torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta 2016

teille ihan kaikille; niin tutuiksi ja ystäviksi tulleille kuin silloin tällöin pistäytyville tai ihan vaan sattumalta tänne eksyville.

Tätä vuotta on vielä kolme tuntia jäljellä, ulkona käy jo melkoinen räiske ja pauke, ikkunasta näkyy silloin tällöin punaisia ja vihreitä tähtiä. Me kaksi vanhaa varista AM:n kanssa täällä istuskellaan kuten muinakin iltoina: katsellaan telkkaria ja kysellään vuorotellen toisiltamme "juotko teetä/kahvia" tai "keitätkö vettä".

Alkuviikko on jo elelty vähän keveämmällä syömisellä ja huomisesta alkaen ihan tosissaan; pöydällä on taas iso pussillinen omenoita - niistä on tullut meidän normaalia iltanapostelua. Lohkoja vaan meni eilen rikki, eipä ollut Prismasta ostettu vekotin kummoinen....

Tänään tehtiin "juhlan" kunniaksi pizzaa, mutta kerrankin osattiin kumpikin syödä sitä jo vähän kohtuullisemmin, ettei nyt ihan kaksi käsin ahmittu. Ehkä sitä jo tähän ikään - kun toinen just täytti 50 ja toisellakaan ei ole siihen enää kuin 1,5 vuotta - alkaa oppia tuon syömisen jalon taidon, vai mitä luulette?

Vaan kello käy - kohta ei ole enää kuin 2,5 tuntia tätä vuotta jäljellä ja tarkoitus oli tehdä yhdet villasukat valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Kuinka mahtaa käydä? Toinen sukka on melkein valmis ja toinen sukka on kokonaan tekemättä. Tässä koneelle istuen ne EI valmistu :D

Ensi vuoteen, ystävät rakkaat!

- HelvetinPöllö

maanantai 28. joulukuuta 2015

Muistoja "matkan" varrelta, osa 2

Lupasin kirjoitella lisää muistoja lapsuudesta, sarjassa sattuu ja tapahtuu.

Oon saattanut osan näistä tarinoista joskus kertoakin, mutta kertaushan on opintojen äiti, vai mitä?

Mulla oli pienenä tyttönä mummulassa pieni valurautainen silitysrauta, jolla sain silittää nuken vaatteita. Muori (mummo siis, mutta me sanottiin muori) lämmitti sitä hellankulmalla ja kokeili sitä aina sormella, onko se sopivan lämmin mulle annettavaksi. Kerran muorin sitten piti lähteä antamaan lehmille heiniä ja jätti mut sisälle, käski tietysti olla nätisti. Laittoi silitysraudan kauas puuhellan toiselle reunalle odottamaan. Mutta enhän mä malttanut odottamaan, viis minuuttia on lapselle pitkä aika. Raahasin tuolin tiskipöydän eteen, hellan viereen, kurotin ottamaan silitysraudan ja kokeilin onko se tarpeeksi kuuma. En vain kokeillut niin kuin muori: sylkäissyt sormeen ja kokeillut sillä vaan iskin koko pienen kämmenen siihen KUUMAAN silitysraudan pohjaan. Ja kun se oli tosiaan ehtinyt jo kuumentua kuumaksi, se sitten poltti koko pienen kämmenen isolle vesirakkulalle. Arvaatte varmaan sen huudon minkä muori kuuli, kun tuli takaisin sisälle!

Toisen palovamman sain (tämän olen varmaan kertonutkin, tuntuu ihan siltä!), kun muorin isä lähti aina välillä omaan vanhaan kotiinsa ja kerran sitten antoi mulle ja mun muutaman vuoden vanhemmille sedille luvan mennä leikkimään huoneeseensa. Siellä myös oli puuhella, jota oli lämmitetty muutama päivä sitten, ja se ei ollut enää lämmin haalea vain. En muista mitä sen kummemmin leikittiin, mutta minä hyppäsin siihen hellalle ja huusin "kuka tulee mun kanssa saunaan" - ja hetken päästä alkoi nousta kauhea käry: mun sukkahousut rupes sulamaan! Ne semmoiset lasten sukkahousut, mitä nyt on vieläkin. Olisiko niissä ollut silloin vielä enemmän lycraa tai jotain? No joka tapauksessa, kauhea käry ja ne suli mun jalkoihin. Hirvee huuto ja jollain keinoin vaan pääsin raput yläkerrasta alakertaan.

Mummulan naapurissa asui aina kesät sellainen vanha mies, Malisen setä. Onni etunimeltään. Kesä alkoi aina siitä, kun Malisen setä tuli matkalaukkunsa linja-autolta ja käveli pölyistä tieltä talollensa. Ja seuraavana päivänä me lapset juosta repsotettiin sinne tervehtimään setää :) Setä keitti meille aina kahvia ja tarjosi rinkeleitä :D
Sedän pihassa oli useita aittoja, joissa me saatiin leikkiä. Setä istui pihakeinussa ja katseli kun me leikittiin. Eipä muuten olisi mahdollista sellainen enää, media ja kaikenlaiset hörhöt on tehneet siitä mahdotonta :( Vaan kuinka monta oikeasti kilttiä ja yksinäistä pappaa ja kaupunkilaisia lapsia olisivat valmiita kohtaamaan toisensa - näpertämään pajupillejä yms. Surullista, ettei se ole enää mahdollista.
Kesä loppui aina siihen kun Malisen setä kulki tietä pitkin matkalaukun kanssa maantielle odottamaan linja-autoa.
Yhtenä kesänä sitten saatiin mennä sinne sedän luo polkupyörällä. Minä ajoin muorin polkupyörää ja serkkupoika istui tarakalla. Yhtäkkiä pyörä meni lukkoon ja humps...me oltiin ojassa! Ja taas tarvittiin laastaria.... Vasta muutamia vuosia sitten sain kuulla, että serkkupoika oli TAHALLAAN laittanut sen pyörän lukkoon!

Ja hei, muistattehan sähköpaimenen, lehmälaitumen ympärillä? Semmoinen oli matkan varrella sinne Malisen sedälle. Ja kun satoi vettä, oli tietysti sateenvarjo mukana. Semmoinen missä oli metallipiikki. Ja vaikka ihan tasan tarkkaan tiesi mitä tapahtuu, kun sillä sateenvarjolla koskettaa sitä sähkölankaa, niin pitihän se joka kerta kokeilla :D Kyllä kai tekin kokeilitte? Vaikka tiesitte, että se napsahtaa sormille :) :)

Pyllymäkeä laskettiin kerran serkun kanssa. Uusilla vihreillä samettihousuilla... Serkku asui kaupungissa ja minä maalla. Äitirakas oli ostanut uudet vihreät samettihousut ja olin saanut ne jalkaani kun olin päässyt päiväksi kylään (=hoitoon) tädin luo kaupunkiin. Oli hienoa olla kerrostalossa. Siinä talossa oli sisäpiha ja täti uskalsi päästää meidät (minut ja kolme vuotta nuoremman serkkuni) keskenään ulos. Jossain vaiheessa keksittiin, että hei, tuossa on kiva liukumäki! Ja ei kun laskemaan. Jossain vaiheessa kyllä huomasin, että siinä liukumäessä on jotain keltaista ja vihreää, mutta eihän se 6-7-vuotiaan ymmärrykseen mennyt, mistä ne oli tulleet. Äiti tuli aikanaan, varmaan töiden päätyttyä, hakemaan mua pois ja totuus selvisi.... olimme laskeneet mäkeä pyöräkellariin vievää luiskaa pitkin, siis betoniluiskaa!
Kummallakin oli sananmukaisesti pe..e auki! Mun vihreistä, UUSISTA, samettihousuista, ja serkun keltaisesta käsin neulotusta haalarista!  Lopun saatte kuvitella :D
Sen verran voin vihjata, että ihan heti en uusia "kaupanhousuja" tainnut saada?

Tämmöisiä muistoja tällä kertaa. Ja kyllähän näitä riittää, kun sedät ja tädit ja enot ovat joutuneet mulle lapsenlikkana olemaan - ressukat ;)

"Viettää merkkipäiviään matkoilla"

AM täytti eilen pyöreitä. Ja tämän päivän kuolematon lause on ollut "kun seuraavan kerran täytän pyöreitä, voinkin sitten jo sanoa, että olevani seitsemännellä kymmenennellä" (montakohan kirjoitusvirhettä tuohon tuli..) . Tuosta voitte siis laskea, paljonko se täytti, harmajainen mies :D
No ei vaan, ei se kuulemma tunne itseään yhtään sen vanhemmaksi kuin eilen aamullakaan.

Joulu tuli, ja meni. Ilman sen kummempaa stressiä. Edes kaupassa ei jaksettu stressata, eikä tarvinnutkaan. Ainoa vähän ahdistava paikka oli marketin lihatiskin edessä, mutta kun siitä päästiin läpi, niin loppu kaupassa käynti oli kuin leikkiä.

Poika tuli aatonaattona ja kun meillä oli käynyt viimeinen tonttu, lähdimme mummolaan perinteisesti riisipuurolle. Siellä ollessamme soittivat Siskorakas ja Prinsessa ja - tarkistettuani asian - nähtyään Pojan oli Prinsessa hihkaissut "K...-serkku!!" On niillä pienillä hyvä muisti; ovat kuitenkin nähneet viimeksi juhannuksena :D
Mutta sitten vasta silmät suurenivatkin, kun kuvaan ilmestyi Joulupukki! Mutta reippaasti jutteli Joulupukin kanssa, pukilla vaan tahtoi olla ongelmia kielen kanssa - onneksi oli Mummy tulkkina.
Ja pukin jo kadottua, tapaili vielä suomeksi "Joulupukki, joulupukki" -laulua.

Jouluaatto kului perinteisesti: jouluntuoja toi joulutähden, iltapäivä ja ilta kului anopilla. Joulupäivä vaan oltiin ja tapaninpäivänä vietiin Poika kotiin.

Ja eilen tosiaan oltiin "matkoilla". AM ei tahtonut viettää syntymäpäiväänsä ja lähti siksi pois kotoa koko päiväksi. Tai siis lähdimme.

Nyt elellään hissukseen loppiaiseen asti - melkoisen ärhäkkänä olinkin tuossa ennen joulua, vaikka olisi pitänyt olla kiltisti.

Mutta ei se Joulupukki ihan lahjoitta jättänyt kuitenkaan... Pöllönpesä sai lisää asukkaita, mm. nämä:

 Tämän ihanan pehmeän fleece -viltin alla on mitä makeinta ottaa päiväunia... Siis ei noin pehmeää voi ollakaan..!

Ja kuusenkoristepalloja voi ripustella muuallekin kuin kuuseen :)  Jos olisi oikea kuusi, niin arvaatte varmaan, että se olisi ensi vuonna täynnä näitä :D

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluvalmisteluja

Ihan hirveästi ei jouluvalmisteluja ole meillä vielä tehty, ja itse asiassa meillä varmaan päästään muutenkin aika helpolla.

Perinteiset kyntteliköt on laitettu esille: toinen makuuhuoneen ikkunalle, toinen keittiön kaapin päälle hiihtäjien ja laulajan kera.

Piparkakut paistettiin Pojan kanssa Itsenäisyyspäivänä niin kuin oli puhe. Ja torstaina AM ilmoitti, että "tässä on muuten sitten viimeiset piparit". Eli hyvin teki kauppansa ☺ 

Äitirakkaan kanssa käytiin vähän jouluostoksilla ja meille tarttui tämmöinen. Oli IHAN pakko ostaa. 

  



Tämän joulun ensimmäinen joulukortti tuli jo hyvissä ajoin...hmm... taisi tulla jo marraskuun loppupuolella? 



lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukuu on jo pitkällä

Huomenna on jo Itsenäisyyspäivä ja siitä ei olekaan kuin lyhyt loikkaus jouluun. Ja kaikenlaista on vielä tekemättä.

Mutta edelleenkin, kuten jo useampana vuonna, aion noudattaa Marttojen hyväksi havaittua neuvoa: "Vietätkö joulusi komerossa - silloin ne on syytä siivota." En aio tänäkään vuonna viettää joulua komerossa, joten en aio siivota niitä.  Siivoilen sitten joulun jälkeen.
Joten oikeastaan, ei sitä tekemistä nyt niin kauheasti olekaan
Ensimmäinen joulukortti tipahti postiluukusta..hmm...eilen:

                                                     Kaunis kiitos!
Perinteiden mukaan huomenna, ennen Linnan juhlia meillä leivotaan piparkakkuja, ja sitä varten on juuri nyt parvekkeella jäähtymässä siirappi-sokeri-voi-mauste -seos. Mmmm.....miten ihana tuoksu siitä tulikaan.



Pitiköhän muuten suola laittaa mausteisiin vai jauhoihin? No tuossa se kököttää keittokirjan päällä, odottamassa lisätään muna ja jauhot.... hups. No kai sitä paremmillekin leipojille niin käy? Ja kyllä se sinne sekoittuu, luulen ma.  Mutta noista siis pitäisi vielä tänään syntyä piparkakku taikina, joista Pojan kanssa huomenna leivotaan piparkakkuja.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Käsitöitäääää

Kun matkakertomus on nyt vihdoin saatu loppuun ja on päästy kotiin asti, niin voin esitellä teille itse tekemiäni käsitöitä, joita olen tässä syksyn mittaan jopa saanut valmiiksi. Neula on vaihtunut sukkapuikkoihin ja virkkuukoukkuihin -  eli se ristipistotyö jonka olisi pitänyt olla valmis jo vaikka kuinka ja kauan sitten, viime kesänä viimeistään, on edelleen tuolla "telakalla". Jos ensi kesäksi. Onhan mulla puoli vuotta aikaa.

Nyt on taas hommia jonossa. On se kiva, kun ihmiset luottaa taitoihin ja pyytää tekemään jotain "osaisitko tehdä tämmöisen/tämmöiset". No, katsotaan ja kokeillaan, jos ei ole kiire ☺☺

Mutta ihan tavalliset, perusvillasukat osaan tehdä. Semmoiset mua pyydettiin tekemään, kun käyttäjän äiti on allerginen villalle eikä voi itse tehdä. Ja mielellänihän mä teen. Kahdet sukat pyydettiin tekemään, tässä ensimmäiset, jotka pitäisi laittaa matkaan, mutta kun tuo postilakko haittaa postinkulkua juuri siellä suunnalla. Onneksi ei ole vielä ihan talvi.




Näiden jälkeen tein kaverille tuohon naapuriin säärystimet, ohuemmasta Nalle-langasta. Värit valitsi itse.
Ja tuosta turkoosista pitäisi nyt sitten tehdä pöllösukat, kunhan saan vielä tehtyä näiden harmaiden sukkien kaveriksi mustat ihan tavalliset sukat. Miehet, ja varsinkaan nuoret kun ei taida juuri kikkailuista perustaa.




Ja jottei kokin sormet vaan palaisi ruokaa laittaessa, virkkasin vielä pari patalappuakin ☺☺ Toisen ohje löytyy netin syövereistä nimellä "Tyyne mummon patalappu" ja tuo sini-keltainen puolestaan "Himppu-mummon patalapappu".  Tuon alemman kanssa oli vähän vaikeuksia;  ensin onnistui ihan hyvin, kun virkataan ihan vain pelkkä ruudukko. Sitten toinen puoli. Kyllä sekin oikeastaan on ihan helppo, kun vain keksii  idean (no niinhän se on kaikessa ☺☺), mutta mulla ei vaan meinannut mennä tuo reunassa kääntyminen jakeluun, ei sitten millään. Lopulta kuului "klik" ja sitten se lähti sujumaan. No okei, on siihen olemassa videon pätkäkin, joka helpottaa ajatuksen kulkua. 
Himppu-mummun patalappu taas on tosi helppo ja... noh... se oli sellainen, että kun meillä on töissä paljon puhelinpalavereita ja mulla täytyy olla käsillä jotain tekemistä, että pystyn keskittymään kunnolla ☺☺Mulla sitten oli töissä virkkuukoukku ja lankaa mukana ja tein noita patalappuja niiden palavereiden aikana.... niitä oli ehtinyt syntyä melkoinen pino ☺☺ 


Niin ja oon mä niitä ristipistojakin tehnyt. Meinasin unohtaa. Ystävän kanssa yhdessä tehtiin tämmöiset samanlaiset biscornut. Siis keskenämme samanlaiset. 
Jaa, eivät nyt taas suostu siirtymään vierekkäin. Mutta samoista härpäkkeistä kuvat ovat, käännetty vain ylösalaisin.  Ja kun eivät liiku, niin suurensin, jotta näätte paremmin ☺☺