tiistai 25. helmikuuta 2014

HelvetinPöllö BB-talossa

Tää on vähän niinkuin BB-talon se, se päiväkirjahuone? Mä en ole koskaan katsonut BB:tä, lukenut vain lööppejä, kun niiltä ei voi välttyä, mutta tää varmaan on vähän sellaista. 

Mut on "suljettu" yhteen huoneeseen, mulla on kaksi paikkaa joissa mä saan istua, pöydän ääressä tai nojatuolissa ja videokamera seuraa kaikkea tekemistä. Mä olen unohtanut sen muutaman kerran ja kaivanut nenääni *nolo*
Mulla on päässä 44 - kyllä 44 - sementillä ja ja teipillä kiinnitettyä piuhaa ja vyötäröllä jonkinlainen rekisteröintilaite, josta lähtee musta paksu johto seinään, kuin häntä. Sen mä otan aina kainalooni kun lähden vessaan. Vessa on ainoa paikka, jossa saan käydä ilman, että mua kuvataan videolle, mutta siellä nuo piuhat rekisteröi kaiken, mitä pienissä Nalle Puhin aivoissani tapahtuu. 

No, ei mua nyt ihan suljettu tänne ole, kuten huomaatte. Mulla on läppäri ja nettitikku mukana (oma Soneran tikku ei lähtenyt toimimaan, joten kävin ostamassa Ärrältä uuden, DNA:n. Soneran ja DNA:n oli samanhintaiset, mutta samalla rahalla sai DNA:lta mun laskuopin mukaan paljon enemmän kuin Soneralta. Sonera on siis aivan TURHA firma, saan varmaan kohta kenkää).
Täällä on myös puhelin (kännykät pitää olla kiinni). Telkkari, DVD + leffoja vaikka kuinka, mulla on mukana neuleita, talon puolesta löytyi lisää viihdykettä mm. palapelejä (jostain syystä en saanut 2-6 vuotiaille tarkoitettua enkä 80 palan palapeliä, piti ottaa vähintään 500 palan palapeli, kummallista??) 

Olen siis Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa, Videotelemetrian osastolla ja tarkoitus on rekisteröidä mun Nalle Puh aivojen tapahtumia. Ja tarkoitus olis saada tuonne rekisteriin lääkäreille tutkittavaksi myös vähintään yksi kunnon kohtauskin. Sitä varten on nyt vähennetty lääkitystä. Mitään ei siis ole vielä tapahtunut. Jotain syheröä tuonne näyttää rekisteröityvän, eli samalla tavalla kuin on todettu, että mulla ON aivot, voidaan todeta, että niissä jotain myös tapahtuu. 

Tulin tänne sunnuntaina, olin yhden yön tavallisella neurologian osastolla ja maanantaina siirryin tänne. Täällä on tosi mukava henkilökunta - vähän kun tasokkaassa hotellissa; sormia napsauttamalla = hälytyskelloa painamalla ovat paikalla ja tekevät mitä vaan. 

Ainoa mitä eivät voi tehdä, eivät voi pestä mun päätä!!! Mä olen pessyt tukkani viimeksi sunnuntaina ja seuraavaksi saan pestä sen/pääsen suihkuun sitten, kun nää piuhat otetaan pois, eli luultavasti perjantaina. AAAAAARRRRRGGGGGHHHHHH!!! Luojalle kiitos pesulapuista.....Ne vaan ei auta tähän päähän. Onneksi on sukkapuikkoja.

Että tällaista. Anteeksi erittäin sekava ja täynnä kirjoitusvirheitä oleva päivitys, mutta väsymys (ei päikkäreitä..) ja varmaan ehkä sittenkin lääkkeiden vähentäminen saattavat vaikuttaa asiaan. Koettakaa kestää!

10 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne ♥
    Tällä kertaa toivon pikaista kohtausta, jos vaikka pääsisit piuhoista pikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, niin mäkin toivon, mutta ei vaan kuulu... huokaus...

      Poista
  2. Voi kauheeta. Tulisin varmaan hulluksi tossa tilanteessa ;). Ei voi toivoa, kun pikaista kohtausta, sorry. Koitahan jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maelka :)
      Onneksi nyt on jo keskiviikko, ei ne täällä vissiin viikkoa kauempaa pidä, vaikkei mitään tapahtuiskaan. Mutta toivotaan, että jos tänään vaikka saatais jotain aikaan. Täytyy pyytää vaikka imuri ja ruveta imuroimaan, niin jospa se siitä :)

      Poista
  3. Moi lentokokeesta.Terkkuja ja halauksia ja pikaisesti kuluvaa viikkoa ♡

    VastaaPoista
  4. Vielä tuli mieleen, että MITEN sä voit nukkua niitten piuhojen kanssa???

    VastaaPoista
  5. Itse asiassa oikein hyvin :) Mä kun kun olen muutenkin sellainen, että herään aina asentoa vaihtaessani, niin nämä ei sinänsä ole tuottaneet ongelmaa.
    Nää kaikki piuhat on niputettu yhteen ja kiedottu sideharsoon, tuntuu ihan kuin olisi pitkä letti päässä :) ja se koko nippu menee sellaisena tuohon vyötäröllä kulkevaan rekisteröintilaitteeseen. Yöksi se laite otetaan tosta vyötärölaukusta pois ja kääritään pyyheliinaan ja laitetaan tyynyn viereen, vähän niin kuin "uninalleksi" :) Se koko nippu kulkee yhtenä pötkönä tuolta niskan ja selän kautta. Ne anturit on onneksi niin pieniä, ettei ne paina päätä nukkuessa - ainoa ongelma on siis kutina, joka alkaa kohta olla sietämätöntä :( Mutta enää tämä päivä ja ensi yö, sitten toivottavasti pääsen pesulle.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa ihan siedettävältä paitsi kutina. Toisaalta tossa sulla olis hyvä sauma aloittaa hiusten pesemättömyys. Kuulemma siihenkin tottuu ja kutina & rasvoitus lakkaa.

    VastaaPoista
  7. Minulle on kerrottu, että uusia kokemuksia pitää hankkia, jotta tietää elävänsä, joten kutina ja pesemättömyys ovat elämän merkkejä. Toivottavasti kohtaus on iskenyt, että tohtoritkin saa jotain uutta ihmeteltävää. Eikös kuitenkin ole kiva, että todistettavasti on aivot ja vielä toimivat ;)

    VastaaPoista
  8. voi hyväänen aika! Hankit sitten uusia kokemuksia oikein olan takaa, siis päästä alkaen! Oikein säikähdin, kun aloin lukemaan!! Onneksi on kaikenlaisia tutkimuksia! Peukkuja pidän...että ratkaisujakin löytyisi (ja hiukset ja päänahka näkisivät/kokisivat kylpyjä)

    VastaaPoista