tiistai 23. heinäkuuta 2013

Villasukan kantapää?

Jihaa - mä sain puikot esiin :) Ja silmukatkin luotua, uskokaa tai älkää, ja sukan niin pitkälle, että nyt ois kantapään vuoro.

Mä teen kantapään perinteisesti mummun opettamalla tavalla; vahvistettu kantalappu oikealla puolen kaikki silmukat oikein ja nurjalla joka toinen silmukka neulomatta. Näin siksi, että en pidä nurjien silmukoiden neulomisesta :)  Lopputuloshan on sama, kuin yleisesti opetettu: nurjalla kaikki silmukat nurin ja oikealla puolella joka toinen silmukka neulomatta. Ainakin minun ymmärryksen mukaan.

Ai mikä oli villakoiran ydin? Noh. Se oli se kantalappu, odottakaahan hetki.

Käytiin tässä taannoin AM:N kanssa jokakesäisellä Werlan vierailulla ja jokainen pikkupuoti piti tietysti koluta. Viimeisenä pistäydyttiin jossain pienessä puodissa jossa oli paljon mm. villasukkia. Siellä ei ollut muita asiakkaita kuin yksi vanhempi pariskunta joka ilmeisesti oli myyjärouvan tuttuja, ja siellä ihmeteltiin villasukkien kantapäitä - sukat lienee yhteisen tuttavan neulomia, näin ymmärsin. Ja mun oli ihan pakko osallistua keskusteluun. Siinä sitten tutkittiin kolmissa naisin niitä villasukkia ja ihmeteltiin, että miten ihmeessä ne kantalaput näytti siltä. Ja miehet pyöritteli päätään.  Siis tavallinen kantalappuhan, esim. Käspaikankin mukaan vahvistettu kantalappu, näyttää oikealta puolelta näyttää "oikealta neuleelta" ja nurjalta puolelta puolelta "nurjalta neuleelta" - kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Toivottavasti.  Mutta niissä sukissa se kantalappu näyttikin sekä oikealta että nurjalta puolelta samalta, ihan oikealta neuleelta? Siis ei nurjalta.

Ymmärsiköhän kukaan sukkien neuloja yhtään mitään, mitä yritin selittää? Siis se kantapohjan nurja puoli ei näyttänyt nurjalta neuleelta, vaan oikealta. Olisihan tämän näköjään näin lyhyestikin voinut selittää.  Mutta olisiko kellään ohjetta tähän tällaiseen vahvistettuun kantapäähän? Tai mistä sellaisen ohjeen löytäisi?

No, tää rönsyily on mun vika, siitä AM viimeks viime viikolla taisi huomauttaa, mutta en ole vielä päässyt siitä eroon. En kyllä erityisemmin ole yrittänytkään.

Että tämmöistä. Yritän niitä kuviakin jonain päivänä tänne saada, kun vain muistaisin, miten sen pienentäminen tehtiin, ettei tämä olisi ihan heti täynnä. Lapsi sen opetti, mutta kun en enää muista sitäkään.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Hääpäivä

Vietettiin AM:n kanssa 26:tta hääpäivää 17.7.2013. Vuosi sitten oli siis Hopeahääpäivä. Minusta aikamoinen saavutus meiltä, kun emme ole kumpikaan vielä täyttäneet viittäkymmentä, eikä se kummallakaan nyt vielä ihan lähelläkään ole.

Ei me sitä tänä vuonna sen kummemmin vietetty  ja viime vuodesta en harmi kyllä muista :( - tämä ystäväni Epi kun vei muistin. Tai se mistä kaikki viime kesänä alkoi, viikko hääpäivän jälkeen.
Facebook ystäviä tuli viihdytettyä hääkuvalla, voi hyvänen aika sentään ☺ Oli se kyllä melkoisen koominen kuva. Vein sen kerran aikaisemmin töihin ja sille naurettiin siellä ihan avoimesti. Joku siellä kyllä yritti lohduttaa sanomalla, että "no, onhan siinä ihan nätit kukat" ☺

Ensitapaamisestamme on näinä päivinä kutakuinkin 29 vuotta ja muistan, että kun näin nykyisen AM:n ensimmäisen kerran, niin ensimmäinen reaktio oli: "Tuon jätkän kanssa en kyllä halua olla ikinä missään tekemisisssä!" Ja tässä sitä nyt sitten ollaan ☺

Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä edessä toiset 26, ainakin ♥

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kirjastossa käynti

Jonain päivänä mulla on jotain muutakin kirjoitettavaa kun näitä "sattuu ja tapahtuu". Mutta kun tänäänkin taas tapahtui.

En ole pitkään aikaan käynyt kirjastossa, tarkemmin sanottuna sitten huhtikuun jälkeen. Silloinkin olin käynyt siellä vähän niin kuin salaa palauttamassa myöhästyneet kirjat, maksamatta myöhästymismaksuja. Nyt kuitenkin varasin netin kautta kaksi kirjaa, varausmaksu á 1,00 euro. Netin mukaan maksut yhteen 6,40 €.

Toinen kirjoista tulikin nopeasti (olin jonossa ensimmäinen) ja menin sen sitten tänään hakemaan lähikirjastostamme, joka on aika pieni. Kirjastossamme on edelleen ne samat kirjastotädit, jotka on olleet siellä silloin kun Lapsi oli pieni, eli he ovat olleet siellä ainakin 25 vuotta. Oikein kivat tädit.

Tervehdin ja sanoin, että mulla on täällä yksi varattu kirja ja samalla sitten maksaisin ne sakot. Täti otti kirjan hyllystä ja katsoi, että olen velkaa 4,40 €.

- Niin ne sakot ja sitten se varausmaksu.
- Ne varausmaksut sisältyy tähän.
- Mä katsoin kotona netistä, että se summa on yhteensä 6,40 €
- Ei, kyllä täällä on 4,40€
- No, en mä siitä sitten riitelemään rupea, jos teillä kerran sanotaan niin.
- Juu, ei kannata :). No oho, sait vielä 0,20€ alennusta kun mä näppäilin väärin, eli se ois sitten 4,20€.
- No kiitos, ja anteeks kun mä tässä häsläsin.
 ....
- Ja noin, tossa ole hyvä (sain vaihtorahat 10,00 eurosta)  ja palautuskuitti tulee siitä automaatista.
- Tota... mä annoin kyllä 20,00€..
- Voi ei, anteeks kauheesti!
- Ei se mitään :) Mähän tässä en osaa enää edes kirjastossa käyttäytyä, tulen tänne riitelemään veloistakin.
- Sun pitää ruveta käymään useammin :)

Että semmoinen kirjastoreissu :D

Lääkäri soitti äsken. Kävin eilen verikokeissa, tarkistivat lääkeainepitoisuuksia. Kohdallaan on, kuulemma. Olen siis hengissä, mitä nyt lääkärin puheista ymmärsin. Kerroin, että kumartelu/kyykistely aiheuttaa tunteen kohtauksen tulosta, samoin nostelu ja raskas työ tms. Kysyi, mitä raskasta työtä olen tehnyt, olenko pessyt ikkunoita. Juu en :) Se on meillä muutenkin ollut aina AM:n hommia, mutta nyt on siis ihan lääkärin "lausunto" siitä, että ikkunan pesu ei kuulu mun tehtäviin :)
Odottelen kutsua Kuopioon, kun lääkäri vihdoin kirjoitti lähetteen sinne. Kolme viikkoa on kulunut, ties kuinka monta on vielä edessä. *huoh* En kyllä välttämättä nyt kesällä sinne haluakaan, mutta en rupea riitelemään siitäkään, kun se kutsu sitten lopulta tulee.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Reikätuurnia ja onkitarvikkeita

Me käytiin AM:n kanssa tänään Motonetissä. AM etsi sieltä reikätuurnia, mutta niitä ei sieltä löytynyt. Ne on semmoisia, millä voi tehdä reikiä esim. nahkaan. Semmoinen hmm... en osaa selittää, mutta vasaralla sitä  lyödään ja siihen nahkaan tulee sitten reikä. Nahkapaskaa kun ei voi ihan kaikkeen käyttää. Kärkkäiseltä sitten löytyi, hyvä kauppa, sieltä löytyy melkein kaikkea, ihan niin kuin Uskon Löytötoriltakin Vääksystä.

Mutta Motonetissa oli onkia, ihan kaikenlaisia, uistimia ja muita härpäkkeitä, joista minä en ymmärrä mitään. Ja ihan tavallisia onkia. Niitä mato-onkia. Joita tarvitaan kun istutaan laiturin nokassa ja ongitaan niitä pieniä ahvenia ja särkiä ja kiiskiä ja mitä niitä onkaan.

Niistä tuli mieleen kun monta monta vuotta sitten AM:n ja ystävien kanssa ajateltiin mennä ongelle. Otetaan eväät mukaan ja nautitaan kauniista kesäpäivästä. Vavat ja syötit meillä oli, mutta onget puuttui. Tiedättehän, ne siimat, kohot ja koukut. Siis onget.

Ajettiin huoltoasemalle, siihen aikaan huoltoasemat ei vielä olleet niin suuria itsepalveluhalleja kuin nykyään, vaan sieltä sai palvelua. AM meni ostamaan niitä onkia.

- Onko teillä onkia?
Hiljaisuus, mietintää
- Onko teillä onkia?
- Tarkoitatteko te niitä varsia vai niitä killuttimia?
Hämmentynyt hiljaisuus
- Niitä killuttimia.

Kyllä me vissiin kalaakin saatiin, eväät me ainakin syötiin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Äitienpäivästä juhannukseen - ja vähän pidemmällekin

Paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä, ainakin äitienpäivästä juhannukseen - ja ihan vähän pidemmällekin.  Ihan koko kolmen kuukauden tarinaa en teille yhdellä kertaa naputtele, ette te sitä kerralla jaksa lukea kuitenkaan. Eli kerron vain vierailusta Prinsessan luona!

Äitienpäivän aattona juhlittiin anopin 70-vuotisjuhlia vastaremontoidulla Seurahuoneella. Vähän kiireellä oli taidettu viimeiset hommat tehty, ruoka kuitenkin oli hyvää, sitä ei voi moittia. Lapsi ja Miniäkin tulivat Kaupungista tänne Maalle juhlaa viettämään.

Äitienpäivänä sitten lähdettiin aamusta varhain kohti Kaupunkia ja lentokenttää ja sieltä sitten kohti Suurta Maailmaa. Lapsikaan ei ollut pahoillaan, vaikkei saanut viettää äitienpäivää äidin kanssa, todettiin yhdessä, että tuleehan noita päiviä, joita voidaan yhdessä viettää.

Minulla oli vähän sellainen olo, kuin olisin ollut reissussa ensimmäistä kertaa; en oikein ollut varma mistään toiminnosta mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Onneksi Äiti oli käynyt Englannissa joulukuussa, yhdessä pärjäisimme kyllä :)

Kun lähtöportti lopulta aukesi, minulta pääsi itku ... matka oli lopulta totta, eikä kukaan enää voinut tulla hakemaan minua pois.  Ja uudestaan sen jälkeen, kun kone oli noussut ilmaan, kaikki oli mennyt hyvin eikä Ystävästäni Epilepsiasta ollut kuulunut pihaustakaan, enää ei ollut paluuta.

Lento meni hyvin, Äitin kanssa saatiin koneessa hillitön naurukohtaus kun minä sotkin housuni ja putsasin ne Äitin villatakin helmalla :).
Myös lasku meni hyvin, Äitin matkalaukku saatiin nopeast, mulla ei matkalaukkua ollutkaan, pelkkä lentolaukku ja olkalaukku vain.  Siskorakas oli Prinsessan kanssa meitä vastassa.  Ja taas pääsi itku. Myös Prinsessalta siinä vaiheessa, kun Siskorakas meni vessaan ja me jäätiin Prinsessan kanssa kahden ja Prinsessa sen huomasi :) Mutta minkäs teet, olihan se melkoinen järkytys kun ihan vieras naama siinä  eikä äitiä missään, vähemmästäkin säikähtää.

Ja sitten kun me Prinsessan kanssa istuttiin auton takapenkillä kahden! Jösses sitä huutoa. Siis en minä huutanut :) Minä olin hiljaa, ihan hiljaa. Yritin jopa olla näkymätönkin. Mutta mikään ei auttanut, ei kerta kaikkiaan mikään. Hän kun oli koko tulomatkan nukkunut, ei väsyttänytkään, niin en saanut millään nukkumaankaan, en millään vippaskonstillakaan.

Jonkun matkan päässä pysähdyttiin huoltoasemalla kahville ja syömään, ja sitten vähän huijattiin Prinsessaa, ja lopulta saatiin hänetkin sitten nukahtamaan loppumatkaksi - samoin minut ;)

Viikko kuitenkin meni hienosti, vähän Prinsessa meitä vierasti, mutta se nyt oli arvattavissakin. Joka aamu hän luki meille käyttäytymisohjeet, että osaamme käyttäytyä - ei se aina nyt ihan tainnut putkeen mennä, mutta kyllä me yritettiin. Konttaamista harjoiteltiin kovasti ja täti opetti kuinka sohvapöytä tyhjennetään kaatamalla siihen teemuki. Tai ainakin miten sillä saadaan saadaan aikuisiin vauhtia.

Kotimatkalle lähdettiin perjantaina ja pieneen autoon piti ahtautua koko perhe ja me eli 5 henkeä. Hyvin me mahduttiin ja matka sujui hyvin. Prinsessankin matka sujui paremmin kuin tullessa, kuin vieressä oli tuttu Daddy.
Kentällä ne tavalliset lähtörituaalit halauksineen, Prinsessakin katseli, että jotain tässä nyt vissiin tapahtuu, ja koko viikon vierastamisen jälkeen otti minua kaulasta kiinni ja suukotti poskelle <3 <3

Ja sitten viimeiset vilkutukset ja me siirryttiin Äitin kanssa taas sinne mikä-se-nyt-onkaan, mistä ei enää ole paluuta, kohti kotia. Yritettiin sieltä vielä etsiä tuliaisia kotijoukoille, mutta eipä sieltä oikein mitään löytynyt, sen kummempaa. Vettä menin kioskista ostamaan ja mulle tyypilliseen tapaan siellä sitten taas tapahtui...  Olen kyllästynyt kaiken maailman kanta-asiakaskortteihin ja olen karsinut ne lompakostani minimiin, siellä ei taida enää olla kuin S-Bonus ja Plussa-kortti, kun niistä nyt jotain sentään saa, muista ei taida mitään hyötyä olla.

Myyjäherra kioskissa kysyi multa boarding passia ja automaattisesti vastasin "no", ennen kuin tajusin, mitä hän kysyi, siellä kuin ei mitään saa ilman sitä boarding passia, ei edes sitä vettä. Korjasin vastauksen välittömästi, mutta herra huokaisi kutakuinkin säälivästi "Oh madam" :D

Ilman muita kommelluksia päästiin kotiin, vaikkakin tullimies Suomen päässä oli melkoinen  tosikko tai sitten vaan väsynyt, olihan kello jo melkoisen paljon kun oltiin kotona.

Reissu meni kuitenkin hienosti, hirvittävä ikävä jäi ja nyt tehdään suunnitelmia miten saataisiin Prinsessa perheineen tänne Suomeen mahdollisimman pian <3