torstai 31. maaliskuuta 2016

Eksyin toiseenkin Neulekerhoon

Pääsiäinen meni rauhallisesti kotioloissa, kahden kesken. Pitkäperjantain olin vieläpä yksin kotona, kun AM pyörähti äidillään. Oli oikeastaan ihan kiva olla yksin kotona, eikä perjantai niin pitkäkään ollut, niin aina lapsena. Tuliaisiksi sain mämmiä ja vaniljakastiketta, nam. Ja siinä pääsiäisen herkut, en yhden yhtä pääsiäismunaa syönyt. En edes herrrrrkullisia ruohomunia.

Tiistaina ja keskiviikkona olikin sitten vähän enemmän sutinaa ja suihketta.  Tiistaina soitin ihan ensimmäisenä työterveyteen ja varasin ajan lääkärille - sain ajan keskiviikkoaamuksi klo 9.10. Tässä vaiheessa en muistanut yhtään, että mulle on tulosssa vieras keskiviikkoaamuna, ja mun pitää olla häntä vastassa kaupungin toisella puolella 10.45. No, sitten kun muistin, laskin että ehdin loistavasti kävellä ko. matkan eli ei tarvitse vaivata AM:ää vaan voin mennä bussilla. Kaikki hyvin, voin jatkaa tiistaipäivääni 

Ensin kävin tapaamassa uravalmentajaa ja kun nyt satuin olemaan lähellä, niin kävin samalla moikkaamassa työkavereitakin. Iltapäiväksi olin sopinut tapaamisen Ystävän kanssa kaupungille kahvilaan. Tuttuun ja turvalliseen, jossa on ihania leivonnaisia ja makukahveja ja vaikka mitä. Siellä on tavattu muutaman kerran, höpötetty pari-kolme tuntia ja tehty ristipistoja. Niin kävi nytkin: reilut kaksi saatiin kulumaan tuosta noin vaan, sitten keksittiin, että lähdetään tutustumaan kaupungin lankakauppaan 

Valkosuklaakaakao - meinannut raaskia juodakaan. Kaverina vastapaistettu voisilmäpulla, ihan kuuma!


Mulle lankakauppa oli tuttu, mutta toisesta kaupungista tulleelle Ystävälle ei. Astuttiin sisään ja huomattiin, että siellähän olikin Neulekerho! Meidät toivotettiin iloisesti tervetulleiksi, vaikka mentiin ihan vain "käymään kaupassa" - mutta sitten kävikin niin, että jäätiin sinne muiden joukkoon; me pistelemään ristipistojamme ja muut neulomaan ja virkkaamaan. Oli tosi mukava tunnelma ja solahdimme mukavasti joukkoon. Mutta sitten!
Ovi kävi ja sisään astui pitkä nainen. Näin vain sivuprofiilin ja selän, mutta jotenkin ne vaikutti tutuilta ja kysyin "Ei kai se vaan ole Xxx?" ja vastaus oli "No kyllä se vaan on Xxx!" - Siskorakkaan paras ystävä! Kaiken muun höpötyksen lisäksi suunniteltiin Siskon häät - sitten kun se joskus menee naimisiin  Kotimatkalla laitoin Siskolle viestin, että joko Xxx ehti laittaa viestin, että me nähtiin. Tuli vastaus "Joo, ja mun häätkin on jo kuulemma suunniteltu". Nii-in, mitä sitä ei isosisko ja paras ystävä tekis puolestaan 
Kiva päivä oli ja varmaan tulee mentyä Neulekerhoon uudestaankin, siellä tuntui olevan tosi mukavaa porukkaa!





perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäistervehdyksiä postitse ja puhelimitse

Pitkäperjantai ei ollut tänä vuonna niin pitkä kuin se aina lapsena oli, nimensä mukaisesti. Olin yksin kotona, AM lähti käymään äidillään ja minä jäin yksin kotiin, aikomuksenani tehdä keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi. Ja sainkin jotain valmiiksi, ei sen puoleen, mutta enemmän aikaa taisi vierähtää tässä koneella uusia ohjeita etsien. Tai paremminkin, miten sen sanoisi, "vanhalle koiralle uusia temppuja" etsiessä - eli kun olen jonkun asian joskus oppinut tekemään tietyllä tavalla, niin nyt sitten keksin etsiä netin ihmeellisestä maailmasta, voisiko jonkun asian tehdä helpommin/siistimmin/paremmin. Kuten esimerkiksi tämän - kun teen raidallisia sukkia, miten vaihdan langan niin, että vaihtokohdasta tulee siisti. Kirjoitetusta ohjeesta en oikein ohjetta hoksannut, mutta kun katsoin videon, niin sehän olikin ihan helppo homma. Ja kyllä vain, tuolla tavalla tulee siistimpää jälkeä. Oppia ikä kaikki.

http://www.garnstudio.com/lang/fi/video.php?id=231

Mutta niistä pääsiäistervehdyksistä mun piti kirjoittaa. Tuo oli vain tuommoinen "lyhyt alustus" ;)
Posti toi kaksi pääsiäiskorttia; toisen Osakaiselta ja toisen Possu Munkilta - iso kiitos kummallekin.


Tekstiviestillä sain tällaisen pääsiäistervehdyksen - nämä olette kyllä nähneet jo aikaisemminkin: 



Ja kun kerran olin yksin kotona, niin "lakkasin varpaankynteni" :D Eli otin käyttöön uudet, Salaiselta Neuleystävältä saamani sukat. Ovat kuin mulle tehdyt. Ai mutta nehän olikin mulle tehdyt :D Kiitos vielä, sinä Salainen Ystäväni, sukat on ihanat! 

Ja päivätorkut tietenkin, pöllöpeiton alla, piti ottaa ;)  Siinähän se päivä sitten menikin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Iloista Pääsiäistä kaikille!

Pöllö toivottaa kaikille lukijoille

OIKEIN ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!




Aurinkoa jokaiselle, että päästään kaikki ulkoilemaan edes vähän!

Jos oisikin niin iso suklaamuna,
et’ kuljettamiseen tarvittais’ juna.
Mut’ eihän sellaisia mikään tipu muni,
se on vain pääsiäisen haaveuni.


Possu Munkille ja Osakaiselle ISO KIITOS korteista - enpä ole aikoihin pääsiäiskortteja saanutkaan (viime vuonna? - tallessa on, jos postipoika toi, älkää huoliko, muisti vain pettää), mutta vielä vähemmän lähettänytkään...

Pääsiäisestä tuli mieleen. Olen aikaisemmin kertonut teille mummolan naapurissa kesäänsä viettäneestä Malisen sedästä, hänestä jonka tulosta aina tiesi, että nyt on kesä tullut.
Hän muisti aina joka ikinen vuosi lähettää pääsiäiskortin meille, minulle ja serkuilleni. Kortti tuli aina minun nimelläni, mutta oli osoitettu myös serkuilleni. Korttien, tai ainakin joidenkin niistä, pitäisi olla tallessa. Täytyypä joskus käydä kellarissa tarkistamassa :)


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kerroslaskureita

Salainen Neuleystäväni oli laittanut pakettiin kerroslaskurin, semmoisen digitaalisen sormeen laitettavan. Pääsin heti perjantaina kokeilemaan sitä, kun aloin tekemään Ystävälle kynsikkäitä ja sain sillä laskettua varren kerrokset ja kämmenen kerrokset. Nyt kynsikkäät odottavat tuolla UFOina, kun tein valmiiksi pöllösukat toiselle Ystävälle ja olen tänään yrittänyt, huom. YRITTÄNYT, tehdä toisia sukkia valmiiksi kolmannelle Ystävälle. Jotenkin ne ei vaan nyt ole edenneet kovasti. Mutta vähän kuitenkin, ja niissäkin olen tarvinnut kerroslaskuria. Se ON kätevä.

Aikaisemmin käytin kerroslaskurina Clas Ohlssonilta ostettua "Kappalelaskuria/nelinumeroista henkilölaskuria". Semmoista jota saattaa nähdä joissain tapahtumissa juuri henkilölaskurina, kun halutaan tietää kuinka paljon väkeä tapahtumassa on. Semmoinen "naksutin". Ihan kätevä se on ollut sekin.

Mutta onhan tuo oikea neulojalle tarkoitettu laskurille paljon kätevämpi:

Arvaatte varmaan kumpi on kumpi?

Isompi nappula on se josta "kerrytetään" kerroksia ja pienemmästä nappulasta nollataan kerrokset. Olen itse oikeakätinen ja kokeilin tuota kumpaankin käteen, etu- ja keskisormeen ja mun mielestä paras paikka on oikean käden keskisormi. Onko muilla kokemusta tuosta laskurista ja mikä sille on teidän mielestä paras paikka?


Mutta mihin kadonnut Possu Munkki - onko hän eksynyt metsään? Sieltä on tullut viimeisin päivitys?


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Salainen Neuleystäväni muisti paketilla

Niin kuin jo kirjoitin, tuli eilen tekstiviesti, että pakettiautomaattiin on tullut paketti. Kyllähän minä sen arvasin, keneltä se on ja sormia syyhytti lähteä sitä hakemaan, mutta kun olin jo käynyt Ystävän kanssa lenkillä, ehtinyt vaihtaa mukavat, kotoisat flanellihousut ja villasukat jalkaani  - ja ulkona oli noussut kauheaa tuuli, maltoin mieleni tähän päivään. Ja kun oli niitä omia posteja lähetettävänä.

Mutta tänään, kun lopulta pääsin paketin kanssa kotiin, ei mua pidätellyt enää mikään muu kuin nälkä. Samalla kun lämmittelin ruokaa, availin paketin teippejä, ja kun ruoka oli lämmintä, siirryin lämpöisen ruuan ja paketin kanssa olohuoneesen. Niin no, ehkä vähän huono tapa, mutta kun ei ole enää niitä lapsia joille opettaa hyviä tapoja: syödään keittiössä pöydän ääressä - Poika on sen tavan hyvin oppinut! - niin voidaan hyvin vähän joustaa niistä tavoista ;).

Niin mitä pitikään kertoa? Niin, siinä samalla kun söin, varovasti avasin saamani paketin, josta löytyi KAIKKEA KIVAA! Voi SNY:ni, miten olitkin tehnyt niin ihanan paketin. Kiitos kiitos kiitos!

Paketissa oli pullollinen jalkakylpyrakeita - en olekaan pitkään aikaan ottanut jalkakylpyä, juurikin sen vuoksi, kun ei ole ollut "muuta kuin vettä :)
Kylvyn jälkeen hoidettuihin jalkoihin SNYn neulomat Marsipaanipalmikkosukat ja viereen mukillinen rooibos-teetä  Muumien "Kaikki hauska on hyvää vatsalle" -lajitelmasta.  Siinä teestä nauttiessa voi tutustua Niina Laitisen Taimitarhan kevät -kokoelmaan ja miettiä, mitkä sukat neuloisi seuraavaksi paketissa olleesta mellanraggi -langasta, ihan uusi tuttavuus, ja testata samalla uuden kerroslaskurin! Sukkiin pätkä "handmade" -nauhasta merkiksi, että ovat käsintehdyt!
Norsunauhasta voisin ommella vaikka meidän lähes uusiin käsipyyhkeisiin uudet naulakkolenkit, kun niissä olikin niin huonot.

(Tosin mä meinasin kyllä testata tuon kerroslaskurin jo heti tulevana viikonloppuna, kun teen Ystävälle kynsikkäät.)



Tämmöinen ihana paketti!  Toinen sukka on sukkablokin päällä, jotta kuvio erottuisi paremmin. Nuo sukat on ihanat muutenkin kuin kuvioltaan: kärkeen asti yksiväriset ja kärjestä moniväriset, eivät vaan näy oikein kunnolla tuolta jalkakylpypullon takaa. Sukat on tehty Janne -langasta.
Kuva on huono, yritin saada kuvaan näkyviin nuo erilaiset kuviot noista Taimitarhan kevät -sarjan malleista, mutta eihän ne näykään. Niitä kuitenkin on kuudet erilaiset sukat mistä valita!

Kiitos, sinä tuntematon ystäväni!






Paketteja siellä, paketteja täällä, Pöllö se...

...se oottelee malttamattomana postiin pääsyä 

Ehdin eilen käydä Ystävän kanssa lenkillä ja "vetäytyä" sopivasti: vaihtanut jo ne mukavat flanellihousut ja villasukat jalkaani, kun puhelimeen tuli tekstiviesti, että automaattiin on tullut paketti. Taistelin itseni kanssa: puenko uudelleen päälleni ja lähden hakemaan sitä pakettia - tiedänhän minä keneltä se on ☺

En sitten kuitenkaan lähtenyt, kun on pari pakettia tuossa itsellä laitettavana postiin, Pitäisi laittaa pari hupparia eteenpäin sovitettavaksi ja palauttaa pari sovitettavana ollutta hupparia myyjälle ja nämä kerran näytillä olleet sukat pitäisi laittaa menemään eteenpäin, ennen kuin kesä tulee:

Kortissa lukee: Suurimmatkin sankarit ponnistavat pienistä sukista.

Siskon Duracell-pupulle lähtee Muumi-kortti, ihan omaa postia, niin ei tarvitse äidin postia omia 

Tämmöisen kirjanmerkin laitoin matkaan reippaalle koulunvaihtajalle - ajattelin josko se vähän helpottaisi koulunvaihtoa, mutta sehän olikin sujunut kuin leikki ☺


Rekvisiittana tuossa on 1960-luvulta "Meidän sakin leikkikirja", jonka ostin muutama viikko sitten kirpputorilta. Taka-ajatuksena kirjan ostamiselle on meidän suvun laskiaisriehat ja toistaiseksi tauolla olleet syyspatikat, jotka ajattelin tänä vuonna herätellä eroon: jospa kirjasta löytyisi jotain hauskoja leikkejä, joita voisimme  isolla tai pienemmällä porukalla leikkiä.
Nyt laskiaisena meitä oli väkeä yhteensä 22 henkeä!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tarina Pienestä Paperinenäliinasta

Selasin tuossa Facebookia, omia vanhoja päivityksiäni, ja törmäsin siellä tarinaan, joka kertoi pienestä paperinenäliinasta. En ainakaan löytänyt täältä päivitystä, jossa olisin kertonut tarinaa teille, joten kerron sen nyt.

Pienen Paperinenäliinan tarina

Heinäkuussa 2012 Paperinenäliina joutui sairaalaan ja - katosi! 
Sitä ei löytynyt mistään, vaikka sitä moni etsi. 
Se oli ollut sinisen fleecetakin taskussa, takin joka oli kadonnut, haihtunut kuin savuna ilmaan. 
Kesällä 2013 kyseisestä sairaalasta soitettiin ja kerrottiin takin omistajalle, että 
"Kun te olette olleet täällä meidän sairaalassa ja teidän vaatteenne ovat täällä meillä". 
Takin omistaja mietti kuumeisesti, että mitä merkillistä, olen ollut siellä sairaalassa montakin kertaa, mutta en kertaakaan ole lähtenyt sieltä alasti kotiin. 
 "Tuletteko te hakemaan nämä vaatteet pois?" -Tulen kyllä, kiitos. 

Takki pääsi kotiin, pesukoneeseen ja vaatekomeroon.
Kylmänä lokakuisena päivänä vuonna 2015 Paperinenäliina löytyi pienen pieninä murusina, kolme  vuotta katoamisestaan, kaksi vuotta kotiin paluunsa jälkeen, pestynä, takin taskusta. 

Voitte vain kuvitella, kuinka iloisia me kaikki kolme; Paperinenäliina, takki ja minä olimme jälleennäkemisestä...


Laitoin hiljaa taskun vetoketjun kiinni, ja keitin teetä...

Mukavaa maanantai-iltaa ystävät - kevät tulee kohisten ☺❁☺❁





Muumeja, pöllöjä, kettuja, pupuja, oravia

Kävin kerran isolla kirkolla. Se oli silloin kun jututin sitä nuortaa miestä, joka opiskelin lentäjäksi. Minä, ujo ja hiljainen hämäläinen.

Sillä reissulla kävi niin, että olin unohtanut puhelimen laturin kotiin ja jouduin sen koko menopäivän pitämään puhelinta päällä, kun odotin soitto lääkäriltä - sitä soittoa ei koskaan tullut. Ja laturin puuttumisen huomasin vasta sitten kun olin tädin luona. Ja tuohon iföyniin ei käy mikään muu kuin sen oma laturi. Tietenkään. Sitten yritettiin säästellä akkua.

Seuraavana päivänä oli tapaaminen päärautatieasemalla. Olin kysynyt Tädiltä tarkat ohjeet, moneltako pitää lähteä, että olen varmasti ajoissa paikalla. Olin ilmoittautunut aamulla AM:lle ja kertonut puhelimen tilanteen - ja sanonut, että ilmoitan kun lähden tulemaan kotiin päin. Kurkkasin siinä samalla kuitenkin sähköpostini ja.. treffikumppani olikin ilmoittanut, että joutuu valitettavasti perumaan treffimme. Viestissä luki, että, jos saan viestin klo xx mennessä, niin ehdin vielä kuitata viestin vastaanotetuksi. Vaan kun mulla ei ollut hänen puhelinnumeroaan, niin laitoin sähköpostia. Joka ei sitten tavoittanut häntä. Suljin puhelimen.
Ja lähdin junalla keskustaan, ajatuksena tarkistaa tuleeko hän paikalle ja jos ei niin lähden sitten kotiin.
No, kotikylään ei tietenkään lähtenyt sopivasti junia, joten pyörin asemalla kuin...no pyörin ja ihmettelin ja katselin...ei näy... ei näy... ei näy... ja yhtäkkiä siinä hän on ☺☺☺☺☺

Mentiin syömään lähimpään ruokapaikkaan mikä löydettiin ja taas saatiin reilu pari tuntia kulumaan kuin siivillä, ennen kuin oli mun aika lähteä kotiin - ihana ystävä saattoi mut junaan asti 
Häneltä sain myöhästyneenä joululahjana sekä matkatuliaisena...arvatkaa mitä?

"Kuppi teetä ja villasukat auttavat aina"
Tämmöiset ihanuudet! Pitäisi leipoa, vielä en ole kokeillut  
Mutta kyllä kyllä vielä jonakin päivänä kokeilen, mulla on toinenkin, toisenlainen pöllömuffinssivuoka, niin kokeilen molempia sitten yhtä aikaa 


Kotimatkalla sain tällä kertaa vieruskaveriksi pienen tytön, n. 4-5 vuotiaan, äitinsä istui vastapäätä. Sen verran tein tuttavuutta heidänkin kanssaan, että kysyin äidiltä, mahtaako hän tietää mihin aikaan juna olisi meillä kotona, Kerroin, että puhelimessani on niin vähän virtaa, että juuri ja juuri pystyn ilmoittamaan AM:lle milloin tulee hakemaan. Hän ystävällisesti omalla puhelimellaan tarkisti aikataulun; he kun jäivät jo aikaisemmin pois. Miten niin suomalaiset ovat jäyhiä ja töykeitä? Se riippuu ihan sinusta itsestäsi, miten sinä käyttäydyt muita kohtaan - minä olen sitä mieltä! 

Ja sitten tuli taas konduktööri myymään lippuja. Pikkutyttö vieressäni sai Muumilipun! Minä tietysti vuorollani kysyin, pääsisinkö minäkin kotiin Muumilipulla. Tottakai, vastasi konduktööri, mutta se maksaa 100 euroa! Hups. Taidan sittenkin ostaa ihan tavallisen lipun, se kun on halvempi.
Konduktööri myi lipun ja sanoi: Mutta saat sä tämmöisen Muumilipunkin, jos sulla on joku jolle antaa tämä?! No on, kiitos kovasti, lähetän tämän oitis Englantiin, että sieltä voi tulla tänne Suomeen Mummolaan!
Ja niin kirjoitin lippuun määränpääksi Mummola ja laitoin lipun menemään pikku Duracell-pupulle Englantiin - Siskorakas taisi tykätä, oli vissiin vähän hommia, kun sai selittää, miksei sillä voinut ihan heti lähteä Mummolaan sieltä asti 


Lipun mukana lähetin pipon, jossa oli kettuja, oravia, pupuja ja tietenkin pöllöjä 
Ja Siskorakkaalle kortin, jonka pikku Duracell-pupu oli myös ominut. siinä oli kuulemma lukenut näin:
"Hello xxx, hope you are having a lovely day, hope you have a lovely day and lots and lots of kisses"


Niin ja se lääkäri. Oli ollut kipeänä sinä päivänä kun sen piti soittaa. Oli yrittänyt soittaa seuraavana päivänä, kun mulla oli puhelin kiinni, kun säästin sitä akkua, kun ei ollut sitä laturia, että olisin saanut sen silloin yöllä ladattua. Niin mun tuuria. Soitin sitten itse sairaalaan ja sain uuden soittoajan. Soitin omalle hoitajalle, etteikö sitä aikaa voisi aikaistaa ja sain samalla kuulla, että se lääkäri on osa-aikaeläkkeellä. Ja osan työajasta tekee päivystystä ja vain osan poliklinikkatyötä. Saan varmaan kohta uuden lääkärin, mutta kenet. Oh 'hit.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Olen rakastunut :)

Kyllä, ihan kertakaikkisen rakastunut. Kohde löytyi Citymarketin miestenosastolta. Tai oikeastaan olin jo aikaisemminkin rakastunut, mutta kun kohde alkoi pikkuhiljaa osoittaa hiutumisen merkkejä, niin oli pakko hankkia uusi.
Nimittäin flanelliset pyjamanhousut. Mä olen pitänyt mun vanhoja vaaleanpunaisia pyjamanhousuja lähes yötäpäivää - pessyt välillä, kiitos kuivausrummun keksijälle ei ole tarvinnut kulkea ilman housuja tuntia kauempaa 
Nyt ne alkaa tosiaan jo vähän hiutumaan, pelkään että ne hajoaa kohta. No, onhan ne neljä vuotta jo kohta palvelleetkin. Tänään löysin Citymarketin miestenosastolta niille seuraajat. Maksoi huimat 7 (seitsemän) euroa! Siksi raaskin ne ostaakin, vaikka niissä onkin pituutta niin, että saan niistä vielä töppösetkin itselleni.  Mutta kyllä on mukavaa, kun ei kiristä eikä purista eikä ahista mistään. Ja on housut, jotka voi ottaa mukaan kun lähtee yökylään Äitirakkaalle tai maailmanparannusreissulle tädin luo - siellä teen niin kuin kotonakin: otan ensimmäisen farkut pois jalasta ja vaihdan mukavammat housut jalkaan.

Mä ostin itselleni palapelin, tilasin postitse. Olin niin malttamaton, että heti kun tultiin kotiin, niin avasin paketin ja rupesin kasaamaan sitä. Tässä se on jo reunat kasattuna. Sitten iski epävarmuus, osaankohan sittenkään kasata sitä ilman apua....

Näyttää aika vaikealta. Kun  en  oo pitkään aikaan tehnyt palapelejä.



Sain mä sen sitten kuitenkin pitkällisen pohdinnan ja työn tuloksena kasattuakin ja tällainen siitä lopulta tuli:


Mutta kyllä se aika koville otti. Onneksi oli AM apuna. 
Ai että mikä tuo on, joku kysyi? Käsityöihmiset sen varmaan tietääkin, mutta täällä jokunen voipi olla jolle tuo ei ole ihan tuttu, kun siinä ei ole mitään kuvaa, ei kummallakaan puolella. Se on neuleiden pingotusalusta. Eli jos teet vaikka huivin, niin voit kostuttaa sen ja pingottaa sen tuohon kuivumaan ja saat sen kuivumaan nätisti muotoonsa, sellaiseksi kuin sen pitääkin olla. 
Tuohon olisi käynyt samanlaisesta aineesta lasten pehmopalapeli, mutta kun en sellaista mistään löytänyt! 

Tämä ei kuitenkaan tuommoista tarvinnut. Itse en tällaista villapaitaa ole tehnyt, joku muu on tämän kutonut kahvimukilleen. Tämmöisen hauskan kortin kuitenkin löysin ja lähetin Siskorakkaalle, kun tiedän, että maanantaiaamunsa ovat vaikeita, mutta kahvi siihen yleensä auttaa:




Kivaa viikonloppua kaikille!