maanantai 28. joulukuuta 2015

Muistoja "matkan" varrelta, osa 2

Lupasin kirjoitella lisää muistoja lapsuudesta, sarjassa sattuu ja tapahtuu.

Oon saattanut osan näistä tarinoista joskus kertoakin, mutta kertaushan on opintojen äiti, vai mitä?

Mulla oli pienenä tyttönä mummulassa pieni valurautainen silitysrauta, jolla sain silittää nuken vaatteita. Muori (mummo siis, mutta me sanottiin muori) lämmitti sitä hellankulmalla ja kokeili sitä aina sormella, onko se sopivan lämmin mulle annettavaksi. Kerran muorin sitten piti lähteä antamaan lehmille heiniä ja jätti mut sisälle, käski tietysti olla nätisti. Laittoi silitysraudan kauas puuhellan toiselle reunalle odottamaan. Mutta enhän mä malttanut odottamaan, viis minuuttia on lapselle pitkä aika. Raahasin tuolin tiskipöydän eteen, hellan viereen, kurotin ottamaan silitysraudan ja kokeilin onko se tarpeeksi kuuma. En vain kokeillut niin kuin muori: sylkäissyt sormeen ja kokeillut sillä vaan iskin koko pienen kämmenen siihen KUUMAAN silitysraudan pohjaan. Ja kun se oli tosiaan ehtinyt jo kuumentua kuumaksi, se sitten poltti koko pienen kämmenen isolle vesirakkulalle. Arvaatte varmaan sen huudon minkä muori kuuli, kun tuli takaisin sisälle!

Toisen palovamman sain (tämän olen varmaan kertonutkin, tuntuu ihan siltä!), kun muorin isä lähti aina välillä omaan vanhaan kotiinsa ja kerran sitten antoi mulle ja mun muutaman vuoden vanhemmille sedille luvan mennä leikkimään huoneeseensa. Siellä myös oli puuhella, jota oli lämmitetty muutama päivä sitten, ja se ei ollut enää lämmin haalea vain. En muista mitä sen kummemmin leikittiin, mutta minä hyppäsin siihen hellalle ja huusin "kuka tulee mun kanssa saunaan" - ja hetken päästä alkoi nousta kauhea käry: mun sukkahousut rupes sulamaan! Ne semmoiset lasten sukkahousut, mitä nyt on vieläkin. Olisiko niissä ollut silloin vielä enemmän lycraa tai jotain? No joka tapauksessa, kauhea käry ja ne suli mun jalkoihin. Hirvee huuto ja jollain keinoin vaan pääsin raput yläkerrasta alakertaan.

Mummulan naapurissa asui aina kesät sellainen vanha mies, Malisen setä. Onni etunimeltään. Kesä alkoi aina siitä, kun Malisen setä tuli matkalaukkunsa linja-autolta ja käveli pölyistä tieltä talollensa. Ja seuraavana päivänä me lapset juosta repsotettiin sinne tervehtimään setää :) Setä keitti meille aina kahvia ja tarjosi rinkeleitä :D
Sedän pihassa oli useita aittoja, joissa me saatiin leikkiä. Setä istui pihakeinussa ja katseli kun me leikittiin. Eipä muuten olisi mahdollista sellainen enää, media ja kaikenlaiset hörhöt on tehneet siitä mahdotonta :( Vaan kuinka monta oikeasti kilttiä ja yksinäistä pappaa ja kaupunkilaisia lapsia olisivat valmiita kohtaamaan toisensa - näpertämään pajupillejä yms. Surullista, ettei se ole enää mahdollista.
Kesä loppui aina siihen kun Malisen setä kulki tietä pitkin matkalaukun kanssa maantielle odottamaan linja-autoa.
Yhtenä kesänä sitten saatiin mennä sinne sedän luo polkupyörällä. Minä ajoin muorin polkupyörää ja serkkupoika istui tarakalla. Yhtäkkiä pyörä meni lukkoon ja humps...me oltiin ojassa! Ja taas tarvittiin laastaria.... Vasta muutamia vuosia sitten sain kuulla, että serkkupoika oli TAHALLAAN laittanut sen pyörän lukkoon!

Ja hei, muistattehan sähköpaimenen, lehmälaitumen ympärillä? Semmoinen oli matkan varrella sinne Malisen sedälle. Ja kun satoi vettä, oli tietysti sateenvarjo mukana. Semmoinen missä oli metallipiikki. Ja vaikka ihan tasan tarkkaan tiesi mitä tapahtuu, kun sillä sateenvarjolla koskettaa sitä sähkölankaa, niin pitihän se joka kerta kokeilla :D Kyllä kai tekin kokeilitte? Vaikka tiesitte, että se napsahtaa sormille :) :)

Pyllymäkeä laskettiin kerran serkun kanssa. Uusilla vihreillä samettihousuilla... Serkku asui kaupungissa ja minä maalla. Äitirakas oli ostanut uudet vihreät samettihousut ja olin saanut ne jalkaani kun olin päässyt päiväksi kylään (=hoitoon) tädin luo kaupunkiin. Oli hienoa olla kerrostalossa. Siinä talossa oli sisäpiha ja täti uskalsi päästää meidät (minut ja kolme vuotta nuoremman serkkuni) keskenään ulos. Jossain vaiheessa keksittiin, että hei, tuossa on kiva liukumäki! Ja ei kun laskemaan. Jossain vaiheessa kyllä huomasin, että siinä liukumäessä on jotain keltaista ja vihreää, mutta eihän se 6-7-vuotiaan ymmärrykseen mennyt, mistä ne oli tulleet. Äiti tuli aikanaan, varmaan töiden päätyttyä, hakemaan mua pois ja totuus selvisi.... olimme laskeneet mäkeä pyöräkellariin vievää luiskaa pitkin, siis betoniluiskaa!
Kummallakin oli sananmukaisesti pe..e auki! Mun vihreistä, UUSISTA, samettihousuista, ja serkun keltaisesta käsin neulotusta haalarista!  Lopun saatte kuvitella :D
Sen verran voin vihjata, että ihan heti en uusia "kaupanhousuja" tainnut saada?

Tämmöisiä muistoja tällä kertaa. Ja kyllähän näitä riittää, kun sedät ja tädit ja enot ovat joutuneet mulle lapsenlikkana olemaan - ressukat ;)

10 kommenttia:

  1. Ne lasten sukkahousut, joita jouduin itsekin 60-luvulla pikkupoikana käyttämään, olivat akryyliä. Kerran löysin vanhempieni luota laatikollisen omia vanhoja vaatteita, ja siellä oli yhdet käyttämättömät sukkahousut. Ajattelin, että olisiko ne sopivat tyttärellemme. Siinä vähän venyttelin niitä, ja totesin, että kylläpä ne tuntuu kamalalta materiaalilta. Lapusta löytyi muistaakseni että ne oli 100 % akryyliä. Eli tuollaista kovaa muovia. Tosin muistan kyllä inhonneeni niitä jo pienenäkin. Sitä inhoamista ei varmasti vähentänyt se, että olin perheen ainut miespuolinen joka joutui käyttämään sukkahousuja. Veljeni oli jo päässyt niistä eroon kouluikäisenä. Hautasin sukkahousut vähin äänin takaisin laatikkoon. Nuo taisi olla juuri ne sukkahousut, jotka sain kuusivuotis syntymäpäivä lahjaksi isovanhemmiltani. Ei ollut ihan sitä, mitä kuusivuotiaana olisin toivonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, se oli akryylia - no kuulostaa kyllä ihan tutulta aineelta.
      Voin hyvin kuvitella, ettei kuusivuotias poika ollut kovin innoissaan sukkahousuista, varsinkaan kun isoveli oli jo päässyt niistä eroon. Isovanhemmat ei vaan aina ajattele lapsen tavoin, ainoastaan käytännöllisesti.
      Nykyään taitaa olla helpompaa, kun on käytössä kännykät ja muut - helpommin saa mieleisiä lahjoja :)

      Poista
  2. Hui! Onneksi Pöllö ei palanut sukkahousujen mukana. On varmaan sattunut...

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. :)
      Kun näitä kirjoitin, niin muistoja tulvi koko ajan lisää :) Jos olisin kirjoittanut kaikki yhteen pötköön, olisi tullut niin pitkä päivitys, ettette olisi jaksaneet lukea :D
      Saatte näitä muistoja taas myöhemmin lisää ;)

      Poista
  4. Hauskoja muistoja sinulla! Olet tainnut olla melkoisen vauhdikas lapsena 😉 Lisää näitä! Ja hyvää loppuvuotta, sekä onnellista uutta alkavaa ❤️

    VastaaPoista
  5. :)
    Ei mun kanssa vissiin aika pitkäksi käynyt :) Äitirakas, ja tädit, enot ja sedät sen paremmin osaisi sanoa. Poika ja Siskorakas lienee tulleet muhun...

    Onnellista Uutta Vuotta myös teille <3 <3

    VastaaPoista
  6. Kivoja muistoja lueskella. Ja nyt kivoja, vaikka ei ehkä silloin, kun ne tapahtuivat.
    Siunattua vuotta 2016 Sinulle ja läheisillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, oikein onnellista vuotta 2016 Sinulle ja perheellesi, niin isoille kuin pienillekin!

      Poista