torstai 5. marraskuuta 2015

Matkakertomusta Englannista, osa 1

No niin. Jaksatteko lukea?

Tavoilleni uskollisena rupesin pakkaamaan matkalaukkua vasta torstaina päivällä, kun oli tarkoitus, että AM vie mut jo torstai-iltana Äidille - syystä, että kun Tunturiruipelo oli luvannut viedä meidät kentälle, niin oli yksinkertaisempaa (lue: suorempi reitti) lähteä sieltä, kuin tehdä mutka meidän kautta. Mitäpä sitä nyt turhan aikaisin matkalaukkua pakkaamaan ;) Taisin vielä pestä pari koneellistä pyykkiäkin ja siivota ennen lähtöä, mikä tarkoittaa lähinnä tämän mun käsityösohvani raivausta. AM sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, onko se siivottu vai ei. Sanoin, että jos tulee ihan kauhea koti-ikävä, voi ottaa tuon jakkaran, jossa mun tavarat yleensä on, ja kipata sen tähän sohvalle, niin tulee heti kotoisampi olo - ihan kuin vaimo olisi vain pikaisesti käymässä jossain. 


Perjantaina, 16.10., aamupäivällä pakattiin matkalaukut Yarikseen ja Yarikseen nokka kohti Helsinki-Vantaata. Ja koska matkalla olin minä, niin eihän matka koskaan suju sattumuksitta, vaikka istuinkin ihan hiljaa takapenkillä, puhumatta mitään. Kuskin ajosuunnitelmaan puuttumatta, teimme pari ylimääräistä pyörähdystä Keravan keskustassa, kun siellä olikin tietöitä eikä ihan heti osuttu oikealle tielle :) Mutta onneksi oltiin ajoissa liikkeellä ja ehdittiin jättämään laukut ajoissa ja turvatarkastukseen ajoissa. Ja sitten taas olikin aikaa ihmetellä, mihin käytetään aika ennen koneeseen pääsyä... No, jotain pientä käytiin haukkaamassa, noilla Finnairin lyhyillä lennoilla kun ei enää tarjota kun kahvia/teetä ja mehua - rahallahan toki saa melkein mitä vaan :)  Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kului ja päästiin koneeseen, ja yllättävän nopeasti meni myös lento. Johtui ehkä siitä, että olin ottanut käsityön mukaan. Kyseessä oli itse asiassa tuliainen, jota en ollut ehtinyt tehdä valmiiksi kotona, vaan jouduin jatkamaan sitä vielä perilläkin. 
Vieressäni käytäväpaikalla istui isokokoinen mies, mutta kyllä me hyvin mahduttiin siinä olemaan - vaikka tilaa tosiaan oli vähemmän kuin takaisin tullessa ;) Jalat vaan tahtoi puutua; vuorotellen oioimme jalkojamme edessä olevien penkkien alle. Hän oli kyllä kovin ystävällinen: nosti meidän tavarat alas tavarasäilöstä, kun päästiin perille, joten päästiin nopeasti pois koneesta. 

Heathrown lentokentän parkkihallin ylimmältä tasolta - tuolta me jostain me kai tultiin, vai tultiinkohan?

Matka Lontoosta kohti Poolea, jossa Siskorakas perheineen asuu, kesti useamman tunnin - matka on pitkä ja matkalla oli tietöitä. Matka kesti niin pitkään, että Prinsessa oli jo nukkumassa, kun me päästiin perille, Olihan tuo kai vähän pettynyt, kun ei nähnytkään Mummua ennen nukkumaanmenoa, mutta kun Daddy lupasi, että Mummu on paikalla, kun hän herää, niin oli käynyt kiltisti nukkumaan.

Ja voi sitä riemua, kun Mummu aamulla meni Pienen hakemaan, kun oli herännyt ja huuteli äitiä. Hetki oli mennyt, ennen kuin oli ymmärtänyt kuka sieltä ovesta tulikaan äidin sijaan, mutta sitten kun hoksasi, niin... voitte vaan kuvitella Pienen ihmisen ilon :) :)  
Ja Tädin ilon kun, Pieni ihminen tuli "herättämään" - otti kaulasta ja halasi <3

Ja sitten alkoi se päivän jännittävin/hauskin osuus - Mummun ja Tädin matkalaukkujen purkaminen :D Mitä kaikkea ne oikein pitivätkään sisällään. Suurin osa tuliaisista oli Mummun matkalaukusta ja yhden tuliaisista Täti oli jo illalla antanut toiselle tädille, joka kuuluu Pienen perheeseen: kirjan nimeltä Maisa leipoo. Pieni on kova tyttö leipomaan tätinsä kanssa ja kyseinen kirja on semmoinen..ns. luukkukirja; siinä on luukkuja ja sellaisia vetosysteemejä. Suomenkielinen tietysti, mutta sanoin Siskorakkaalle, että hänen pitää se lukea tälle toiselle tädille :)
Paras tuliainen mikä Mummun matkalaukusta löytyi, taisi olla 24 palan Muumi -palapeli. Jonka tekeminen kävi Pieneltä käden käänteessä. Kun Mummu ja Täti vasta miettivät, että mikä pala kuuluu mihinkin.... 
Ja tietenkin ne Mummun kutomat raidalliset villasukat! 
Oli nimittäin niin, että kun kerran aikaisemmin olivat olleet netin kautta yhteydessä ja Mummu oli näyttänyt tekemiään suunnilleen nron 45 raidallisia sukkia, oli Pieni tuumannut vain "Kiitos". No, eipä siinä auttanut muu kuin ottaa puikot kauniiseen käteen ja kutoa raidalliset sukat oikeata kokoa :)


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :) Katsotaan missä välissä te kyllästytte :)

      Poista
  2. Sama juttu, mäkin jaksan!
    Mutta kuka ihme on Tunturiripelo?!?

    VastaaPoista
  3. Hih...Tunturiruipelo on Siskorakkaan ja mun isäpuoli :)
    Nimi on AM:n antama ja siihen on vaikuttanut mm. se, että hän on pitkä ja laiha, viihtyy luonnossa aamusta iltaan, ja erityisesti vedessä jokea raivatessaan, ja yksi harrastuksistaan on lintujen bongailu ja seurailu :D

    Tunturiruipelo on myös Pienelle tärkeä ihminen.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Ootte te ihania - ettehän te edes tiedä kuinka tylsää tarinaa on tulossa :P

      Poista
  5. Helposti jaksoi tämän, lisää tekstiä vaan tulemaan!

    VastaaPoista
  6. Ihania tuliaisia :)

    Jaksaa lukea tämäkin!

    VastaaPoista