sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

ICE-kortti lompakkoon

Tämä ei selittelyjä kaivanne:

http://icekortti.fi/

HIK eli herätyskello, iphone ja kesäaika

Kaikki varmaan on jo siirtyneet kesäaikaan? Meillä siirrytään kesäaikaan yleensä jo illalla ennen nukkumaan menoa, mutta miten se eilen unohtuikaan, kummaltakin.

Mulla on herätyskello herättämässä JOKA aamu 8.30, syystä että otan lääkkeet viimeistään yhdeksältä ja yleensä tuon puolen tunnin aikana ehdin tehdä aamupalan - jos en siis ole noussut ylös jo aikaisemmin. Nyt te tietysti kauhistelette, että onpa laiska akka, kun noin pitkään makaa, mutta kun ei mulla tavallisesti ole mihinkään menoa, niin ei ole tarvetta nousta aikaisin ylös ja sitten tulee illalla valvottua pitkään - huono tapa, tiedän. Niinä aamuina kun olen menossa johonkin, nousen toki ajoissa ylös. Seli seli.

Puhelimessa, iföyn, on herätyskellossa kolme herätystä, jotka kaikelta varalta muistuttaa lääkkeiden ottamisesta: klo 9, 14 ja 21. En välttämättä aina muistaisi ottaa niitä ajallaan. AM kyllä muistuttaa, mutta ei se aina ole saatavilla muistuttamaan.

Tänä aamuna heräsin vaakuntaan enkä unenpöpperössä heti tajunnut mikä sen on, ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että se on herätyskello. Herätyskellossa on "torkutin" ja koko kello on semmoinen kämmenenlevyinen, että se on helppo läväyttää kädellä hiljaiseksi. Tänä aamuna se vaan ei hiljennyt. Löin sitä varmaan viisi kertaa eikä se vaan hiljennyt. Sitten vasta kun AM:kin oli jo hereillä tajusin, että ei h***ri, sehän on mun puhelin, joka muistuttaa lääkkeistä!

Herätyskello oli siis vasta kahdeksan ja sen mukaan olisin saanut nukkua vielä puoli tuntia - puhelimet oli talossa ainoat jotka oli siirtyneet automaattisesti kesäaikaan! Kellohan olikin siis jo yhdeksän. Edes AM:n rannekello jonka PITÄISI vaihtaa itse itsensä kesä- ja talviaikaan ei sitä tee.

No, nyt on kaikki kellot siirretty kesäaikaan - ja mä voin pitää taas rannekelloakin. Se on ollut kesäajassa koko talven, en oo jaksanut muuttaa sitä talviaikaan.

Mutta kesä on siis tullut - tai siis kevät:sen vahvistaa sekin, että suvivirsi- ja koirankakkakeskustelut on alkaneet!

Nyt; päikkärit, tiskaamaan, lenkille, ristipistotyön viimeistelyä vai läppärin siivousta? Kauheasti olis tekemistä ;). Tarvii varmaan ottaa ensin päikkärit, että jaksaa sitten tehdä noi muut. Ja kaupasta pitäis hakea pullaa, kun illalla tulee vieraita, mutta sen voi tehdä samalla kun käy lenkillä.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kivat sulle KELA

Enkä nyt puhu Anssista, vaikken siitäkään hirveesti perusta. Ei se huono oo, muttei ihan parhaastakaaan päästä.

Ihan meidän rakasta Kansaneläkelaitosta nyt tarkoitan. Vai onko se niiden syy, että nykyään saa valita ihan itse, mihin kylään mene pukamansa hoidattamaan - mikä tietysti ON hyvä asia. Siis se, että saa valita itse oman hoitopaikkansa, siitä en purnaa.

Mutta siitä purnaan, että jos mä oon saanut sairaalasta paperin, että mulle pitää maksaa matkakorvauksia ja että saattajakin on välttämätön, niin mitä varten mun pitää vielä erikseen selvittää, että miksi minä oon sinne sairaalaan mennyt. Ei kai kukaan ihan huvin vuoksi matkusta yli 1000 kilometriä toiseen sairaalaan - saadakseen sieltä vielä laskun peräänsä.

Sellaisen kyselyn tänään sain. Toinen matkakorvaushakemus meni läpi ilman kyselyitä - johtunee siitä, että matka tehtiin tammikuun puolella? Tämä toinen tehtiin helmikuussa (kotiinpaluu maaliskuussa) ja siitä piti tehdä selvitys, että mitä varten mä olin lähtenyt kotoani niin kauas sairaalaan, sinne Kuopioon asti. Savolaisten keskelle. Tyhmänä ja säikähtäneenä soitin sinne Kuopioon, onneksi en ole ollut ainoa joka on ollut näin tyhmä - näitä puheluita on heille tullut tässä parin-kolmen päivän aikana useitakin. Sain apua, kiitos ystävällisten savolaisten.

Teki mieli kirjoittaa siihen vain, että kun ei tässä veronkorotusten ja säästöjen luvatussa maassa ole varaa hoitaa sairaita kuin vain siellä täällä, niin on vaan yksinkertaisesti matkustettava sinne, mistä hoitoa saa!

Minoon nyreissäni vähän muutenkin, vaikka muuten oon hyvää palvelua saanutkin. Pyysin silloin sairaalasta lähtiessäni (oma moka, kun en sanonut lääkärille itse, myönnän, vaan olisiko auttanut sekään) todistusta sairaudestani ja lääkityksestäni in english. Matkaa varten, olisin lähtenyt ädin kanssa Siskorakkaan luo. Sain sellaisen toissaviikon perjantaina. Mutta siinä oli virhe. Yhden lääkkeen annostus oli 1 x 2 kun pitää olla 1 + 2. Iso juttu JOS joudun sairaalaan. Ja valitettavasti siihen ON varauduttava, vaikka nyt kaikki onkin hyvin. Soitin sairaalaan heti maanantaina ja pyysin korjausta, sain korjatun version tänään. Valitettavasti samalle lennolle äidin kanssa on vapaita paikkoja vain business -luokassa ja siihen sanoo säästöpossu ei :(

Niin ja tähän loppuun vielä semmoin pikkujuttu, että AM:n työnantaja tuli yt-neuvotteluissaan siihen tulokseen, että kun AM on antanut 23 vuotta ja olkapäänsä niille (molemmat olkapäät leikattu kulumien yms. takia), niin palveluksiaan ei enää tarvita. Mutta mitäs noista, se on vaan yksi työpaikka - entiseltä työparilta leikataan huomenna rintasyöpä...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Aasta ööhön

A niin kuin aurinko, B niin kuin banaani, C niin kuin chili, D niin kuin Drontti Edward, E niin kuin esiliina, F niin kuin Fredriksson, G niin kuin gramofoni, H niin kuin haisuli, I niin kuin ilmapallo, J niin kuin jänis, K niin kuin kukkaset, L niin kuin laukku, M niin kuin Muumipeikko, N niin kuin Nipsu, O niin kuin Orava, P niin kuin Pikku Myy, Q niin kuin kuu, R niin kuin rumpu, S niin kuin siili, T niin kuin Tuutikki, U niin kuin uimarengas, V niin kuin Vilijonkka, X niin kuin äks :), Y niin kuin yksi, Z niin kuin zeppeliini, Å, Ä niin kuin ämpäri ja Ö niin kuin ötökät. 

Olisi voinut olla esim.  L niin kuin lintu ja Ä niin kuin äiti eli Muumimamma. 

Tuossa oli Muumipalapelin aakkoset, 28 palaa, puuta. Sisältää Ä:n ja Ö:n, Siskorakkaan toivomuksesta, Prinsessalle. 
Äiti kertoi, että semmoinen pitäisi löytää ennen matkalle lähtöä ja ei kun etsimään. Etsin netistä ja löysin. Laitoin viestin äitille ja aamulla puhuttiin puhelimessa ja katseltiin, että juu tuommoinen on hyvä. Käytiin vielä kirjaimia läpi, että ollaan varmasti samassa tuotteessa: A niin kuin aurinko, B niin kuin banaani jne. 
Siinä kohtaa kun minä sanoin L niin kuin lintu, äiti kuulosti vähän kummalliselta ja sanoi hiljaa L niin kuin laukku... vielä vähän jatkettiin ja muutama kirjain osui kohdalleen, mutta Y ja Ä meni taas pieleen.

No, joka tapauksessa me lähdettiin AM:n kanssa sitä palapeliä Kärkkäiseltä hakemaan ja siellä sitten huomattiin, että no kas, niitähän on kaksi erilaista! Ostettiin palapeli ja lähdettiin ulos, ostettiin pihalta paistetut muikut ja jäätiin niitä siihen syömään kun yhtäkkiä tajusin, että on se äiti siellä luurin toisessa päässä mahtanut miettiä, että kyllä sillä tyttärellä tosiaan viiraa päästä, kun ei se enää erota lintua ja laukkua toisistaan, miten se tosta laukusta oikein saa muka linnun! Sain ihan hillittömän naurukohtauksen siinä Kärkkäisen pihalla, kun mietin mitä äiti on ajatellut :D

Mutta tuossa sulle Siskorakas "nimet" kaikille kirjaimille, jos joku on vähän epäselvä, eikä pakkauksessa ole nimiä kaikille hahmoille, ne on nyt tarkistettu :)


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Passin noutaminen R-kioskilta

Sain tänään uuden passin ja kävin hakemassa sen tuosta lähimmästä R-kioskista. Se tuli tosi nopeasti, vaikka virkailija sanoi, että siinä menee 1-2 viikkoa. Ei siinä mennyt edes ihan täyttä viikkoa - kävin tekemässä hakemuksen naapurikylässä viime keskiviikkona ja passi tuli siis tänään. Täällä kotikylässä ei ollut aikoja edes hakemuksen tekemiseenkään vielä pariin viikkoon, siksi kävin naapurissa.

Pisteet nopeasta toimituksesta ja hyvästä palvelusta. Mutta R-kioskin toiminta passin luovutuksessa oli kyllä minusta tosi omituista. Näytin puhelimeen tulleen tekstiviestin, jossa oli koodi, jolla passin saan, tytsy naputteli sen koneeseensa ja kone tulosti kuitin, johon minun olisi pitänyt laittaa nimeni - siis kuitata passi saaduksi vaikken vielä ollut mitään saanutkaan!!

Kun pyysin, että saisinko nähdä sen passin, että saan varmasti oman passini ennen kuin kuittaan yhtään mitään, tyttö katsoi minua kuin olisin pyytänyt häneltä kuuta taivaalta. Sitten hän kumartui tiskinsä taakse ja mumisi siellä jotakin - kysyi multa jotakin, jota jouduin kahteen kertaan pyytämään toistamaan ennen kuin sain selvää.  Kun olin saanut kirjekuoren käteeni ja avannut sen ja tarkistanut, että passi tosiaan on minun, kuittasin sen saaduksi, oli tytsyn käytös - ei nyt töykeää, mutta ei sitä voinut kovin ystävälliseksikään sanoa.

Musta on melko merkillistä, että pitäisi kuitata saaduksi mitään, mitä ei ole saanut, ei edes nähnyt! Ja varsinkaan vielä jotain noinkin henkilökohtaista ja virallista asiakirjaa kuin passi, jota ei edes saa esim. ajokortilla! Olin aamupäivän poissa kotoa kun tuo tekstiviesti tuli ja soitin AM:n hakemaan mut ja siinä samalla onneksi muistin sanoa, että ottaa mun vanhan passin mukaan, muuten olisi tullut hukkareissu.

Mitä sitten, jos mä olisin kuitannut sen saaduksi, sitten saanut kirjekuoren jossa ehkä olis ollut päällä mun nimi, mutta sisällä oliskin ollut jonkun muun passi - niinkuin olen kuullut tapahtuneen? Olisin mahdollisesti avannut kuoren vaikka vasta viikon päästä - tämän ystävän kanssa kun ei koskaan voi tietää missä ollaan tunnin päästä tai viikon päästä. Mulla ois mahdollisesti ollut jonkun toisen ihmisen passi; jonkun joka odottaa passiaan, joka lojuu meillä kotona. Se joku ei saa uutta passia, kun sille on jo lähetetty passi? 

Ja muutenkin oon sitä mieltä, että mitään ei pidä kuitata saaduksi, ennen kuin saanut tuotteen käsiinsä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Parhaat unet loppuu aina kesken...

tai voiko sitä nyt parhaaksi sanoa, jos ensin on pelännyt melkein henkensä edestä ja lopulta törmää Sumarin sisaruksiin... Mutta tämä on kirjoitettava ylös, vaikka kuvia ei ole ja jos olisikin, ne kiellettiin julkaisemasta 

Unessani oli tulossa kävellen töistä, noin 4-5 km matkan syksyn pimeässä ja vettäkin satoi. Ihan tuossa lähellä, puolisen kilometriä kotoa on koulu jossa kävin vielä jumpassa ja sieltä kun lähdin, niin oli tosi tosi pimeää ja minä pelkään pimeää tosissani. Tiellä oli menossa joku tietyö ja jouduin kävelemään sellaisia kapeita polkuja pitkin ja varomaan etten putoaisi - Siskorakas kannusti kokoajan, että kyllä sä pärjäät. Ja kaiken huipuksi sieltä koulusta lähti joku hullu äijä seuraamaan mua, pelotti ihan hirveästi! 

Mutta lopulta se tiettyö loppui tuossa kirjaston/vanhustentalon kulmalla ja siinä oli menossa jotkut... kuvaukset. Siinä oli muutama sohva ja nojatuoli ja NUORIA SALSKEITA miehiä uimahousuissa eri asennoissa, sohvien selkänojilla ja nojatuolissa jne jne. Ja ne saamarin Sumarin sisarukset johtamassa kuvauksia. 

Väsynyt kotiäiti, kuin kuormakameli, suoraan jumpasta - kerrassaan hehkeänä sai sitten kuningasajatuksen, että pitää saada kuva työkavereille ja kysyin, että voinko ottaa kuvan, siitä lähimmästä sohvan selkänojalla makaavasta komistuksesta. Se itse ja sen vieressä oleva Sumari oli kovin nihkeitä, ei kuulemma ollut sopivaa ??  joten siirryin ahdistelemaan seuraavaa, nojatuolissa istuvaa tyyppiä, joka sitäpaitsi oli komeampikin. Niille se sopi, sillä ehdolla, etten laita kuvaa FB:iin enkä muuallekaan - sen takia mulla ei nyt oo laittaa kuvaa tänne blogiinkaan.

Ja kaiken lisäksi mä heräsin, ennen kuin mä edes ehdin ottaa sitä kuvaa! Saatte siis tyytyä tähän. 




Jos vaikka näkis hänestä unta ens yönä.....

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Big Brother tällä erää ohi

Viikko Savossa on takana. Nopeasti se sitten meni, vaikka maanantaina tuntui, että perjantai ei tule ikinä! Valitettavasti sitä ei saatu mitä lähdin hakemaan, eli yhtään kohtausta ei koko viikolla tullut, eikä edes minkäänlaisia ennakkotuntemuksia - johtuen varmaan siitä, kun ei siellä mitään tarvinnut tehdä. Ruokaa kannettiin eteen viisi - VIIISI - kertaa päivässä muuten sitten katselin telkkaria ja neuloin sukkaa. Palapeliä rakensin välillä, mutta sekään ei oikein sujunut, kun selkä ei oikein tykännyt pöydän ääressä kyyhöttämisestä. Mietittiin jo, että pitää lainata siivoojilta imuri, että pääsen imuroimaan, se on varma keino saada kohtaus aikaiseksi ☺
Välillä vessareissulla jäin juttelemaan naapurihuoneen Niinan kanssa, mutta kovin pitkäksi aikaa siihen ei sopinut jäädä - pari kertaa sain "lentävän lähdön" omaan huoneeseeni. Edes suklaalla lahjominen ei auttanut. Jotkut hoitajat kyllä laittoivat meidät samaan kameraan, että saatiin jutella pidemmän aikaa.

Hoitajien kanssa tuli juteltua paljon, tosi mukavia hoitajia siellä KYS:n Videotelemetrian osastolla oli - heitä kyllä tulee ikävä. Yöhoitajana oli muutamana yönä mieshoitaja, en nyt muista koko nimeään, mutta JP kuitenkin. Hän saattoi mut perjantaina takaisin tavalliselle osastolle ja totesi, että taisit saada nukuttua ihan hyvin, katselin että et hirveästi pyörinyt unta odotellen ☺ (kamerat kuvasi meitä myös yöllä). Juu, ei ole mulle tuo nukahtaminen ongelma - AM:kin tuumaa välillä, että nukahdan kesken lauseen...

Mutta ah, kyllä oli ihana päästä suihkuun ja liotella ne piuhat ja se sementti irti päästä. Tuntui jo, että joku on sinne tehnyt pesän!

Kotiin pääsin lauantaina, AM tuli hakemaan. Sitä ennen vietin hauskan perjantai-illan ja lauantai-aamupäivän huonekavereiden kanssa, meitä oli neljä samassa huoneessa - Niina jonka kanssa oltiin siellä video-EEG:ssä  ja kaksi muuta. Tavallisella osastolla ei enää ruokaa tuotukaan nenän eteen vaan se tarjoiltiin oleskeluhuoneessa; meille jotka pystyimme itse liikkumaan. Huoneisiin kuului kuulutus, ihan kuin Silja Linen risteilylaivalla "Lounas tarjolla oleskelutillassa". Varsinkin kun iki-ihana taikuri-opiskelija Tapani sen kuulutti ☺ Siis lähihoitajaopiskelija, mutta varsinainen taikuri oli hän!

Mutta ikävää oli se, että kun kotimatkalla n 70 km ennen kotia pysähdyttiin tankkaamaan autoa ja tyhjentämään kuskia ja matkustajaa niin SITTEN  se kohtaus tuli! Ottaa niiiin päähän. Suututtaa. Keljuttaa. Ja on niin pettynyt olo. Vaikka en suinkaan ole ainoa ja ensimmäinen, jolle näin on käynyt, mutta silti.
Nyt sitten odotetaan, saavatko lääkärit syheröstä silti joltain irti ja mitä palaverissaan päättävät: menenkö/pääsenkö sinne uudestaan yrittämään niin, että menen tavalliselle osastolle jo aikaisemmin lääkityksen purkuun ja sitten vasta itse tutkimukseen. Odotetaan, odotetaan, odotetaan. Arvatkaa onko odottavan aika pitkä????