tiistai 27. joulukuuta 2016

Smuutti? Nuutinpäivä?

Yle Teemalta tuli tiistai-iltana ohjelma, jossa  Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo viettivät SMUUTTIA.

Ihan tarkkaa selvitystä emme googlesta smuutille löytäneet, mutta löysin tiedon, että kyse olisi Nuutinpäivästä.

Täälläkin kun välillä vierailee väkeä sieltä ja täältä ympäri armasta kotomaata, niin osaisiko joku kertoa, onko tuo tieto mistään kotoisin?
Tai näkikö kukaan tuota ohjelmaa alusta alkaen; mahdettiinko siinä mainita, mikä tuo smuutti oikein on?
Meillä kun jäi alku näkemättä, nähtiin ohjelmasta vain ihan loppu.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Jouluaattoiltana hautausmaalla

Lumettomuudesta huolimatta hautausmaalla oli kaunista, kun kynttilät loivat valoaan pimeään iltaan.
Meillä meni Pojan kanssa hetki, ennen kuin löysimme isäni vanhempien eli muorin ja vaarin haudan ja sytytimme sinne kynttilän.

Poika ei vaaria juuri muista, mutta kerroin hänelle, kuinka vaari häntä odotti. Silloin ei ollut saatavilla tietoa vauvan sukupuolesta, mutta kovasti vaari vauvaa odotti 😊 Meillä ei ollut siihen aikaan puhelinta ja kun laskettu aika tuli ja meni, vaari soitti joka toinen päivä sairaalan synnytysosastolle, joko minä olen siellä 😊
Ja kun lopulta koitti se päivä, että aamulla viiden aikaan sinne pääsin, sattui olemaan se "joka toinen päivä" ja vaari sai tiedon, että olen sairaalassa sisällä - siitä alkoi sitten soittelu, että joko vauva on syntynyt 😊. Synnytysosaston hoitajat kysyivät, saako hänelle antaa tietoja sitten kun vauva on syntynyt ja kun annoin luvan, taisi vaari olla ensimmäinen joka sai tiedon Pojan syntymästä 💗
Toki muorikin vauvaa odotti ja sai sitten tiedon vaarilta, mutta tuo vaarin innokas soittelu ja kysely - se on jotenkin hellyttävää 💗

Veimme kynttilän myös muualle haudattujen muistomerkille: mummulle, enoille, AM:n ukille ja mummille.

Siellä tapahtui jotain, joka pahoitti mieleni: siellä oli perhe; isä, äiti ja kaksi pientä tyttöä. Heidän kynttilänsä ei meinannut millään syttyä ja olimme jo valmiit lainaamaan sytytintämme, kun se lopulta onnistui. Toinen tytöistä olisi tahtonut laittaa kynttilän paikalleen, mutta isän vastaus oli "ei me nyt ehditä, nyt on kiire". Kun se ei käynyt, tyttö olisi halunnut näyttää, mihin kynttilä pitää laittaa, mutta ei sekään käynyt. Perhe lähti kiireellä pois ja kuulin, kun tyttö sanoi vielä pettyneellä äänellä "se on nyt ihan väärässä paikassa"

Me molemmat Pojan kanssa ajattelimme mielessämme (puhuimme asiasta autolle kävellessä), että jos on noin kiire, kannattiko sinne tullakaan - kotonakin olisi voinut sytyttää kynttilät läheisten muistoksi.
Poika yritti kuitenkin - omaan järkevään tapaansa 😊 - selittää asiaa parhain päin; ehkä matkalla oli sattunut jotain ja he olivat myöhässä aikataulustaan yms.
Mutta silti tuo kohtaaminen jouluaattona vieraiden ihmisten kanssa pahoitti mieleni hetkeksi.

Ja opettikin taas jotain: jos vaan voin itse vaikuttaa, en tee aikatauluista liian tiukkoja tai sellaisia joista ei voi jättää jotain pois, siirtää toiselle päivälle.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupöllöjä :D

Joulupöllöjä on lentänyt Pöllönpesään vaikka kuinka paljon - niistä toisella kertaa enemmän.

Tämä vaan on kerrottava ja kuva laitettava: Joulupukki toi Mimmukan lähettämälle pöllölle parin
😊😊😊
Nyt ovat sievänä pariskuntana kirjahyllyn päällä



Kiitos Joulupukki!


Nyt sataa meillä vihdoinkin lunta 😊😊😊😊😊😊

perjantai 23. joulukuuta 2016

Syksyn SNY on ohi ja viimeinen paketti saapui sopivasti jouluksi

Malttamattomana jo odotin, kun tiesin Joulupukilla olevan jo kiireitä ja siksi turvautuvan postin palveluihin - mahtaakohan minun lähettämäni SNY-paketti ehtiä perille, entä sitten minulle lähetetty paketti. Ja vihdoinkin: kesken työpäivän puhelimen ovikello kilahti: posti lähetti viestin: paketti on saapunut!
Kotiin oli kyllä tullut pakettikorttikin - Joulupukki tosiaan oli laitellut paketteja oikein urakalla 😊

Toinen paketti oli siskon perheeltä Englannista, "riisikuutio" AM:lle ja mulle pyytämäni ristipistolehti - eli juuri sitä mitä oltiin haluttukin. Kiitos sisko ja perhe 💕 Mun paketti ei ole vielä lähtenytkään, anteeksi... 😢


SNY-paketti oli taas mitä runsain:



Tässä näkyy vain osa siitä, mitä paketti kaiken kaikkiaan sisälsikään. Tähän toiseen kuvaan yritin saada näkyviin kaiken mitä sieltä oikein löytyi:




Punainen ja valkoinen vyyhti paperinarua, kaunispeltipurkki täynnä itsetehtyjä piparkakkuja - myös pöllöjä jotka näkyvät tuossa edessä ja karkkikeppejä, kaksi pakettia serviettejä (nuo jääkarhut ovat niin söpöjä 💕, vihreässä pakettissa on kauniita joulupalloja) kuusi kerää Dropsin Karisma -lankaa (punaista ja valkoista), viisi pientä suloista enkeliä (tuo yksi ei suostunut istumaan samassa rivissä muiden kanssa, siksi se istuu yksin tuolla serviettipaketin päällä 😊), virkattu ja tärkätty pallo (joka harmi kyllä on vähän litistynyt paketissa, mutta saanen sen kyllä vielä pyöreäksi - onhan se virkattu?)  Ja tietysti tuo söpö PÖLLÖ 😊😊
 (Tässä Susannalle vastaus, mistä niitä oikein meille lennähtelee 😊😊 - niitä vaan tulee.... 😊)

Piparkakut on jo syöty.... Enkelit istuu ikkunalla ja langat on puikoilla:



Lapaset näistä ajattelin tehdä, mutta saapa nähdä mitä valmistuu 😊

Salaiseksi ystäväkseni paljastui Mimmukka, Mimmukan hääräilyt -blogista. Kiitos sinulle Mimmukka mukavasta syksystä ja ihanista, hauskoista paketeista!







torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvän Joulun toivotus Teille kaikille Ystäville ja lukijoille!

Hyvän Joulun toivotus Pöllönpesästä kaikille teille ihanille Ystäville, joita olen tämän blogin kautta saanut - sekä toki teille "salaisina" pysyvinä lukijoille. 😊😊💕





Joulukortteja en saanut tänä(kään) vuonna lähetettyä kuin yhden ainoan, toivottavasti se vielä ehtii perille. Osan joulukorteista laitoin tänä aamuna Pelastusarmeijan joulupataan, osan joulutervehdyksistä soitan huomenna tai aattoaamuna.

Osa toivottavasti menee perille lämpöisinä ajatuksina, yrityksinä olla ystävällinen muille - vieraillekin. Herrasmiesseuralaiseni olen tavannut joka aamu: yhtenä aamuna selvitettiin erään nuoren naisen kanssa joulunpyhien aikatauluja hänelle, kun ei bussikuski osannut neuvoa.

**********

Tänään kohtasin aamulla itse kohteliaan nuoren miehen, jota muut pysäkillä olevat katsoivat vähän vieroksuen. Tämä nuori mies on asunut täällä samalla asutusalueella koko ikänsä, pienestä pojasta lähtien kahden isänsä kanssa. Elämä ei ole heillä ollut helppoa, mutta poika on aina ollut kiltti ja kohtelias ja tervehtii aina kun näkee. Tänäkin aamuna tervehti ja  päästi kaikki muut edellään ensin bussiin ja tuli itse vasta viimeisenä!

Kotimatkallani bussissa käytävän toisella puolen istui nuorehko mies, joka näytti nukkuvan sikeästi. Vilkaisin häntä aina välillä ja mietin, pitäisikö hänet herättää ja kysyä, missä hänen pitäisi jäädä pois. Lopulta herätin hänet; pyysin anteeksi kun häiritsin ja kysyin, mihin asti hän on menossa, ja kerroin missä ollaan. Hän oli todellakin sikeässä unessa, kun ei heti tajunnut missä ollaan 😊. Päätepysäkkinsä olikin sitten sama pysäkki kuin mulla, eli ohi olisi mennyt, jos en olisi herättänyt! Hän oli tosi mielissään, kun joku piti huolta - kiitti ja toivotti hyvää joulua!

Päivän "hellyttävin" tapahtumaa kuitenkin oli, kun kaksi vähän alle 10-vuotiasta poikaa tuli ostamaan varmaankin äidille tai mummolle tms. joululahjaa 💕💕 Pojilla oli puhelimessa ohje mitä pitää ostaa, yrittivät ensin itse etsiä, mutta kun näytti vähän hankalalta, Aa kysyi voiko auttaa. Sitten tuli selvät tiedot mitä ovat hakemassa ja niin homma hoitui 😊💕.


EDIT:
Tämä Petteri Punakuonon veli mun piti myös esitellä teille:



Sillä on kauhea vauhti päällä koko ajan - ei millään enää malttaisi odottaa aattoa, että pääsisi Petterin kaveriksi ..... 😊

perjantai 16. joulukuuta 2016

Navigaattori on sitten kätevä kapine..

Pöllölle sitä sattuu ja tapahtuu. Kaikenlaista. Ennen kuin kerron sen enempää ja valaisen, mitä otsikko pitää sisällään, niin

Lämmin kiitos Siniselle Sohvalle Joulumuistamisesta:

Tämä suloinen pöllö oli lennähtänyt meille tiistaina ja ilahdutti minua, kun palasin töistä kotiin. Kiitos, tämä on ihana!

Ja sitten tuohon otsikkoon... Koska asialle, tai oikeastaan mulle, on naurettu jo heti tuoreeltaan päin naamaa asian johdosta, niin saatte ihan luvan kanssa nauraa, miten sitä Pöllölle sattuu ja tapahtuu. Varsinkaan kun ei pahemmin sattunut, vähän vain toiseen jalkapöytään kun meinasin kaatua ja se taittui, mutta sekin on jo helpottanut.

Meidän kirjaston käsityökerho loppui tältä vuodelta varsinaisesti jo kaksi viikkoa sitten tiistaina, mutta yksi käsityökerholaisista kutsui meidät kotiinsa viettämään käsityöiltaa vielä tällä viikolla. Sain osoitteen ja tiistaina kun olin tullut töistä, syönyt ja kuunnellut AM:n kuulumiset, keräsin neuleeni ja lähdin matkaan.
Naputtelin osoitteen varmuuden vuoksi puhelimen navigaattoriin ja valitsin "kävellen". Olenhan asunut täällä ns. meidän mäellä vasta 30 vuotta, mutta nämä kaikki jollain lailla hevosiin liittyvät kadut ovat vieläkin ihan sekaisin. Ja ihan aikuisten oikeasti, talot näillä kaduilla ovat todella sekavasti numeroitu.

Lähdin kävelemään ja etsimään oikeaa osoitetta.  Tuollahan se on, tuttu talo. Ei kun.. nää on parillisia numeroita ja se on pariton..
- Hei, osaisitko sanoa  missä on sen numeroinen talo?
- Tota... se on varmaan TON tien tolla puolella.
- Ok, kiitos paljon.

Ja kipin kapin, tien toiselle puolelle. Hmm... Tuo talo se ei kyllä ollut...Se on varmaan toi. Äh, olen takapihalla. Onneksi tästä pääsee etupihalle.
- Anteeksi, mikähän tämän talon numero on?
- Tämä on xx.
- Ahaa, kiitos. Osaatteko te sanoa, mistähän löytyisi sen numeroinen talo?
- Jaa-a, se on varmaan tuo talo tuolla.
- Selvä, kiitos. Käynpä katsomassa. Oikein hyvää joulua.
- Kiitos samoin.

No ei, se ei ollut se talo, kun juuri sen tarkistin. Palataanpa takaisin kotiinpäin, sen täytyy olla jossain siellä päin.  No kas, tuossa on taas kartta...

Aa, tuossahan se talo on, ja ovi on tuolla toisella puolella taloa... Ja kas...
Kotitalohan se tuossa vieressä!

Eli käytin n. 15-20 minuuttia matkaan kotoa naapuritaloon 👀
Jos hänen parvekkeensa olisi toisella puolella taloa, voisimme vilkutella toisillemme parvekkeilta 😊Kotiin osasin ihan parissa minuutissa...

Että tämmöistä tällä kertaa tänne Pöllönpesään. Erityistaito se on tuo eksyminenkin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Laulun loppu :)

Kävin tänään ystäväni kanssa lähikirkossa laulamassa Kauneimpia Joululauluja.  Vaikka en kuulukaan kirkkoon, on Kauneimpien Joululaulujen laulaminen kuulunut jouluperinteisiini jo monien vuosien ajan ja jos en ole saanut ketään mukaani, olen käynyt yksin.

Laulaa en osaa, mutta kirkkomme on aina täynnä joululaulujen laulajia, joten sillä ei ole väliä vaikka ei osaisikaan.

Olen kuunnellut joululauluja Spotifysta jo pitkään ja suosikkinani on tänä vuonna ollut Raskasta Joulua levyt.  Tässä tapauksessa pitää kuitenkin unohtaa tämä "nomen est omen" - kappaleet leyvyillä on pääosin tuttuja, mutta mukana on myös ihan uusia. Pojat osaavat kyllä laulaa ja osa kappalaisesta on herkkiäkin. Esimerkiksi eilen ensimmäistä kertaa kuulemani "1939" sai kyyneleet valumaan poskiani pitkin.

https://www.youtube.com/watch?v=JOYxGZq2BXs   (levy jatkuu vielä tämän kappaleen jälkeen).

Kirkossa oli tänään myös kuoro, niin kuin aina. Ja tietenkin myös paljon lapsia. Kuoro lauloi yhteislaulujen välissä pari kappaletta. Ensimmäisen kappaleen jälkeen kuului n. 2-3 vuotiaan lapsen kirkas ääni "LOPPU". Eihän sille voinut muuta kuin hymyillä 😍😍    

Joululaulujen jälkeen tulimme ystäväni kanssa vielä meille juomaan teetä ja syömään joulutorttuja - tietenkin omena-kanelimarmeladilla täytettyjä.

                                                                                                                                                                   Oli meillä vähän pipareitakin, ei kylläkään itse leivottuja, tällä kertaa.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Bloggeri tekee kiusaa enkä minä osaa tehdä sille mitään :(

En pääse vastaamaan kenenkään kommentteihin, bloggeri sanoo vaan, että

HTML-koodiasi ei hyväksytä. On oltava enintään 4096 merkkiä. 

Eikä toimi millään. Ei sitten niin millään. Antaapi siis olla.

Kiitän kommenteista ja vastailen teille sitten kun tämä bloggeri suostuu taas yhteistyöhön. Voihan olla, ettei se suostu julkaisemaan tätäkään.

Jos joku osaa neuvoa, niin olisin kyllä iloinen, että mitä pitäisi tehdä. Ja että mitä pitäisi olla valittuna tuolla kohdassa

Asetukset - Perus - HTTPS Uudelleenohjaus?  Ja jos nyt vaihdan valinnan, niin vaikuttaako se miten mihinkin, siis lähinnä siis tarkoitan sitä, että kenellä nyt sattuu mun blogi olemaan bookmarkseissa tai esim. feedlyssa tms.?
Tällaisia kyselee tee-se-itse-peukalo-keskellä-kämmentä -nörtti eli joka ei älyä mistään mitään :D

Onko sulla hammasharja?




- Onko sulla hammasharja?   -Kysyi suuhygienisti eilen aamulla.
- Oo-oon. - Vastasi keski-ikäinen Pöllö varovasti.
- Tuleeko sitä käytettyä?
- Joo-o. Silloin kun siinä on virtaa.... - Vastasi Pöllö vähän nolona, eikä ehtinyt jatkaa, kun hygienisti jo jatkoi:
- Jos ei siinä ole virtaa, sitä voi käyttää ihan tavallisena harjana 😊
- Niin joo.. On mulla ihan tavallinenkin harja. Ja kyllä mä äsken harjasin hampaat kunnolla.
- Onko sulla hammasväleihin jotain tarvikkeita, hammaslankaa tai muuta?
- On mulla, hammaslankaa ja hammastikkuja. Niin ja nuppineuloja.
- Nuppineuloja??? Niiden käytöstä mä en ole kuullutkaan. Mutta kai ne toimii 😊
- Toimii ne, hyvin toimii. Katsos kun mä teen käsitöitä, niin ne nuppineulat on aina käden ulottuvilla 😊

Ja sitten käytiin varsinaiseen työhön eli tarkastukseen. Meidän "kylässä" kun ei pääse hammaslääkäriin ennen suuhygienistillä käyntiä. Hän tarkistaa, onko siellä suussa oikeasti mitään korjattavaa ja laittaa sitten sinne hammaslääkärijonoon. Ja korjaa itse ihan semmoiset pienet jutut. Niin kuin mulla: hioi kahden hampaan paikkaa niin, ettei ne enää pitäisi ärsyttää. Katsotaan.
Ja laittoi mut sinne hammaslääkärijonoon. Jononumeroni on jossain siellä 4000 paikkeilla.

Kyllä, luitte ihan oikein. Jossain 4000 huitteilla. Eli pääsen hammaslääkärin vastaanotolle joskus vuonna 2018. Onneksi ei ole kiire. Ja jos tulee kiire, eli rupeaa särkemään, kovasti koskemaan jatkuvasti, niin sitten mennään päivystykseen, joka onneksi toimii joka päivä.

Mukava käynti kaiken kaikkiaan: kehui, että hyvin olen hampaita hoitanut; en juo kokista enkä hirveästi punaviiniäkään (no en, kun on noita lääkkeitä niin kauheasti), kahvin juonnin lopetin taas vastikään, teen juon viheriänä tai valkoisena täällä kotona, kylillä saa olla mitä tarjotaan.
Puhdisti kuitenkin tummentumat pois, että voin valkein hampain Joulupukille hymyillä 😁


On mulla hammasharja, niinkus voitte nähdä! Tuo Jordan -nimi sen todistaa;  harjakset ei pöllön kanssa kuvaan enää mahtuneet 😁


Kova oli puhumaan hän, opin häneltä uuden sananlaskunkin, sanoi äitinsä sitä usein käyttävän:
"Piru oot jos Porist oot".

Oon kyllä kuullut Porin piruista ja äsken etsin niistä tietoa tuolta googlesta, sieltä löytyi mm. tämmöistä kansanperinnetietoa:

Kölleillä tarkoitetaan kylien ja pitäjien pilkkanimiä, jotka ovat kukoistaneet perinteisen maalaiskylän kiinteässä yhteisössä. Nyt köllit ovat osittain jo kadonnutta kansanperinnettä, mutta yhä edelleen niitä voi tavata esimerkiksi matkailumainoksissa tai urheiluseurojen nimissä

Kölleillä on ärsytetty naapureita markkinoilla, kirkolla ja kylätappeluissa

Ja kun jatkoin lukemista, niin näitä köllejä löytyi mm. Pöytyän Pöllöt, Orimattilan Onnettomat, Sysmän Keltamahat, Hollolan Holosuut, Huittisten hullut ja Loimaan Lollot 😄

Pitäisiköhän tästä muuttaa Pöytyälle?


EDIT: Tuo hammasharja; ei sitä ole käytetty, en raaski. Tuolla se on hyllyssä muiden pöllöjen kaverina. Hampaat pestään tavallisilla harjoilla 😄

maanantai 5. joulukuuta 2016

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää Itsenäisyyspäivää toivotan kaikille!

Kerroin teille tässä jokunen kirjoitus sitten nyt jo 91-vuotiaasta herrasmiehestä, jonka kanssa mulla on ollut aamuisin treffit tuossa bussipysäkillä.
Luulin, että treffimme ovat ohi, kun työpäivieni pituus oli tarkoitus pidentyä, mutta ne lyhentyivätkin - se on toinen juttu se, siitä erikseen. Treffit varmaan vielä jatkuvat :)

Tänään lähdin aikaisemmin töistä kovan päänsäryn ja töiden vähyyden vuoksi ja satuin samaan bussiin tämän herrasmiehen kanssa, mutta huomasin sen vasta, kun olimme jäämässä pois bussista.
Hänellä oli toisessa kädessään kävelysauvat, toisessa wc-/talouspaperikassi ja muovikassillinen mehua. Kukaan ei tarjoutunut auttamaan, vaikka näki, että penkistä poistuminen oli hankalaa, tuijotti vain. Mulla meni hetki ennen kuin tajusin, että voisin auttaa, kun tulin selkänsä takaa. Kun tarjosin apua, hän kieltäytyi :)

Tarjosin uudelleen apua bussista ulos astuessa, koska kävelytie pysäkillä oli tosi jäinen ja liukas. Apu ei kelvannut vieläkään vaan sain vastaukseksi: "Onhan sitä selvitty sodastakin."

Sodan lisäksi hän on selvinnyt aivoinfarktista muutama vuosi sitten. Hän käy joka päivä kaupungissa bussilla, hän käy siellä syömässsä ja kaupassa.

Kävelimme jonkun aikaa yhtä matkaa ja vielä pari kertaa tarjouduin liukkaalla kävelytiellä kantamaan kassiaan, mutta ei hän suostunut, sitkeästi kantoi itse :)

Onhan hän selvinnyt sodastakin.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Päivän arvoitus :D

Tämä on ihan erityisesti tarkoitettu tällä kertaa Osakaiselle :D - kiitos mukavasta lauantai-iltapäivästä, oli mukava tavata!

Myös Possumunkki saa tästä osansa kiitokseksi adventtikalenteristaan.

Ja toivottavasti tästä on iloa myös muille; minusta Ilves ja Kärppä (Peruna?) Kamalassa Luonnossa ovat tällä hetkellä hetkellä ehdottomasti paras sarjakuva.

http://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-2000004882076.html

Hauskaa joulunalusaikaa kaikille, muistakaa olla kilttejä ;)

torstai 24. marraskuuta 2016

Nyt voin sen varmaan jo kertoa :)

Nyt voin varmaan jo kertoa sen teillekin, kun Siskorakas on sen kertonut itsekin julkisesti,

"Katso!" sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan.
"Mitä?" kysyi Nasu.
"Uudet jalanjäljet. 

Kolmen seuraan on liittynyt neljäs!"

Kyllä vain 💕💕  Nyt mulla on tuplaten murusia; Isosisko ja Pikkuveli 💕💕

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kiitos. Muuta en osaa tänään sanoa.

Tänään aamulla sain taas kunnon muistutuksen siitä, miten meidän tulee olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja etenkin siitä, mitä meidän - siis minun sukupolveni - isovanhemmat, ovat hyväksemme tehneet.

Kiitos siis isovanhemmilleni: äidin isälle, jota en koskaan ehtinyt nähdä ja äidin äidille, jonka luona sain viettää monet lapsuuden kesät ja talvet ja joka opetti mm. neulomaan!
Isän isälle ja isän äidille, jotka pitivät minusta huolta, kun vanhemmat olivat töissä ja opettivat siinä ohessa pienelle tytölle ikäiselleen sopivia töitä. Opin taitoja, joilla ei enää ole käyttöä, mutta voinpa silloin tällöin ylpeillä niillä :)

Ennen kaikkea KIITOS ISOVANHEMMILLENI KOTIMAASTANI.

Minulla on tämän marraskuun ajan ollut tiistaisin "treffit" tuossa pysäkillä vanhemman herrasmiehen kanssa. Tänään selvisi, että hän täyttää huomenna 91-vuotta - kunnioitettava ikä siis!

Tänä aamuna tavatessamme hän kertoi minulle saaneensa postia: joku oli lähettänyt hänelle villasukat! Juuri sopivat, hyvät villasukat. "Voi kun tietäisin, kuka ne on lähettänyt, lähettäisin hänelle kiitoksen!"

Sitä kiitollisuuden määrää, jonka näin hänen silmistään, en pysty kuvailemaan.
Kunpa me ymmärtäisimme ja muistaisimme olla yhtä kiitollisia siitä, mitä he ovat meille antaneet. Villasukat, vaikkakin rakkaudella tehdyt, on pieni korvaus siitä.

*roskat silmistä ei tahdo lähteä tänään pois millään*

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

SNY:ni ilahdutti marraskuun paketilla

Kuten jo kerroinkin, perjantai oli mulla vapaapäivä, kun liikkeen tytöt olivat Tampereella messuilla - kävittehän katsomassa?
AM kävi tervehtimässä äitiään, siis A-noppia ja - mä vietin siis ihan OIKEAA vapaapäivää. Vaikka onkin mukavaa olla yhdessä sen oman puoliskon kanssa, niin kyllä sitä sitä silloin tällöin kaipaa ihan omaa aikaa, kotona. Minä ainakin.

Mutta en mä kuitenkaan laiskotellut, ehei, pois se minusta 😌 Tiskasin ja pesin pyykkiä ja siivoilin muutenkin ja SIIVOILIN TYÖHUONETTA. Siinä on se mun ikuisuusprojekti, joka ei kyllä varmaan valmistu ikipäivänä. Mutta yritys on kova.
Siinä työn touhussa tuli puhelimeen tekstiviesti, että postiin on tullut paketti. Lähettäjänä SNY-Emomme. Voi vitsi. Hirveästi teki mieli keskeyttää hommat ja laittaa saappaat jalkaan ja kipaista hakemaan paketti. Mutta....Kun satoi vettä ja oli oikeasti niin hyvä draivi päällä sen siivoamisen suhteen, niin ajattelin, että haen sen paketin lauantaina, kun mennään käytmään kaupassa.

Vaan kuinkas kävi. Emme liikkuneet eilen kotoa mihinkään. Jatkoin työhuoneen siivoamista ja pyykinpesua. En oikein tiedä mikä mato mua oli torstaina purrut. Varmaan oli siellä lankakaupassa joku outo ötökkä, joka pääsi puraisemaan...uskokaa tai älkää 😌 😌

Pöllöjäkin asettelin uusille paikoille; siis ihan vaan muutaman. Mm. niistä Sannin keväällä (SNY) lähettämistä hamahelmistä tehdyt pöllöt löysivät viimein paikkansa.



Tänään ei enää uteliaisuuteni kuitenkaan antanut rauhaa ja oli pakko pukea päälle, räntäsateesta huolimatta ja käpsytellä lähi-Siwaan hakemaan pakettini.

Ja mitä sieltä löysinkään!
Voi ihmettä sun kanssasi, SNY:ni - olet sinä melkoinen vaan velho 💓💓



Laatikosta löytyi
- Novitan Knit Kit pipo -pakkaus: sisältäen koon 7 virkkuukoukun, 2 kerää lankaa ja virkkausohjeen pipoon.
- 3 kerää Novitan Heijastus -lankaa
- 10 koon virkkuukoukun
- 10 koon suorat, puiset puikot
ja ja ja ja ja ja
- pussillisen PÖLLÖILMAPALLOJA 💓💓💓💓

Koko paketti on ihana, mutta nuo ilmapallot vei ehdottomasti mun sydämeni 💓💓 ja oli pakko puhaltaa heti tuo yksi, että näen kunnolla millainen siitä tulee 😍
(Miten niin höyrähtänyt....)

Kiitos SNY:ni, olet todella ilahduttanut harmaata sunnuntaipäivää - mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! Pian jo saankin tietää, kuka oikein olet. Jännää!

torstai 17. marraskuuta 2016

KORJAUS! Messuosaston nro on C523!

Annoin eilen kommentissani väärää infoa - "tyttöjen" messuosasto Tampereen Kädentaito -messuilla on C-hallissa nro 523.

Ei muuta just nyt, nyt pitää syödä ja levätä, kun koko päivä "painettiin kuin hillerit", että saatiin tytöt matkaan. Turvallista matkaa heille ja mukavaa messuilua teille jotka messuille menette 😊😊

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tänään oli taas niitä päiviä

Tänään oli taas niitä päiviä, kun toisille sattuu ja tapahtuu enemmän kuin toisille 👍 ( Löysin muuten vihdoin nämä merkit täältä bloggeristakin, kiva!)

Kello oli aamulla herättämässä hyvissä ajoin, että ehdin syödä aamupalan, ennen kuin piti olla pipon tupsu heiluen ovella menossa. Piti mennä verikokeeseen, että tutkivat taas lääkeainepitoisuudet, kun joudun noita epilepsialääkkeitä niin paljon syömään.

Varattu aika 8.20 eli ei tarvitse ilmottautua. Olin paikalla muutamaa minuuttia aikaisemmin ja istuin odottamaan vuoroani. Istuin ja odotin hissukseen kymmenisen minuuttia. AM:n kanssa oli sovittu, että soitan kun olen valmis ja hän tulee hakemaan mut, vie kotiin ja jatkaa matkaa kaupunkiin omille asioilleen. Odotin vielä vähän aikaa ja laitoin viestin: "ei toivoakaan, mene vaan".
Kysyin vieressäni istuvalta mieheltä, kuinka paljon mahtavat olla myöhässä. Pitäisi kyllä olla ajallaan... Odotin vielä viitisen minuuttia, mutta kun ei vieläkään kuulunut mitään, menin katselemaan, näkyykö ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Löysinkin yhden ja kysyin mikä mahtaa olla tilanne, kun kohta on jo puoli tuntia kulunut...

Hän pyysi mut sisälle ja kysyi nimen, katseli koneelta listasta, ettei siellä kyllä ole mun nimistä lainkaan...No minä kaivamaan kutsua esille ja siinä samalla - sisälukutaito olisi hyvä omata! - luen kutsusta, että aika onkin kaupunkimme toiseen sairaalaan! Mä onneton olen väärässä sairaalassa, väärässä labrassa!  Voi pyhä jysäys sentään - enhän mä sitä ollut lukenut MISSÄÄN vaiheessa, kun en ole KOSKAAN siellä käynyt labrassa, vaan aina ja joka kerta siinä samassa tutussa sairaalassa 👀👀  En kyllä ymmärrä miksi ne oli yhtäkkiä vaihtaneet sitä laboratoriota - kun me vielä asutaan melkein tuon keskussairaalan vieressä, missä oon aina ennenkin käynyt. No, sitä se hoitajakin ihmetteli.

Vaan ei loppunut Pöllön pöllöilyt siihen, ehei 😉  Koska AM oli jo kaupungissa, piti mun hypätä bussiin. Tarkoitus oli alunperin mennä käymään kotona ennen töihin lähtöä, mutta aikataulu vähän petti enkä olisi ehtinyt muuta kuin kävellä toiselta pysäkiltä toiselle pysäkille, joten päätin mennä yhdellä bussilla suoraan kaupunkiin. Hyppäsin siis ensimmäiseen bussiin joka kohdalle osui - katsomatta sen numeroa ja siis tietämättä mihin se oikein menee. Meillä kun on se uusi hieno matkakeskus. En ollut ihan varma, menee kaikki bussit keskustaan vai jatkaako joku sieltä sairaalalta tuleva bussi (siis sehän tulee jo kauempaa) suoraan matkakeskuksesta eteenpäin...
Oli pakko kysyä takana istuvalta nuorelta tytöltä, missä bussissa mä oikein olen ja mihin se on menossa - siis mihin mä olen menossa 😄😄😄

Päädyin onneksi lopulta kaupunkiin, sinne minne pitikin, tapasin työpaikan toisen harjoittelijan ja päädyin lopulta töihin puoli tuntia aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Pääsinpä sitten vastaavasti puoli tuntia aikaisemmin kotiin 👍

Että tämmöinen päivä tänään 😄😄😄

Onkos joku muuten menossa viikonloppuna Tampereelle Kädentaito -messuille?

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän viettoa siskon syntymäpäivänä Sulevin tuodessa joulumielen :)

Ihmettelette varmaan - tai no, ette te enää mitään ihmettele, kun minusta on kyse :D
Kun ei tähän päivitykseen taida tulla kuviakaan, niin tuli vähän pidempi otsikko.
Ajattelin ensin, että sitä täytyy avata, että mistä oikein on kysymys, mutta toisaalta, siinähän se on kaikki kerrottu :)

Meillä vietetään isänpäivää perinteiseen tapaan - siis perinteiseen sen jälkeen, kun Poika muutti pois. Hän tuli eilen illalla kotiin ja katselee telkkaria tuossa sohvalla AM:n kanssa. Perinteistä isä-poika -puuhaa siis ;) Äsken syötiin AM:n tekemään lasagnea. Ei mitään pihvejä tms. Kysyin, olisiko meillä pitänyt olla herkkuja, enemmän kuin muutama kaupasta ostettu joulutorttu. Vastaus tuli yhdestä suusta: EI. Tiesin sen jo etukäteen ja siksi en ollut niitä ostanut, koska olisin sitten mussuttanut niitä illalla itsekseni. Parempi näin. Tunnen perheeni :D
Meillä on AM:n kanssa välillä pieni ongelma, miten me puhutaan; tuleeko lapsi "kotiin vai meille", kun onhan sillä nyt jo omakin koti. Olkoonkin, että se on opiskelija-asunto, mutta onhan se hänelle koti ja jos satun soittamaan niin, että hän on matkalla töistä - kotiin, niin hän on menossa kotiin. Mutta eilen kun hän oli menossa nukkumaan ja äiti tietenkin hössötti sitä ja tätä ja tota niin Poika sanoi "enhän mä nyt ensimmäistä kertaa kotona ole" Eli siis kyllä tämä vielä on lapselle Se Koti :D

Soitin myös aamulla omalle isälleni, juttelimme jonkun aikaa perjantaisesta puhelinsoitosta: ventovieras mies soitti mulle ja kysyi onko isäni sen ja sen niminen. Ky-yllä. Olenko minä sen ja sen niminen. Ky-yllä. Olenko syntynyt silloin ja silloin. Ky-yllä. Pienet aivoni raksuttavat ja raksuttavat, samalla kun yritän vetää verkkareita jalkaani; olin juuri tullut töistä ja vaihtamassa vaatteita - syy miksi vastasin puhelimeen oli se, että luulin puhelun tulevan apteekista, mutta se taas on eri juttu se.
Sitten alkoi tulla juttua ja sitä juttua tuli ja tuli ja tuli....Kyse oli isän isän puolen sukututkimuksesta, jota kyseinen mies oli tekemässä, ja hän halusi varmistaa mua koskevia tietoja ja vähän lisääkin tietoa jos vain annan. Mikäpä siinä, annoin pyytämiään tietoja ja tarkensin ja korjasin muutamia puutteita ja virheitä ja hän lupasi laittaa sähköpostilla osan sukututkimuksesta mulle. Mielenkiintoista, oikeasti!

Siskon syntymäpäivä osuu tälle isänpäivälle - onnittelut hänelle! Onnittelin häntä heti yöllä Facebookin kautta, tosin aikaeron vuoksi taisi vuorokausi vielä olla eilisen puolta kun vastaanotti onnittelut? Tai oikeastaan taisi kyllä nukkua, luulen ma. Täyttää pyöreitä. Kysyin, että noudattaako hän suvun perinteitä, vai täyttääkö oikeasti 30 ;) Meillä kun on ollut suvun naisten kesken perinteenä, että silloin kun olisi aika täyttää tuo 30, täyttääkin 50 ja saa tosi hienon lahjan, niin kuin viiskymppisenä yleensä on tapana saada. Ja sitten kun olisi aika täyttää 50, niin täyttääkin 30. On paljon nuorekkaampi olo silloin, luulen ma. En tiedä vielä, kun se on vielä edessä. Ei kyllä pitkään, mutta on kuitenkin. Kerron sitten kun se on ajankohtaista.
Ai miksikö näin? Noh jos oikein muistan, niin tämä juontaa juurensa siitä, kun mummuni täytti 50 ja sai lahjaksi tosi kauniin kaulakorun. Oliko se äitini vai joku hänen sisaristaan kun sanoi, että haluaa sellaisen myös, niin joku veljeksistä tuumasi, että no sitten kun täytät 50, niin saat. No siihen on niin pitkä aika vielä...Ja niin sisarukset tekivät päätöksen/sopimuksen, että ensin täytetään 50 ja sitten vasta 30 - vaihdetaan siis kympit päikseen ;)
Miten niin meillä kummallinen suku äidin puolelta..? Suku on paras ja rakas <3

Sulevi puolestaan. Ystävälläni on Sulevi -niminen joulutonttu. Hän on ostanut sen jostain Lapista, näihin aikoihin neljä vuotta sitten ja joka vuosi sen jälkeen Sulevi on toivottanut Facebookissa meille hyvää joulunalusaikaa. Sulevi on "eri ihana". En saanut melontaystävääni nyt kiinni, että olisin voinut kysyä, saanko lainata kuvaa ja laittaa teille kuvan Sulevista, mutta ehkä vähän myöhemmin. Siitä ei voi olla tulematta hyvä tuulelle :)

Viimeisenä, vaan ei missään nimessä vähäisimpänä - tämä oikeastaan vaatisi ihan oman päivityksensä:

ISO KIITOS SINULLE SUSANNA MAALTA, kun pidit musta huolta lauantaina, kun meinasin saada kohtauksen! Se kohtaustunne tuli niin äkkiä, etten itse älynnyt tehdä mitään muuta kuin jotenkin yrittää sanoa siitä sulle ja väistää kaupassa niin, etten vaan riko mitään ;)
Onneksi kaikki päättyi hyvin ja sain vielä teiltä kyydin kotiin.
Oli hienoa tavata ja viettää iltapäivä yhdessä - kolme tuntia meni yhdessä hujauksessa ja vaati kyllä mieheltäsi paljon, että jaksoi odottaa niin kauan kun me vaan paasattiin :) Ja kiitos ihanasta tuliasesta, AM:kin ihastui "marmeladeihin". Pähkinät katosi koko perheen suihin.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Nyt ei oo kyllä enää reilua!

Vai onko muka teidän mielestä?

1) Ihminen on päivät töissä kaupassa LANKOJEN ympäröimänä. Siellä on nytkin ollut monta viikkoa se yksi kerä, joka huutelee joka päivä "osta mut, osta mut, osta mut".

2) Sähköpostiin kopsahti juuri AdLibriksen tarjous joka on voimassa huomiseen asti: LANKARIEHA.

Että onko reilua tämmöinen, onko?
Ja kun ihmisellä on ennestäänkin lankaa vaikka kuinka ja paljon, se ei tarvitse yhtään lisää, ihan aikuisten oikeasti. 


Se jutteleva lankakerä on tämä:

DARLING yarn (Merino Superwash Polyamide) of Autumn / Winter from Katia
Nyt just ei oo muuta, mutta tämä oli pakko saada pois sydämeltä :D

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Ompeluseurat

No ei sentään, nyt ei pidetty ompeluseuroja, tällä kertaa.  Mutta kun yhdistetään useampia asioita, niin niistä voisi saada ompeluseurat. Ja oikeastaan voisi kyllä pitkästä aikaa järjestää oikein kunnon ompeluseurat. Niitä vaan ei kutsuta sillä nimellä enää :)

Mentiin kuitenkin käymään sunnuntaina Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona kahvilla ja siellähän olikin jo kahvipannu kuumana :D


Äidin pihassa on kaikkia pieniä, ihania yksityiskohtia, joita ei silmä aina heti huomaakaan. Siellä on muutama tonttukin, mutta ne ovat aika pieniä ja kurkistavat varovasti sieltä ja täältä - tai seuraavalla kerralla ehkä tuolta, ettet välttämättä huomaakaan :) Mutta sieltä löytyy yllätyksiä joka kerta, kaikkia kun ei aina huomaa kerralla tai sitten mä en vaan muista, että asiat on olleet viimeksikin niin :D

Sitä ompeluseuraa sen sijaan olen pitänyt täällä kotona ja saanut vihdoinkin jotain valmista - juhuu! Kevään Salainen Neuleystäväni Sanni lähetti sitä "ranskanpastilli"lankaa. NYT se huivi on valmis. Ostin kaveriksi vähän valkoista Schachenmayrin Catania Origanalsia ja virkkasin sillä vielä reunukset huiviin. Tämmöinen siitä tuli:


Yhdet sukatkin on valmiina, mutta päättelemättä ja muutenkin viimeistelemättä: ovat taatusti samaa kokoa, mutta näyttävät erikokoisilta. Tarttee kostuttaa ja venytellä.

Lisää pöllöjä on taas lehahdellut meille. Bussiaikataulut töihin päin osuu juuri niin "ikävästi", että jos en mene bussilla ihan työpaikan oven eteen, vaan jään jo aikaisemmin pois, poikkean kauppakeskuksessa - usein ostamassa jotain syötävää lounaaksi tai aamukahvin. Poislähtiessa joudun kulkemaan laukkukaupan ohi. Sen ulkopuolella on teline jossa oli pitkään yksi pöllölaukku, mutta onneksi joku osti sen. Hyvitykseksi siitä, piti käydä käydä ihan sisällä asti käydä katselemassa mitä siellä on.. Ja olihan siellä....

Tämä lompakko vaan oli ihan pakko saada. On tässä kyllä yksi vika. Se sama mikä kaikissa muissakin lompakoissa mitkä mulla on ollut. Niissä ei pys rahat. Ihan kummallisia. Niin tämäkin.
Mutta onhan tätä kiva katsella.













Äitirakas puolestaan oli löytänyt juuri mulle sopivia pöllöjä. Kertakaikkiaan suloisia ja oikein tarpeellisia:

                 






Juu, kyllä meillä pyykkiäkin pestään ja pyykkipojat on tarpeellisia - tosin meillä on kuivaaja ja suurin osa pyykistä kuivataan kuivaajassa. Ja oikeastaan ne jotka kuivataan kuivaustelineessä, eivät tarvitse pyykkipoikia..








Ei, nämä eivät siis ole oikeasti tarkoitettu pyykinkuivatukseen vaan ihan muuhun:

Huonomuistiselle erittäin tarpeellisia huhuilijoita! Nytkin ne huhuilee ja muistuttelee, että pitäisi mennä nukkumaan, sillä huomisesta alkaen alkaa pidemmät työpäivät!  Eli 6 h/pv pitäisi jaksaa tämä marraskuu olla töissä. Katsotaan kuinka jaksan olla.

Sinänsä helppo loppuviikko tiedossa, kun pitäisi saada tehtyä yhdet sukat valmiiksi tällä viikolla, ne on jo aloitettu, mutta kun ei ole ehtinyt tehdä :)










Torstaina on edessä Kuopion matka. Aikainen ylösnousu tiedossa, teillä on jo talvinopeudet ja huonolla tuurilla huono ajokeli. Toivottavasti ei. Aamupäivällä on siis edessä lääkärin vastaanotto ja iltapäivällä myöhään magneettikuvaus - vähän hullusti päin nuo ajat, mutta minkäs teet. Ja pitkä päivä siinä "välissä", mutta eiköhän me jotain tekemistä keksitä.

Mukavaa marraskuuta lukijat!



perjantai 28. lokakuuta 2016

NYT ei naurata, ei tosiaankaan

Tiistaiaamuna herättiin puhelinsoittoon: "Oletteko käyneet mökillä ja unohtaneet olohuoneeseen valot?" Mitä?? Ei, taasko!!
Eihän tästä ole kuin vajaa kaksi kuukautta kun herättiin vastaavanlaiseen soittoon; "Teillä on joku käynyt mökillä, keittiön ikkuna on rikki ja yläkerrassa on valot."

No, oltaisiin me herätty kohta muutenkin, kun puhelimen herätys olisi herättänyt ja käskenyt ottamaan lääkkeet ;) Ei kun hyvä, että soitti, A-noppi nimittäin, eihän me muuten olisi taas tiedetty koko asiasta yhtään mitään.

Minähän en asialle voinut mitään muuta kuin kirota, töihin kun piti mennä, kaikki jäi siis AM:n hoidettavaksi. Hän soitti ensin kaverille pyytäen häntä kaveriksi mökille mukaan ja lähti sen jälkeen kysymään saisiko pakettiautoa lainaksi tarvittaessa. Auto järjestyi. Matkalla mökille soitti poliisille, että tervetuloa vaan taas tähän osoitteeseen.

Mökillä vastassa oli kuulemma hävityksen kauhistus. Edellisellä kerralla ei ollut rikottu eikä tehty mitään ilkivaltaa ikkunan rikkomisen lisäksi - ehkä vain nukuttu. Nyt oli levitetty kaikki tavarat alas hyllyistä ja kaapeista ja laatikoista, jopa Pojan vanhat lelut ja piirustuksetkin oli levitelty kuulemma pitkin lattioita.

AM sanoi, että oli hyvä, etten ollut mukana, näky ja siitä seurannut paha mieli ja muu olisi voinut aiheuttaa kohtauksen. Siis muutakin kuin mielettömän raivokohtauksen. Sen jälkeen epikohtauksen.

Mikä ihme saa ihmisen tekemään tuollaista? Kohtelemaan toisen ihmisen omaisuutta tuolla tavalla, kun siitä näkee selvästi, että siellä EI ole mitään arvokasta? Eihän kukaan säilytä kesämökillä lasten esikouluaikaisten piirustusten seassa arvokasta tavaraa? Olisi ottanut ne tavarat, mitkä näki ja katsoi olevan rahanarvoisia (no niitä nyt ei tosiaankaan ollut - edellinen kävijä oli jo vienyt sen puolikkaan pullollisen pahanmakuista sakea), ehkä nukkunut jos väsytti ja lähtenyt pois. Pakkoko on sotkea ja rikkoa ja tuhota. En vaan voi käsittää, en mitenkään.

No. Alakerran ikkunat on ummessa, uudet ikkunat laitatetaan sitten keväällä. V-käyrä on niin korkealla ja kiemuralla, että en osaa kuvaillakaan. Kunhan saadaan poliisilta kopio rikosilmoituksesta, ruvetaan selvittelemään asioita vakuutusyhtiön kanssa. ONNEKSI on kotivakuutus, johon on sisällytetty myös kesämökki irtaimistoineen. Mutta eihän se tietenkään korvaa sitä pahaa mieltä ja sitä siivoamisen vaivaa ja muuta. Ja ennen kaikkea sitä inhaa oloa, että siellä ON OLLUT JOKU TÄYSIN VIERAS ihminen, pahat mielessä. Jo kolmannen kerran.

Tässä tapauksessa oli onni, että sain olla töissä, eikä tarvinnut mennä paikan päälle katsomaan sitä hävitystä, vaan saan "rauhottua" ja totutella ajatukseen, miltä siellä näyttää.

Että tämmönen viikko. Muun muassa.

Muitakin kuulumisia on, mutta niistä toisen kerran :).

















maanantai 24. lokakuuta 2016

Kevään SNY-kierrokselta

Kevään SNY-kierroksen parinani oli Sanni, Kantapään kautta - neulepäiväkirjani -blogista.

Sanni lähetti yhdessä paketissaan mm. "Neulontapäiväkirjani" -kirjan. Muutama siitä kyselikin, että mikä se oikein on ja lupasin siitä kertoa tarkemmin, mutta se on aina vain jäänyt ja jäänyt. Kirja ei suinkaan ole hukassa, ei vain ole tullut vielä otettua sitä käyttöön, kun oikeastaan kaikki neuleetkin on keskeneräisiä, eli mitään kirjattavaa ei sinne ole ollut.

Eli kyse on siis tästä lahjasta jonka sain Sannilta:



Kirjassa on mm. ohjeita neulojalle ja ensimmäinen ohje onkin:
Voit ryhtyä neulomaan, kunhan sinulla on neulepuikot ja lankaa. 
Ohjetta toki tarkennetaan eli kirjassa on esitelty erilaisia neulojan apuvälineitä, neuvotaan mittojen ottamista, mallitilkun neulomisesta, neuleohjeissa käytettyjä lyhenteitä yms. yms.
Näyttääpä olevan varattu muutama sivu lankavaraston kirjanpidollekin :)

Seuraavana on Neulonnan taitotieto - 1800-luvun lorumuotoinen neuleohje:
Sukkaan tarvitaan puikkoja viisi,
silmukat niistä neljälle - ei yhtään useammalle,
joka puikolla silmukoita neljästä kuuteen kahdetta
ja vielä yksi onnea tuomaan. 

Tässä osiossa on ohjeita silmukoiden luomisesta ja perussilmukoista palmikoihin ja helmi- ja paljettikoristeluihin. On ohjeet patenttineuleisiin ja neuleen sileyttämiseen ja kokoamiseen.

Neulonnan salat puolestaan kertoo erilaisia vinkkejä:
Hän oli ottanut kutimen mukaansa ja oli kuin hänen kielensä olisi lyönyt vetoa hänen sormiensa kanssa siitä, että voittaisi ne liikkeen taukoamattomuudessa.  
Wildfell Hallin asukas
Anne Brontë (1820-1849) englantilainen kirjailija

Lankakerä kannattaa aloittaa keskeltä.
Jätä hyvin pitkät langanpäät kun luot silmukoita (ja mä kun aina yritän säästää lankaa ja  jättää mahdollisimman lyhyet!) ja päätät silmukoita ja käytä sitten näitä "häntiä" kootessasi neuleita.
Koristele napit helmillä loppusilaukseksi
Yms. yms. yms. kaikenlaisia pikku kikkoja mitä ei ole tullut ajatelleeksikaan, kun on niin urautunut niihin omiin tapoihinsa.

Sitten kirjassa on kolme ohjetta; kaulaliina, tyynynpäällinen ja pieni helmikoristeinen pussukka. (Näistä voisi vaikka jonkun tehdäkin....)

Ja sitten se itse päiväkirja! Eli kirjassa on ns. Projekti -sivuja, joihin voit kirjata omat neuleprojektisi:
Mikä työ on kyseessä (pipo, paita, lapaset jne), aloituspvm, valmistui, ohje (esim. mistä lehdestä/nettisivulta/kansiosta jne löytyy), kenelle, lanka, puikot, mitat, neuletiheys, silmukoita/cm, kerroksia/cm, erityistä. Paikka vyötteelle. Paikka valokuvalle valmiista työstä. 

Sitten on vielä lopuksi ohjeita miten suunnittelet itse oman neuletyösi sekä pari-kolme ruutusivua johon voit suunnittelemasi neuleen piirtää.

Kiva kirja minun mielestäni, kiitos vielä Sanni :)




Sannin lähettämä ranskanpastillilanka on neulottu... Siitä sitten toisen kerran.




sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hemmottelua, ystävyyttä

Olen kuluneella viikolla mennyt sanattomaksi, silmäni ovat loistaneet ja kyyneltyneet - kyyneltyneet useammastakin syystä, mutta nyt kerron ystävyydestä. Aloitetaan vaikka siitä.

Pitkästä aikaa ehdin tavata Ristipistoystävääni. Pitkästä aikaa tarkoittaa meillä pidempää aikaa kuin kaksi viikkoa :). Kummankin työt haittaa harrastuksia. Nyt aikataulut osui yksiin ja oli aikaa tavata pidemmästi, istua höpöttelemään.
Samaan aikaan kun mä istuin kalligrafiakurssillani, ystäväni istui käytävän toisella puolella käpypitsikurssilla, jonne yritti muakin houkutella. Ensin ajattelinkin lähteä, mutta kalligrafia vei voiton - ja parempi niin, vaikka.. noh.. Ei olisi ollut käpypitsi mun juttu. Mutta ystävälle se sopi täydellisesti. Ja tässä tulos:

Pikku-Pöllö, Isosisko ja Ystävyyden sydän - meidän ystävyydellemme.






Sanattomaksi mut sen sijaan sai tuliainen, jonka AM toi mulle yhteiseltä tuttavaltamme. AM oli kuluttamassa aikaa vanhan ystävän tatuointistudiolla - sieltä olen saanut jotain upeaa jo aikaisemmin, mutta olen unohtanut esittellä ne teille! Kuvaan ne myöhemmin, ne tarvitsevat kunnon valon ja kunnon kuvauksen, ovat sen verran upeita. Nyt sen sijaan; AM oli kertonut, että olen käynyt kalligrafiakurssilla ja: "No vies tuo Pöllölle, sillä on varmaan käyttöä sille. Mulla on näitä kaksi."



Ja kun istun autoon, saan käteeni tämän NIMIKOIMISKIRJA 2:n!

Aivan mahtava kirja! Istuin varmaan viisi minuuttia suu auki ja vaan tuijotin tuota kirjaa :) Sen jälkeen seuraavat viisi minuuttia kyselin, että oletko nyt ihan varma, että mä sain tämän omaksi? Joo-o, kyllä sait.

Ihan huikeata!

(Tilasin juuri netin kautta Nimikoimiskirja 1:n ja käyn huomenna tai tiistaina hakemassa sen paikallisesta antikvariaatista, yes!)

No, siihen perään AM sitten kotona kaiveli nettiä ja löysi ja tilasi sieltä mulle tämmöisen:


Tietääkö joku, mistä ihan oikeasti voisi tilata niitä lisätunteja vuorokauteen, sillä niille olisi nyt käyttöä? Niiiin paljon tekemistä, niin vähän aikaa - ja siinä välissä pitäisi "levätäkin", siis olla tekemättä yhtään mitään.

Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: tämän säihke sai silmänikin säihkymään  - jo senkin vuoksi, että taas kesken lomamatkan "hei katso, ostetaan tuo Pöllölle" :)


Rakas Duracell-pupuni täytti perjantaina 4 vuotta - siis iso tyttö jo. Facebook muistuttaa tärkeistä päivistä, vuosi kerrallaan. Siitä, kun vauvaa neljä vuotta sitten odotettiin, eikä me täältä Suomesta käsin voitu tehdä mitään muuta kuin odottaa, odottaa, odottaa, odottaa...
Kohta taas odotetaan ja odotetaan ja odotetaan ja odotetaan....











torstai 20. lokakuuta 2016

SNY.n tekemät tossut

SNY:ni oli huolissaan, että lähettämänsä tossut olisivat liian pienet. Ehei, tossut ovat juuri sopivat, ihan kuin minulle tehty.
Ei kun hetkinen.. Nehän OVAT minulle tehdyt :D :D



Tossut ovat siis just sopivat!




Kuvan vasemman jalan "tuplakantapää" johtuu siitä, että mun kotihousut on noin puoli metriä liian pitkät mulle ja yritin jemmata niiden lahkeita noiden raidalliset sukkien sisään. Näköjään huonolla menestyksellä ;)

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Tänään oli siis postipäivä.

Lähetin postia Possu Munkille - ne luvatut sukat. Pitäisi ehtiä perille viikonlopuksi, koska lähtivät kirjepostina, ykkösluokassa. Hopi hopi, Possun varpaat varmaan jo palelee.

Lähetin postia Pojalle - heijastimen, koska nyt on pimeää ja heijastinten aika. Susanna Maalta muistutti, että heijastimia pitää olla, jokaisessa käytössä olevassa takissa. Viimeksi kun puhuin Pojan kanssa puhelimessa, hän sanoi olevansa kaupassa ja ostavansa heijastimen, mutta mä vähän luulen, että unohti asian saman tien, kun lopetettiin puhelu. Siispä äiti hoitaa asian ;)

AM lähetti postia Kelalle.

Ja sitten se kaikkein paras juttu: minä hain paketin postista. Nii-in, SEN paketin. SNY:n paketin.
Onkohan parillani pieni jalka, sillä laatikossa on varmaan ollut jonkilaiset jalkineet, kokoa 37? Jännittävää!
Kun avasin paketin ja vähän kurkkasin sisään, siellä näytti ensin tältä:


Jotain itsetehtyä: neulottua ja ommeltua; niin toivoin :D Ja kahviliinoja. Tai oikeastaan "teeliinoja", koska niissä lukee it´s Teatime :)









Kurkin pakettiin vähän lisää:


Sieltä löytyi - jes! Virkkauslehti ja Magic Yarn Ball:)







Ja ei kun kerimään! Kylässä ollut ystävätär oli vähän ihmeissään: mikä ihme tuo oikein on? Avasin hänelle Magic Yarn Ballin syvintä olemusta - hän pyöritteli päätään kerän kanssa samaan tahtiin :D


Ja mitä sieltä sitten löytyikään - kaikkea ihanaa, taas kerran. Päänvaivaa tuottaa vain tuo paketissa ollut kangas... Se ei nimittäin ollutkaan valmiiksi ommeltu, vaan SNY-parini haaste lokakuulle: siitä mun pitäisi jotain ommella :) Melkoisen haasteen kyllä heitit, huh huh. Onneksi annoit edes vinkin, voi olla, että siitä se pipo tulee, saa vain nähdä minkä kokoinen.
Käykö siinä niin kuin vanhassa sadussa Hiiri räätälinä?(https://modersmal.skolverket.se/finska/images/stories/finska/pdf/Hiiri_kissalla_raatalina.pdf)



Paketista löytyi virkkauslehden, kahviliinojen ja kankaan lisäksi kaiken kaikkiaan kolme, ei kun neljä kerää Dropsin Fabelia, isoja beessin värisiä nappeja, vihreää,valkoisin pilkuin koristeltua nauhaa, sukkapuikot (niitä ei KOSKAAN ole liikaa) virkkuukoukun, Novitan Carneval -lankaa (jännä tuttavuus!) kaksi Kismetiä, joista toisen kilttinä vaimona annoin AM:lle ja ihanat itse tehdyt tossut tupsuineen.

Ja tietysti kirje.




Kiitos SNY! Jään jännityksellä odottamaan mitä jännää oletkaan keksinyt marraskuulle, joka on jo ihan oven takana!










tiistai 18. lokakuuta 2016

Tämmöstäkö tää oli?

Mihin nää illat oikein häviää? Tämmöistäkö tää töissä käynti olikin? Kun on neljä vuotta ollut poissa töistä, niin jotenkin tämä tuntuu niin hullulta, kun illat kuluu ihan hujauksessa :D  Ja vaikka voinkin edelleen valvoa pitkään ja nukkua pitkään, syödä aamupalan rauhassa, niin silti tuntuu, että illat vaan häviää käsistä tuosta vain.

Viime maanantaina olin niin väsynyt, etten jaksanut mennä kalligrafia-kurssille lainkaan; syynä se, että olin "joutunut" lähtemään liikkeelle poikkeuksellisen aikaisin ja eilen puolestaan menin kurssille suoraan työpaikalta "kulkematta lähtöruudun kautta" - siis käymättä kotona, koska en olisi ehtinyt kuin kääntyä. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut kuin syödä ja lukea sähköpostin, kurkata facebookiin ja vähän blogeja, sitten meinasin nukahtaa tähän koneen äärelle. Oli annettava periksi.

Tänään olikin sitten - äh meinasin sanoa normipäivä, mutta eipäs ollutkaan, kun aamullahan piti lähteä kipin kapin kauppaan, kun ei oltu moneen päivään käyty. Aamukahvit oli pakko vaihtaa teehen parina aamuna, kun ei ollut maitoa, eikä kumpikaan viitsinyt hakea :) Miten niin laiskoja... Oli vaan niin ihana laiskotella; olla vaan tekemättä just sitä mitä huvitti, jos huvitti. Eli mulla meni koko sunnuntai nukkuessa - taisi johtua lääkkeistä tällä kertaa.
Mutta siis muuten oli normipäivä, paitsi että myöhästyin töistä lähtiessä bussista ja olin 20 minuuttia myöhemmin kotona kuin tavallisesti.

Pitkän alustuksen :D jälkeen päästään siihen, että postityttö oli aamulla alakerrassa kun me lähdettiin; oli varmaan juuri käynyt jakamassa postin koska oli tyhjin käsin. Jos olisin lähtenyt n. 5 sek. myöhemmin, olisin saanut käsiini pakettikortin ja voinut töistä tullessa hakea mulle osoitetun paketin. Nyt se odottaa huomiseen ja minä kihisen uteliaisuudesta kuin kapallinen kirppuja :D.

Mutta onneksi postityttö oli jättänyt ihanaa postia, jonka oli lähettänyt Susanna Maalta! Kiitos, ihana ystävä <3 Paketti oli palkinto, jonka Susanna lupasi, jos selviän suklaattomasta syyskuusta ja teidän ystävien kannustuksella selvisin siitä!

 
 Kirjeestä löytyi ihana itsetehty pöllökortti - sen "vatsassa" lukee HELVETINPÖLLÖ. Lisäksi siellä oli kankaasta tehty pyöreä kukkaro tms. - siellä voi säilyttää mitä vaan, mulla on sille jo käyttöä :) - nyt sinne oli tehnyt pesän tuo söpö siiliheijastin!
Heijastin tulikin juuri oikeaan aikaan, sillä ostin juuri uuden ennen-talvea-takin, joka oli vielä ilman heijastinta!  KIITOS SUSANNA!




perjantai 14. lokakuuta 2016

Käsitöitä ja töitä

Taas on vuorokausi vaihtunut ja uusi päivä jo pitkällä, ennen kuin tänne ehdin. Pitäisi taas opetella ottamaan töiden jälkeen ne vartin "ninjat", eikä sellaisia parin tunnin päikkäreitä. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen on jo ilta pitkällä ja vaikkei mitään erityistä tekemistä oliskaan, niin silti ei saa mitään aikaiseksi.

Ja on taas niin kummallista olla töissä - ei oikein edes tiedä, voiko sitä sanoa olevansa töissä, kun on vaan (vaan?) työkokeilussa, kokeilee pystyykö töihin. No se siitä ihmettelystä :)

Työpaikka itsessään on ihan kiva: saan olla siellä lankojen ja kaikkien neulontatarvikkeiden keskellä ja oppia niistä kaikkea uutta :) Jonkun verran palvella asiakkaitakin, mutta kun en tiedä langoista ihan niin paljon, niin joudun suurimman osan siitä jättämään Laalle ja Aalle. Kassakoneen käyttö alkaa pikkuhiljaa sujumaan, kun vaan muistaisi mikä nappula on missäkin ja silleen... Eli tää muisti, tää muisti... tän kanssa on ongelmia :( Onneksi Laa ja Aa ovat kärsivällisiä <3 Kaikessa.

Käsitöitä olen saanut jopa kotona valmiiksi -jeee! Possu Munkille lupaamani sukat ovat valmiit ja lähtevät matkaan näinä päivinä. Hänellehän lupasin sukat henkisestä tuesta Suklaattoman Syyskuun aikana - hän vietti sen aikana Sukatonta Syyskuuta. Nyt on jo lokakuu puolessa välissä ja on ehdottomasti sukat tarpeelliset. Toivottavasti nämä ovat sopivat, vyötteen ohjeen mukaisesti tehty:


Näiden jälkeen, tai oikeastaan ohella, tein Niina Laitisen Taimitarhan Syyssukat. Moni varmaan ne tietääkin? Kyse oli siis Facebookin Knit Along -tapahtumasta: se kesti 12.9.-25.9. välisen ajan ja joka päivä tuli uusi pätkä lisää ohjetta. Kukin tekin oman halunsa mukaan: joko kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kuin minä, tai sitten yhtä sukkaa kerralla. Minä tein kahdella värillä, jotka ohjeessa oli ilmoitettu, mutta kukin teki tavallaan - sukista tuli tosi upeita!
Tässä minun versioni  näistä Taimitarhan Syyssukista:


Ensimmäinen kerta, kun osallistuin mihinkään tällaiseeen, missä neulottiin yhdessä samanlaista neulettta yhtä aikaa. Tosin itse olin jäljessä, kun oli kaiken laista muuta sutinaa ja säpinää, yllätys yllätys ;)

Niin ja semmoinenkin juttu vielä. Hyvin hyvin tärkeä:

Postityttö on kolisutellut meidän postiluukkua hyvinkin ahkeraan. Kiitos siitä! En ole kaikkia teitä muistanut erikseen kiittää. Tikkari on vielä syömättä, mutta Roosa-nauha kulkee olkalaukussa mukana päivittäin!

Itse ostamani Roosa-nauha onkin hupparissa, jota pidän vain silloin tällöin.

Nyt ei pysy enää silmät auki - anteeksi jos on kamalasti kirjoitusvirheitä, se johtuu ihan siitä, että viimeiset rivit on kirjoitettu silmät puoliummessa :D




tiistai 11. lokakuuta 2016

Uusi viikko - ilman Duracell-pupua

Voi miten ison ikävän Siskorakkaan ja Duracell-pupun kotiinlähtö jättivätkään! Olin vielä viikonloppuna mummulassa; meillä oli lauantaina latuyhdistyksen järjestämä koko perheen tapahtuma Saidan tulet ja minut oli mummun kanssa valjastettu lapsenvahdiksi, kun Siskorakas lähti ystäviään tapaamaan.

Tässä vaiheessa voisi melkein taas lainata minun mummuani ja sanoa, että "ennen vahtii kapallista kirppuja kuin yhtä nelivuotiasta" (Duracell-pupu täyttää ensi viikolla neljä). Hetkeäkään ei se pieni ihminen pysynyt paikallaan, mutta onneksi meillä on yksi MAAILMAN PARHAISTA ENOISTA! Eno jaksoi juosta ja leikkiä Duracell-pupun kanssa. Sen jälkeen kun Eno oli väsytetty, oli aika ottaa ja siirtää "talo". Nelivuotiashan siirtää vaikka vuoren, jos niikseen tulee :D

Rannalla on siirrettäviä saunoja; miehille ja naisille omansa. Näytin Duracelille naisten saunan, hän näki jalakset sen alla ja ryhtyi saman tien työntämään sitä pois paikaltaan! Kun se ei liikahtanut mihinkään, hän kurkisti saunan alle: siellä oli kaksi pyöreää puuta, joten pitäisihän sen siis liikkua? Ei kun uusi yritys kahta kovemmin :D Harmi kun en tajunnut ottaa yhtään kuvaa kyseisestä toimituksesta..

Ilta venyi sen verran pitkään, että nukkumaan mentiin heti kun päästiin mummulaan - ja aamulla "heräsin" taas siihen, kun pienet jalat tassuttivat hiipien keittiön läpi kamariin, ja voi sitä kiherrystä kun Duracell huomasi tädin olevan jo hereillä :) Lämpöinen tyttö tädin peiton alle, tiukka ote pienillä käsivarsilla kaulasta "Meeja-täti, minä rakastan sinua" ja pusu poskelle. Ja sitten odotimme peiton alla nenät vastakkain, koska mummu huutelee aamupuurolle.

Koko päivä menikin sitten leikkiessä ja haliessa - mulla taitaa vieläkin olla hampaanjäljet alahuulessa muistona <3
Iltapäivällä katselin, kuinka matkalaukku pakattiin; vielä yksi lisänallekin mahtui sinne ;) Sitten vielä suunniteltiin, miten me mahdutaan nukkumaan, kun me mennään käymään heillä kylässä:
Mummu nukkuu äitin vieressä, Tunturiruipelo (L-pappa) nukkuu iskän vieressä, minä saan nukkua Duracell-pupun vieressä ja K-serkku saa nukkua uuden vauvan vieressä!
Ja tiedättekö mikä on uuden vauvan jälkeen parasta? Mua varten on ostettu PÖLLÖsänky :D
Tunturiruipelo kyllä sanoi, ettei taida lentokoneeseen astua, joten saisikohan Mörkö-setä (=AM) hänen paikkansa?

Ihanaa kun, kaikki on suunniteltu valmiiksi <3

Vaikea oli luopua; niin Duracell-pupusta kuin Siskorakkaastakin, mutta sinne ne oli jätettävä, jotta pääsivät ajoissa nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös ja matkaan - heillä oli pitkä matka edessään.

Nyt me sitten odotellaan sitä uutta vauvaa......

torstai 6. lokakuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä :)

No niin, ohi on. Ensimmäinen "työpäivä", neljään vuoteen. Tiedä häntä voiko sitä sitä nyt varsinaiseksi TYÖpäiväksi sanoa, mutta siellä olin.

Kolmen kuukauden työkokeilu lankakaupassa alkoi siis tänään. Kolme kuukautta siis jos vain jaksan ja pystyn. Toisaalta oikeastaan jo odotan mitä kaikkea ihanaa tulee jouluksi :D

Tänään en varsinaisesti tehnyt mitään erityistä: ihan ensimmäisenä sain käteeni puikot ja pienen pienen kerän lankaa. Tehtäväksi neuloa siitä mallitilkku langasta, josta oli jo aiemmin neulottu huivi. Mallitilkku kuitenkin haluttiin, jotta siitä olisi helpompi tunnustella, miltä lanka tuntuu.

Eli eipä muuta kuin sohvan nurkkaan istumaan ja neulomaan - miten tuntuikin niin kotoisalta :D
Siinä samalla neuloessa kuuntelin Laan ja Aan asiakaspalvelua ja yritin ottaa opikseni. Tunnustan: en loppujen lopuksi paljonkaan tiedä langoista; Novitan Nalle ja Seiska Veikka ja perussukat ja lapaset on ne mun juttu. Mutta ehkäpä nyt opin uutta ja opin neulomaan muutakin ja muistakin langoista.

Siellä oli työkokeilussa myös nuori, 19-vuotias tyttö, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Hän on paikalla kolmena päivänä viikossa. Laa ja Aa ovat siis liikkeen omistajia - tosi mukavia.

Koska mulla on keskiviikkoisin keskellä päivää menoa, juuri sellaiseen aikaan, että ei oikein ole mitään järkeä kulkea edestakaisin mitenkään päin, sovittiin että pidän keskiviikot vapaata ja teen vointini ja jaksamiseni mukaan muina päivinä 5h/pvä, vaikka on sovittu 4h/pvä ja 5 pvä/vko.
Tänään käytiin läpi muitakin työhön liittyviä asioita, mun mahdollisiin kohtauksiin liittyviä asioita ja kaikkea semmoista mitä nyt mieleen tuli.

Kaikkein parasta on tietysti se, että saan samalla siellä oppia paljon langoista ja kaikesta neulomiseen ja käsitöihin yleensä, liittyvästä, ja sen lisäksi neuvoja ja apua omiin "tuskaisesti" kesken jääneisiin neuleisiin ja virkkauksiinkin.

Sitä mallitilkkua tehdessäni, tai oikeastaan aloittaessani, silmukoita luodessani, mietin ja ajattelinkin kysyä teiltä:

Millä tavalla te luotte silmukat?

Niitähän on erilaisia tapoja, ainakin kolme erilaista tapaa: Punomosta löysin
- ristikkäin luominen
- neuloen luominen
- silmuillen luominen
Itse luon silmukat käyttäen tuota ristikkäin luomista, tosin teen tuon aloituksen toisella tavalla:



Kokeilin noita kahta muutakin tapaa ja hankalin minusta oli tuo neuloen luominen tai sitten en vaan oikein hoksannut kunnolla ideaa. Tai oli vääränlaiset puikot :)
Ei, katsoin vielä videon pätkänkin, kyllä se oli yhtä hankalan näköistä kuin minulla itsellänikin.

Vielä palaan tuohon työkokeiluun...istuin aamulla bussissa ja puhuin Pojan kanssa puhelimessa. Tuli vähän "ontto" olo, kun bussi pysähtyi liikennevaloihin, juuri siihen paikkaan, jossa neljä vuotta sitten alkoi tämä pitkä sairasloma...

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Enää yksi kokonainen kuukausi jouluun..

Nii-in. Muistan, että mummuni rupesi näin syksyllä laskemaan, kuinka monta kuukautta on jouluun ja laski nimenomaan kokonaisia kuukausia. Yleensä hän totesi aina kuukauden ensimmäisenä päivänä, kuinka monta kokonaista kuukautta on vielä jäljellä - näin se joulu tuntui olevan lähempänä kuin olikaan. Nyt on jo viides päivä tätä kuluvaa kuuta, joten voimme tosiaan todeta, että enää on yksi kokonainen kuukausi jouluun. Ei ole pitkälti, pitää aloittaa jouluvalmistelut!

Ja mistäkö tämä joulu nyt tuli mieleen? No sehän tuli siitä, kun sain tänään ENSIMMÄISEN JOULUKORTIN!  Possumunkki oli ajoissa ja lähetti pöllömäiset joulutoivotukset -kiitos Possu! Kuvaa kortista ei nyt tähän hätään ole, sillä Pöllön silmät alkaa olla sen verran ristissä, että puoliksi silmät kiinni tätä kirjoitan ;)

Muutakin postia olen saanut: perjantaina postiluukusta putkahti vähän paksumpi kuori ja pikaisesti ennen parturiin lähtöä sen avasin: siellä oli kortti ja ihana "pöllöinen", bambuinen siivousliina. Tiedä raaskinko sitä käyttääkään. Lähettäjää jouduin pitkään pohtimaan, anteeksi kovasti *nolo*, en vain tahtonut saada selvää lähettäjästä. Mutta olisiko terveiset tulleet Marjaanan Majasta?
Vai olenko ihan hakoteillä? Olen tosi pahoillani jos näin on ja lähettäjä onkin joku muu - kuka "tunnustaa" :)

Kaikenlaisia uutisia olisi kerrottavana: ihana Duracell-pupu ja Sisko on olleet viikon täällä Suomessa. Voiko olla hellyttävämpää kuin suloiset kasvot pöydän toisella puolella iltapalalla, hymy joka ulottuu silmiin asti ja pienen tulkkauksen jälkeen "M-täti, minä rakastan sinua"
Pieni tyttö tarraamassa reiteen kiinni "Täti, minä rakastan sinua". Siinä tilanteessa olet aivan myyty.
Ja miten sama pieni tyttö kysyy mummulta aamupuuroa syödessään "missä täti on?", kun en ollutkaan enää mummolassa.  Miten tuosta Duracell-pupusta voi sunnuntaina luopua ja päästää sen takaisin kotiin Daddyn luokse? Varmasti taas pääsee tältä tätiltä itku.....

Huomenna keskiviikkona alkaa työkokeilu. En siis saanut eläkettä, mutta aloitan 3 kk:n työkokeilun lanka- ja käsityötarvikeliikkeessä! Voisiko parempaa paikkaa olla :) Saan samalla tehdä sitä mitä tekisin täällä kotonakin.

Mutta nyt on mentävä nukkumaan, että jaksaa huomenna mennä töihin - neljän vuoden jälkeen!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar

Aikuista lapsettaa taas :D

AM tilasi mulle CDON.COM:sta sellaisen Noita Nokinenän, jota en tiennyt olevan olemassakaan: Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar.
No, ei ihme etten tiennyt sen olemassa olosta, sillä se on saanut ensiesityksensä jo vuonna 1968 - jos olenkin sitä kuunnellut enon kanssa, niin eipä ole jäänyt muistiin. Ollut näitä muistiongelmia jo silloin :D

Olen kertonut aikaisemminkin, että sen verran mua, keski-äkäistä ja vanhenevaa naista lapsettaa, että olen kerännyt noita noita noita, siis noita Noita Nokineniä hyllyyni ja kuuntelen niitä silloin tällöin. Tarkoitus on kerätä ne kaikki. Jonkun verran niitä vielä puuttuu.

Niistä tulee mieleen muistoja lapsuudesta, niistä olen joskus aikaisemmin kirjoittanutkin,

Mutta Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar on nyt kuunneltu. Sammakkolapset pelastuivat eivätkä päätyneet Nokinenän pannulle. Huoh.

torstai 15. syyskuuta 2016

Mitähän sitä kirjottaisi...

Serkun sanoin "pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki" - serkku joskus kirjeessä kirjoitti niin, mitä sillä sitten tarkoittikaan. Itse kun oon viimeksi käynyt Haminassa, siellä oli aika rauhallista...

Meillä on kai vietetty aika rauhallista elämää, tuntuu  vaan, että on ollut muka kauheen kiireistä.

Ainakin meillä on katsottu paralympialaisia, ihan kaikkia lähetyksiä ei olla jaksettu katsoa kun ne tulee niin myöhään yöllä, mutta aika myöhään mekin on valvottu. Hienot kisat on olleet.

Eilen kävin hakemassa uudet silmälasit. Teetin uudet linssit vanhoihin kehyksiin. Mulla oli aurinkolasit vahvuuksilla, mutta en enää juurikaan käyttänyt niitä, joten koska kehykset oli oikein kelvolliset, päätin käyttää niitä ja teettää niistä silmälasit itselleni. Nyt taas näkyy. Nyt kun vaan oppisi vielä käyttämään  näitä - nämä kun ovat kaksitehot.

Optikolta menin selvittelemään työkokeilupaikkaa. Eli kun sain kielteisen päätökseen siihen työkyvyttömyyseläkehakemukseen, niin nyt on vuorossa työkokeilu - tai vaihtoehtoisesti olisi ammatillinen koulutus. Olen käynyt siellä uravalmentajalla, olenkohan kertonut siitä teille, ja löysimme sopivan paikan, jossa siis kävin tiistaina. Toivotaan, että kaikki nyt järjestyy - työpaikka ottaisi minut kyllä, mutta asiassa on vielä monta mutkaa. Pitäkää peukkuja, että kaikki järjestyy :)
Arkeilijalle kiitos, että tähän asti sujui hyvin :)

Edellisessä kirjoituksessa kirjoitin neulegrafitteista. Törmäsin meidänkin kaupungissa semmoisiin, tässä yksi niistä:


Tämä kyllä taisi olla virkattu, ihan pelkkä ketjusilmukoita, ja mainosti Kätevä&Tekevä -tapahtumaa.
Itsekin olen tein pikaisesti välityönä AM:n pyynnöstä tämmöisen sipulipussin:


Ohjeen löysin  Yhteishyvästä. Ensin se oli vain semmoinen pötkö ja AM katseli, että no eihän tänne montaa sipulia mahdu, höhlä homma. Mutta sitten rupesin sitä venyttelemään ja kun sattui päivälliseltä kauppareissulta olemaan enemmänkin noita sipuleita, niin survoin ne kaikki sinne. Kyllä se venyi ja kaikki ne sinne mahtui :D
Lankana käytin jotain oikein hyvin marinoitua akryylilankaa, en edes tiedä mistä se on meille tullut. Montaa kerää sitä kuitenkin on, eli monen monta sipulipussia siitä saa... Taidan kerrankin viedä tuliaisia kun menen maailmanparannusreissulle Isolle Kirkolle.... ;)

Osakainen lähetti postia. Pöllöpostia. Kirjekuoresta en kyllä heti arvannut keneltä se olisi, oli niin hieno kultainen kirjekuori, muumipostimerkkeineen. En tiedä onko muumit vielä Duracell-pupun lempparilistalla, mutta jos on, niin ethän Osakainen pahastu, jos annan kirjekuoren hänelle aarteeksi, kun reilun viikon päästä tulee tänne Suomeen?
Minä sen sijaan sain kuoressa tämmöisiä aarteita:



Pöllökortti, tietenkin. Siinä on kultaa ja bling-blingiä. Se on tosi hieno. Ja kaksi muistikirjaa. Meillä on Osakaisen kanssa sama - miksikä sitä voisi sanoa... - harrastus?  No, ihan mikä vaan, mutta me tykätään muistikirjoista :)  Nyt Osakainen ehdotti, että toiseen muistikirjaan voisin merkitä aina ne kerrat kun olen käynyt lenkillä ja toiseen muistikirjaan ne kerran kun EN ole käynyt lenkillä. Siis niin kuin miksi en ole käynyt. Olen tätä ideaa tässä sohvan nurkassa nyt muutaman päivän sulatellut - käymättä lenkillä.... - eikä se nyt loppujen lopuksi hassumpi olisikaan. Jospa se vaikka taas innostaisi lähtemään lenkille. Vähän niin kuin kilpailemaan itsensä kanssa, että kumpaan muistivihkoon tulee enemmän merkintöjä ja kyllähän sitä nyt haluaa siihen "olen käynyt lenkillä" -vihkoon haluaa enemmän merkintöjä. Vai mitä?

Duracell-pupu ja Siskorakas tulee n. 1,5 viikon kuluttua! Tarkemmin sanottuna, odottakaas, aamuja on vielä 12!

Maanantaina olin siellä koulunpenkillä, siellä kalligrafia- eli korutekstauskurssilla. Ihan kuin olisi ollut ekalla luokalla :D Ja minähän olin tietysti se luokan häirikkö... Anteeksi vain Äitirakas...


Tämmöistä sain aikaiseksi. Nuo kolme ylimmäistä riviä on piirretty niin, että sivun alla oli mallisivu
 ja sen mukaan opettelin terän oikeaa asentoa, se kun oli vähän hakusessa. Pitäisi olla 45 astetta.
Loput rivit ovat mun tuherruksia. Ei ole o-kirjain ihan sellainen kuin pitäisi :(
Nyt pitäisi pistää sukkapuikot pois ja harjoitella kirjaimia, ihan niin kuin ekaluokkalaisena.
Mutta kivaa oli!

Tämmöistä. taas tällä kertaa. Nyt tarvii jatkaa Possu Munkin villasukkia. Possu on myötätunnosta viettänyt Sukatonta Syyskuuta, kun mä oon viettänyt Suklaatonta Syyskuuta. Täytyy tehdä hänelle sukat lokakuuksi, ettei tarvi sitten enää olla ilman sukkia ;)












lauantai 10. syyskuuta 2016

Neulegraffitteja

Susanna Maalta, Kodin Ruhtinatar kertoi valokuvin päivästään Porvoossa. Kuvissa oli paljon upeita Neulegraffitteja - kysyinkin häneltä, ovatko ne heidän sinne viemiä vai jonkun muun tekemiä.

Kuvista tuli mieleen, jonkinlainen hämärä muistikuva jostain mielen sopukoista, mutta kun en saa siitä kunnolla kiinni enkä ole etsimisestä huolimatta vielä löytänyt sille vahvistusta. Mutta siis se hämärä muistikuva väittää, että vuosia sitten, ennen sairastumistani siis, olisin minäkin koristellut kotikaupunkiani neulegraffiteilla. Niistä johtuen tai niiden ansiosta mua olisi jopa haastateltu YLEn alueradion iltapäiväohjelmaan ja kuvia olisi ollut jossain lehdessäkin?

Muistaako Siskorakas tai Äitirakas onko näin tapahtunu? Vai olenko nähnyt unta? Olenko kirjoittanut siitä blogiin Vuodatuksen puolella vai vain Facebookissa?

Ja mitähän niille sitten tapahtui? Nythän ne tietysti viimeistään on kadonneet, kun on ollut toriparkin rakentamista ja kaupungin keskusta on remontissa koko ajan, kai ne kohta ne puutkin kaataa, ellei ole jo ne puut kaataneetkin, missä ne oli.

Jos niitä nyt ylipäätään oli, jos vaan muistan ihan omiani, voihan se niinkin olla.

*******************************

Tähän mun muistiin; sen puuttumiseen tai siihen mitä se yhtäkkiä muistaakin, ei voi luottaa, muistan asioita ihan eri tavalla kuin muut. Neljän vuoden takainen n. 3 viikkoa kestänyt epilepsiakohtaus vei muistin ihan totaalisesti n. 3-4 vuoden ajalta ja siitä taaksepäinkin pätkiä sieltä täältä. Siksi en aina ole ihan varma puhunko siitä mitä itse muistan vai siitä mitä olen kuullut tai mitä luulen muistavani :D :D

torstai 8. syyskuuta 2016

SNY:n paketti ilahdutti tänään, juuri oikeaan aikaan!

Tänä aamuna kello soitti poikkeuksellisesti 1,5 tuntia tavallista aikaisemmin. Olin kyllä kuin tikka ylhäällä (mistähän muuten tuokin sanonta tulee), mutta väsytti kyllä melkoisesti, sillä tuli yöllä katsottua paralympialaisten avajaisia. Millään en olisi malttanut mennä nukkumaan, vaan olisin halunnut katsoa ne loppuun, mutta pakkohan se oli itsensä siirtää sohvalta sänkyyn, kun tiesi, että aamulla on tavallista aikaisempi herätys.

Lähdettiin siis kotoa liikkeelle hyvissä ajoin ennen kuin postipoika ehti  kipaista ovelle - tosin kyllä näin sen, oli tänään tosi aikaisessa hänkin! Mutta ei ollut enää aikaa palata takaisin katsomaan olisiko meille mitään. Ja tarkoitus oli kuitenkin tulla kotiin ihan parin kolmen tunnin kuluttua.

Vaan suunnitelmapa muuttui. Kodin sijasta kohteeksi vaihtui tämä



Joo, kuva on vähän vino ja hämärä, mutta niin oli tunnelmakin. Kuva on otettu aika kaukaa, kännykällä ja tuumailtu ja tsuumailtu niin paljon kuin sillä pystyi. Kuvassa on meidän mökin pihakeinu. Kuva on otetettu tieltä, kun emme halunneet mennä pihalle sotkemaan mahdollisia jälkiä. Odotimme poliisia. Kyllä vain. Poliisia. AM:n äiti soitti sillä aikaa kun AM odotti mua asioiltani, että oli saanut tiedon, että mökillemme on murtauduttu! No, ei muuta kuin matkaan ja katsomaan; siltähän tuo näytti. AM hälytti poliisin, jota odoteltiin tunnin verran. Hän sitten katseli ja kuvasi paikat, kirjasi rikosilmoituksen ja lähti tekemään samaa hommaa seuraavaan paikkaan.

No, pääsimme sikäli vähällä, että meillä ei mökillä ole oikeastaan mitään arvokasta, tunne-arvoa lähinnä on tavaroilla. Sotku ja rikottu ikkuna harmittaa suuresti, ja tietysti se, että kun tietää jonkun vieraan siellä käyneen. Ei tosiaankaan ole omiaan lisäämään mun innokkuutta olemaan mökillä yksin. Juu ei. Vaikka onkin sellaisella paikalla, ettei sinne pitäisi kenenkään tulla noin vain, kenenkään täysjärkisen.

No, siinähän se päivä kuitenkin meni, kun yritettiin selvittää, mistä saadaan uusi ikkuna tai jotain ikkunan tilalle talvea vasten. Ja kun lopulta sitten päästiin kotiin, väsyneinä ja vähän kallella kypärin, oli postipoika käynyt tipauttamassa postiluukusta pakettikortin! Hirveästi se paketti tuolla postissa poltteli, koko ajan oli sellainen olo, että johonkin mulla oli tänään vielä menoa, mutta mihin?
Otin päikkärit, tein AM:n kanssa pellillisen lihapullia uuniin ja sitten en enää kestänyt. Pakko oli vaihtaa ihmismäiset vaatteet päälle ja läpsytellä tuohon Siwaan hakemaan paketti.

Ja samalla kun napsin just valmistuneita lihapullia, avasin varovasti, varoen sotkemasta, SNY:ni lähettämää pakettia. Paketti ei siis olisi voinut tulla parempana päivänä - ajoitus oli täydellinen! Kuten myös sisältö:



Kaksi isoa kerää seiska veikkaa, taisi olla Polkkaa (tää muisti..ja laiskuus, en millään viitsis nousta ylös ja ehdin viedä jo ne tuohon koriin tv:n vieren, missä on kaikki muutkin KOKONAISET seiska veikka kerät...), kaksi kerää ihanan pehmeää keltaista vauvalankaa (mitähän Siskorakas tykkää keltaisesta..?) itse virkattu pehmeä keltainen tähti ja kimalteleva, kova koristetähti - molemmat pääsivät keittiötä koristamaan. Itse tehtyjä sydänheijastimia - hyvä muistutus siitä, että illat pimenee ja on taas heijastimien aika! Kynttilöitä tuomaan tunnelmaa iltoihin ja...minttusuklaarakeita!
Nuo minttusuklaarakeet annoin AM:lle, sillä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen Suklaattomasta Syyskuusta - ihan vain sen takia, että suklaan syöminen meinasi lähteä ihan käsistä. Mutta oikeastaanhan se meni ihan mukavasti: minä pidän itselläni kaiken muun laatikon sisällöstä ja AM saa vähän herkutella.
Ethän SNY:ni pahastu, vaikka annoin suklaat AM:lle? Lokakuu on jo toinen juttu ;) Sitten voin pitää vaikka...hmmm....Lakuttoman Lokakuun ja olla syömättä lakritsia :D

Niin ja mukana oli tietysti myös kirje - uusi pakettikin on jo kuulemma suunnitteilla. Minä en ole saanut matkaan vielä ensimmäistäkään...

Kiitos uusi Salainen Ystäväni - oli ihana saada postia ja olin kyllä lapsi jouluna; yhtä malttamaton ja innoissani ja iloinen kun sitä avasin

perjantai 2. syyskuuta 2016

Vielä on kesää jäljellä....tai ainakin mansikoita :)

Sain sen vihdoinkin valmiiksi. Sen piti olla valmis jo aika päiviä sitten ja viimeksi silloin kun kävin tapaamassa Susannaa Maalta. Mutta enhän mä saanut sitä valmiiksi sinnekään. Ja sittenkin sen valmistuminen viivästyi ja viivästyi. Kun on muka aina niin kiire. Pah. Mihin? Kai mä harjoittelen niitä eläkepäiviä varten, joita saan odottaa ja odottaa, sillä on hyvin epätodennäköistä, että sitä ainakaan ensimmäisellä kerran myönnetään. Luulen, että sieltä tulee kieltävä vastaus ja sitten aloitetaan prosessi alusta. Mutta se on sitten sen ajan murhe. En jaksa murehtia sitä nyt ja tässä. Olkoon, ei se täällä märehtimällä miksikään muutu.

Mutta tässä, tässä on ne mansikat: Ja Susanna, kyllä tämä on neulatyyny 



Ranskaksi se on biscornu ja se tarkoittaa 8-kulmaista neulatyynyä, omituista, vinoa, epäsäännöllistä. Yleensä ne tehdään kämmeneen sopiviksi.
Ja tuo on siis toiselta puolelta samanlainen. 

Kuvassa on....itse asiassa yksi pieni virhe joka jäi itseäni häiritsemään niin, että korjasin sen vielä, ennen kuin laitoin biscornun menemään Susannalle ☺Jos olisin kuvannut tuon jostain toisesta kulmasta, en olisi sitä huomannutkaan.

Mutta tuommoista olen taas väkertänyt ☺ja nyt sen voin täällä näyttää, kun Susanna laittoi viestiä, että oli sen saanut, postipoika vaan oli kuulemma vähän kolhinut pakettia, vaikka olin yrittänyt paketoida sen hyvin ja sellaiseen pakettiin, että olisi pitänyt mahtua postiluukustakin. Alkaa kyllä mennä taas luotto koko Postiin, kaikin puolin.
Kerroinhan, kun meidän asiamiespostista tuli vanhempi rouva ostamaan postimerkkejä, kysyi ensin paljonko maksaa postikorttien lähettäminen Belgiaan? Saman verran kuin kotimaahan. No hän ostaa sitten postimerkkejä, en nyt muista kuinka paljon. "No voi kun meillä ei nyt ole postimerkkejä (=niitä postimerkkejä), niitä on kyllä tilattu, tulee varmaan huomenna tai ylihuomenna". Siis mitäh? Posti jossa ei ole postimerkkejä?? Olkoonkin asiamiesposti, mutta kun on kuitenkin kaupungissa, niin kyllä pitäisi olla KAIKKIA postimerkkejä, ja varsinkin niitä yleisimpiä postimerkkejä, joilla lähetetään ihan kaikkia: kirjeitä ja kortteja kotimaassa ja ulkomaille! Huh huh! Muutenkin se koko paikka on mahdoton: pieni kuin mikä, hoitaa kaupan, veikkauksen, postin, matkahuollon ja kai kaksi muutakin pakettien noutopistettä!!

Kauan se kesti, mutta nyt ne on kuvattu! Viime kevään SNY-kierroksen tuotoksia

Viime kevään SNY-parini Sanni, lähetti kaikkien niiden ihanien niiden pakettien mukana lankoja, jotka kyllä muotoutuivat sukiksi ja lapasiksi jo keväällä ja kesällä, mutta kun en vaan saanut kuvattua niitä. En halunnut kuvata niitä täällä kotona sohvalla tai keittiön pöydällä tai lattialla, niin kuin yleensä kuvaan kaiken muun.
Mutta aina (aina, miten niin aina?) kävi niin, että joko unohdin ottaa ne mukaan, kun lähdettiin käymään esim. Äitillä, jossa olisi ollut kivoja paikkoja kuvata. Ja sitten kun muistin, niin satoi vettä.
Tai sitten kun ajattelin, että no hyvä on, voisihan ne tossa kotipihallakin kuvata, niin tulikin jotain muuta TOSI TÄRKEÄÄ tekemistä JUST silloin ja seuraavaksi satoi.

Mutta eilen, eilen muistin ottaa ne mukaan, eilen paistoi aurinko, eilen oli sopiva paikka ja eilen oli sopiva tilaisuus: latuyhdistyksemme viimeinen keskiviikkomelonta ja sen jälkeen makkaranpaistoa ja nokipannukahvit laavulla. Laavulla järven rannalla olisi paljon hyviä paikkoja missä kuvata, jos ei muuta niin sitten kajakin päällä, kun melojat tulevat takaisin vesiltä.

No sitä ei tarvinnut odottaa, vaan AM jelppi ja otti puhelimellaan mulle nämä kuvat eli sukat raidallisesta seiskaveikasta. Varsi valepalmikkoa ja kantapää ristiinvahvistettu. Opettelin siis jotain uutta perinteisten lisäksi 

Toinen lanka, minkä Sanni mulle keväällä lähetti, oli ihan vieras, nimeltään mellanraggi. Mutta hyvä lanka, ei moittimista. Siitä tein lapaset. Niissä vähän harmittaa tuo peukalo, joka on intialainen peukalo. Se on suosikkini, enkä enää muunlaista peukaloa lapasiiin tekään, mutta.... En ollut pitkään aikaa tehnyt lapasia, pelkkiä sukkia vain ja niinhän siinä kävi, että lapasiin tuli vähän liian iso peukalo. Näyttää vähän hassulta. Mutta en lähtenyt sitä enää korjaamaan siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapanen oli jo melkein valmis ja se kuitenkin asettuu käteen ihan hyvin. Ei siis haittaa kädessä yhtään. Omasta mielestäni.
Ja pääasia näissä on minun mielestä se, että lapaset on lämpöiset ja lanka mukavan tuntuista kädessä ja vielä mukavan näköistäkin 


Vielä on SNY-kierrokselta lankoja jäljellä: niin paljon on tekemistä, mutta niin vähän aikaa  Vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja. Miten sitä silloin ehtikään, kun oli töissä ja harrasti kaikkea; nyt on muka päivät kotona ja mitään ei ehdi ja kotikin on aina sekaisin 

maanantai 29. elokuuta 2016

Se on korallisormisammakko - maailman iloisin sammakko :D

Ai mikäkö? No tämä tietysti, joka putkahti tänään postiluukusta, vähän ennen kuin sade alkoi:


Tätä iloista, elämäänsä tyytyväistä ja myhäilevää sammakkoa ei voi katsella ilman, että tulisi itsekin hyvälle mielelle  Tämän iloisen, hyvää mieltä levittävän sammakon lähetti kukapa mukaan kuin SALAINEN NEULEYSTÄVÄNI 
Kiitos!

Ja tässä on muuten mukana sitä Salaisten Neuleystävien ajatustenlukutaitoa, josta oli kirjoiteltu jossain blogissa. Tämä samainen sammakko nimittäin on ollut  meidän työhuoneessa printattuna jo monta vuotta, on vaellellut sinne tänne aina sen mukaan, missä sitä hyvää mieltä kulloinkin tarvitaan 

Jos voisin, teippaisin tuon kortin tähän näyttöön kiinni, mutta se haittaisi vähän tämän koneen käyttöä, näyttö kun on niin pieni. Duracell-pupu, pöllöt ja sammakko - kaikki ei mahtuisi samalle näytölle. Ihan arvuuttelemalla sitten kirjoittelisin teille. Vielä enemmän tulis kirjoitusvirheitä kuin nyt