maanantai 8. elokuuta 2016

Elokuun pimeät illat ovat saapuneet

Ja siinä samalla yllättävät sadekuurot :D

Ai miten ne liittyvät toisiinsa? No ei oikeastaan mitenkään muuten, kuin että nyt on elokuu ja sitä on kulunut jo viikon verran. Ehdin aloittaa tämän päivityksen sunnuntain puolella, mutta taitaa mennä maanantaille, ennen kuin saan valmiiksi.
(Oli niin "nätti" poika tuo Italian judoka, että meni jo viis minuuttia siinäkin, kun piti sitä katsoa, vaikken ymmärrä judosta mitään..)

Mutta tuo sadekuuro. Se tosiaan ihan oikeasti pääsi yllättämään meidät totaalisesti lauantaina. Jouduin tulemaan kotiin pyjamassa, onneksi naapurit ei nähneet.. :)
Lauantaina järjestettiin perinteinen Teuronjokimelonta, tänä vuonna jo 16. kerran. Kaikki meni hienosti: osanottajia oli 64 ja turvahenkilöitä kymmenkunta eli kaikenkaikkiaan joella oli väkeä lähes 75 henkeä.

Kahvitauolla, osa kanooteista sillan alla josta kohta jatketaan matkaa
Tämä pieni nivakin, jota Hyväneulan koskeksi sanotaan, meni kaikilta hienosti, kukaan ei kaatunut. Turvahenkilöt antoivat hyvät ohjeet mistä kohtaa niva pitää laskea. Olin vähän aikaa nivan alapuolella katselemassa ja oli mahtava kuunnella niitä "jihaa" ja "ihanaa" -huutoja ja katsella niitä "mä tein sen" -ilmeitä - mukana oli nimittäin aika paljon eka kertalaisia. Niva ei suuri ei paha laskea, mutta kyllähän se aina eka kertalaista jännittää :D

Hyväneulan koski
Perille päästiin kuivana. Tässä oli matkan päätepiste, ennen tätä piti päästä maihin ja se onnistui kaikilta kuivin jaloin. Muutama kymmenen metriä joen rantaa ja siellä odotti vielä herkullinen lihakeitto ja jälkiruuaksi marjarahka.

Myllykylän pato, ruohikossa yksi kajakki vielä piilossa :)

Ja sitten:
KAATOSAADE! Ruokapaikalla oli kyllä laavu ja suurin osa osanottajista ehti ja pääsi laavun alle suojaan, mutta meille muille kävikin vähän huonommin... Mulla kyllä oli esim. sadetakki ja pipo - ja saappaat - mutta sadetakista valui vesi niin, että housut oli aivan litimärät! Niin märät, että ne valui koko ajan alaspäin. Yritin kyllä selittää, että olen päivän aikana laihtunut niin paljon, että housut ei pysy enää ylhäällä vaan valuvat alas, mutta ilmeistä päätellen, kukaan ei tuntunut sitä uskovan.... Kumma juttu....
Eikä lihakeitto tuntunut loppuvan lainkaan, lisääntyi vain ;)

Possu Munkille jo kerroin, että liityin "ampparikerhoon" Osakaisen ja muiden tuttujensa kanssa: auringon vielä paistaessa ja melojia odottaessa sain piston ampparilta minäkin. Jäi oikein piikki peukaloon. Eikä ollut heti minkäänlaista ensiapua saatavilla, muuta kuin vain ihmetellä ja odotella kuinka käy. Punainen jälki pistosta, sen ympärille valkoinen rengas ja sen ympärille punainen rengas. Sitten ihan normaalin näköinen peukalo turvotusta lukuunottamatta. Mutta sittenpä myöhemmin ilmestyi peukalon ympärille tämmöinen punainen rengas:

Ampparin pisto :(

Ja tämän kuvakavalkadin päätteeksi teille vielä yksi pelottelukuva: astuin pakettiauton etupenkiltä vähän harhaan, siis luulin astuvani rapulle mutta ei siinä ollutkaan enää rappua vaan hups...maahan asti....eli jalat meni vähän solmuun ja silleen....tuloksena sunnuntai-aamuna tämä muhkea mustelma



Tämmöinen lauantai :D Näistä parista kommelluksesta ja vesisateesta huolimatta päivä oli oikein mukava. Ihana Suomi Meloo -kaveri E, 5 vuotta ilmoitti, että on lähdössä myös ensi vuonna, kun lähdetään Lappiin, reitille Kuusamo - Ii :D  Reipas kaveri!
Reipas kaveri muutenkin, auttoi pappaa buffettin pitämisessä sekä taukopaikalla että päätöspaikalla.


PS. Ilmottauduin syksyn SNY-kierrokselle :D

10 kommenttia:

  1. Minulle tärkein asia on vikana. Minäkin jo ilmoittauduin SNYhyn. Muutamia postikorttejakin ostin jo syksyn kierrossta silmälläpitäen.
    Kuulostaa mukavalta päivältä, mutta miksi jouduit tulla kotiin pyjamassa? Ai kun vaatteesi kastuivat? Olikos sulla pyjama mukana?
    Toivottavasti olet jo toipunut vastoinkäymisistä. Ampparikerhoonne en halua liittyä. Meillä vietettiin eilen lasten synttäreitä ja kuokkavieraiksi avonaisesta ikkunasta lensi kolme ampparia. Kuokkavieraat pääsivät hengestään, eivätkä onneksi pistäneet ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jännä nähdä lopulta ketä kaikkia SNY:ssä onkaan mukana. Saitte kyllä minut ihan koukkuun!

      Kirjoitin tuon jutun varmaan vähän sekavasti, olin jo puoliunessa :)
      Eli tuon Teuronjokimelonnan järjestää "meidän" latuyhdistys, Teuronjoen Latu, jossa puheenjohtajana on mun isäpuoleni ja yksi kantava voima ja suuri apu pj:lle on Äitirakas. Menin heidään luokseen yökseen perjantaina ja siksi oli pyjama mukana. Se oli onneksi kuiva, kun aamulla jätin tavarani heille, otin mukaan vain tarpeelliset :)

      Poista
  2. Sisartani pisti amppari luomelle. Hän otti Histecin ja se auttoi. Kylmällä hautominen, kuiva sokerinpala ja sitten vielä murskattua ratamonlehteä, jokin hoito auttaa. Ikävän näköinen tuo kätesi, näytä lääkärille, jos ei helpota. Hyvä sinä, SNY:hyn minäkin ilmoittauduin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tuo kuulostaa hurjalle tuo luomeen pistäminen, onneksi Histec auttoi! Ilmeisesti aika paljon on joutunut ihmiset käymään ensiavussa noiden ampparipistojen takia.
      Mulla onneksi hävisi yön aikana nuo oireet; vähän tuntuu pistokohtaa painettaessa, että jotain siellä vielä on, mutta kaikki muu on jo hävinnyt. Pistoskohtaa ei enää edes näy.

      Poista
  3. Tuttuja maisemia :)toivottavasti olet pistoksesta toipunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko käynyt meidän kanssa melomassa? Tai siis itsehän en enää melo, mutta puhun "meistä", kun puhun tuosta meidän porukasta, joka järjestää keskiviikkojamelontoja mm. noissa maisemissa.

      Ja kiitos, peukalo on jo kunnossa, onneksi! Eikä uusia pistoksia ole tullut.

      Poista
  4. Ampiainen ei yleensä jätä pistintään jälkeensä, mutta joskus niinkin käy. Minä kuulin hyvän vinkin, mutta ihan liian myöhään: Täytetään puhdas pullo piripintaan puhtaalla vedellä ja laitetaan korkiton pullo tiukasti pistokohtaan. Kemian sääntöjen mukaan myrkky siirtyy veteen eli laimeampaan liuokseen. Sinne menee myös se piikki, jos se on jäänyt. Ja minun peukalo turpoilee edelleen. Pitänee puhua, kun joskus taas käyn lääkärissä. Jos allergisoidun pahasti, tartten adrenaliinipumpun varmuuden vuoksi seuraavaa ampiaista ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi kyllä käydä jo näyttämässä tuota peukaloa lääkärissä, kun ei se tunnu tokenevan millään - ihme kun se vaan turpoilee ja turpoilee?!? Ei mikään allergialääkekään auta?
      Ovat kyllä tosi vihaisia nuo ampparit, kyllä niitä saa tosissaan varoa.
      Tuo lauantaina mukana ollut E, 5 vuotta, eskariin lähtevä, hänellä yritti väkisin suuhun tunkea amppari silloin lauantaina. Se mua hirvitti oikein tosissaan, vaikken muuten niitä itse sen kummemmin pelännytkään enkä huitonut. Niitä oli jo pakko vähän huitoa, kun ihan naamalla pyörivät.

      Poista
  5. Kyllähän oli taas tapahtumaa sarjassa "sattuu ja tapahtuu".. Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri totesin yhdelle kaverille, että jotkut meistä vaan on luotuja sellaisiksi joille sattuu ja tapahtuu :D :D

      Poista