maanantai 14. maaliskuuta 2016

Muumeja, pöllöjä, kettuja, pupuja, oravia

Kävin kerran isolla kirkolla. Se oli silloin kun jututin sitä nuortaa miestä, joka opiskelin lentäjäksi. Minä, ujo ja hiljainen hämäläinen.

Sillä reissulla kävi niin, että olin unohtanut puhelimen laturin kotiin ja jouduin sen koko menopäivän pitämään puhelinta päällä, kun odotin soitto lääkäriltä - sitä soittoa ei koskaan tullut. Ja laturin puuttumisen huomasin vasta sitten kun olin tädin luona. Ja tuohon iföyniin ei käy mikään muu kuin sen oma laturi. Tietenkään. Sitten yritettiin säästellä akkua.

Seuraavana päivänä oli tapaaminen päärautatieasemalla. Olin kysynyt Tädiltä tarkat ohjeet, moneltako pitää lähteä, että olen varmasti ajoissa paikalla. Olin ilmoittautunut aamulla AM:lle ja kertonut puhelimen tilanteen - ja sanonut, että ilmoitan kun lähden tulemaan kotiin päin. Kurkkasin siinä samalla kuitenkin sähköpostini ja.. treffikumppani olikin ilmoittanut, että joutuu valitettavasti perumaan treffimme. Viestissä luki, että, jos saan viestin klo xx mennessä, niin ehdin vielä kuitata viestin vastaanotetuksi. Vaan kun mulla ei ollut hänen puhelinnumeroaan, niin laitoin sähköpostia. Joka ei sitten tavoittanut häntä. Suljin puhelimen.
Ja lähdin junalla keskustaan, ajatuksena tarkistaa tuleeko hän paikalle ja jos ei niin lähden sitten kotiin.
No, kotikylään ei tietenkään lähtenyt sopivasti junia, joten pyörin asemalla kuin...no pyörin ja ihmettelin ja katselin...ei näy... ei näy... ei näy... ja yhtäkkiä siinä hän on ☺☺☺☺☺

Mentiin syömään lähimpään ruokapaikkaan mikä löydettiin ja taas saatiin reilu pari tuntia kulumaan kuin siivillä, ennen kuin oli mun aika lähteä kotiin - ihana ystävä saattoi mut junaan asti 
Häneltä sain myöhästyneenä joululahjana sekä matkatuliaisena...arvatkaa mitä?

"Kuppi teetä ja villasukat auttavat aina"
Tämmöiset ihanuudet! Pitäisi leipoa, vielä en ole kokeillut  
Mutta kyllä kyllä vielä jonakin päivänä kokeilen, mulla on toinenkin, toisenlainen pöllömuffinssivuoka, niin kokeilen molempia sitten yhtä aikaa 


Kotimatkalla sain tällä kertaa vieruskaveriksi pienen tytön, n. 4-5 vuotiaan, äitinsä istui vastapäätä. Sen verran tein tuttavuutta heidänkin kanssaan, että kysyin äidiltä, mahtaako hän tietää mihin aikaan juna olisi meillä kotona, Kerroin, että puhelimessani on niin vähän virtaa, että juuri ja juuri pystyn ilmoittamaan AM:lle milloin tulee hakemaan. Hän ystävällisesti omalla puhelimellaan tarkisti aikataulun; he kun jäivät jo aikaisemmin pois. Miten niin suomalaiset ovat jäyhiä ja töykeitä? Se riippuu ihan sinusta itsestäsi, miten sinä käyttäydyt muita kohtaan - minä olen sitä mieltä! 

Ja sitten tuli taas konduktööri myymään lippuja. Pikkutyttö vieressäni sai Muumilipun! Minä tietysti vuorollani kysyin, pääsisinkö minäkin kotiin Muumilipulla. Tottakai, vastasi konduktööri, mutta se maksaa 100 euroa! Hups. Taidan sittenkin ostaa ihan tavallisen lipun, se kun on halvempi.
Konduktööri myi lipun ja sanoi: Mutta saat sä tämmöisen Muumilipunkin, jos sulla on joku jolle antaa tämä?! No on, kiitos kovasti, lähetän tämän oitis Englantiin, että sieltä voi tulla tänne Suomeen Mummolaan!
Ja niin kirjoitin lippuun määränpääksi Mummola ja laitoin lipun menemään pikku Duracell-pupulle Englantiin - Siskorakas taisi tykätä, oli vissiin vähän hommia, kun sai selittää, miksei sillä voinut ihan heti lähteä Mummolaan sieltä asti 


Lipun mukana lähetin pipon, jossa oli kettuja, oravia, pupuja ja tietenkin pöllöjä 
Ja Siskorakkaalle kortin, jonka pikku Duracell-pupu oli myös ominut. siinä oli kuulemma lukenut näin:
"Hello xxx, hope you are having a lovely day, hope you have a lovely day and lots and lots of kisses"


Niin ja se lääkäri. Oli ollut kipeänä sinä päivänä kun sen piti soittaa. Oli yrittänyt soittaa seuraavana päivänä, kun mulla oli puhelin kiinni, kun säästin sitä akkua, kun ei ollut sitä laturia, että olisin saanut sen silloin yöllä ladattua. Niin mun tuuria. Soitin sitten itse sairaalaan ja sain uuden soittoajan. Soitin omalle hoitajalle, etteikö sitä aikaa voisi aikaistaa ja sain samalla kuulla, että se lääkäri on osa-aikaeläkkeellä. Ja osan työajasta tekee päivystystä ja vain osan poliklinikkatyötä. Saan varmaan kohta uuden lääkärin, mutta kenet. Oh 'hit.

6 kommenttia:

  1. Meitä osa-aikaisia on joka paikka täynnä. Mutta kohta on sitten vain uusia ja nuoria, kun meistä tulee kokoaikaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minulla ole osa-aikaisia vastaan mitään :) Hyvä, että olette opettamassa nuoria tavoille ;)

      Poista
  2. Tässä ilmoittautuu yksi kokoaikainen. Toivottavasti teillä ei ole mitään kokoaikaisiakaan vastaan. Sehän on tavoitteena Osakaisella ja HelvetinPöllöllä.
    Johan sulla oli taas päivä. Kivat jutut lähetit Englantiin. Ihana pipo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mitään kokoaikaisiakaan vastaan, ehei :)
      Mulle kelpaa tällä erää ihan mikä titteli tahansa, kunhan vaan olis jonkinlaisia tuloja :) Mutta kaikki järjestyy taas, kunhan olen ottanut pienet nokoset ;)

      Poista
  3. :) :) :) :) <3 Ilmoittethan kun ryhdyt kokeilemaan molempia muffinssivuokia, vink vink t.innoissaan maistelemaan tuleva, jolla ei toivottavasti tällä kertaa roiku nenäliinan palaset silmien alla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ilmoittelen, eikä se nenäliinakaan haittaa, kaveria aina kaivataan ;) Selviää mihin viittaan, kun luet päivityksiä eteenpäin :) (14.3.2016)
      Mutta älä osta junassa Muumilippua, se on kallis :D

      Poista