lauantai 6. syyskuuta 2014

Heitin kuutamokeikan ☺

Kävin eilen illalla heittämässä kuutamokeikan ☺
Oli hieno kuutamo ja kuunsilta, vaikkei ollutkaan täysikuu, vielä. On kuulemma vasta tiistaina. Meitä oli keikalla kaikein kaikkiaan 19 ja keikan jälkeen paistoimme makkaraa ja keitimme nokipannukahvit. Olipa yhdellä tytöllä vaahtokarkkejakin ja mäkin sain maistaa miltä maistuu kuumennettu vaahtokarkki.

Kävin siis melomassa - ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Siis melomassa oikein kunnolla, enkä vain vähän "lipsuttelemassa" rantavedessä. Kyllä oli kivaa, just niin kivaa kuin sen pitikin olla. Pääsin melomaan isäpuolen kanssa kaksikkoon, yksiköllä en olisi uskaltanut lähteä, mutta kun isäpuoli lupasi ottaa kaksikkoon mukaan, niin päätin lopulta lähteä.
Noh, olihan se kajakkiin meno jo omanlaisensa operaatio...meikäläinen kun on notkea kuin norsunopoikanen (tai itse asiassa norsunpoikasethan taitaa olla aika notkeita, tarkemmin ajatellen...), varsinkin kun kajakki on lasikuitua ja pelkäsin, että se menee rikki - mä kun en ole ihan sieltä pienimmästä päästä... No pääsin sinne kuitenkin ja muistin senkin, miten päin melaa pidetään kädessä ☺ Ensimmäisten kymmenien metrien jälkeen tuntui, että kädet väsyy, auts auts.... Ja hihatkin kastui. Mutta kyllä se alkoi homma siitä sitten pikkuhiljaa taas sujumaan; muistui mieleen missä asennossa se mela oikein pitää olla, ettei kastu hihat eikä ole syli täynnä vettä.

Mutta rantaan tulo ja kajakista poistuminen olikin sitten oma operaationsa.... Enpä lähtiessä tullut ajatelleeksi montaakaan asiaa....Hanskat olisi olleet hyvä juttu. Jalkatukien säätö olisi ollut viisasta. Jne. Kajakista pois tulo nimittäin oli tosi hankalaa. Oikean käden olkapää on leikattu eikä taivu tarpeeksi taaksepäin eikä käsissä ole muutenkaan oikein voimaa - en siis saanut aukon takareunasta riittävää tukea, että olisin saanut nostettua itseni takareunalle istumaan. Lasikuitukajakin reunat on märkänä tosi liukkaat ja paljain käsin en saanut mitään otetta  mistään. Oikeasta jalasta lähti tossu, joten silläkään en saanut kajakin pohjasta mitään tukea - jalkatuki oli niin lähellä istuinta, että siitä ei ollut mitään tukea ollut koko melonnan aikana . Mitähän vielä ☺☺No onneksi apu kuitenkin löytyi - kaksi piti kajakkia pystyssä ja yksi "nosti" sen verran, että pääsin johonkin reunalle istumaan ja siitä kampeamaan itseäni lisää pois sieltä aukosta, mutta johan oli operaatio - eihän sillekään taas voinut kuin nauraa ☺☺☺ Onneksi ihminen sentään osaa nauraa itselleen!

Että semmoinen kuutamokeikka tällä kertaa ☺☺

10 kommenttia:

  1. Harvinainen taito,se itselleen nauraminen.Hyvä!
    T;) exy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kuullut sanonnan: "Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät" ja sen(kin) mukaan elämällä pärjää hyvin.
      Vanhoissa sananlaskuissa ja sanonnoissa on paljon viisautta!

      Poista
  2. Ihana! Tämä toki innoitti minua piirtämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - melova pöllö on ihana! Oli pakko tulostaa se!

      Poista
  3. Vai sait maistaa paistettuja vaahtokarkkejakin :)
    Minua ei millaiseenkaan kajakkiin saisi, en uskaltaisi, pelkäisin koko ajan että se kaatuu :(

    Hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kajakki on yllättävän tukeva, sitä on loppujen lopuksi "tasaisella" vedellä aika vaikea saada kaatumaan vaikka yrittäisikin.
      Itse en ole kaatunut kuin yhden kerran, yhdessä pienessä koskessa - ja kajakissa on se hyvä puoli, että sieltä plumsahtaa pois kun se kääntyy ylösalaisin! Se mun kaatuminen ei vaan ollut sikäli kiva, että se oli ihan keväällä ja vesi oli vielä kylmää - hrrrr.
      Olen meinannut kaatua toisenkin kerran, ihan omaa syytäni, kovassa tuulessa, laiturin vieressä ja ottanut silloin vasemmalla kädellä laiturin reunasta kiinni. En kaatunut, mutta käteen sattui niin, että kun vaihdoin silloin yksiköstä kaksikkoon, ei melomisesta tullutkaan mitään, vaan takana oleva joutui melomaan koko matkaan, 2,5 h. Onneksi oli vähän isompi kokoinen mies, niin jaksoi meloa :)
      Suosittelen Anneli kokeilemaan, jos vaan paikkakunnallasi järjestetään kokeiluja (ja uskon, että järjestetään, jos olen asuinpaikkasi oikein hahmottanut) - siitä voit saada uuden harrastuksen :)

      Poista
  4. On sulla mukavia taitoja, kaikki tyynni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun kokeilemaan vaan sinäkin Vilukissi - kajakilla pääsee hiljaa hiljaa lähelle luontoa ja vaikka mitä uusia tuttavuuksia :)

      Poista