keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sienimetsässä

Eilen oltiin Äitirakkaan ja Ystävän kanssan sienimetsässä. Ja nyt on etujalat kipeät. Meillä oli kolme, ellei neljä pussillista sieniä. Yhdessä pussissa oli tatteja, mutta niistä muista pusseista en sitten tiedäkään, sillä mä olin vain pussin pitelijänä. Paljon niitä pusseja oli :D

Ensi viikon viikonloppuna olen, Ystävän houkuttelemana, kenenkäs muunkaan, menossa kasvivärjäyskurssille ja sitä myötä sitten opettelemaan kasvivärjäystä. Hän osaa sitä jo ennestäänkin, on opetellut sitä artesaaniopintojensa muassa, mutta halunnee verestää oppimaansa ja sai tietenkin mut houkuteltua mukaansa. Olenko jotenkin helppo ylipuhuttava?

No, ei se mitään, mä puolestaan olen jo valmiiksi ylipuhunut hänet ensi vuoden puolella alkavalle korutekstauskurssille, josta olen haaveillut vuosia, en vain ole saanut lähdettyä. Aina on löytynyt tekosyitä.

Eilisellä metsäreissulla nähtiin kaikenlaista mielenkiintoista, mm. mäyrän wc - ne kuulemma käyvät ulostamassa yhdessä ja samassa paikassa. Tai siis niitä saattaa olla useampi paikka mitä käyttävät, mutta eivät siis ruiki eikä kaki ympäriinsä, vaan niillä on ihan vessat sitä varten.

Kaikkea muutakin hauskaa nähtiin. Mutta osaatteko sanoa, mikä pensas tämä on, me kolmeen naiseen kun ei tätä tunnistettu? Ja maalta muka lähtöisin ja Äitirakas asuu maalla... Joku myrkyllinen se on kuitenkin, varmaan.



Meillä ei ollut eväitä mukana, kun ei oltu "kaukana kotoa", niinpä kävimme välillä  kotona syömässä ja juomassa kahvia ja vähän huilaamassa, ja sitten lähdettiin vielä muuten vaan kävelylle metsään. Sieltä löytyi vielä kaikenlaista erikoista - kyllä luonnosta löytyy kaikkea kaunista ja erikoista, kun vaan pitää silmänsä auki!


Upeita pahkoja, näistä saisi kätevä kätinen vaikka mitä!










Mahtaako tämä solmu olla niiden menninkäisten tekosia, joiden kolon näimme aikaisemmin?
Nii-in, me ollaan Äitirakkaan kanssa kai vähän hassuja, kun uskomme peikkoihin, keijuihin, menninkäisiin, tonttuihin ja joulupukkiin ;D
Mutta kai tekin uskotte, uskottehan?






Edellisenä iltana myöhään oltiin Ystävän kanssa yöjuoksulla.... käytiin tuossa meidän takapihan alapuolella olevalla mäeltä keräämässä pietaryrtin kukintoja. Kyllähän meitä vähän katsottiin, mutta yksi ainoa nainen (Vilukissi huom! en kirjoittanut naisihminen! :D :D ) kysyi, että mitä me oikein tehdään. Hänelle sitten kerrottiin, että mitä ihmettä me siellä pusikossa oikein tehdään puoli kymmenen aikaan illalla, muovikassin kanssa kukkia riipimässä ja höpöttämässä, niinkuin naiset ikään. (Miehet ei vissiin höpötä, ne keskustelee..)

Että semmoista tänne, näinä kauniina kesäpäivinä. Vielä pitäisi mennä Anopin niitylle katsomaan, mitä sieltä löytyy!

8 kommenttia:

  1. Kuvassa on terttuselja.Terttuselja ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvilajistoon, vaan on ihmisen levittämä koristekasvi, kotiutunut tulokaslaji, yleinen suuressa osassa Etelä-Suomea. Myrkyllinen, siirottavahaarainen pensas pitää erityisesti runsastyppisistä kasvupaikoista kuten navetan takuset.
    http://lehti.luontoportti.fi/fi/kysyluonnosta/mika-punamarjainen-kasvi

    Ihania harrastuksia sinulle tulossa. Minunkin tekisi kovasti mieli kokeilla jotain uutta, mutta kokemuksesta tiedän, ettei minun kannata ilmoittautua erilaisille kursseille, kun en kuitenkaan jaksa/ehdi/viitsi käydä.

    Ja keijuja, menninkäisiä ja muita öttiäisiä on tietenkin olemassa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Osakainen :) Jonkinlaista seljaa minäkin veikkasin, mutta kun en tiennyt kasvista yhtään mitään, niin en uskaltanut en sen kummemmin siitä mitään sanoa. Mutta enpä siis ollu ihan hakoteillä. Tuo kasvaa juurikin sellaisen vanhan riihen luona, niiden väliin vain on ajan mittaan painautunut tie, jota kuljetaan milloin traktorilla ja milloin milläkin vehkeellä viljapellolle.

    Tuo kasvivärjäyskurssi on vain viikonlopun mittainen, samoin se korutekstauskurssi on lyhytkurssi. Minä kun on vähän sellainen, etten jaksa kauheen pitkään innostua mistään *nolo* Eli katsopa vain kansalaisopiston tarjontaa, sieltä löytyy kyllä lyhytkurssejakin. Ja oothan sitkeästi käynyt sitä espanjan kurssiakin!

    Semmoisessa pehmeässä sammalikossa asustaa keijukaisia, ihan varmasti! Mulla on jossain kuva - siitä sammalikosta. Niistä keijuista ja menninkäisistä ei vaan saa kuvaa, ne on vikkeliä.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kasvinvärjäyskurssi! Oikein ihanaa kurssia, kerää paljon kukkia mukaan, niitä kuluu. Värjätyille langoille löytyy meiltä kyllä koti, ole huoleti, ainakin sinisille langoille ... ;D Hammaspeikon tunnen ja olen kuullut Hammaskeijusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää tietää, että sinisille langoille on koti tiedoilla. Kuusensuomuorakkaita etsittiin, niistä tulee kuulemma sinistä. Meillä on jo suunnitelma, että jatkamme hommaa kotona, Äitirakas antoi meille jo kaksi sopivaa kattilaa.
      Kun liikkuu hiljaa metsässä, voi löytää keijuja ja menninkäisiä. Tai ainakin niiden koloja löytyy, kun on tarkkana :D

      Poista
  4. Sienimetsässä on aivan mahtavaa. Tänä syksynä kun satoakin tuntuu riittävän. Me vain miehen kanssa todettiin, että Ekan mukaan ottaminen sienimetsään on kyllä turhauttavinta ikinä. Sen vauhdissa kun ei sieniä näe. Ja ilman koiraa mä en halua metsään lähteä, kun nautin sen kanssa liikkumisesta. Vähän hankala yhtälö siis, mutta ratkaistiin niin, että mies poimii sienet ja me juostaan Ekan kanssa muuten vaan. Mukavaa värjäyskurssia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen meillä se "sienikoira" - vähän niin kuin tryffelikoira :) En voi kumartua, mutta löydän kyllä sienet ja sitten aina huutelen, että "täällä" :D
      Toisaalta perheen miehet tykkää käydä ihan oikein sienimetsässä ihan kahden ja jutella miesten juttuja siinä samalla.

      Poista
  5. Kyllä hassu täytyy olla, tai elämä käy tylsäksi. Minäkin uskon kaikkiin metsän öttiäisiin, menninkäisiin ym. Enkä varsinkaan joulupukkiin uskalla olla uskomatta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, ei tulisi mieleenkään epäillä joulupukin olemassaoloa. Eikä keijujen ja menninkäisten. Joissain metsissä on sitä ihanaa pehmeää sammalta, siellä asuu ihan varmasti keijuja. Jos kesäiltana ihan hiljaa pääsisi sinne lähelle tai koko päivän makaisi siellä sammalikossa hiljaa, voisi nähdä, kuinka keijut tanssii auringon laskiessa yhdessä menninkäisten kanssa :D
      Uskokaa vain. Ette voi sanoa, ettei niin olisi, kun ette ole nähneet.

      Poista