maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kierrätettäväksi :D

Huhtikuun viimeinen viikko on sydänviikko. On montakin asiaa, mitkä tekee hyvää sydämelle; terveellinen ruoka, liikunta, säännölliset elämäntavat ja niin edelleen.

Ja sitten on yksi, mikä tekee oikein hyvää, mutta jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin, tiedän sen. Mutta virtuaali -sellainen sopii kaikille 😊

HALAUS!

Ja ainakin virtuaalisena se on aina sopivan kokoinen vastaanottajalleen 😊

Sydänviikon kunniaksi päätin laittaa täältä kiertoon paljon halauksia - teille kaikille 😊
Laitathan halaukset eteenpäin? Olisi kiva kuulla laitoitko - ja tietenkin, utelias kun olen, ketä halasit, kenelle laitoit halauksen eteenpäin 😊😊

https://www.youtube.com/watch?v=nWz0rNkPRRc

Meillä Suomi Meloossa on tapana toivottaa huomenta ja muutenkin tervehtiä toisiamme halaamalla, joidenkin kanssa halataan monta kertaa päivässä - ajatelkaa, monta kymmentä halausta päivässä, siinä sitä saa "sydänhoitoa", luulisi olevan sydänlääkärin tyytyväinen 😊😊
On liikuntaa, on raitista ilmaa, on hyvää ruokaa, suht säännölliset elämäntavatkin ja vielä tuo "halaushoito" siihen kaupan päälle 😉😉



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lau-lau-lauantai - ja TOSI pitkä päivitys, varoitan

Aika on taas vaan kadonnut. Ihana SNY-Peikkonen jo kävi kyselemässäkin, että olenko kunnossa, kun olen ollut niin hiljaa. Kiitos huolenpidostasi ❤

En edes muista mitä olen tehnyt sitten viimeisen päivityksen, päivät on menneet jotenkin sumussa. Olen ihan kunnossa, ei siis mitään hätää, mutta tämä mun pääkoppani vain on tämmöinen 😃

Pääsiäisostokset käytiin tekemässä jo kiirastorstaina: pääsiäisenä oltiin ihan kahdestaan kotona eikä siis tarvittu mitään erityistä. Ketään vieraitakaan ei ollut tulossa, meillä kun ei juuri muutenkaan vieraita käy.
Perjantaina AM kävi kahvittelemassa entisen työkaverinsa kanssa, minä jäin kotiin lukemaan ja lojumaan sohvalle. Taisin tiskata 😃 (meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta, kun ei keittiöön sellaista mahdu..) Lauantaina lojuttiin ja laiskoteltiin yhdessä.
Sunnuntaina AM kävi kahvittelemassa vanhan ystävämme kanssa ja olen siitä iloinen, että he ovat taas löytäneet toisensa. Minä jatkoin sohvalla lojumista ja lukemista. Käsityöt jostain syystä välttelevät mua. Mikään ei onnistu (=kiinnosta, vaikka kuinka yritän tarttua puikkoihin, virkkuukoukkuun, neulaan, ihan mihin vaan, niin ei, mikään ei valmistu. Ei edes kirjoittaminen (kalligrafia) suju, saati sitten blogin kirjoittaminen tai muu. Lukeminen on nyt ainoa, mikä maistuu.
Maanantai sujui samaan tahtiin.
Periaatteesta ei lähdetty pyhinä kauppoihin, vaan oli tehty ostokset jo torstaina; kun kerran oli pyhiä niin oli pyhiä ja silloin on "kaupat kiinni". Näin oli ennenkin ja näin ne on meille nytkin. Ollaan niin vanhanaikaisia 😃

Keskiviikkona vasta oikeastaan "palattiin" arkeen; meillä oli varattu aika vakuutusyhtiöön. Meidän mökillähän kävi kahteen eri otteeseen varkaita ja nyt vasta käytiin vakuutusyhtiössä tekemässä vahinkoilmoitus. Erikoinen tapa sielläkin nykyään. Eivät enää ota vahinkoilmoitusta vastaan henk.koht. vaan se piti kuitenkin tehdä puhelimitse! Siellä oli asiakkaille käytössä puhelin, jolla sen pystyi tekemään ja nyt sitten käydään ottamassa valokuvia ja tehdään lista varastetuista tavaroista ja toimitetaan lasku ikkunoista heille ja he maksavat sen suoraan lasittajalle.  Olisivat tuonkin - että vahinkoilmoitus tehdään puhelimitse - voineet sanoa jo silloin kun soittivat mulle ja asiaa varten aikaa pyysin varaamaan. Kun kuitenkin kerroin, mitä varten sitä aikaa varasin. Höh.

Sen jälkeen käytiin vaihdattamassa autoon kesärenkaat ja sitten menin ystävälle kylään, tehtiin pitkästä aikaa yhdessä käsitöitä ja juteltiin maailman asiat järjestykseen - eikös vain olekin taas asiat paremmassa järjestyksessä? 😉😉

Niin ja aamupäivästä soittelin Kuopioon sairaalaan, kun ei sitä sovittua reseptiä näkynyt ei kuulunut. Hoitaja hoiti asian ja samalla lupasi selvittää, tarvitsenko uuden lähetteen - matkakulujen hakemista varten. Lupasi soittaa vielä samana päivänä, jos tarvitsen. Ei ole kuulunut soittoa, joten en siis tarvitse. Soittelin apteekkiin ja tilasin/varasin lääkkeet, kun ei niitä koskaan ole heillä varastossa. Ko. apteekki on kyllä niin huippupaikka: henkilökunta on ystävällistä ja asiakaspalvelu on huippuluokkaa. Vain kaksi kertaa vajaan viiden vuoden aikana on asiat meinanneet mennä solmuun, mutta niistäkin on selvitty. 😃 Ja silmänruokaakin siellä on, tämmöiselle keski-ikäiselle rouvalle 😉

Torstaina oli AM:llä labrakeikka, parin viikon päästä on taas syöpäkontrolli - niin se puoli vuotta vilahti. Uskotaan ja toivotaan, että kaikki on hyvin. Sitten käytiin autopesussa; muuttui muuten auto ihan eri väriseksi 😃 Pitäisi vissiin käydä useammin pesulla. Ja ne lääkkeet. Oli nopea käydä apteekissa, kun lääkkeet oli valmiina, ei tarvinnut kuin tarkistaa, että kaikki oli oikein ja maksaa ostokset. "Helppoa kuin heinänteko sateella"

Eilinen perjantai olikin sittten taas sarjassamme "sattuu ja tapahtuu" -päiviä 😃 😃
Olin sopinut tapaamisen kahvilaan ystävän kanssa ja samalla oli tarkoitus saada yhdet juomalasit AM:lle (niistä en olekaan muuten kertonut, täytyypä kirjoittaa niistä erikseen. Onni on hyvä ystävä toisella puolella Suomea 😃 ).
Olisi pitänyt pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan, kun puhelin soi.
- Häiritsenkö?
- No eet.
- Ei niitä merkkejä löytynyt.
- No voi vitsi. Ei niitä sitt varmaan ole.
- Mutta jos ne ois niissä valkoisissa laatikoissa, mitä te käytätte portaina?
- Niin joo muuten, siellähän ne varmaan onkin, nyt kun sanoit.
- Missähän ne laatikot on?
- Voi ystävä kallis, mä en tiedä, kun mä en ollut purkamassa sitä autoa, te puritte ne tavarat keskenänne.
- Niin. Ei niitä ole täällä missään. Oisko ne jääny sinne autoon.. Ei niitä ole täällä missään. Eikä ne ole siellä vanhalla varastolla. Missähän ne vois olla?
- Kuule kun mä en oikein osaa sanoa... Niiden keltaisten laatikoiden alla?
- Ei. Tossa on vaan noi jätesäkit. Nekin vois heittää varmaan roskiin. Tässä on yks vihree ensiapulaukku.
- Niin, se on meidän. Sitä ette muuten ota. Kirjoita siihen "myynti"
- Missähän ne muut on? Ja missä ne valkoiset laatikot vois olla?
- En kyllä tiiä. Eikö siellä oo mitään paikkaa, missä ne laatikot vois olla? Jossain hyllyllä?
- No ei oo. Voisko ne olla L:lla?
- En mä usko. En oo kyllä käynyt sen luona, mutta sillä on varmaan aika pieni asunto.
- Missä ihmeessä ne on?
(Puhelun aikana olen pedannut sängyn, pukenut, kammannut tukan, meikannut, etsinyt yhden ristipistotyön, pakannut kassin, sulkenut tietokoneen - olen siis valmis lähtemään heti kun puhelu loppuu...)
- ...äänetön huokaus... Mä en kyllä oikein osaa auttaa, kun mä en ole käynyt siellä koko paikassa kuin pihalla.
- Niin...
- Hei, voisko ne olla jossain kolossa, sillain seinää vasten?
- Joo hei, oota mä katon.. HEI - täällä ne on!! Hienoa, ne löytyi!
- Onko ne merkit siellä?
- En mä nyt pysty katsomaan, mun pitää ensin kaivaa ne laatikot esiin.
- No laita mulle viesti kun oot saanut ne esille.
- Joo.

Kengät jalkaan, takki päälle ja menoksi. Ja puolessa välissä huomasin, että puhelin on kotona. Ympäri ja hakemaan puhelinta. Sillä aikaa oli tullut viesti, että etsityt merkit olivat löytyneet 😃 😃
Etäyhteys siis toimi 👍👍
Niin ja toinen osapuoli puhelinkeskustelussa oli mies....

Enkä myöhästynyt tapaamisesta kuin kolme minuuttia ja sekin oli vain sen takia kun unohdin sen puhelimen.  Ystävän kanssa istuttiin kahvilassa neljä - kyllä NELJÄ - tuntia, tehtiin ristipistotöitä, juotiin teetä, söin yhden täytetyn croissantin, EN herkkuja, vaikka ystävä söi ihanalta näyttäneen suklaamuffinin (oli varmaan toooosi pahaa....) ja höpötettiin ja höpötettiin.
Ja ihmeteltiin, miten jotkut, lähinnä AM ja tämä vanha kaverinsa, voivat istua kahvilla neljä tuntia.
Miten joku voi istua kahvilla niin kauan.... 👀 👀

Tänään tuli Poika käymään, iltapäivällä. Tuossa se istuu AM:n kanssa ja katsoo elokuvaa. Viikon päästä Poika on jo taas toisella puolella maailmaa. Ja kolmen viikon päästä onneksi jo taas takaisin kotona.

Niin ja se avustajahomma. Maanantaina pitäisi tulla uusi ehdokas käymään; ystävän miniä on kiinnostunut paikasta ja heidän pitäisi tulla käymään tässä meillä. Toivottavasti asia järjestyy.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Asiat voi tehdä monella tapaa - SNY- paketinkin voi hakea mutkan kautta :D

Eilen kerroin siitä ikävästä tilaneesta, kun henkilö jonka kanssa olin tehnyt työsopimuksen, että hän tulisi avustajakseni, mutta ilmoitti tekstiviestillä reilua tuntia ennen ensimmäistä työvuoroaan, ettei otakaan työtä vastaan, kun tunteja on niin vähän.
No, se on toki hänen valintansa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että asian olisi voinut hoitaa toisinkin ja annoin kyllä asiasta palautetta hyvinvointiyhtymämme palvelukeskukseen henkilölle, joka näitä asioita hoitaa. Mutta, asia järjestynee minun kohdaltani parhain päin tässä pääsiäisen aikana ja jos tuulet ovat suotuisat, ensi viikolla on jo uusi sopimus tehtynä 😊

Kaiken sen harmituksen jälkeen SNY:ni onnistui ilahduttamaan juuri sopivaan aikaan: ensin hän ilmoitti, että paketti on jo rekisteröity täällä meillä postikeskuksessa ja muutamaa tuntia myöhemmin tuli puhelimeen viesti, että paketti on noudettavissa.
Mutta sitten taas tämä "sattuu ja tapahtuu" -osio 😃

SNY:ni kysyi aikaisemmin, haluanko pakettini postipakettina K-Markettiin vai S-Markettin Smartpostina. No kun kerran sain valita, niin valitsin S-Marketin. Mutta sitten tuli viesti, jossa hän pahoitteli, ettei lähetys Smartpostiin ilmeisesti ollutkaan onnistunut, vaan paketti tulisi tavallisena postipakettina K-Markettiin. Vaan silläpä ei ole väliä, sillä nämä marketit ovat vastakkain, tie vain välissä. S-Markettiin mennessä joudun - vähän reittivalinnasta riippuen - jopa kävelemään ihan K-Marketin kulmaa hipoen 😊

Eilenhän oli tiistai ja käsityökerho. Tein siis vedenpitävän (niin niin, tosiaan vedenpitävän...) suunnitelman: Lähden liikkeelle hyvissä ajoin, käyn S-Marketin pihalla kirjastoautossa, kävelen siitä tien yli K-Marketiin hakemaan paketin ja jatkan siitä matkaa - lähes suoraa tietä! - käsityökerhoon.

Näin toimin. Kävelin jopa portaat alas, melkein. Olin melkein alaovella, kun huomasin, että ulkona sataa vettä. Ja samalla hoksasin, että muuten, kello taitaa olla 16.05 ja kirjastoauto tulee kaupalle 17.15... Taidanpa kääntyä takaisin, hakea sateenvarjon ja tarkistaa aikataulun. Ja kellonajan. Olin oikeassa. Siispä odottelin tunnin ja lähdin uudestaan. Ja unohdin sen sateenvarjon, kun ei enää satanut.

Pääsin ehkä noin 50 metrin päähän kun rupesi satamaan rakeita, sitten se muuttui räntäsateeksi ja lopulta vesisateeksi 😊  Selvisin kuitenkin kirjastoautolle asti, joka ei, harmi kyllä pysähdy tuossa kaupalla kuin 20 min.
Kirjastoauton jälkeen palasin vähän matkaa takaisin, K-Marketiin, etsin puhelimesta viestin paketin saapumisesta ja ajokortin ja asetuin jonon jatkoksi. Onneksi oli jono. Katselin ympärilleni ja välillä puhelinta, ettei näyttö lukitu. Ja tsädäm: yhtäkkiä tajusin mitä siinä lukee: paketti noudettavissa pakettiautomaatista S-Market xxxxx, koodi sejase. 😃😃 Sisälukutaito olisi hyväksi 😃

Ja ei kun hipsin jonon ohi ulos (meidän K-Market on ihan älyttömän pieni) ja reippaasti taas tien yli S-Marketille. Naamioin edestakaisin marhaamiseni sillä, että luikahdin ensin apteekkiin - että jos joku näki ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tekee 😃 - tosin oikeastikin tarvin taas laastaria tohon peukaloon.

Ja sitten vasta kävin hakemassa tämän upean paketin:



Paketista löytyi kaksi kertää 7 veljestä Aurora -lankaa, vihreää ja keltaista/oranssia -ihania värejä!, kynttilä, johon kaiverrettu enkeli; todella kaunis, ovikoriste jossa tietenkin pöllö (nimikyltti johon voi itse kirjoittaa nimen on suklaalevyn takana) sekä suklaalevy - joka meni talteen odottamaan huhtikuun loppumista 😃 Ja ihana pääsiäiskortti.
Ja tietenkin se Salaisuus, jota en voi vielä tässä paljastaa, vaan sitten myöhemmin. Mutta siitä tulee tosi kaunis; ja kyllä, työkalut löytyy 😉 Pääsiäisen pyhinä onkin hyvää aikaa paneutua siihen.

Kiitos SNY-Peikkonen, paketti on ihana ja tuli just sopivaan aikaan!

Ja Susanna Maalta:

Iso kiitos Pääsiäiskortista - postipoika tipautti sen tänään!  Kuvaa ei ole siitä nyt tähän postaukseen, kun kortti on tuolla keittiön pöydällä


tiistai 11. huhtikuuta 2017

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Minä en usko tuohon sananlaskuun ja siksi aina kerron ja jaan kaikki iloiset asiat perheen, läheisten ja ystävien kanssa.
Ja niin kuin olen sanonut, olette te blogiystävät joita en ole koskaan tavannut, yhtä tärkeitä ystäviä kuin ne ystävät, joita tapaan milloin missäkin yhteydessä.

Tässä taannoin kerroin, ainakin muistaakseni :), että asiat alkavat vihdoinkin järjestyä, avustaja-asiakin on kunnossa, työsopimus on allekirjoitettu ja tänään tiistaina oli tarkoitus käydä lenkillä ensimmäisen kerran.

Istuin tavalliseen tapaani sohvan nurkassa syömässä aamupalaa ja lukemassa aamuvarhain kirjoitettuja blogeja, kelloa vilkuillen. Vielä on reilu tunti aikaa... Sitten kännykkä ilmoittaa saapuneesta tekstiviestistä. "Ilmoittaa varmaan jostain saapuneesta e-laskusta, kännykkä tai laajakaistalasku varmaan"

No ei. Henkilö, jonka kanssa olin tehnyt työsopimuksen avustajan tehtävistä, ilmoitti että hän peruu/purkaa tekemämme työsopimuksen. Hän on saanut paremman sopimuksen, minulla on tarjota tunteja liian vähän.

Juuri kun olin siinä uskossa, että asiat alkaisivat vihdoinkin järjestyä, niin... lällällällää, älä kuvittelekaan. Näpäytetäänpä vähän nenälle, ettet vaan taas kuvittele itsestäsi liikoja. Tuli vähän sellainen olo..

Eihän tässä siis mitään, uusi kierros, uuden avustajan etsintään, kai jostain joku löytyy :)

Mutta ihana SNY-parini, SNY-Peikkonen ilahdutti viestillään; hän kirjoitti aikaisempaan päivitykseeni kommentin, että uusi paketti on jo rekisteröity meidän postikeskuksessa - siis ihan pian minulla! Kiitos <3

Ja tänään on käsityökerhokin. Jos vaikka sitä ennen ehtisin sinne kirjastoautolle...



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

On niitä joille sattuu - ja niitä joille tapahtuu

Ja sitten on minä, jolle sekä sattuu että tapahtuu. Yhtä aikaa. Ja joskus tuntuu, että aina ja joka paikassa. Teit sitten mitä vaan.

Mulla on ongelmana kynnet. Sormissa. Ne halkeilee pituussuunnassa. Ja varsinkin peukaloissa.
Just luin jostain, että vaiva on yleisesti keski-ikäisten miesten vaiva, kestää noin pari vuotta eikä siihen auta mikään. Paitsi laastari.

No, olenkin jo useamman viikon pitänyt oikeassa peukalossa laastaria, koska siinä on paha "halkeama", tai oikeastaan useampikin, mutta yksi oikein paha. Nyt ne alkaa taas vähän helpottamaan.

Aamulla kävin suihkussa ja laastari lähti pois. Eilen jo olin joutunut ottamaan siitä yhden laastarin pois ja sain leikattua kynttä lyhyemmäksi ja näin ollen myös halkeama lyheni, niin ettei kynsi enää ihan koko aikaa tartu joka paikkaan.

Päätin kuitenkin laittaa siihen uuden laastarin, ettei se kynsi taas tartu johonkin ja repeä uudelleen. Mulla on ihan sellaisia sormenpäälaastareita, mutta eihän nekään kauhean hyvin pysy, joten paikkailen liimausta teipillä - ei, en millään askarteluteipillä, vaan semmoisellä "laastariteipillä", mikähän sen oikea nimi nyt onkaan.

No mutta siis siihen itse asiaan.  Suihkun jälkeen laitoin taas laastarin paikalleen ja olin tyytyväinen. Söin aamupalaa tässä sohvan nurkassa istuen, näpyttelin tätä konetta ja sen sellaista. Sitten katseltiin pari tallennusta ja siinä samalla "näpräsin" sormenpäitäni ja manasin, että no voi kehveli, onpä tää etusormen kynsikin huonossa kunnos...
Kunnes katsoin mitä oikein käsissäni onkaan...  Näytin AM:lle, en nyt sentään keskaria, mutta etusormeani: OLIN LAITTANUT SEN PAHUKSEN LAASTARIN SIIHEN ETUSORMEEN!
Kun sen piti olla PEUKALOSSA!

Meidän kummallisella huumorintajulla varustettuina tuijotimme mun laastaroitua etusormea ainakin viisi minuuttia ja naurettiin sille katketaksemme 😃😃😃

Vain mulle voi käydä näin!

Virvon varvon..

Juuri kun pääsin ajattelemasta, että meille ei tule virpojia, niin muistin, että postipoikahan hoiti homman jo viikolla!

Postiluukusta nimittäin tipahti kirjekuori, jossa oli sievä postimerkki: kimppu pajunkissoja ja kuoreen oli kirjoitettu:

Virvon varvon
terveeks tuoreeks
tulevaks vuodeks
sulle vitsa
mulle palkka

Ja kuoresta löytyi pussillinen ohransiemeniä ja kortti Possumunkilta!  Kortissa oli kuvattuna Onni Ojan maalaus Vantaan sillasta - täytyypä joskus käydä katsomassa sitä ihan luonnossa. Verrata maalaukseen, onkos Onnilla ollut onni mukana ja osannut maalata näköisen 😉

Ohransiemenet on kylvämättä eikä taida enää pääsiäiseksi ehtiä vaikka niin oli kyllä vakaa aikomukseni. 

Sen sijaan SNY-Peikkosen lähettämät ohransiemenet kylvin ja ne itivätkin ja kasvoivatkin ja niistä piti ottaa kuvakin, ettäs uskotte, mutta...
Pöllön vihreä peukalo ON oikeasti keskellä kämmentä ja vielä kämmenselän puolella. Kyllä ne vielä tuolla vihertää, mutta ovat kyllä niin .... näköisiä, etten kehtaa niistä kuvaa näyttää, eikä ne taida tuosta enää toeta, vaikka niille mitä tekisin 😢😢
Hävettää oikein. Mutta kyllä ne oikeasti kasvoivat ihan näteiksi vihreiksi oraiksi, olin itsekin oikein yllättynyt, että sain ne kasvamaan. 
Kiitos SNY-Peikkonen ❤ Ja anteeksi....

Meillä pestiin eilen ikkunat. Tänään ollaan ihasteltu, kuinka puhtaat ikkunat meillä onkaan. Ei olla maltettu katsella ikkunoista ulos ollenkaan, ollaan vaan katseltu, kuinka on puhtaat ikkunat 😉 Ehkä sitten pääsiäisenä maltetaan jo katsella ikkunoista uloskin...
Samalla tietysti tuli siivottua muutenkin, sillä AM ne ikkunat pesi - on tästä hyötyäkin, että on tällainen "kanantaluttaja" (kuka sitä nimitystä käyttikään?) - ja minä siivoilin muuten. AM:llä on pohkeet kipeät ja mulla on takareidet. Että ei nyt hirveästi enää tänään jumpata. Mutta selkä oli vetreä tänä aamuna, pisteet siitä 👍

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Lukupiiri - ja minäkin sain postia Repulta

Edellisessä päivityksessä kerroin, että olin menossa käymään Lukupiirissä. Se oli ihan mielenkiintoinen vierailu ja meinaisin kyllä mennä sinne toisenkin kerran. Minun ja kirjastonhoitajan lisäksi oli lukupiirin vetäjä ja viisi muuta naista. Kaksi heistä tunsin ennestään neuletapaamisistamme.

Heidän lukemansa kirja oli John Williamsin Stoner.  Vaikutti ihan mielenkiintoiselta kirjalta, mutta en ottanut kirjaa mukaani nyt luettavaksi, sillä ajattelin, että muiden mielipiteet kirjasta vaikuttaisivat liikaa enkä ehkä pystyisikään lukemaan kirjaa, en "omalla tavallani". Etsisin siitä koko ajan jotain tiettyä sävyä tms.

Mutta se, mikä koko lukupiirissä, ryhmässä - voisi varmaan sanoa KORVIINPISTÄVÄÄ 😏 - oli, että yksi ryhmäläisistä oli lähes koko ajan äänessä, enkä se tällä kertaa ollut minä. Muut ei juurikaan saaneet suunvuoroa, vaan aina kun joku sanoi jotain, jonkun oman mielipiteensä tai ajatuksensa kirjasta tai miten se oli kirjoitettu tms., tämä kyseinen ihminen alkoi puhumaan päälle ja lopulta oikeastaan kävi niin, että jos tämä, joka ehkä olikin vähän eri mieltä tai jolla oli ollut OMA ajatus, olikin täysin samaa mieltä tämän kovaäänisimmän kanssa. Se oli vähän ikävää.
Ja kun toinen näistä ennestään tutuista on kovin hiljainen, hän ei oikein saanut suunvuoroa lainkaan.

Vetäjäkään ei oikein tuntunut saavan ryhmään "kuria" sillä tavalla kuin minä olisin toivonut. Mutta kun olin ensimmäistä kertaa, eikä ollut oikein mitään sanottavaan esittelykierroksen jälkeen, niin mitäpä siinä tein... Näin jälkikäteen ajatellen; olisin tietysti voin sanoa, että voitaisiinko kuunnella x:n mielipide rauhassa loppuun.  Olin siis nössö - niin kuin kirjan päähenkilöä nimitettiin 😊😊

Mutta nyt kun olen kerran siellä käynyt ja tutustunut porukkaan, voin seuraavalla kerralla jo itsekin avata suuni ja sanoa, että hei, saanko puhua loppuun ja hei, annettaisko muiden puhua rauhassa loppuun, kuuneltaisiin mitä muilla on sanottavaa. Silläkin uhalla, että heittävät mut sieltä pihalle. Ensi kerta onkin kevään viimeinen kerta ja sitten on kesätauko, sitten voi jokainen lukea kesäkirjaa ja miettiä asioita.
Semmoinen oli ensimmäinen Lukupiirikokemukseni 😊

Postipoika toi taas pöllöpostia - mitäpä muuta. Repu lähetti postia mullekin:



Kuva on vähän huono, kun otin sen laiskuuttani tätä läppäriä vasten, pahoittelut.





maanantai 3. huhtikuuta 2017

Hei hei kato, se on Mauno Mato...

Tänään sen sitten näin. Ensimmäisen kastemadon. Asfaltilla.
Mutta kyllä ne nykynuoret sitten on. Ilman pipoa ja käsineitä kuljetaan, nilkat paljaina... Kylmällä asfaltilla. Ja pihalla on sentään vielä jäätäkin! Ihan pakko oli nostaa tämäkin Mauno Mato nurmikolle...  Oli se sentään pysynyt siellä, ainakin sen aikaa, kun me oltiin kaupungilla asioilla.

Kävin viemässä avustajapapereita toimistolle; huomenna tulee avustaja tekemään kanssani työsopimusta. Ei hän ainakaan ole ilmoittanut peruvansa tuloaan joten huomisesta alkaen mulla sitten on henkilökohtainen avustaja lenkkeilyä yms. varten. Jes! Olen siitä tosi iloinen, pääsen vihdoinkin ihnan säännöllisesti kävelemään/lenkkeilemään ja kohottamaan kuntoani. Ei ole kiinni kenenkään työvuoroista tai muusta sen sellaisesta.
Olin vähän huolissani, ettei asioissa ole ongelmaa, kun papereiden allekirjoitus oli venynyt kaikkien niiden raha-asioiden hoitamisen takia, mutta ei se vaikuttanut asiaan mitenkään - kaikki on kunnossa. *syvä helpotuksen huokaus* Olinhan toki lukenut paperit sen verran tarkkaan, että olin katsonut, ettei niissä ollut mitään "palautettava xx päivään mennessä, mutta siltikin. Tuli hyvä mieli.

Illalla olin epilepsiayhdistyksen toimistolla, sinne piti tulla epilepsiahoitajan kertomaan epilepsiasta tänään tms. Odottelimme pari tuntia, mutta valitettavasti häntä ei kuulunut emmekä saaneet häneen yhteyttä. Mutta meillä meni aika ihan mukavasti jutellessa.

Ja huomenna olis vielä työsopimuksen teon jälkeen tarkoitus mennä käymään kirjastolla tai siis siellä missä meidän remontissa oleva kirjasto on, Lukupiiriin. Olen miettinyt sitä jo pitkään ja nyt ajattelin mennä katsomaan millaista siellä on.

Käykö  teistä kukaan Lukupiirissä?

Että tämmöistä.

Ei kun käytiinhän me siellä kirpparilla. Ostamassa ne mitä sinne lauantaina jäi :)

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Salainen Ystäväni muisti kirjeellä

Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä,
Pöllö se hyppii pöllöjen päällä 😍

Vai miten se meni se vanha muistokirjaan kirjoitettu muistovärssy - muistatteko kun lapsena kerättiin kiiltokuvia vihkoon ja sitten siihen kerättiin muistovärssyjä? Olen tainnut niistä kirjoittaa aikaisemminkin. No, joka tapauksessa, nyt on kuulkaa ollut oikein pöllöaika 😊

Ensin näytän teille Salaisen Neuleystäväni, SNY-Peikkosen lähettämästä yllätyskirjeestä. Kiitos hurjasti, oli kiva saada postia!

Hän kertoi jo aikaisemmin pitävänsä korttien askartelusta ja oli nyt askarrellut mulle tällaisen ihanan pöllö- ja pupu kortin. Kortin mukana tuli aina tarpeellinen pöllöheijastin sekä tuollainen silitettävä kangaspöllö. Sille on paikka vielä mietinnässä.









Repulta puolestaan sain jo aikaisemmin kirjeen, joka sisälsi, mitäpä muuta kuin PÖLLÖkortin - Repu on tainnut löytää jostain pöllökorttikaupan? - sekä kirjasen Yrteillä uusia makuja:



Sillä aikaa kun kävin hoidattamassa selkääni fysioterapeutilla, oli AM käynyt kirpparilla, semmoisella missä ei aikaisemmin oltu käyty. Ja kas sieltä oli käteensä osunut tämmöinen: Siis pieni tyyny.
Mietin, että jos ottaisin ja avaisin sen, ottaisin täytteet pois, pesisin sen ja täyttäisin sen vaikka kauranjyvillä. Olisiko siinä mitään ideaa? Sillä voisi vaikka lämmittää tuota kipeää selkää...




Ja sillä samalla kirppiksellä kun käytiin tänään, niin sinne oli lennähtänyt tällainen pöllöpilli. Siis niin kuin kukkopilli, mutta pöllö. Sen huhuilu kuulostaa aikalailla oikealta pöllöltä.

Yksi valkoinen odottelikin jo kotona kaveria.











Että näin on taas pöllöjä lennellyt pöllönpesään 😂

Yksi avustajaehdokas kävi torstaina haastattelussa ja tarjosin hänelle teetä. Hän totesi keittiössä pöydän ääressä istuesssaan "taidat sinäkin tykätä pöllöistä 😊"

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Mitä teidän televisiosta tulee?

Yleensähän televisiosta ei tule mitään, mutta sitten äsken kuten katselin sitä kuitenkin katselin ja taas vähän silmäkulmia kuivailin - juu, juu, olen höppänä 😤😤 - niin rupesin ihan miettimään, että kyllähän sieltä tulee, kaikenlaista.

Meillä ei ole kuin ihan tavallinen antenniverkko, ei ole kaapelia eikä viihdepaketteja saati sitten Netflixejä tai muita hilavitkuttimia.
Mutta kyllähän toi antenniverkkokin tarjoaa katsottavaa - ainakin joskus.

Kuun alusta kaikille maksuttomaksi avattu National Geographic -kanava on antanut ainakin jotain uutta katsottavaa:
Äsken katsottiin ohjelmaa Autojen ensiapu. Siinä kaverukset hakevat jonkun vanhan, jollekulle erityisen tärkeän auton korjattavaksi ja lopuksi jossain erityisessä tilaisuudessa luovuttavat sen omistajalleen/omistajilleen. Äskeisessä jaksossa isälle ja pojalle tärkeän vanhan Singer Le Mansin - auton josta en ollut ikinä kuullutkaan. No en tosiaan voinut olla silmäkulmat kuivana, kun ei se vanha isäkään siinä ihan silmät kuivana ollut, kun auto paljastettiin ❤

Mutta muuten meidän televisiosta tulee..hmm... Noh. Jonkin verran juuri autonrakennusohjelmia. Johtuukohan se siitä, kun isäni on autonasentaja ja olin jo pienestä pitäen hänen apunaan? Jakoavain on tutumpi kuin kauhat ja kapustat?

Meillä katsellaan myös paljon erilaisia eläinohjelmia; Avara luonto on yksi suosikkejamme ja Uskomaton eläinlääkäri Pol on ihan huippu.
Selviytymisohjelmia meillä katsellaan myöskin: Elä vapaana tai kuole kuuluu tällä hetkellä suosikkeihin, uusi sarja Nälkäiset selviytyjät.
Näitä ei varmaan ole varsinaisesti tarkoitettu hupiohjelmiksi, mutta me emme osaa ottaa niitä lainkaan vakavasti: Julkkisselviytyjät, Sohvaperunat, Suomen Surkein Kuski. Vai onko ne hupiohjelmia - katsooko niitä teistä kukaan; ainakaan vakavasti?
Sohvaperunoitten kanssa yhtä aikaa tulee Perjantai, joka on ihan asiaa ja siitä olen oppinut pitämään. Ruokaohjelmista katson ainoastaan kakkosen Riistametsällä, taitaa olla tanskalainen nimensä mukainen ohjelma. Yleltä, ykkönen, kakkonen ja Teema ovat ihan hyviä kanavia, niistä tulee paljon mielenkiintoisia asiohjelmia ja dokumentteja.

Ja tietenkin Poliisit pitää katsoa. Vaikkei Kuopiossa enää Pauli ja Jaakko olekaan, mutta silti. Pauli ja Jaakko oli mun suosikkeja, ne oli niiiiin ihquja ❤

Hercule Poirot ja Isä Brown. Että kyllähän siellähän sieltä telkkarista tulee vaikka mitä! Elokuvia ei vaan tahdo tulla - niitä samoja vanhoja vaan pyörittävät moneen kertaa joka kanavalla, saisivat välillä vaihtaa jo.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Silmistä sen näkee

Jos vain osaa katsoa. Kaikilla ei kai ilmeisesti ole sitä kykyä - tein netistä haun "silmät on sielun peili" ja sain useita vastauksia. Yksi niistä oli jotenkin niin, että "itse en ole koskaan osannut tulkita kenenkään silmistä mitään".

En minä tiedä, osaanko minäkään tulkita kenenkään silmistä mitään muuta kuin sen, että näen kyllä, onko vastapuoli rehellinen vai ei.

En muista olenko aikaisemmin kertonut, miten AM tapasi Pojan kanssa meidän ystäväpariskuntamme, joiden kanssa oltiin ennen paljonkin tekemisissä ja miehet tekivät ennen viikon lapinreissuja. Jostain syystä yhteydenpitomme jäi, kun me kumpikin sairastuimme, eritoten silloin kun minä sairastuin. Nyt miehet ovat ruvenneet pitämään yhteyttä ja käyvät tasaisin väliajoin kahvilla ja juttelemme.

Tänään, kun Poikakin oli nyt käymässä ja oli tarkoitus häntä lähteä viemään bussille, AM päätti kysyä, että josko mentäisiin porukalla kahville. Sehän sopi ja niin me tavattiin ABC:llä.

Kun näin hänen tulevan ja hymyilevän, näin hymyn ulottuvan silmiin asti: näin hänen silmistään, että hän oli aidosti iloinen tapaamisestamme, eikä sanat "tosi kiva nähdä, tms" olleet pelkkiä sanoja ❤ Ja se, että hän on mies, joka ei halaile - halasi heti ensimmäisenä nähtyämme 😊

Joten siitä huolimatta, että Poika taas lähti kotiinsa Tytön luo - Tyttö on kissa 😊 - päivästä jäi hyvä mieli.  Ja että Poika ei ehkä ehdi enää käydä kotona, ennenkuin lähtee reissuun tyttöystävänsä, Tytön oikean omistajan, kanssa. Huoks. Onneksi on puhelin!

Tää oli taas tämmöinen sekava päivitys, mutta halusin vaan kertoa teille, että tuli hyvä mieli ja että silmistä näkee paljon 😊

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vanha uutinen - ja uusi uutinen, liittyen Riesaan, hyppää yli jos olet jo kyllästynyt :) Mutta ethän kävele ohi?

Facebook muistuttaa päivittäin vanhoista uutisista; mitä ko. päivänä menneinä vuosina on tapahtunut.
Tänään se muistutti vanhasta uutisesta, joka vieläkin sai roskia silmiini. Ja vielä enemmän roskia silmiin meni, kun tajusin, että kyseessä oli sama tyttö, johon olin saanut tutustua syksyllä työkokeilussani.  Harmi kyllä, hän lopetti niin, etten ehtinyt häntä hyvästellä.

http://yle.fi/uutiset/3-7879440

Olen jakanut tuon uutisen teille aikaisemminkin, mutta koska aihe on muutenkin taas ollut esillä;
Sus' jakoi Iltasanomien äskettäisen uutisen

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005132797.html

Sairasta! 

Vastikään oli epilepsiaviikko ja Pieni ele -keräyskin on taas alkanut - se auttaa montaa muutakin yhdistystä kuin epilepsiayhdistystä. 
Tiesitkö muuten, että Pieni ele -keräys on aiemmin ollut nimellä Vaalikeräys ja on saanut alkunsa jo vuonna 1907! Alunperin sillä on kerätty varoja tuberkuloosin vastustamiseen. Hyvää on siis tehty jo 110 vuotta 😊

Mutta se pääajatus oli taas:

Ethän kävele ohi? 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Vielä edellisestä aiheesta, kirjoista

Kirjat ja lukeminen tuntuu nyt olevan pinnalla. Ylen sivuilla on testi, millainen lukija olet

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/16/millainen-lukija-olet-tee-kirjojen-suomen-analyyttis-filosofinen-testi

Minä olen Kaikki-Maikki:



Kuva Ylen sivuilta, liittyy testin vastaukseen
Sinulle käy kaikki! Yleisenä kirjojenhalaajana tartut ihan mihin tahansa teokseen hurmioituneena, vaikka se olisi muropaketin kylki. Joku saattaisi kutsua sinua kirja-addiktiksi, mutta omasta mielestäsi sinulla riittää kyllä aikaa ihmissuhteillekin 10 lukupiirin, oman kirjaprojektin ja kustantamon pyörittämisen jälkeenkin.


AM sanoi, ettei tuo mennyt ihan pieleen 😉

KIrjasto. Ja auto. Kirjat. Ja lukeminen.

Salaisen Ystäväni kanssa kirjoiteltiin kirjoista edellisen päivityksen kommenteissa.

Meidän - siis MEIDÄN kirjasto, tuossa muutaman sadan metrin päässä suljettiin maanantaina.
Remontin vuoksi. Se on suljettuna kesään asti ja remontoidaan vastaamaan uutta kirjastolakia:
Uuden kirjastolain mukaan yleisen kirjaston tehtävänä on tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan.

(Aloitin tekstin jo aamulla ja oli jäänyt lause kesken, mutta en muista mitä olin kirjoittamassa... No ei sen väliä)

Joka tapauksessa. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä ajaa myös kirjastoauto ja nyt tämän ajan, kun kirjastomme on remontissa, meillä käy kirjastoauto sekä tuossa kaupan pihalla, että tuolla toisen koulun pihalla eli melkein siinä kirjaston vieressä. 
Ajattelin, että ainakin KERRAN on käytävä kirjastoautolla. Tai itse asiassa jo ihan senkin takia on käytävä, että yksi kirja pitää palauttaa.
Mutta senkin takia pitää käydä, että pitää verestää vanhoja muistoja. Onko kirjastoautoissa vielä sellainen samanlainen tunnelma, kuin silloin ennen, silloin 70-luvulla, kun kävin mummon, siis muorin kanssa kirjastoautossa? 

Olen kai joskus kertonutkin niistä reissuista. Millaista se oli kun talvella kovalla pakkasella, pimeässä tähtitaivaan alla mentiin muorin kanssa potkukelkalla maantien laitaa pysäkille odottamaan kirjastoautoa. Ja vaikka pysäkillä puhuttiin ja höpötettiin ja hypittiin hangessakin, niin kirjastoautossa päti samat säännöt kuin kirjastoissa muutenkin: siellä piti olla hiljaa. Siellä puhuttiin kuiskaten :) Ei siellä kailotettu eikä huudettu. 
Kesäisin kirjastoauto ei muistaakseni kulkenut, en ole varma. Eihän kesällä ehtinyt lukeakaan, kun oli kaikkea muuta tekemistä. Aikuisilla maatyöt yms., lapsilla kasvimaan kitkemiset ja omat tekemisensä kavereiden kanssa: majojen rakentamiset metsään ja.... pahan t - eikun piti siis pysyä poissa pahan teosta. Se oli muuten rankkaa hommaa. 
(Unohdin, että Äitirakas lukee tätä blogia myöskin.... 😉 )

Mutta tuo meidän kirjasto. Katsoin siitä juuri tietoa. Se täyttää tänä vuonna 70 vuotta! Silloin kun me ollaan muutettu tänne asuinalueelle, on kirjasto ollut erään kerrostalon kellarikerroksessa, ja sinne on avattu vuonna 1947.
Nykyisiin tiloihin, jotka nyt siis remontoidaan, se muutti 1992. Mekin ehdittiin Pojan kanssa käydä siellä alkuperäisessä kirjastossa muutaman vuoden ajan, muistan siis kyllä senkin. 

Meidän kirjaston olemassaolo oli vaakalaudalla vuosi-pari sitten, mutta saimme lopulta pitää kirjastomme ja siitä olen tosi iloinen. Toivottavasti meidän asuinalueen asukkaat ymmärtävät, mikä suuri aarre se on ja käyttävät sitä - ja varsinkin sitten kun se remontoidaan ja sinne saadaan vielä enemmän kaikenlaista oheistoimintaa, muutakin kuin kirjojen lainaamista. 

Onhan sitä ollut tähänkin asti, kuten meidän käsityökerhomme, kirjallisuuspiiri ja vaikka mitä.

Tästä tulikin näköjään tämmöinen oman kirjaston puolustuspuhe - ja samalla vähän muidenkin kirjastojen 😊 - mutta.... 

Minulla on ollut onnea: Äitirakas ja isä ovat johdattaneet minut pienestä pitäen kirjojen maailmaan, eka luokan opettaja jatkoi siitä minkä äiti oli jo aloittanut ja opetti muutamassa päivässä minut lukemaan: meillä on siis luettu aina ja Joulupukki toi meillä aina kirjoja joululahjaksi. 
Ja Siskorakaskin on koulutukseltaan "kirjastontäti" - on sillä ihan oikein hienokin titteli, mutta kun minä en sitä muista, niin mulle se on kirjastontäti. Ja näistä syistä tämä Pöllötäti yrittää omalta osaltaan pitää mummon kanssa huolta siitä, että Duracell-pupu ja aikanaan myös Pikkuveli oppivat lukemaan suomeksikin. 

Ja kun nyt kerran lukemista, kirjoja ja kirjastoja lähdin puolustamaan, niin

KÄYKÄÄ KIRJASTOSSA, JOS ETTE MUUTA LUKEMASSA, NIIN VAIKKA PÄIVÄN LEHDESTÄ SARJAKUVAT 😃

EDIT: Unohdin kertoa, että kaiken muun hyvän lisäksi, meidän kirjastossa on ihan huippu henkilökunta ja siksikin siellä on kiva käydä 😃 ❤

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Mikä paketti!

Voi sinua Salainen Ystäväni, SNY-Peikkonen, kuka sitten lienetkään! Kävin tänään hakemassa pakettisi, sen jälkeen kun olin ensin käynyt jumppaamassa fysioterapeutilla.
Onneksi voin ihailla pakettiasi koko illan, vielä ennen nukkumaanmenoakin, sillä muuten näkisin painajaisia - oli nimittäin niin pelottava fyssarilla käynti, että huh huh!

Tämmöisen paketin posti mulle antoi



Tätä sitten lähdin availemaan ja ihan ensimmäisenä sieltä purkautui nämä:

Taikapallo, josta pilkisteli vaikka mitä, kortti - Ystäväni omatekemäkö? Ja ristipistopakkaus! Näistä tulee kaksi tipuaiheista patalappua - pakkauksessa on kaikki tykötarpeet! ..tässä kohtaa meni roskia silmiin...









Sitten lähdin purkamaan taikapalloa - kun ensin AM:n kanssa vähän korjattiin kerintälaitetta, kun kerran sellainen on, että saisin nätin kerän 😊

Kerästä paljastui vaikka mitä ihanaa - osa ehdittiin jo iltapäivän aikana syödäkin 😋



Kerästä purkautui kahden punaisen ja yhden valkoisen Maija -lankakerän lisäksi kasvonaamio, kaksi pussia vaniljan makuista pikakahvia (maistetaan tänään iltakahvilla!), ohraruohon siemeniä, pieniä sulosia tipuja ja jo tasapuolisesti jaettuja pääsiäissuklaapatukoita.
Ja kruununa kaiken päällä itse virkattu kirjanmerkki - joka ei ole liian paksu kirjan väliin, ei ainakaan tuon paksun kirjan 😉 Ei vaan, oikeasti, se on juuri hyvän paksuinen.

Paketti on  todella upea, kaiken kaikkiaan. Ristipistopakkausta en malta olla hiplaamatta. Taidan jo tietää sille... Pitää ottaa se työn alle hetimiten 😊

Kiitos SNY-Peikkonen, Salainen Ystäväni siellä jossain 💕  Taikapölyä on taas ilmassa 😊

EDIT:
Niin se kortti mun piti vielä näyttää teille, se jäi tuonne muiden tavaroiden taakse. Olin niin innoissani paketin sisällöstä muuten, etten älynnyt kuvata korttia. Tämmöisen kauniin kortin on parini askarrellut - hän on todella monitaitoinen:









Kortissa on teksti:

Hope You have a Wonderful Day







lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kokoonnuimme yhteen

Yhteiset tapaamiset isolla porukalla ovat mukavia.
Ei näissä lauantai-illoissa kahden AM:n kanssakaan ole valittamista 😉

Alkuperäinen suunnitelma tälle viikonlopulle oli, että olisin lähtenyt eilen aamulla isolle kirkolle. Tavannut aamupäivällä SMeloo työparini, käynyt Pojan kanssa lounaalla ja sen jälkeen mennyt vielä tapaamaan Ystävääni ja lopulta illaksi Tädin luo ja jäänyt sinne lopuksi viikonloppua. Mutta Riesa vesitti suunnitelmat. Ja Ystäväkin on "kadonnut" - toivottavasti hän on kunnossa.

Päällekkäin oli suunnitelmani menneet muutenkin ja jouduin toisen menon perumaan, mikä vähän harmittikin. Mutta harmitti sekin, kun jouduin sitten tuon isolle kirkolle menon perumaan.

Mutta. Koska siis jouduin sen isolle kirkolle menon perumaan, pystyin toteuttamaan toisen menon. Kyse oli vanhojen ja nykyisten työkavereiden tapaamisesta 👍 Aivan mahtavaa. Koomisimpia tilanteita oli hämmästyneet
"Moi, eihän sun pitänyt tulla tänne  - Ei niin, mutta ei sunkaan. No mutta kiva kun olet siinä - No samoin 😊"
Maljojen nostamisen jälkeen käytiin läpi vuosikymmennittäin, kuinka paljon minäkin vuosikymmenenä taloon tulleita saapuneita on paikalla. Aloitettiin vuodesta 1960. Heitä oli paikalla ehkä n. 5-6.  Sen jälkeen joku huikkasi, että "niin, on meitä täällä pari jotka on aloitettu jo 1950-luvulla..." 😊 😊
Sitten kun päästiin 1980-luvulle, joku taisi huikata, ettei ollut vielä syntynytkään silloin... kuulin entisen työparini huikkaavaan, että "lasit pois heiltä".. ja seuraavana olisikin ollut sitten mun vuosikymmen mutta sitäpä en sitten kuullutkaan 😖😖

Nii-in. Ystäväni Riesa. Jämähdin taas täysin paikalleni. Kukaan ei huomannut mitään, en ehtinyt sanoa mitään kenellekään. Istuin vaan ja tuijotin (kai) eteenpäin, en kuullut mitään, en nähnyt mitään. Muutaman minuutin päästä sitten taas "heräsin" ja rupesin ymmärtämään missä olen ja hetken päästä kuulemaankin.
Entinen työkaverini haki mulle vettä ja ruokaa; "Ei kasviksia kiitos - Juu en tuonut, suolakurkut ei oo kasviksia 😉" Pitkään en sitten enää jaksanut olla, kohtauksen jälkeen kun rupeaa aina väsyttämään. Niinpä sitten otin taksin ja tulin kotiin ottamaan nokoset.

Mutta pääasia oli se, että pääsin käymään tapaamisessa; oli tosi kiva tavata vanhoja työkavereita ja niitäkin joita aina silloin tällöin työpaikalla käydessäni tapaan.

Ehkä näemme vuoden päästä uudelleen?




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

En saanut kukkia, koruja enkä suklaata

Mutta sain jotain arvokkaampaa, jo aikaisemmin.  *onpas meillä pölyistä*

Kävin maanantaina kampaajalla ja olin jo lähdössä pois, maksua vaille valmis. Sanoin kampaajalleni, että nyt on pakko istua hetkeksi ja vielä pari lausetta ehdin sen jälkeen sanoa, viimeinen muistikuva on, kun hän etsii puhelintani takkini taskusta.
Kun "herään", näen AM:n astuvan ulko-ovesta sisään ja pääni pyörii hetken aikaa kuin..pöllöllä -missä oikein olenkaan?!

Riesa. Sehän se, pitkästä aikaa. Puhelimeni kotelossa on AM:n puhelinnumero tällaisia tilanteita varten, ei tarvitse soittaa hätänumeroon, vaan voi soittaa hänelle kysyäkseen neuvoa - yleensä kun selvitään muutamassa minuutissa vain pitäen huoli, etten satuta päätäni.

Olen onnekas, että minulla on kampaaja, joka muisti, mitä tehdä, kun jotain tapahtuu, olinhan kertonut Riesasta jo ensimmäisellä käyntikerralla.

Olen onnekas, että minulla on AM, joka lähti samalla punaisella minuutilla hakemaan mut kotiin.

Ja olen onnekas, että minulla on hyvä lääkäri Kuopiossa, joka soitti heti tänään takaisin kun jätin hänelle eilen soittopyynnön.

MUTTA.
Olen aina kehunut käyttämääni apteekkia. Nyt jouduin antamaan sinne negatiivista palautetta, sillä koin, että... noh, suoraan sanottuna, että mua pidettiin vähän tyhmänä!

Me täytetään aina sunnuntai-iltaisin meidän lääkedosetit ja huomasin siinä sitten, että yksi lääke on loppumassa, sitä on haettava lisää. Näiden vuosien aikana olen oppinut, että sitä ei koskaan ole tarpeeksi, vaan osa jää aina jälkitoimitukseen. Siispä soitin apteekkiini heti maanantaiaamuna, kysyin onko ko. lääkettä, kerroin annostuksen, laskivat paljonko sitä tarvitaan - juu ei ole tarpeeksi, tilataan. Noudettavissa tiistaina puolen päivän maissa.

No minäpä menen sinne n. 12.30 hakemaan lääkkeitäni. Vaan eipä ollutkaan koko määrää. Kerroin soittaneeni edellisenä päivänä ja pyytäneeni tilamaan. Ei näy tilausta. No mikäs siinä on; joku mieshlö se oli joka puhelimeen vastasi, enpä huomannut ottaa nimeä ylös. Farmaseutti, uusi ko. apteekissa, kävi kyselemässä, mutta kukaan ei muistanut ko. tilausta vastaanottaneensa - kaikkia miehiä hän ei saanut kiinni eli oli varmaan just se jota ei saanut kiinni... Kävimme alla olevan keskustelun:
F: Jos se tilaus tuli niin myöhään, että tilausta ei ehditty tehdä?
M: Aamupäivällä soitin. - Tässä välissä hän kävi kyselemässä ja minä tarkistin puhelimestani milloin oikein soitin.
F: Oletteko te varma, että soititte tänne apteekkiin?
M: (jokseenkin hämmästyynenä!) No kyllä olen, soitin klo 10.27
F: Niin, te siis soititte xxx-apteekkiin
M: No kyllä soitin!

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin että ne tilattiin sitten uudelleen ja käyn hakemassa ne huomenna. Aiemmin sieltä sai paperilappusen noudettavista lääkkeistä, mutta enää ei saa, nyt tieto näkyy vain heidän koneellaan eli mulla ei nytkään ole mitään todistetta siitä, että olen pyytänyt ne tilaamaan sieltä.
Kotiin päästyäni kävin kanta.fi:stä katsomassa näkyykö sieltä jotain tietoa, mutta ei näy muuta kuin, että olen maksanut (=saanut ko. lääkkeet, ei hyvä asia, mitäs jos en saakaan niitä puuttuvia??). Soitin siis apteekkiin ja vähän kyselin tästä uudesta systeemistä ja samalla annoin palautetta, että nyt ei kyllä mennyt kuin römsöössä, ja niin tyytyväinen kuin olen ko. apteekkiin tähän asti ollut.
Katsotaan nyt, mitä huomenna tapahtuu.

MUTTA TOINEN MUTTA:

Verotoimistosta sain tänään hyvää palvelua! Rouva joka vastasi, kuulosti ensin vähän tympääntyneeltä, AM:n kanssa puhuttiinkin, että ehkä hän ajatteli mielessään, että "nii-in, taas näitä jotka olis voineet hoitaa tän asian ite netissä" ;), mutta sitten kun pääsikin selvittämään mun asiaa ja tekemään mulle KAKSI uutta verokorttia, niin hän oli oikein mukava ja avulias ja asiat hoitui tosi ripeäasti ja neuvoi sellaistakin mitä en kysynyt.

Että tämmöinen alkuviikko Pöllönpesässä - ihan plussan puolella kuitenkin ollaan.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Sili sili kissaa....

alkaa olla pajunkissojen aika, ainakin sen perusteella mitä olen muita blogeja lukenut. Siitä tuli mieleeni vinkata teille - ehkä tiesittekin, mutta teille jotka ette tienneet, miten saatte pajunkissat säilymään - siis kissat pysymään paikoillaan oksissaan:
laittakaa pajun oksat maljakkoon kuiviltaan, siis ei veteen. Jos pajunoksat ovat vedessä, ne pudottavat kissansa aika pian, mutta ilman vettä ne säilyvät sellaisina kuin ovat poimittaessa.

Huomasin tämän jo yli 20 vuotta sitten, kun Poika oli päiväkodissa tehnyt jonkun pääsiäisaskartelun, noidan joka lensi luudallaan. Luudassa oli pajunkissoja - ja ovat vielä tänäkin päivänä! Samoin jonain pääsiäisenä kiireessä vaan tyrkkäsin pajunoksat johonkin purkkiin/maljakkoon "laitan niille vettä kohta" - ja kuinkas kävikään... Unohdin koko veden, tietenkin. Mutta pajun oksatpa kantoivat kissansa nätisti, ei pudottaneet ensimmäistäkään.

Ja mitä sitten tulee otsikkoon.. olenkohan kertonut tuohon liittyvän tarinan? No, kerron sen nyt kuitenkin. Itsehän en sitä muista, koska olen ollut pieni tyttö, mutta tämmöinen tarina mulle on kerrottu:

Olen kuulemma pienenä tyttönä silittänyt mummolan kissaa, höpötellen sille "sili sili kissaa". Ja kun kissa sitten on ruvennut kehräämään, olenkin pienellä kädelläni sitä läpsäissyt ja tokaissut "haa, mitäs siinä murraat" 😊
Sitä en tiedä minkä ikäinen olen ollut, mutta tämmöistä tarinaa minulle on kerrottu...

HYVÄÄ HUOMISTA NAISTEN PÄIVÄÄ KAIKILLE!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kyllä mä siitä tykkään

vielä näin 32 vuoden jälkeenkin ❤. Niin, meillä on tänään kihlajaispäivä, tuon "Mörön" kanssa. (Duracell-pupulle AM on "Mörkö" , ei pelottava, toivottavasti, mutta sillä nimellä puhuttaessa muistaa, kenestä on kyse 😃)

Olen joskus Vuodatuksen puolella varmaan kertonutkin, kuinka me silloin vuonna -85 mentiin kihloihin: AM oli silloin armeijassa ja me oltiin menossa salaa kihloihin. Lomia ei kovin tiuhaan tahtiin silloin saanut (merisotakoulusta, merimies on eri mies 😏 ) ja yhdellä lomalla sitten käytiin ne sormukset ostamassa ja jätettiin kaiverrettavaksi. Ja sovittiin sitten, että minä haen ne kun ovat valmiit ja lähetän sulhasen sormuksen postissa hänelle 😃 Siihen aikaan postin kulkuun saattoi luottaa ja kun oltiin laskettu, että kirjeen pitäisi olla perillä sinä ja sinä päivänä, niin minä soitan hälle silloin.
Näin tehtiin. Vaan sulhanenpa ei ollut ihan siinä puhelimen ääressä, vaan häntä lähdettiin hakemaan puhelimeen ja siinä odotellessa juttelin sitten kaverinsa kanssa - mikä ei ollut mitenkään ihmeellistä ja outoa, niin kävi melkein joka kerta kun sinne soittelin.. No löytyihän se sulhanenkin; sormuksen kera ja niin me sitten lopulta mentiin siinä puhelimessa kihloihin 😃 
Viikon verran sen jälkeen kävelin kädet taskussa, kun en uskaltanut kertoa Äitirakkaalle, mutta hän kuulemma tiesi siitä - jo ennen meitä 😃😃

Tämä puhelinkihlaus on kuulemma meillä isän puolella suvussa tapana; setäni on myös kihlannut puolisonsa puhelimitse, ovat olleet pari vuotta kauemmin kihloissa kuin me 😃


Eilen tapasin taas pitkästä aikaa ystäväni käsityön ääressä tuttuun tapaan vakiokahvilassamme. Istuimme siellä sellaiset nelisen tuntia, puhuimme ja puhuimme ja teimme samalla ristipistotöitä. Kahvila on ihana vanha puutalo, jossa useita pieniä huoneita joissa kussakin on muutamia pöytiä. Ihmiset käyvät siellä mm. tekemässä töitä yms. Ja pakko oli katsoa ystävän puhelimella Yle Areenasta miesten viestin maaliin tuloa. Yritimme käyttäytyä, olla hiljaa, ettemme häiritsisi muita. Mutta kuinkas meidän kävikään: siinä vaiheessa kuin Matti-parka heitti kuperkeikan, meiltä kummaltakin pääsi ihan spontaani "kiljaisu" 😃😃
Muut tietenkin säikähtivät, mutta pyysimme anteeksi ja kerroimme mitä tapahtui; Matti sai kyllä sympatiaa meiltä kaikilta.

Nyt juuri on paha mieli Kertun vuoksi - ikävää, ettei pystynyt hiihtämään hiihtoaan loppuun. Mutta sellaista urheilu on, joskus vaan uupuu, kroppa vaan ei kestä. Elämä kuitenkin jatkuu ja Kertullakin on vielä paljon edessä.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Huru huru huru huru



pitkiä pellavia-a-a
ja hienoja hamppuja-a,
räätikkäitä ku nurkanpäitä
ja nauriita kuin lautasia,
papuja ku pähkinöitä
ja perunia ku pulleroi!
Ja tupakkikultaa kans
isän piipun päähän!


Laskiaista laskettiin sunnuntaina perinteisesti enon luona, mun vanhassa mummulassa.  Paikalla meitä oli 21 henkeä, neljä sukupolvea! Ihan uuteen ennätykseen ei päästy mutta desibeleissä kyllä varmaan taas hivoteltiin ennätyslukemia 😃😃 Ja uskokaa tai älkää, mutta lapset oli niitä "maan hiljaisimpia" - suurin meteli lähti meistä aikuisista 😄

Ensin tankattiin kunnolla hernekeitolla ja pannukakulla. Tällä kertaa laskiaispullien virkaa toimitti Fazerin (ei maksettu mainos) marjapiirakat; mansikka-, vadelma- ja mustikkahillolla. Ja oli toki muitakin herkkuja. 
Kun vatsat oli pullollaan, äidit huolehti, että lapset käy pissalla: niin minä Pojasta kuin Äitirakas minusta ja kun mummua ei enää ole, niin Äitirakkaan ja sisarustensa täti huolehti sitten heistä (ja anopit vävyistä, täytyhän niistäkin jonkun huolehtia) 😏😏 - ihan siltä varalta tietenkin, ettei kenenkään tarvitse sitten enää pyytää vessaan kun on kaikki talvitamineet päällä; tiedättehän kuinka hankalaa on käydä vessassa kaikissa toppatakeissa ja -housuissa ja villahousuissa muissa.. 

Ja lopulta me päästiin pihalle:


Tietenkin laskettiin mäkeä
Hypättiin "mäkeä"
Tehtiin lumienkeleitä :)




Kolareiltakaan ei vältytty - onneksi ketään ei sattunut, hui hai vaan ja matka jatkui :)

Ja mitä olisi ulkoilu ilman nuotiota ja nuotiomakkaraa 😋😋
Niin paljon herkkuja ei voi syödäkään, etteikö ainakin yksi makkara maistuisi kaikille - vaikka sitten kylmänä.









Varsinainen "todistusaineisto" jäi kaivamatta esille ja varmistamatta, että oliko tämä nyt jo 20. kerta eli olisiko ollut oikein juhlan paikka. Aika lähelle ainakin 🎇🎉🎆


lauantai 25. helmikuuta 2017

Kiitos SNY-peikkonen - kuka sitten lienetkään 😊

Uusi SNY-kierros on alkanut ja jännittävä kevät on edessä.

Oma SNY-parini piiloutuu nimimerkin "SNY-peikkonen" taakse - melkein juhannukseen asti pitää odottaa kuka tuon nimimerkin takaa oikein  paljastuukaan 😊

Taitava käsistään hän on ainakin, katsokaa vaikka:


 

Näin ihanan kortin sain häneltä torstaina - toivotti liukasta laskiaista, liukkaita suksia ja kehotti pitämään mustikkasopan käden ulottuvilla 😊 Voin kertoa, että liukasta lunta meillä täällä on ainakin, kuulitteko televisiosta?

MM-kisoja jännitetään kotona tv:n ääressä ja kyllä tänään jo jännitettiinkin: Kristan hiihto oli niin huimaa katsottavaa,  että oksat pois, en ollut pöksyissäni pysyä 😉
Ja mitä vielä onkaan tulossa...

Ja huomenna sitten onkin talven paras päivä: laskiaissunnuntai! Huomenna taas kokoonnutaan enon luo laskemaan mäkeä tai ainakin viettämään talvipäivää yhdessä ja vaihtamaan kuulumisia, katselemaan lasten touhuamista ja ehkä osa aikuisista rohkenee lähteä touhuihin mukaankin.

Onko teidän laskiaispullissa hilloa vai mantelimassaa? Vadelmahilloa vai mansikkahilloa? Syödäänkö teillä hernekeittoa? Lasketaanko mäkeä? Paistetaanko ulkona tulilla makkaraa (vai lapasia..)?

Liukasta laskiaista kaikille!

Tavoitteeksi kaikille: lasketaan Stigalla mäkeä vielä 7-kymppisenäkin! 😊




perjantai 24. helmikuuta 2017

Päivän piristys :)

Samalla kun luette tämän, koettakaa kuvitella näkymä silmienne eteen, sillä kuvaa tästä ei valitettavasti ole.

Ajettiin AM:n kanssa päivällä pieni lenkki autolla, ihan huviajelua monen päivän "joutenolon" ja kaupassa käynnin jälkeen.

Aurinko paistaa, kaunis talvinen, luminen maisema.

Tien vieressä postilaatikko ja postilaatikolta tie omakotitalon pihaan. Postilaatikolta pihalle polkee pieni mies traktoriaan, perässä peräkärry (äiti vähän avittaa vetämällä). Ja peräkärryssä KOLME halkoa. Kaksi kunnolla kärryssä ja kolmas vähän vinottain niiden päällä, kun ei ollut mahtunut kärryyn.

😊😊

Sille näylle ei voinut olla hymyilemättä - se oli niin hellyttävä ja siitä tuli hyvälle mielelle  💕

Pari sataa metriä eteenpäin tien toisella puolella oli jonkinlainen puutavaraliike, jossa oli isot halkopinot pihalla. Mietittiin AM:n kanssa, olikohan pieni mies hakenut halot sieltä?
Oliko aamulla luvannut isälle, että hoitaa saunan lämpimäksi siihen mennessä, kun isä tulee töistä, mutta puut olikin loppuneet kesken? Vai takkapuitako vain oli hakemassa? Äidille puita leivinuuniin, jotta voivat leipoa yhdessä laskiaispullia ? Se jäi meille arvoitukseksi...  😊


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tapahtunutta - kaikenmoista

Mitähän kaikkea sitä oikein kertoisikaan - tai missä järjestyksessä.

Kerron niitä ihania uutisia ensin. Äitirakas kävi katsomassa Isosiskoa ja Pikkuveljeä.  Siis Duracell-pupua, tädin Prinsessaa. Ja pikku-Prinssiä. Isosisko oli kysynyt, miksei "Pöllö"-täti ja L-pappa tulleet mukana. Siskorakas oli nopeasti keksinyt selityksen, että L-pappa jäi vahtimaan mummolaa ja täti tulee sitten kun on paremmassa kunnossa, vaikka sitten syksymmällä, kun ole lähdössä kouluun. "Joo, ja sitten se on jouluun asti!" 😊

Isosisko oli pakottanut mummon ostamaan yhden pehmopöllön mulle tuliasiksi: Ja kaikki tyhjä tila mummon matkalaukusta oli täytetty halauksista ja lentosuukoilla 💖

Ja Pikkuveli oli tietenkin ihana pieni pulloposki 💖







Siskorakas puolestaan lähetti tällaisia pöllöjä - näitä olen toivonut saavani jo pitkään:

"Ei näe, ei kuule, ei puhu"
Itse lähetin Isosiskolle tuliasisiksi kirjoja ja muovailuvahaa yms. ja Pikkuveljelle tällaisen itse neulomani vaunupeiton:


Väri oli juuri sopiva pienen pojan myssyyn ja rattaisiin.

Muitakin ihan positiivisia asioita on tapahtunut, ovat vaan osittain vielä kesken.
En muista kerroinko syksyllä, että hain itselleni henkilökohtaista avustajaa lenkkeilyä yms. varten. No, asiasta ei kuulunut mitään ja rupesin siitä soittelemaan joulun aikaan ja selvisi, että hakemukseni oli "tarttunut" toiseen hakemukseen! Onneksi soitin. Sitten asia lähtikin liikkeelle ja nyt sain päätöksen: mulle myönnettiin avustaja tälle vuodelle 👍 Olen siitä tosi iloinen, sillä nyt pääsen lenkkeilemään ja liikkumaan, parantamaan kuntoani jne ilman kohtauspelkoa, kun on mukana joku, joka pitää huolta.

Sitä eläkettä ne antaneet mulle vieläkään, mutta sain osakuntoutustuen tälle vuodelle. Päätös ja lääkärinlausunnot ovat menneet automaattisesti eteenpäin käsittelyyn sinne, missä on se mun valituksenikin, joten pitäkää edelleenkin peukkuja, jooko.

Näitä asioita olen tässä hoitanut koko tammi-helmikuun; joka päivä on pitänyt soittaa johonkin suuntaan, että on saanut lisää tietoa, että osaa toimia oikein ja on oikeat paperit oikeassa paikassa. Nyt on kuitenkin helpompi hengittää, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että minkähän lainen paperi postiluukusta tänään tipahtaa. Nyt ne on sieltä tipahtaneet. Ei sellaiset kuin odotin, mutta näillä on nyt mentävä, tässä vaiheessa ei itku auta. Valitus on vireillä ja sen käsittelyä odottaessa.
Seuraava tehtävä on ruvettava etsimään sitä sopivaa avustajaa ja tekemään sopimusta hänen kanssaan.

Kevät tulee ja odotan, että Siskorakas ja Lanko tekisivät rohkean ratkaisun: pakkaisivat Isosiskon ja Pikkuveljen koneeseen ja lentäisivät tänne. Teettehän sen, jooko? Kyllä ne lapset koneessa pärjää, ei tuo niin pitkä matka ole 😊😊

tiistai 21. helmikuuta 2017

No nyt on virtaa!

Ja on kuulkaa ihan tuplaten 😂  Äitirakas - Äitiparka - käänsi koko talon ympäri, samalla tavalla kuin aikanaan etsiessään muutama vuosi sitten sitä surullisen kuuluisaa telttaa, joka sitten löytyi sieltä, missä sen pitikin olla...

Mutta niin... Äiti etsi ja etsi sitä virtaa, mutta ei sitä löytynyt. Sitten tehtiin päätös, että AM etsi interneetin ihmeellisestä maailmasta edullisen johdon, tilasi sen ja tadaa - tänään vihdoin tuli tekstiviesti, että virtaa on noudettavissa meidän K-marketista.
Samaan aikaan soitin Isälle syntymäpäiväonnitteluja ja seisoin työhuoneessa lehtihyllyn edessä. Päällimmäisenä oli kelta-musta muovipussi. Olin nähnyt sen moneen kertaan ja ajatellut siinä olevan kaulassa pidettäviä avainnauhoja. Tänään katsoin pussia ja sen sisältöä tarkemmin: siellä oli se VIRTA, jota oli kaivattu ainakin parisen viikkoa 😂😂

Eli nyt sitten virtaa riitää! Ei pitäisi ihan heti loppua!  Ja kyllähän sitä taas sunnuntaina tarvitaankin, kun on laskiainen ja mennään enon luo laskiaista laskemaan. Tai ainakin hernekeittoa ja laskiaispullia syömään!  Onhan teilläkin laskiaissuunnitelmat jo valmiina?

Mutta tiedättekö mitä? Meinasin unohtaa, Salaisen Neuleystävän nimittäin! Onneksi pääsin vielä mukaan 😂

Kaikenlaista sutinaa on ollut. Marjaanalle lupasin kertoa uutisia, niistä teen oman päivityksen, nyt esittelen teille meidän uudet aarteet, kun lupasin ne Äitirakkaalle esitellä. Toinen käytiin hakemassa sunnuntaina mulle ja toinen tänään AM:lle. Katsokaapa:




Tämä on mun. Arvaattekin varmaan mikä tämä on?

Ja tämä ompelukone on AM:n.
Jo kolmas 😂 Kuinkahan monta se meinaa niitä vielä ostaa? Tuon koneen saa siis laskettua tuonne alas, sitten käännetään tuosta vasemmalta ovi lokeroineen tuohon oikealle ja käännetään kaapin päällä oleva levy kanneksi kaiken päälle, jolloin koko systeemi näyttää siltä kuin se olisi vain pelkkä kaappi. Ja itse ompelukone on tietenkin poljettava.

Semmoista muun muassa.

Ja jotten unohda:
Repulle kiitos kortista - kauan se teki matkaa, yli kuukauden, mutta tänään se kopsahti postiluukusta! Kiitos 😂






keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vieläkään ei virta riitä - koneessa

Äitirakas on kääntänyt koko talon ympäri etsiessään AM:n vanhan koneen virtapiuhaa, mutta ei sitä vaan löydy. Se on nyt niin hyvässä epätallessa, ettei tosikaan.
Ja siitä syystä joudutte vieläkin odottamaan tarkempia uutisia. Pahoittelen.

Tilasin tänään uuden virtajohdon, kun AM löysi sellaisen kohtuuhinnalle interneetin ihmeellisestä maailmasta. Toivotaan, että se tulee pian. Vanha Siwakin, joka on nyt muutettu K-Marketiksi, avataan varmaan siihen mennessä (muistaakseni huomenna), joten saan sen haettua heti kun ilmoitus tulee.

Kaikille kiitos Ystävänpäivä tervehdyksistä: Susannalle, Siniselle Sohvalle ja Possumunkille, sekä kaikille jotka jättivät kommentin edelliseen päivitykseen.

Eilisten Itä-Suomen alueuutisten lasten viisaita sanoja lainaten:

YSTÄVYYS TUNTUU PÄÄSSÄ JA SYDÄMESSÄ 💖

maanantai 13. helmikuuta 2017

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Otsikkoon lainaamani Pikku-Prinssin lausahduksella (Antoine de Saint-Exupéry) toivotan teille kaikille

Hyvää Ystävänpäivää 💞💞

Minusta tuo jollain tavalla kuvaa meidän blogiystävien ystävyyttä: suurimman osan kanssa emme ole koskaan tavanneet, mutta silti teistä on tullut tärkeä osa elämääni - kiitos siitä.

Ja luonnollisesti te muut, Äitirakas ja Siskorakas sekä "live-ystävät" - samalla tavalla tuo lause liittyy teihin.


Nyt tietokoneeni virtajohto on rikki, olen ihan surkeana, kun en pääse lukemaan teidän blogeja enkä päivittämään tätä omaani enempää - kun kerrankin olisi jotain mitä kertoa.

VIETTÄKÄÄ IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Nepalin aarre

Kävin viime perjantaina Pojan kanssa Lahden taidemuseossa. Viime kerrasta onkin, tunnustan, hävyttömän pitkä aika. Onneksi on Pojasta polvi parantunut, ja niin kuin jo taisin kertoa, hänelle ostettiin pyynnöstään joululahjaksi Museokortti, joka on jo kuulemma ollut käytössäkin.

Lahden taidemuseossa oli, sunnuntaina päättynyt, näyttely Nepalin aarre. Harmi, että näyttely sinällään ei kuulemma siirry mihinkään; osa valokuvista lähtee - jos oikein muistan - Katmanduun ja osa näyttelyesineistä, ne jotka olivat yksityiskokoelmista, varmaankin takaisin omistajilleen.
Ja osa näyttelyesineistä oli myynnissä, joten oletettavasti ne lähtevät uusille omistajilleen.

Näyttely oli hieno. Sana "aarre" ei viitannut siihen, mitä moni sanalla yleensä käsittää, vaan juurikin meidän käsityöihmisten käsittämään asiaan:

Näyttely tutustutti kävijät nepalilaisten käsityöläisten elämään ja työskentelyyn valokuvien, tekstien, videodokumenttien ja esineistön avulla.
Esiteltäviä käsityömuotoja olivat mm. kuparin valaminen, kultaus, kankaan- ja mattojen kudonta, Thangka-maalaus, paperin valmistus sekä rumpujen, suitsukkeiden ja rukouslippujen valmistaminen.

Se kädentaito, mikä näillä nepalilaisilla on, on aivan uskomaton. Se..se kaikki keskittyneisyys, työn tekemisen ilo, kaikki mikä heistä välittyi, on jotain käsittämätöntä. Ja se ylpeys omasta työstä, mikä heidän olemuksesta näkyi.

Tässä muuta kuva, jonka otin näyttelystä - luvan kanssa tietenkin. Näyttelyssä sai kuvata, ilman salamavaloa, mutta esineisiin kohdistetut valot hiukan häiritsevät kännykällä otettuja kuvia. 


SILKKITHANGKA
Ommeltu thankgka on tiibetiksi chenduma. Maalattuihin thangkoihin verrattuna ne ovat uusi asia Nepalissa: vanhimmat säilyneet maalatut nepalilaiset thangkat ovat peräisin 1300-luvulta. Thangka-taitelijoilla tulee olla syvä ymmärrys buddhismin kirjoituksista, ennen kuin he voivat ryhtyä tekemään niitä. Laaksossa on vain yksi thangkojen tekijä, ja hän on Nurpu Lama Sherpa. Hän kuuli tästä thangka-tyylistä jo 12-vuotiaana kotikylässään Sindupalchokissa. Myöhemmin hän matkusti Intiaan ja sai oppia Finchu Tshiringiltä Namchi-luostarissa. Hän opiskeli sielä kolme vuotta. Sen jälkeen hän muutti Katmanduun, työskenteli jonkin aikaa toisen palveluksessa ja perusti pian oman työpajan.
Kaikki Nurpun käyttämät kankaat tulevat Intian Varanasista, joka on tunnettu silkeistään. Nurpu käy siellä säännöllisesti, tilaa haluamansa kuosit, valitsee kankaan paksuuden sekä viimeistelyn ja tilaa jopa langat, jotka värjätään hän toivomuksensa mukaan.

- Tuo on siis "tilkkutyö" - aivan käsittämätön! Niin pienen pienistä osista tehty, ettei tosikaan. Ei onnistuisi minulta, ei niin millään. Tuo pitää ehdottomasti nähdä itse livenä, jotta ymmärtää, miten tarkkaa työtä tuo on.

Alkuperäinen kuva: Gary Wornell: MANDALA 2016
Mandala on sanskriitin kieltä ja se viittaa kosmosta kuvaavaan kuvioon, "harmoniseen maailmaan". Thangka-maalaus on suurta taitoa  - niin tarkkaa silmää kuin taitavaa käsityötäkin - vaativa taidemuoto. Mandalan rakenne ja kuva-aiheet noudattavat tarkkoja muotoja, mutta taiteilijat voivat käyttää värejä ja sivellintekniikkaa tulkintansa mukaisesti. Mandalassa on iPhonella taltioituja kuva-aiheiden yksityiskohtia, jotka nosta esiin pikemmin näitä upeita maalauksia luovan taiteilijan työtä, kuin teosten aiheita.

-Tästä kuvasta ei valitettavasti saa oikein kunnolla selvää, millainen upea taideteos tuo on - se ensinnäkin on aivan valtavan kokoinen ja jokaisessa ruudussa on oma maalauksensa.




Kaksi Khukuria - käsityötä nämäkin. Oikean puoleisen terä on hiiliterästä ja siinä on puukahva, vasemmanpuoleisesta ei ollut tarkempia tietoja.

- Näistä en osaa juurikaan kertoa, mutta näitä voisi verrata suomalaiseen leukuun, joka on hyvin monikäyttöinen; arkikäytössä mutta sopii myös suomalaiseen kansallispukuun.
Tuo khukuri, tai kukri, sitä  käytetään ihan arjessa, mutta myös taisteluveitsenä.  


Edit: Sen unohdin kirjoittaa - oli kyllä tarkoitus: saimme museossa todella hyvää palvelua alkaen sisäänpääsystä aina pois lähtöön asti. 
Asiakaspalvelun puolesta voin suositella Lahden taidemuseota - siellä asiakaspalvelu osataan. Katsoin juuri, että seuraavakin näyttely, Takaisin puuhun, joka alkaa 24.2.2017, näyttää mielenkiintoiselta. 












torstai 26. tammikuuta 2017

No kyllähän minä sen jo tiesin, mutta....

kai se on nyt uskottava 😂

Että vähän se pöllön pää taas on sekaisin. Pyörinyt kai liikaa.  Käytän blogien seuraamiseen Feedlyä ja se on tähän asti toiminut ihan hyvin, ei ole ollut valittamista. Vaan nyt olen kyllä melkoisesti hämilläni, pyörii kyllä pää kuin pöllöllä.

Eilen en ehtinyt koneelle ennen kuin ihan myöhään illalla, ihmettelin asiaa vähän jo silloin, mutta päänsärystä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut asiaan sen kummemin perehtyä - merkkasin kaikki ihmettelemäni blogit luetuiksi ja ajattelin, että no, kai minä nekin sitten olen tilannut, mutta en kyllä jaksa nyt niitä kaikkia 10 lukea yhteen menoon... Anteeksi vain.

No nyt kun menin lukemaan uudet blogit niin rupesin ihmettelemään lukemattomien blogien määrää. Ja miten yksi tietty bloggaaja onkaan kirjoittanut yhden illana aikana 5-6 päivitystä? Normaalisti hän päivittää kerran viikossa, joskus harvoin kaksi päivitystä.  Mitä ihmettä???
Nyt sitten rupesin lukemaan niitä miettien, että tämä blogisystäväni tarvinnee tukea, siksi on kirjoittanut niin monta päivitystä perätysten. Jotain on nyt pielessä. Vaan eipä ollutkaan. JOKAINEN niistä blogeista, jotka oli samalla nimellä kuin bloginsa, oli oikeasti ihan eri nimellä ja ihan eri blogeja kuin mitä Feedlyn lista väitti!!
Ja kaiken lisäksi kaikki olivat vielä sellaisia, jotka eivät oikein kuuluneet mun kiinnostuksen piiriin. En ymmärrä mistä ne sinne ovat ilmestyneet. Onko vika vuodatuksessa vai Feedlyssä? Mystistä se on joka tapauksessa.
Täytyy katsella huomiseen, mitä tuleman pitää ja kokeilla sitten poistaa ja tallettaa tutun blogin osoite uudestaan.

En ymmärrrä en.

Mutta nyt kun mietin, niin Possu Munkista, Susanna, Siniseltä Sohvalta, Repusta - kenestäkään ei ollut kuulunut pilkkuakaan..

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tein Hubertukselle toisenkin tupsun

Tällä kertaa tein vähän pienemmän tupsun ja sen alle pipon. Tämän pipon meinasin pitää itse, vaikka sitäkin esittelee Hubertus. Otin kuvan salamalla; siinä näkyy paremmin tuo heijastinlanka.
Ja koska pipo on mun, siinä on tietenkin pöllö. Ompelin siihen koristeeksi pöllönapin.



Pipon väri on muuten lila, sopii hyvin toppatakkiini, jossa on lilaa ja valkoista ja vaaleanpunaista. Se, sopiiko se muuten päähäni - siis mahtuu kyllä - on sitten eri asia, mutta minusta pipon tärkein ominaisuus on se, että se lämmittää.
Tämä pipo on tehty siitä AM:n ostamasta Red Heart langasta ja sitä meni tähän yksi 100 g:n kerä - ihan vähän jäi jäljelle.

Äitirakas on parhaillaan Isosiskon ja Pikkuveljen luona 💕💕  Olisin niin tahtonut lähteä mukaan, mutta... ehkä sitten ensi kerralla. Jospa kesällä.
Isosiskolle lähetin kirjoja ja muovailuvahaa ja Pikkuveljelle neulotun peiton, joka oli jo eilen ollut vaunuissa, kun olivat olleet ulkona. Sain kuvan, jossa pikkuinen nukkuu vaunuissaan tyytyväisenä peiton alla - kai se sitten on lämmin, ainakin pakkasin sen mukaan paljon lämpöisiä ajatuksia.
Samoin kuin Isosiskolle menneiden kirjojen sivujen väliin 😍
Peitosta näette kuvan, kunhan Sisko muistaa kuvata sen ja lähettää kuvan - itse kun tietenkin unohdin kuvata sen.

Mutta. Tiedättekö miten ärsyttää, kun on kamalasti keskeneräisiä töitä, ja niitä ilmestyy koko ajan lisää, miten sekin on mahdollista? Ja silti tekee mieli tehdä/aloittaa taas uusi ja uusia töitä?
Auttaisikohan se, että pistäisi itselleen jonkinlaisen "et saa aloittaa uutta työtä, ennen kuin olet tehnyt valmiiksi yhden (vai kaksi, koska eihän ne keskeneräiset muuten vähene?) työn/työtä -lakon"?
Ellei sitten joku pyydä tekemään jotain tai tee erityisesti lahjaksi jollekin jotain, niin kuin sen edellisellä kerralla esittelemäni ison tupsun?
Ihan niin kuin teillä joillakin on langanostolakkoja yms? Kun olen jo päättänyt, etten osta lankoja, jos en tarvitse, tai jos ei ole ihan ÄLYTTÖMÄN halpaa. Enkä muitakaan käsityötarvikkeita, paitsi puikkoja, sillä olen päättänyt uusia osan puikoistani.

ELI JOS JOKU HALUAA PERINTEISIÄ NOVITAN HARMAITA ALUMIINISIA, PUIKKOJA, NIIN LAITA VIESTIÄ. Katsotaan löytyykö just sitä lajia mitä haluat. Tämä näin välihuomautuksena.

Tämmöisiä ajatuksia tässä sunnuntain ratoksi. Nyt vain miettimään, mistä keskeneräisestä sitä sitten aloittaisi niiden keskeneräisten purkamisen. *huokaus*

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tähti on tähti!

Vihdoin ja viimein, Tähti on tähti 👍

Siis tokihan hän oli tähti jo kesän paralympialaisissa ja aikaisemminkin ja tänään jaettu Vuoden urheilija -titteli on vain lisänä kuin rikka rokassa; urheiluväen, kuten selostajien yms. antama titteli. Uskon, että me "tavalliset" penkkiurheilijat ja muut ihmiset olemme osanneet arvostaa hänen saavutuksiaan jo kauan aikaa sitten.  Viimeksi viime kesänä. Vaikka eihän ne voitot ja sijoitukset tietenkään häntä ihmisenä määritä, vaan hän itse, hänen persoonansa ja elämänkokemuksensa, johon urheilu oleellisena osana kuuluu.

Tähden rinnalla ja jälkeen tulee Henry Manni jonka samanlaiseen sympaattisuuteen ihastuin viime kesänä. Hänet löytää muun muassa Facebookista ja netistä sivuilta
Rajoitteet ovat vain omassa päässä.

Paljon muitakin urheilijoita on, jotka ansaitsevat arvostusta - ihan niin kuin me kaikki tekemisissämme ja toimissamme; siksi pitäisi muistaa edes sanoa se pienen pienen sanan: kiitos :)

Näin ontuvan aasinsillan (aasin ja sillan 😋) pääsen oikeastaan kahteenkin asiaan:

1. KIITOS SUSANNA kirjeestä - sain siitä hyödyllistä tietoa! En ole vielä tehnyt hakemusta mihinkään.
Olin vielä nukkumassa kun posti oli tullut ja AM kävi sen hakemassa. Sanoi, että mulle oli tullut postia; kysyin mistä. Hän sanoi, että xxx eläkesäätiöltä. Katsoin, että jaaha, iso kirje, no niin, nyt on sitten totuuden hetki käsillä.... Sydän rupesi pamppailemaan hurjasti, ennen kuin näin, että iso kirje olikin Susannalta ja pieni kirje eläkesäätiöltä eli ei ole vielä päätöstä - se tulee isossa kirjeessä, tiedän kokemuksesta 😊😊

2. FB:n kautta tuli kysely, että onko kaikki kunnossa, kun en ollut tänäänKÄÄN käsityökerhossa. En ollut viime kerralla, enkä tänään, olivat kuulemma kaivanneet. Tuntui kivalta kuulla = lukea, että oli kaivattu.
Syynä poissaoloon on se, että uusi lääke aiheuttaa pahoinvointikohtauksia ja ilmeisesti joku flunssapöpökin yrittää saada otettaan. Sille en kyllä anna periksi. HUS POIS MEILTÄ. EI tartte tulla meille. Mene vaikka naapuriin tai johonkin, mutta meille ei tartte tulla.

http://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-2000005047784.html

torstai 12. tammikuuta 2017

Tein ison tupsun

Tein eilen ison tupsun.
Tupsun alle tein pipon.  Minusta tupsussa pitää olla pipo. Eikun piti kirjoittaa, että pipossa pitää olla tupsu  😉 Kunnon tupsu.  Tai jotain muuta "silmiinpistävää", semmoista millä erottuu muista
👀
Pipo lähtee syntymäpäivälahjaksi ystävälle, joka viettää lähes kaiken vapaa-aikansa ulkona, niin kesällä kuin talvellakin. Väri ei ihan ole hänen värinsä, mutta...ajatus on tärkein ja mukaan lähtee viesti, joka oikeuttaa lahjoittamaan pipon eteenpäin, vaikkapa jollekin niistä monista kummilapsista, joita hänellä on.
Malliksi on tällä kertaa päässyt meidän "Hubertus".

Lankana pipossa on Novitan Heijastus, nimensä mukaisesti langassa on mukana heijastinlankaa. Eihän se tietenkään heijastinta korvaa, mutta kyllä se pimeässä vähän heijastaa, kun siihen valo osuu.
Lanka sisältää 63% akryylia, 27% villaa ja 10% polyesteria (heijastava kuitu) Tuotteet voi konepestä. Puikkosuositus on 10. Minä neuloin pipon 8 puikoilla, tasoneuleena eli takana on sauma. Katsoin Novitan nettikaupasta ja lanka kyllä löytyi sieltä vielä, mutta varasto näytti olevan tyhjänä :( Saman laisia heijastin lankoja tmv. on muillakin lankavalmistajilla. esim. Read Heartilla ja sitä löytyy ainakin Prismoista, kun AM sieltä sitä osti.

Siitä langanostosta muuten, kerronkin teille. Se taisi olla viime vuoden viimeinen päivä, kun AM sanoi, että jos ei ole muuta tekemistä, niin hän voisi lähteä käymään kahvilla yhden kaverimme kanssa, kun ei ole vähään aikaan nähneet. No mitäpä sanomista mulla siihen, senkun menet. Kahvittelun jälkeen olivat sitten menneet käyneet Prismassa ja kun olivat tulleet kassalle, oli kassahenkilö kuulemma katsonut ostoksia vähän...noh...voisiko sanoa vaikka hymy huulilla: Kaksi 5-kymppistä miestä, kummallakin samanlainen pitkähkö harmaa parta, siilitukka ja ostokset: yksi pullo tietynlaista inkivääriolutta (AM osti sen kaverille maistiaisiksi), valmis piirakkataikina (AM oli päättänyt tehdä meille illaksi suolaisen piirakan - oli muuten hyvää!) ja kaksi kerää lankaa! Ei mitään muuta 😂😂
Miehet ilmeisesti ostavat - vieläkin - harvoin lankoja.

Olen turannut kaikenlaista muutakin, mutta ne on vielä vaiheessa, joten niistä kuvia vasta myöhemmin. Mutta valmiiksi sain - kun muutin suunnitelmaa - SNY:n paketissa tulleista langoista neulotut rannekkeet.
Alunperinhän ajatukseni oli tehdä lapaset, mutta suunnitelma siis muuttui matkan varrella. Lankaa on vielä kuitenkin jäljellä sen verran, että luulen saavani niistä lapaset, varsinkin kun sieltä jemmasta löytyi se yksi (ainakin) punainen Karisma -kerä.

Lankana Dropsin Karisma
Yhdessä SNY -paketissa oli paperinarua, punaista ja valkoista. Mietin pitkään, mitä ihmettä siitä tekisin, punaista ja vihreää kun oli itsellä jo ennestäänkin ja niitä silloin tällöin pätkiä käytin milloin mihinkin. Olen itse asiassa saanut ne jo poisnukkuneelta mummoltani, joka opetti mut tekemään niistä kukkakimpun, kiertämällä paperinarun kierteitä auki. Kävi muuten sormenpäihin se homma 😃

Nyt otin pitkät ja paksut pyöröpuikot, neuloin pitkän, n. 30 cm korkean...noh....mikä se nyt... sana hukkui!  😃😃 No neuloin kuitenkin 😃  Käärin sen rullalle, semmoiseksi pötkyläksi, ompelin kiinni, ettei se purkaudu, ja pujotin sisään rautalangan. Rautalanka olisi kannattanut pujottaa ensin, ennen kuin ompeli sen kiinni ympyräksi - vink vink ja tiedoksi itselle seuraavaa yritystä varten.....
Ympärille kiedoin tuon vihreän satiininauhan jota löytyi juuri tuon mittainen pätkä.

No eihän tuo ihan ympyrä ole, ja jotain tuohon vielä laitan lisäksi, mutta tuo olikin oikeastaan sellainen koeversio: millaista paperinaru on neuloa -> ei voi neuloa pitkään yhteen menoon, mulla ainakin tuli sormi kipeäksi kun naru on niin kovaa ja karheata. 

Olisihan tuon tietysti voinut kietoa vaikka styroxkehikon ympärille, mutta ei ollut semmoista käytössä just silloin ja kun joskus vaan on semmoinen kaikki-mulle-tänne-heti-nyt -olo. Sitten käytetään sitä mitä on ja AM:ä 😍

Nyt pitää kaikkien muiden keskeneräisten töiden lisäksi aloittaa yhdet perussukat "reissutyöksi": lähden huomenaamulla yön yli reissuun. Matkalla en pysty neulomaan, mutta koko pitkän illan kestävä kokous vaatii käsille tekemistä, samoin siksi aikaa tarvin tekemistä kun muu seurue saunoo.
On hyvä laittaa ne alulle jo täällä kotona, niin ei tarvitse laskea silmukoita eikä keräillä pudonneita puikkoja sohvien tai tuolien alta...