torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta 2016

teille ihan kaikille; niin tutuiksi ja ystäviksi tulleille kuin silloin tällöin pistäytyville tai ihan vaan sattumalta tänne eksyville.

Tätä vuotta on vielä kolme tuntia jäljellä, ulkona käy jo melkoinen räiske ja pauke, ikkunasta näkyy silloin tällöin punaisia ja vihreitä tähtiä. Me kaksi vanhaa varista AM:n kanssa täällä istuskellaan kuten muinakin iltoina: katsellaan telkkaria ja kysellään vuorotellen toisiltamme "juotko teetä/kahvia" tai "keitätkö vettä".

Alkuviikko on jo elelty vähän keveämmällä syömisellä ja huomisesta alkaen ihan tosissaan; pöydällä on taas iso pussillinen omenoita - niistä on tullut meidän normaalia iltanapostelua. Lohkoja vaan meni eilen rikki, eipä ollut Prismasta ostettu vekotin kummoinen....

Tänään tehtiin "juhlan" kunniaksi pizzaa, mutta kerrankin osattiin kumpikin syödä sitä jo vähän kohtuullisemmin, ettei nyt ihan kaksi käsin ahmittu. Ehkä sitä jo tähän ikään - kun toinen just täytti 50 ja toisellakaan ei ole siihen enää kuin 1,5 vuotta - alkaa oppia tuon syömisen jalon taidon, vai mitä luulette?

Vaan kello käy - kohta ei ole enää kuin 2,5 tuntia tätä vuotta jäljellä ja tarkoitus oli tehdä yhdet villasukat valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Kuinka mahtaa käydä? Toinen sukka on melkein valmis ja toinen sukka on kokonaan tekemättä. Tässä koneelle istuen ne EI valmistu :D

Ensi vuoteen, ystävät rakkaat!

- HelvetinPöllö

maanantai 28. joulukuuta 2015

Muistoja "matkan" varrelta, osa 2

Lupasin kirjoitella lisää muistoja lapsuudesta, sarjassa sattuu ja tapahtuu.

Oon saattanut osan näistä tarinoista joskus kertoakin, mutta kertaushan on opintojen äiti, vai mitä?

Mulla oli pienenä tyttönä mummulassa pieni valurautainen silitysrauta, jolla sain silittää nuken vaatteita. Muori (mummo siis, mutta me sanottiin muori) lämmitti sitä hellankulmalla ja kokeili sitä aina sormella, onko se sopivan lämmin mulle annettavaksi. Kerran muorin sitten piti lähteä antamaan lehmille heiniä ja jätti mut sisälle, käski tietysti olla nätisti. Laittoi silitysraudan kauas puuhellan toiselle reunalle odottamaan. Mutta enhän mä malttanut odottamaan, viis minuuttia on lapselle pitkä aika. Raahasin tuolin tiskipöydän eteen, hellan viereen, kurotin ottamaan silitysraudan ja kokeilin onko se tarpeeksi kuuma. En vain kokeillut niin kuin muori: sylkäissyt sormeen ja kokeillut sillä vaan iskin koko pienen kämmenen siihen KUUMAAN silitysraudan pohjaan. Ja kun se oli tosiaan ehtinyt jo kuumentua kuumaksi, se sitten poltti koko pienen kämmenen isolle vesirakkulalle. Arvaatte varmaan sen huudon minkä muori kuuli, kun tuli takaisin sisälle!

Toisen palovamman sain (tämän olen varmaan kertonutkin, tuntuu ihan siltä!), kun muorin isä lähti aina välillä omaan vanhaan kotiinsa ja kerran sitten antoi mulle ja mun muutaman vuoden vanhemmille sedille luvan mennä leikkimään huoneeseensa. Siellä myös oli puuhella, jota oli lämmitetty muutama päivä sitten, ja se ei ollut enää lämmin haalea vain. En muista mitä sen kummemmin leikittiin, mutta minä hyppäsin siihen hellalle ja huusin "kuka tulee mun kanssa saunaan" - ja hetken päästä alkoi nousta kauhea käry: mun sukkahousut rupes sulamaan! Ne semmoiset lasten sukkahousut, mitä nyt on vieläkin. Olisiko niissä ollut silloin vielä enemmän lycraa tai jotain? No joka tapauksessa, kauhea käry ja ne suli mun jalkoihin. Hirvee huuto ja jollain keinoin vaan pääsin raput yläkerrasta alakertaan.

Mummulan naapurissa asui aina kesät sellainen vanha mies, Malisen setä. Onni etunimeltään. Kesä alkoi aina siitä, kun Malisen setä tuli matkalaukkunsa linja-autolta ja käveli pölyistä tieltä talollensa. Ja seuraavana päivänä me lapset juosta repsotettiin sinne tervehtimään setää :) Setä keitti meille aina kahvia ja tarjosi rinkeleitä :D
Sedän pihassa oli useita aittoja, joissa me saatiin leikkiä. Setä istui pihakeinussa ja katseli kun me leikittiin. Eipä muuten olisi mahdollista sellainen enää, media ja kaikenlaiset hörhöt on tehneet siitä mahdotonta :( Vaan kuinka monta oikeasti kilttiä ja yksinäistä pappaa ja kaupunkilaisia lapsia olisivat valmiita kohtaamaan toisensa - näpertämään pajupillejä yms. Surullista, ettei se ole enää mahdollista.
Kesä loppui aina siihen kun Malisen setä kulki tietä pitkin matkalaukun kanssa maantielle odottamaan linja-autoa.
Yhtenä kesänä sitten saatiin mennä sinne sedän luo polkupyörällä. Minä ajoin muorin polkupyörää ja serkkupoika istui tarakalla. Yhtäkkiä pyörä meni lukkoon ja humps...me oltiin ojassa! Ja taas tarvittiin laastaria.... Vasta muutamia vuosia sitten sain kuulla, että serkkupoika oli TAHALLAAN laittanut sen pyörän lukkoon!

Ja hei, muistattehan sähköpaimenen, lehmälaitumen ympärillä? Semmoinen oli matkan varrella sinne Malisen sedälle. Ja kun satoi vettä, oli tietysti sateenvarjo mukana. Semmoinen missä oli metallipiikki. Ja vaikka ihan tasan tarkkaan tiesi mitä tapahtuu, kun sillä sateenvarjolla koskettaa sitä sähkölankaa, niin pitihän se joka kerta kokeilla :D Kyllä kai tekin kokeilitte? Vaikka tiesitte, että se napsahtaa sormille :) :)

Pyllymäkeä laskettiin kerran serkun kanssa. Uusilla vihreillä samettihousuilla... Serkku asui kaupungissa ja minä maalla. Äitirakas oli ostanut uudet vihreät samettihousut ja olin saanut ne jalkaani kun olin päässyt päiväksi kylään (=hoitoon) tädin luo kaupunkiin. Oli hienoa olla kerrostalossa. Siinä talossa oli sisäpiha ja täti uskalsi päästää meidät (minut ja kolme vuotta nuoremman serkkuni) keskenään ulos. Jossain vaiheessa keksittiin, että hei, tuossa on kiva liukumäki! Ja ei kun laskemaan. Jossain vaiheessa kyllä huomasin, että siinä liukumäessä on jotain keltaista ja vihreää, mutta eihän se 6-7-vuotiaan ymmärrykseen mennyt, mistä ne oli tulleet. Äiti tuli aikanaan, varmaan töiden päätyttyä, hakemaan mua pois ja totuus selvisi.... olimme laskeneet mäkeä pyöräkellariin vievää luiskaa pitkin, siis betoniluiskaa!
Kummallakin oli sananmukaisesti pe..e auki! Mun vihreistä, UUSISTA, samettihousuista, ja serkun keltaisesta käsin neulotusta haalarista!  Lopun saatte kuvitella :D
Sen verran voin vihjata, että ihan heti en uusia "kaupanhousuja" tainnut saada?

Tämmöisiä muistoja tällä kertaa. Ja kyllähän näitä riittää, kun sedät ja tädit ja enot ovat joutuneet mulle lapsenlikkana olemaan - ressukat ;)

"Viettää merkkipäiviään matkoilla"

AM täytti eilen pyöreitä. Ja tämän päivän kuolematon lause on ollut "kun seuraavan kerran täytän pyöreitä, voinkin sitten jo sanoa, että olevani seitsemännellä kymmenennellä" (montakohan kirjoitusvirhettä tuohon tuli..) . Tuosta voitte siis laskea, paljonko se täytti, harmajainen mies :D
No ei vaan, ei se kuulemma tunne itseään yhtään sen vanhemmaksi kuin eilen aamullakaan.

Joulu tuli, ja meni. Ilman sen kummempaa stressiä. Edes kaupassa ei jaksettu stressata, eikä tarvinnutkaan. Ainoa vähän ahdistava paikka oli marketin lihatiskin edessä, mutta kun siitä päästiin läpi, niin loppu kaupassa käynti oli kuin leikkiä.

Poika tuli aatonaattona ja kun meillä oli käynyt viimeinen tonttu, lähdimme mummolaan perinteisesti riisipuurolle. Siellä ollessamme soittivat Siskorakas ja Prinsessa ja - tarkistettuani asian - nähtyään Pojan oli Prinsessa hihkaissut "K...-serkku!!" On niillä pienillä hyvä muisti; ovat kuitenkin nähneet viimeksi juhannuksena :D
Mutta sitten vasta silmät suurenivatkin, kun kuvaan ilmestyi Joulupukki! Mutta reippaasti jutteli Joulupukin kanssa, pukilla vaan tahtoi olla ongelmia kielen kanssa - onneksi oli Mummy tulkkina.
Ja pukin jo kadottua, tapaili vielä suomeksi "Joulupukki, joulupukki" -laulua.

Jouluaatto kului perinteisesti: jouluntuoja toi joulutähden, iltapäivä ja ilta kului anopilla. Joulupäivä vaan oltiin ja tapaninpäivänä vietiin Poika kotiin.

Ja eilen tosiaan oltiin "matkoilla". AM ei tahtonut viettää syntymäpäiväänsä ja lähti siksi pois kotoa koko päiväksi. Tai siis lähdimme.

Nyt elellään hissukseen loppiaiseen asti - melkoisen ärhäkkänä olinkin tuossa ennen joulua, vaikka olisi pitänyt olla kiltisti.

Mutta ei se Joulupukki ihan lahjoitta jättänyt kuitenkaan... Pöllönpesä sai lisää asukkaita, mm. nämä:

 Tämän ihanan pehmeän fleece -viltin alla on mitä makeinta ottaa päiväunia... Siis ei noin pehmeää voi ollakaan..!

Ja kuusenkoristepalloja voi ripustella muuallekin kuin kuuseen :)  Jos olisi oikea kuusi, niin arvaatte varmaan, että se olisi ensi vuonna täynnä näitä :D

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluvalmisteluja

Ihan hirveästi ei jouluvalmisteluja ole meillä vielä tehty, ja itse asiassa meillä varmaan päästään muutenkin aika helpolla.

Perinteiset kyntteliköt on laitettu esille: toinen makuuhuoneen ikkunalle, toinen keittiön kaapin päälle hiihtäjien ja laulajan kera.

Piparkakut paistettiin Pojan kanssa Itsenäisyyspäivänä niin kuin oli puhe. Ja torstaina AM ilmoitti, että "tässä on muuten sitten viimeiset piparit". Eli hyvin teki kauppansa ☺ 

Äitirakkaan kanssa käytiin vähän jouluostoksilla ja meille tarttui tämmöinen. Oli IHAN pakko ostaa. 

  



Tämän joulun ensimmäinen joulukortti tuli jo hyvissä ajoin...hmm... taisi tulla jo marraskuun loppupuolella? 



lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukuu on jo pitkällä

Huomenna on jo Itsenäisyyspäivä ja siitä ei olekaan kuin lyhyt loikkaus jouluun. Ja kaikenlaista on vielä tekemättä.

Mutta edelleenkin, kuten jo useampana vuonna, aion noudattaa Marttojen hyväksi havaittua neuvoa: "Vietätkö joulusi komerossa - silloin ne on syytä siivota." En aio tänäkään vuonna viettää joulua komerossa, joten en aio siivota niitä.  Siivoilen sitten joulun jälkeen.
Joten oikeastaan, ei sitä tekemistä nyt niin kauheasti olekaan
Ensimmäinen joulukortti tipahti postiluukusta..hmm...eilen:

                                                     Kaunis kiitos!
Perinteiden mukaan huomenna, ennen Linnan juhlia meillä leivotaan piparkakkuja, ja sitä varten on juuri nyt parvekkeella jäähtymässä siirappi-sokeri-voi-mauste -seos. Mmmm.....miten ihana tuoksu siitä tulikaan.



Pitiköhän muuten suola laittaa mausteisiin vai jauhoihin? No tuossa se kököttää keittokirjan päällä, odottamassa lisätään muna ja jauhot.... hups. No kai sitä paremmillekin leipojille niin käy? Ja kyllä se sinne sekoittuu, luulen ma.  Mutta noista siis pitäisi vielä tänään syntyä piparkakku taikina, joista Pojan kanssa huomenna leivotaan piparkakkuja.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Käsitöitäääää

Kun matkakertomus on nyt vihdoin saatu loppuun ja on päästy kotiin asti, niin voin esitellä teille itse tekemiäni käsitöitä, joita olen tässä syksyn mittaan jopa saanut valmiiksi. Neula on vaihtunut sukkapuikkoihin ja virkkuukoukkuihin -  eli se ristipistotyö jonka olisi pitänyt olla valmis jo vaikka kuinka ja kauan sitten, viime kesänä viimeistään, on edelleen tuolla "telakalla". Jos ensi kesäksi. Onhan mulla puoli vuotta aikaa.

Nyt on taas hommia jonossa. On se kiva, kun ihmiset luottaa taitoihin ja pyytää tekemään jotain "osaisitko tehdä tämmöisen/tämmöiset". No, katsotaan ja kokeillaan, jos ei ole kiire ☺☺

Mutta ihan tavalliset, perusvillasukat osaan tehdä. Semmoiset mua pyydettiin tekemään, kun käyttäjän äiti on allerginen villalle eikä voi itse tehdä. Ja mielellänihän mä teen. Kahdet sukat pyydettiin tekemään, tässä ensimmäiset, jotka pitäisi laittaa matkaan, mutta kun tuo postilakko haittaa postinkulkua juuri siellä suunnalla. Onneksi ei ole vielä ihan talvi.




Näiden jälkeen tein kaverille tuohon naapuriin säärystimet, ohuemmasta Nalle-langasta. Värit valitsi itse.
Ja tuosta turkoosista pitäisi nyt sitten tehdä pöllösukat, kunhan saan vielä tehtyä näiden harmaiden sukkien kaveriksi mustat ihan tavalliset sukat. Miehet, ja varsinkaan nuoret kun ei taida juuri kikkailuista perustaa.




Ja jottei kokin sormet vaan palaisi ruokaa laittaessa, virkkasin vielä pari patalappuakin ☺☺ Toisen ohje löytyy netin syövereistä nimellä "Tyyne mummon patalappu" ja tuo sini-keltainen puolestaan "Himppu-mummon patalapappu".  Tuon alemman kanssa oli vähän vaikeuksia;  ensin onnistui ihan hyvin, kun virkataan ihan vain pelkkä ruudukko. Sitten toinen puoli. Kyllä sekin oikeastaan on ihan helppo, kun vain keksii  idean (no niinhän se on kaikessa ☺☺), mutta mulla ei vaan meinannut mennä tuo reunassa kääntyminen jakeluun, ei sitten millään. Lopulta kuului "klik" ja sitten se lähti sujumaan. No okei, on siihen olemassa videon pätkäkin, joka helpottaa ajatuksen kulkua. 
Himppu-mummun patalappu taas on tosi helppo ja... noh... se oli sellainen, että kun meillä on töissä paljon puhelinpalavereita ja mulla täytyy olla käsillä jotain tekemistä, että pystyn keskittymään kunnolla ☺☺Mulla sitten oli töissä virkkuukoukku ja lankaa mukana ja tein noita patalappuja niiden palavereiden aikana.... niitä oli ehtinyt syntyä melkoinen pino ☺☺ 


Niin ja oon mä niitä ristipistojakin tehnyt. Meinasin unohtaa. Ystävän kanssa yhdessä tehtiin tämmöiset samanlaiset biscornut. Siis keskenämme samanlaiset. 
Jaa, eivät nyt taas suostu siirtymään vierekkäin. Mutta samoista härpäkkeistä kuvat ovat, käännetty vain ylösalaisin.  Ja kun eivät liiku, niin suurensin, jotta näätte paremmin ☺☺ 




maanantai 30. marraskuuta 2015

Joka syksy sama juttu ☺☺

Eikä ne koskaan opi... Nimittäin meidän sihteeri ja puheenjohtaja ja sihteeri varsinkaan... Ja sitten Äitirakas auttaa minkä voi ja pystyy ja osaa. Ja sitten se menettää hermonsa. Meihin molempiin. Minuun ja puheenjohtajaan. Siis Tunturiruipeloon.

Tänään oli syyskokous. Kokouskutsut oli lähetetty ajoissa. Hyvin ajoissa. Niin kuin säännöt sanoo. Ennen sitä "viimeistään". Ja nyt kokouskutsussa oli oikea vuosilukukin. Viime vuonna oli väärä vuosiluku, mutta ei sitä kukaan huomannut. Viime vuonna oli osoitelaputkin tarroina. Oli vaan käynyt tulostajalle pikku moka. Oli tulostanut väärälle puolelle. No, jäipähän kaksi arkkia tyhjiä hyviä osoitetarroja. Ja me Äitirakkaan kanssa kirjoitettiin vastaanottajien osoitteet käsin.

Tänä vuonna oli hyvää aikaa tehdä esityslista. Ja toimintasuunnitelma. Ja talousarvio.

Sihteeri aloitti niiden kirjoittamisen noin neljä tuntia ennen kokouksen alkua. Esityslista ja toimintasuunnitelma olivat  valmiina tuntia ennen kokouksen alkua ja siinä vaiheessa piti lähteä kokouspaikalle tekemään valmisteluja; keittämään kahvia ja sen sellaista.

Mitä tehdään talousarviolle, kun ei ole mitään hajuakaan, missä on edellisen vuoden talousarvio? Hmm.... puheenjohtaja, joka on jo kokouspaikalla, soittaa apujoukoille, jolta tulee kuva whatsappilla - ja samaanaikaan ko. paperi löytyy paikasta x. Mutta kun siinä viimeiset tiedot vuodelta x. Damm... Eikä ole enää aikaa tehdä sitä uudestaan mihinkään eli googleen driveen, joka on ainoa paikka jossa on minkäänlainen taulukkotsydeemi. IT-ihmelapsi ☺☺☺☺

Otetaan paperista kopio, viime vuoden kirjanpidosta kopio ja... matkaan hopea!

Kahvit saadaan keitettyä ajoissa, kokouksessa on paikalla..öö.. tasan 7 henkilöä! Kokous kestää melkein tunnin, Toimintasuunnitelma menee läpi kahdella korjauksella: kunnissa korjataan sanaksi alueella, koska yksi kunnista katoaa vuoden vaihteessa ja yhteen lauseeseen lisätään sana "myös", muuten näyttää siltä, että toimintamme on vain ainoastaan sitä yhtä ja ainoaa ja niinhän se ei ole.

Talousarvio tehdään viime vuoden kirjanpidon perusteella ja hallituksen jäsenet saadaan valittua ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Että semmoinen syyskous. Kuin paraskin jännitysnäytelmä ☺☺☺☺

Meniskö ens syksynä helpommin? Mitä jos aloittais valmistautumisen jo nyt? Toimintasuunnitelmankin voi kirjoittaa melkein valmiiksi jo nyt, kun kalenteriakin voi lukea vaikka kuinka pitkälle, ja sitähän voi aina korjailla sitä mukaa kun se muuttuu. Esityslista ei muutu miksikään ja talousarviota voi muutella aina tarpeen mukaan - no niin, eihän se nyt niin vaikeata ollut,vai oliko?

Nyt voin kääriytyä vilttiin ja jatkaa käsitöitä - huomenna on jo joulukuun 1. päivä ja avataan joulukalentereiden ekat luukut. Jännittävää, vai mitä?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Matkakertomusta Englannista, osa 3

Koska keskiviikkona oli se Suuri päivä, piti tiistaina siis löytää ilmapalloja. Tietenkin ihan tavallisia ilmapalloja, mutta heliumilla täytetty foliopallo. Siskorakas ostikin niitä sitten kaksi, ne täytettiin kaupassa valmiiksi ja laitettiin mustaan jätesäkkiin, joten ne jäivät muillekin yllätykseksi ☺☺
Sitten mietintää miten saamme ne autoon, sillä heillä ei ole mikään suuren suuri perheauto, vaan juuri heille kolmelle sopiva auto ☺☺ Ja miten saada musta säkki salaa sisälle ja piiloon, ilman, että neiti kyselee mitä siellä on.

Ja illalla oli tietenkin ilmapallojen puhallustalkoot! Muut puhalsivat ja minä solmin ne kiinni - vain kaksi palloa taisi hajota.
Ja tietenkin lahjat laitettiin esille ja haettiin ne foliopallotkin:

 Prinsessa täytti siis KOMLE vuotta.  KOMLE.


Ja toinen palloista oli ihana Nalle Puh pallo.   (Mä en edelleenkään osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä, en edes laittaa täällä näitä kuvia vierekkäin kuin joskus vahingossa ☺☺. Pahoittelen.).




Herätyshän meillä oli tietysti aamulla heti klo 7, normaalisti mummu ja Prinsessa olisi heräilleet ensin kahdestaan, keittäneet aamupuuron ja sitten tulleet herättämään mut puurolle, mutta nyt oli Äitikin hereillä jo aamusta. Ja niin taisi olla Daddykin, sillä melkoiset riemunkiljahdukset olohuoneesta kuului ☺☺ Ja pari ilmapalloakin taisi poksahtaa.

Paketteja avattiin vauhdilla, roskiinhan ne paperit menee kuitenkin.... Ensimmäisestä paketista löytyi..noh..se oli jonkinlainen soittopeli, siitä sai kaikenlaisia kaikenlaisia ääniä ☺☺. Arvatkaa mikä, tai mitkä, nappulat löytyi ekana? Jep, tietenkin volume! Ja vaikka täti kuinka vaivihkaa yritti laittaa ääntä pienemmälle, niin aina se oli vähän ajan päästä täysillä. Siinä oli tärykalvoilla olemista ☺☺

Ja vielä mummun ja tädin lahja Suomesta, tämä kun on kuulemma ihan huippujuttu:

 Päivällä juhlittiin kavereiden kanssa, niistä ei valitettavasti ole kuvia, mutta vauhdikasta menoa oli ☺☺

Illalla tuli lisää vieraita ja saatiin oikein kakkuakin:

"Oooh - muumikakku - onko se MULLE? Ihan oikeestiko MULLE?"

Ensin laulettiin Happy birthday -koska suurin osa vieraista oli englanninkielisiä ☺☺ ja sitten vielä - öhöm - vähän ehkä epävireisesti - Paljon Onnea. Ja sen jälkeen KOMLEvuotias päivänsankari puhalsi kynttilät, otti kakusta muumipeikon ja puraisi siltä pään poikki!

Mutta ilman muumipeikon päätäkin voitiin juhlia jatkaa mainiosti ☺☺



keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pöllösukat vol. 2

Nämä sukat sain ystävältä jo keväällä, hänen muuttaessaan Englantiin (olihan se keväällä...). Sain ne sillä ehdolla, että pöllöt saavat silmät. Toisen sukan pöllöt saivat silmät jo aikaa sitten, mutta... sitten on muka ollut kaiken laista. Touhua ja tohinaa. Kiirettä ja kuhinaa.

Mutta tänään, kun on muutenkin ollut vähän semmoinen "tee valmiiksi -päivä", niin otin itseäni niskasta kiinni ja tiputtelin mustia helmiä ja helmen puolikkaita (liian iso neula...) pitkin sohvaa ja kuuntelin eduskunnan jorinaa. (Oli muuten ihan mielenkiintoinen keskustelu, mutta täytyy sanoa, että... tai no, enpä taida pilata hyvää tunnelmaa :D )

Niin, että näistä sukista. Ystävä on siis nämä sukat neulonut ja minä vain silmät pöllöille laittelin, jotta voivat katsella ympäriinsä. Toivottavasti eivät ihan kaikkea sinne Englantiin raportoi, siellä kun on nyt jo Siskorakas ja tämä ystävä, joille raportoida mun pöljäilyjä...



Käsityö - kätyrit

Nämä unohdin esitellä, vaikka näistä sain itslleni hyvän mielen ja näistä sai saaja hyvän mielen. Ystäväni neulekerhosta oli tehnyt tällaiset miehelleen ja kahdet joululahjaksi ja toi yhdet näytille tapaamiseemme. Ja ne tottakai päätyivät kirjaston fb-sivuille. Ja Siskorakas oli näyttänyt kuvan Langon Sisko C:lle,  joka oli ihastunut niihin. Tsädäm. Tuliaisongelma ratkaistu. Mutta vähän liian myöhään, en ehtinyt saada niitä valmiiksi, vaikka tein niitä menomatkalla koneessakin.

Tiistai-iltana sukat oli enää ihan pientä vaille valmiit ja sanoin Siskorakkaalle, että keksi joku tekosyy, ettei C livahda omaan huoneeseensa. Siskorakas seisoo olohuoneen ovella ja tekee tikusta asiaa: blaa blaa blaa ja toinen seisoo rappusilla "no etkö voi jo lopettaa, tahtoisin jo mennä". Ja minä "ihan pieni hetki vielä, kaksi senttiä vielä ommeltavaa, että saan tän silmän kiinni, keksi vielä jotain, kyllä sä jotain keksit. No nyt, pyydä C tänne, nyt ne on valmiit!"

Ja tässä; voisi melkein sanoa, että ilme oli yhtä iloinen ja yllättynyt kuin seuraavan aamun synttärisankarilla :D   On mukava tehdä ja antaa lahjaksi, kun tietää, että toinen on varmasti iloinen saamastaan lahjasta!



torstai 12. marraskuuta 2015

Kuinka paljon nainen tarvitsee oikeasti aikaa valmistautumiseen? Nooh, onko sillä väliä, jos palkintona on pöllöjä :D

Olipa kiva herätä aamulla, kun nenä oli tukossa - no ei :( Siispä ihan ensimmäiseksi aamupalaksi Finrexiniä ja sen jälkeen tunnin nokoset. Kyllä teki hyvää :)

AM lähti vaihdattamaan talvirenkaita, säätiedotus oli jo niin "sekava", ei oikein tiennyt sataako lunta vaiko eikö sada ja tuleeko pakkasta vaiko eikö tule pakkasta. Paree vaihdattaa ne renkaat, varsinkin, kun ne on vielä siellä rengasfirmassa säilytyksessäkin.
Siinä vaiheessa mäkin olin jo sen verran tolkuissani, että sain itseni keittiöön tekemään aamupalaa.
Aamupalan teon ja syömisen välissä ehdin selvittää:
- onko Expertiltä ilmoitettu Äidille uuden läppärin valmistumisesta: EI
- mulle tuli tekstiviesti, että läppärin voi noutaa
- soitin AM:lle, mikä on hänen sijaintinsa ja että läppärin voi noutaa - mitä tehdään? Sovittiin tapaaminen pihalle puolen tunnin kuluttua
Siis:

Puoli tuntia aikaa: siinä ajassa nainen selviää mistä vaan, vai mitä?

  • aamupalan syönti
  • sängyn petaaminen,
  • hiusten laitto,
  • hampaiden pesu,
  • paidan valinta,
  • pukeminen,
  • tavaroiden pakkaaminen,
  • ulkovaatteiden pukeminen,
  • sovitulle tapaamispaikalle kävely.

OIKEASTI ajoissa ;), vaikka AM väitti, että olin myöhässä n. 1,5 min. No, se riippuu mistä kellosta katsoo. Sen kello kuulemma ottaa ajan jostain, noh...okei...se on ajassa se kello, aina. Joittenkin planeettojen ja tähtien mukaan se tarkistaa ajan joka yö :D Ja mun aktiivisuusranneke vaan silloin tällöin tietokoneen mukaan.


No mutta siis haettiin se läppäri, ajettiin Äitille ja Tunturiruipelolle ja AM rupesi hommiin. Pääasiassa AM. Mä olin assistentti. Ja sitt jossain välissä rupesin tekemään kokouskutsuja. Piti kirjoittaa vastaanottajien nimet käsin.

Eihän se ihan niin mennyt, sen läppärin kanssa, niinkuin siellä kaupasssa oli puhe, mutta me AM:n kanssa oikaistiin ja mun mielestä päästettiin Tunturiruipelo helpommalla. Aika näyttää :)

Kotimatkalla poikettiin postissa hakemassa paketti, jota tulli tai postipojat oli vähän rutistelleet, mutta onneksi sisältö oli säilynyt ehjänä:


Siskorakkaalle kiitos, taas <3

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Matkakertomusta Englannista, osa 2

Voi, olisi pitänyt lainata Siskorakkaan konetta ja kirjoittaa päivän tekemiset tuoreeltaan, niin olisitte saaneet tarkan raportin jokaiselta päivältä. Vai olisko ihan perinteinen kynä ja paperi ajanut saman asian...

En enää muista tarkkaan, minä päivänä käytiin missäkin, mutta se ei varmaan ole tärkeätä?  Joka tapauksessa alkuviikosta käytiin ostoksilla, monessakin paikassakin, Taisi vaan käydä niin, ettei me loppujen lopuksi sitten ainakaan paljon vaatteita ostettu :)  No mä ostin itselleni oheuen harmaan neuletakin, sellaisen jota olin etsinyt jo täältä kotoa. Siinä se sitten taisi ollakin :D  Siis ne ostokset. Englannissa on muuten paljon sellaisia pieniä, mm. taloustavaroita joita ei täältä Suomesta saa tai ovat siellä paljon paljon edullisempia, joten kävimme ihan vaan Tescossakin tms. ja ihan vaan taloustavaraosastolla ja ostettiin semmoista pikkusälää, mistä joku voisi ajatella, että "no eikö noita nyt saa Tokmanniltakin". No huvinsakin kullakin :D 

Jostain kaupasta löysin meille uudet juomalasit, mutta koska meillä on jo juomalaseja, niin ostin vain yhden, itselleni:


Yllätyittekö?

Siskorakas tarvitsi uudet kengät, joten menimme kenkäkauppaan. Jotenkin se tuntui isommalta kuin yksikään näkemäni kenkäkauppa täällä. Ja edullisempi. Kengät löytyi. Ja kun tulimme kaupasta ulos, huomasin, että munkin käteen oli tarttunut lenkkarit. Ihan tosta noin vaan. Kumma kauppa. ;)

Langollakin alkoi loma, joten Pieni jäi Daddyn kanssa kotiin, kun me lähdettiin Siskorakkaan ja Äidin kanssa ostoksille: ostamaan vähän koristeita synttäreitä varten. Ajettiin ostoskeskukseen, josta löytyi ihan mitä vaan!  Sieltä löytyi mm. tämä: 


Hänet näimme sen jälkeen kun oltiin käyty Subissa syömässä. Siellä sattui hauska tapaus - pääsin treenaamaan kielitaitoanikin :) Kun oltiin tehty valintamme, mitä syömme, Siskorakas määräsi meidät Äidin kanssa etsimään sopiva pöytä; hän hoitaa homman. Löydettiin sopiva pöytä joka oli vähän likainen. Sanoin hakevani paperia ja pyyhkiväni sen ja ylipäätään servettejä. Viereisessä pöydässä istunut nuori tyttö kuuli puheemme ja pani merkille, että puhumme jotain vierasta kieltä. Hän oli jo Äidiltä ehtinyt kysyä, mistä olemme ja ehdin kuulla, kun Äiti vastasi, ettei hän puhu hyvin englantia. Peukku hänelle siitä! Rupesimme kuitenkin juttusille tämän tytön kanssa sillä aikaa, kun odotimme, että Siskorakas tuo meille ruokaa - ja vastailee sitten niihin kysymyksiin, joita mäkään en ymmärtänyt tai joihin en osannut vastata.

Mutta oli oikeastaan ihan kiva, kun joku tuntematon rupesi juttelemaan ja edes vähän ymmärsi ja osasi vastatakin :D  Täällä Suomessahan vaan tuijotetaan sitä omaa pöytää ja omaa ruokaa ja pidetään siitä omasta subista kiinni tiukasti, ettei naapuripöydästä vaan tule kukaan haukkaamaan siitä. Koska sekin mahdollisuus on aina olemassa. 

Subway-lounaan jälkeen suunnattiin vielä...noh...johonkin suuntaan kaupunkia :D etsimään synttäritarvikkeita, hakusessa kun oli oikeanlaisia ilmapalloja.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sudenkorentoja ja heijastimia - heijastimia ja sudenkorentoja

Paikallislehtemme nettiversiossa oli tänään juttu heijastimista ja sieltä oli linkki tarinaan, kuinka heijastimet aikanaan ovat saaneet alkunsa. Koskettava tarina.

http://www.xn--nypimess-0zafc.fi/nay_pimeassa/tietoa_heijastimista/heijastintarina

Miten sattuikaan, että postipoika toi mulle tänään tällaista postia:


Sudenkorentoheijastimia!  Kolme niistä on rintaneulamallisia ja kaksi rapulukolla laukkuun tms. laitettavia. Ne ovat ihania! Niille on jo paikkansa, vaikka kaikki eivät niistä vielä tiedäkään :)

Heijastimet on tehnyt Sallius, Sekametelisoppaa -blogista.

Hän toki teki ne pyynnöstäni, nähdessäni niitä hänen blogissaan. Mun kuvani ei ehkä anna parasta mahdollista kuvaa sudenkorennoista, joten kannattaa ilman muuta käydä katsomassa niitä Salliuksen omilla sivuilla. Ja samalla tutustua hänen muihinkin kätten töihin.

Kortissa lukee:  "Eilistä ei saa takaisin... Huominen tulee ajallaan. Vietä siis tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla."

Tuolta kortin takana muuten pilkistää mun omissa vaunuissa olleet koristeet.

Tänään käytiin etsimässä lamppua tuohon mun työpöydän valaisimeen. Sain sen eilen viimeinkin siivottua - tosin jouduin viime metreillä lainamaan AM:ltä siihen valaisinta kun oman valaisimeni lamppu sanoi poks. Se ihan oikeasti sanoi poks. Olin laittamassa siihen valoa päälle, kun se vaan sanoi poks eikä enää syttynyt. Sädekehäni oli sammunut. Etsittiin netistä, mistä täältä meidän kylältä siihen löytyisi uusi lamppu ja löytyihän täältä yksi kauppa, mistä sellainen piti löytyä. Käytiin ostamassa. Mutta enpä valaistunut. Eli koko lamppu on rikki. Onneksi myyjä sanoi, että sen saa palauttaa jos ei se käy, ei se nimittäin käynytkään - vaikka lamppu olisi ollut ehjäkin.
Ostamma siis uuden lampun, kun löydämme sopivan.

Kurkku on karhea, en oikein pidä siitä. Tosin se voi johtua kuorsaamisestakin, vaikka en kyllä myönnä, että kuorsaisin, vaikka AM väittää, että kuorsaan....

torstai 5. marraskuuta 2015

Matkakertomusta Englannista, osa 1

No niin. Jaksatteko lukea?

Tavoilleni uskollisena rupesin pakkaamaan matkalaukkua vasta torstaina päivällä, kun oli tarkoitus, että AM vie mut jo torstai-iltana Äidille - syystä, että kun Tunturiruipelo oli luvannut viedä meidät kentälle, niin oli yksinkertaisempaa (lue: suorempi reitti) lähteä sieltä, kuin tehdä mutka meidän kautta. Mitäpä sitä nyt turhan aikaisin matkalaukkua pakkaamaan ;) Taisin vielä pestä pari koneellistä pyykkiäkin ja siivota ennen lähtöä, mikä tarkoittaa lähinnä tämän mun käsityösohvani raivausta. AM sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, onko se siivottu vai ei. Sanoin, että jos tulee ihan kauhea koti-ikävä, voi ottaa tuon jakkaran, jossa mun tavarat yleensä on, ja kipata sen tähän sohvalle, niin tulee heti kotoisampi olo - ihan kuin vaimo olisi vain pikaisesti käymässä jossain. 


Perjantaina, 16.10., aamupäivällä pakattiin matkalaukut Yarikseen ja Yarikseen nokka kohti Helsinki-Vantaata. Ja koska matkalla olin minä, niin eihän matka koskaan suju sattumuksitta, vaikka istuinkin ihan hiljaa takapenkillä, puhumatta mitään. Kuskin ajosuunnitelmaan puuttumatta, teimme pari ylimääräistä pyörähdystä Keravan keskustassa, kun siellä olikin tietöitä eikä ihan heti osuttu oikealle tielle :) Mutta onneksi oltiin ajoissa liikkeellä ja ehdittiin jättämään laukut ajoissa ja turvatarkastukseen ajoissa. Ja sitten taas olikin aikaa ihmetellä, mihin käytetään aika ennen koneeseen pääsyä... No, jotain pientä käytiin haukkaamassa, noilla Finnairin lyhyillä lennoilla kun ei enää tarjota kun kahvia/teetä ja mehua - rahallahan toki saa melkein mitä vaan :)  Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kului ja päästiin koneeseen, ja yllättävän nopeasti meni myös lento. Johtui ehkä siitä, että olin ottanut käsityön mukaan. Kyseessä oli itse asiassa tuliainen, jota en ollut ehtinyt tehdä valmiiksi kotona, vaan jouduin jatkamaan sitä vielä perilläkin. 
Vieressäni käytäväpaikalla istui isokokoinen mies, mutta kyllä me hyvin mahduttiin siinä olemaan - vaikka tilaa tosiaan oli vähemmän kuin takaisin tullessa ;) Jalat vaan tahtoi puutua; vuorotellen oioimme jalkojamme edessä olevien penkkien alle. Hän oli kyllä kovin ystävällinen: nosti meidän tavarat alas tavarasäilöstä, kun päästiin perille, joten päästiin nopeasti pois koneesta. 

Heathrown lentokentän parkkihallin ylimmältä tasolta - tuolta me jostain me kai tultiin, vai tultiinkohan?

Matka Lontoosta kohti Poolea, jossa Siskorakas perheineen asuu, kesti useamman tunnin - matka on pitkä ja matkalla oli tietöitä. Matka kesti niin pitkään, että Prinsessa oli jo nukkumassa, kun me päästiin perille, Olihan tuo kai vähän pettynyt, kun ei nähnytkään Mummua ennen nukkumaanmenoa, mutta kun Daddy lupasi, että Mummu on paikalla, kun hän herää, niin oli käynyt kiltisti nukkumaan.

Ja voi sitä riemua, kun Mummu aamulla meni Pienen hakemaan, kun oli herännyt ja huuteli äitiä. Hetki oli mennyt, ennen kuin oli ymmärtänyt kuka sieltä ovesta tulikaan äidin sijaan, mutta sitten kun hoksasi, niin... voitte vaan kuvitella Pienen ihmisen ilon :) :)  
Ja Tädin ilon kun, Pieni ihminen tuli "herättämään" - otti kaulasta ja halasi <3

Ja sitten alkoi se päivän jännittävin/hauskin osuus - Mummun ja Tädin matkalaukkujen purkaminen :D Mitä kaikkea ne oikein pitivätkään sisällään. Suurin osa tuliaisista oli Mummun matkalaukusta ja yhden tuliaisista Täti oli jo illalla antanut toiselle tädille, joka kuuluu Pienen perheeseen: kirjan nimeltä Maisa leipoo. Pieni on kova tyttö leipomaan tätinsä kanssa ja kyseinen kirja on semmoinen..ns. luukkukirja; siinä on luukkuja ja sellaisia vetosysteemejä. Suomenkielinen tietysti, mutta sanoin Siskorakkaalle, että hänen pitää se lukea tälle toiselle tädille :)
Paras tuliainen mikä Mummun matkalaukusta löytyi, taisi olla 24 palan Muumi -palapeli. Jonka tekeminen kävi Pieneltä käden käänteessä. Kun Mummu ja Täti vasta miettivät, että mikä pala kuuluu mihinkin.... 
Ja tietenkin ne Mummun kutomat raidalliset villasukat! 
Oli nimittäin niin, että kun kerran aikaisemmin olivat olleet netin kautta yhteydessä ja Mummu oli näyttänyt tekemiään suunnilleen nron 45 raidallisia sukkia, oli Pieni tuumannut vain "Kiitos". No, eipä siinä auttanut muu kuin ottaa puikot kauniiseen käteen ja kutoa raidalliset sukat oikeata kokoa :)


tiistai 3. marraskuuta 2015

Kotona taas, matka takana

Ihan ensimmäisenä täytyy vähän kehuskella ja elvistellä: tultiin Lontoosta Helsinkiin Finnairin uudella Airbus A350 koneella! Eipä ollut mikään paperilennokki ☺ 
Business -luokka nyt oli tietysti mitä oli, melkoisen hulppeat tilat. Meillä tavallisilla matkustajillakin oli ihan mukavat oltavat. Jalkatilaa oli reilusti, penkit oli leveämmät eikä tarvinnnut  istua kylki toisen kyljessä kiinni. Mahtui keskipaikallakin juomaan kahvin ja syömään talon tarjoamaan muffinsin yhtä aikaa vieruskaverien kanssa - menomatkalla ei olisi mahtunut.

Jokaisella oli oma videonäyttö, josta sai seurata koneen kulkua joko ihan videona (tosin eipä pimeällä muuta nähnyt kuin koneen nokassa olevan punaisen valon ☺ - vai onko sen nokka?) tai kartalta miten edetään. Tai sitten sai katsella elokuvia. Reilun kahden tunnin matkalla ei ehtinyt katsoa kuin yhden elokuvan, mutta valikoimaa oli. Ennen koneen lähtöä lentoemot jakoivat kuulokkeet. 
Me katsoimme Äidin kanssa kumpikin omalta näytöltämme Mielensäpahoittajan, Äiti oli vähän edellä kun mun näyttö ei toiminut ihan niin kuin piti.   

Elokuvan loppupuolella nauroin vedet silmissä ja vieressäni istunut englantilainen nuorehko nainen katsoi hämmästyneenä ja kysyi olenko ok. Nyökkäsin ja vastasin, kaiken olevan kunnossa, suomalaista huumoria vain. Häntä nauratti. Kun elokuva oli loppunut, juttelin hänen kanssaan hetken muutenkin. Hän oli perheensä kanssa tulossa Suomeen lomalle. 

Vähän ennen kuin kone laskeutui Helsinkiin, nähtiin vielä upea revontulinäytös. 

Matka oli kaikin puolin onnistunut - kirjoitan siitä erikseen. Tässä kuitenkin kuva, kun oltiin Äidin ja Siskorakkaan kanssa kaupungilla ja etsittiin ruokapaikkaa. Sitä ei löytynyt, mutta löytyi ihana vohvelipaikka, jossa Siskorakas oli aina halunnut käydä. Tehtiin yhteinen päätös, että ihan hyvin voidaan syödä ensin jälkiruoka ja sen jälkeen etu-/pääruoka. Eikä tämä nyt niin paha ollut, aika terveellinen, vai mitä?

Kiiviä, mansikoita, banaania ja ananasta. Päällä valkosuklaata. Alla vohveli. Mulla kaverina vielä banaanijäätelö. 




Ei, emme käyneet syömässä enää tämän jälkeen, vaikka kukin vuorollaan yritti ehdottaa milloin mitäkin ruokapaikkaa. Muut eivät kuitenkaan innostuneet niistä, kumma juttu. Söimme vasta illalla kotona, kun Äitirakas teki makaronilaatikko Vävylle. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Arvonta, jossa palkintona vaikkapa just Pöllölle sopiva muki :D

Osakainen vinkkasi blogissaan arvonnasta, joka löytyy Pöpelikössä -blogista. 

Arvonnassa on aivan ihania palkintoja ja voih... voi tällä kertaa toivon niin, että voittaisin. Ette ikinä arvaa minkä palkinnoista valitsin itselleni? Arvatkaa ennen kuin käytte katsomassa valintani :D

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

On laiva valmiina lähtöön ♫♫

Jotenkin noilla sanoilla alkaa Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu, joka on muuten kaunis laulu.

Laivalla en ole lähdössä, vaan sinivalkoisin siivin. Kohti Lontoota ja sieltä edelleen Siskorakkaan ja Prinsessan luo. Lento lähtee perjantaina iltapäivällä ja olemme perillä iltapäivällä. Jännä tämä maailma. Lento lähtee kello 14.05, kestää kolme tuntia, ja olemme perillä 15.10. Hups. Niin se vaan kaksi tuntia hävisi ☺☺No, ei haittaa mua, ei ole lentokoneessa istuminen mun juttu, onneksi ei Siskorakas siis muuttanut kauemmas. 

Reissuun lähden Äitirakkaan kanssa - kenenpä muun ☺ Taisin jo kertoakin, että menolippu on hänen joululahjansa mulle, turha siis enää Joulupukille kirjoitella. Paluulippu onkin sitten vielä avoin ☺ Vähän niin kuin tyyliin, että kun lanko rupeaa kyselemään "koskahan vieraat ois kotona, jos ne nyt lähtis, tuossa on lentoliput" 

Ensi viikolla on Prinsessan synttärit - täyttää huimat 3 vuotta ja meillä on jo yksi matkalaukullinen täynnä tuliaisia ja lahjoja. Lähdemme matkaan "ostamme sitten sieltä" -periaatteella. Eli sitä mitä meillä ei ole mukana eikä Siskolla ole, niin ostamme sieltä ☺ Tai sitten emme yksinkertaisesti tarvitse sitä.

Tänään oli vielä käsityökerho. Siellä oli ihania sukkia vaikka kuinka. Niistä en ottanut kuvia,mutta otin kuvan osasta valtavan ihanaa torkkupeittoa jonka on tehnyt Maritta Sihvo isoäidin neliöistä. Luvan kuvan ja nimen julkaisuun sain häneltä itseltään. 


Peitto on kokoa "aikuinen" eli sen alle mahtuu hyvin aikuinenkin ottamaan päivätorkut. Kelpaisi kyllä. Vaihtaisin oitis noihin fleeceviltteihin ☺ Paitsi siihen missä on pöllöjä. 

perjantai 9. lokakuuta 2015

Hei, sain jotain valmista

Pitkästä aikaa mulla on esitellä teille jotain valmista käsityösaralla! 

Tosin ihan vain kahdet perussukat, kaverille tehdyt, mutta jotain valmista kuitenkin, pitkästä aikaa. Kovasti olen tehnyt ja tuhertanut, näpertänyt ja nyhrännyt, mutta mitään ei tunnu valmistuvan.

Näiden kanssa meinasi tulla pieni kömmähdys - kaveri oli siinä uskossa, luulossa ja muistissa, että oli pyytänyt vain yksiä sukkia, minä taas siinä, että puhe oli yksistä vähän ohuemmista ja toisista vähän paksummista ☺ 
Niinpä tein yhdet sukat Nallen Marjaretki Lakasta ja toiset tavallisesta Seiska Veikasta.  

Yhdet Nalle Marjaretki Lakka -sukat olin tehnyt jo aikaisemmin, itselleni. Niitä kumisaappaita varten. Mutta kun ei sada - meillä siis. Muualla päin maata on vissiin välillä satanutkin, mutta meillä ei sada. Ei saada sieniäkään. Harmi. 
Mutta niistä sukista mun piti. Niistä ei ole kuvaa. Tuolla ne olis, mutta en nyt enää niistä käy kuvaa ottamaan, muutaman kerran niitä kuitenkin pääsin käyttämään. 

 Mutta tässä siis nämä - ne omat Lakkani on samanlaiset:


Ja niin, ne pöllöt on siellä ☺☺ Tätirakas oli ostanut sohvatyynyn päälliset, piristämään mustaa sohvaa. Olihan ne siihen laitettava. Pitää varmaan vaan käydä ostamassa vieläkin isommat sisustyynyt, vaikka ohjeen mukaiset ostinkin. Huijasivat koossa, pahalaiset. 

Kyllä pöllö pöllön löytää - niitä on joka paikassa

Viikonloppuna oltiin viettämässä Suomi Meloon jälkimaininkeja, tällä kertaa lähes kuivalla maalla. Orilammella, Valkealassa. 

Perjantaina Valio-myrsky mylläsi niilläkin nurkilla ja katkaisi sähköt illalla, kun pidimme kokousta. Mutta kokoustaa voi kynttilänvalossakin ☺


Huoneessamme jääkaappi valutti vedet lattialle, mutta onneksi siellä ei ollut mitään pilaantuvaa, sellaista vain,mikä oltaisiin haluttu pitää kylmänä...

Aamupala ei ollut ihan niin runsas kuin oltiin odotettu, mutta ihan riittävä, kyllä siitä vatsansa täyteen sai; kaasuliesi oli taannut sen, että tarjolla oli puuroa ja keitettyjä kananmunia, perinteiset prinssinakit ja munakokkeli (jotka ei oo mun makuun aamupalalla, ei vaan maistu heti aamusta *puistatus* ☺)
Eli kyllä niillä eväillä sekä melojat että patikoijat jaksoivat lähteä matkaan.



Tuohon maisemaan ja keliin lähtivät melojat - mä jäin rannalle ruikuttamaan ☺ Ja kutomaan sukkaa. Rannalla oli useampia paikkoja mihin istahtaa odottamaan melojia takaisin sukantekeleen kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti.

No, ihan koko viittä tuntia en sentään tuolla rannalla istunut heitä odottamassa, vaikka niin väitinkin, kävin välillä syömässä. Ruoka oli aika haaleaa, mutta en valittanut, sillä meillä ei ollut sähköjä vieläkään! 

Ruokaperästen jälkeen päätin taas mennä ulos kutomaan sukkaa, löysin ihanan paikan ja siinä oli vielä kesän jäljiltä pehmustetut tuolitkin. Istuin vähän aikaa ja rupesin ihmettelemään, että mikä ihme mun nilkkaa kutittaa. Vähän rapsutin, mutta ei, edelleen kutittaa. Katsoin. Kirvoja! Ja tarkempi tarkastelu osoitti, että niitä on joka puolella! Vieressä oli omenapuu, joka mitä ilmeisemmin oli syypää niihin. Ei kun kamppeet kasaan, vaatteiden ravistelu (ei, ei en stripannut siinä pihalla, sillä ravintolan ikkunoista oli suora näköyhteys sinne ja vaikka väkeä ei paljon ollutkaan, niin ihan tarpeeksi kuitenkin ☺) 

Päätin siirtyä sisätiloihin, ravintolaan itsekin. Matkalla sisälle löysin nämä söpöt puput:
  
Ne oli varmaan syömässä noita omenoita ja mä menin puhelimeni kanssa häiritsemään niitä... Ne oli tosi pieniä, juuri ja juuri näkyivät tuolta pitkän nurmen seasta.

Siiderin siivittämänä sukat saivat lisää pituutta, minä huutelin naapuripöytään (ei kuulu tapoihin ☺) ja katselin samalla järvelle, josko ne melojat kohta tulis... Mutta sitten tapahtui ihme: tuli sähköt, 20 tunnin sähköttömyyden jälkeen! Puhelin, josta oli jo virta loppunut, sai sen verran virtaa, että melojat soittivat ja pyysivät varmistamaan savusaunan varauksen. Minä en oo koskaan käynyt savusaunassa ja jätin sen nytkin väliin. Tuo Riesa kun ei oikein tykkää saunomisesta ylipäätään, niin en uskaltanut sinne lähteä, vaikka tukijoukkoja mukana oliskin ollut. 

Siinä ravintolassa istuessa ja ikkunasta ulos katsellessa, bongasin tietysti.... PÖLLÖN. Niinpä tietysti. Kyllähän pöllö aina pöllön löytää. En kyllä muista, että olisin sitä kaksi vuotta sitten siellä nähnyt, kun siellä käytiin. Vai näinkö? No, mun muistiin ei tosiaankaan voi luottaa, joten jos joku muu sen muistaa, niin pahoittelut toistosta ☺



Kun kaikki oli käyneet saunassa; naiset ja miehet vuorollaan, mentiin syömään ja sen jälkeen pihalle tutustumaan ensi vuoden Suomen Meloo -reittiin (Keuruu-Padasjoki - tervetuloa reitin varrelle katsomaan meitä! Tarkempi reitti tulee aikanaan meidän nettisivuille osoitteseen www.suomimeloo.fi - ja tästä tulette takuulla vielä kuulemaan ennen tapahtuman alkua ☺☺) 

Tähtitaivas oli muuten upea, kun ei ollut mitään ylimääräistä valosaastetta! 

Illalla oli vielä tanssit, sunnuntaina osa porukasta kävi vielä melomassa, osa patikomassa ja osa meistä vaan oleskeli (kutoi sukkaa ja paransi maailmaa ☺).

Kotiinlähdön hetki oli haikea, sillä tapaamme vasta ensi kesänä...
















tiistai 29. syyskuuta 2015

Pitkästä aikaa jotain käsitöitäkin ☺

No niin, pitkästä aikaa on jotain valmiiksi asti tehtyä käsityötäkin ☺ Älkää ihan kuoliaaksi asti itseänne naurako, vaikka varmasti vähän hymyilyttääkin. Tai oikeastaan varmaan oikein ääneen naurattaakin.

Mutta tämä syntyi tarpeeseen. Kun ensinhän piti saada se teekannu, semmoinen mistä ei teetä mukiin kaadettaessa tule teenlehtiä ja muita hitusia. Semmoisen löysin lopulta Ikeasta. Mutta kun olen hidas juoja - johtuu siitä kun teen aina samalla kaikkea muuta, niin piti keksiä jotain, millä saa teen pysymääm lämpöisenä kannussa. Mukissa se ehtii jäähtyä joka tapauksessa.

Pannumyssy ei oikein ollut sopiva, joten.... AM:n mukaan siitä tuli liivi ja kaverin mukaan se on sitten slipoveri ☺☺ Eli tämmöinen se sitten on:



Kyllä se toimii, testattu on. Pitää teen lämpöisenä just sen aikaa kun tarviikin, eli kahden ison mukillisen verran. Enempää tuohon kannuun ei mahdu, eikä tarvikaan.
Onhan se ehkä vähän koominen, mutta tarkoitus onkin olla enemmän käytännöllinen ☺

Kahden sukatkin on valmistuneet, mutta ne on vielä päättelemättä (toiset valmistui tänä aamuna), joten eivät vielä päässeet kuvaan. Esittelen ne, perussukat, vasta kun olen päätellyt ne.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Pari sukkia

Olin Äitirakkaan kanssa tänään Valon ja musiikin illassa, upeassa vanhassa puistossa. Kymmenittäin, ellei sadoittain kynttilöitä oli sytytetty ympäri vanhaa, osittain entisöityä puistoa. Näky oli upea hämärtyvässä ja lopulta pimeässä illassa.
Ilta alkoi upeasti trumpettisoololla, en vain nyt muista kappaleen nimeä. Nuotiolauluja, pelimannimusiikkia, tulitanssiesitys - mitähän kaikkea siellä olikaan. Ja heijastimetkin saatiin. Minä sain hienon autoheijastimen ja Äitirakas lintuheijastimen :D

Sillä aikaa kun me olimme siellä, oli AM ajelemassa ja käynyt ostoksilla. Oli taas muistanut vaimoakin, ja ostanut vaimolle parin sukkia.

 Niissähän on tietysti pöllöjä. Näyttää, että ne on eri pari paria, vai mitä?
 Siis se osti parin sukkia. Edelleen näyttää, että on eri paria?  Eihän sukkien ostaminen kai voi olla kovin vaikeaa, eihän?
 No nyt osui kohdalleen. Sukan suu on punainen, kantapää vihreä, varvasosa punainen. Mutta pöllöt on vieläkin erilaisia?? Eih....
Mutta mitä kummaa? Paketissa oli KOLME sukkaa. Ja kaikki erilaisia.  Yhteistä oli vain pöllö :D

Tavaramerkki ODDSOCKS. Sopii hyvin Pöllölle. Ja tulee varmasti käyttöön. Helpotti AM:n sukan ostoa huomattavasti, kun oli jo valmiiksi ihan sekaisin.. ;)

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Taas bussimatkailua :)

Välillä näitä mukaviakin bussimatkoja osuu mun kohdalle.

Olin viime sunnuntaina menossa kaupungille tapaamaan kahta entistä työkaveriani (siitä vaikka tässä myöhemmin) ja nousin bussiin tuosta "meidän" pysäkiltä, siis lähimmältä pysäkiltä. Pysäkille muuten tuli samaan aikaan toinenkin bussiin pyrkijä, vilkaisi kelloaan ja pinkaisi juoksuun - kipaisi seuraavalle pysäkille odottamaan bussia. Jos aikaa olisi ollut parisen minuuttia enemmän, olisin mäkin voinut tehdä saman - kävellen tietenkin - mutta en uskonut ehtiväni sinne ajoissa, vaikkei matka pitkä ollutkaan.

Mutta siis itse matkaan. Menin istumaan, edessäni istui nainen, joka katseli ympärilleen bussissa katsellen ihmisiä ja rupesi sitten juttelemaan, kuinka paljon siellä oli tuttuja kasvoja. Hän oli joskus aikaisemmin asunut samalla asuinalueella, jossa me asumme ja oli nyt käynyt siellä kylässä vai oliko niin, että oli käynyt täällä kirkossa. Joka tapauksessa asuu nykyään usean kymmenen kilometrin päässä täältä. Juttelimme koko matkan hänen pysäkilleen asti ja hän jäädessään pois, hän kiitti matkaseurasta ja sanoi, että oli kiva jutella :)
Ihanan auringonpaisteen lisäksi siitä tuli taas hyvä mieli. Ei me "meidän kyläläiset" ollakaan niin..niin..sisäänpäin kääntyneitä ja tuppisuita tai miksikä meitä nyt sanottaisi, kuin meitä monesti luullaan ja sanotaan :D

Tapaaminen entisten työkavereiden kanssa oli taas hauska, meitä oli kolme ja muisteltiin kaiken laisia hauskoja sattumuksia mitä työpaikalla oli sattunut. Sitkeästi istuttiin ulkona, kun oli niin ihana ilma, välillä vaihdettiin paikkaa, sen mukaan miten aurinko mihinkin pöytään osui, kun ei siellä ketään muita ollut. Toinen kavereistani joutui lähtemään, jäätiin toisen kanssa kahdestaan kun hän jäi odottamaan toisia kavereitaan joiden kanssa oli tehnyt treffit sinne. Tapasin sitten heidätkin ja uteliaana ihmisenä jäin vielä istumaan ja tutustumaan heihinkin :D

Toinen bussikommellus - tai ei oikeastaan bussikommellus, vaikka siihen osittain bussi liittyykin, sattui kun olin tulossa Ystävän luota kotiin. Olin unohtanut ottaa lääkkeet mukaan ja oli ehdittävä ajoissa illalla kotiin, eli kun kahdella bussilla piti matkustaa, niin oli tärkeää, että ehdin siihen oikeaan jatkoyhteyteen. Ja ehdinhän mä, kun olen reipas eikä ole turhia esteitä.

Ekasta bussissta samaan aikaan jäi nuori, iltalomilta kasarmille palaava poika mun kanssa samalle pysäkille. Matkakeskusta oli taas saatu rakennettua lisää, eikä meillä kummallakaan oikein ollut hajua mihin pitää mennä.

Kummallakin oli siis vähän  kiire; hänellä junalle ja mulla siihen seuraavaan bussiin. Lähdettiin samaan suuntaan: KESKUSTA. Puolivälissä portaita tihrustetaan "keskustetaan kuljetaan vasemman puoleisia portaita" tms. Niin mitä portaita? Voi pyhä jysäys, mistä täältä pääsee tuon tien toiselle puolelle ja mistä pääsee oikealle raiteelle. Poika kysyy multa "Mihin junaan Te olette menossa?" (Että mä tunsin itseni vanhaksi kun hän teititteli!!!) 
Kerroin olevani menossa tien toiselle puolelle bussipysäkille, ja palaavani takaisin päin kiitos vain, menen vanhaa reittiä. Toivotimme hyvää matkaa ja erosimme. Puolijuoksua menin vanhaa reittiä - ja kun pääsin lopulta melkein suojatielle jonka ylitettyä olisin oikealla pysäkillä, tämä nuori poika tulee mua vastaan, nostaa käden "lippaan", hymyilee ja tervehtii :D :D 

Tämmöisiä matkakokemuksia taas tällä kertaa. Matkustaminen on mukavaa, kaikesta huolimatta. 



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Nuoresta miehestä on kasvamassa pesunkestävä mies

Meillä oli tänään taas käsitapaaminen kirjastolla. Meinasin myöhästyä, mutta onneksi on nuo hienot nykyajan vempeleet; puhelin herätti mut. Ristipistoystävä Kirkkonummelta herätti lähettämällä ryhmäviestin pienelle ryhmällemme - yritämme sopia tapaamista. Pitkästä aikaa olisi kiva tavata.

Käsityötapaamisemme alkamisajankohta on melkoisen liukuva, viimeksikin ensimmäiset oli paikalla jo viiden maissa; virallinen alkamisaika on kuudelta. Nyt olin paikalla muutaman minuutin yli kuuden ja jo multa kysyttiin, että mitäs sä näin myöhään tulit. No kun nukuin pommiin :D

Nurkkauksessa jossa kokoonnumme, on kulmasohva ja sohvan päädyssä istui n. 11-12 vuotias poika kirjaston läppärin kanssa. Häntä ei tuntunut yhtään häiritsevän meidän kalkatuksemme, vaikka desibelit varmasti nousivat yli sallitun (siis kirjaston sallitun). Sen verran nosti katsettaan koneesta, kun kävin vieressään laittamassa puhelimeni laturiin. Tunnin verran hän siinä istui, sitten kirjasto meni kiinni ja hänen piti poistua.

Totesin, että ihan tyypillinen mies: kun eivät ne puhuneet mulle, niin ei mun tarvi kuulla eikä reagoida mitenkään :D
Meillä ainakin se toimii niin. Jos esim. puhun puhelimessa, niin ei AM kuule yhtään mitään mitä mä puhun. Tai ylipäätäänkään. Mun täytyy aina erikseen sanoa "AM kuule, mitäs jos...", sitten vastsa asia menee perille... :D

Mutta miksikö nukuin pommiin illalla kuuden aikaan? Nii-in. Olin kaupungilla ja aika menikin nopeammin kun luulin. Ja kun poikkesin paikassa jossa ei ollut tarkoitus. Ensin kävin uudella työterveyshoitajalla kertomassa mitä täällä päässä liikkuu - tai mitä ei liiku ;). Sitten menin kangaskauppaan etsimään AM:lle vetoketjua, mutta ei löytynyt oikeanlaista. Siellä tuli mieleen selvittää mitä maksaa vohvelikangas ja jos ei se ole kallista, ehkä jopa ostaa sitä.
Muistatteko; sitä josta alakoulussa tehtiin ruokaliinat, ainakin meillä kun me syötiin luokissa, ne laitettiin pulpetille. Ne koristeltiin puuvillalangalla, jokainen sai koristella sen niin kuin tahtoi. Oma ruokaliinani on jossain epätallessa (onko jossain Äitirakkaan jemmassa, tiedä häntä), mutta itselläni on iso pyyhe, jonka olen muistini mukaan tehnyt kotona (voin olla väärässä) ja jota nyt käytän ompelukoneen alusena sen kerran kun ompelen.
Nyt ajattelin, että kokeilen, miten sen koristelu onnistuisi, saisinko siitä mitään aikaiseksi. Ostin joulunpunaista, jos jouluun mennessä saisin tehtyä kankaasta tabletit joulupöytään.

Kangaskaupasta lähdettyäni poikkesin käsityökeskukseen, jonka ohi olen kulkenut moneen kertaan, mutten ole koskaan sinne poiketa. Siellä järjestetään erilaisia käsityökursseja yms. ja siellä oli myynnissä paljon lankoja ja muista käsityötarvikkeita. Siellä vierähti ainakin puoli tuntia, Ainakin.
Kun astuin ovesta ulos, oli ikkunan ulkopuolella rouva ihastelemassa ikkunassa olevia paperista tehtyjä lampunvarjostimia. Jäin hänen kanssaan juttelemaan, hän ihasteli käsitöitä ja pahoitteli, kun ei itse osaa tehdä käsitöitä. Näytin ikkunassa olevaa käsityökeskuksen kurssiohjelmaa ja kehotin poikkeamaan sisälle - kerroin, että itsekin kävin juuri ensimmäistä kertaa. Hän vielä epäröi ja juttelimme hetken, hän sanoi käyvänsä kulman takana katsomansa toisen näyteikkunan jossa on tilkkutöitä, siellä pitäisi olla hänen ystänsä tekemä tilkkutyö. Kehotin vielä uudestaan poikkeamaan sisällä.

Hän oli kovin ilahtunut rohkaisusta ja toivotti erotessamme aurinkoista syksyä :D
Tuli kyllä hyvä mieli ja taisin hymyillä koko matkan bussipysäkille asti - varsinkin kun poikkesin vielä siinä matkalla ostamaan itselleni uuden etanamittanauhan edellisen rikkoutuneen tilalle.



Bussissa sain vieruskaveriksi vanhemman rouvan, jonka kanssa juttelimme koko kotimatkan :)

Kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Asiasta näkkileipään - mikrotuesta kumisaappaisiin

Ei kyllä tule musta minkäänlaista mikrotukihenkilöä, ei vaikka paistaisi voissa tai öljyssä, avotulella tai sähköuunissa.  Jos yhden asian onnistuinkin Äitirakkaan koneelle tallentamaan, niin vastaavasti onnistuin sieltä toisen, jo aiemmin tallennetun, hävittämään. Enkä sitten niin millään saanut sitä sinne takaisin. En sitten millään. Vaikka kone kuinka väittää, että se siellä on, kun yritin sitä sinne uudelleen tallentaa. Mutta ei se antanut sitä poistaakaan. Kun ei sitä ollut siellä missään. Mistäs sen poistat kun ei sitä ole.
Onneksi on Lapsi. Se osaa korjata mummon koneen sitten kun tulee seuraavan kerran käymään. Ja tuo äidilleen uuden pöllömukin ;)  Sen jälkeen kun oli tuossa ensimmäisessä tehtävässä neuvonut (siis varmistanut, että olin tehnyt melkein oikein...) lähetti mulle kuvan


Piti tietenkin kysyä, onko toi mun... Ja kyllä se kuulemma on :) On mulla vaan aika ihana Lapsi! 

Pari viikkoa sitten oltiin Ystävän kanssa viikonloppu kasvivärjäyskurssilla. Värjättiin kasveilla lankoja ja jonkun verran kankaitakin. Ihan mielenkiintoista puuhaa. Enemmän siitä olisi saanut irti, jos olisin tiennyt käydä jo keväällä teoriakurssin, mutta kun ei silloin ollut asiasta mitään puhetta, Ystävä sai vasta nyt koko idean. Hän on kyllä perehtynyt asiaan aiemminkin. 

 Kattilassa on kielonlehtiä likoamassa ja odottamassa, että ne laitetaan kiehumaan, ylhäällä vasemmalla lankavyyhtejä odottamassa värjäykseen menemistä. Ylhäällä keskellä taitaa olla "kastellut ja lämmitetyt" langat odottamassa puretukseen pääsyä ja oikealla reunassa  on sitten lankoja puretuksessa eli alunavedessä; tämä pitää huolen siitä, että väri tosiaan tarttuu lankoihin. 



 Tässä vielä Ystävän ottama kuva värikirjosta, jota kasveilla värjäyksestä saa. En muista mitä kaikkea tässä on käytetty, mutta vasemmalla olevat punaiset on ainakin krappijuurta, veriseitikkiä ja ahomataran juurta.

Sitten muistan, että käytimme kanervaa, pietaryrtin varsia, nokkosia, noita yllä olevia kielonlehtiä, sipulinkuoria (keltasipulia ja punasipulia), joita oli jo ennestäänkin, mutta lähetimme osan porukasta hakemaan lähimarketista lisää :) Mitähän vielä. Ihan kaikkea en ulkoa muista, ne näkyisi kyllä noista lankakartoista mitkä siellä tehtiin. Ystäväni teki kartan myös mulle, mä kun lähdin paikalta jo aikaisemmin.

Kurssi pidettiin läheisen järven rannalla, jossa oli mm. sauna jonka padassa oli hyvä lämmittää vettä - oli helppoa kun saatiin sieltä kuumaa vettä ja                                                 järvestä kylmää/viileää vettä.

Keli oli hyvä melkein koko viikonlopun - sunnuntai-iltana saatiin lyhyt mutta räväkkä ukkoskuuro niskaamme, mutta eipä se meitä paljon pelottanut. Se meni nopeasti ohi ja aurinko paistoi taas hetken päästä pilvettömältä taivaalta. Eväitä syötiin; makkaraa paistettiin lankakattiloiden alla ja kahvit oli kullakin termarissa: välillä oli vähän sellainen retkeilyfiilis :)

Että semmoista.  Tähän lopuksi - olenkos näyttänyt uudet kumisaappaani? Oikeastaan jo toivon, että vähän sataisi vettä, mutta kun meillä ei sada :D No, hyvät on nämä kelit, pääsen lenkkeilemään uuden ystäväni, Polar Loopin kanssa. Siitä toisen kerran. Tässä kumpparit:

                                                          Tykkään näistä ihan hirveästi! 
                               Tarviin vaan lisää ohuempia villasukkia, joten pitää pistää puikot suihkimaan! 

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pöllöt Perttu ja Pirkko

Harrastettiin AM:n kanssa taas kesäistä lempipuuhaamme, kun on näitä helteitä: lähimatkailua kotomaassa. Ajeltiin päivänä muutamana siellä täällä ja päädyttiin lopulta Vuolenkoskelle ja käytiin kahvilla kahvila Peurankellossa. Siellä on ihania käsitöitä kaikenkaikkiaan, mutta kyllähän pöllö tietysti pöllön löytää. Tällä kertaa tuplaten. Ihanat huovutetut korvatut Pertun ja Pirkon:

Korvakorut on Design Päivi Ilénin  tekemiä, Lahdesta.
Pakkohan niistä oli kuva ottaa (kahvilan pitäjän luvalla otin kuvan ja sain luvan laittaa kuvan blogiin), kun olivat niin ihanat ja olivat oikein nimetytkin :D













Meillä oli taloyhtiöllä perjantailla pihajuhlat. Me ei oikein olla juhlaihmisiä ja siksi lähdettiinkin perjantainakin katselemaan rakasta kotimaatamme. Nähtiin kaikenlaisia paikkoja eikä tarvinnut mennä edes kovin kauas.

Talossamme asuu pieniä taiteilijan alkuja, olen tainnut siitä aiemminkin mainita. Pihalle oli tietenkin kirjoitettu suurin värikkäin kirjaimin TERVETULOA, mutta meidän rapun vieressäpä onkin oikea räsymatto:


Toivottavasti ei ihan  vielä sada, että me saadaan nauttia tuosta kauniista ja värikkäästä räsymatosta mahdollisimman pitkään.

Tästä asfaltti-/pihapiirtämisestähän oli tässä taannoin kauheata riitelyä siellä sun täällä. Meillä on tytöt saaneet rauhassa piirrellä pihalla jo viime kesänä ja minusta ainakin se vain piristää ikävää asfalttia. Eihän niistä aina ole saanut ihan selvää, mitä ne esittävät, ellei äiti tai joku muu ole ollut auttamassa, mutta mitä siitä.

Jos aikuiset miehet (naiset? Enpä tiedä kumpia olivat olleet) olivat äitienpäivän aikoihin maalanneet 54-tielle Lahti-Kärkölä välille ihan oikean suuren kirkkoveneen, niin kyllä nuo pienten kukkaset ja räsymatot ovat paljon kauniimpia. Minun mielestä.

Tuossa parisen viikkoa sitten olin Äitirakkaan ja Enon kanssa risteilemässä Päijänteellä. Elbatarella lähdettiin Padasjoen satamasta ja reilun kolmen tunnin päästä tultiin takaisin. Upeat oli maisemat, nähtiin kalliomaalauksia ja vaikka mitä. Jotenkin ei vaan enää osaa ottaa kuvia niistä upeista maisemista, tuntuu että jokaisen pitää ne itse nähdä ja kokea; sanonta "kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" - ei sekään enää pidä paikkaansa näin sunnuntaikuvaajalla kun ei osaa kunnolla kuvata.
Mutta järven pohjasta sain kuin sainkin tämmöisen kuvan. Olin varma ettei se onnistu pelkällä puhelimella, mutta onnistui kuitenkin.


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sienimetsässä

Eilen oltiin Äitirakkaan ja Ystävän kanssan sienimetsässä. Ja nyt on etujalat kipeät. Meillä oli kolme, ellei neljä pussillista sieniä. Yhdessä pussissa oli tatteja, mutta niistä muista pusseista en sitten tiedäkään, sillä mä olin vain pussin pitelijänä. Paljon niitä pusseja oli :D

Ensi viikon viikonloppuna olen, Ystävän houkuttelemana, kenenkäs muunkaan, menossa kasvivärjäyskurssille ja sitä myötä sitten opettelemaan kasvivärjäystä. Hän osaa sitä jo ennestäänkin, on opetellut sitä artesaaniopintojensa muassa, mutta halunnee verestää oppimaansa ja sai tietenkin mut houkuteltua mukaansa. Olenko jotenkin helppo ylipuhuttava?

No, ei se mitään, mä puolestaan olen jo valmiiksi ylipuhunut hänet ensi vuoden puolella alkavalle korutekstauskurssille, josta olen haaveillut vuosia, en vain ole saanut lähdettyä. Aina on löytynyt tekosyitä.

Eilisellä metsäreissulla nähtiin kaikenlaista mielenkiintoista, mm. mäyrän wc - ne kuulemma käyvät ulostamassa yhdessä ja samassa paikassa. Tai siis niitä saattaa olla useampi paikka mitä käyttävät, mutta eivät siis ruiki eikä kaki ympäriinsä, vaan niillä on ihan vessat sitä varten.

Kaikkea muutakin hauskaa nähtiin. Mutta osaatteko sanoa, mikä pensas tämä on, me kolmeen naiseen kun ei tätä tunnistettu? Ja maalta muka lähtöisin ja Äitirakas asuu maalla... Joku myrkyllinen se on kuitenkin, varmaan.



Meillä ei ollut eväitä mukana, kun ei oltu "kaukana kotoa", niinpä kävimme välillä  kotona syömässä ja juomassa kahvia ja vähän huilaamassa, ja sitten lähdettiin vielä muuten vaan kävelylle metsään. Sieltä löytyi vielä kaikenlaista erikoista - kyllä luonnosta löytyy kaikkea kaunista ja erikoista, kun vaan pitää silmänsä auki!


Upeita pahkoja, näistä saisi kätevä kätinen vaikka mitä!










Mahtaako tämä solmu olla niiden menninkäisten tekosia, joiden kolon näimme aikaisemmin?
Nii-in, me ollaan Äitirakkaan kanssa kai vähän hassuja, kun uskomme peikkoihin, keijuihin, menninkäisiin, tonttuihin ja joulupukkiin ;D
Mutta kai tekin uskotte, uskottehan?






Edellisenä iltana myöhään oltiin Ystävän kanssa yöjuoksulla.... käytiin tuossa meidän takapihan alapuolella olevalla mäeltä keräämässä pietaryrtin kukintoja. Kyllähän meitä vähän katsottiin, mutta yksi ainoa nainen (Vilukissi huom! en kirjoittanut naisihminen! :D :D ) kysyi, että mitä me oikein tehdään. Hänelle sitten kerrottiin, että mitä ihmettä me siellä pusikossa oikein tehdään puoli kymmenen aikaan illalla, muovikassin kanssa kukkia riipimässä ja höpöttämässä, niinkuin naiset ikään. (Miehet ei vissiin höpötä, ne keskustelee..)

Että semmoista tänne, näinä kauniina kesäpäivinä. Vielä pitäisi mennä Anopin niitylle katsomaan, mitä sieltä löytyy!