tiistai 29. syyskuuta 2015

Pitkästä aikaa jotain käsitöitäkin ☺

No niin, pitkästä aikaa on jotain valmiiksi asti tehtyä käsityötäkin ☺ Älkää ihan kuoliaaksi asti itseänne naurako, vaikka varmasti vähän hymyilyttääkin. Tai oikeastaan varmaan oikein ääneen naurattaakin.

Mutta tämä syntyi tarpeeseen. Kun ensinhän piti saada se teekannu, semmoinen mistä ei teetä mukiin kaadettaessa tule teenlehtiä ja muita hitusia. Semmoisen löysin lopulta Ikeasta. Mutta kun olen hidas juoja - johtuu siitä kun teen aina samalla kaikkea muuta, niin piti keksiä jotain, millä saa teen pysymääm lämpöisenä kannussa. Mukissa se ehtii jäähtyä joka tapauksessa.

Pannumyssy ei oikein ollut sopiva, joten.... AM:n mukaan siitä tuli liivi ja kaverin mukaan se on sitten slipoveri ☺☺ Eli tämmöinen se sitten on:



Kyllä se toimii, testattu on. Pitää teen lämpöisenä just sen aikaa kun tarviikin, eli kahden ison mukillisen verran. Enempää tuohon kannuun ei mahdu, eikä tarvikaan.
Onhan se ehkä vähän koominen, mutta tarkoitus onkin olla enemmän käytännöllinen ☺

Kahden sukatkin on valmistuneet, mutta ne on vielä päättelemättä (toiset valmistui tänä aamuna), joten eivät vielä päässeet kuvaan. Esittelen ne, perussukat, vasta kun olen päätellyt ne.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Pari sukkia

Olin Äitirakkaan kanssa tänään Valon ja musiikin illassa, upeassa vanhassa puistossa. Kymmenittäin, ellei sadoittain kynttilöitä oli sytytetty ympäri vanhaa, osittain entisöityä puistoa. Näky oli upea hämärtyvässä ja lopulta pimeässä illassa.
Ilta alkoi upeasti trumpettisoololla, en vain nyt muista kappaleen nimeä. Nuotiolauluja, pelimannimusiikkia, tulitanssiesitys - mitähän kaikkea siellä olikaan. Ja heijastimetkin saatiin. Minä sain hienon autoheijastimen ja Äitirakas lintuheijastimen :D

Sillä aikaa kun me olimme siellä, oli AM ajelemassa ja käynyt ostoksilla. Oli taas muistanut vaimoakin, ja ostanut vaimolle parin sukkia.

 Niissähän on tietysti pöllöjä. Näyttää, että ne on eri pari paria, vai mitä?
 Siis se osti parin sukkia. Edelleen näyttää, että on eri paria?  Eihän sukkien ostaminen kai voi olla kovin vaikeaa, eihän?
 No nyt osui kohdalleen. Sukan suu on punainen, kantapää vihreä, varvasosa punainen. Mutta pöllöt on vieläkin erilaisia?? Eih....
Mutta mitä kummaa? Paketissa oli KOLME sukkaa. Ja kaikki erilaisia.  Yhteistä oli vain pöllö :D

Tavaramerkki ODDSOCKS. Sopii hyvin Pöllölle. Ja tulee varmasti käyttöön. Helpotti AM:n sukan ostoa huomattavasti, kun oli jo valmiiksi ihan sekaisin.. ;)

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Taas bussimatkailua :)

Välillä näitä mukaviakin bussimatkoja osuu mun kohdalle.

Olin viime sunnuntaina menossa kaupungille tapaamaan kahta entistä työkaveriani (siitä vaikka tässä myöhemmin) ja nousin bussiin tuosta "meidän" pysäkiltä, siis lähimmältä pysäkiltä. Pysäkille muuten tuli samaan aikaan toinenkin bussiin pyrkijä, vilkaisi kelloaan ja pinkaisi juoksuun - kipaisi seuraavalle pysäkille odottamaan bussia. Jos aikaa olisi ollut parisen minuuttia enemmän, olisin mäkin voinut tehdä saman - kävellen tietenkin - mutta en uskonut ehtiväni sinne ajoissa, vaikkei matka pitkä ollutkaan.

Mutta siis itse matkaan. Menin istumaan, edessäni istui nainen, joka katseli ympärilleen bussissa katsellen ihmisiä ja rupesi sitten juttelemaan, kuinka paljon siellä oli tuttuja kasvoja. Hän oli joskus aikaisemmin asunut samalla asuinalueella, jossa me asumme ja oli nyt käynyt siellä kylässä vai oliko niin, että oli käynyt täällä kirkossa. Joka tapauksessa asuu nykyään usean kymmenen kilometrin päässä täältä. Juttelimme koko matkan hänen pysäkilleen asti ja hän jäädessään pois, hän kiitti matkaseurasta ja sanoi, että oli kiva jutella :)
Ihanan auringonpaisteen lisäksi siitä tuli taas hyvä mieli. Ei me "meidän kyläläiset" ollakaan niin..niin..sisäänpäin kääntyneitä ja tuppisuita tai miksikä meitä nyt sanottaisi, kuin meitä monesti luullaan ja sanotaan :D

Tapaaminen entisten työkavereiden kanssa oli taas hauska, meitä oli kolme ja muisteltiin kaiken laisia hauskoja sattumuksia mitä työpaikalla oli sattunut. Sitkeästi istuttiin ulkona, kun oli niin ihana ilma, välillä vaihdettiin paikkaa, sen mukaan miten aurinko mihinkin pöytään osui, kun ei siellä ketään muita ollut. Toinen kavereistani joutui lähtemään, jäätiin toisen kanssa kahdestaan kun hän jäi odottamaan toisia kavereitaan joiden kanssa oli tehnyt treffit sinne. Tapasin sitten heidätkin ja uteliaana ihmisenä jäin vielä istumaan ja tutustumaan heihinkin :D

Toinen bussikommellus - tai ei oikeastaan bussikommellus, vaikka siihen osittain bussi liittyykin, sattui kun olin tulossa Ystävän luota kotiin. Olin unohtanut ottaa lääkkeet mukaan ja oli ehdittävä ajoissa illalla kotiin, eli kun kahdella bussilla piti matkustaa, niin oli tärkeää, että ehdin siihen oikeaan jatkoyhteyteen. Ja ehdinhän mä, kun olen reipas eikä ole turhia esteitä.

Ekasta bussissta samaan aikaan jäi nuori, iltalomilta kasarmille palaava poika mun kanssa samalle pysäkille. Matkakeskusta oli taas saatu rakennettua lisää, eikä meillä kummallakaan oikein ollut hajua mihin pitää mennä.

Kummallakin oli siis vähän  kiire; hänellä junalle ja mulla siihen seuraavaan bussiin. Lähdettiin samaan suuntaan: KESKUSTA. Puolivälissä portaita tihrustetaan "keskustetaan kuljetaan vasemman puoleisia portaita" tms. Niin mitä portaita? Voi pyhä jysäys, mistä täältä pääsee tuon tien toiselle puolelle ja mistä pääsee oikealle raiteelle. Poika kysyy multa "Mihin junaan Te olette menossa?" (Että mä tunsin itseni vanhaksi kun hän teititteli!!!) 
Kerroin olevani menossa tien toiselle puolelle bussipysäkille, ja palaavani takaisin päin kiitos vain, menen vanhaa reittiä. Toivotimme hyvää matkaa ja erosimme. Puolijuoksua menin vanhaa reittiä - ja kun pääsin lopulta melkein suojatielle jonka ylitettyä olisin oikealla pysäkillä, tämä nuori poika tulee mua vastaan, nostaa käden "lippaan", hymyilee ja tervehtii :D :D 

Tämmöisiä matkakokemuksia taas tällä kertaa. Matkustaminen on mukavaa, kaikesta huolimatta. 



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Nuoresta miehestä on kasvamassa pesunkestävä mies

Meillä oli tänään taas käsitapaaminen kirjastolla. Meinasin myöhästyä, mutta onneksi on nuo hienot nykyajan vempeleet; puhelin herätti mut. Ristipistoystävä Kirkkonummelta herätti lähettämällä ryhmäviestin pienelle ryhmällemme - yritämme sopia tapaamista. Pitkästä aikaa olisi kiva tavata.

Käsityötapaamisemme alkamisajankohta on melkoisen liukuva, viimeksikin ensimmäiset oli paikalla jo viiden maissa; virallinen alkamisaika on kuudelta. Nyt olin paikalla muutaman minuutin yli kuuden ja jo multa kysyttiin, että mitäs sä näin myöhään tulit. No kun nukuin pommiin :D

Nurkkauksessa jossa kokoonnumme, on kulmasohva ja sohvan päädyssä istui n. 11-12 vuotias poika kirjaston läppärin kanssa. Häntä ei tuntunut yhtään häiritsevän meidän kalkatuksemme, vaikka desibelit varmasti nousivat yli sallitun (siis kirjaston sallitun). Sen verran nosti katsettaan koneesta, kun kävin vieressään laittamassa puhelimeni laturiin. Tunnin verran hän siinä istui, sitten kirjasto meni kiinni ja hänen piti poistua.

Totesin, että ihan tyypillinen mies: kun eivät ne puhuneet mulle, niin ei mun tarvi kuulla eikä reagoida mitenkään :D
Meillä ainakin se toimii niin. Jos esim. puhun puhelimessa, niin ei AM kuule yhtään mitään mitä mä puhun. Tai ylipäätäänkään. Mun täytyy aina erikseen sanoa "AM kuule, mitäs jos...", sitten vastsa asia menee perille... :D

Mutta miksikö nukuin pommiin illalla kuuden aikaan? Nii-in. Olin kaupungilla ja aika menikin nopeammin kun luulin. Ja kun poikkesin paikassa jossa ei ollut tarkoitus. Ensin kävin uudella työterveyshoitajalla kertomassa mitä täällä päässä liikkuu - tai mitä ei liiku ;). Sitten menin kangaskauppaan etsimään AM:lle vetoketjua, mutta ei löytynyt oikeanlaista. Siellä tuli mieleen selvittää mitä maksaa vohvelikangas ja jos ei se ole kallista, ehkä jopa ostaa sitä.
Muistatteko; sitä josta alakoulussa tehtiin ruokaliinat, ainakin meillä kun me syötiin luokissa, ne laitettiin pulpetille. Ne koristeltiin puuvillalangalla, jokainen sai koristella sen niin kuin tahtoi. Oma ruokaliinani on jossain epätallessa (onko jossain Äitirakkaan jemmassa, tiedä häntä), mutta itselläni on iso pyyhe, jonka olen muistini mukaan tehnyt kotona (voin olla väärässä) ja jota nyt käytän ompelukoneen alusena sen kerran kun ompelen.
Nyt ajattelin, että kokeilen, miten sen koristelu onnistuisi, saisinko siitä mitään aikaiseksi. Ostin joulunpunaista, jos jouluun mennessä saisin tehtyä kankaasta tabletit joulupöytään.

Kangaskaupasta lähdettyäni poikkesin käsityökeskukseen, jonka ohi olen kulkenut moneen kertaan, mutten ole koskaan sinne poiketa. Siellä järjestetään erilaisia käsityökursseja yms. ja siellä oli myynnissä paljon lankoja ja muista käsityötarvikkeita. Siellä vierähti ainakin puoli tuntia, Ainakin.
Kun astuin ovesta ulos, oli ikkunan ulkopuolella rouva ihastelemassa ikkunassa olevia paperista tehtyjä lampunvarjostimia. Jäin hänen kanssaan juttelemaan, hän ihasteli käsitöitä ja pahoitteli, kun ei itse osaa tehdä käsitöitä. Näytin ikkunassa olevaa käsityökeskuksen kurssiohjelmaa ja kehotin poikkeamaan sisälle - kerroin, että itsekin kävin juuri ensimmäistä kertaa. Hän vielä epäröi ja juttelimme hetken, hän sanoi käyvänsä kulman takana katsomansa toisen näyteikkunan jossa on tilkkutöitä, siellä pitäisi olla hänen ystänsä tekemä tilkkutyö. Kehotin vielä uudestaan poikkeamaan sisällä.

Hän oli kovin ilahtunut rohkaisusta ja toivotti erotessamme aurinkoista syksyä :D
Tuli kyllä hyvä mieli ja taisin hymyillä koko matkan bussipysäkille asti - varsinkin kun poikkesin vielä siinä matkalla ostamaan itselleni uuden etanamittanauhan edellisen rikkoutuneen tilalle.



Bussissa sain vieruskaveriksi vanhemman rouvan, jonka kanssa juttelimme koko kotimatkan :)

Kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Asiasta näkkileipään - mikrotuesta kumisaappaisiin

Ei kyllä tule musta minkäänlaista mikrotukihenkilöä, ei vaikka paistaisi voissa tai öljyssä, avotulella tai sähköuunissa.  Jos yhden asian onnistuinkin Äitirakkaan koneelle tallentamaan, niin vastaavasti onnistuin sieltä toisen, jo aiemmin tallennetun, hävittämään. Enkä sitten niin millään saanut sitä sinne takaisin. En sitten millään. Vaikka kone kuinka väittää, että se siellä on, kun yritin sitä sinne uudelleen tallentaa. Mutta ei se antanut sitä poistaakaan. Kun ei sitä ollut siellä missään. Mistäs sen poistat kun ei sitä ole.
Onneksi on Lapsi. Se osaa korjata mummon koneen sitten kun tulee seuraavan kerran käymään. Ja tuo äidilleen uuden pöllömukin ;)  Sen jälkeen kun oli tuossa ensimmäisessä tehtävässä neuvonut (siis varmistanut, että olin tehnyt melkein oikein...) lähetti mulle kuvan


Piti tietenkin kysyä, onko toi mun... Ja kyllä se kuulemma on :) On mulla vaan aika ihana Lapsi! 

Pari viikkoa sitten oltiin Ystävän kanssa viikonloppu kasvivärjäyskurssilla. Värjättiin kasveilla lankoja ja jonkun verran kankaitakin. Ihan mielenkiintoista puuhaa. Enemmän siitä olisi saanut irti, jos olisin tiennyt käydä jo keväällä teoriakurssin, mutta kun ei silloin ollut asiasta mitään puhetta, Ystävä sai vasta nyt koko idean. Hän on kyllä perehtynyt asiaan aiemminkin. 

 Kattilassa on kielonlehtiä likoamassa ja odottamassa, että ne laitetaan kiehumaan, ylhäällä vasemmalla lankavyyhtejä odottamassa värjäykseen menemistä. Ylhäällä keskellä taitaa olla "kastellut ja lämmitetyt" langat odottamassa puretukseen pääsyä ja oikealla reunassa  on sitten lankoja puretuksessa eli alunavedessä; tämä pitää huolen siitä, että väri tosiaan tarttuu lankoihin. 



 Tässä vielä Ystävän ottama kuva värikirjosta, jota kasveilla värjäyksestä saa. En muista mitä kaikkea tässä on käytetty, mutta vasemmalla olevat punaiset on ainakin krappijuurta, veriseitikkiä ja ahomataran juurta.

Sitten muistan, että käytimme kanervaa, pietaryrtin varsia, nokkosia, noita yllä olevia kielonlehtiä, sipulinkuoria (keltasipulia ja punasipulia), joita oli jo ennestäänkin, mutta lähetimme osan porukasta hakemaan lähimarketista lisää :) Mitähän vielä. Ihan kaikkea en ulkoa muista, ne näkyisi kyllä noista lankakartoista mitkä siellä tehtiin. Ystäväni teki kartan myös mulle, mä kun lähdin paikalta jo aikaisemmin.

Kurssi pidettiin läheisen järven rannalla, jossa oli mm. sauna jonka padassa oli hyvä lämmittää vettä - oli helppoa kun saatiin sieltä kuumaa vettä ja                                                 järvestä kylmää/viileää vettä.

Keli oli hyvä melkein koko viikonlopun - sunnuntai-iltana saatiin lyhyt mutta räväkkä ukkoskuuro niskaamme, mutta eipä se meitä paljon pelottanut. Se meni nopeasti ohi ja aurinko paistoi taas hetken päästä pilvettömältä taivaalta. Eväitä syötiin; makkaraa paistettiin lankakattiloiden alla ja kahvit oli kullakin termarissa: välillä oli vähän sellainen retkeilyfiilis :)

Että semmoista.  Tähän lopuksi - olenkos näyttänyt uudet kumisaappaani? Oikeastaan jo toivon, että vähän sataisi vettä, mutta kun meillä ei sada :D No, hyvät on nämä kelit, pääsen lenkkeilemään uuden ystäväni, Polar Loopin kanssa. Siitä toisen kerran. Tässä kumpparit:

                                                          Tykkään näistä ihan hirveästi! 
                               Tarviin vaan lisää ohuempia villasukkia, joten pitää pistää puikot suihkimaan!