tiistai 18. lokakuuta 2016

Tämmöstäkö tää oli?

Mihin nää illat oikein häviää? Tämmöistäkö tää töissä käynti olikin? Kun on neljä vuotta ollut poissa töistä, niin jotenkin tämä tuntuu niin hullulta, kun illat kuluu ihan hujauksessa :D  Ja vaikka voinkin edelleen valvoa pitkään ja nukkua pitkään, syödä aamupalan rauhassa, niin silti tuntuu, että illat vaan häviää käsistä tuosta vain.

Viime maanantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut mennä kalligrafia-kurssille lainkaan; syynä se, että olin "joutunut" lähtemään liikkeelle poikkeuksellisen aikaisin ja eilen puolestaan menin kurssille suoraan työpaikalta "kulkematta lähtöruudun kautta" - siis käymättä kotona, koska en olisi ehtinyt kuin kääntyä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kuin syödä ja lukea sähköpostin, kurkata facebookiin ja vähän blogeja, sitten meinasin nukahtaa tähän koneen äärelle. Oli annettava periksi.

Tänään olikin sitten - äh meinasin sanoa normipäivä, mutta eipäs ollutkaan, kun aamullahan piti lähteä kipin kapin kauppaan, kun ei oltu moneen päivään käyty. Aamukahvit oli pakko vaihtaa teehen parina aamuna, kun ei ollut maitoa, eikä kumpikaan viitsinyt hakea :) Miten niin laiskoja... Oli vaan niin ihana laiskotella; olla vaan tekemättä just sitä mitä huvitti, jos huvitti. Eli mulla meni koko sunnuntai nukkuessa - taisi johtua lääkkeistä tällä kertaa.
Mutta siis muuten oli normipäivä, paitsi että myöhästyin töistä lähtiessä bussista ja olin 20 minuuttia myöhemmin kotona kuin tavallisesti.

Pitkän alustuksen :D jälkeen päästään siihen, että postityttö oli aamulla alakerrassa kun me lähdettiin; oli varmaan juuri käynyt jakamassa postin koska oli tyhjin käsin. Jos olisin lähtenyt n. 5 sek. myöhemmin, olisin saanut käsiini pakettikortin ja voinut töistä tullessa hakea mulle osoitetun paketin. Nyt se odottaa huomiseen ja minä kihisen uteliaisuudesta kuin kapallinen kirppuja :D.

Mutta onneksi postityttö oli jättänyt ihanaa postia, jonka oli lähettänyt Susanna Maalta! Kiitos, ihana ystävä <3 Paketti oli palkinto, jonka Susanna lupasi, jos selviän suklaattomasta syyskuusta ja teidän ystävien kannustuksella selvisin siitä!

 
 Kirjeestä löytyi ihana itsetehty pöllökortti - sen "vatsassa" lukee HELVETINPÖLLÖ. Lisäksi siellä oli kankaasta tehty pyöreä kukkaro tms. - siellä voi säilyttää mitä vaan, mulla on sille jo käyttöä :) - nyt sinne oli tehnyt pesän tuo söpö siiliheijastin!
Heijastin tulikin juuri oikeaan aikaan, sillä ostin juuri uuden ennen-talvea-takin, joka oli vielä ilman heijastinta!  KIITOS SUSANNA!




12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikö olekin?
      Mietin taas illalla, mitähän hyvää olen tehnyt, kun olen saanut ystävikseni teidät.
      Koetan saada sukat postiin tänään.

      Poista
  2. Illat hujahtavat, totta on! Päivät samaten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne tuntuvat hujahtavan - en oikein tiedä mihin "mustaan aukkoon" päivät ja illat oikein oikein katoavat.

      Poista
  3. Kiva, että palkinto on mieluinen ja "kukkaro" ja heijastin pääsevät heti tositoimiin. Sinä ihailit minun blogissani siiliheijastinta, joten sinä sait sen. Kortti ja siiliheijastin ovat minun käsialaani. Pöllökukkaron ostin. Se on jonkun syrjäytymisvaarassaolevan nuoren ompelema.
    Minulla on niin paljon tekemistä, etten kyllä töihin ehtisi missään välissä. Tänäänkin avustajani tulee töihin klo 10 ja 16 jälkeen lähden fysioterapiaan. Kun tulen takaisin kotiin, onkin jo ilta. Lisäksi lapsilla on tämä viikko syyslomaa, joten touhuan heidän kanssaan. Huomenna leivomme pullaa.
    Työniloa sinulle raskaan työn raatajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli, ehdottomasti! Suurkiitos - eihän teillä vain kukaan nyt jäänyt ilman heijastinta mun takiani?
      Kukkaron malli on hauskaa idea :)
      Tänään olikin vapaapäivä, huomenna taas työpäivä :)

      Poista
    2. Kiitos, kun huolehdit minun perheeni turvallisuudesta! Älä huoli, ei jää kukaan ilman heijastimia. Minulla on vielä PossuMunkilta viime vuonna saamiani heijastimia. Niitä laitoin lapsille molempiin hihoihin. Noita helmiheijastimia en edes raaski laittaa lapsille. Menevät rikki alta aikayksikön ja helmet on pitkin tannerta.

      Poista
    3. Aika rohkeaa kyllä luottaa minuunkaan ;) Mullakin kun tahtoo tavarat hukkua ja rikkoontua :(
      Ei vaan - tuosta kyllä pidän hyvää huolta, ihan varmasti!

      Poista
  4. Oi miten herttainen palkinto! Näin palkittuna jaksat varmaankin motivoitua muutoinkin terveellisestä elämästä, kuten kunnon yöunista? Työssä käyminen on varmasti aluksi raskasta, mutta uskon sen kuitenkin voimaannuttavan hiljalleen sinua. Oikein mukavaa lokakuuta ja heijastin heilumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? Laitoin tänään postiin kirjeen Pojalle: ei se kuitenkaan muistanut käydä ostamassa sitä heijastinta, joten äiti osti ;)
      Henkisesti töissä käynti on virkistävää, mutta fyysisesti se tuntuu pitkästä aikaa ja muutenkin vähän raskaalta.
      Mukavaa lokakuuta myös teille Siniselle Sohvalle!

      Poista
  5. Ihanan palkinnon olet saanut, mutta toisaalta suoriuduit upeasti!

    Anna itsellesi aikaa totutella työrytmiin el i ei kannata asettaa itseään liian tiukille kun muutos itsessäänkin vie varmasti voimia. Illat, etenkin syksyllä ja talvella menevät nopsaan itselläkin nopsaan, eikä töiden jälkeen hirveästi saa aikaan vaikka perusrutiini asiaan on takaraivossa. Keväällä ja kesällä saa enempi aikaiseksi illlalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - te kyllä kannustitte hienosti! Olen otettu ja iloinen palkinnosta.
      Se on jännä miten sama aika meneekin pimeän aikaan nopeammin kuin valoisaan aikaan, vaikka tykkäänkin syksystä ja talvesta. Jostain syystä tähän aikaan vuodesta illat vaan menee kummaan "hohhailuun".

      Poista