torstai 28. heinäkuuta 2016

Hieno iltapäivä - kiitos siitä

Olipa hieno iltapäivä tänään!
Tapasin tänään iltapäivällä Ei-Enää-Niin-Salaisen Neuleystäväni Wiivuskan seurueineen!

En kyllä tiedä minkälaisen ensivaikutelman annoin itsestäni, kun ihan ensimmäisenä avauduin varmaan viisi minuuttia erään mummon käyttäytymisestä bussista, mutta olin niin tuohtunut siitä, että oli pakko avautua. Musta on tullut niin herkkänahkainen, kun en koskaan tiedä missä ja milloin tarvitsen apua. No, kerron siitä vaikka lopuksi.

Mutta siis Wiivuskan tapaaminen oli tosi huippujuttu - ainakin minun mielestäni :D Minä meistä taisin taas olla äänessä enemmän, pahoittelut Wiivuska! Mulle pitää sanoa suoraan, että hei, anna mullekin suun vuoro. Unohdin sanoa sen etukäteen. Mutta seuraavaa tapaamista silmällä pitäen; nyt tiedätte :D Sanotte vaan suoraan: hiljaa, me puhutaan nyt!

Kuinkahan niiden ampiaisten kävi tai oikeastaan kuinkahan paljon niitä loppujen lopuksi sinne lasiin kertyi - kahvila oli virittänyt amppariansan viereiseen pöytään ja sitä oli aika mielenkiintoinen seurata :)

Tapaamisen jälkeen sain kyydin "melkein bussipysäkille", itse asiassa ihan oikein hyvälle paikalle, osui apteekki siihen matkan varrelle! Muuten se olisi taas unohtunut..
Kävin siellä Anttilassa katsomassa onko siellä paljon väkeä - kyllä oli! Ihan älyttömät jonot kassoille. Totesin, että meillä on kotona ihan tarpeeksi valoa ilman sitä lamppuakin, sen takia EN lähde sinne edes yrittämään sisälle, saati sitten jonottamaan kassalle.

Mutta poikkesin pikaisesti viereiseen Luhta Outletiin ja löysiin uudet tennarit vanhojen Tokmanin 5 euron tennareiden tilalle, jotka hajosi jo parin päivän käytön jälkeen (1. toisesta puuttui nauha, 2, kiristin nauhoja liian tiukalle joten tennari hajosi, AM korjasi pikaliimalla...). Osuin sopivasti sovittamaan tennareita, jotka oli alennuksessa -50% samaan aikaan kun tyttö liimaili niihin lappuja -70%. Hinnaksi jäi 9 euroa. No, onhan ne miesten tennarit, mutta mitä väliä.

Sieltä ulos tullessani ihmiset jonottivat Anttilaan SISÄÄN!!! ja jono oli ulko-ovelle asti! Hullun hommaa sanon minä.

 Niin. Se bussiepisodi. Napsahti taas pöllön päässä. Ja nokkakin lopulta. En ollut ihan niin kiltti mitä annan ymmärtää.
Kaupunkimme keskustaa myllätään ja myllätään. Bussin etupenkissä, mun kuuloetäisyydellä istui vanhempi täti joka jutteli kuskin kanssa. Oli jo aiemmin käynyt selville, että on menossa apteekkiin, kun kysyi, missä bussi pysähtyy.
Sitten puhui siitä, kuinka on niin paljon työttömiä, että on se kumma kun ei työ kelpaa, että tulisivat tekemään työt (kivetyksen) valmiiksi. Siinä jo teki mieli sanoa, että ehkäpä ei ole siitä kysymys, etteikö työ kelpaa, vaan siitä, että kaupungilla ei rahaa. On teetettävä työ sillä porukalla mikä jo on olemassa. Ja sillä halvalla porukalla. Mutta olin hiljaa. Mitä minä toisten keskusteluun puuttumaan...
Sen jälkeen puhuivat - ihan asiaa, myönnän - siitä, kuinka jalankulkijat ei pysy aitojen oikealla puolella, vaan tulevat sinne ajoradan puolelle.

"Niin kuin nyt tuokin tuossa, ja vielä sitten maata retkotetaan pitkin pituuttaan siinä" - ja äänestä kuului se mikä jäi sanomatta "juoppo". Maassa nimittäin makasi mies, jota oltiin jo auttamassa pystyyn, ja jonka naamasta, nenästä ehkä, en tiedä, valui ihan suoranaan verta, kuin hanasta!
En enää muista mitä ihan ensin sanoin, kun olin niin tuohtunut, mutta kun bussi siinä samassa pysähtyi ja täti jäi pois kyydistä, toivotin hänelle "Toivottavasti rouva pääsee apteekkiin kaatumatta ja loukkaamatta itseään"  Sain vastaukseksi "Minä kyllä huudan sitten apua jos kaadun". No hyvä....
Ai että olin kuulkaa  kiukkuinen!!! Kaikki maassa makaavat eivät aina automaattisesti ole juoppoja!
Hetken päästä kuuluikin kun paikalle tuli ambulanssi...
Että tämmöinen "bussiraivo" iski muhun tänään. Ehkä se oli joka sekoitti mun pään...

Jouduin vaihtamaan bussia ja kun odotin toista sitä bussia pysäkillä, tien toisella puolella oli ambulanssi. Vanhempi mies siellä oli kaatunut ja loukannut päänsä (näin veriläikän jalkakäytävällä myöhemmin) ja aika pitkään häntä hoidettiin ambulanssissa paikan päällä, ennen kuin lähdettiin viemään sairaalaan.

Mutta siinä sitä bussia odottaessa juttelin ihan toisenlaisen vanhemman tädin kanssa ja meillä oli oikein mukavaa, hyvillä mielin jatkoin matkaa kohti sovittua tapaamista :D

Toivottavasti tavataan Wiivuska vielä uudestaan!

Nyt odottelen - öö - tämän iltaisia synttärijuhlia ja sitten huomista tapaamista!
Kivaa tavataa teitä blogiystäviä :)

PS. Mietin jo, kuka olisi seuraava..... ;)

13 kommenttia:

  1. Huomenna nähdään! Minä tapasin tänään salaisen neuleystäväni viime keväältä. Anne oli tavannut sinutkin pikaisesti, ilmeisesti Wiivuskan kanssa. Pienet on näköjään nämäkin piirit välimatkoista huolimatta. Mua jännittää jo huominen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain - huomenna nähdään :)
      Ja tosiaan, Annen kanssa pikaisesti tavattiin eilen, toivottavasti hän ei saanut musta kauhean huonoa kuvaa, kun heti ensimmäisenä "avauduin" tuosta bussissa olleesta tädistä *nolo* Ettei vaan säikähtänyt mua.
      Mutta pienet on tosiaan piirit - maailma on kovin pieni, se tuli tänäänkin taas todettua :)

      Poista
  2. Nou hätä.. =) Tutkin ja tutkailen aina aluksi, olen muutekin ehkä hiljaisempaa sorttia =)
    Juu katsellaan uudelleen kun tulemme sinne päin ajan kanssa.. viikonlopun käynnit meillä aika sukkelia kun vierailemme yleensä esikoisen luona.. tai sitten hoidan tyttären asioita.. =)
    minua ei anttilan ryysikseen saa myöskään, maksan mielumin enemmän =)
    mukavaa viikonloppua sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotkos Wiivuska, jos sanon, että minäkin olen oikeasti ujo ja hiljainen? Et? Niin mä vähän arvelinkin... ei kukaan koskaan usko nykyään :D Mutta oikeasti olen. Nykyään musta vaan on tullut tämmöinen höpöttäjä, jostain syystä. Varmaan tuolla melonta- ja yhdistysharrastuksella on tekemistä asian kanssa, on ollut pakko oppia avaamaan suunsa :)

      Poista
  3. Kiitos viimeisestä sinulle! Toivottavasti kotimatkasi sujui hyvin. Oli oikein mukava iltapäivä. Kiva oli vihdoinkin tavata ja tutustua. Otetaan pian uusiksi. Jos vaikka miehelleni tulisi joku työkeikka teillepäin, niin voitais tavata jossain silläaikaa, kun mieheni tekee töitään. Katsele joku esteetön paikka valmiiksi sillä silmällä. Terkut AMlle ja ihanaista viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Oli tosi hienoa tavata viimeinkin ja iltapäivä oli tosi hieno! Kotimatka sujui hyvin. Sain ostettua lipun automaatista - se onnistui yllättävän helposti.
      Kotiin asti pääsin hyvin; sain kengät pois jalasta ja ehdin sohvalle istumaan ja ehdin sanoa, että oli tosi kiva iltapäivä.
      Sitten se tuli: kohtaus! Ja juuri kun olin sulle kertonut, että ne on ihan vaan lieviä poissaolokohtauksia, niin nyt se olikin lievä kouristuskohtaus, AM:n mukaan. Onneksi se ei kestänyt kun kaiken kaikkiaan joku 3-4 minuuttia, mutta kuitenkin. Sitten nukuinkin taas tunnin verran, kun iski hirveä väsymys.
      Mutta positiivista oli se, että se odotti kotisohvalle asti - ei edes tehnyt tuloaan junassa eikä bussissa :)

      Poista
    2. Voi ei tiedätkö yhtään, mikä kohtauksen aiheutti? Oliko tapaamisemme liian pitkä, jännittävä tai muuten vaan liikaa? Ehkä stressasit sitä kuitenkin, vaikkei mitään syytä stressata ollutkaan. Minusta meillä synkkasi hyvin ja meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joista riitti puhumista.

      Poista
    3. Luulen, että se johtui noista kammottavista helteistä - en ole ollenkaan helleihminen - mulla oli niitä poissaolokohtauksia muutamia tossa pari-kolme viikkoa sitten ja oli sellainen "huono" olo jo pidemmän aikaan. Ne oikeastaan jo ennakoi tuommoista isompaa kohtausta.

      Ei johtunut meidän tapaamisesta millään muotoa, älä huoli - meillä kaikki meni loistavasti. Paitsi, että minä taisin taas olla se, joka oli enemmän äänessä niin kuin yleensäkin *nolo*

      Poista
    4. Kaikki sujui loistavasti minunkin mielestäni. Kuten kerroin, olen luoteeltani rauhallinen. Mielelläni kuuntelin sinun tarinoita elämästäsi. Vieläkö teillä on kuuma? Meillä ukkosti vähän aikaa sitten oikein kunnolla. En ole käynyt ulkona, mutta toivottavasti ilma viikeni edes vähän.

      Poista
    5. Olet ihana <3 ja toivottavasti tavataan pian uudestaan!
      Meillä on vähän painostava ilma ja kahden-kolmen aikaan iltapäivällä oli tosi pimeää! Mutta ei tainnut edes sataa, saati sitten ukkostaa. On täällä mittarin mukaan vähän viilentynyt ulkona, eiköhän tää täällä sisälläkin helpota.
      Meillä ei ole koko kesänä ollut kunnon ukkkosta, ja niin kuin mä olen odottanut! En ole osunut ukonilmaan muutenkaan.

      Poista
  4. Ihanaa viikonloppua Wiivuska ja Susanna - ja toki muutkin, jotka tänne vielä eksyy :)

    VastaaPoista
  5. Mulla näyttää olevansamoja geenejä kuin sulla. Ärsyynnyn just tuollaisista sanomisista ja aika usein paukautan mielipiteeni ilmoille. Näistä ei Mies ja tytär aina tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä asiasta saa minusta sanoa. Eikähän sitä tarvitse rumasti = kiroillen ja haukkuen sanoa, voi sanoa ystävällisestikin, se jopa usein menee paremmin perille; loppujen lopuksi :)
      Olen ehkä antanut itsestäni kiltimmän kuvan kuin olenkaan; mutta silloin kun heikompaa sorretaan, edes puheissa, olen kyllä valmis puolustamaan.

      Poista