tiistai 19. heinäkuuta 2016

Suomi Meloo, päivä 3 - "aurinko paistaa ja räntää sataa..."

Suomi Meloo alkoi varsinaisesti lauantaina Keuruulta. Meillä työt alkoi jo heti aamusta aamupalan jälkeen: kauppa auki ja siitähän se sitten ihan tosissaan alkoi.  Suunnilleen klo 10.30 asti oli meno yhtä sutinaa:
- No hei, ihana nähdä taas pitkästä aikaa :)
- Niin on, mitä kuuluu, tosi kiva kun tulitte taas!
- No totta kai, eihän täältä voi olla pois. (Tässä välissä tiukka halaus) Mitäs teillä on tänä vuonna myynnissä?
Ja sitten kierretään yhdessä koko meidän pieni myymälä :D

Puoli 11 kauppa hiljeni: kaikki muut paitsi minä siirtyivät itse lähtöpaikalle Keuruulle. Sovittiin, että kun "apinan tuntee jo kaikki", niin uusi työparini L lähtee muun organisaation kanssa lähtöpaikalle ja esittäytymään, minä jään ensimmäiselle vaihtopaikalle odottamaan ensimmäisiä maajoukkoja.

Keli oli aivan upea: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Paitsi klo 11 kun viesti lähti Keuruulta. Istuin ikkunan ääressä ja katselin järvelle; tuolta ne sitten 1,5 tunnin kuluttua tulevat. Mitä ihmettä??
Siellähän sataa. Siellähän sataa RÄNTÄÄ!!!! Kyllä, siellä satoi räntää! Ei sitä räntäsadetta kestänyt kuin ehkä vajaa viisi minuuttia ja sen jälkeen aurinko taas paistoi, mutta - kuten sen sateenkin ajan, mutta se näytti niin uskomattomalta, auringonpaiste ja räntäsade :)

Hetki lähdön jälkeen alkoi väkeä taas valua takaisin Keurusselälle ja kaupassa kävi sutina - pikkuhiljaa alkoi syntyä rutiini ja muistua vanhat tavat mieleen, niitä sitten sen sutinan keskellä huutelin ja neuvoin L:lle. Siinä samalla alkoi joidenkin tavaroiden paikat (=laatikoiden numerot) painua mieleen, samoin hinnat, vaikka osa hinnoista ei kyllä jäänyt mieleen koko viikolla :)

Puoli yhdeltä iltapäivällä ensimmäisen osuuden melojat saapuivat rantaan ja kahdelta paikka oli jo tyhjä! Meidänkin kauppa oli jo pakattu autoon ja me mietittiin L:n kanssa mitä tehdään, mistä saataisiin ruokaa tai edes kahvia ensi hätään.

Ensiapuun soitto serkkupojalle:
- Mitä teet?
- Sipulia tässä paistan, ruokaa laittelen.
- Aijaa, no mitäs jos tulen L:n kanssa syömään?
- No tule vaan, kyllä täältä ruokaa saa.
- No tota... en mä kyllä nyt ihan tosissani, mutta... jos teiltä ruokaa saa, niin... mä juttelen ton L:n kanssa.. Mä soitan kohta takaisin.

    ......... Mitäs jos mennään mun serkulle syömään, se on tossa matkan varrella? - Mennään vaan.
Soitto takaisin:
- No kuule, jos teiltä ruokaa saa, niin kyllähän me ihan mielellään tullaan syömään?
- Tulkaa tulkaa, kyllä mä teille ruokaa teen :)
- Mikä se teidän osoite olikaan..?

Ja ei kun pakun nokka kohti serkkupojan "ranchia" ja notkuvaa ruokapöytää! Ai että meitä pidettiin hyvänä! Ruuan jälkeen jälkiruuaksi vielä pullakahvit ja sitten vatsat pulleina (saatuamme vielä kopiointiapuakin!) jatkoimme matkaamme kohti Vilppulan satamaa!
Työparini L oli aivan myyty moisesta palvelusta :)

Kauppa avattiin vielä illaksi Vilppulan satamaan auringon paisteeseen ja suljettiin auringon laskiessa - ei huonompi kauppapaikka ;)

Yöksi ajelimme Tuuhosen leirikeskukseen Ruovedelle, joka oli oikein hieno paikka sekin - tilaa löytyi, mutta oli meitä nukkujiakin :)

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hetken tuntui "voi ei, räntäsade!", mutta kun se aurinko pilkisti sieltä samaan aikaan, ei voinut kuin hymyillä ja todeta, että niinpä, tätähän tää on :D, Suomi Meloota!

      Poista
  2. Nyt vasta tajusin, että Suomi Meloo kestää viikon. Jotenkin olin luullut, että se on vaan viikonlopun juttu. No sina oppii uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko viikon :)
      Tai oikeastaan meillä Suomi Meloo ry:n hallituksella työ kestää ympäri vuoden :D. Nyt on pieni paussi, mutta pian aloitetaan jo ensi vuoden tapahtuman valmistelut; ne jotka suunnittelevat reitin ovat jo aloittaneet työn sen tekemiseksi. Pikku hiljaa tehdään, ettei tulisi hirveä kiire :)

      Poista
    2. Siis AINA oppii uutta. On teillä siinä hommaa, että saatte kaiken sujumaan sujuvasti. Miten sinä olet tullut mukaan teamiin? Oletko entinen himomeloja?

      Poista
    3. Niinkin voisi sanoa :) Melojaksi päädyin isäpuoleni ansiosta, hän houkutteli ja opetti melomaan ja ihan ensimmäinen kosketus Suomi Melooseen oli kun, olin AM:n kanssa katsomassa kun he olivat vuonna 2002 lähdössä reissuun. Jäin sanan varsinaisessa merkityksessä "rannalle ruikuttamaan" ja silloin päätin, että ensi vuonna minäkin olen tuolla mukana. Ja siitä se lähti.
      Kahtena vuonna olin ihan vaan melomassa, sitten isäpuolelleni soitettiin ja kysyttiin "Kuka on se tyttö (??) teidän mukana, lähtisiköhän se mukaan Suomi Meloo hallitukseen?". Ja siitä se sitten lähti, mä kun olen ollut huono sanomaan ei :)
      Ja kun porukka kenen kanssa hommaa on alusta asti tehty, muutamin muutoksin, niin sitä on hauska tehdä - ei älyä edes lopettaa ja antaa tilaa muille ;)

      Poista
    4. Oikaisu: siis TEHNYT. Itse tapahtumahan on jo 32 vuotias, mulla oli tänä vuonna kaiken kaikkiaan 14. kerta mukana :D
      Ja organisaatiossa olen ollut mukana 12 vuotta, jos oikein olen laskenut...

      Poista
    5. Kiitti tästä selonteosta! Tää liittyy siis teidän rakkaustarinaan... kuinka romanttista!

      Poista
    6. Onks AM vielä mukana suomi meloossa?

      Poista
    7. Siis AM:n olen tavannut jo yli 30 vuotta sitten - meillä oli juuri 29. hääpäivä :D

      AM ei ole mukana Suomi Meloossa - käy kyllä lähes joka vuosi mua/meitä katsomassa jollain vaihtopaikalla niin tänäkin vuonna.
      "Romanttisinta" on minusta ehkä se, kun vuonna 2013 en varsinaisesti ollut tämän epin takia tapahtumassa mukana, vaan mulla oli sijainen. Viesti melottiin ihan pohjoisessa; Savukoskelta Tornioon. Olin tietysti kuin maani myynyt, kun en päässyt mukaan, huokailin tässä sohvan nurkassa. Sunnuntaina AM sanoi, että nyt pakkaat kassisi, nyt lähdetään ajamaan kohti Rovaniemeä! Ja niin me lähdettiin: tiistaina oltiin Rovaniemellä ja sain kyllä niin ihanan vastaanoton siellä, kun kaikki luulivat, etten tule paikalle ollenkaan.
      Jäin sitten loppuviikoksi Äitirakkaan ja Isäpuolen mukaan, AM lähti keskiviikkoaamuna ajamaan takaisin kotiin päin.

      Poista