28 lokakuuta 2016

NYT ei naurata, ei tosiaankaan

Tiistaiaamuna herättiin puhelinsoittoon: "Oletteko käyneet mökillä ja unohtaneet olohuoneeseen valot?" Mitä?? Ei, taasko!!
Eihän tästä ole kuin vajaa kaksi kuukautta kun herättiin vastaavanlaiseen soittoon; "Teillä on joku käynyt mökillä, keittiön ikkuna on rikki ja yläkerrassa on valot."

No, oltaisiin me herätty kohta muutenkin, kun puhelimen herätys olisi herättänyt ja käskenyt ottamaan lääkkeet ;) Ei kun hyvä, että soitti, A-noppi nimittäin, eihän me muuten olisi taas tiedetty koko asiasta yhtään mitään.

Minähän en asialle voinut mitään muuta kuin kirota, töihin kun piti mennä, kaikki jäi siis AM:n hoidettavaksi. Hän soitti ensin kaverille pyytäen häntä kaveriksi mökille mukaan ja lähti sen jälkeen kysymään saisiko pakettiautoa lainaksi tarvittaessa. Auto järjestyi. Matkalla mökille soitti poliisille, että tervetuloa vaan taas tähän osoitteeseen.

Mökillä vastassa oli kuulemma hävityksen kauhistus. Edellisellä kerralla ei ollut rikottu eikä tehty mitään ilkivaltaa ikkunan rikkomisen lisäksi - ehkä vain nukuttu. Nyt oli levitetty kaikki tavarat alas hyllyistä ja kaapeista ja laatikoista, jopa Pojan vanhat lelut ja piirustuksetkin oli levitelty kuulemma pitkin lattioita.

AM sanoi, että oli hyvä, etten ollut mukana, näky ja siitä seurannut paha mieli ja muu olisi voinut aiheuttaa kohtauksen. Siis muutakin kuin mielettömän raivokohtauksen. Sen jälkeen epikohtauksen.

Mikä ihme saa ihmisen tekemään tuollaista? Kohtelemaan toisen ihmisen omaisuutta tuolla tavalla, kun siitä näkee selvästi, että siellä EI ole mitään arvokasta? Eihän kukaan säilytä kesämökillä lasten esikouluaikaisten piirustusten seassa arvokasta tavaraa? Olisi ottanut ne tavarat, mitkä näki ja katsoi olevan rahanarvoisia (no niitä nyt ei tosiaankaan ollut - edellinen kävijä oli jo vienyt sen puolikkaan pullollisen pahanmakuista sakea), ehkä nukkunut jos väsytti ja lähtenyt pois. Pakkoko on sotkea ja rikkoa ja tuhota. En vaan voi käsittää, en mitenkään.

No. Alakerran ikkunat on ummessa, uudet ikkunat laitatetaan sitten keväällä. V-käyrä on niin korkealla ja kiemuralla, että en osaa kuvaillakaan. Kunhan saadaan poliisilta kopio rikosilmoituksesta, ruvetaan selvittelemään asioita vakuutusyhtiön kanssa. ONNEKSI on kotivakuutus, johon on sisällytetty myös kesämökki irtaimistoineen. Mutta eihän se tietenkään korvaa sitä pahaa mieltä ja sitä siivoamisen vaivaa ja muuta. Ja ennen kaikkea sitä inhaa oloa, että siellä ON OLLUT JOKU TÄYSIN VIERAS ihminen, pahat mielessä. Jo kolmannen kerran.

Tässä tapauksessa oli onni, että sain olla töissä, eikä tarvinnut mennä paikan päälle katsomaan sitä hävitystä, vaan saan "rauhottua" ja totutella ajatukseen, miltä siellä näyttää.

Että tämmönen viikko. Muun muassa.

Muitakin kuulumisia on, mutta niistä toisen kerran :).

















24 lokakuuta 2016

Kevään SNY-kierrokselta

Kevään SNY-kierroksen parinani oli Sanni, Kantapään kautta - neulepäiväkirjani -blogista.

Sanni lähetti yhdessä paketissaan mm. "Neulontapäiväkirjani" -kirjan. Muutama siitä kyselikin, että mikä se oikein on ja lupasin siitä kertoa tarkemmin, mutta se on aina vain jäänyt ja jäänyt. Kirja ei suinkaan ole hukassa, ei vain ole tullut vielä otettua sitä käyttöön, kun oikeastaan kaikki neuleetkin on keskeneräisiä, eli mitään kirjattavaa ei sinne ole ollut.

Eli kyse on siis tästä lahjasta jonka sain Sannilta:



Kirjassa on mm. ohjeita neulojalle ja ensimmäinen ohje onkin:
Voit ryhtyä neulomaan, kunhan sinulla on neulepuikot ja lankaa. 
Ohjetta toki tarkennetaan eli kirjassa on esitelty erilaisia neulojan apuvälineitä, neuvotaan mittojen ottamista, mallitilkun neulomisesta, neuleohjeissa käytettyjä lyhenteitä yms. yms.
Näyttääpä olevan varattu muutama sivu lankavaraston kirjanpidollekin :)

Seuraavana on Neulonnan taitotieto - 1800-luvun lorumuotoinen neuleohje:
Sukkaan tarvitaan puikkoja viisi,
silmukat niistä neljälle - ei yhtään useammalle,
joka puikolla silmukoita neljästä kuuteen kahdetta
ja vielä yksi onnea tuomaan. 

Tässä osiossa on ohjeita silmukoiden luomisesta ja perussilmukoista palmikoihin ja helmi- ja paljettikoristeluihin. On ohjeet patenttineuleisiin ja neuleen sileyttämiseen ja kokoamiseen.

Neulonnan salat puolestaan kertoo erilaisia vinkkejä:
Hän oli ottanut kutimen mukaansa ja oli kuin hänen kielensä olisi lyönyt vetoa hänen sormiensa kanssa siitä, että voittaisi ne liikkeen taukoamattomuudessa.  
Wildfell Hallin asukas
Anne Brontë (1820-1849) englantilainen kirjailija

Lankakerä kannattaa aloittaa keskeltä.
Jätä hyvin pitkät langanpäät kun luot silmukoita (ja mä kun aina yritän säästää lankaa ja  jättää mahdollisimman lyhyet!) ja päätät silmukoita ja käytä sitten näitä "häntiä" kootessasi neuleita.
Koristele napit helmillä loppusilaukseksi
Yms. yms. yms. kaikenlaisia pikku kikkoja mitä ei ole tullut ajatelleeksikaan, kun on niin urautunut niihin omiin tapoihinsa.

Sitten kirjassa on kolme ohjetta; kaulaliina, tyynynpäällinen ja pieni helmikoristeinen pussukka. (Näistä voisi vaikka jonkun tehdäkin....)

Ja sitten se itse päiväkirja! Eli kirjassa on ns. Projekti -sivuja, joihin voit kirjata omat neuleprojektisi:
Mikä työ on kyseessä (pipo, paita, lapaset jne), aloituspvm, valmistui, ohje (esim. mistä lehdestä/nettisivulta/kansiosta jne löytyy), kenelle, lanka, puikot, mitat, neuletiheys, silmukoita/cm, kerroksia/cm, erityistä. Paikka vyötteelle. Paikka valokuvalle valmiista työstä. 

Sitten on vielä lopuksi ohjeita miten suunnittelet itse oman neuletyösi sekä pari-kolme ruutusivua johon voit suunnittelemasi neuleen piirtää.

Kiva kirja minun mielestäni, kiitos vielä Sanni :)




Sannin lähettämä ranskanpastillilanka on neulottu... Siitä sitten toisen kerran.




23 lokakuuta 2016

Hemmottelua, ystävyyttä

Olen kuluneella viikolla mennyt sanattomaksi, silmäni ovat loistaneet ja kyyneltyneet - kyyneltyneet useammastakin syystä, mutta nyt kerron ystävyydestä. Aloitetaan vaikka siitä.

Pitkästä aikaa ehdin tavata Ristipistoystävääni. Pitkästä aikaa tarkoittaa meillä pidempää aikaa kuin kaksi viikkoa :). Kummankin työt haittaa harrastuksia. Nyt aikataulut osui yksiin ja oli aikaa tavata pidemmästi, istua höpöttelemään.
Samaan aikaan kun mä istuin kalligrafiakurssillani, ystäväni istui käytävän toisella puolella käpypitsikurssilla, jonne yritti muakin houkutella. Ensin ajattelinkin lähteä, mutta kalligrafia vei voiton - ja parempi niin, vaikka.. noh.. Ei olisi ollut käpypitsi mun juttu. Mutta ystävälle se sopi täydellisesti. Ja tässä tulos:

Pikku-Pöllö, Isosisko ja Ystävyyden sydän - meidän ystävyydellemme.






Sanattomaksi mut sen sijaan sai tuliainen, jonka AM toi mulle yhteiseltä tuttavaltamme. AM oli kuluttamassa aikaa vanhan ystävän tatuointistudiolla - sieltä olen saanut jotain upeaa jo aikaisemmin, mutta olen unohtanut esittellä ne teille! Kuvaan ne myöhemmin, ne tarvitsevat kunnon valon ja kunnon kuvauksen, ovat sen verran upeita. Nyt sen sijaan; AM oli kertonut, että olen käynyt kalligrafiakurssilla ja: "No vies tuo Pöllölle, sillä on varmaan käyttöä sille. Mulla on näitä kaksi."



Ja kun istun autoon, saan käteeni tämän NIMIKOIMISKIRJA 2:n!

Aivan mahtava kirja! Istuin varmaan viisi minuuttia suu auki ja vaan tuijotin tuota kirjaa :) Sen jälkeen seuraavat viisi minuuttia kyselin, että oletko nyt ihan varma, että mä sain tämän omaksi? Joo-o, kyllä sait.

Ihan huikeata!

(Tilasin juuri netin kautta Nimikoimiskirja 1:n ja käyn huomenna tai tiistaina hakemassa sen paikallisesta antikvariaatista, yes!)

No, siihen perään AM sitten kotona kaiveli nettiä ja löysi ja tilasi sieltä mulle tämmöisen:


Tietääkö joku, mistä ihan oikeasti voisi tilata niitä lisätunteja vuorokauteen, sillä niille olisi nyt käyttöä? Niiiin paljon tekemistä, niin vähän aikaa - ja siinä välissä pitäisi "levätäkin", siis olla tekemättä yhtään mitään.

Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: tämän säihke sai silmänikin säihkymään  - jo senkin vuoksi, että taas kesken lomamatkan "hei katso, ostetaan tuo Pöllölle" :)


Rakas Duracell-pupuni täytti perjantaina 4 vuotta - siis iso tyttö jo. Facebook muistuttaa tärkeistä päivistä, vuosi kerrallaan. Siitä, kun vauvaa neljä vuotta sitten odotettiin, eikä me täältä Suomesta käsin voitu tehdä mitään muuta kuin odottaa, odottaa, odottaa, odottaa...
Kohta taas odotetaan ja odotetaan ja odotetaan ja odotetaan....











20 lokakuuta 2016

SNY.n tekemät tossut

SNY:ni oli huolissaan, että lähettämänsä tossut olisivat liian pienet. Ehei, tossut ovat juuri sopivat, ihan kuin minulle tehty.
Ei kun hetkinen.. Nehän OVAT minulle tehdyt :D :D



Tossut ovat siis just sopivat!




Kuvan vasemman jalan "tuplakantapää" johtuu siitä, että mun kotihousut on noin puoli metriä liian pitkät mulle ja yritin jemmata niiden lahkeita noiden raidalliset sukkien sisään. Näköjään huonolla menestyksellä ;)

19 lokakuuta 2016

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Tänään oli siis postipäivä.

Lähetin postia Possu Munkille - ne luvatut sukat. Pitäisi ehtiä perille viikonlopuksi, koska lähtivät kirjepostina, ykkösluokassa. Hopi hopi, Possun varpaat varmaan jo palelee.

Lähetin postia Pojalle - heijastimen, koska nyt on pimeää ja heijastinten aika. Susanna Maalta muistutti, että heijastimia pitää olla, jokaisessa käytössä olevassa takissa. Viimeksi kun puhuin Pojan kanssa puhelimessa, hän sanoi olevansa kaupassa ja ostavansa heijastimen, mutta mä vähän luulen, että unohti asian saman tien, kun lopetettiin puhelu. Siispä äiti hoitaa asian ;)

AM lähetti postia Kelalle.

Ja sitten se kaikkein paras juttu: minä hain paketin postista. Nii-in, SEN paketin. SNY:n paketin.
Onkohan parillani pieni jalka, sillä laatikossa on varmaan ollut jonkilaiset jalkineet, kokoa 37? Jännittävää!
Kun avasin paketin ja vähän kurkkasin sisään, siellä näytti ensin tältä:


Jotain itsetehtyä: neulottua ja ommeltua; niin toivoin :D Ja kahviliinoja. Tai oikeastaan "teeliinoja", koska niissä lukee it´s Teatime :)









Kurkin pakettiin vähän lisää:


Sieltä löytyi - jes! Virkkauslehti ja Magic Yarn Ball:)







Ja ei kun kerimään! Kylässä ollut ystävätär oli vähän ihmeissään: mikä ihme tuo oikein on? Avasin hänelle Magic Yarn Ballin syvintä olemusta - hän pyöritteli päätään kerän kanssa samaan tahtiin :D


Ja mitä sieltä sitten löytyikään - kaikkea ihanaa, taas kerran. Päänvaivaa tuottaa vain tuo paketissa ollut kangas... Se ei nimittäin ollutkaan valmiiksi ommeltu, vaan SNY-parini haaste lokakuulle: siitä mun pitäisi jotain ommella :) Melkoisen haasteen kyllä heitit, huh huh. Onneksi annoit edes vinkin, voi olla, että siitä se pipo tulee, saa vain nähdä minkä kokoinen.
Käykö siinä niin kuin vanhassa sadussa Hiiri räätälinä?(https://modersmal.skolverket.se/finska/images/stories/finska/pdf/Hiiri_kissalla_raatalina.pdf)



Paketista löytyi virkkauslehden, kahviliinojen ja kankaan lisäksi kaiken kaikkiaan kolme, ei kun neljä kerää Dropsin Fabelia, isoja beessin värisiä nappeja, vihreää,valkoisin pilkuin koristeltua nauhaa, sukkapuikot (niitä ei KOSKAAN ole liikaa) virkkuukoukun, Novitan Carneval -lankaa (jännä tuttavuus!) kaksi Kismetiä, joista toisen kilttinä vaimona annoin AM:lle ja ihanat itse tehdyt tossut tupsuineen.

Ja tietysti kirje.




Kiitos SNY! Jään jännityksellä odottamaan mitä jännää oletkaan keksinyt marraskuulle, joka on jo ihan oven takana!










18 lokakuuta 2016

Tämmöstäkö tää oli?

Mihin nää illat oikein häviää? Tämmöistäkö tää töissä käynti olikin? Kun on neljä vuotta ollut poissa töistä, niin jotenkin tämä tuntuu niin hullulta, kun illat kuluu ihan hujauksessa :D  Ja vaikka voinkin edelleen valvoa pitkään ja nukkua pitkään, syödä aamupalan rauhassa, niin silti tuntuu, että illat vaan häviää käsistä tuosta vain.

Viime maanantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut mennä kalligrafia-kurssille lainkaan; syynä se, että olin "joutunut" lähtemään liikkeelle poikkeuksellisen aikaisin ja eilen puolestaan menin kurssille suoraan työpaikalta "kulkematta lähtöruudun kautta" - siis käymättä kotona, koska en olisi ehtinyt kuin kääntyä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kuin syödä ja lukea sähköpostin, kurkata facebookiin ja vähän blogeja, sitten meinasin nukahtaa tähän koneen äärelle. Oli annettava periksi.

Tänään olikin sitten - äh meinasin sanoa normipäivä, mutta eipäs ollutkaan, kun aamullahan piti lähteä kipin kapin kauppaan, kun ei oltu moneen päivään käyty. Aamukahvit oli pakko vaihtaa teehen parina aamuna, kun ei ollut maitoa, eikä kumpikaan viitsinyt hakea :) Miten niin laiskoja... Oli vaan niin ihana laiskotella; olla vaan tekemättä just sitä mitä huvitti, jos huvitti. Eli mulla meni koko sunnuntai nukkuessa - taisi johtua lääkkeistä tällä kertaa.
Mutta siis muuten oli normipäivä, paitsi että myöhästyin töistä lähtiessä bussista ja olin 20 minuuttia myöhemmin kotona kuin tavallisesti.

Pitkän alustuksen :D jälkeen päästään siihen, että postityttö oli aamulla alakerrassa kun me lähdettiin; oli varmaan juuri käynyt jakamassa postin koska oli tyhjin käsin. Jos olisin lähtenyt n. 5 sek. myöhemmin, olisin saanut käsiini pakettikortin ja voinut töistä tullessa hakea mulle osoitetun paketin. Nyt se odottaa huomiseen ja minä kihisen uteliaisuudesta kuin kapallinen kirppuja :D.

Mutta onneksi postityttö oli jättänyt ihanaa postia, jonka oli lähettänyt Susanna Maalta! Kiitos, ihana ystävä <3 Paketti oli palkinto, jonka Susanna lupasi, jos selviän suklaattomasta syyskuusta ja teidän ystävien kannustuksella selvisin siitä!

 
 Kirjeestä löytyi ihana itsetehty pöllökortti - sen "vatsassa" lukee HELVETINPÖLLÖ. Lisäksi siellä oli kankaasta tehty pyöreä kukkaro tms. - siellä voi säilyttää mitä vaan, mulla on sille jo käyttöä :) - nyt sinne oli tehnyt pesän tuo söpö siiliheijastin!
Heijastin tulikin juuri oikeaan aikaan, sillä ostin juuri uuden ennen-talvea-takin, joka oli vielä ilman heijastinta!  KIITOS SUSANNA!




14 lokakuuta 2016

Käsitöitä ja töitä

Taas on vuorokausi vaihtunut ja uusi päivä jo pitkällä, ennen kuin tänne ehdin. Pitäisi taas opetella ottamaan töiden jälkeen ne vartin "ninjat", eikä sellaisia parin tunnin päikkäreitä. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen on jo ilta pitkällä ja vaikkei mitään erityistä tekemistä oliskaan, niin silti ei saa mitään aikaiseksi.

Ja on taas niin kummallista olla töissä - ei oikein edes tiedä, voiko sitä sanoa olevansa töissä, kun on vaan (vaan?) työkokeilussa, kokeilee pystyykö töihin. No se siitä ihmettelystä :)

Työpaikka itsessään on ihan kiva: saan olla siellä lankojen ja kaikkien neulontatarvikkeiden keskellä ja oppia niistä kaikkea uutta :) Jonkun verran palvella asiakkaitakin, mutta kun en tiedä langoista ihan niin paljon, niin joudun suurimman osan siitä jättämään Laalle ja Aalle. Kassakoneen käyttö alkaa pikkuhiljaa sujumaan, kun vaan muistaisi mikä nappula on missäkin ja silleen... Eli tää muisti, tää muisti... tän kanssa on ongelmia :( Onneksi Laa ja Aa ovat kärsivällisiä <3 Kaikessa.

Käsitöitä olen saanut jopa kotona valmiiksi -jeee! Possu Munkille lupaamani sukat ovat valmiit ja lähtevät matkaan näinä päivinä. Hänellehän lupasin sukat henkisestä tuesta Suklaattoman Syyskuun aikana - hän vietti sen aikana Sukatonta Syyskuuta. Nyt on jo lokakuu puolessa välissä ja on ehdottomasti sukat tarpeelliset. Toivottavasti nämä ovat sopivat, vyötteen ohjeen mukaisesti tehty:


Näiden jälkeen, tai oikeastaan ohella, tein Niina Laitisen Taimitarhan Syyssukat. Moni varmaan ne tietääkin? Kyse oli siis Facebookin Knit Along -tapahtumasta: se kesti 12.9.-25.9. välisen ajan ja joka päivä tuli uusi pätkä lisää ohjetta. Kukin tekin oman halunsa mukaan: joko kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kuin minä, tai sitten yhtä sukkaa kerralla. Minä tein kahdella värillä, jotka ohjeessa oli ilmoitettu, mutta kukin teki tavallaan - sukista tuli tosi upeita!
Tässä minun versioni  näistä Taimitarhan Syyssukista:


Ensimmäinen kerta, kun osallistuin mihinkään tällaiseeen, missä neulottiin yhdessä samanlaista neulettta yhtä aikaa. Tosin itse olin jäljessä, kun oli kaiken laista muuta sutinaa ja säpinää, yllätys yllätys ;)

Niin ja semmoinenkin juttu vielä. Hyvin hyvin tärkeä:

Postityttö on kolisutellut meidän postiluukkua hyvinkin ahkeraan. Kiitos siitä! En ole kaikkia teitä muistanut erikseen kiittää. Tikkari on vielä syömättä, mutta Roosa-nauha kulkee olkalaukussa mukana päivittäin!

Itse ostamani Roosa-nauha onkin hupparissa, jota pidän vain silloin tällöin.

Nyt ei pysy enää silmät auki - anteeksi jos on kamalasti kirjoitusvirheitä, se johtuu ihan siitä, että viimeiset rivit on kirjoitettu silmät puoliummessa :D




11 lokakuuta 2016

Uusi viikko - ilman Duracell-pupua

Voi miten ison ikävän Siskorakkaan ja Duracell-pupun kotiinlähtö jättivätkään! Olin vielä viikonloppuna mummulassa; meillä oli lauantaina latuyhdistyksen järjestämä koko perheen tapahtuma Saidan tulet ja minut oli mummun kanssa valjastettu lapsenvahdiksi, kun Siskorakas lähti ystäviään tapaamaan.

Tässä vaiheessa voisi melkein taas lainata minun mummuani ja sanoa, että "ennen vahtii kapallista kirppuja kuin yhtä nelivuotiasta" (Duracell-pupu täyttää ensi viikolla neljä). Hetkeäkään ei se pieni ihminen pysynyt paikallaan, mutta onneksi meillä on yksi MAAILMAN PARHAISTA ENOISTA! Eno jaksoi juosta ja leikkiä Duracell-pupun kanssa. Sen jälkeen kun Eno oli väsytetty, oli aika ottaa ja siirtää "talo". Nelivuotiashan siirtää vaikka vuoren, jos niikseen tulee :D

Rannalla on siirrettäviä saunoja; miehille ja naisille omansa. Näytin Duracelille naisten saunan, hän näki jalakset sen alla ja ryhtyi saman tien työntämään sitä pois paikaltaan! Kun se ei liikahtanut mihinkään, hän kurkisti saunan alle: siellä oli kaksi pyöreää puuta, joten pitäisihän sen siis liikkua? Ei kun uusi yritys kahta kovemmin :D Harmi kun en tajunnut ottaa yhtään kuvaa kyseisestä toimituksesta..

Ilta venyi sen verran pitkään, että nukkumaan mentiin heti kun päästiin mummulaan - ja aamulla "heräsin" taas siihen, kun pienet jalat tassuttivat hiipien keittiön läpi kamariin, ja voi sitä kiherrystä kun Duracell huomasi tädin olevan jo hereillä :) Lämpöinen tyttö tädin peiton alle, tiukka ote pienillä käsivarsilla kaulasta "Meeja-täti, minä rakastan sinua" ja pusu poskelle. Ja sitten odotimme peiton alla nenät vastakkain, koska mummu huutelee aamupuurolle.

Koko päivä menikin sitten leikkiessä ja haliessa - mulla taitaa vieläkin olla hampaanjäljet alahuulessa muistona <3
Iltapäivällä katselin, kuinka matkalaukku pakattiin; vielä yksi lisänallekin mahtui sinne ;) Sitten vielä suunniteltiin, miten me mahdutaan nukkumaan, kun me mennään käymään heillä kylässä:
Mummu nukkuu äitin vieressä, Tunturiruipelo (L-pappa) nukkuu iskän vieressä, minä saan nukkua Duracell-pupun vieressä ja K-serkku saa nukkua uuden vauvan vieressä!
Ja tiedättekö mikä on uuden vauvan jälkeen parasta? Mua varten on ostettu PÖLLÖsänky :D
Tunturiruipelo kyllä sanoi, ettei taida lentokoneeseen astua, joten saisikohan Mörkö-setä (=AM) hänen paikkansa?

Ihanaa kun, kaikki on suunniteltu valmiiksi <3

Vaikea oli luopua; niin Duracell-pupusta kuin Siskorakkaastakin, mutta sinne ne oli jätettävä, jotta pääsivät ajoissa nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös ja matkaan - heillä oli pitkä matka edessään.

Nyt me sitten odotellaan sitä uutta vauvaa......

06 lokakuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä :)

No niin, ohi on. Ensimmäinen "työpäivä", neljään vuoteen. Tiedä häntä voiko sitä sitä nyt varsinaiseksi TYÖpäiväksi sanoa, mutta siellä olin.

Kolmen kuukauden työkokeilu lankakaupassa alkoi siis tänään. Kolme kuukautta siis jos vain jaksan ja pystyn. Toisaalta oikeastaan jo odotan mitä kaikkea ihanaa tulee jouluksi :D

Tänään en varsinaisesti tehnyt mitään erityistä: ihan ensimmäisenä sain käteeni puikot ja pienen pienen kerän lankaa. Tehtäväksi neuloa siitä mallitilkku langasta, josta oli jo aiemmin neulottu huivi. Mallitilkku kuitenkin haluttiin, jotta siitä olisi helpompi tunnustella, miltä lanka tuntuu.

Eli eipä muuta kuin sohvan nurkkaan istumaan ja neulomaan - miten tuntuikin niin kotoisalta :D
Siinä samalla neuloessa kuuntelin Laan ja Aan asiakaspalvelua ja yritin ottaa opikseni. Tunnustan: en loppujen lopuksi paljonkaan tiedä langoista; Novitan Nalle ja Seiska Veikka ja perussukat ja lapaset on ne mun juttu. Mutta ehkäpä nyt opin uutta ja opin neulomaan muutakin ja muistakin langoista.

Siellä oli työkokeilussa myös nuori, 19-vuotias tyttö, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Hän on paikalla kolmena päivänä viikossa. Laa ja Aa ovat siis liikkeen omistajia - tosi mukavia.

Koska mulla on keskiviikkoisin keskellä päivää menoa, juuri sellaiseen aikaan, että ei oikein ole mitään järkeä kulkea edestakaisin mitenkään päin, sovittiin että pidän keskiviikot vapaata ja teen vointini ja jaksamiseni mukaan muina päivinä 5h/pvä, vaikka on sovittu 4h/pvä ja 5 pvä/vko.
Tänään käytiin läpi muitakin työhön liittyviä asioita, mun mahdollisiin kohtauksiin liittyviä asioita ja kaikkea semmoista mitä nyt mieleen tuli.

Kaikkein parasta on tietysti se, että saan samalla siellä oppia paljon langoista ja kaikesta neulomiseen ja käsitöihin yleensä, liittyvästä, ja sen lisäksi neuvoja ja apua omiin "tuskaisesti" kesken jääneisiin neuleisiin ja virkkauksiinkin.

Sitä mallitilkkua tehdessäni, tai oikeastaan aloittaessani, silmukoita luodessani, mietin ja ajattelinkin kysyä teiltä:

Millä tavalla te luotte silmukat?

Niitähän on erilaisia tapoja, ainakin kolme erilaista tapaa: Punomosta löysin
- ristikkäin luominen
- neuloen luominen
- silmuillen luominen
Itse luon silmukat käyttäen tuota ristikkäin luomista, tosin teen tuon aloituksen toisella tavalla:



Kokeilin noita kahta muutakin tapaa ja hankalin minusta oli tuo neuloen luominen tai sitten en vaan oikein hoksannut kunnolla ideaa. Tai oli vääränlaiset puikot :)
Ei, katsoin vielä videon pätkänkin, kyllä se oli yhtä hankalan näköistä kuin minulla itsellänikin.

Vielä palaan tuohon työkokeiluun...istuin aamulla bussissa ja puhuin Pojan kanssa puhelimessa. Tuli vähän "ontto" olo, kun bussi pysähtyi liikennevaloihin, juuri siihen paikkaan, jossa neljä vuotta sitten alkoi tämä pitkä sairasloma...

05 lokakuuta 2016

Enää yksi kokonainen kuukausi jouluun..

Nii-in. Muistan, että mummuni rupesi näin syksyllä laskemaan, kuinka monta kuukautta on jouluun ja laski nimenomaan kokonaisia kuukausia. Yleensä hän totesi aina kuukauden ensimmäisenä päivänä, kuinka monta kokonaista kuukautta on vielä jäljellä - näin se joulu tuntui olevan lähempänä kuin olikaan. Nyt on jo viides päivä tätä kuluvaa kuuta, joten voimme tosiaan todeta, että enää on yksi kokonainen kuukausi jouluun. Ei ole pitkälti, pitää aloittaa jouluvalmistelut!

Ja mistäkö tämä joulu nyt tuli mieleen? No sehän tuli siitä, kun sain tänään ENSIMMÄISEN JOULUKORTIN!  Possumunkki oli ajoissa ja lähetti pöllömäiset joulutoivotukset -kiitos Possu! Kuvaa kortista ei nyt tähän hätään ole, sillä Pöllön silmät alkaa olla sen verran ristissä, että puoliksi silmät kiinni tätä kirjoitan ;)

Muutakin postia olen saanut: perjantaina postiluukusta putkahti vähän paksumpi kuori ja pikaisesti ennen parturiin lähtöä sen avasin: siellä oli kortti ja ihana "pöllöinen", bambuinen siivousliina. Tiedä raaskinko sitä käyttääkään. Lähettäjää jouduin pitkään pohtimaan, anteeksi kovasti *nolo*, en vain tahtonut saada selvää lähettäjästä. Mutta olisiko terveiset tulleet Marjaanan Majasta?
Vai olenko ihan hakoteillä? Olen tosi pahoillani jos näin on ja lähettäjä onkin joku muu - kuka "tunnustaa" :)

Kaikenlaisia uutisia olisi kerrottavana: ihana Duracell-pupu ja Sisko on olleet viikon täällä Suomessa. Voiko olla hellyttävämpää kuin suloiset kasvot pöydän toisella puolella iltapalalla, hymy joka ulottuu silmiin asti ja pienen tulkkauksen jälkeen "M-täti, minä rakastan sinua"
Pieni tyttö tarraamassa reiteen kiinni "Täti, minä rakastan sinua". Siinä tilanteessa olet aivan myyty.
Ja miten sama pieni tyttö kysyy mummulta aamupuuroa syödessään "missä täti on?", kun en ollutkaan enää mummolassa.  Miten tuosta Duracell-pupusta voi sunnuntaina luopua ja päästää sen takaisin kotiin Daddyn luokse? Varmasti taas pääsee tältä tätiltä itku.....

Huomenna keskiviikkona alkaa työkokeilu. En siis saanut eläkettä, mutta aloitan 3 kk:n työkokeilun lanka- ja käsityötarvikeliikkeessä! Voisiko parempaa paikkaa olla :) Saan samalla tehdä sitä mitä tekisin täällä kotonakin.

Mutta nyt on mentävä nukkumaan, että jaksaa huomenna mennä töihin - neljän vuoden jälkeen!