30 kesäkuuta 2016

Onko mussa oikeesti jotain pöllöä?

Kesäkassivaihdossa sain jo kuukausi sitten Ouskulta pöllökassin, ystävät naamakirjassa kirjoittavat "näin tämän pöllön..." tai "siellä oli paljon pöllöjä, niin tulit mieleeni". Kummallista.

Äitirakas nyt tietysti on ihan eri juttu, onhan se tuntenut mut jo niin kauan, niin kai sillä nyt on sitten jotain tietoakin asiasta... ja sillä perusteella se kai oli tämmöiseen päätynyt.

Kiitos kun saan vielä näinkin vanhana tarvittaessa olla suojassa siipiesi alla ❤


Kesäkassi 2016 - mikä yllätys!

Osallistuin ensimmäistä kertaa tähän kesäkassivaihtoon koskaan ja Ousku kyllä yllätti mut niin täysin, etten tiennyt, miten päin olisin ollut. AM voi sen todistaa. Hihkuin tässä "omalla" sohvallani ihmetyksestä - paketin sisältö oli niin runsas, että ei mitään rajaa :D

Paketissa ei nimittäin ollut vain yksi kassi. Eikä edes kahta kassia. Vaan KOLME kassia!

Mukana olleessa, itse tehdyssä, PÖLLÖkortissa luki, että Ousku oli idean saatuaan astellut kangaskauppaan ilman ohjetta, pelkkä idea mielessään. Lopputuloksena oli, että kangasta oli ulos tullessa pikkuisen liikaa... :D

Kun itse idea, kuvas vasemmalla oleva aplikoitu PÖLLÖkassi oli valmis, oli kangasta jäljellä vielä niin paljon, että siitä syntyi vielä kaksi kassia lisää: tuo isompi kassi jossa on oranssinpunainen iso rusetti ja vielä alempana oleva pieni kassi, jossa on kaunista, tummaa loimusametin tapaista kuviokangasta. Sain siis kaiken kaiken kaikkiaan kolme kassia!
Kassien lisäksi paketissa oli mukana Inkivääri -teetä ja salmiakkisuklaata - jonka syömiseen ei kauan mennyt, siinä AM muisti auttaa :)



Arvatkaa muuten minkä kassin otin käyttöön ihan saman tien?

Ja arvatkaa, sainko pieniä suorituspaineita noista Ouskun lähettämistä kasseista? Ja kuinkas sitten kävikään... Kun aina sattuu ja tapahtuu..... Jään odottamaan kuka kyselee saamansa paketin perään...siitä se lähtee :)



25 kesäkuuta 2016

Pöllömäistä juhannusta :)

Kiitos Sannille - tämmöinen pöllö tehtiin yhteistyössä Pojan kanssa. Enhän minä malttanut olla aloittamatta kun nämä hamahelmet sain, sen verran lapsetti :D Ja kun Poika kun tuli tänään käymään ja näytin tekelettä hänelle ja kysyin haluatko tehdä tämän loppuun... niin tässä se nyt on:


Konkreettisesti se jäi tänne mulle kotiin, mutta "lähetin sen" Pojan turvaksi, kun lähtee huomenna n. viideksi viikoksi reissuun.

22 kesäkuuta 2016

Turvallista juhannusta: olkaa varovaisia niin tulen kuin vedenkin kanssa!

Toivotan teille kaikille

Ihanaa Juhannusta

ja nyt jo muistutan: olkaa varovaisia tulen kanssa! Vesi ja sammutuspeite lähelle tulta! 

Muistutan tästä sen vuoksi, että meillä oli tänään kotona "läheltä piti" -tilanne: oli tarkoitus lämmittää ruokaa, mutta laitoin päälle väärän levyn ja tietenkin sillä levyllä oli pannulappu, joka ehti syttyä tuleen. Onneksi AM oli kotona eikä sen suurempaa vahinkoa tapahtunut. Palanut pannulappu, kauhea savu, hellan levyn kohtalo vielä epäselvä ja pahaa mieltä (minulle).

Henkilövahinkoja ei sattunut, mutta sen se taas opetti ja muistutti, että hellalla ei pidetä mitään muuta kuin se/ne astiat kuin missä valmistetaan ruokaa.

Ja toinen asia mistä muistutan:

Vesille vain selvinpäin ja vesillä pelastusliivit tai kelluntaliivit päällä! Liiveistä ei ole mitään hyötyä penkin alla, vain päällä olevat liivit kannattavat, jos joutuu veden varaan. 

Turvallista juhannusta!

Rakkaudella,

HelvetinPöllö

21 kesäkuuta 2016

Suomi Meloo, päivä 1 - auton pakkaus, kerta 1

Nyt se on takana, Suomi Meloo 2016. Melottiin ja autoiltiin Keuruulta Padasjoelle. Melontamatkaa tuli yhteensä reilut 500 kilometriä, autoilla ajeltiin varman vähän reilummin.
Joukkueita viestiin oli ilmoittautunut reilut 50 ja melojia yhteensä hippasen yli 400. Siinä vähän numeroita :D

Mun ja työparini työ alkoi jo torstaina auton pakkaamisella, Äitirakas oli meillä apuna ja ilman hänen apuaan emme olisi kyllä urakasta selvinneet. Olin mennyt "mummolaan" jo keskiviikkoiltana yöksi ja sillä aikaa kun muut oli melomassa, yritin tehdä meille jonkinlaista karttaa avuksi, miten olisi tavaroita muovilaatikoihin pakattu, mutta eipä siitä juuri apua ollut - tavaraa oli niin paljon.

Tein myös inventaariolistan valmiiksi, jotta inventaarion tekeminen olisi helppo tehdä sitten kun viesti on loppu. No juu - lopputuloksen varmaan arvaatte? Listaa ei löytynyt mistään perjantaina, silloin kun sitä olisi tarvittu. Löysin sen sunnuntaina. Sieltä missä sen pitikin olla. Niin mua, NIIN mua. Työparin tabletillakin yritettiin päästä mun sähköpostiin, se olisi ollut siellä - yritettiin saada apuakin. Juu juu, on oikea salasana. Ja sillä punaisella sekunnilla, kun pyysin kotona perjantai-iltana AM:ä kirjautumaan mun naamakirjaan, niin tajusin, etttä eipäs, salasana oli VÄÄRÄ! Voi kissin villat! No mutta se siis siitä inventaariosta, se oli siis silloin lopetuspäivänä, siitä aloituksestahan mun piti.

Torstaiaamuna ajettiin siis Äitirakkaan kanssa reippaasti puhelimen navigaattorin ohjeen mukaan vain hiukan harhaan - väärään paikkaan. Kun oli uusi osoite ja vanha osoite. Ja me mentiin sinne uuteen osoitteeseen kun piti mennä sinne vanhaan. No, ei se mitään, ei siinä mennyt kuin viisi minuuttia hukkaan :D Ne on ne navigaattorit. Ja niiden käyttäjät....

Työpari tuli vuokratulla pakettiautolla suorinta tietä oikeaan osoitteeseen..

Mutta sitä tavaraa...sitä oli... Ja kun se piti laskea, tarkistaa lähetysluettelot ja pakata niihin meidän omiin numeroituihin muovilaatikoihin. Jotta voisin taas illalla = yöllä tehdä hinnaston kuta kuinkin luettavan muotoon.
Välillä käytiin syömässä ja myöhemmin myös kahvilla. Ilman taukoja ei olisi kyllä jaksanutkaan.
Mutta kyllä se sitten kun pääsi vauhtiin ja sai jonkinlaisen tolkun siihen hommaan, lähti sujumaan ja oikeastaan se meni aika nopeastikin. Se vain tuntui aluksi kuin oli talsinut liimassa. Ja kun samalla piti selvittää kassajuttuja ja maksupäätejuttuja ja onko kaikki muut paperi- yms. hommat mukana. Kuten esim. meidän myyntiryhmän työkalupakki - sieltä löytyy kaikkea sellaista, mitä muilta ei löydy, mutta mitä monta kertaa tullaan kysymään ;)
Mummuni sanoin - ja jota jo töissä käytettiin mun kohdalla! - "mitä xxxx = myyntiryhmältä (tai mun tapauksessa Pöllöltä) ei löydy, sitä ei tarvita :)

Kun tavarat oli pakattu; oli meillä vielä varaston omistajakin apuna, ettei ihan kolmin naisin tarvinut hommaa hoitaa, laatikot pakattiin autoon tiettyyn järjestykseen ja samalla harjoiteltiin/opeteltiin miten ne sinne pitää pakata. Laatikot on siis numeroitu, syystä että tietyn numeroisiin laatikoihin tulee tiettyjä tavaroita ja kun laatikot pakataan autoon numerojärjestyksessä, ei koko autoa tarvitse aina purkaa joka paikassa etsiäkseen sieltä jotain - pitää vain tietää minkä numeroisessa laatikossa ko. tavara on. Nokkelaa vai mitä? Ihan aina se ei tietysti toiminut, mutta noin pääsääntöisesti ;)

Kun auto oli vihdoin viimein pakattu, päästiin kotimatkalle - kello oli just 21 kun olin kotona. Ja vielä niitä paperihommia.....Perjantain puolellehan se taas meni. Siinä vaiheessa kun istuin tietokoneella ja tein hommia niin, että pidin silmiä auki vuorotellen, totesin, että nyt on paras mennä nukkumaan! Loput ehdin ehkä tehdä aamulla ja jos en, niin teen ne autossa matkalla!

Eli Hyvää Yötä!

Kiitos Siniselle Sohvalle!

Postiluukku kolahti tänään taas siihen malliin, että sieltä tuli kirjeen lisäksi joko joku lehti tai sitten joku paksumpi kirje.. No tuli kumpikin, eikä kirjettä. Tuli joku lehti, joka meni suoraan lehdenkeräyslaatikkoon ja tuli pehmopakettiin pakattu kortti. Minulle.

Siniseltä Sohvalta. Kuvaa en ehtinyt ottaa, kun olin niin innokas avaamaan kirjeen sisällä olevan paketin, mutta paketista paljastui sellofaanipussiin pakattuna tällaiset:


Tietenkin kauniin kortin kera!

Kiitos kaunis Siniselle Sohvalle; aurinkoista ja lämmintä juhannusviikkoa myös teille!

SNY kierros on ohi ja sen kunniaksi ystäväni lähetti minulle uuden DVD-laitteen ;)

Entinenkin toimii kyllä vielä hyvin, mutta onhan se hyvä olla toinen varalla... Oikeasti, sen verran on vielä turnausväsymystä viime viikolta, että vaikka postiin mennessä arvasin - tai oikeastaan tiesinkin - mistä paketista on kyse, niin siinä vaiheessa kun postitäti toi paketin käsiini, niin hetken aikaa mietin tosissani, että missä ihmeen välissä olen tilannut meille uutta elektroniikka kotiin :D  Huh huh..

Ensin piti tehdä kauppareissu, ennen kuin pääsin avaamaan pakettia ja tietenkin se kutkutti siellä takapenkillä ja sitten sohvalla kauppakassien purkamisen ajan. Mutta sitten pääsin sen kimppuun: tämmöinen paketti se oli, kirjeen kera tietenkin


Neulojan päiväkirja - ihana, sinne voin kirjata kaikki työt mitä olen tehnyt; kenelle, mistä langasta, silmukkamäärät ja vaikka mitä. Ihana kirja, olen tuota aina välillä katsellut. Tietenkin lankaa: keltainen ja sininen teeteen Bamboo & co - mulle ihan uusi tuttavuus, sekä vihreä Novita Kotiväki Kartano. Uusi tuttavuus sekin. Katsotaan mitä niistä tulee. Ohjeiksi Ystäväni oli laittanut Novita Kartanosta virkatun lierihatun - se on kyllä tehtävä, sitä olisi kaivattu jo viime viikolla :) Toinen ohje oli Luottoliina, tiskirätti. Sitäkin on pakko kokeilla. Lisäksi mukana oli hemmotteluun Lemon juice & glycerine käsivoidetta, kynsiviiloja ja ihanan kirkkaanpunaista kynsilakkaa.

Ai nuo pöllöt? Salainen Ystäväni arvasi tai siis oli tutustunut minuun niin paljon, että tiesi, että olen vähän hassu :D Siinä on niitä semmoisia hamahelmiä ja niistä voi askarrella pöllöjä!

Voi Siskorakas, tulkaa käymään, niin voin Duracell -pupuni kanssa askarrella pöllöjä, joohan? Ensimmäisen jo kyllä aloitin, oli ihan pakko :D Mutta ostetaan lisää helmiä sitten.

Koko paketti oli ihana, mutta sydämeni sulatti ja sai taas roskia silmiini nämä kaksi: nämä ovat Salaisen Ystäväni lasten näkemyksiä pöllöstä, ensimmäinen 4-vuotiaan ja toinen 5-vuotiaan.

 

Ja kuka on tämä Salainen Ystäväni, joka on koko kevään ilahduttanut minua näillä ihanilla paketeilla? Hän on Sanni, joka päivittää omia kätten töitään ja pitää blogia Kantapään kautta -neulepäiväkirjani -blogissa.

Miten voin kyllin kiittää sinua tästä keväästä - todellakin toit siihen iloa!










18 kesäkuuta 2016

Univelkaa - ehkä vielä vähän maksettavana

Tervehdys teille rakkaat ystävät. Ihan lyhyen päivityksen kirjoitan, kertoakseni että olen vielä hengissä ja aion kyllä kertoa tarkemmin menneestä viikosta - sitten kun univelka on nukuttu ja tavaroita vähän purettu ja semmoista.

Kotiin kuitenkin palattu ja normielämään: kylmä kahvi kaadettu valkoiselle paidalle heti aamutuimaan :D

Suomi Meloo on siis takana: Keuruulta Padasjoelle, viikko siinä meni, monta mutkaa tuli tehtyä, ihan heti ei pitäisi tulla halipulaa mutta ikävä kyllä. Nyt jo.

Ihan ensimmäisenä päivänä tapasin blogitutun - nimenomaan "tutun". Höpötystä olisi riittänyt varmaan vaikka aamuun asti; tuttu tuntui tutulta alusta asti. Mutta siitäkin lisää sitten kun alan ihan oikein kertomaan koko viikosta.

Viikon aikana oli tullut postikortti - kortin salaperäisestä tekstistä päätellen se on Salaiselta Neuleystävältäni? Ei, en vieläkään tiedä kuka hän on? Ehkäpä ensi viikolla tiedän.
Toivottavasti :D :D  Jännittää!!!

Nyt pitää mennä muka-aamupalalle, klo on kohta 14...

Hei vaan!

04 kesäkuuta 2016

Valmis aloitettavaksi

Nyt se on valmis aloitettavaksi. Aika kauan siinä meni ja sormen päät on hellinä. Tein mä välillä kyllä muutakin, etten mä tuota yhteen menoon tehnyt, on nimittäin aika tylsää hommaa. Mutta sitten kun aloittaa sen varsinaisen työn, niin tuosta on suuri apu. Tuosta apuruudukosta meinaan.
Harmi, etten voi tästä tämän enempää kertoa, sillä tämä on semmoinen "hyshys-työ" - tästä kerron teille sitten joskus kun se on valmis. Mutta tästä se siis alkaa:



Nämä voin teille kuitenkin esitellä, sillä olen unohtanut nämä kokonaan. Tai olenhan mä nämä muuten teille esitellyt, mutten näin. Ja seli seli seli ☺☺Voisikohan asioita vielä vaikeammin selittää ☺☺
Eli SNY:ni on lähettänyt kahdessa kirjeessä nipun sukkaohjeita: Niina Laitisen Taimitarhan Kevät ja toisessa Romanssi. Mietin, miten säilyttäisin nuo ohjeet niin, että ne pysyisivät siisteinä, mutta myös luettavina sitten kun tulee hetki, että pääsen niitä tekemään. Ja keksinpäs: hyllyssäni on paljon erilaisia askartelutarvikkeita, myös erilaisia kartonkeja. Niinpä kopioin kansilehdet kartongeille ja tein niistä kannet, kartongeista myös takakannet jotta sain vihkosista vielä tukevampia. Vielä reiät ja paperinarua; näin mulla on kaksi ohjevihkosta odottamassa tulevaa syksyä ja talvea - näistä kun teen jokaisen ohjeen niin siinäkin on jo tekemistä ☺☺
Kiitos SNY:ni näistä neuleohjeista!

Kuvaaminen ei oikein onnistunut, värit eivät näy oikein, mutta alempi, Taimitarhan kevät on kellertävä, vihreällä paperinarulla ja päällimmäinen, Romanssi on vihertävä punaisella paperinarulla.

03 kesäkuuta 2016

Kiire kuin eläkeläisellä - mä harjoittelen jo

Tää on taas tämä aika vuodesta, kun mulla on muka kiire - soitan sinne ja tänne ja kaikki se aika minkä jaksan ja pystyn olemaan tietokoneella, menee siihen, kun etsin kaikki ne paperit mitkä pitää muistaa tulostaa mukaan ja mietin mitä ihmettä me voidaan ottaa myyntiin; mitä meidän tämän kesäiset asiakkaat ostaisivat. Tuttua ja hauskaa, mutta toisaalta väsyttävää puuhaa, eikä mun suinkaan ole tarvinnut sitä yksin tehdä, ehei.
Kysehän on siis joka kesäisestä Suomi Meloo -tapahtumasta ja mulla on uusi ihana työpari, jonka kanssa meillä on jo nyt ollut monta hauskaa hetkeä, kun on asioita mietitty ja pohdittu - nenätysten ja puhelimitse. Tässä taannoin mun piti ihan vaan äkkiä soittaa ja kysyä, että käykö näin; ajattelin, että puheluun menee ehkä n. 10-15 minuuttia....kehtaanko tunnustaakaan...siihen meni hippasen reilu 2 tuntia  Mutta asia tuli hoidettua ja sehän on se pääasia, eikö totta?

Muistan joskus aikaisemmin kuulleeni, että meistä entisen työparini kanssa sanottiin, että jos ei muuten, niin siitä tietää missä me ollaan, kun kuuntelee mistä kuuluu iloinen nauru - naurua ei tule jatkossakaan puuttumaan, sen voin kyllä luvata, niin hyvin meillä kyllä osuu huumorintaju yksiin ja huumorinkukka kukkii. Ja eikös ne sano, että huumorinkukka se on kaunein kukka?
No se siitä.

Mutta muutenkin on ollut kiirettä. Kävin viime viikolla työpaikalla lähettämässä entisen esimieheni eläkkeelle; hän on aikanaan, siis 22 vuotta sitten ottanut mut töihin, joten vaikka en olekaan kohta neljään vuoteen ollut töissä, niin katsoin, että on se ihan kohteliasta käydä lähettämässä hänet eläkkeelle. Juhlat oli mukavat; oli nähtävillä paljon valokuvia, joku oli kirjoittanut upean runon hänen työurastaan ja muutenkin kirjoittanut muisteluita hänen urastaan. Paljon muisteltiin työkavereiden kanssa vanhoja asioita - ja naurettiin, tietenkin. Nauru, kyllä sillä vaan on kumma vaikutus.

Edellisenä päivänä olin tavannut Itä-Suomesta tulleen ystävän; hänen kanssaan istuttiin sataman kahvilassa ainakin kolme tuntia höpöttämässä ja tekemässä käsitöitä! Välillä toki haettiin vähän juotavaa ja syötävää - jo ihan senkin takia, kun aurinko paistoi ja paahtoi, aurinkovarjosta huolimatta.
Olin ihan varma, että me päästään seuraavan päivän paikallisen lehden tekstiviestipalstalle "siellä sitä vaan istutaan kahvilan pöydässä varaamassa paikkoja, kun tehdään käsitöitä eikä edes kahvia juoda jne jne". Mutta ei, ei ainakaan nettilehden puolella ollut naputusta moisesta.

MUTTA! Ette usko mikä hauska sattuma sattui. Kahvilan terassilla oli kieltämättä ajoittain ruuhkaa ja meiltäkin sitten kaksi meitä vanhempaaa naista kysyi, saako tulla istumaan. No toki, koska pöydät ja penkit ovat pitkiä. Siinä jo kysyjää katsoessani katsoin, että onpa tutun näköinen, mutta kukahan hän voisi olla. He puhuivat omiaan ja me omiamme, mutta aina välillä vaivihkaa vilkaisin tätä naista ja tulin aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että olen hänet jossain tavannut aikaisemminkin; olisikohan hän äidin tuttu? Lopulta tuli sellainen sopiva hetki ja rohkaisin mieleni: "Anteeksi, mutta te näytätte kyllä todella tutulta, olemme me tavanneet jossain?"
No hänkin sanoi, että minä näytän tutulta, mutta ei saanut päähänsä, mistä voitaisiin olla tuttuja. Kysyin olisiko hän ollut töissä paikassa xx (Äitirakkaan entinen työpaikka, todennäköisin paikka). Ei, ei siellä, mutta hän oli yli 30 vuotta, jos nyt oikein muistan, töissä paikassa yy. No niin, siinä se on! Minäkin olin siellä töissä - joskus siinä 80-90-luvun taitteessa! Eli olemme olleet työkavereita joskus aikanaan  Minä vaan olin siellä niin vähän aikaa, ettei mua varmaan kukaan muistakaan. Olin jonkun tällaisen henkilöstövuokrausyrityksen kautta. kiireapulaisena selvittelemässä asiakkaiden lähettämiä suoraveloituslomakkeita. Mutta siinä taas todettiin kuinka maailma on pieni, tai ainakin meidän kotikaupunkimme



Tässä pöllö, joka lensi meille Englannista. Tähän saa valot, mutta odottelen elokuun pimeitä iltoja ja sytytän valot sitten. Kiitos Äitirakas.