan AM:lle. Ihan jo siksikin, kun on jaksanut kuunnella mun juputusta kaksi (nyt jo kolme) päivää...



Niin ja tietenkin se paljatus. Mukana oli kortti, suloinen kissakortti, jonka kannessa luki "Voi juku..." ja sisällä "..että tekisi mieli tavata ja halata!"  Voi sinä ihana SNY-Peikkonen! 

Ja kukako on tämä salaperäinen SNY-Peikkonen, tämän kevään Salainen Neuleystävä -parini, joka on kuukausi toisensa jälkeen ilahduttanut paketeillaan ja siinä välillä lähetellyt viestejä ja jonka kanssa on vaihdeltu viestejä täällä blogissani - on tunne kuin jo tuntisimme toisemme paremminkin 😃 

Hän on Reppanainen Pesän reunalla -blogista.

Niin ja vielä. Se edellinen paketti; se tuli perille juuri kun olin aloittelemassa reissua pari viikkoa sitten - kiitos siitä ihan hurjan paljon. Siitä en laita kuvaa tänne, kun en vielä tiedä, kenelle se loppujen lopuksi päätyy 😃😃 Aika näyttää. Käyttöä sille löytyy kyllä, joko ihan piankin tai sitten se jää odottamaan jotain erityistä 😋

Oli mukavaa saada sinut pariksesi, suuri kiitos SNY-Emollemme, jolla on selvästi taikasormet ja se pussillinen sitä taikapölyä, jota ripottelee ympäriinsä SNY-kierroksen aikana 😋


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lainaus Siskorakkaan FB-päivityksestä: Isosiskon pohdintoja eiliseltä

"Isosisko" kysyi tänään miten monta päivää on siihen kun Mummu ja "Pöllö"-täti tulee kylään, kerroin että 10 ja sen ilme kirkastui! Sitten se huusi: 
"That means tomorrow it's going to be only 9 days! And then it's only going to be 8 days! And then it's going to be 7 days! And then 6 days! And then 5 days! And then 4 days! And then 2 days! I mean, only 3 days and THEN 2 days! And then it's going to be only 1 day and then Mummu ja "Pöllö"-täti are coming to our house!" 😂
Sitten se sanoi kuinka olisi kiva jos mummu ja "Pöllö"-täti olis meillä aina, mutta että heidän pitää kyllä mennä takas kotiin sitten kun ne on ollut meillä vähän aikaa. Kertoi kuinka mummun täytyy mennä takas L-papan luo, ettei se joudu olee yksin. Ja että mummun täytyy keittää L-papalle taas aamupuuroa! 


Tiedättekö tunteen, kun sydän pakahtuu? Nyt juuri on sellainen tunne - tädin sydän ihan pakahtuu, kun lukee tuota ja laskee päiviä yhdessä sen pienen hassun tytön kanssa, joka odottaa mummua ja tätiä kylään ❤❤❤











Pöllö on taas pesässään

Pöllö on taas lentänyt hetkeksi kotipesäänsä - ennen kuin lentää taas uudestaan maailmalle.

Paljon on vielä paperitöitä edessä ja tänäänkin pitäisi vielä niitä tehdä, että ihana työparini saisi ne aamuksi käsiinsä, lähtiessään palauttamaan myymättömiä tavaroita.

SNY:n viimeisen paketin kävin hakemassa äsken postista - SNY-peikkonen on paljastunut.
Kauniin kortin kirjoitit, jouduin taas pyyhkimään roskia silmistäni.

Kerron paketista ja Salaisesta Ystävästäni tarkemmin vähän myöhemmin, pidän teitäkin vielä vähän aikaa jännityksessä 😋😍

Turnausväsymystä on vielä havaittavissa, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pyynnöstä vahvistan, että pöllö lentää edelleen :)

Pöllö on edelleen siivillään, väsynyt ja puhki kulunut - siivet repaleiset :)

Tämän hetkinen sijainti on Pudasjärvi; tänne on tultu erinäisten kommellusten kera Leppävirran, Kuusamon, Poussun ja Taivalkosken kautta. Eilen vietettiin melajuhlaa Saijassa ja mukaan lähti 15-vuotisdiplomi - niin kauan on tämän joukon kanssa kuljettu :D

Matka on ollut turvallista ja nytkin on hyvä käydä nukkumaan, kun turvaryhmä nukkuu viereisessä mökissä. Pari päivää oli kylmää, mutta tänään saattoi jo ottaa pitkät kalsarit pois jalasta ;)

Kirjoittelen lisää ensi viikolla, kun olen kotiutunut ja saanut repaleiset siipeni taas lentokuntoon

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kesä, kesäkuu. Monet merkit niin sanoo ja niihin uskon :)

Yksi varma kesän merkki alkaa ensi viikon sunnuntaina Kuusamosta ja sitä ei enää mikään voi perua. Sen eteen on tehty koko vuosi töitä ja viimeiset viikot koko ajan vaan ahkerammin ja ahkerammin - siksi Pöllökin on ollut taas vähän hiljaisempi.
Taulukkoa taulukon perään on rustattu, puheluita toisensa jälkeen on soitettu, sähköposteja vaihdeltu. Helposti on saatu muuttumaan "soitan vaan äkkiä ja ilmoitan tämän asian puhelimitse kun en jaksa kirjoittaa, tää hoituu kymmenessä minuutissa" -puhelu neljän tunnin puhelinpalaveriksi 😃😃
Kiitos sille joka keksi WhatsAppin ja siihen puhelutoiminnon!

Mutta kerrankin asiat tuntuvat olevat sellaisessa jamassa, että kun keskiviikkona mennään pakkaamaan pakettiautoa perjaintain lähtöä varten, voi olla, että meille jää torstai vielä "vapaaksikin". Tai ainakin aikaa pakata omat tavarat, jos en tee sitä jo viikonloppuna. Ja tiedättekö mitä? Moneen vuoteen sekin homma on melkein tehty: mulla on valmiina lista, jonka mukaan pakkaaminen on helppoa!

Laiskottellakin olen ehtinyt, se sopii mulle, mutta olen saanut vihdoinkin jotain aikaiseksi. Ihana SNY-parini SNY-Peikkonen ehti jo kysellä äitienpäivälahjan perään, ja kun se korttikin jäi tänne kotiin (*nolo*) silloin äitienpäivänä. Nyt on molemmat vihdoin toimitettu Äitirakkaalle ja hän oli hyvin otettu sekä kortista että lahjasta: lahja oli hänen mielestään oikein kaunis ja kauniin värinen. Pöllön tapaan en älynnyt ottaa tekstistä kuvaa, että osaisin sen ihan sanatarkasti kirjoittaa, mitä korttiin kirjoitin, mutta kuta kuinkin näin sinne kirjoitin:
"Hyvää äitienpäivää vuoden jokaiselle päivälle toivoo... Ja ensin kirjoitin kolmen lastenlasten nimet, sitten meidän tyttärien nimet ja sitten vielä vävyjen nimet 😊


 Tässä kuva rannekuvasta ja kortista.


Poika kävi viime sunnuntain pikavisiitillä ja toi samalla tuliaisia. Isälle syötävää ja äidille - ette varmaan ikinä arvaa 😊😊 Nii-in. Sain ONNENPÖLLÖT.  Niistä ei nyt ole kuvaa tähän päivitykseen, mutta lupaan laitta niistä kuvan seuraavaa - teen päivityksen vielä ennen kuin lähden reissun päälle.

Sen sijaan laitan kuvan tai kuvat siitä mitä sain tänään. Kuten naamakirjaan jo kirjoitin, joskus on hyvä olla hissun kissun, mutta joskus on ihan hyvä soittaa suutaankin 😊 - varsinkin kun omaa hyviä ystäviä. Ikää tulee kohta lisää - siitäkin muuten tietää, että on kesä 😏 - ja kun olin useamman kerran täällä kotona kompuroinut, niin kuin teillekin kerroin, niin vinkkasin, että kävelykeppi voisi olla jo ihan käypänen lahja mulle, pysyisinpä pystyssä 😊😊
Yksi meidän neulekerholainen oli ottanut siitä vinkistä vaarin, vaikkei vinkki hälle ollutkaan tarkoitettu ja niinpä sitten tänään sain tällaisen:





Olen aivan hullaantunut tähän! Ja tuossa se on käden ulottuvilla, tietenkin, että kun lähden liikkeelle niin voin ottaa sen tuekseni 😊😊

Ja vielä "arvokkaamman" tästä tekee se, että tekijä ei ole virkkaajaihminen lainkaan, vaan neuloja. Häneltä on siis todella vaatinut työtä ja tekemistä, että hän on virkannut tämän pöllöineen kaikkineen. Arvostan sitä todella!




Tässä vielä yksi pöllö kepin varresta 😊


Nyt lähden tapaamaan NukkuMattia!

Ihanaa juhlapäivää kaikille teille, ketkä viettävät huomenna valmistujaisia ja teille ketkä pääsette juhliin mukaan!



tiistai 23. toukokuuta 2017

Arvatkaa mitä näin eilen?

Tai oikeastaan se oli AM joka sen huomasi ja sanoi, että näyttääpä tutulta."Hei, tuohan on..."

Ja katsos vain, niin olikin... Olikohan se "minun"?  SNY-Peikkonen, olitko se sinä?

Niin, siellä te nyt ajattelette, että nyt se on taas höyrähtänyt lisää, kohta se on niin sekaisin päästään, ettei tosikaan 😉

Oltiin eilen autolla liikenteessä ja yhtäkkiä AM sanoi, että onpa tuossa autossa tutunnäköinen rekisterinumero. Ja kas niinpä olikin - harmi kun en voinut kuvata sitä  😂 Seuraava lause häneltä oli "Hei, tuossahan on se Salainen Neuleystävä!"  Ja niinhän siinä oli; rekisterikilven kirjaimet oli
SNY 😂 😂

Olisin ottanut siitä kuvan, mutta eihän se oikein käynyt, kun ei semmoista kuvaa olisi voinut julkaista 😂

Mutta täällä meidän nurkilla se SNY ainakin eilen ajeli, ties mihin hänellä oli matka - toivottavasti joku muukin hänet näkee ja siitä ilahtuu ❤❤


lauantai 20. toukokuuta 2017

Toiseksi viimeinen paketti - kotona viimeinkin :D

Siis olihan se kotona jo päivällä, mutta kun en saanut tätä päivitystä tehtyä, piti muka kotitöitä tehdä (arvatkaa vaan teinkö?).

Ihailin pakettia ja pidin salaisuutta itselläni 😂 SNY-Peikkonen oli kasannut taas niin upean paketin, että oksat pois!

Paketissa oli päällimmäisenä pehmusteena sitä semmoista kuplamuovia, sitä semmoista oikein "isoa", mutta siitä näkyi läpi. Ja arvaatteko minkä näin sieltä ensimmäisenä? Nii-in. Tämän:

Oho, jäipä muokkaamatta kuvaa puhelimessa, jäi vähän liikaa turhaa siihen.

Tämä on IHANA! Äitirakkaalla oli ulkoportailla tällaisia samanlaisia 😊
Tämän patterit latautuvat aurinkokennolla ja kun laittaa sen päälle, silmiin syttyy valot! Hu-huu, hu-huu.

Ja todellakin, tämän pöllön näin paketista ensimmäisenä, tietenkin...








Muuten paketti näytti purkamattomana tältä:

Ja kaikkea kivaa paketista taas purkautuikin esiin
Pöllön lisäksi paketista purkautui esiin kaikkea kivaa: kaksi kerää lilaa Alpaca Sport -lankaa (tuntuu ihanan pehmeältä ja Alpakkalanka on SNY-Peikkosen lempilankaa), bambulangasta tehty tiskirätti, Knit Pro Zing metalliset 15 cm puikot (mistä tiesitkin, että niitä olen ollut aikeissa ostaa, mutten olen saanut ostettua? - SNY Taikapöly...), käsintehty puinen avaimenperä, joka mielestäni muistuttaa pöllöä (näenköhän mä pöllöjä jo vähän joka paikassa...), kaksi rasiaa tulitikkuja - niitä tarvitaan aina - rasiat on koristelut kauniisti ja tietenkin pöllöillä 😊
Parini oli miettinyt myös kuukauden teemaa; lempiohje tai -lanka (no lankaahan jo olikin) ja ohjeita sitten tulikin ihan nippukaupalla: tekemistä riittää koko syksyksi ja talveksi, sillä mukana oli Niina Laitinen Designs'in kalenteri 2017.
Tässäkin taas Taikapöly teki tehtävänsä, sillä tätäkin olen käynyt katselemassa monesti, mutta jättänyt sen "onhan noita ohjeita" 😊
Ja..oli mukana vielä suklaalevykin, joka AM:n kanssa jaettiin nätisti tasan - se enää sitten tähän viimeiseen kuvaan ehtinyt, kun se oli jo syöty....




Niin ja kortti tietenkin oli mukana, itse tehty selvästikin.

Kiitos tuhannesti SNY-Peikkonen! Odotan innolla viimeistä pakettia ja paljastumistasi 😊 Laitathan viimeiseen pakettiin mukaan myös osoitteesi?

Niin, laatikon pohjalla oli vielä lisäksi pienen pieni sievä ruusu"kortti" tms. Olikohan se irronnut jostain? Se on kuvassa tuossa pöllön edessä.












perjantai 19. toukokuuta 2017

SNY-Peikkoselle :)

Tämä päivitys on erityisesti Salaiselle Neuleystävälle, SNY-Peikkoselle:

NYT se on tehty, nyt se on valmis. Kuvaa en voi siitä vielä laittaa, kun Äitirakaskin lukee tätä blogia myös 😊
Laitan kuvan sitten, kun olen toimittanut lahjan ja kortin perille.

Olen todella pahoillani, että olin niin saamaton - ja erityisesti harmittaa se kortti. Mutta: äitienpäivää voi viettää vuoden jokaisena päivänä, kuten kaikki muitakin; Naistenpäivää, Ystävänpäivää.


Erityisesti Ystävänpäivää voi viettää ihan jokaisena päivänä ja siksipä toivotankin teille kaikille tänään

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 😉😊💝

torstai 18. toukokuuta 2017

Sattuu ja tapahtuu - osa 123654. Ette usko enää..

Kiitos ihana SNY-Peikkonen ❤  Lähettämäsi paketti odottaa tuolla postissa. Se oli jo melkein käsissäni. Melkein.

Olin lenkillä avustajani kanssa ja ajattelin, että käydään samalla hakemassa paketti, kun melkein siitä K-Marketin ohi kävellään. Muutetaan sitä tavallista lenkkiä sen verran.  Annoin puhelimen kaupan tätille ja kysyin, että löytyykö pakettia tällä lähetystunnuksella. Löytyy kyllä, kyllä se täällä on.

"Oisko sulla henkkareita?"

No eipä tietenkään! Vain pankkikortti. Voi itkujen itku. Ei kelvannut edes puhelimen taustakuvana oleva kuva Isosiskosta ja Pikkuveljestä - Pikkuveli katsoo suoraan kameraan "nukkuvan" Isosiskon pitäessä hänestä lujasti kiinni.

Että sinne se vielä jäi se paketti. Kun se ajokortti on muuten turha, kun ei sitä autoakaan saa ajaa ja ei niitä henkkareita enää kaupan kassalla kysellä ;) Suklaapatukan ostoon ei oo ikärajaa. Toisaalta siinä kyllä ehkä pitäisi olla... Suklaapatukkapassi ja henkkarit: yli 40-vuotiaille myydään 1 suklaapatukka viikossa. Vai kuukaudessa.

No niin. Mietin tässä, että hipsinkö vielä uudestaan sinne K-Marketiin vai haenko sen huomenna samalla kun lähdetään asioille. Voi olla, että uteliaisuus vie voiton.


lauantai 13. toukokuuta 2017

Intiaani "Ontuva Sattuu ja Tapahtuu"

Nih. Villasukat ja liukas keittiön lattia. Ja yks Pöllö. Voin kertoa, ettei ole hyvä yhdistelmä. Nyt on jalkapöytä kipeä ja pohdin, jotta pitäisikö tästä lähteä näyttämään tätä ensiapuun, mutta tuskin ne tätä siellä tänään kuvaavat.
On vaan otettava rauhallisesti tämä viikonloppu, parempi kun ei lähdetä polkalle eikä jenkalle tänä iltana. Jos ei se yhtään helpota, niin koeta maanantaina työterveyden kautta päästä kuvaukseen.

Ei sen kummempaa. Ruokaa oltiin tekemässä ja kun meillä on niin kovin pieni keittiö ja AM pyysi, että sekoittaisin kattilaa sillä aikaa kun teki jotain muuta. Yritin ohittaa hänet siltä puolelta missä ei ole mattoa. Lattia oli liukas - pesty näetsen ihan just vähän aikaa sitten.
Lähti jalat alta kun oli villasukat jalassa.  Toiseen kankkuun sattui ja jotenkin toisen jalan jalkaterä taittui niin, että se on nyt sitten kipeä. Se sama, joka ei muutenkaan tykkää oikein kävelemisestä, jos ei kävele kovapohjaisilla kengillä = vaelluskengillä.

Tästä on näköjään tulossa tapa. Tästä että perjantaisin olen pitkin pituuttani jossain. Alkaa oikein jo jännittää, mitä ensi perjantaina tapahtuu 😃😃 Vai olisiko syytä pötköttää sängyssä tai sohvalla koko perjantaipäivä, ihan vaan varmuuden vuoksi?


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tälle ei olisi Pekkakaan nauranut :(

Tänään on ollut paha mieli. Itkukin tuli eikä se ole kaukana nytkään, kun muistelen, mistä se tuli.

Mutta kyllä se Pekka Poudan sääennuste meitäkin nauratti, ei päivä niin surkea ole ollut. Ja Ystävä ja Siskorakas ovat lohduttaneet ja tiedän, että kaikki muutkin ovat myötätuntoisia.

Aurinkokin paistoi vaikkei lämmintä ollutkaan. Ja kaupassa nähtiin vanha tuttu - hirrrrveän pitkä 😃 mies, joka kumartui, halasi ja sanoi, että oli kiva nähdä. Tuli oikeasti hyvä mieli.

Olette varmaan jo huomanneet, että minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävä halaamisesta 😃 ?

Käytiin siis mökillä ottamassa kuvia vakuutusyhtiötä varten - viime syksyisestä murrosta. AM ei laskenut mua sinne syksyllä, joten osasin vain kuvitella mitä on tulossa. Näky oli..lohduton.. Mökin ikkunat oli peitetty vanerilla, sillä niitä ei enää syksyllä ruvettu korjaamaan:

 Tämä on toinen olohuoneen ikkuna. Sisällä on ilman valoja ihan pimeää. Ja kaikki tavarat kaapeista, kirjahyllystä, laatikoista pitkin poikin.  "Rahanarvoinen" tavara varastettu.


Tämä näky oli vastassa kun avasimme ulko-oven.  Kuvassa näkyvä ovi on komeron ovi, jossa oli kaikenlaista tavaraa säilössä. Lähes kaikki tavara komerosta, naulakosta ja eteisessä olleista lipastoista oli tuossa kasassa 😢😢

Eteisestä pääsee yläkertaan. Yritin olla reipas: "tapahtunut mikä tapahtunut, eihän tälle nyt enää mitään voi". Yritän vieläkin.

Mutta kun näin - ja näen vieläkin silmissäni - ne Pojan päiväkoti- ja alakouluajoilta säästetyt piirustukset, leluja ja pelejä pitkin lattiaa, levitettynä ja tallottuna, en enää pystynytkään olemaan reipas. 😢😢 En edes vihainen.
Vain pahoilla mielin. Kun muutenkin on kadonnut muistoja, niin joku on vielä tarkoituksella hävittänyt niitä lisää.

Otimme kuvia ja tulimme pihalle. Sinnekin oli heitelty tavaroita. Siellä oli Pojalle lähetetty joulukortti. Siskorakas oli haparoivin kirjamin kirjoittanut
"Hyvää Joulua K... toivoo E... ja mummo"
(Pojalla ja Siskorakkaallahan on ikäeroa vain 1 v 3 kk)

Kotimatkalla tsemppasimme toinen toisiamme; kyllä me tästäkin selvitään. Tavara on tavaraa. Nyt pitää vain keksiä miten asiat saadaan hoidettua; ikkunoiden korjaus ja siivous yms. Mutta asioilla on tapana järjestyä 😃😃

***
Susanna kysyi avustajastani. Olen siis vihdoinkin saanut avustaja-asiani kuntoon ja avustajan itselleni. Sain avustajan ystäväni kautta; sekä ystäväni että tämä avustajani toimivat avustajina muutenkin, mutta tämä mun ystäväni kaipasi/oli valmis tekemään lisää tunteja. Mullahan tunteja on niin vähän kuukaudessa ja tarvitsen avustajaa vain ulkoiluun/lenkkeilyyn. Vähän niinkuin "henkiseksi tueksi" ja lenkkiseuraksi.
Kotitöihin, kaupassa käynteihin tms. en avustajaa tarvitse.
Avustajani on kovin nuori, nuorempi kuin Poika 😊, mutta iällähän ei ole mitään väliä. Ainakin nämä pari ensimmäistä kertaa (n. tunnin lenkit) meillä on mennyt tosi mukavasti; juttua riittää, ollaan samalla aaltopituudella.
Tarvittaessa tämä ystäväni, jonka kautta avustaja järjestyi, hoitaa sijaistuksen, joten sekin asia on järjestyksessä.
Enkä onnistunut säikäyttämään häntä, vaikka ensimmäisellä kerralla olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut kohtauksen.  Olen tietenkin opastanut häntä miten toimia jos kohtaus yllättää kesken kaiken ja antanut AM:n puhelinnumeron - sieltä yleensä kaikki saavat "ensiapua" tai AM tulee hakemaan. Kuten tässä taannoin talvella tuosta kampaajalta 😊

Mitähän vielä osaisin kertoa? Saa kysyä, ei ole mielestäni mikään salaisuus tämä avustaja-asiani 😊
Tällä hetkellä meillä on n. tunnin treffit kaksi kertaa viikossa, mutta kunhan kunto tästä kohenee, niin pidennetään vähän tapaamisia ja kun metsäpolut kuivaa, niin siirrytään asfaltilta lenkkipoluille - mukavampi kävellä metsässä. AM kyllä tietää reitin mitä aion kävellä, osaa tulla hakemaan pois jos tarvis...
Huomenna on taas lenkkeilypäivä - juuri eilen takkia päälle vetäessäni sanoin AM:lle, että on hyvä kun on joku jonka kanssa on sovittu aika jolloin lähteä lenkille, muuten olisi eilen jäänyt lähtemättä: kylmä keli ja laiskotti ja kaikkea 😊 Mutta hyvä mieli, kun tulin takaisin.

Nyt pitää taas tehdä vähän melontajuttuja.

Kiitos kun olette siellä, te kaikki! HALAUKSIA teille kaikille!



Mikä maaseudulla tuoksuu? Maaseudulta ja ystäviltä :D

Viikonloppuna olin taas liesussa ja AM sai viettää laatuaikaa kotona.

Sitä ennen taas kuitenkin tarinaa sarjassa "sattuu ja tapahtuu" 😊 Muistaakseni olen aikaisemmin kertonut, miten kerran nukuin parturiaikani ohi - siis kertakaikkiaan unohdin, että olin varannut ajan parturiin aikaisin aamulla. Ja siitä olen saanut kuulla..

Nyt olin varannut parturiajan perjantaiaamuksi klo 9.00 - tietämättä mikä oli aikataulu muuten, noutaja kun oli tulossa hakemaan mua "johonkin aikaan".
Valvoin aika myöhään ja päivitin facebookiin, että "Muistaiskohan aamulla herätä ajoissa, että ehtis kampaajalle? Toisinkin voi näetsen käydä..."
Kului ehkä minuutti, kun päivityykseni tuli kommentti, että "Vie Suskulle terveisiä" 😊 No tokihan minä lupasin viedä; lähettäjä oli yhteinen tuttumme. Ihmettelin tietysti, miten meillä on yhteinen tuttu, kun tämä henkilö ei ollut täältä meidän kylältä päinkään. No asia selvisi sitten seuraavana aamuna.

Heti aamusta sain puhelin soiton ja tarkemman aikataulun; olin hyvällä mielellä kun tiesin että on mukava matka, mukava päivä ja mukava ilta tiedossa: ihania ihmisiä ja paljon naurua 😊
Lähdin kävelemään reilun viiden minuutin matkan kampaajalle ja kun olin niin hyvällä mielellä, hymyilin kulkiessani - melkein nauroin ääneen (taidan olla vähän pöhelö..) Yhden talon pihasta lähti vanhempi mies autolla liikkeelle ja luuli varmaan, että ollaan tuttuja kun hymyilin hänelle niin iloisesti - hän tervehti yhtä iloisesti takaisin 😊
Edelläni käveli kaksi pientä tummaihoista poikaa, kouluun menossa. Toinen poika kääntyi katsomaan mua ja hymyili, tönäisi sitten kaveriaan joka kääntyi myös katsomaan mua ja hymyili yhtä leveästi 😊😊 Tuli vielä parempi mieli!

Hiusten leikkaus ei kauan kestänyt, mutta siinä ajassa ehdittiin jo selvittää se, mistä hänen puolisonsa on kotoisina ja mistä mun vanhempani on kotoisin. Ja todeta, että tarpeeksi kauan kun selvitetään, niin mehän ollaan varmaan sukua 😊 Todettiin myös, että ei olla tutkittu toistemme kavereita fb:ssä, ei ole ollut tarpeen eikä ihan niin paljon toistemme yksityiselämä kuitenkaan kiinnosta, vaikka keskenämme paljon asioistamme puhutaankin.
Lopulta oli valmista ja ovesta astui uusi asiakas. Katsoin hetken peilin kautta - onpa tutun näköinen! Ja olihan se! Susku katsoo meitä -miten te tunnette toisenne?? "No hän on mun sedän vaimo" 😊
"Ai O:n?"
"No niin, mistä sinä sen tunnet??"
"No mä oon leikannut sen tukan joskus vuonna kivi ja kirves!"
No niinpä tietysti 😊😊😊
"Noh, ei kahta kolmannetta, kyllä sekin vielä ilmestyy... Hyvää viikonloppua!"

Tulin kotiin syömään aamupalan ja pakkaamaan tavarat yhdeksi yöksi ja sitten kyyti jo tulikin. Seuraavat viisi tuntia höpötystä ja naurua yhteen menoon. Tai melkein yhteen menoon... Lopulta päästiin perille Konnekoskelle ja kun astuttiin autosta ulos, ensimmäisenä vastaan iski maaseudun tuoksu: ehta lehmänlanta!

Mutta paikka missä vietimme vuorokauden; kokoustimme ja muu väki jäi lauantaina lähtömme jälkeen kouluttautumaan kesän melontatapahtuman turvahenkilöiksi, oli upea. Siellä oli mm. kirkko:



Odottaessamme kokoukseen osallistua saapuviksi, kävimme tutustumassa koskeen, jossa oli tarkoitus kahden seuraavan päivän aikana opetella virtaavassa vedessä pelastamista ja pelastautumista ja kumiveneen käyttöä:


Hups, onpa kuva vähän vinossa 😉

 Tästä tuli mieleen Duracell-pupu, joka viime syksynä yritti siirtää saunaa 😉 Jos hän olisi nähnyt tämän, olisi hän varmaan yrittänyt nostaa maapalloa:

Jos kerran maassa on kahva, niin onhan se toki sitä varten, että siitä maapallo nostetaan 😉













Illalla saunan jälkeen, kun meitä naisia oli niin kovin vähän ja me oltiin jo huoneet valittu, eikä oikein miehiä niihin huolittu, niin miehet päättivät järjestää seuraa itse itselleen 😉😉


Tämä oli vähän tällainen pulleampi tyttö....


.....kun taas tämä toinen tyttö on vähän hoikempaa sorttia... 😉😉



(Kuvat ei taas tahdo asettua sinne minne haluan ja muutenkaan en osaa niille mitään tehdään. Vieläkään.)
















Kyllä niillä kanoottejakin oli 😉   Tuossa pitkässä rakennuksessa me majoituttiin. Iltapalaa ja aamupalaa syötiin erillisessä rakennuksessa ja varmaan lounas ja päivällinen oli siellä samassa paikassa.
Minä olin kotona jo lauantai-iltapäivänä.

Että semmoinen viikonloppu taas - täynnä halauksia, halauksia ja halauksia, naurua, naurua ja naurua, ystävyyttä, ystävyyttä, ystävyyttä, uusia ystäviä, hyväntahtoista kiusoittelua, vakaviakin keskusteluja. Sunnuntai menikin sitten levätessä. Ja tilatessa 30 t-paitaa 😉 

Tänään kävin lenkillä avustajan kanssa, olen potenut selkääni ja siirtänyt kuvat puhelimesta tietokoneelle. Huomenna mennään vihdoin mökille kuvaamaan hävityksen kauhistusta ja laitetaan vakuutusyhtiöön kuvat ja lista varastetuista tavaroista. Hirvittää jo etukäteen. 









keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Postipoika piipahti taas!

Aamupalaa syödessä rupesi postiluukkuu kolisemaan. Meidän postipoika - tai -tyttö - on jännä tyyppi. Yleensä silloin, kun on tulossa vain yksi ohut kirje, hän saa aikaan hirvittävän kolinan ja me luullaan, että nyt tulee postia oikein enemmänkin. Ja varoilta sipaisen tukan vähän siivommaksi, ettei ihan pystyssä sojota: jos vaikka sattuu soittamaan ovikelloa, kun ei mahdu postit luukusta sisään.

Mutta sitten kun postia on tulossa enemmän tai on tulossa jotain paksumpia kirjeitä tms. niin ei kuulu mitään, humps vain ja luukku vähän kopsahtaa, posti on oven välissä. Todella kummallista.

Tänään postiluukku taas kolisi ja sipaisin tukkaani vähän siistimmäksi, kolina kesti sen verran kauan. Ajattelin, että josko se ovikello soisi. Nousin jo sohvaltakin. Mutta ei se soinut vaan kuului kumea "kops". Kynnyksellä oli kirje mökkikunnasta, niin kuin aina tähän aikaan.

Mistähän ne muuten tiesi, että meidän piti tänään mennä mökille? Ei vaan menty, kun tuli mutkia matkaan. Rehellisesti ja suomeksi sanottuna, Osuuspankki teki oharit, ja jätti aamulla laittamatta rahaa tilille. Kyllä ne sieltä sitten tuli, mutta kun siellä mökillä olisi ollut paljon hommia - mm. se ikkunoiden laitto ja sen sellaista niiden syksyisten rosmojen jäljiltä, niin se käynti taas siirtyi, ensi viikkoon.

Niin, ei se kirje sitä kopsausta aiheuttanut, vaan paketti. SNY-parini, SNY-Peikkonen oli laittanut postia ja luukusta tipahti tämä, kera kortin ja kysymyksen:



Ja että tykkäänkö? Kuule, ihan varmasti!  Tuskin maltan odottaa, että pääsen tästä tarttumaan siihen ja aloittamaan lukemisen 😊😊 Vielä tovin joudun odottamaan, mutta illalla sitten 😊😊

Iso kiitos SNY:ni!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Koska meillä on joulu...

Ja nythän te siellä ajattelette, että no nyt on Pöllö pöllähtänyt ihan sekaisin, pudonnut pesästään (kolmannesta kerroksesta asfaltille) ja kolauttanut päänsä.
No melkein. Kyllä on niin puulla päähän lyöty olo vieläkin, ettei tokene Pöllö tästä ihan heti.

Vasta oli pääsiäinen ja vapustakin selvittiin; itse asiassa eilen oli se Vapunpäivä ja eilen tuli Pöllö kotiin.

Nii-in. Olin reissussa. Siellä maailmanparannusreissussa. Tädin luona Isolla Kirkolla. Olin ajatellut mennä junalla, mutta AM oli niin huolehtivainen, että bensarahaa vastaan (ja pöh, yhteisiähän meidän rahat on..) lupasi "kotiinkuljetuksen" eli vei sinne tädin ovelle asti eikä edes jättänyt siihen yksin odottamaan - vaikka sanoin, että pärjään tässä kyllä, käyn odottaessani kaupasta ostamassa uuden hammasharjan sen...krhm...tiivisteen puhdistukseen käytetyn tilalle. Ja hammastahnaa. Ei, hän odotti mun kanssa siinä pihalla parikymmentä minuuttia. Mutta ei se mitään. Meillä oli ihan hauskaa. AM ei mahtunut autosta ulos, kun ei ollut tilaa - autot oli pysäköity niin tiiviisti. Mutta minä mahduin seisomaan siinä välissä PÖLLÖmatkalaukkuni kanssa.

Ensiksi nähtiin yksi setä. Setällä oli varmaan vähän vilu, sillä hänellä oli kunnolla päällä. Ihan KARVALAKKIA MYÖTEN. No olihan siellä varjon puolella vähän viileetä.
Vähän ajan päästä nähtiin pieni poika. Hän oli varmaan katsonut kalenterista, että nyt on KEVÄT. Melkein kesä. Poika oli n. 5-6 vuotias. Lyhyt-hihainen t-paita ja sortsit.  Mun tuli kyllä vilu.

Se oli siis perjantai. Lauantaina Täti lähti Kainalomadon kanssa Tanssigaalaan ja minä menin siksi aikaan "hoitoon" Ystävän ja Pojanpojan luo. Meillä oli ihan hulvattoman hauskaa. Saattopalvelu toimi mennen tullen rautatieasemalle, enhän minä siellä Isolla Kirkolla osaa kulkea. Ystävä sai Tädiltä tiukat ohjeet: Yöksi en saa jäädä, kotiin pitää lähettää 😄 Ja ennen lähtöä pitää huolehtia, että olen käynyt pissalla ja ja ja ... Ja sitten alkoi se hillittön räntä- ja lumisade! Luistonestoa olisi pitänyt olla, kun kotiin läksin, niin liukasta oli. Ja märkää! Mutta pääsin perille. En kotiin, vaan Tädille. Tyhjää ja pimeää oli, Täti oli vielä reissussa, vaikka aika myöhään minäkin sinne kömmin.

Sunnuntainakin oli aika tylsän oloinen keli, mutta urheasti me lähdettiin liikkeelle, käytiin tervehtimässä Isotätiä. Söin kuulkaa moneen, moneen vuoteen KÖYHIÄ RITAREITA! En ihan oikeasti muista, milloin olisin niitä viimeksi syönyt, mutta Täti pikaisesti niitä paisteli kahvin kanssa.

Isotädiltä lähdettiin ratikalla keskustaan. Ratikassa sain taas muistutuksen siitä, että pitää elää NYTKU -elämää, ei sitku -elämää:
Alle 10-vuotias tuli ratikkaan isänsä (näin oletan) kanssa, ja isä oli jo vähän vappufiiliksissä. Poika istui takanani, joten en nähnyt häntä, mutta kuulin puheensa. Sillä hetkellä paistoi aurinko:
- Koska me mennään kalastamaan?
- Mmmmmmm....
- Mä haluan edes KERRAN elämässäni kalastamaan.
Jotenkin tuo topakalla äänellä lausuttu lause sai hymyn nousemaan huulille ja samalla taas muistamaan sen, että niin, asiat pitää tehdä silloin kun ne tulevat mieleen, ei sitkun.
Toivottavasti poika pääsee kalastamaan mahdollisimman pian 🐟🐟

Rautatieaseman edessä satoi tietenkin vettä, kun piti kuvata kivimiehiä naamareissaan. No, jonkinlaisen kuvat niistä sain. Hienot naamarit herroilla on. Sitten lähdettiin metrolle. En nykyään pidä liukuportaista. Ja siellä ne oli aika..pitkät? No joka tapauksessa. Kun päästiin alas, tuntui, että kuulo häviää. Sanoin siitä Tädille. Hän epäili, sen johtuvan siitä, kun olemme niin syvällä maan alla. Pyysin kuitenkin häntä pitämään mua silmällä. Onneksi metro tuli just, päästiin sisään ja - tsädäm!
Pöllö oli taas pihalla kuin pesänsäkin!
Täti sai mut kammettua penkille istumaan (omasta mielestäni istuin itse - mutta näin se pää toimii kun kohtaus on päällä!) ja samalla penkillä istui pieni tyttö, jota tietenkin säikähti. Jännä juttu, kun omasta mielestäni näin sen tytön ja ajattelin mielessäni, että toivottavasti hän ei säikähdä, ja tosiaan istuin penkin päähän itse, mutta Täti sanoi, että oli joutunut "tekemään töitä" että sai mut istumaan.
Mutta kyllä oli kuulemma AIKUISETKIN katselleet, sillä silmällä vain, että "onpa tuo kännissä..."
Täti oli ruvennut aika kovalla äänellä selittämään sille pienelle tytölle, mistä oikein on kysymys ja ettei tarvitse pelätä. Tyttö oli rauhoittunut ja lopulta jo hymyillytkin Tädille. Ihanat lapset, ymmärtävät kyllä kun heille selittää ❤❤
Mutta ei siis mennyt tämäkään Isolla Kirkolla käynti ilman Riesaa.
Pieni huilailu matkan päässä, soitto AM:lle ja käytiin syömässä ja olin taas suht kunnossa, vähän väsynyt vain.

Eilen, Vapunpäivänä oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tehtiin kävelylenkki, pikainen syönti ja hopi hopi junaan ja ehdin just kotiin lähtevään junaan - vaikka piti tulla oikeasti vasta seuraavalla junalla.

Ja kotona. Kotona sitten odotti se mikä liittyy tuohon päivityksen otsikkoon - vaikka tämä pitkä, kuvaton päivitys, varmaan jo saikin teidät unohtamaan sen.
Siihen liittyi vähän ristiinmenneitä puhelinsoittoja ja sen sellaistakin, mutta ei sillä ole väliä.
Meidän "Joulupoika" oli käynyt tuomassa postia.
-"Ei se viipynyt kauan, se toi vaan tämän, en mä tiedä mikä tää on"
No eihän miehet tajuu 😉😉😉
Mä arvasin heti, mikä siellä odottaa ja samalla kun etsin kirjeveistä käteeni, rupesin jo keräilemään roskia silmiini. Ja sanoin AM:lle, että "nyt mä kyllä saan vetistellä". Se katsoi mua vähän hölmistyneen näköisenä, kun ei tajunnut vieläkään, vaikka siinä jo luki "Kutsu".
Nii-in. Meidän "Joulupoika" on menossa naimisiin ❤❤ heinäkuussa.

Just ehdin tulla kotiin rakkaiden luota ja valmistautua häihin.

Mikä mahtava kesä tulossa! ❤❤

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kauniita asioita tänään

Tänään, kun vietetään viimeistä kertaa Kansallista Veteraanpäivää, kävin kaupungissa. Bussipysäkillä seisoessani katselin läheisen kerrostalon pihalla liehuvaa Suomen lippua.

Sillä hetkellä kauneinta mitä tiesin ja osasin ajatella, oli se tuulessa liehuva sinivalkoinen lippu heleän kirkkaan sinistä taivasta vasten auringon paisteessa.

Päästyäni kotiin, sain Siskorakkaalta kaksi viestiä. Toisessa oli Duracell -pupu. ❤ Kasvanut pituutta niin, että on jo kohta yhtä pitkä kuin tätinsä, vaikka ikää ei ole vielä viittäkään.

Toisessa viestissä oli kuva Pikkuveljestä. ❤ Ikää 5 kuukautta. Miten suloisen hymyn olikaan Siskorakas onnistunut vangitsemaan kuvaan.

Mielessä tietenkin Poika, jolla viimeinen työpäivä (kai) ennen lomaa. Huomenna tähän aikaan matkalla lentokentälle.

Kauniita asioita on paljon, mutta nämä on viisi kauneinta asiaa minun maailmassani.


Surullista, että Kansallista Veteraanipäivää vietetään tänään viimeistä kertaa. Veteraaneja kuitenkin vielä on, mutta ehkä he eivät sitten enää jaksa juhlia. Tai ehkä he sitten jatkossa mahtuvat kaikki Itsenäisyyspäivänä Linnaan juhlimaan.
Mutta siitä olen iloinen, ja vähän ylpeäkin, että itse sain aikanaan seurata sivusta ensimmäisen Kansallisen Veteraanipäivän juhlallisuuksia ja isäni vanhemmat pääsivät osallistumaan tilaisuuteen.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Älykäs vai ei :D

Me Naiset -lehdessä oli juttu, että "Älykkäät ihmiset eivät välttämättä ole mitään mallikansalaisia"

Seitsemän "huonoa" tapaa, jotka yhdistävät älykkäitä ihmisiä. Tiedä häntä, ovatko kaikki huonoja tapoja, mutta mallikansalainen en varmastikaan ole. Ja kaikki nuo seitsemän tapaa kyllä omaan. Ja älykäs... Jaa-a - omasta mielestänihän TIETENKIN olen älykäs, mutta muiden... no jaa 😊😊 Muut voivat olla hyvinkin eri mieltä 😊😊

http://www.menaiset.fi/keskustelu/53841/kiroilu_murehtiminen_myohaan_valvominen_7_huonoa_tapaa_jotka_yhdistavat_alykkaita

1. Kiroilu.  Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan rääväsuut ovat verbaalisesti lahjakkaampia kuin he, jotka välttelevät kirosanoja. 
Kiroilla kyllä osaan, tunnustan. Vaikka kiroilu on kyllä rumaa. Ja yritän olla kiroilematta, niin etten ainakaan viljele kirosanoja tavallisessa puheessa, niin kuin jotkut. Mutta tunnustan, että jos esim. lyön kyynärpääni niin, että se osuu ns. kiukkusuoneen, niin kyllä varmasti kiroan.

2. Yökukkuminen. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että korkea älykkyysosamäärä kulkee käsikkäin iltapainotteisen elämänrytmin kanssa. 
Jep. Valvon myöhään. Useimmiten. Ihan liian myöhään.

3. Sotkuisuus. Tutkijoiden mukaan ihmisen pitää olla luonnostaan vähän sottapytty, jotta epäsiisteys yhdistyy älykkyyteen.
Puhe on nimenomaan työpöydän sotkuisuudesta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:


4. Vetäytyminen.  Tutkimuksen mukaan älykkäät ihmiset viihtyvät muita paremmin suurkaupungeissa. Samalla he kuitenkin nauttivat siitä, että saavat viettää väenpaljouden keskellä mahdollisimman paljon aikaa yksin.
Mä luulen, että tuo tarkoittaa myös yleensäkin suuria väkijoukkoja, ei pelkästään suurkaupunkeja. Viihdyn kyllä suurissakin väkijoukoissa, mutta jossain vaihessa vetäydyn mielelläni syrjään seuraamaan sitä väenpaljoutta yksin. Esim. matkoilla tykkäisin istua katukahviloissa rauhassa ja seurata ihmisiä - en välttämättä kaipaa sitä nähtävyydeltä toiselle juoksemista. 

5. Murehtiminen. Murehtijoilla on kanadalaisten tutkijoiden mukaan korkeampi älykkyysosamäärä. Kun murehtii varmuuden vuoksi vähän kaikesta, aivot toimivat paremmin esimerkiksi hätätilanteessa.
Aina vähän pitää murehtia jotain. Jos ei muuta, niin sitä että, onko aamuksi kahvimaitoa 😊😊 Nyt murehdin sitä, että saakohan meidän pyykinpesukoneen korjattua, vai pitääkö ostaa uusi pesukone...
Kerron siitä tämän jälkeen, vielä kaksi kohtaa jäljellä...

6. Sarkastinen puhetyyli. Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan sarkastisten kommenttien kuuleminen ja heitteleminen lisää luovuutta, auttaa ideoinnissa ja parantaa ongelmanratkaisukykyä.
Hmm... Omasta mielestäni tunnistan sarkasmin ja osaan sitä kyllä käyttääkin. Joidenkin mielestä en välttämättä oikeissa paikoissa, mutta sarkasmi onkin kieltämättä vaikea laji. 

7. Alkoholin nauttiminen. Brittiläistutkijat huomasivat muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessaan, että britit ja amerikkalaiset, jotka juovat enemmän alkoholia, pärjäävät paremmin myös ÄO-testissä kuin ne, jotka juovat vähemmän.
Viina on viisasten juoma, sanotaan tässäkin, ja siinä olen kyllä samaa mieltä. Absolutisti en ole, alkoholin käyttöä ei ole kielletty, mutta tuon lääkemäärän kanssa ei juurikaan tee mieli tee mieli juopotella. Lasillinen tai kaksi viiniä ruuan kaksi on ihan riittävä, alkoholitonta olutta tai pullo siideriä seuraksi. Riittää mulle. 😊

Että tee nyt sitten tuosta johtopäätöksiä. Mutta siis mikään mallikansalainen en ole, se nyt ainakin on ihan totta.

Ja se pesukone. Sille odotetaan korjaajaa torstaiaamuna. Kun sille kävi vähän hassusti. Ei ollut tarkoitus. Ihan vahinko oli. Eikä se silleen varsinaisesti rikki ole, mutta ei sitä voi käyttää. Pesin sillä sunnuntain pyykkiä ja puhdistin nukkasihdin. Sen uuden ja ehjän. Ja sitten piti puhdistaa se luukun tiiviste. Meillä on siis edestä täytettävä kone. Mutta kun piti olla kumarassa ja kun ei toi nuppi oikein kestä sitä, tuli huono olo. Pyysin, että AM jatkaisi. Tiiviste oli aika likainen. Ja niin sitten kävi, että AM otti sen kokonaan pois. Ja nyt on sitten tilanne se, ettei sitä saa takaisin. Yritettiin kyllä. Netistä löytyi kyllä videokin, ohje miten sen saisi takaisin. Mutta kun ei se ole ihan samanlainen kone, niin ei siitä sitten kuitenkaan ollut oikein apua. Ei se onnistunut. Pistettiin kone takaisin kasaan ja soitettiin kodinkonekorjaajalle, jotta ehtiskö se käymään. Jep. Tulee torstaiaamuna. Toivottavasti se osaa korjata sen, ettei tarvitse osata uutta konetta.

Mutta ettei ihan pelkäksi murehtimiseksi menisi. Siskorakas laittoi viime viikolla videon pätkän Pikkuveljestä - joka muuten täytti neljä päivää sitten 5 kk. Taustalta kuului Duracell-pupun "puputusta"; taisi laulaa 😊. Pikkuveli höpötti kovasti, hirveästi oli asiaa. Arvatkaa mitä? Pikkuveljellä oli vaippa jossa oli... PÖLLÖ 😊 😊. Ja se mikä tädin sydämen tietenkin sulatti: lasten ensimmäinen sanahan on yleensä "äiti" tai "isi" - oli nyt kieli mikä tahansa - mutta Pikkuvelipä sanoikin ensimmäiseksi sanakseen IHAN SELVÄSTI  PÖLLÖ ❤❤

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kierrätettäväksi :D

Huhtikuun viimeinen viikko on sydänviikko. On montakin asiaa, mitkä tekee hyvää sydämelle; terveellinen ruoka, liikunta, säännölliset elämäntavat ja niin edelleen.

Ja sitten on yksi, mikä tekee oikein hyvää, mutta jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin, tiedän sen. Mutta virtuaali -sellainen sopii kaikille 😊

HALAUS!

Ja ainakin virtuaalisena se on aina sopivan kokoinen vastaanottajalleen 😊

Sydänviikon kunniaksi päätin laittaa täältä kiertoon paljon halauksia - teille kaikille 😊
Laitathan halaukset eteenpäin? Olisi kiva kuulla laitoitko - ja tietenkin, utelias kun olen, ketä halasit, kenelle laitoit halauksen eteenpäin 😊😊

https://www.youtube.com/watch?v=nWz0rNkPRRc

Meillä Suomi Meloossa on tapana toivottaa huomenta ja muutenkin tervehtiä toisiamme halaamalla, joidenkin kanssa halataan monta kertaa päivässä - ajatelkaa, monta kymmentä halausta päivässä, siinä sitä saa "sydänhoitoa", luulisi olevan sydänlääkärin tyytyväinen 😊😊
On liikuntaa, on raitista ilmaa, on hyvää ruokaa, suht säännölliset elämäntavatkin ja vielä tuo "halaushoito" siihen kaupan päälle 😉😉



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lau-lau-lauantai - ja TOSI pitkä päivitys, varoitan

Aika on taas vaan kadonnut. Ihana SNY-Peikkonen jo kävi kyselemässäkin, että olenko kunnossa, kun olen ollut niin hiljaa. Kiitos huolenpidostasi ❤

En edes muista mitä olen tehnyt sitten viimeisen päivityksen, päivät on menneet jotenkin sumussa. Olen ihan kunnossa, ei siis mitään hätää, mutta tämä mun pääkoppani vain on tämmöinen 😃

Pääsiäisostokset käytiin tekemässä jo kiirastorstaina: pääsiäisenä oltiin ihan kahdestaan kotona eikä siis tarvittu mitään erityistä. Ketään vieraitakaan ei ollut tulossa, meillä kun ei juuri muutenkaan vieraita käy.
Perjantaina AM kävi kahvittelemassa entisen työkaverinsa kanssa, minä jäin kotiin lukemaan ja lojumaan sohvalle. Taisin tiskata 😃 (meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta, kun ei keittiöön sellaista mahdu..) Lauantaina lojuttiin ja laiskoteltiin yhdessä.
Sunnuntaina AM kävi kahvittelemassa vanhan ystävämme kanssa ja olen siitä iloinen, että he ovat taas löytäneet toisensa. Minä jatkoin sohvalla lojumista ja lukemista. Käsityöt jostain syystä välttelevät mua. Mikään ei onnistu (=kiinnosta, vaikka kuinka yritän tarttua puikkoihin, virkkuukoukkuun, neulaan, ihan mihin vaan, niin ei, mikään ei valmistu. Ei edes kirjoittaminen (kalligrafia) suju, saati sitten blogin kirjoittaminen tai muu. Lukeminen on nyt ainoa, mikä maistuu.
Maanantai sujui samaan tahtiin.
Periaatteesta ei lähdetty pyhinä kauppoihin, vaan oli tehty ostokset jo torstaina; kun kerran oli pyhiä niin oli pyhiä ja silloin on "kaupat kiinni". Näin oli ennenkin ja näin ne on meille nytkin. Ollaan niin vanhanaikaisia 😃

Keskiviikkona vasta oikeastaan "palattiin" arkeen; meillä oli varattu aika vakuutusyhtiöön. Meidän mökillähän kävi kahteen eri otteeseen varkaita ja nyt vasta käytiin vakuutusyhtiössä tekemässä vahinkoilmoitus. Erikoinen tapa sielläkin nykyään. Eivät enää ota vahinkoilmoitusta vastaan henk.koht. vaan se piti kuitenkin tehdä puhelimitse! Siellä oli asiakkaille käytössä puhelin, jolla sen pystyi tekemään ja nyt sitten käydään ottamassa valokuvia ja tehdään lista varastetuista tavaroista ja toimitetaan lasku ikkunoista heille ja he maksavat sen suoraan lasittajalle.  Olisivat tuonkin - että vahinkoilmoitus tehdään puhelimitse - voineet sanoa jo silloin kun soittivat mulle ja asiaa varten aikaa pyysin varaamaan. Kun kuitenkin kerroin, mitä varten sitä aikaa varasin. Höh.

Sen jälkeen käytiin vaihdattamassa autoon kesärenkaat ja sitten menin ystävälle kylään, tehtiin pitkästä aikaa yhdessä käsitöitä ja juteltiin maailman asiat järjestykseen - eikös vain olekin taas asiat paremmassa järjestyksessä? 😉😉

Niin ja aamupäivästä soittelin Kuopioon sairaalaan, kun ei sitä sovittua reseptiä näkynyt ei kuulunut. Hoitaja hoiti asian ja samalla lupasi selvittää, tarvitsenko uuden lähetteen - matkakulujen hakemista varten. Lupasi soittaa vielä samana päivänä, jos tarvitsen. Ei ole kuulunut soittoa, joten en siis tarvitse. Soittelin apteekkiin ja tilasin/varasin lääkkeet, kun ei niitä koskaan ole heillä varastossa. Ko. apteekki on kyllä niin huippupaikka: henkilökunta on ystävällistä ja asiakaspalvelu on huippuluokkaa. Vain kaksi kertaa vajaan viiden vuoden aikana on asiat meinanneet mennä solmuun, mutta niistäkin on selvitty. 😃 Ja silmänruokaakin siellä on, tämmöiselle keski-ikäiselle rouvalle 😉

Torstaina oli AM:llä labrakeikka, parin viikon päästä on taas syöpäkontrolli - niin se puoli vuotta vilahti. Uskotaan ja toivotaan, että kaikki on hyvin. Sitten käytiin autopesussa; muuttui muuten auto ihan eri väriseksi 😃 Pitäisi vissiin käydä useammin pesulla. Ja ne lääkkeet. Oli nopea käydä apteekissa, kun lääkkeet oli valmiina, ei tarvinnut kuin tarkistaa, että kaikki oli oikein ja maksaa ostokset. "Helppoa kuin heinänteko sateella"

Eilinen perjantai olikin sittten taas sarjassamme "sattuu ja tapahtuu" -päiviä 😃 😃
Olin sopinut tapaamisen kahvilaan ystävän kanssa ja samalla oli tarkoitus saada yhdet juomalasit AM:lle (niistä en olekaan muuten kertonut, täytyypä kirjoittaa niistä erikseen. Onni on hyvä ystävä toisella puolella Suomea 😃 ).
Olisi pitänyt pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan, kun puhelin soi.
- Häiritsenkö?
- No eet.
- Ei niitä merkkejä löytynyt.
- No voi vitsi. Ei niitä sitt varmaan ole.
- Mutta jos ne ois niissä valkoisissa laatikoissa, mitä te käytätte portaina?
- Niin joo muuten, siellähän ne varmaan onkin, nyt kun sanoit.
- Missähän ne laatikot on?
- Voi ystävä kallis, mä en tiedä, kun mä en ollut purkamassa sitä autoa, te puritte ne tavarat keskenänne.
- Niin. Ei niitä ole täällä missään. Oisko ne jääny sinne autoon.. Ei niitä ole täällä missään. Eikä ne ole siellä vanhalla varastolla. Missähän ne vois olla?
- Kuule kun mä en oikein osaa sanoa... Niiden keltaisten laatikoiden alla?
- Ei. Tossa on vaan noi jätesäkit. Nekin vois heittää varmaan roskiin. Tässä on yks vihree ensiapulaukku.
- Niin, se on meidän. Sitä ette muuten ota. Kirjoita siihen "myynti"
- Missähän ne muut on? Ja missä ne valkoiset laatikot vois olla?
- En kyllä tiiä. Eikö siellä oo mitään paikkaa, missä ne laatikot vois olla? Jossain hyllyllä?
- No ei oo. Voisko ne olla L:lla?
- En mä usko. En oo kyllä käynyt sen luona, mutta sillä on varmaan aika pieni asunto.
- Missä ihmeessä ne on?
(Puhelun aikana olen pedannut sängyn, pukenut, kammannut tukan, meikannut, etsinyt yhden ristipistotyön, pakannut kassin, sulkenut tietokoneen - olen siis valmis lähtemään heti kun puhelu loppuu...)
- ...äänetön huokaus... Mä en kyllä oikein osaa auttaa, kun mä en ole käynyt siellä koko paikassa kuin pihalla.
- Niin...
- Hei, voisko ne olla jossain kolossa, sillain seinää vasten?
- Joo hei, oota mä katon.. HEI - täällä ne on!! Hienoa, ne löytyi!
- Onko ne merkit siellä?
- En mä nyt pysty katsomaan, mun pitää ensin kaivaa ne laatikot esiin.
- No laita mulle viesti kun oot saanut ne esille.
- Joo.

Kengät jalkaan, takki päälle ja menoksi. Ja puolessa välissä huomasin, että puhelin on kotona. Ympäri ja hakemaan puhelinta. Sillä aikaa oli tullut viesti, että etsityt merkit olivat löytyneet 😃 😃
Etäyhteys siis toimi 👍👍
Niin ja toinen osapuoli puhelinkeskustelussa oli mies....

Enkä myöhästynyt tapaamisesta kuin kolme minuuttia ja sekin oli vain sen takia kun unohdin sen puhelimen.  Ystävän kanssa istuttiin kahvilassa neljä - kyllä NELJÄ - tuntia, tehtiin ristipistotöitä, juotiin teetä, söin yhden täytetyn croissantin, EN herkkuja, vaikka ystävä söi ihanalta näyttäneen suklaamuffinin (oli varmaan toooosi pahaa....) ja höpötettiin ja höpötettiin.
Ja ihmeteltiin, miten jotkut, lähinnä AM ja tämä vanha kaverinsa, voivat istua kahvilla neljä tuntia.
Miten joku voi istua kahvilla niin kauan.... 👀 👀

Tänään tuli Poika käymään, iltapäivällä. Tuossa se istuu AM:n kanssa ja katsoo elokuvaa. Viikon päästä Poika on jo taas toisella puolella maailmaa. Ja kolmen viikon päästä onneksi jo taas takaisin kotona.

Niin ja se avustajahomma. Maanantaina pitäisi tulla uusi ehdokas käymään; ystävän miniä on kiinnostunut paikasta ja heidän pitäisi tulla käymään tässä meillä. Toivottavasti asia järjestyy.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Asiat voi tehdä monella tapaa - SNY- paketinkin voi hakea mutkan kautta :D

Eilen kerroin siitä ikävästä tilaneesta, kun henkilö jonka kanssa olin tehnyt työsopimuksen, että hän tulisi avustajakseni, mutta ilmoitti tekstiviestillä reilua tuntia ennen ensimmäistä työvuoroaan, ettei otakaan työtä vastaan, kun tunteja on niin vähän.
No, se on toki hänen valintansa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että asian olisi voinut hoitaa toisinkin ja annoin kyllä asiasta palautetta hyvinvointiyhtymämme palvelukeskukseen henkilölle, joka näitä asioita hoitaa. Mutta, asia järjestynee minun kohdaltani parhain päin tässä pääsiäisen aikana ja jos tuulet ovat suotuisat, ensi viikolla on jo uusi sopimus tehtynä 😊

Kaiken sen harmituksen jälkeen SNY:ni onnistui ilahduttamaan juuri sopivaan aikaan: ensin hän ilmoitti, että paketti on jo rekisteröity täällä meillä postikeskuksessa ja muutamaa tuntia myöhemmin tuli puhelimeen viesti, että paketti on noudettavissa.
Mutta sitten taas tämä "sattuu ja tapahtuu" -osio 😃

SNY:ni kysyi aikaisemmin, haluanko pakettini postipakettina K-Markettiin vai S-Markettin Smartpostina. No kun kerran sain valita, niin valitsin S-Marketin. Mutta sitten tuli viesti, jossa hän pahoitteli, ettei lähetys Smartpostiin ilmeisesti ollutkaan onnistunut, vaan paketti tulisi tavallisena postipakettina K-Markettiin. Vaan silläpä ei ole väliä, sillä nämä marketit ovat vastakkain, tie vain välissä. S-Markettiin mennessä joudun - vähän reittivalinnasta riippuen - jopa kävelemään ihan K-Marketin kulmaa hipoen 😊

Eilenhän oli tiistai ja käsityökerho. Tein siis vedenpitävän (niin niin, tosiaan vedenpitävän...) suunnitelman: Lähden liikkeelle hyvissä ajoin, käyn S-Marketin pihalla kirjastoautossa, kävelen siitä tien yli K-Marketiin hakemaan paketin ja jatkan siitä matkaa - lähes suoraa tietä! - käsityökerhoon.

Näin toimin. Kävelin jopa portaat alas, melkein. Olin melkein alaovella, kun huomasin, että ulkona sataa vettä. Ja samalla hoksasin, että muuten, kello taitaa olla 16.05 ja kirjastoauto tulee kaupalle 17.15... Taidanpa kääntyä takaisin, hakea sateenvarjon ja tarkistaa aikataulun. Ja kellonajan. Olin oikeassa. Siispä odottelin tunnin ja lähdin uudestaan. Ja unohdin sen sateenvarjon, kun ei enää satanut.

Pääsin ehkä noin 50 metrin päähän kun rupesi satamaan rakeita, sitten se muuttui räntäsateeksi ja lopulta vesisateeksi 😊  Selvisin kuitenkin kirjastoautolle asti, joka ei, harmi kyllä pysähdy tuossa kaupalla kuin 20 min.
Kirjastoauton jälkeen palasin vähän matkaa takaisin, K-Marketiin, etsin puhelimesta viestin paketin saapumisesta ja ajokortin ja asetuin jonon jatkoksi. Onneksi oli jono. Katselin ympärilleni ja välillä puhelinta, ettei näyttö lukitu. Ja tsädäm: yhtäkkiä tajusin mitä siinä lukee: paketti noudettavissa pakettiautomaatista S-Market xxxxx, koodi sejase. 😃😃 Sisälukutaito olisi hyväksi 😃

Ja ei kun hipsin jonon ohi ulos (meidän K-Market on ihan älyttömän pieni) ja reippaasti taas tien yli S-Marketille. Naamioin edestakaisin marhaamiseni sillä, että luikahdin ensin apteekkiin - että jos joku näki ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tekee 😃 - tosin oikeastikin tarvin taas laastaria tohon peukaloon.

Ja sitten vasta kävin hakemassa tämän upean paketin:



Paketista löytyi kaksi kertää 7 veljestä Aurora -lankaa, vihreää ja keltaista/oranssia -ihania värejä!, kynttilä, johon kaiverrettu enkeli; todella kaunis, ovikoriste jossa tietenkin pöllö (nimikyltti johon voi itse kirjoittaa nimen on suklaalevyn takana) sekä suklaalevy - joka meni talteen odottamaan huhtikuun loppumista 😃 Ja ihana pääsiäiskortti.
Ja tietenkin se Salaisuus, jota en voi vielä tässä paljastaa, vaan sitten myöhemmin. Mutta siitä tulee tosi kaunis; ja kyllä, työkalut löytyy 😉 Pääsiäisen pyhinä onkin hyvää aikaa paneutua siihen.

Kiitos SNY-Peikkonen, paketti on ihana ja tuli just sopivaan aikaan!

Ja Susanna Maalta:

Iso kiitos Pääsiäiskortista - postipoika tipautti sen tänään!  Kuvaa ei ole siitä nyt tähän postaukseen, kun kortti on tuolla keittiön pöydällä