keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kaikkein Kallein päivä

Tänään on "Kaikkein Kallein päivä", niin kuin mummuni ja äitini sanoivat. Tasan 48 vuotta sitten äitini ja isäni menivät naimisiin, Kallen päivänä. Äiti ne vuodet vielä tänään vahvisti. Valitettavasti avioliitto ei kestänyt, vaan päättyi eroon, mutta jotenkin tuo sanonta on silti jäänyt mieleeni.
En tiedä vihitäänkö nykypäivänä maistraatissa muina päivinä kuin perjantaisin - silloin kun me AM:n kanssa mentiin naimisiin, vihittiin ainoastaan perjantaisin. 

Joka tapauksessa: jos jollain on tänään hääpäivä - ihan tuore tai jo useamman vuoden vanhakin: hyvää Kallen päivää teille ♥♥

 Kuva: Ygor Oliveira, lisenssi CC-By 2.0 täältä



Että taas keljuttaa tää muisti :( Kirjoitin eilen, että olen kutonut jo neljät lasten lapaset ja koneen suljettuani rupesin etsimään niitä riviin jatkokäsittelyä varten. Etsin ja etsin ja etsin. Kissan villat. Oli pakko ottaa toi yksi kerä ja siitä kutomani lapaset sekä keittiövaaka ja mennä punnitsemaan, paljonko niistä tulee yhteensä. Ja kun grammamääräksi tuli noin sata grammaa, niin oli uskottava, etten ollut kutonut siitä kerästä vasta kuin yhdet lapaset. Eli yhdet on vielä kutomatta. Ja mä kun olin ihan varma, että olin ne yhdetkin jo kutonut. Ai että teki taas mieli hakata päätä seinään. Iskin hanskat tiskiin ja menin sänkyyn lukemaan. Pitäkää puikkonne. 
Tää päivä menikin sitten siellä äitillä, jossa oli yksi enoistakin käymässä, iltapäivä meni ihan rattoisasti. 
Kotiin tullessa poikettiin vasta-avatussa K-marketissa ja just kehuin sitä AM:lle, että oli kiva käydä siellä, kun se oli niin avara: ei tarvinnut toisen vastaantullessa vetää vatsaa sisään ja yrittää saada rintoja selkäpuolelle hyllyn tyhjiin koloihin. Oli helppo hengittää, kun ei toinen asiakas ollut heti siinä selän takana tökkimässä kärryjen kanssa. 

tiistai 27. tammikuuta 2015

Salama McQueen

Meidän lähikirjastossa pidetään joka toinen tiistai käsityöilta. Kaksi viikkoa sitten rohkaisin hurjan luontoni ja keräsin kimpsuni ja kampsuni eli sukankutimeni ja kävelin reippaasti punainen Kånken -reppu keikkuen kirjastolle.
Kirjaston "täti" Mia katsoi, että no joko se taas on täällä, justhan se eilen kävi sen 900-sivuisen Tiklin (Donna Tart, kiitos Nolliksen) hakemassa. Ei, ei sentään, nyt on ihan muut suunnitelmat. ☺☺ No, sinne kalkatusta kohtihan mut sitten ohjattiin ja siellä otettiin hyvin vastaan. Pari tuntia kului rattoisasti ja hyvin solahdin joukkoon mukaan - huumori tuntui olevan samanlaista meillä kaikilla.
Kirjaston"täditkin" liittyivät joukkoon, kunhan olivat sulkeneet kirjaston - ja keittivät meille teevettä, tosi kilttejä.

Tänään oli taas käsityöilta. Tänään oli joku leiponut teen seuraksi aivan TAIVAALLISTA suklaakakkua. Se suorastaan suli suussa *huokaus*
Koko päivän on satanut lunta, niin nyt illallakin. Kun ryhmän jälkeen käveltiin porukalla kotiinpäin, nähtiin auto johon oli piirretty silmät ja suu ja konepeltiin salama - autosta tuli mieleen ihan Salama McQueen ☺☺
Harmi kun en hoksannut ottaa siitä kuvaa - eikä se kyllä varmaan olisi edes onnistunut, kun oli niin pimeää. Se oli niin hauskan näköinen, että rupes oikein naurattamaan.

Kohta on neljät lasten lapaset tehty. Yhdet pienet vielä niiden jälkeen. Sitten vasta urakka alkaakin. Ehtisinköhän hoitaa urakan kahdessa viikossa? Enpä taida, onneksi en ole luvannutkaan.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uudet unisukat

Uudet unisukat tipahtivat äsken puikoilta, saan ne jo ensi yöksi jalkaan. Oon mä noita vanhoja jo pitänytkin, vaikka kuinka ja kauan. Ne ei oikeastaan enää edes pysy jalassa; välillä ne lähtee jalasta ihan itsestään, välillä ne kyllä on vielä aamullakin jalassa. Tarkoittanee sitä, että olen nukkunut sikeästi kuin murmeli: paikallani ja pyörimättä ☺

Näitä ei kyllä varmaan saa jalasta vanhalla tekniikalla eli varpaita käyttämällä, vaan jos tulee kuuma, on joko kärsittävä tai noustava ylös ottamaan ne pois. Noh, kaikkea ei voi saada. Ja kyllä ne ajan mittaan löystyy.

(Tää kuva ei nyt suostu kääntymään oikein päin millään, vaikka seisoisin päälläni. Lopetin yrittämisen)
Sukat on Nalle Taika -langasta, Olga-sukkien ohjeella.

Maija Henkireikiä -blogista oli piipahtanut Fröken Rosengrenilla ja tehnyt niin mielenkiintoisia ostoksia, että en voinut vastustaa kiusausta käydä siellä itsekin. Arvaatte varmaan, mitä sieltä mun matkaani tarttui? Niin no, ei ehkä olis tarvinnut kertoa, mutta laitan teille kuvan kumminkin.



Ja tämmöisiä "söpöläisiä" ☺

Ja olishan siellä ollut vaikka mitä, mutta onneksi järki kuitenkin tuli vastaan, tossa kohtaa.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Herätä mut nukkumaan

Mulle kävin eilen vähän huonosti. Tai no voiko sanoa huonosti, jos ihminen nukkuu oikein hyvin?

Olin eilen kylässä ystäväni luona, pidettiin taas ompeluseuraa ja parannettiin maailmaa. Olin liikkeellä bussilla, matka kun taittuu sillä melkein ovelta ovelle - oikeastaan jopa kätevämpää kulkea bussilla kuin omalla autolla.

Kun pääsin kotiin, olin luita ja ytimiä myöten jäässä ja kun söin siihen päälle vielä kylmä jugurttia, niin eihän siihen auttanut enää edes kuuma tee. Yritin kutoa sukkia ja yritin lukea, mutta sormet oli niin kohmeessa, etten saanut sivuja käännettyjä. Ja väsyttikin vähäsen. Päätin sitten ottaa avuksi Kallen.
Kävin täyttämässä Kallen, AM:n ostaman kuumavesipullon, kävin tähän sohvalleni pitkälleni, vedin viltin päälleni ja otin Kalleni tiukkaan syleilyyn. Lämmitti ihanasti sormia ja muutenkin viluista olemusta. Arvaatte varmaan kuin mun siinä kävi? Jep. Nukahdin siihen. Pari kertaa yritin avata silmiä, mutta eihän siitä mitään tullut, luomet painoi liikaa ja annoin periksi. Joskus yhden aikaan yöllä AM herätti ja kysyi, mentäiskö nukkumaan ☺
Ei siinä sitten muu auttanut, kun kömpiä lämpimän viltin alta ylös kylmään maailmaan ja vaihtaa pyjama päälle ja YÖVILLASUKAT jalkaan ja siirtyä sänkyyn. Saman tien kun korva osui tyynyyn, olin unessa.. ☺

Tänään puolestaan kävi niin, että serkkupoika soitti ja tuli pistäytymään, joskus neljän jälkeen. Just hyvä aika ottaa pienet torkut... Lähti siitä sitten kohti Helsinkiä joskus puoli seitsemän jälkeen. Meistä kumpikin heittäytyi sohvalleen pitkäkseen. Mä sanoin leikilläni, että "herätä mut sitten nukkumaan". AM vastasi siihen "joo, jos mä herään" ☺
Totesin sitt vaan, että no, mun puhelin hälyttää yheksältä lääkkeiden ottoon, kyllä me viimeistään silloin herätään. Ja niin siinä olis käynyt, että siihen olis herätty, jollei Poika olis soittanut puoli yhdeksän maissa - niin makeasti me kumpikin nukuttiin ☺

Mummomafiat ja muut meni sivu suun tältä viikolta, kun vaan nukuttiin.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Onni on... Nomen est omen...

Onni on Poika, joka viitsii ja jaksaa lähteä koulupäivän jälkeen reilun sadan kilometrin päähän isän ja äidin luo "korjaamaan" niiden tietokoneet, kun ne itse on niin kädettömiä, ettei ne itse osaa tehdä niille mitään, ei edes printteriä asentaa.
Nyt on koneet taas kunnossa, AM pääsee sähköpostiinsa yms. ja minä saan tulostettua - mun koneelle unohtui asentaa printteri, kun Poika palautti koneen. Kaikkea pientä ☺

Ja tosiaankin, nomen est omen. Pojalla on kolme nimeä, joista yhden on perinyt isoukiltaan ja on Onni ☺. Niin, nimensä saikin silloin, kun oli vielä sopivaa antaa lapselle nimi jonkun sukulaisen mukaan... nykyäänhän se ei ole enää sallittua tai ainakin se on epämuodikasta ja aiheuttaa lapselle traumoja ja ties mitä.
Pojalla ei ollut lapsena yhtään etunimikaimoja eikä taida kovin moneen saman nimiseen aikuisenakaan törmännyt. Keväällä oli kuullut kutsuttavan jotakuta eka- tai tokaluokkalaista samalla nimellä ☺- ei siis kovin yleinen nimi.

Onni on ♥

torstai 15. tammikuuta 2015

Taas tulin yllätetyksi ☺ - ja mitä kaikkea muuta ihmiset musta tietääkään ☺

Oltiin AM:n kanssa kylillä ja sillä aikaa oli postityttö käynyt jakamassa meille postia. Aku Ankka Extran ja postikortin. Yllätys yllätys, postikortin kuvassa oli PÖLLÖ ☺ ☺ Lähettäjän allekirjoituksen jälkeen kortissa luki "jos et yhtään tiedä mistä on kyse, tämä tuli väärälle M...." ☺

Voi, tiesin kyllä heti, kenestä on kysymys, kiitos Marjaana - kortti on ihana ja yllätys vielä ihanampi ♥♥♥♥



Niin, oltiin AM:n kanssa kylillä. Käytiin ensin askartelukaupassa ja sitten lähdettiin katsomaan mitä uutta on tullut vanhain tavarain kauppaan. Uutta vanhain tavarain kauppaan? No joo, voi kai sen niinkin sanoa, kun ei oltu pitkiin aikoihin sanoa. Ensimmäisenä osui silmiin vanhat monot, punaiset ja mustat, sellaiset kuin mulla oli lapsena. Niihin ei käynyt kärkisiteet, vaan ne semmoiset mitkä tuli sieltä kantapään kautta, muistatteko? Sitten osui silmiin xylofoni ja pieni fortunapeli, jonkun oma tekemä. Ja sen jälkeen vaikka mitä. Jos se kauppa olisi meidän, sinne saisi tulla vain katselemaan, ei edes koskemaan eikä me myytäisi sieltä mitään. Ikinä.

Nyt me ostettiin. Sain Anopilta rahaa joululahjaksi ja olen säästänyt sitä, kun en ole keksinyt mitä ostaisin, ostan sitten kun tiedän mitä haluan tai tarvin. Nyt se löytyi. Kotiin tullessa tulin edeltä käsin kotiin ja AM jäi ulos juttelemaan alakerran pojan kanssa ja kun sitten tuli sisälle, tuli samassa hississä yläkerran rouvan kanssa. Rouva oli kysynyt, että olitteko ostoksilla. No joo, tavallaan... Ruokaostoksilla? No ei tällä kertaa. No jotain käsityöostoksia sitten varmaan teitte? AM oli purskahtanut nauruun; no niin voi oikeastaan sanoa ja kertonut mitä oltiin ostettu: 


 (Millä nää kuvat saa vierekkäin, muuten kuin vahingossa??)

Ostettiin siis ompelulaatikosto, tuossa vasemmalla, jostain 40-luvulta. Yhtä ruuvia vaille ehjä, mutta puuttuu niitä ruuveja multakin...
Oikealla puolestaan, pahvilaatikon päällä oleva nukke on... jaa-a... sillä on hatussaan nuppineuloja, silmälaseinaan pienet sakset ja takaa löytyy vielä sormustinkin ☺ 

Tuo ompelulaatikosto on musta ihan huippu - tuskin maltan odottaa, että AM laittaa siihen ruuvin paikalleen, saan vähän putsattua sitä ja sen jälkeen saan laittaa ompelutarvikkeeni sinne ja laatikoston paikalleen tuohon sohvan päätyyn (oikealle, missä on jalkalamppu, siinä on mun "käsityöpesäni") 

Hyvin ne naapurit siis tuntevat mut - tietää, ettei meillä kaupassa käydä ilman, että jotain käsityötavaraa mukaan tarttuisi ☺☺☺






tiistai 13. tammikuuta 2015

Melkein parsitut sukat

Viikonloppu meni reissussa "poikain" kanssa. Oli Suomi Meloo hallituksen perinteinen pitkä kokous. Mun kohdalla se tarkoitti se tosiaan pitkää kokousta; lähdin kotoa perjantaina viiden maissa ja olin kotona sunnuntaina viiden maissa. Perjantaina oltiin perillä kokouspaikalla illalla kymmenen aikaan, saatiin isännän tekemää iltapalaa ja miehet painuivat saunaan.
Minä tein oloni mukavaksi, valmistin pedin mulle varattuun huoneeseen ja sen jälkeen "pesiydyin" kotoisasti sohvan nurkkaan ja kaivoin lankakerän ja puikot esille. Ihan kuin kotona ☺ Miehet saunoivat pitkän kaavan mukaan ja kävivät välillä kysymässä, onko kaikki hyvin. On, on, mihinkäs tästä sohvalta karkaisin ja hätäkös tässä, valmiissa maailmassa ☺. Ei vaan, ihania ovat, kun huolta pitävät.

Melkein ehdin kutoa varren valmiiksi, ennen kuin ukot sieltä saunasta malttoivat tulla pois, syömään, yllätys yllätys. Koko viikonloppu oli yhtä syömistä ja... no kyllähän te tiedätte mitä mökillä tehdään, kun ei ole töitä tehtävänä syömisen lisäksi. Päätettiin, että varsinainen kokous aloitetaan vasta lauantai-aamuna aamupalan jälkeen, perjantai otetaan rennosti niitä näitä jutellen. Niitä näitä riitti suurimmalla osalla porukkaa aamukolmeen asti! Mutta reippaina oltiin ylhäällä jo... kymmeneltä ☺Ja isäntä tekemässä meille sellaista aamupalaa, että siitä vois ottaa moni hotelliksi itseään mainostava oppia! Ja sitten töihin. Pieniä taukoja lukuunottamatta teimme töitä koko päivän - isäntä lämmitti samalla savusaunaa iltaa varten.  Melkoisen puhki olimme koko porukka, kun sauna oli lämmin ja kalat loimuttumassa (mikähän lienee taas oikea verbi?).
Miesten saunoessa mä tein pikaisesti salaatin ja kun se oli valmis, kävi kutsu paistamaan makkaraa. Kävin paistamassa parit makkarat ja hilppasin takaisin mökkiin sohvan nurkkaan -  tarkoitus oli ottaa pienen pienet nokoset, mutta kuinkas kävikään.... ensimmäinen saunoja pyyhkäisi sisään. Pyh, siinä se taas nähtiin miesten saunominen...ei kestä kahta iltaa peräkkäin ;)

No joka tapauksessa, pikkuhiljaa sieltä muutkin hiippaili muutkin ja saatiin loimulohta ja salaattia, njam - käykö yhtään kateeksi ☺

Päivän mittaan ehdin kutoa sukkaakin, aina joka tauolla - ja mulla kun on aina villasukat jalassa, niin huomasin vanhoissa sukissa AMMOTTAVAN reiän. Mä en osaa parsia, mutta yksi miehistä kovin yritti mulle "neuvoa", että eihän se ole vaikeata, otetaan tuosta silmukka ja tuosta ja tehdään noin ja noin ja... Mutta ei sitten kuitenkaan parsinut mun sukkaani, vaikka antoi ymmärtää, että muka osaisi... Pöh.

Ilta venyi taas omalta osaltani lähelle kolmea, osalla jopa viiteen aamulla!, mutta niinpä vain oli taas aamupala pöydässä jo puoli kymmeneltä. Mittarissa oli pakkasta parisenkymmentä astetta, ja se tuntui hurjalta, kun oli tottunut näihin muutaman asteen pakkasiin, melkein lämpöasteisiin. Hrrrr.....

Puoleen päivään mennessä oli mökki siivottu, isäntä kiitelty ja koko sakki saatu ulos mökistä rojuineen ja matkaan kohti etelää. Upea viikonloppu on taas takana ja paljon asioita saatu hoidettua.

Niin ja se rikkinäinen sukka. En tosiaan osaa parsia, mutta sukka on korjattu.


Sukat oli alunperin kärkeen asti valkoiset. Tuo punaisenkirjava lanka osui ensimmäisenä käteeni jämälankakorista ja on ihan kelvollinen tuohon.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Käsityöpäivitys vol.2 - ei kuvia ☺

Marjaana ehti jo heti aamutuimaan kommentoimaan eilistä käsityöpäivitystä positiivisella kommentillaan; ihan peruslapaset- ja sukat joita olen tehnyt, inspiroivat häntä niin, että mahdollisesti inspiroituu kaivelemaan korejaan ja aloittamaan käsitöiden teon ☺ Jään odottelemaan, Marjaana.

Siitä tuli mieleen työkaverini Marin kertoma juttu kun viimeksi kävin työpaikalla ja vein samalla hänen kummipojalleen junasukat, jotka myös oli marinoituneet siellä samaisessa laatikossa, kuin ne eilen esittelemäni sydänsukat. Marin kertoman jutun mä olen unohtanut, kuten niin paljon muutakin (harmi ja kurjuus). Olen kuulemma hänet saanut innostumaan sukkien neulomisesta muutamia vuosia sitten ihan vaan sillä, että tulostin netistä kunnollisen, perusteellisen ohjeen ja lupasin, että jos ei niillä ohjeilla osaa sukkia tehdä, niin mä teen sitten sukat loppuun ☺☺
Sukat valmistuivat, mun ei niitä tarvinnut näköjään tehdä.

Nyt oon ollut poissa töissä 2,5 vuotta, en muistanut ko. lupausta ollenkaan, ja sukkaakin on kuulemma pukannut niin, että sukulaisilla alkaa olla jo varastot täynnä ☺ Eli kyllä sitä oppii, kun vaan on kunnon ohje ja halu oppia - sen verran muistan, että Marikin aina ihaili mun tekemiä sukkia ja sanoi: "en mä vaan osais" johon mun vastaus oli "kyllä osaat, kun vaan rupeet tekemään". Tietysti tein sillä itseni osin "työttömäksi", mutta mitäpä siitä, tulipa taas yksi koukutettua ☺☺ 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Välillä käsitöitä - täähän on olevinaan käsityöblogi ☺

Piti tehdä näistä käsitöistä päivitys jo viime vuoden puolella, vuoden viimeinen päivitys, mutta jumituinkin naamakirjan ihmeelliseen maailmaan; siellä kun on jos jonkinlaisia tapahtumia (ja ryhmiä) mihin voi liittyä. Oikein naurattaa; syö, juo, älä syö, älä juo, heitä voltti kerran päivässä jne jne.

Niistä käsitöistä. Ristipistoja ei oo oikein valmistunut, yksi pöllötyö tuossa odottaa jälkipistoja eli on melkein valmis. Yhden pienen lehmäpistelyn sain valmiiksi ja tein siitä AM:n kanssa vauhdilla kortin jonka vein ystävälleni J:lle Helsinkiin, mutta se unohtui kaikessa kiireessä kuvata. Tämä lumiukkokortti lähti puolestaan ystävälleni S:lle, yhdessä näiden sydänsukkien kanssa. Itse asiassa sukkien kanssa kävi niin, että S näki sukat aiemmassa postauksessa mainitulla joululaulureissulla, tykästyi niihin kun ne oli niin pehmeät ja kysyi kenelle ne on menossa. Vastasin, että "sulle, jos ovat sopivat ja odotat, että päättelen loppuun." ☺ Sovitus, pikainen päättely ja sukat olivat löytäneet kodin. Nämä sukat olivat vielä sellaiset, että olivat jääneet "keskeneräisten" laatikkoon, jossa muhivat sellaisen kolme vuotta. Nyt syksyllä otin laatikon ja selvitin sen ja päätin tehdä kaikki keskeneräiset valmiiksi. Nämä siis yhdet niistä.

Alla olevat lapaset tein isotädille joululahjaksi, täti taitaa olla jo liki 90 vuotta. Olin itse kyläilemässä omalla tädilläni, kun oli taas kokous isolla kirkolla - nyt ei kokous kestänyt viittä tuntia niin kuin viimeksi ja nyt oli aikaa jäädä "loisimaan" tädin luo eikä ollut sen kummempia velvollisuuksia, kuin käydä tuolla isotädillä tekemässä pieni viikkosiivous ja käydä kaupassa. Varmistettiin ensin, että jaksaako hän ottaa vieraita vastaan, olisin voinut hyvin jäädä tädin luokse neulomaan siksi aikaa, mutta isotäti sanoi, että totta kai pitää tulla käymään. Olisin voinut jäädä kaupassa käynnin ajaksi hänen luokseen, mutta lähdin kuitenkin tätini mukaan - ihan vain siltä varalta, että JOS kallis ystäväni epi sattuu just silloin vierailemaan, niin ei sitten tule mitään hämminkiä. Isotäti kyllä oli sitä mieltä, että eipä me siitä välitetä, tulee jos tulee, kyllä me "tytöt" pärjätään ☺ Edellisellä kerralla siellä käydessä nimittäin  menin kuvaannollisesti nelinkontin sisään, sillä sain just oven takana kohtauksen! 
Käytiin myös katsomassa isosetääni hoitokodissa, kun ei iäkäs vaimonsa enää jaksa häntä hoitaa kotona. Käy kyllä joka päivä katsomassa, melkein koko päivän on siellä hänen seuranaan. 

Mutta huomasitteko miten parani maailma hiukkasen, kun tädin kanssa sitä parannettiin heti itsenäisyyspäivän jälkeen torstai-illasta sunnuntai-aamuun? Tosin me kyllä, tunnustan nyt tässä teille, matkustettiin sitten pummilla junalla Mäntsälään. MUTTA se ei ollut meidän vika. Mitäs eivät tulleet rahastamaan! Nii kert. Niitten vika. Ei meidän.
Nuo kämmekkäät tuossa vieressä on AM:lle. Sain taannoin entiseltä työkaverilta Prahasta kämmekkäät missä on mitäs muuta kuin pöllön kuvat. Tai voi se olla kissakin, mutta kyllä se meistä pöllöltä näyttää. Mulla on välillä neuloessa ja läppäriä käyttäessä kädet ihan jäässä, niin käytän niitä tässä, siksi ne oli tuossa käden ulottuvilla. AM kysyi, osaanko tehdä semmoisia ja tokihan nyt sellaset onnistuu. Muutamassa tunnissa ne Nalle-langasta neuloin, Nallesta on nuo isotädin lapasetkin muuten.

Joulupukki poikkesi vielä kotimatkallaankin

Siskorakkaan joululahja putkahti postiluukusta joulun jälkeen. Jostain syystä postihenkilömme on niin reipas, ettei viitsi soittaa ovikelloa, vaan survoo ja survoo paketit väkisin postiluukusta sisään - ja lopputulos on sitten se, että paketin ulkoasu kärsii ja pari kertaa myös sisältökin vähäsen.

Tämän paketin sisältö ei onneksi kärsinyt, sillä silloin olisi kyllä entinen Itella nykyinen Posti saanut kyytiä ja lujaa. Siskorakas oli lähettänyt mulle mitäs muutakaan kuin pöllön.


TÄÄ ON IHANA!

perjantai 2. tammikuuta 2015

"Hei sinä kiiltäväsilmäinen poika Raumalta"

Käytiin tänään AM:n kanssa Raumalla, AM:n asioilla, enempi niin kuin "miesten" kaupassa. AM sai asiansa hoidettua, mä siinä vähän sivusta välillä huutelin sopivia kommentteja väliin ☺

Kaupanpäällisiksi tuli hedelmäkarkkipussi (itse asiassa kaikki muut AM:n ostokset jäikin vielä toistaiseksi vielä sinne). Mä sain AM:ltä tietysti raumalaisen pöllön


Tuntuu olevan aika itsepäistä lajia... No, kunhan ei rupea yöllä jaarittelemaan raum´laisittain, vai miten se sanotaan?

Kotona purin käsilaukusta tavaroita ja heitin pöydälle karkkipussin; "tässä on tää sun karkkipussis", vastaukseksi sain "Oli kyllä niin kiiltäväsilmäinen myyjä, että tais olla kyllä sulle se karkkipussi" ☺

Nooh..kieltämättä, olihan se, vähän sellainen vilkkusilmä, että olis siellä niitä vieheitä ja muita kalastustarvikkeita voinut pidempäänkin katsella ☺☺
Karkit oli hyviä myös.

Oiskohan sitä vanhalla rouvalla vielä vientiä - jos nääs tarve tulis? ☺☺

Ulkona on kauhee tuuli, ei kiva.