keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sairaalakertomus Savosta

Mitä pidemmän tauon päivitysten välissä pitää, sitä vaikeampaa aloitus on - sama ongelma kuin otsikon keksimisessä. Ehkä on siis parempi kun ei edes yritä.

Kävin eilen Kuopiossa neurologin vastaanotolla. Matka oli pitkä tunnin lääkärikäyntiä varten, mutta se kannatti, sain sitä mitä toivoin. Lääkäri oli tosi mukava, haastatteli ensin mua, AM:n käski olla hiljaa - AM yritti pariinkin otteeseen avata suunsa, mutta sai ystävällisen "käskyn" olla hiljaa "sinä saat puheenvuoron kohta".
Kovin hämmästynyt oli mun lääkityksestä. Ei siitä, että lääkkeitä on niin paljon, vaan siitä, että otan niitä 9 kertaa päivässä - sanoi, ettei ole koskaan nähty sellaista :) Aloitetaan lääkityksen rukkauksella ja siinä samalla odotellaan, että pääsen kuvauksiin Tampereelle.
Päätä kuvataan sieltä ja täältä ja tuolta, Tampereella siksi, että Kuopiossa on pidemmät jonot, Tampereelle pääsee nopeemmin.
Sitten kun kuvaukset on tehty, jäädään taas odottelemaan kutsua Kuopioon, jonne sitten jäädäänkin pidemmäksi aika, en vaan nyt enää muista kuinka kauan se sanoi, että siellä pitää olla. Että tämmöistä.

Mutta joka tapauksessa, tämä oli se mitä sieltä toivoin/halusin; toivoin, että pääsen sinne tutkittavaksi ja hoidettavaksi, jotta selviäisi, onko tälle ystävälleni Epille mitään tehtävissä - mielelläni tästä luopuisin tai jos tätä edes voisi jonkun verran lieventää.

Jännä juttu oli myös se, että mun lääkäri täällä kotona on kieltänyt mua rasittamasta itseäni, saan suunnilleen vaan istua sohvalla ja hengittää, sitäkin vain varovasti, etten vaan hengitä liian kovasti, etten saa kohtausta. Tämä uusi lääkäri käski elää normaalielämää, rasittaa itseä normaalisti; käydä lenkillä yms., esim. joogassa, pilateksessa jne. sen mukaan miten jaksaa. Ei nyt ekana mitään maratonia, mutta eipä se oo mun harratuksiin kuulunut ennenkään.
Sen vaan kun sais vielä tuolta korvien välistä pois, että ei voi lähteä lenkille, jos vaikka saa kohtauksen...kun kuitenkin järki sanoo, että kyllä ihmiset auttaa.

Savolaiset oli oikein mukavia :D Kaikki. Mietin, että pitäisikö muuttaa Savoon, mutta mahtaisiko sitä tällaisen hitaana hämäläisenä oppia savolaiseksi? Oli ihana kuulla kun hotellin vastaanotossa oli nuori tyttö joka niin leveästi sanoi "päevee päevee", kun sisään tuli huoltomies, joka sanoi päevee. Muille toki sanoi ihan nätisti päivää.

Tämmöinen kertomus tällä kertaa. En lupaa mitään, mutta yritän saada päivityksiä aikaiseksi useammin. Kaikenlaisia juttujakin olis, kun vain saisin jotain aikaiseksi...


7 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvälle! Toivon kovasti, että kuvaukset tois selvyyttä asioihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos katjainkeri - mä toivon sitä myös, ja kliseisesti: sitten se on nähty.

      Poista
  2. Yhdyn Katjan sanoihin. Ja sekin tekee paljon mielialalle, että on hauska ja ymmärtäväinen lääkäri.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Possu Munkki - hyvä lääkäri ON iso juttu. Lähtiessä AM mainitsi, että hänellä oli paremmat sosiaaliset taidot kuin eräällä nimeltä mainitsemattomalla lääkärillä täällÄ meidän kotipaikkakunnalla. Tähän lääkäri tokaisi "NO MUTTA MEHÄM OLLAANKIN SAVOSSA" :)

    VastaaPoista
  4. Hieno askel eteenpäin ! Ja nyt metsään nauttimaan raikkaasta syksyilmasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nollis - kumpparit jalkaan ja.. vessan pesuun..prkl, just kirosin insinöörin joka on suunnitellut vessan jossa ei oo lattiakaivoa! Meinasin kuolla loppumetreillä! Toivottavasti sillä on vessanpesuvuoro edes kerran kuussa!
      Mutta joo, sienimetsään tiemme vie, kunhan sade ne sieltä nostaa

      Poista
  5. Aamuinen fb -päivityksesi sai mut muistamaan blogisi jossa en ihan lately oo käynytkään ja kyllä kannatti. Olenkin ajatellut miten muutoin kuin positiivisesti Kuopion reissusi sujui.

    Siis mä oon jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että savolaiset on tosi jees <3
    Juttusi tuki sitä käsitystä.

    t. J

    VastaaPoista