lauantai 14. helmikuuta 2015

Pyykkipäivän jälkeen on ansainnut kunnon munkkikahvit!

Mä sain joulupukilta kassillisen lankoja, jotka on odottaneet tuolla parvekkeella pesua. Kolme kerää niistä olin jo ehtinyt purkaa vyyhdeille pesua varten, mutta on ollut niin hirvittävä kiire (ja pyh..), etten ole ehtinyt pestä niitä. Pari aurinkoista päivää pisti vauhtia töppösiin - etteivät vaan haalistu auringossa, parvekkeelle kun paistaa aurinko jo melkein koko päivän. Pidin siis pyykkipäivän.



Ja tulos on tässä: Kolme vyyhtiä Seiska Veikka kuivumassa. Tuo vasemmanpuoleinen punainen (syklaami?) himottaa kovasti, sen kun saa kerittyä takaisin kerälle, niin... Ai niin, pitää ensin tehdä ne kaikki muut jutut valmiiksi. Huokaus.


Ja kun on ollut pyykkipäivä, sen jälkeen on ansainnut kunnon munkkikahvit, eikö vain? Väittävät, että nämä on ehdottomasti parhaat munkit mitä saada voi


Ja niitä saa esimerkiksi täältä


Eli kävimme perjantaina Upinniemessä katsomassa naapurin ja ystävän pojan valatilaisuutta, kun hän meidät sinne kutsui. AM on itse ollut siellä armeijassa alokasajan (niinköhän se meni?) tasan 30 vuotta sitten ja hän lähti sinne senkin puoleen mielellään, katsomaan vanhoja tuttuja paikkoja.
Minusta tuo Unelma, johon melkein heti ensimmäisenä "törmäsimme" oli jotenkin hellyttävä. Ne munkkikahvit joimme kyllä ihan siellä Sotkussa, valatilaisuuden ja ohimarssin jälkeen.


Siellä niitä on, siistissä rivissä. Kuvan vasemmassa reunassa, kasvot kohti kentän keskusta toinen mokoma. Ihan lapsia vielä, aika hellyttäviä hekin, kun valansa antoivat.


Ja tässä vielä soittokunta lähdössä johtamaan ohimarssia. Eihän se ihan tahdissa mennyt - jopa minä, mistään mitään tietämätön sen näin :D Tai oikeastaan näin sen siinä vaiheessa kun marssivat sinne kirkolle, josta sitten lähtivät tähän ohimarssiin. Ohimarssin aikana huomio kiinnittyi siihen, että "missä se N on, missä se on" - no tossa, näetkö nyt. Ja sitten kun itse päivän tähti oli nähty, niin sitten voitiinkin poistua eturivistä sinne Sotkuun odottelemaan... Munkkikahvien jälkeen käytiin vielä katselemassa vähän paikkoja - AM:lle tuttuja ja meille naisille ihan vieraita "ai tällaista on armeijassa" -tyyliin.
Ihan mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan. Kotimatkalla napattiin Poika kyytiin, Miniä tuli sitten illalla perässä kun työpäivänsä päättyi.

21 kommenttia:

  1. Kivoja päivityksiä sinulla jälleen, paljon mukavaa touhua ollut, näemmä. Ja ihania lankoja, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kummasti sitä ohjelmaa on taas kertynyt - jos joku olisi vuosi sitten sanonut, niin en olisi uskonut, että tuolta Facebookista löydän ihan oikeita uusia ystäviä, jotka eivät pelkää tätä sairauttani ja jotka uskaltavat "ottaa mut hoiviinsa", niin ettei tarvi aina olla tuon AM:n kanssa, pääasia että se on tavoitettavissa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja on muuten totta, että Sotkussa on maan parhaat munkit. Ei ne pojat turhaan niitä kehu :D

      Poista
  3. Isänmaallista, herkistävää ja kauniita lankoja kuivumassa. Isäntä varmaan pitää vyyhtiä, kun kerit? Hänelle lämmin tervehdys meidän isännältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AM kiittää terveisistä ja lähettää takaisin. Me ainakin ensin kokeillaan, josko nuo Äidiltä lainaksi saadut vyyhdin-/kerinpuut toimisivat, vaikka ne vähän puutteelliset onkin. AM:n jemmasta löytyi semmoinen pyörivä tarjoilualusta, johon puut voisi mahdollisesti laittaa ja keriminen voisi onnistua sen avulla. Kokeillaan. Jos ei onnistu, niin kyllähän se sitten on käytettävä perinteisiä keinoja :)

      Poista
  4. Kyllä tuo punainen on otettava käsittelyyn ja jätettävä ne muut jutut sivuun odottamaan. Tuore munkki on ohittamaton ihanuus, joten tottakait sellainen on syötävä, kun eteen osuu.
    (miksi ne langat piti pestä???)

    VastaaPoista
  5. Olitko itse vielä värjännytkin??? Vai oliko niissä jokin kumma haju?
    Kuulosti tosi ahkeralta touhulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne oli ihan valmiiksi värjättyjä, Novitan seiskaveikkaa. Eli ihan hajun vuoksi jouduin ne pesemään :(

      Poista
  6. Sotkun munkeista aina puhutaan ja kehutaan, vaan en ole saanut yhtään vielä maistaa...mahtaako niissä olla laktoosia ja kananmunaa?
    Kohta on uudet neuleet aluillaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, nytpä en osaa varmaksi osaa sanoa, mutta toisaalta ajattelisin, että ei ole tai ainakin on sitten vaihtoehtoja, koska kyllähän noin isoon porukkaan mahtuu monenlaisia allergikkoja.

      Poista
  7. Kyllä pyykkäri munkkikahavet ansaitsee.
    Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - lämmintä on luvattu, mutta ei vissiin aurinkoista. Maailmaa lähden parantamaan tädin luo.

      Poista
  8. Käsitöitä taitamaton Possu ajattelin kauhulla, että pitääkö langat vielä pestäkin!! Sen oon aina jättäny tekemättä.
    Sulle on kuvailu Possun blogissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, Possusein, tämä oli erikoistapaus.
      Lehahdanpa saman tien lukemaan, nyt rupes jänskättään :D

      Poista
    2. Osuiko kohdalleen? Jotain totta, jotain keksittyä, jotain lainattua, jotain sinistä ja jotain iltavilli-väsynyttä huonoa huumoria...

      Poista
  9. Mä mietin taannoin että uskallanko ottaa duunikaverilta kassillisen vanhoja lankoja. Viettivät muutaman vuorokauden ulkona ja sitten kävin käsin läpi koko kasan. Valtaosa oli keinokuitusekotteita ja vain yksi täysvillainen lanka. Kaikki olivat kunnossa vaikka hitusen hirvitti että onko koit löytänyt saalista. Lisäksi kuusi vyyhtiä lankaa oli valmiiksi ilmatiiviissä pussissa. Nyt odottavat aikaa ja ideaa edelleen ulkona, mutta valolta suojattuna :) Niin ja mua himottaa tuo vihreä. Sattuneesta syystä alkaa oma vihreän langan pussi olla tyhjä!

    VastaaPoista
  10. Kyllä pyykkipäivä (tai minkkään muotoinen siivvomminen) ansaitsee palakinnon :D

    VastaaPoista
  11. Sitä minäkin - eikä tarvitse edes hirveästi hikoilla, eihän :D

    VastaaPoista
  12. Hyvältä näyttää - niin pyykit, munkit kuin valan tehneet :)
    Mä nyt jopa muistin sun blogin :D Heti piti tulla lukemaan - olkoonkin, että maratonia pitäis.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maratoni jäi kuluneelta viikolta - yritin kovasti aamusella, mutta sainkin seuraksi ihanan pienen Mila-tyttösen, jonka kanssa neulankäyttö ei oikein sujunut. Tosin Mila vähän ujosteli, oli enemmän mummon perään, mutten uskaltanut käyttää neulaa hänen läsnäollessaan.

      Mutta kiva kun kävit - pian nähdään <3

      Poista