lauantai 7. maaliskuuta 2015

Itku pitkästä ilosta ja silleen

Tällä viikolla se sitten tapahtui. Se mitä olen kammonnut ja pelännyt kaksi vuotta. Siitä asti kun AM ja lääkäri sanoivat, että nyt pitäisi jo vähän liikkua yksinkin. Ja aina kun olen liikkunnut yksin, ihan missä vaan, niin vaikka kuinka korvien välissä yritän pitää ajatusta, että "kyllä ihmiset auttaa, jos saan kohtauksen, kyllä joku auttaa, vaikka en ehtisikään pyytää apua", niin silti se Riesa roikkuu takatukassa kiinni kynsin hampain.

Ja nyt se Riesa sitten yllätti :( Ei kai olisi pitänyt iloita siitä, että selvisin "ihan itse" (ihan kuin eskarilainen ☺ ) maailmanparannusreissulle isolle kirkolle.  Nyt olin tulossa ystävän luota kotiin ja oli tarkoitus vaihtaa bussia. Bussi oli jo pysähtynyt pysäkille ja avannut oven, kun tunsin, että nyt ei ole hyvä hetki jäädä tähän, vaan pysyä sisällä lämpimässä. Huusin kuskille anteeksipyynnön ja että olen saamassa epilepsiakohtauksen, saanko vielä jäädä bussiin. Kuski vastasi, että tottakai, tarviiko soittaa ambulanssi. Muistan vastanneeni, että ei tarvitse, takin rintataskussa on puhelin jonka takakannessa on AM:n puhelinnumero johon voi soittaa. Sitten onkin sekavaa, että kuka oikein soitti, mutta pääasia, että soitti ja AM lähti hakemaan. Bussikuskeilla oli siinä päätepysäkillä vaihto, mutta sekä lopettava että aloittava kuski jäivät pitämään musta huolta - vaikka jo olin sen verran tolkuissani, että sanoin voivani odottaa ulkona, jos vaan joku jää mun kanssa siihen. Aloittava kuski kuitenkin sanoi, että tuskin siinä nyt enää kauaa kestää, odota tässä lämpöisessä vaan. Ihania, välittäviä ihmisiä ♥ ♥ Eikä se bussi kai lopulta myöhästynyt lähdöstään kuin muutamia minuutteja.

Enkä voi jättää mainitsematta sitä nuorta tyttöäkään, joka istui etupenkillä ja antoi tilaa "istu tähän mun viereen" - ja sain istua hänen vieressään odottamassa AM:ä.

Välittäviä ihmisiä siis ON olemassa - vaikka usko välillä on koetuksella, varsinkin kun lehdistä saa lukea miten ihmisiä on jätetty oman onnensa nojaan.

Kotona otin nokoset ja kun heräsin, ensimmäisenä taisin ajatella, että tässäkö tää taas oli. Just kun olin oppinut jollain lailla luottamaan itseeni ja Riesaan. Se söi sitä rohkeutta jonka oli jo ehtinyt kerätä. Mutta sitten ajattelin, että hitto. Jos mä uskallan laskea kajakilla pieniä (mulle sopivia) koskia, niin miksen muka uskalla matkustaa junalla? Heitän Riesan junan katolle ja lähden matkaan. Mennään sitten yhdessä, jos ei muu auta.

Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän annan huutia koko Riesalle. P..a jätkä, mutta olkoot.

Siskorakas perheineen tulee kesällä Suomeen, Prinsessa selvästi jo harjoitteli sanomaan "mummon" ja "L-papan" lisäksi minun nimeäni ☺ Ihana, hellyttävä, Prinsessa. ♥

Kolmen kuukauden päästä alkaa Suomi Meloo. Tai on jo alkanut. Toisten pitäisi kolmen kuukauden päästä (7.6.) olla Viipurissa, minä jään Suomen puolelle. Käyn kyllä perjantaina Lappeenrannassa, jotta väki voi vielä tehdä viime hetken hankinnat, jos jotain jäi kotiin, mutta varsinaisesti myyntiryhmä aloittaa työnsä vasta sunnuntai-iltana. Alkaa jo jännittää ☺☺ Varsinkin kun ei ole vielä mitään myytävää - heheh ☺☺ - pitänee ruveta töihin...




24 kommenttia:

  1. Voi Pöllö pieni - aina sattuu ja tapahtuu... iloja ja suruja. Kyllä se Riesa vielä talttuu, rauhoittuu, kun löytyy oikea lääkeannostus.
    Voimia sinulle ja iloista mieltä kuitenkin ja kesän odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta - ihanaa kun jaksatte olla kannustavia ja palata tänne, lukemaan aina näitä samoja juttuja :)

      Poista
  2. Pöllö rakas, nyt ymmärrän paremmin sun kommentit mulle.

    Mutta arvaa mitä? Elämä antaa juuri sitä mitä sä ansaitset, eli ymmärtävät ja huolehtivat ihmiset siihen sun ympärille silloin kun sä tarvit sitä. Ja tää tapahtuu siksi, että sä olet niin hieno ja positiivinen ja antelias ja ymmärtäväinen ihminen itsekin. Se on vissiin karman laki.

    Lähetän lämpimiä ajatuksia ja toiveita, että ei kuitenkaan Riesa rupeisi riesaksi asti vierailemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana <3
      Mä uskon sitä samaa susta ja uskon, että sulla on siellä tarvittaessa ystäviä, jotka huolehtii susta ja tukee sua tiukan paikan tullen.

      Kaiken maailman turhille riesoille annetaan piutpaut näin kevään korvalla, eikö vaan, odotetaan ensimmäisiä leskenlehtiä teiden pientareille ja sinivuokkoja muita <3
      "Asialliset asiat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat"

      Poista
  3. Olit rohkea ja lähdit yksin. Sinulla oli seikkailu, mutta selvisit. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja ens kerralla muistat, että viimeksikin selvisit hyvin, vaikka matkalla olikin jännitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - vaikka ei sitä kyllä sillä hetkellä kovin rohkeaksi tuntenut kun ei osannut vastata puhelimessa AM:n kysymykseen "missä sä oot?" Bussissa. No torilla. Ja kaikki oli ihan sekavaa.
      Tuo oli kyllä ihan hyvä opetus, kun tiedän, että on paljon niitä, joilla tämä Riesa on pahempi kuin mulla, ja ne liikkuu yksin vaikka missä ja tekee vaikka mitä.

      Poista
  4. Voi vitsi. Just viikolla mietin että onkohan kaikki okei. Pelko on aina se pahin peikko joka lamauttaa ja hallitsee. Kaikki lööppilehdet hakee aina skandaaleja, koska ne myy. Ei ole uutinen että apua saa kun pyytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Ei "tavallinen" avunantaminen ja -saaminen kiinnosta lööppilehtiä, pitäisi olla jotain erityistä, vaikka avunantaminen kuuluu kaikkien kansalaisvelvollisuuksiin. Tosin, onneksi en lehteen joutunutkaan, huh sentään.

      Itsellä pelko, vaikka se on usein turhakin, aiheuttaa usein pahaa oloa, siis ihan konkreettista pahaa oloa. Esim. kaupassa käynti (korvien välissä!!) tulee usein paha olo, mutta heti kun pääsee kaupan ovesta ulos, se helpottaa! Lienee osin jonkinlaista paniikkihäiriötä.

      Mutta kaikki hyvin taas, kiva kuulla, että olin mielessäsi <3

      Poista
  5. Hienoa, jotta läksit riesan kanssa kaksin liikkeelle. Röyhistä rinta rottingille!
    Kokemuksesi vahvisti sitä, jotta apua saa tarvittaessa.
    Ei ole vielä kuolleet sukupuuttoon auttavaiset kanssaeläjät.
    Ihanaista Naisten päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Naisten päivää myös sinulle Tarina!

      On hienoa huomata, ettei auttavat ihmiset ole vielä kuolleet sukupuuttoon, niin kuin sanoit. Ja uskon siihen, että hyvä luo lisää hyvää: näiden kahden miehen ystävällisyys ja inhimillisyys lähti varmasti jatkamaan matkaansa, vaikka minä en ehkä pystykään sitä jatkamaan.

      Laitoin kuitenkin kiitokset bussiyhtiön kautta kyseisille kuskeille - sain vastauksen, että kiitokset on toimitettu eteenpäin :)

      Poista
  6. Olipa analyyttistä toimintaa sulta, " ei pidä mennä ulos, kohta tulee kohtaus, voinko jäädä tänne, ei tarvita ambulanssia, jne. jne. Kyllähän tuollainen selkärangasta tuleva järkeily kohtauksen hetkellä kertoo minusta paljon. Riesa ei päässyt yllättämään sinua vaan sä annoit sille "hyvän" paikan tulla. Sitten vaan menoa ja luottoa siihen, että kyllä JOKU aina auttaa. Nyt auttoi moni <3
    Siitä rohkaistuneena selätä pelkosi ja pysy liikkeellä. Halauksia viipurinlinnallinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...tietyt asiat on jo oppinut ja tuo AM:n puhelinnumero puhelimen takakannessa ja ennakkotunne hyvissä ajoin (toistaiseksi) antaa aikaa toimia, ennen kuin "tietoisuus" häviää. Valitettavasti vaan on saanut kuulla niin paljon tarinoita siitä, kuinka epilepsiakohtauksen saaneita pidetään juoppoina, eikä siksi auteta :(
      Siksi sitä pelkään niin kovasti. Mutta nyt sain taas uskoa siihen, että apua löytyy, ihmiset ei olekaan niin itsekkäitä <3

      Halauksia takaisin, koko Saimaan kanavan mitalta :D

      Poista
  7. Ihanaa lukea, että arjen enkelit ovat pitäneet sinusta huolta, lähimmäisen hahmossa. Fiksuna Naisena olet laittanut Puolison yhteystiedot näkösälle. Hanki vielä rannekekin, helpotat auttajaa. Jatka vain rohkeasti liikkumista, se tuo sinulle iloa ja vapautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa, mulla on ranneke :) - ja toinen näistä auttajista oli tietoinen tämmöisen rannekkeen olemassa olosta; siinä kun odoteltiin AM:a tulevaksi ja tolkku jo alkoi mulla palata, hän kysyi, onko mulla ranneketta. Kun vastasin, että on, toinen auttajista kysyi, että millainen ranneke - näytin hänellekin. Jos siis jotain "harmia" niin jotain hyvääkin: ainakin yksi uusi, oletettavasti lähes tietämätön ihminen on saanut oppia epilepsiasta :D

      Ja te olette ihania kaikki, ennakkoluulottomia tsemppaajia - kiitos siitä!

      Poista
  8. Käy vain rohkeasti matkaan ja usko ihmisiin. Pelko estää meitä kaikkia välillä tekemästä ja olemasta, mutta kun ei pelosta välitä, se kuihtuu pois. Maailma on kuitenkin hyvä paikka elää ja ihmiset auttavat mielellään, jos osaavat. Se osaamattomuudenpeikko pelottaa monia, mutta kun joku uskaltaa, muutkin rohkaistuvat. Uskon, että elämä kannattelee sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Osakainen <3 Tiistaina taas katsotaan kuinka meidän käy, kumpi voittaa, minä vai Riesa. Minä en anna periksi, sen olen päättänyt, niin paljon tsemppiviestejä olen teiltä saanut.
      Tiistaina on käsityökerho tuossa kirjastolla ja viimeksi olin sieltä poissa joten nyt aion sinne mennä. He tietävät Riesasta ja mitä sen kanssa tehdä, sen vuoksi on turvallista mennä sinne.

      Poista
  9. Voi että, melkoinen se Riesa on. Mutta et jäänyt itsekään sanattomaksi etkä lähtenyt ulos, kun tunsit, ettei hyvää siitä seuraisi. Et saa todellakaan antaa periksi. Et kyllä vaikutakaan periksiantajalta! Riesa saa mennä huus helv....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, yrittää pahalainen pelotella, tietää että saa pahan mielen aikaiseksi. Mutta kun tietää, että muutkin selviää, niin miksen minä, siihenhän tämän selviämisen yritän perustaa. Ja samaa mieltää oon, Riesa painukoon...

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos, meillä oli hauska ilta, saatiin herkkujakin, nam :D

      Poista
  11. Ihania ihmisiä! Mutta hei - selviydyit siitäkin reissusta, vaikket nyt ehkä ihan niin hienosti kuin toivoit! Sitkeästi eteenpäin itseesi luottaen. Näytä sille Riesalle, kuka määrää ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sallius - olen yrittänyt pitää Riesan loitolla. Kyllä se vähän on yrittänyt isotella, mutta koetan näyttää sille kaapin paikkaa: täällä määrää minä! Yhtään lisää lääkkeitä en enää haluaisi syödä.

      Poista