perjantai 9. lokakuuta 2015

Kyllä pöllö pöllön löytää - niitä on joka paikassa

Viikonloppuna oltiin viettämässä Suomi Meloon jälkimaininkeja, tällä kertaa lähes kuivalla maalla. Orilammella, Valkealassa. 

Perjantaina Valio-myrsky mylläsi niilläkin nurkilla ja katkaisi sähköt illalla, kun pidimme kokousta. Mutta kokoustaa voi kynttilänvalossakin ☺


Huoneessamme jääkaappi valutti vedet lattialle, mutta onneksi siellä ei ollut mitään pilaantuvaa, sellaista vain,mikä oltaisiin haluttu pitää kylmänä...

Aamupala ei ollut ihan niin runsas kuin oltiin odotettu, mutta ihan riittävä, kyllä siitä vatsansa täyteen sai; kaasuliesi oli taannut sen, että tarjolla oli puuroa ja keitettyjä kananmunia, perinteiset prinssinakit ja munakokkeli (jotka ei oo mun makuun aamupalalla, ei vaan maistu heti aamusta *puistatus* ☺)
Eli kyllä niillä eväillä sekä melojat että patikoijat jaksoivat lähteä matkaan.



Tuohon maisemaan ja keliin lähtivät melojat - mä jäin rannalle ruikuttamaan ☺ Ja kutomaan sukkaa. Rannalla oli useampia paikkoja mihin istahtaa odottamaan melojia takaisin sukantekeleen kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti.

No, ihan koko viittä tuntia en sentään tuolla rannalla istunut heitä odottamassa, vaikka niin väitinkin, kävin välillä syömässä. Ruoka oli aika haaleaa, mutta en valittanut, sillä meillä ei ollut sähköjä vieläkään! 

Ruokaperästen jälkeen päätin taas mennä ulos kutomaan sukkaa, löysin ihanan paikan ja siinä oli vielä kesän jäljiltä pehmustetut tuolitkin. Istuin vähän aikaa ja rupesin ihmettelemään, että mikä ihme mun nilkkaa kutittaa. Vähän rapsutin, mutta ei, edelleen kutittaa. Katsoin. Kirvoja! Ja tarkempi tarkastelu osoitti, että niitä on joka puolella! Vieressä oli omenapuu, joka mitä ilmeisemmin oli syypää niihin. Ei kun kamppeet kasaan, vaatteiden ravistelu (ei, ei en stripannut siinä pihalla, sillä ravintolan ikkunoista oli suora näköyhteys sinne ja vaikka väkeä ei paljon ollutkaan, niin ihan tarpeeksi kuitenkin ☺) 

Päätin siirtyä sisätiloihin, ravintolaan itsekin. Matkalla sisälle löysin nämä söpöt puput:
  
Ne oli varmaan syömässä noita omenoita ja mä menin puhelimeni kanssa häiritsemään niitä... Ne oli tosi pieniä, juuri ja juuri näkyivät tuolta pitkän nurmen seasta.

Siiderin siivittämänä sukat saivat lisää pituutta, minä huutelin naapuripöytään (ei kuulu tapoihin ☺) ja katselin samalla järvelle, josko ne melojat kohta tulis... Mutta sitten tapahtui ihme: tuli sähköt, 20 tunnin sähköttömyyden jälkeen! Puhelin, josta oli jo virta loppunut, sai sen verran virtaa, että melojat soittivat ja pyysivät varmistamaan savusaunan varauksen. Minä en oo koskaan käynyt savusaunassa ja jätin sen nytkin väliin. Tuo Riesa kun ei oikein tykkää saunomisesta ylipäätään, niin en uskaltanut sinne lähteä, vaikka tukijoukkoja mukana oliskin ollut. 

Siinä ravintolassa istuessa ja ikkunasta ulos katsellessa, bongasin tietysti.... PÖLLÖN. Niinpä tietysti. Kyllähän pöllö aina pöllön löytää. En kyllä muista, että olisin sitä kaksi vuotta sitten siellä nähnyt, kun siellä käytiin. Vai näinkö? No, mun muistiin ei tosiaankaan voi luottaa, joten jos joku muu sen muistaa, niin pahoittelut toistosta ☺



Kun kaikki oli käyneet saunassa; naiset ja miehet vuorollaan, mentiin syömään ja sen jälkeen pihalle tutustumaan ensi vuoden Suomen Meloo -reittiin (Keuruu-Padasjoki - tervetuloa reitin varrelle katsomaan meitä! Tarkempi reitti tulee aikanaan meidän nettisivuille osoitteseen www.suomimeloo.fi - ja tästä tulette takuulla vielä kuulemaan ennen tapahtuman alkua ☺☺) 

Tähtitaivas oli muuten upea, kun ei ollut mitään ylimääräistä valosaastetta! 

Illalla oli vielä tanssit, sunnuntaina osa porukasta kävi vielä melomassa, osa patikomassa ja osa meistä vaan oleskeli (kutoi sukkaa ja paransi maailmaa ☺).

Kotiinlähdön hetki oli haikea, sillä tapaamme vasta ensi kesänä...
















2 kommenttia:

  1. Anna-Kaisalta kuulin meidän joukkueen omissa jälkimainingeissa perjantaina, että oli ollut mukava viikonloppu. Hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli tosi mukava viikonloppu - vaikken melojien enkä patikoitsijoidenkaan mukaan lähtenyt (riippusilta ei oo mun juttu, oon sen kaks kertaa päästä päähän kävellyt ja se riitti mulle ☺)
      Riesa yritti iskeä päälle lauantai-iltana, mutta ihanat tukijoukot piti musta huolen silloinkin. Ovat kuin toinen perhe ♥

      Poista