torstai 24. marraskuuta 2016

Nyt voin sen varmaan jo kertoa :)

Nyt voin varmaan jo kertoa sen teillekin, kun Siskorakas on sen kertonut itsekin julkisesti,

"Katso!" sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan.
"Mitä?" kysyi Nasu.
"Uudet jalanjäljet. 

Kolmen seuraan on liittynyt neljäs!"

Kyllä vain 💕💕  Nyt mulla on tuplaten murusia; Isosisko ja Pikkuveli 💕💕

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kiitos. Muuta en osaa tänään sanoa.

Tänään aamulla sain taas kunnon muistutuksen siitä, miten meidän tulee olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja etenkin siitä, mitä meidän - siis minun sukupolveni - isovanhemmat, ovat hyväksemme tehneet.

Kiitos siis isovanhemmilleni: äidin isälle, jota en koskaan ehtinyt nähdä ja äidin äidille, jonka luona sain viettää monet lapsuuden kesät ja talvet ja joka opetti mm. neulomaan!
Isän isälle ja isän äidille, jotka pitivät minusta huolta, kun vanhemmat olivat töissä ja opettivat siinä ohessa pienelle tytölle ikäiselleen sopivia töitä. Opin taitoja, joilla ei enää ole käyttöä, mutta voinpa silloin tällöin ylpeillä niillä :)

Ennen kaikkea KIITOS ISOVANHEMMILLENI KOTIMAASTANI.

Minulla on tämän marraskuun ajan ollut tiistaisin "treffit" tuossa pysäkillä vanhemman herrasmiehen kanssa. Tänään selvisi, että hän täyttää huomenna 91-vuotta - kunnioitettava ikä siis!

Tänä aamuna tavatessamme hän kertoi minulle saaneensa postia: joku oli lähettänyt hänelle villasukat! Juuri sopivat, hyvät villasukat. "Voi kun tietäisin, kuka ne on lähettänyt, lähettäisin hänelle kiitoksen!"

Sitä kiitollisuuden määrää, jonka näin hänen silmistään, en pysty kuvailemaan.
Kunpa me ymmärtäisimme ja muistaisimme olla yhtä kiitollisia siitä, mitä he ovat meille antaneet. Villasukat, vaikkakin rakkaudella tehdyt, on pieni korvaus siitä.

*roskat silmistä ei tahdo lähteä tänään pois millään*

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

SNY:ni ilahdutti marraskuun paketilla

Kuten jo kerroinkin, perjantai oli mulla vapaapäivä, kun liikkeen tytöt olivat Tampereella messuilla - kävittehän katsomassa?
AM kävi tervehtimässä äitiään, siis A-noppia ja - mä vietin siis ihan OIKEAA vapaapäivää. Vaikka onkin mukavaa olla yhdessä sen oman puoliskon kanssa, niin kyllä sitä sitä silloin tällöin kaipaa ihan omaa aikaa, kotona. Minä ainakin.

Mutta en mä kuitenkaan laiskotellut, ehei, pois se minusta 😌 Tiskasin ja pesin pyykkiä ja siivoilin muutenkin ja SIIVOILIN TYÖHUONETTA. Siinä on se mun ikuisuusprojekti, joka ei kyllä varmaan valmistu ikipäivänä. Mutta yritys on kova.
Siinä työn touhussa tuli puhelimeen tekstiviesti, että postiin on tullut paketti. Lähettäjänä SNY-Emomme. Voi vitsi. Hirveästi teki mieli keskeyttää hommat ja laittaa saappaat jalkaan ja kipaista hakemaan paketti. Mutta....Kun satoi vettä ja oli oikeasti niin hyvä draivi päällä sen siivoamisen suhteen, niin ajattelin, että haen sen paketin lauantaina, kun mennään käytmään kaupassa.

Vaan kuinkas kävi. Emme liikkuneet eilen kotoa mihinkään. Jatkoin työhuoneen siivoamista ja pyykinpesua. En oikein tiedä mikä mato mua oli torstaina purrut. Varmaan oli siellä lankakaupassa joku outo ötökkä, joka pääsi puraisemaan...uskokaa tai älkää 😌 😌

Pöllöjäkin asettelin uusille paikoille; siis ihan vaan muutaman. Mm. niistä Sannin keväällä (SNY) lähettämistä hamahelmistä tehdyt pöllöt löysivät viimein paikkansa.



Tänään ei enää uteliaisuuteni kuitenkaan antanut rauhaa ja oli pakko pukea päälle, räntäsateesta huolimatta ja käpsytellä lähi-Siwaan hakemaan pakettini.

Ja mitä sieltä löysinkään!
Voi ihmettä sun kanssasi, SNY:ni - olet sinä melkoinen vaan velho 💓💓



Laatikosta löytyi
- Novitan Knit Kit pipo -pakkaus: sisältäen koon 7 virkkuukoukun, 2 kerää lankaa ja virkkausohjeen pipoon.
- 3 kerää Novitan Heijastus -lankaa
- 10 koon virkkuukoukun
- 10 koon suorat, puiset puikot
ja ja ja ja ja ja
- pussillisen PÖLLÖILMAPALLOJA 💓💓💓💓

Koko paketti on ihana, mutta nuo ilmapallot vei ehdottomasti mun sydämeni 💓💓 ja oli pakko puhaltaa heti tuo yksi, että näen kunnolla millainen siitä tulee 😍
(Miten niin höyrähtänyt....)

Kiitos SNY:ni, olet todella ilahduttanut harmaata sunnuntaipäivää - mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! Pian jo saankin tietää, kuka oikein olet. Jännää!

torstai 17. marraskuuta 2016

KORJAUS! Messuosaston nro on C523!

Annoin eilen kommentissani väärää infoa - "tyttöjen" messuosasto Tampereen Kädentaito -messuilla on C-hallissa nro 523.

Ei muuta just nyt, nyt pitää syödä ja levätä, kun koko päivä "painettiin kuin hillerit", että saatiin tytöt matkaan. Turvallista matkaa heille ja mukavaa messuilua teille jotka messuille menette 😊😊

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tänään oli taas niitä päiviä

Tänään oli taas niitä päiviä, kun toisille sattuu ja tapahtuu enemmän kuin toisille 👍 ( Löysin muuten vihdoin nämä merkit täältä bloggeristakin, kiva!)

Kello oli aamulla herättämässä hyvissä ajoin, että ehdin syödä aamupalan, ennen kuin piti olla pipon tupsu heiluen ovella menossa. Piti mennä verikokeeseen, että tutkivat taas lääkeainepitoisuudet, kun joudun noita epilepsialääkkeitä niin paljon syömään.

Varattu aika 8.20 eli ei tarvitse ilmottautua. Olin paikalla muutamaa minuuttia aikaisemmin ja istuin odottamaan vuoroani. Istuin ja odotin hissukseen kymmenisen minuuttia. AM:n kanssa oli sovittu, että soitan kun olen valmis ja hän tulee hakemaan mut, vie kotiin ja jatkaa matkaa kaupunkiin omille asioilleen. Odotin vielä vähän aikaa ja laitoin viestin: "ei toivoakaan, mene vaan".
Kysyin vieressäni istuvalta mieheltä, kuinka paljon mahtavat olla myöhässä. Pitäisi kyllä olla ajallaan... Odotin vielä viitisen minuuttia, mutta kun ei vieläkään kuulunut mitään, menin katselemaan, näkyykö ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Löysinkin yhden ja kysyin mikä mahtaa olla tilanne, kun kohta on jo puoli tuntia kulunut...

Hän pyysi mut sisälle ja kysyi nimen, katseli koneelta listasta, ettei siellä kyllä ole mun nimistä lainkaan...No minä kaivamaan kutsua esille ja siinä samalla - sisälukutaito olisi hyvä omata! - luen kutsusta, että aika onkin kaupunkimme toiseen sairaalaan! Mä onneton olen väärässä sairaalassa, väärässä labrassa!  Voi pyhä jysäys sentään - enhän mä sitä ollut lukenut MISSÄÄN vaiheessa, kun en ole KOSKAAN siellä käynyt labrassa, vaan aina ja joka kerta siinä samassa tutussa sairaalassa 👀👀  En kyllä ymmärrä miksi ne oli yhtäkkiä vaihtaneet sitä laboratoriota - kun me vielä asutaan melkein tuon keskussairaalan vieressä, missä oon aina ennenkin käynyt. No, sitä se hoitajakin ihmetteli.

Vaan ei loppunut Pöllön pöllöilyt siihen, ehei 😉  Koska AM oli jo kaupungissa, piti mun hypätä bussiin. Tarkoitus oli alunperin mennä käymään kotona ennen töihin lähtöä, mutta aikataulu vähän petti enkä olisi ehtinyt muuta kuin kävellä toiselta pysäkiltä toiselle pysäkille, joten päätin mennä yhdellä bussilla suoraan kaupunkiin. Hyppäsin siis ensimmäiseen bussiin joka kohdalle osui - katsomatta sen numeroa ja siis tietämättä mihin se oikein menee. Meillä kun on se uusi hieno matkakeskus. En ollut ihan varma, menee kaikki bussit keskustaan vai jatkaako joku sieltä sairaalalta tuleva bussi (siis sehän tulee jo kauempaa) suoraan matkakeskuksesta eteenpäin...
Oli pakko kysyä takana istuvalta nuorelta tytöltä, missä bussissa mä oikein olen ja mihin se on menossa - siis mihin mä olen menossa 😄😄😄

Päädyin onneksi lopulta kaupunkiin, sinne minne pitikin, tapasin työpaikan toisen harjoittelijan ja päädyin lopulta töihin puoli tuntia aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Pääsinpä sitten vastaavasti puoli tuntia aikaisemmin kotiin 👍

Että tämmöinen päivä tänään 😄😄😄

Onkos joku muuten menossa viikonloppuna Tampereelle Kädentaito -messuille?

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän viettoa siskon syntymäpäivänä Sulevin tuodessa joulumielen :)

Ihmettelette varmaan - tai no, ette te enää mitään ihmettele, kun minusta on kyse :D
Kun ei tähän päivitykseen taida tulla kuviakaan, niin tuli vähän pidempi otsikko.
Ajattelin ensin, että sitä täytyy avata, että mistä oikein on kysymys, mutta toisaalta, siinähän se on kaikki kerrottu :)

Meillä vietetään isänpäivää perinteiseen tapaan - siis perinteiseen sen jälkeen, kun Poika muutti pois. Hän tuli eilen illalla kotiin ja katselee telkkaria tuossa sohvalla AM:n kanssa. Perinteistä isä-poika -puuhaa siis ;) Äsken syötiin AM:n tekemään lasagnea. Ei mitään pihvejä tms. Kysyin, olisiko meillä pitänyt olla herkkuja, enemmän kuin muutama kaupasta ostettu joulutorttu. Vastaus tuli yhdestä suusta: EI. Tiesin sen jo etukäteen ja siksi en ollut niitä ostanut, koska olisin sitten mussuttanut niitä illalla itsekseni. Parempi näin. Tunnen perheeni :D
Meillä on AM:n kanssa välillä pieni ongelma, miten me puhutaan; tuleeko lapsi "kotiin vai meille", kun onhan sillä nyt jo omakin koti. Olkoonkin, että se on opiskelija-asunto, mutta onhan se hänelle koti ja jos satun soittamaan niin, että hän on matkalla töistä - kotiin, niin hän on menossa kotiin. Mutta eilen kun hän oli menossa nukkumaan ja äiti tietenkin hössötti sitä ja tätä ja tota niin Poika sanoi "enhän mä nyt ensimmäistä kertaa kotona ole" Eli siis kyllä tämä vielä on lapselle Se Koti :D

Soitin myös aamulla omalle isälleni, juttelimme jonkun aikaa perjantaisesta puhelinsoitosta: ventovieras mies soitti mulle ja kysyi onko isäni sen ja sen niminen. Ky-yllä. Olenko minä sen ja sen niminen. Ky-yllä. Olenko syntynyt silloin ja silloin. Ky-yllä. Pienet aivoni raksuttavat ja raksuttavat, samalla kun yritän vetää verkkareita jalkaani; olin juuri tullut töistä ja vaihtamassa vaatteita - syy miksi vastasin puhelimeen oli se, että luulin puhelun tulevan apteekista, mutta se taas on eri juttu se.
Sitten alkoi tulla juttua ja sitä juttua tuli ja tuli ja tuli....Kyse oli isän isän puolen sukututkimuksesta, jota kyseinen mies oli tekemässä, ja hän halusi varmistaa mua koskevia tietoja ja vähän lisääkin tietoa jos vain annan. Mikäpä siinä, annoin pyytämiään tietoja ja tarkensin ja korjasin muutamia puutteita ja virheitä ja hän lupasi laittaa sähköpostilla osan sukututkimuksesta mulle. Mielenkiintoista, oikeasti!

Siskon syntymäpäivä osuu tälle isänpäivälle - onnittelut hänelle! Onnittelin häntä heti yöllä Facebookin kautta, tosin aikaeron vuoksi taisi vuorokausi vielä olla eilisen puolta kun vastaanotti onnittelut? Tai oikeastaan taisi kyllä nukkua, luulen ma. Täyttää pyöreitä. Kysyin, että noudattaako hän suvun perinteitä, vai täyttääkö oikeasti 30 ;) Meillä kun on ollut suvun naisten kesken perinteenä, että silloin kun olisi aika täyttää tuo 30, täyttääkin 50 ja saa tosi hienon lahjan, niin kuin viiskymppisenä yleensä on tapana saada. Ja sitten kun olisi aika täyttää 50, niin täyttääkin 30. On paljon nuorekkaampi olo silloin, luulen ma. En tiedä vielä, kun se on vielä edessä. Ei kyllä pitkään, mutta on kuitenkin. Kerron sitten kun se on ajankohtaista.
Ai miksikö näin? Noh jos oikein muistan, niin tämä juontaa juurensa siitä, kun mummuni täytti 50 ja sai lahjaksi tosi kauniin kaulakorun. Oliko se äitini vai joku hänen sisaristaan kun sanoi, että haluaa sellaisen myös, niin joku veljeksistä tuumasi, että no sitten kun täytät 50, niin saat. No siihen on niin pitkä aika vielä...Ja niin sisarukset tekivät päätöksen/sopimuksen, että ensin täytetään 50 ja sitten vasta 30 - vaihdetaan siis kympit päikseen ;)
Miten niin meillä kummallinen suku äidin puolelta..? Suku on paras ja rakas <3

Sulevi puolestaan. Ystävälläni on Sulevi -niminen joulutonttu. Hän on ostanut sen jostain Lapista, näihin aikoihin neljä vuotta sitten ja joka vuosi sen jälkeen Sulevi on toivottanut Facebookissa meille hyvää joulunalusaikaa. Sulevi on "eri ihana". En saanut melontaystävääni nyt kiinni, että olisin voinut kysyä, saanko lainata kuvaa ja laittaa teille kuvan Sulevista, mutta ehkä vähän myöhemmin. Siitä ei voi olla tulematta hyvä tuulelle :)

Viimeisenä, vaan ei missään nimessä vähäisimpänä - tämä oikeastaan vaatisi ihan oman päivityksensä:

ISO KIITOS SINULLE SUSANNA MAALTA, kun pidit musta huolta lauantaina, kun meinasin saada kohtauksen! Se kohtaustunne tuli niin äkkiä, etten itse älynnyt tehdä mitään muuta kuin jotenkin yrittää sanoa siitä sulle ja väistää kaupassa niin, etten vaan riko mitään ;)
Onneksi kaikki päättyi hyvin ja sain vielä teiltä kyydin kotiin.
Oli hienoa tavata ja viettää iltapäivä yhdessä - kolme tuntia meni yhdessä hujauksessa ja vaati kyllä mieheltäsi paljon, että jaksoi odottaa niin kauan kun me vaan paasattiin :) Ja kiitos ihanasta tuliasesta, AM:kin ihastui "marmeladeihin". Pähkinät katosi koko perheen suihin.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Nyt ei oo kyllä enää reilua!

Vai onko muka teidän mielestä?

1) Ihminen on päivät töissä kaupassa LANKOJEN ympäröimänä. Siellä on nytkin ollut monta viikkoa se yksi kerä, joka huutelee joka päivä "osta mut, osta mut, osta mut".

2) Sähköpostiin kopsahti juuri AdLibriksen tarjous joka on voimassa huomiseen asti: LANKARIEHA.

Että onko reilua tämmöinen, onko?
Ja kun ihmisellä on ennestäänkin lankaa vaikka kuinka ja paljon, se ei tarvitse yhtään lisää, ihan aikuisten oikeasti. 


Se jutteleva lankakerä on tämä:

DARLING yarn (Merino Superwash Polyamide) of Autumn / Winter from Katia
Nyt just ei oo muuta, mutta tämä oli pakko saada pois sydämeltä :D

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ompeluseurat

No ei sentään, nyt ei pidetty ompeluseuroja, tällä kertaa.  Mutta kun yhdistetään useampia asioita, niin niistä voisi saada ompeluseurat. Ja oikeastaan voisi kyllä pitkästä aikaa järjestää oikein kunnon ompeluseurat. Niitä vaan ei kutsuta sillä nimellä enää :)

Mentiin kuitenkin käymään sunnuntaina Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona kahvilla ja siellähän olikin jo kahvipannu kuumana :D


Äidin pihassa on kaikkia pieniä, ihania yksityiskohtia, joita ei silmä aina heti huomaakaan. Siellä on muutama tonttukin, mutta ne ovat aika pieniä ja kurkistavat varovasti sieltä ja täältä - tai seuraavalla kerralla ehkä tuolta, ettet välttämättä huomaakaan :) Mutta sieltä löytyy yllätyksiä joka kerta, kaikkia kun ei aina huomaa kerralla tai sitten mä en vaan muista, että asiat on olleet viimeksikin niin :D

Sitä ompeluseuraa sen sijaan olen pitänyt täällä kotona ja saanut vihdoinkin jotain valmista - juhuu! Kevään Salainen Neuleystäväni Sanni lähetti sitä "ranskanpastilli"lankaa. NYT se huivi on valmis. Ostin kaveriksi vähän valkoista Schachenmayrin Catania Origanalsia ja virkkasin sillä vielä reunukset huiviin. Tämmöinen siitä tuli:


Yhdet sukatkin on valmiina, mutta päättelemättä ja muutenkin viimeistelemättä: ovat taatusti samaa kokoa, mutta näyttävät erikokoisilta. Tarttee kostuttaa ja venytellä.

Lisää pöllöjä on taas lehahdellut meille. Bussiaikataulut töihin päin osuu juuri niin "ikävästi", että jos en mene bussilla ihan työpaikan oven eteen, vaan jään jo aikaisemmin pois, poikkean kauppakeskuksessa - usein ostamassa jotain syötävää lounaaksi tai aamukahvin. Poislähtiessa joudun kulkemaan laukkukaupan ohi. Sen ulkopuolella on teline jossa oli pitkään yksi pöllölaukku, mutta onneksi joku osti sen. Hyvitykseksi siitä, piti käydä käydä ihan sisällä asti käydä katselemassa mitä siellä on.. Ja olihan siellä....

Tämä lompakko vaan oli ihan pakko saada. On tässä kyllä yksi vika. Se sama mikä kaikissa muissakin lompakoissa mitkä mulla on ollut. Niissä ei pys rahat. Ihan kummallisia. Niin tämäkin.
Mutta onhan tätä kiva katsella.













Äitirakas puolestaan oli löytänyt juuri mulle sopivia pöllöjä. Kertakaikkiaan suloisia ja oikein tarpeellisia:

                 






Juu, kyllä meillä pyykkiäkin pestään ja pyykkipojat on tarpeellisia - tosin meillä on kuivaaja ja suurin osa pyykistä kuivataan kuivaajassa. Ja oikeastaan ne jotka kuivataan kuivaustelineessä, eivät tarvitse pyykkipoikia..








Ei, nämä eivät siis ole oikeasti tarkoitettu pyykinkuivatukseen vaan ihan muuhun:

Huonomuistiselle erittäin tarpeellisia huhuilijoita! Nytkin ne huhuilee ja muistuttelee, että pitäisi mennä nukkumaan, sillä huomisesta alkaen alkaa pidemmät työpäivät!  Eli 6 h/pv pitäisi jaksaa tämä marraskuu olla töissä. Katsotaan kuinka jaksan olla.

Sinänsä helppo loppuviikko tiedossa, kun pitäisi saada tehtyä yhdet sukat valmiiksi tällä viikolla, ne on jo aloitettu, mutta kun ei ole ehtinyt tehdä :)










Torstaina on edessä Kuopion matka. Aikainen ylösnousu tiedossa, teillä on jo talvinopeudet ja huonolla tuurilla huono ajokeli. Toivottavasti ei. Aamupäivällä on siis edessä lääkärin vastaanotto ja iltapäivällä myöhään magneettikuvaus - vähän hullusti päin nuo ajat, mutta minkäs teet. Ja pitkä päivä siinä "välissä", mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä.

Mukavaa marraskuuta lukijat!