perjantai 20. syyskuuta 2013

Mitä henkilökohtaisia tarvikkeita nainen tarvitsee työpaikalla?

Kävin tänään työpaikallani hakemassa pois henkilökohtaiset tavarani. En siksi, että olisin menettänyt toivoni palata sinne (tai no totta puhuakseni, ehkä vähän, siis omasta halustani, en työnantajan), vaan siksi, että siellä on edessä muutto ja ajattelin, ettei työkavereiden tarvitse muuttaa niitä mun henk.koht. tavaroita. Ja nauraa niille, voidaan nauraa niille yhdessä. Ja kyllä me naurettiinkin, voi hyvää päivää sentään.
Mutta meidän tiimin, koko kerroksen ja melkein koko talon lentävä lause olikin: "Mitä M:ltä ei löydy, sitä ei tarvita" ja toinen oli "Käy kysymässä josko M:n kioskista löytyisi"

Normaalin toimistotarvikevaraston lisäksi mulla oli henkilökohtaisia tavaroita melkoinen määrä, tässä parhaimmat naurut kirvoittaneita :)

- kävelykengät
- crocs-kopiot
- kahdet villasukat (paksummat ja ohuemmat, varmuuden vuoksi), lisäksi kangastossut ??
- kaksi firmalta saatua fleecetakkia ja itse ostettu puuvillahuppari - miksi ihmeessä? ei tuu vilu..
- lankaa ja kolme virkkuukoukkua
- kolme patalappua - nämä virkkasin puhelinpalavereissa, ja näistä saatiin varmaan      parhaimmat naurut, en kyllä ymmärrä miksi...
- Fibrex- sokerjuurikaskuituhiutaleita
- mehua (käynyttä,oletan, en maistanut)
- hajuvettä (nimenomaan haju!)
- hiuslakkaa
- hammaslankaimia
- hammasväliharjoja
- särkylääkkeitä
- närästyslääkkeitä
- rautatabletteja
- vessapaperirulla
- kulkuset (näitä käytin joulun alla villasukissa)
- kassillinen tyhjiä pulloja (limsa)
- nalle (työpöydällä)
- PÖLLÖ (työpöydällä)
Muut tavarat oli siis kaapissa.

Kai teillä muillakin toimistotöitä tai muuten siistiä sisätyötä, joilla on oma vakituinen työpiste, työhuone, työpöytä tms. on vastaavia henkilökohtaisia tarvikkeita kaapissaan, ihan vain sitä varten, jos niitä joskus tarvitsee tai jos JOKU MUU tarvitsee? Hyvin usein nimittäin multa tultiin kysymään milloin mitäkin tarpeellista tavaraa, "ei sulla sattuis olemaan sitä ja sitä, kun..." ja yleensä apu löytyi.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sairaalakertomus Savosta

Mitä pidemmän tauon päivitysten välissä pitää, sitä vaikeampaa aloitus on - sama ongelma kuin otsikon keksimisessä. Ehkä on siis parempi kun ei edes yritä.

Kävin eilen Kuopiossa neurologin vastaanotolla. Matka oli pitkä tunnin lääkärikäyntiä varten, mutta se kannatti, sain sitä mitä toivoin. Lääkäri oli tosi mukava, haastatteli ensin mua, AM:n käski olla hiljaa - AM yritti pariinkin otteeseen avata suunsa, mutta sai ystävällisen "käskyn" olla hiljaa "sinä saat puheenvuoron kohta".
Kovin hämmästynyt oli mun lääkityksestä. Ei siitä, että lääkkeitä on niin paljon, vaan siitä, että otan niitä 9 kertaa päivässä - sanoi, ettei ole koskaan nähty sellaista :) Aloitetaan lääkityksen rukkauksella ja siinä samalla odotellaan, että pääsen kuvauksiin Tampereelle.
Päätä kuvataan sieltä ja täältä ja tuolta, Tampereella siksi, että Kuopiossa on pidemmät jonot, Tampereelle pääsee nopeemmin.
Sitten kun kuvaukset on tehty, jäädään taas odottelemaan kutsua Kuopioon, jonne sitten jäädäänkin pidemmäksi aika, en vaan nyt enää muista kuinka kauan se sanoi, että siellä pitää olla. Että tämmöistä.

Mutta joka tapauksessa, tämä oli se mitä sieltä toivoin/halusin; toivoin, että pääsen sinne tutkittavaksi ja hoidettavaksi, jotta selviäisi, onko tälle ystävälleni Epille mitään tehtävissä - mielelläni tästä luopuisin tai jos tätä edes voisi jonkun verran lieventää.

Jännä juttu oli myös se, että mun lääkäri täällä kotona on kieltänyt mua rasittamasta itseäni, saan suunnilleen vaan istua sohvalla ja hengittää, sitäkin vain varovasti, etten vaan hengitä liian kovasti, etten saa kohtausta. Tämä uusi lääkäri käski elää normaalielämää, rasittaa itseä normaalisti; käydä lenkillä yms., esim. joogassa, pilateksessa jne. sen mukaan miten jaksaa. Ei nyt ekana mitään maratonia, mutta eipä se oo mun harratuksiin kuulunut ennenkään.
Sen vaan kun sais vielä tuolta korvien välistä pois, että ei voi lähteä lenkille, jos vaikka saa kohtauksen...kun kuitenkin järki sanoo, että kyllä ihmiset auttaa.

Savolaiset oli oikein mukavia :D Kaikki. Mietin, että pitäisikö muuttaa Savoon, mutta mahtaisiko sitä tällaisen hitaana hämäläisenä oppia savolaiseksi? Oli ihana kuulla kun hotellin vastaanotossa oli nuori tyttö joka niin leveästi sanoi "päevee päevee", kun sisään tuli huoltomies, joka sanoi päevee. Muille toki sanoi ihan nätisti päivää.

Tämmöinen kertomus tällä kertaa. En lupaa mitään, mutta yritän saada päivityksiä aikaiseksi useammin. Kaikenlaisia juttujakin olis, kun vain saisin jotain aikaiseksi...