sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Aineeton joululahja, paras joululahja

Olin pyytänyt ystävääni kanssani kuuntelemaan ja laulamaan Kauneimpia joululauluja tuossa melkein naapurissa olevaan kirkkoon, tarkoitus oli samalla verestää vanhoja muistoja, joita mä en valitettavasti muista. Oltiin kuulemma käyttäydytty vähän.. miten sen sanoisi..ei kai ihan niin kauniisti kuin kirkossa pitäisi ☺ Tai kai kirkossa nauraa saa, jos ei häiritse muita? Ymmärsin, ettemme häirinneet muita.. Ainakaan hirveesti ☺

Joka tapauksessa, kävi kuitenkin niin, että ko. tilaisuutta ei kirkossa ollutkaan, onneksi tarkistin sen netistä, ettemme menneet oven taakse turhaan kolkuttelemaan. Joululaulujen laulamisen sijaan (mä en osaa laulaa, joten luultavasti AM olisi heittänyt ainakin mut pihalle) vietimme pitkästä aikaa oikein mukavan tee- ja rupatteluillan meillä.

Ystäväni on vastikään muuttanut lähes naapuriin ja laittoi aatonaattona viestin, lähtisinkö ulkoilemaan. Itseäni alkoi sisälläolo jo vähän tympimään, kun meillä oli kaikki jouluvalmistelut hyvällä mallilla - Lasta odotettiin (ihan kuin olisin ollut raskaana!) saapuvaksi kotiin ja sen jälkeen mummolaan riisipuurolle. 

Oltiin aikanaan samassa työpaikassa ja lähestulkoon kuin paita ja peppu ☺☺, mutta sitten välille tuli. Noh - tuli, kaikenlaista, Sinä S tiedät ☺ 

Tehtiin mun mittapuun mukaan aika pitkä kävelylenkki; mulla on TOSI huono kunto, aikaa meillä meni varmaan 1,5 tuntia. Ja lopulta sain suuni auki. Sain pyydettyä anteeksi käytöstäni, sillä katsoin olevani syypää välirikkoomme. Koska oltiin kuitenkin aikuisia ihmisiä, käyttäydyttiin ihmisiksi toisiamme kohtaan (käyttäydyttiinhän?), mutta ystävyys oli mennyt. Ja siitä olin pahoillani. Kerroin, että olin aloittanut useita meilejä, joissa yritin pyytää anteeksi, mutta kaikki ne jäi lähettämättä, ennen kuin hän lähti pois.

Puhuttiin asia selväksi ja sain vastauksen "anteeksipyyntö hyväksytty" ☺ Jo se tuntui hyvältä. Mutta kun pääsin kotiin, jonkun ajan päästä sain  tekstiviestin, jossa luki: 

"Sun anteekspyyntö merkkas paljon ♥"

Se oli joululahjoista paras tänä vuonna. 

(Toki Lasten saaminen ehjänä kotiin maailmalta oli myös yksi josta olen kiitollinen) 

Sen ansiosta uskallan puhua ystävästä, en kaverista. Kiitos S, toivottavasti voidaan rakentaa uutta ystävyyttä mun kipeille pohkeille, reisilihaksille ja nivuselle ☺☺☼ ☼

Aiemminhan oon jo tätä ystävä/kaveri -asiaa pohtinut tässä syksyn mittaan. 

5 kommenttia:

  1. Joulun ihmeitä!

    Oikein mainiota ja suhteellisen sutjakkaa uutta vuotta toivottelen

    (Marjaana majastaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon yhä Joulupukkiin :D

      Kiitos, niin myös sinulle majaasi.

      Poista
  2. Oi, kaunis kirjoitus! On suurta viisautta ja rohkeutta pyytää anteeksi ja ihanaa antaa anteeksi. Kirjoituksesi herkistää minutkin, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Hienoa, olen iloinen puolestasi ja puolestanne.
    Itsekin koen, että useamassa "vanhassa" ystävyydessä on joku hämminki. En tiedä pitäisikö pyytää anteeksi mutta jotakin selvitettävää kyllä olisi, epäilemättä puolin ja toisin. Mistä silloin pitäisi aloittaa?

    VastaaPoista