keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Tänään oli siis postipäivä.

Lähetin postia Possu Munkille - ne luvatut sukat. Pitäisi ehtiä perille viikonlopuksi, koska lähtivät kirjepostina, ykkösluokassa. Hopi hopi, Possun varpaat varmaan jo palelee.

Lähetin postia Pojalle - heijastimen, koska nyt on pimeää ja heijastinten aika. Susanna Maalta muistutti, että heijastimia pitää olla, jokaisessa käytössä olevassa takissa. Viimeksi kun puhuin Pojan kanssa puhelimessa, hän sanoi olevansa kaupassa ja ostavansa heijastimen, mutta mä vähän luulen, että unohti asian saman tien, kun lopetettiin puhelu. Siispä äiti hoitaa asian ;)

AM lähetti postia Kelalle.

Ja sitten se kaikkein paras juttu: minä hain paketin postista. Nii-in, SEN paketin. SNY:n paketin.
Onkohan parillani pieni jalka, sillä laatikossa on varmaan ollut jonkilaiset jalkineet, kokoa 37? Jännittävää!
Kun avasin paketin ja vähän kurkkasin sisään, siellä näytti ensin tältä:


Jotain itsetehtyä: neulottua ja ommeltua; niin toivoin :D Ja kahviliinoja. Tai oikeastaan "teeliinoja", koska niissä lukee it´s Teatime :)









Kurkin pakettiin vähän lisää:


Sieltä löytyi - jes! Virkkauslehti ja Magic Yarn Ball:)







Ja ei kun kerimään! Kylässä ollut ystävätär oli vähän ihmeissään: mikä ihme tuo oikein on? Avasin hänelle Magic Yarn Ballin syvintä olemusta - hän pyöritteli päätään kerän kanssa samaan tahtiin :D


Ja mitä sieltä sitten löytyikään - kaikkea ihanaa, taas kerran. Päänvaivaa tuottaa vain tuo paketissa ollut kangas... Se ei nimittäin ollutkaan valmiiksi ommeltu, vaan SNY-parini haaste lokakuulle: siitä mun pitäisi jotain ommella :) Melkoisen haasteen kyllä heitit, huh huh. Onneksi annoit edes vinkin, voi olla, että siitä se pipo tulee, saa vain nähdä minkä kokoinen.
Käykö siinä niin kuin vanhassa sadussa Hiiri räätälinä?(https://modersmal.skolverket.se/finska/images/stories/finska/pdf/Hiiri_kissalla_raatalina.pdf)



Paketista löytyi virkkauslehden, kahviliinojen ja kankaan lisäksi kaiken kaikkiaan kolme, ei kun neljä kerää Dropsin Fabelia, isoja beessin värisiä nappeja, vihreää,valkoisin pilkuin koristeltua nauhaa, sukkapuikot (niitä ei KOSKAAN ole liikaa) virkkuukoukun, Novitan Carneval -lankaa (jännä tuttavuus!) kaksi Kismetiä, joista toisen kilttinä vaimona annoin AM:lle ja ihanat itse tehdyt tossut tupsuineen.

Ja tietysti kirje.




Kiitos SNY! Jään jännityksellä odottamaan mitä jännää oletkaan keksinyt marraskuulle, joka on jo ihan oven takana!










11 kommenttia:

  1. Possukin sai tänään Sny:ltä paketin ja nyt Possu odottaa innolla Pöllön pakettia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan postia mollataan, vai mitä? :D

      Poista
  2. Voi onko tossut kumminkin pienet. Tehty 39/40 koon mukaan. Omaan jalkaan (39) kokeilin ja mahtui hyvin. Joustaa jonkin verran. Noita Nokinenä oli lehdessäkin mainittu. :) Jotenkin itekkin innostuksen sain kun omaankin lapsuuteen on kuulunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olleet, tossut oli juuri sopivat ja lämmittävät varpaita parhaillaan :)
      Hih, Noita Nokinenä ON suosittu, ja jos ei meidän lapset tai mahdolliset lapsenlapset sitä kuuntele, niin me itse sitten :D

      Poista
  3. Ihana paketti ja runsas! Miltä maistui Kismet suklaattoman syyskuun jälkeen? Eikös ompelussa aina käy niin, että lopulta isosta kankaasta tulee pikkuhousut viinirypäleelle? Vaiko rusinalle? Tsemppiä haasteen selättämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Kismet maistui tooosi hyvälle! Tosin täytyy tunnustaa, että olen harjoitellut suklaan syömistä tässä jo pikkuhiljaa - onhan sentään joulu tulossa, ihan jo tuossa nurkan takana ;)

      Poista
    2. Niin ja se ompelu... Katsotaan kuinka mun käy :D

      Poista
  4. Ihana paketti! Ja kyllä se ompelu luonnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on minustakin :) Ihanaa kun te luotatte mun ompelutaitoihin - ja kannustattekin!

      Poista
  5. Olipa hieno paketti. Kiva että jollain muullakin on ompeluhaaste; mun snyltä sain ihanaa kangasta, joka on kyllä pakko saada joksikin. Ompelu ei ole mun vahvinta aluetta ja yleensä puran enemmän kuin saan aikaan. Siinä mielessä tietysti hyvä haastaakin ompelemaan, jos se sujuisi kuin tanssi(joka ei suju multa kyllä sekään...olipa siis huono vertaus tähän...)eihän se silloin haaste olisikaan.
    Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - sama vika, ei suju tanssi multakaan :) Sanovat, että sekin sujuu, jos on hyvä viejä, mutta ompeluun se ei taida päteä?
      Tanssista sen verran: äiti osaa tanssia, kaksi serkuistani on ollut kilpatanssijoita kuten tätinikin ja yksi tädeistäni on nyt vähän myöhemmin innostunut kilpatanssista. Ja jos en ihan väärin muista, niin ei ne enotkaan ihan puu-ukkoja ole. Ja sitten on minä: suvun mustalammas, jolla on kaksi vasenta puujalkaa ;)

      Poista