tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää tulevaa vuotta 2014

En toivota parempaa uutta vuotta, koska tämä päättyväkin vuosi on varmasti ollut monelle oikeinkin hyvä vuosi ja kun oikein tarkkaan miettii, niin päättyvässä vuodessa on takuulla ollut hyviä hetkiä, jolloin olisi ehkä jopa halunnut ajan pysähtyvän edes hetkeksi  tai jotka muuten vain oli niitä erityisesti mieleenpainuvia hetkiä.

Omasta vuodestani muutamia tärkeitä, mieleenpainuneita hetkiä ovat olleet ne, kun Lapsi täytti 25 ja kävimme ostamassa hänelle tumman puvun. Hän ei ollut siihen mennessä tarvinnut tummaa pukua, mutta nyt sille oli tarve, kun koulunsa opiskelijakuntaan kuuluvana ja asemansa puolesta joutui/pääsi avovaimonsa kanssa osallistumaan järjestettyyn gaalaan. Pukukoodina iltapuku/tumma puku.  Olivat kaunis/komea pari ♡

Pukua maksaessani sanoin pojalle, että seuraavan puvun ostan sille sitten, kun se täyttää 50....

Toinen mieleenpainuvimpia hetkiä oli äitienpäivän aamu Helsinki-Vantaan lentokentällä siinä vaiheessa, kun koneeseen pääsyyn ei ollut aikaa enää kuin 10-15 min ja kun lopulta päästiin koneeseen. Silloin tiesin, että nyt se on totta. Nyt ei kukaan enää voi perua matkaa ja reilun kolmen tunnin päästä näen Siskorakkaan ja ihanan Prinsessan.  Ja kun kone lopulta laskeutui Heathrowlle... ♡

Ja kolmas tietysti nyt marraskuussa, kun vihdoin viimein saatiin koko Siskorakkaan perhe tänne Suomeen ♡ Vaikka sitä mä en ymmärrä, että se T kulki täällä t-paidassa ja capreissa ja väitti, ettei oo kylmä....Tosin vähissä vaatteissa tuo AM:kin kulkee, mutta AM on niin paljon isompi, että sillä on hiki jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi lähteä liikkeelle (hyi, nyt olin vähän ilkeä... *antaa itselleen risua*) 

Paljon paljon pieniä hyviä asioita tapahtui vuoden aikana; ystäväni Epi on pysynyt loppuvuodesta rauhallisena *kop kop* ja tämän vuoden viimeisen päivän saan aloittaa kolmella lääkkeellä entisen neljän sijaan. Lisäksi olen päässyt haluamiini tutkimuksiin.
AM syöpä saatiin kuriin, toivottavasti alkava vuosi ja heti tammikuussa olevat kontrollit antavat hyviä uutisia nekin. 

Sukuun syntyi loppuvuodesta uusi pieni prinsessa - meillä on jo selvä akkavalta ☺

Niille jotka tarvitsevat, toivotan parempaa alkavaa vuotta, mutta 

IHAN KAIKILLE HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Peter Jöback

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle Peter Jöbackista? Törmäsin heppuun vahingossa telkkarissa viikonloppuna, kun se etsi Pariisissa Edith Piafin tulkintojen salaisuutta. Ja sitten se kävi sen yhden tyypin konsertissa ja tahtoi kiihkeästi tavata sen ja lopulta pääsikin tapaamaan, en vaan nyt muista sen nimeä. Siitä se vaan sanoi, että oli kovin pieni mies :)
Charles Aznavour oli sen tyypin nimi. 
No, se nyt vaan kolahti ja koko illan soinut Spotifyssa. Ja vielä kun sieltä löyty Phantom of the Opera, niin ihan sama mitä telkkarista tuli. 

Kävin tänään taas hammaslääkärissä. Päädyttiin yhdessä hammaslääkärin kanssa antaa hampaalle mahdollisuus eli juurihoitoon. Ensin pari puudutuspiikkiä, että saadaan väliaikainen paikka pois ja sitten lisää puudutusta, että saadaan itse juurihoito tehtyä. Siinä puudutuksessa sitä olikin ytyä - ei tuntunut sitten niin missään. Tuntui kyllä, että joku siellä rassaa, mutta ei mitään muuta. Mutta sitten kun tuli maksun aika, sitten kyllä tuntui! Ei ollut mikään ihan halpa reissu! 
Koko joulun etsin sieltä dinosauruksen pesästä "eväitä", mutta eihän niitä sieltä enää löytynyt, kun ei sitä hervotonta koloakaan enää ollut :)

Ruuanlaitto ei muuten ollut kovin helppoa hammaslääkärireissun jälkeen.  Suu oli niin puuduksissa, ettei makuaisti toiminut. Ei oikein maistanut, oliko kastikkeessa liikaa vai liian vähän suolaa, liikaa vai liian vähän valkopippuria. Mutta kyllä siitä ihan syömäkelpoista tuli, niin tuo AM väitti ja kyllä se itseltäkin kurkusta alas meni. 



torstai 19. joulukuuta 2013

Hammaslääkäri, osa II

Ei koske enää :)  Soitin heti maanantaiaamuna hammaslääkärille ja varasin ajan, sain kun sainkin vielä tälle viikolle, keskiviikko iltapäivälle niin, että tuo AM pääsi pitämään kädestä kiinni. No ei se nyt ihan kädestä kiinni pitänyt, mutta olipa henkisenä tukena sekä mulle että hammaslääkärille. Hyvin meillä meni ja tultiin siihen tulokseen, että ei sitä enää seuraavalla kerralla tarvita, pysyköön kotonaan.
Nyt on siellä dinosauruksen pesässä lääkepaikka ja joulun yli aikaa miettiä, tehdäänkö hampaaseen juurihoito vai poistetaanko koko hammas. Noita koloja (= puuttuvia hampaita) alkaa olla jo sen verran, että taidan kallistua siihen juurihoitoon, vaikkei sekään mitään lempparihommaa oo, mutta kestettävissä kyllä.

Eikä purukalusto kuulemma ollut ihan niin huonossa kunnossa kuin luulin, yksi reikä noin äkkiseltään katsottuna löytyi vastakkaiselta puolelta ja vähän hammaskiveä - luulin tilanteen olevan pahemman, sillä tiistain magneettikuvauksessa tuntui, että kaikkia hampaita särkee! Mutta kuvataan nyt toi purukalustokin vielä varoilta, niin on sitten kuvattu koko akka navasta ylöspäin ja varmasti löydetty kaikki mahdolliset pienetkin viat. Vähän niinkuin ois käytetty auto huollossa :)

Hammaslääkäri oli tosi ihana nuorehko nainen, siitä pidän kyllä nyt kiinni kynsin hampain. Edellisessä kirjoituksessa kun vihjaisin siitä yhdestä hammaslääkäristä, jolla aiemmin kävin, niin miten sattuikaan, että maanantain paikallislehdessä oli tällaisella tekstiviestivalituspalstalla oletettavasti ko. hammaslääkäristä valitusta, epäiltiin valelääkäriksi koko tyyppiä! Ei siinä nimeä mainittu, mutta kaverin kanssa, jonka kanssa molemmat siellä käytiin, niin tultiin siihen tulokseen, että ei oikein muusta voinut ole kyse kuin siitä samaisesta tyypistä. Viimeisimmistä käynneistäkään ei ole näkynyt laskua ja käynneistä on jo useampi vuosi....


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hammassärky :(

Sen siitä saa, kun venyttää hammaslääkäriin menoa. Koko syksyn oon suunnitellut hammaslääkäriin menoa, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä, on muka ollut muuta tekemistä ja muuta rahanreikää. Juu ja reikää hampaissa. Ja nyt se reikä hampaassa sitten päätti muistuttaa olemassa olostaan. Kivasti just ennen joulua. Voi sanonko mä mikä! 
Odotanko vielä - odotanko niin kauan, että menen sitten päivystykseen? Odotanko niin kauan, että vihonviimeinen tuska on jouluaattona ja päivystys on kiinni? Ja särkylääkkeet ei enää auta.  Saako ens viikolle enää mistään edes aikaa. Voi kurjuuksien kurjuus.

Yksi syy siihen, etten ole mennyt sinne hammaslääkäriin on se, että viimeksi kun siellä kävin, oli silloin joskus ennen tätä uutta Ystävää ja se poisti multa kaksi hammasta ja sanoi, että tehdään siihen sitten uudet. Mua se kolo ei häiritse, eikä se näykään, kun en niin leveästi koskaan hymyile, mutta luulen, etttä se mielellään ne hampaat siihen värkkäis ja se on julmetun kallista. No juu, minähän sen viime kädessä päätän, tietenkin. 
No mutta kuitenkin. Hammaslääkäri on tosi mukava ei siinä mitään, eikä se hampaiden poistokaan sattunut. En mä hammaslääkäriä pelkää, oikeasti. Mutta tää uusi Ystävä on kyllä vähän pistänyt arveluttamaan, jotta mites sitten noi puudutukset ja muut? Edellinen hammaslääkäri kyllä hoiti hommat ilmat puudutusta, mutta se lääkäri tuota... noh.. se on tarina erikseen... siellä oon käynyt viimeks vissiin neljä vuotta sitten eikä oo vieläkään tullut laskua. Tais tehdä hommia ihan vaan harrastuksekseen ;)

Mutta ei tässä kai auta kuin ottaa sarvia härästä, eikun härkää sarvista ja huomenna soittaa sille hammaslääkärille ja kysyä, saisko sille vielä tulevalle viikolle ajan ja pyytää AM tai äiti kaveriksi sinne, kaiken varalta. 

Että semmoista kolmatta adventtisunnuntaita täältä Pöllönpesästä :D


perjantai 13. joulukuuta 2013

Lahja Possu Munkilta

Posti toi eilen paketin Possu Munkilta. Possu Munkin arvonnat on siitä kivoja, että niissä usen onnetarkin saa paketin, vaikkei mitään voittanutkaan. Mä sain taas kaikkea ihanaa ja yllätys yllätys - pöllöjä :D


Kolme tikkaria, pari kuusi kynttilää, ihanat pöllökoriste ja -kortti ja virkattu kukkarintakoriste. 
Kiitos Possu Munkki!

Sain vähän tehty ns. joulusiivousta, kun ystävä tuli käymään, oli semmoinen pieni "pakko" eli samalla kun siivosin = järjestin paikkoja, niin ajattelin, että teen sen siinä sitten samalla jouluhommeleina, niin ei tartte sitten enää ens viikolla tehdä samaa hommaa uudestaan.  Jos sitten viikonloppuna jatkais, jos ei keksi muuta tähdellisempää tekemistä. 



torstai 12. joulukuuta 2013

Eggtimer eli munakello

Nollavaimo kirjoitti blogissaan Munakellosta. Ja uimisesta ja sai siellä aikaan pitkän keskustelun molemmista aiheista :)

Kerroin itse siellä, että mulla on ihan oikea MUNAKELLO, Eggtimer, jonka kaverini osti mulle, kun tietää, että en osaa keittää kananmunia *nolo, niin nolo*. Joudun aina AM:ltä kysymään, minkälaiseen veteen ne munat pitää laittaa ja mistä se aika lasketaan ja kuinka kauan niitä pitääkään keittää. Kananmunat pitää keittää koviksi.

Mun kaveri oli nähnyt tuon jossain Tiimarin tapaisessa rojuk(kananmunien keitossa) ja se TOIMII!!  aupassa ja sanoi, että mä olin tullut heti mieleen ja oli kuulemma ihan pakko ostaa :) . Mä olen kerran kokeillut sitä, kun tein kananmunakastiketta ja piti saada varmasti kovia munia. SE TOIMII!

Sopinee ehdolle vuoden turhakkeeksi, mutta munlaiselle tumpelolle ihan käypä.




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Jouluhaaste

Possumunkki heitti tällaisella Jouluhaasteella, johon vastasin, kiitos Possumunkki. Vastaaminen veikin enemmän aikaa kuin luulin :) Mutta sainpas vastattua.

Haastan mukaan Nollavaimon ja Katjainkerin :)

Säännöt:
Vastaa 24 kysymykseen
Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin
Kerro kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.


Parasta joulussa?
Joulupukin kuuma linja ja  koko perhe syömässä saman pöydän ääressä eikä kenelläkään ole kiire mihinkään.

Joulumusiikkisi?
Löysin viime vuonna Jarkko Aholan Ave Maria Joulun Klassikot. Kaunein levyllä on Mielenrauhaa, sen jälkeen ikisuosikki Tonttu. Adagio ja muut sen jälkeen.

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? 
Piirrettyjä kyllä

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla?
Imelletty perunalaatikko ja kinkku, graavilohi.

Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan?
Kynttilöitä voi sytytellä heti iltojen hämärtyessä, joulukuun alusta alkaen pikkuhiljaa voi ruveta ripottelemaan koristeita sinne tänne, jos siltä tuntuu. Mummulta saatu kynttelikkö löytää paikkansa yleensä näin itsenäisyyspäivän/toisen adventin aikaan, vielä tänään siis.

 Joulu kotona vai jossain muualla?
Kotona syödään joululounas, sitten anopille saunomaan ja syömään lisää, muuten anoppi olisi yksin. Olen ajatellut asian niin, että olisi kurjempaa mennä yksin tyhjään kotiin jouluaattona jos anoppi kävisi meillä. Minun eläkeläisvanhemmillani taas on "uusperheet", joiden luona viettävät aaton.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia?
Ajatus on tärkein, halauskin riittää.

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Yleensä yhden lyhdyn parvekkeelle ja kun se on sammunut, en muista laittaa uutta..

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa?
Oman perheen kanssa.

Onko sinulla joululahjatoivetta?
Kaikki muu käy, paitsi se bikinipuimuri ja sen sellaiset.

Paras saamasi joululahja?
Ei niitä varmaan voi järjestykseen laittaa, mutta vieläkin sydäntä lämmittää Lapsen ystävän 13-vuotiaana tuoma minijoulutähti, joka muodostui perinteeksi. Sitä odotan tänäkin vuonna - kuuleehan Joulupukki :)

Kamalin saamasi joululahja?
Jaa-a..., enpä osaa sanoa, kaikki on tainneet osua kohdilleen.

Kuvaile unelmiesi joulu?
Jossain maalla, koko suvun kesken, paljon lapsia, joku näkymätön tekee ja tarjoilee ruuan ja tiskaa, niin ettei kenenkään tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla. Paljon lunta, että päästään laskemaan mäkeä, tekemään lumiukkoja yms. Ja joulu kestäisi koko viikon :)

Mikä on ärsyttävin joululaulu?
Hmmm... Varmaan joku Ti-Ti Nallen joululaulu

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
En oikeastaan :( Ostanut yhdet jouluvalot, jotka suunnittelin laittavani sisälle paikkaan, jossa normaalisti on ollu havuköynnös sillain useammalla "kaarella", nyt ajattelin laittaa sen vaan ihan suorana ja sinne ne valot. Tarkoitus on, ettei tarvis pitää niin paljon kattovaloja. Katsotaan nyt. Yhden punaisen kaitaliinan ostin myös.
Pipareita on syöty julmettu määrä.
Imelletyn perunalaatikon ja bataattilaatikon ainekset - ne valmispötkylät, tiedättehän, on ostettu pakkaseen. Uunia ei tartte tänä vuonna pestä, kun sen on ihan uusi.
Siivouksen ajattelin hoitaa sillain, että se on valmis kun 17. päivä meen Kuopioon magneettikuvaukseen ja kun tuun sieltä kotiin, en tee enää mitään muuta kuin koristelen kotia ja kuuntelen joululauluja.

Paras joulujuoma?
Tee. Vesi. Mehu.

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Oikea tai ei ollenkaan.
Tosin meillä on semmonen pajutorni vai miksi sitä sanotaan ja siinä punaiset ja siniset valot ja ihan alhaalla valkoinen köynnös (leikkii lunta).
Annoin lopulta periksi ja luovuin yhdestä kolmesta periaatteistani: kuusi-kinkku-perunalaatikko. Nyt yrittävät "vaatia" luopumaan kinkustakin. Ei onnistu, ikinä.

Käykö teillä joulupukki?
Ei.

Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Joulupukki. Ihmettelin aina, miksi muori (mummo) lähti jouluaattona naapuriin kylään, ja just silloin kun Joulupukki oli tulossa.

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa?
En hienoksi, mutta vähän siivommin kuin tänään :)

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko?
Ehdottomasti peruna, viime vuosina juures ja bataatti. Ja itse tehty maksalaatikko.

Paras joulusuklaa?
Kaikki kävis, mutta me ollaan lopetettu suklaan syöminen.

Joulutortut vai piparit?
Piparit, mutta joulutortutkin tuoreeltaan omena-kanelitäytteellä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Latinoperä

Meiltä hajosi digiboxi. .
Hajoaminen osui sinänsä hyvään aikaan, että meillä oli taloyhtiön kokous, jossa yhtenä päätettävänä aiheena oli, liitytäänkö kaapeliverkkoon vai ei, mekin sitten voitiin odottaa pari päivää ja päättää millainen boxi ostetaan vai ostetaanko peräti uusi telkkari. 
Ei liitytä kaapeliverkkoon eikä osteta uutta telkkaria - telkkari luultavasti hajoaa vielä ennen joulua, joten Joulupukki kiltti, kuulethan tämän: jos näin käy, tuo meille uusi telkkari. Me ollaan oltu ihan kilttejä. Koko vuosi. Kerran vaan riideltiin.

Me siis mentiin tänään Expertille, meidän luottokauppaan,mutta luottomyyjämme Riku ei ollutkaan paikalla. Sen sijaan paikalla oli Ville, jolla meni sanat solmuun jo ihan heti kättelyssä - tein siis lähtemättömän vaikutuksen ☺ (Eihän se voinut mistään muusta johtua...) Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen me tosiaan päädyttiin siihen boxiin, antenniverkkoon kiitos ja lähdettiin sitä Villen perässä hyllystä hakemaan. Matkalla Ville kysyy: "Eihän siinä ole latinoperä?" Hä? LATINOPERÄ??  Noin kolme sekuntia meni, ennen kuin kumpikin meistä tajusi, mistä oli kysymys: televisiosta - siis eihän televisio ole enää niitä vanhoja kuvaputkisysteemejä ☺ Juu ei ole, ihan näitä uudempia litteitä on. Ei siis tarkoittanut kummankaan meidän perää, vaikka meillä sitä riittää - ei näitä kyllä varmaan voi latinoperiksi sanoa☺

Enkä kyllä hämmennyksissäni huomannut katsoa, olisiko Villellä ollut latinoperä. Hitsi vieköön. Ois voinut ollakin...

Ja se myyräjoulukalenterikin jäi ottamatta.

Siskorakas ja Prinsessa lähti aamulla aikaisin kotiin ☹ Ikävä on jo kova, tuli jo eilen illalla. Itkua tuhersin kun illalla AM:n kanssa ajettiin Äitiltä kotiin. Musta on tullut tämmöinen herkkis. Olin ennenkin, mutta nykyään oon vielä enemmän. 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Hei hei kato, se on Mauno mato..

AM nauraa mulle (hyväntahtoisesti), kun säälin kastematoja. Musta ne on vähän säälittäviä, kun niistä ei oikein tiedä kumpi on etupää ja kumpi on takapää. Ainakaan kun ne on paikallaan. Tietääköhän ne itsekään? Ja näin lämpöisenä syksynä, mitä nytkin on ollut, ne on vielä säälittävämpiä, kun ne tulee tulee nurmikolta asfaltille ja sitten joku kävelee tai ajaa autolla niiden yli.
Eilen viimeksi, kun lähdettiin kaupungille, otin tuosta talon edestä asfaltilta kaksi oikein isoa kastematoa ja viskasin ne tonne kauas nurmikolle, ettei ne ainakaa ihan heti tule takaisin.
Ja taas mulle naurettiin.
Tänään niitä ei näkynyt, kun oli satanut räntää. Toivottavasti olivat pysyneet tuolla nurmikolla niiden havukasvien (en tiedä niiden nimiä) ja mäntyjen juurella.
Uhkasin kyllä mennä tuohon lähellä olevaan vihertaloon ja ostaa meille jonkun ison viherkasvin ja pelastaa kaikki kastemadot sen juurelle. Tai ehkä jopa useamman. Kasvin siis. Meillä ei ole viherkasveja, muuta kuin jouluna ne muutama hyasintti jouluntuoksua tuomassa ja ja se perinteinen joulutähti, jota ilman joulu ei tule. Siitä olen kirjoittanut jo useammassa joulupäivityksessä, joten voitte kaivella sen sieltä tai odottaa lähemmäs joulua :)
Olen siis varsinainen viherpeukalo - meillä kuolee kaikki viherkasvit, myös ne, joista sanotaan, että näitä ei saa kuolemaan millään. Ei liialla kastelulla eikä vaikka et muistaisi kastella useampaan viikkoon. Pah. Sellaisia ole olemassakaan. Edes anopinjakkara kestä sellasta kohtelua.

Oli meillä joskus viherkasveja. Kaktuksia, jotka kukkikin, ihan silloin kun piti; jouluna, pääsiäisenä ja mitä niitä muita on. Posliinikukkka. Onko niitä pieni ja iso? Anyway, ne oli tosi kauniita ja ne kukki. Kiinanruusu ja sekin kukki. Anopinkieli, siitä on valokuvakin, kun Lapsi nostelee reilu vuoden vanhana painoja sen takana. Ja varmaan jotain muitakin kukkia. Mutta siitä(kin) on jo yli 20 vuotta.

Mitä varten kaikesta on jo yli 20 vuotta?

Tehän saatte sen käsityksen, että mä oon joku vanha, ikäloppu akka (kirjoitin kolme kertaa vakka??) Eikä se nyt kuitenkaan ihan täysin pidä paikkaansa; äitin kanssa vitsaillaan, ettei meillä ole ikäeroa kuin kymmen vuotta: hän on vasta vähän yli 50 ja minä vähän alle - eihän siitä silloin tule erotukseksi kuin kymmenen, vai kuinka?

Tämä on ollut suhteellisen turhanpäivän päivitys, mutta oikeastaan olen tässä kuluttanut aikaa: jostain syystä meillä on AM:n kanssa ollut molemmilla uniongelmia: nukumme hyvin 5.30 asti ja sen jälkeen alkaa pyörimimen: nukumme kumpikin puolen tunnin jaksoissa kellon soittoon asti. Viheliäistä. Nyt yritän venyttää nukkumaan menoa, josko saisi sen yhtenäisen unen edes sinne seitsemään asti, niin helpottaisi. Mun kun ei tarvitse nousta aamulla ennen yhdeksää, lääkkeiden ottoa, eikä AM:lläkään ole huomenna aikaista ylösnousua kun on iltavuoroa.

Mutta päästän teidät piinasta - jatkan jaarittelua toiste, hyvää yötä ja kauniita unia :)

Anteeksi kirjoitus- ja muut virheet!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kolme yötä jouluun on ...

Ihan oikeasti on ♥

Siskorakkaan perhe tulee vihdoin viimein tiistaina Suomeen! Kyllä sitä on odotettukin - ja nyt se vihdoin viimein on totta! AM parka on viimeiset neljä viikkoa ollut ihan helisemässä mun kanssa; nyt se ei oo voinut pakata mua autoon niin kuin silloin kesäkuussa, ja lähteä kuskaamaan mua muiden perään (en oo näköjään kertonutkaan teille, vaikka on pitänyt).

No, joka tapauksessa, nyt sen kärsimys loppuu ☺ Tai ainakin muuttuu toisenlaiseksi ☺
Ja on kyllä kaikki FB-kaverit jo kyllästyneet, kun oon pitänyt siellä aamukampaa. Mutta voi voi, sellaista elämä on (hah) Toivottavasti Siskontyttö ei koko kahta viikkoa vierasta.

Arvatkaa kuinka isot pinot meillä on äidin kanssa tervetuliaislahjoja Prinsessalle... Kun isänsä lähtee viikkoa aikaisemmin kotiin, hän saa viedä mennessään kotiin kaiken "turhan", että äidille ja tyttärelle jää matkalaukkuihin tilaa sitten kaikelle sille kivalle, mitä me vielä keksitään ostaa ☺

******
Kuopiolaisten kanssa ollaan oltu yhteyksissä; minä soittelin ensin sinne päin kun ei sieltä kuulunut mitään vaikka odottelin kirjettä, se olikin juuri laitettu postiin. Eli lääkemuutoksia seuraavat kahdeksan viikkoa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Toista lääkettä lisätään ja toinen pitäis saada pois. Näin ensimmäisellä viikolla oireena päänsärky jokaisen ponnistelun seurauksena - kiitos. Nittu. Onneksi aamupäivät sujuu hyvin ja olen voinut käydä lenkillä kaverin kanssa. Mutta ilmeisesti tämä rakas ystävä Epi tiesi, että muutoksia on tulossa: kun maanantaina oli tarkoitus muutos aloittaa, niin lauantaina ensimmäinen kouristuskohtaus KOLMEEN kuukauteen! Oltiin tulossa tuosta naapurista, en ehtinyt edes ulkovaatteita ottaa päältä pois kun silmissä pimeni. Siitä kohtauksesta kun vähän tokenin, ensimmäinen ajatus oli, että onko AM viemässä mua sairaalaan...

Maanantaina tuli sitten kutsu MRI-kuvauksiin ja lääkärin vastaanotolle, joulukuulle, siis Kuopioon. Kuopiossa on tarkemmat laitteet kuin täällä Lahdessa. Sen jälkeen sitten joskus tammikuussa sinne Tampereelle ja sitten taas joskus Kuopioon, silloin sitten useammaksi päiväksi. Kotimaan matkailua oikein urakalla siis ☺
Parin päivän päästä tuli sitten Kuopiosta epikriisi, oikein paksu kirje, siinä sitä olikin lukemista. Mutta jännä juttu; ne epikriisit, joita olen täältä saanut, niistä olen saanut joiltakin osin eri käsityksen kuin mitä sain nyt tuosta. Toki osittain tuossa on sitä "lääkärikieltä" mistä en ymmärrä mitään eikä AM:kään ymmärtänyt, mutta silti. Olemme olleet siinä uskossa, että mitään, mikä kohtaukset aiheuttaisi, ei ole löytynyt, mutta nyt tuosta uudesta epikriisistä ymmärtäisimme, että jotain siellä ehkä mahdollisesti saattaisi ollakin. Ota noista selvää, kun ei sitä "lääkärikieltä" ymmärrä. Mutta ehkäpä se joulukuussa selviää, kun joku puhuu suomea ☺

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kukas se kissan hännän nostaa

jos ei kissa itse.

Tämän sananlasku tuntee varmaan kaikki?

Ja tämä on nyt ihan sitä itseään, eli ihan täyttä itsekehua, eli jos et kestä lukea kun kehun itseäni, niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Täällä meidän kyllä, jossa linja-autoa kutsutaan bussiksi tai linkuksi, maksaa matka kaupungin sisällä 3,30 euroa.

Ystäväni, jota en ollut tavannut moneen vuoteen, oli tulossa isolta kirkolta, ja olin menossa häntä vastaan rautatieasemalle, ja kun en saa ajaa autoa, menin bussilla kaupungille. Olin varannut rahaa 3,50 euroa, eli laskuoppini mukaan mun olisi pitänyt saada takaisin 20 senttiä.

Bussia ajoi nuori vaalea mies, joka bussikuskien tavoista poiketen tervehti, kun astuin sisään. Maksoin, menin istumaan ja kaivoin laukustani kolikkopussin. Siinä huomasin, että mulla on edelleen 2 euron kolikko. Olin pudottamassa kolikkoa rahapussiin, kun rupesin miettimään, että joutuukohan se kuski maksamaan puuttuvan erotuksen omasta pussistaan. Mietin ja punnitsin kolikkoa kädessäni monta pysäkin väliä. Mietin ja mietin. Lopulta otin ja kävelin kuskin luo ja sanoin, että sä annoit mulle väärin takaisin, mä annoin sulle 3,50 euroa ja tässä on 2 euroa. Se ressu hämmentyi niin, että meinasi vieläkin antaa väärin takaisin :)

Kun tulin takaisin paikalleni, kuulin kun edessäni istuva, minua ehkä noin kymmenisen vuotta vanhempi mies sanoi vaimolleen "mä en kyllä olis tehnyt noin". Niinpä.

Kun bussi torilla sitten pysähtyi ja suurin osa, minäkin, jäi kyydistä pois. Lähdin kävelemään siihen suuntaan, että kävelin kuskin ohi ja vilkaisin sisään. Kuski katseli ulos, selvästi etsien mua ja kun katseemme kohtasi, sain niin leveän ja ystävällisen hymyn, että sillä jaksoin melkein juosta edessä olevan mäen rautatieasemalle :)  Ilmeisesti siis "pelastin" hänen aamupäivänsä. Jälkeenpäin sitten sain tietää, että ko. bussiyhtiöllä on edelleen tapana, että jos kassa ei täsmää, siis on miinuksella, kuskit joutuvat maksamaan erotuksen omasta bussistaan.

No, mitä tähän nyt sitten loppuun sanoisi. Sen, että mä olen vielä niin hölmö, että uskon siihen, että "anna hyvän kiertää"

Jatkoa edelliseen

Voi hyvänen aika sentään, miten paljon ihmisellä (ihmisillä) voikaan olla tavaraa... ja me ollaan AM:n kanssa aloitettu hävitysprojekti jo ties koska, vissiin viime vuoden keväällä, mutta sitten se jäi kesken.  Oon sitä sitten pikkuhiljaa jatkanut - esim. osa niistä töistä haetuista tavaroista; mukeista ja juomalaseista, kukkapurkeista yms. päätyi tuonne taloyhtiön kierrätyshuoneeseen.

Tästä päästään kulhoon, joka sisälsi kaikki meidän 2 hengen perheen heijastimet, noin 20 kappaletta. Ne oli kaikki sekaantuneet ja solmussa toisissaan kiinni. Selvitin ne. Löysin samasta kulhosta mm. avaimen työpaikan pukukaappiin. Avaimen jota mulla ei olisi saanut olla. Joku kiinteistöheppu kerran viisaudessaan päätti, että pukukaappeja ei saa omia, vaan kaikkien 50 kaapin pitää olla vapaassa käytössä. Naisten puolella meitä oli kaksi vakituista käyttäjää ja ja miesten puolella kuulemma yksi. Me kaikki kolme pullikoimme vastaan ja otimme omat kaapit. Hirveitä rikollisia.

No, AM oli juuri tulossa aamuvuorosta kotiin ja soitin hänelle, että jospa käytäis tyhjentämässä sekin kaappi, niin ois sitten kaikki mun henk.koht. tavarat pois työpaikalta. Sieltäkin kertyi tavaraa MUOVIKASSILLINEN!

mm.
- crocs-kopiot
- kiharrin
- shampoo
- hoitoaine
- saippua
- muotovaahto
- hiuslakka
- pumpulipuikkoja
- hiusharja
- deodorantti ja HAJUvesi
- kangaskassi - AITO MARIMEKKO!
- ja tietenkin pyyhe; kylpypyyhe, mihin kuivasin itseni suihkun jälkeen ja pieni pyyhe jalkojen alle, koska lattiahan oli jo likainen kun oli tullut likaisin lenkkarein tai muilla kenkillä sinne

ja vaikka mitä muuta :D

En voinut muuta kuin nauraa siellä yksinäni, kun pakkailin tavaroitani.

Onko siis ihme, että meillä kotonakin on tavaraa vaikka kuinka ja paljon.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Mitä henkilökohtaisia tarvikkeita nainen tarvitsee työpaikalla?

Kävin tänään työpaikallani hakemassa pois henkilökohtaiset tavarani. En siksi, että olisin menettänyt toivoni palata sinne (tai no totta puhuakseni, ehkä vähän, siis omasta halustani, en työnantajan), vaan siksi, että siellä on edessä muutto ja ajattelin, ettei työkavereiden tarvitse muuttaa niitä mun henk.koht. tavaroita. Ja nauraa niille, voidaan nauraa niille yhdessä. Ja kyllä me naurettiinkin, voi hyvää päivää sentään.
Mutta meidän tiimin, koko kerroksen ja melkein koko talon lentävä lause olikin: "Mitä M:ltä ei löydy, sitä ei tarvita" ja toinen oli "Käy kysymässä josko M:n kioskista löytyisi"

Normaalin toimistotarvikevaraston lisäksi mulla oli henkilökohtaisia tavaroita melkoinen määrä, tässä parhaimmat naurut kirvoittaneita :)

- kävelykengät
- crocs-kopiot
- kahdet villasukat (paksummat ja ohuemmat, varmuuden vuoksi), lisäksi kangastossut ??
- kaksi firmalta saatua fleecetakkia ja itse ostettu puuvillahuppari - miksi ihmeessä? ei tuu vilu..
- lankaa ja kolme virkkuukoukkua
- kolme patalappua - nämä virkkasin puhelinpalavereissa, ja näistä saatiin varmaan      parhaimmat naurut, en kyllä ymmärrä miksi...
- Fibrex- sokerjuurikaskuituhiutaleita
- mehua (käynyttä,oletan, en maistanut)
- hajuvettä (nimenomaan haju!)
- hiuslakkaa
- hammaslankaimia
- hammasväliharjoja
- särkylääkkeitä
- närästyslääkkeitä
- rautatabletteja
- vessapaperirulla
- kulkuset (näitä käytin joulun alla villasukissa)
- kassillinen tyhjiä pulloja (limsa)
- nalle (työpöydällä)
- PÖLLÖ (työpöydällä)
Muut tavarat oli siis kaapissa.

Kai teillä muillakin toimistotöitä tai muuten siistiä sisätyötä, joilla on oma vakituinen työpiste, työhuone, työpöytä tms. on vastaavia henkilökohtaisia tarvikkeita kaapissaan, ihan vain sitä varten, jos niitä joskus tarvitsee tai jos JOKU MUU tarvitsee? Hyvin usein nimittäin multa tultiin kysymään milloin mitäkin tarpeellista tavaraa, "ei sulla sattuis olemaan sitä ja sitä, kun..." ja yleensä apu löytyi.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sairaalakertomus Savosta

Mitä pidemmän tauon päivitysten välissä pitää, sitä vaikeampaa aloitus on - sama ongelma kuin otsikon keksimisessä. Ehkä on siis parempi kun ei edes yritä.

Kävin eilen Kuopiossa neurologin vastaanotolla. Matka oli pitkä tunnin lääkärikäyntiä varten, mutta se kannatti, sain sitä mitä toivoin. Lääkäri oli tosi mukava, haastatteli ensin mua, AM:n käski olla hiljaa - AM yritti pariinkin otteeseen avata suunsa, mutta sai ystävällisen "käskyn" olla hiljaa "sinä saat puheenvuoron kohta".
Kovin hämmästynyt oli mun lääkityksestä. Ei siitä, että lääkkeitä on niin paljon, vaan siitä, että otan niitä 9 kertaa päivässä - sanoi, ettei ole koskaan nähty sellaista :) Aloitetaan lääkityksen rukkauksella ja siinä samalla odotellaan, että pääsen kuvauksiin Tampereelle.
Päätä kuvataan sieltä ja täältä ja tuolta, Tampereella siksi, että Kuopiossa on pidemmät jonot, Tampereelle pääsee nopeemmin.
Sitten kun kuvaukset on tehty, jäädään taas odottelemaan kutsua Kuopioon, jonne sitten jäädäänkin pidemmäksi aika, en vaan nyt enää muista kuinka kauan se sanoi, että siellä pitää olla. Että tämmöistä.

Mutta joka tapauksessa, tämä oli se mitä sieltä toivoin/halusin; toivoin, että pääsen sinne tutkittavaksi ja hoidettavaksi, jotta selviäisi, onko tälle ystävälleni Epille mitään tehtävissä - mielelläni tästä luopuisin tai jos tätä edes voisi jonkun verran lieventää.

Jännä juttu oli myös se, että mun lääkäri täällä kotona on kieltänyt mua rasittamasta itseäni, saan suunnilleen vaan istua sohvalla ja hengittää, sitäkin vain varovasti, etten vaan hengitä liian kovasti, etten saa kohtausta. Tämä uusi lääkäri käski elää normaalielämää, rasittaa itseä normaalisti; käydä lenkillä yms., esim. joogassa, pilateksessa jne. sen mukaan miten jaksaa. Ei nyt ekana mitään maratonia, mutta eipä se oo mun harratuksiin kuulunut ennenkään.
Sen vaan kun sais vielä tuolta korvien välistä pois, että ei voi lähteä lenkille, jos vaikka saa kohtauksen...kun kuitenkin järki sanoo, että kyllä ihmiset auttaa.

Savolaiset oli oikein mukavia :D Kaikki. Mietin, että pitäisikö muuttaa Savoon, mutta mahtaisiko sitä tällaisen hitaana hämäläisenä oppia savolaiseksi? Oli ihana kuulla kun hotellin vastaanotossa oli nuori tyttö joka niin leveästi sanoi "päevee päevee", kun sisään tuli huoltomies, joka sanoi päevee. Muille toki sanoi ihan nätisti päivää.

Tämmöinen kertomus tällä kertaa. En lupaa mitään, mutta yritän saada päivityksiä aikaiseksi useammin. Kaikenlaisia juttujakin olis, kun vain saisin jotain aikaiseksi...


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Villasukan kantapää?

Jihaa - mä sain puikot esiin :) Ja silmukatkin luotua, uskokaa tai älkää, ja sukan niin pitkälle, että nyt ois kantapään vuoro.

Mä teen kantapään perinteisesti mummun opettamalla tavalla; vahvistettu kantalappu oikealla puolen kaikki silmukat oikein ja nurjalla joka toinen silmukka neulomatta. Näin siksi, että en pidä nurjien silmukoiden neulomisesta :)  Lopputuloshan on sama, kuin yleisesti opetettu: nurjalla kaikki silmukat nurin ja oikealla puolella joka toinen silmukka neulomatta. Ainakin minun ymmärryksen mukaan.

Ai mikä oli villakoiran ydin? Noh. Se oli se kantalappu, odottakaahan hetki.

Käytiin tässä taannoin AM:N kanssa jokakesäisellä Werlan vierailulla ja jokainen pikkupuoti piti tietysti koluta. Viimeisenä pistäydyttiin jossain pienessä puodissa jossa oli paljon mm. villasukkia. Siellä ei ollut muita asiakkaita kuin yksi vanhempi pariskunta joka ilmeisesti oli myyjärouvan tuttuja, ja siellä ihmeteltiin villasukkien kantapäitä - sukat lienee yhteisen tuttavan neulomia, näin ymmärsin. Ja mun oli ihan pakko osallistua keskusteluun. Siinä sitten tutkittiin kolmissa naisin niitä villasukkia ja ihmeteltiin, että miten ihmeessä ne kantalaput näytti siltä. Ja miehet pyöritteli päätään.  Siis tavallinen kantalappuhan, esim. Käspaikankin mukaan vahvistettu kantalappu, näyttää oikealta puolelta näyttää "oikealta neuleelta" ja nurjalta puolelta puolelta "nurjalta neuleelta" - kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Toivottavasti.  Mutta niissä sukissa se kantalappu näyttikin sekä oikealta että nurjalta puolelta samalta, ihan oikealta neuleelta? Siis ei nurjalta.

Ymmärsiköhän kukaan sukkien neuloja yhtään mitään, mitä yritin selittää? Siis se kantapohjan nurja puoli ei näyttänyt nurjalta neuleelta, vaan oikealta. Olisihan tämän näköjään näin lyhyestikin voinut selittää.  Mutta olisiko kellään ohjetta tähän tällaiseen vahvistettuun kantapäähän? Tai mistä sellaisen ohjeen löytäisi?

No, tää rönsyily on mun vika, siitä AM viimeks viime viikolla taisi huomauttaa, mutta en ole vielä päässyt siitä eroon. En kyllä erityisemmin ole yrittänytkään.

Että tämmöistä. Yritän niitä kuviakin jonain päivänä tänne saada, kun vain muistaisin, miten sen pienentäminen tehtiin, ettei tämä olisi ihan heti täynnä. Lapsi sen opetti, mutta kun en enää muista sitäkään.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Hääpäivä

Vietettiin AM:n kanssa 26:tta hääpäivää 17.7.2013. Vuosi sitten oli siis Hopeahääpäivä. Minusta aikamoinen saavutus meiltä, kun emme ole kumpikaan vielä täyttäneet viittäkymmentä, eikä se kummallakaan nyt vielä ihan lähelläkään ole.

Ei me sitä tänä vuonna sen kummemmin vietetty  ja viime vuodesta en harmi kyllä muista :( - tämä ystäväni Epi kun vei muistin. Tai se mistä kaikki viime kesänä alkoi, viikko hääpäivän jälkeen.
Facebook ystäviä tuli viihdytettyä hääkuvalla, voi hyvänen aika sentään ☺ Oli se kyllä melkoisen koominen kuva. Vein sen kerran aikaisemmin töihin ja sille naurettiin siellä ihan avoimesti. Joku siellä kyllä yritti lohduttaa sanomalla, että "no, onhan siinä ihan nätit kukat" ☺

Ensitapaamisestamme on näinä päivinä kutakuinkin 29 vuotta ja muistan, että kun näin nykyisen AM:n ensimmäisen kerran, niin ensimmäinen reaktio oli: "Tuon jätkän kanssa en kyllä halua olla ikinä missään tekemisisssä!" Ja tässä sitä nyt sitten ollaan ☺

Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä edessä toiset 26, ainakin ♥

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kirjastossa käynti

Jonain päivänä mulla on jotain muutakin kirjoitettavaa kun näitä "sattuu ja tapahtuu". Mutta kun tänäänkin taas tapahtui.

En ole pitkään aikaan käynyt kirjastossa, tarkemmin sanottuna sitten huhtikuun jälkeen. Silloinkin olin käynyt siellä vähän niin kuin salaa palauttamassa myöhästyneet kirjat, maksamatta myöhästymismaksuja. Nyt kuitenkin varasin netin kautta kaksi kirjaa, varausmaksu á 1,00 euro. Netin mukaan maksut yhteen 6,40 €.

Toinen kirjoista tulikin nopeasti (olin jonossa ensimmäinen) ja menin sen sitten tänään hakemaan lähikirjastostamme, joka on aika pieni. Kirjastossamme on edelleen ne samat kirjastotädit, jotka on olleet siellä silloin kun Lapsi oli pieni, eli he ovat olleet siellä ainakin 25 vuotta. Oikein kivat tädit.

Tervehdin ja sanoin, että mulla on täällä yksi varattu kirja ja samalla sitten maksaisin ne sakot. Täti otti kirjan hyllystä ja katsoi, että olen velkaa 4,40 €.

- Niin ne sakot ja sitten se varausmaksu.
- Ne varausmaksut sisältyy tähän.
- Mä katsoin kotona netistä, että se summa on yhteensä 6,40 €
- Ei, kyllä täällä on 4,40€
- No, en mä siitä sitten riitelemään rupea, jos teillä kerran sanotaan niin.
- Juu, ei kannata :). No oho, sait vielä 0,20€ alennusta kun mä näppäilin väärin, eli se ois sitten 4,20€.
- No kiitos, ja anteeks kun mä tässä häsläsin.
 ....
- Ja noin, tossa ole hyvä (sain vaihtorahat 10,00 eurosta)  ja palautuskuitti tulee siitä automaatista.
- Tota... mä annoin kyllä 20,00€..
- Voi ei, anteeks kauheesti!
- Ei se mitään :) Mähän tässä en osaa enää edes kirjastossa käyttäytyä, tulen tänne riitelemään veloistakin.
- Sun pitää ruveta käymään useammin :)

Että semmoinen kirjastoreissu :D

Lääkäri soitti äsken. Kävin eilen verikokeissa, tarkistivat lääkeainepitoisuuksia. Kohdallaan on, kuulemma. Olen siis hengissä, mitä nyt lääkärin puheista ymmärsin. Kerroin, että kumartelu/kyykistely aiheuttaa tunteen kohtauksen tulosta, samoin nostelu ja raskas työ tms. Kysyi, mitä raskasta työtä olen tehnyt, olenko pessyt ikkunoita. Juu en :) Se on meillä muutenkin ollut aina AM:n hommia, mutta nyt on siis ihan lääkärin "lausunto" siitä, että ikkunan pesu ei kuulu mun tehtäviin :)
Odottelen kutsua Kuopioon, kun lääkäri vihdoin kirjoitti lähetteen sinne. Kolme viikkoa on kulunut, ties kuinka monta on vielä edessä. *huoh* En kyllä välttämättä nyt kesällä sinne haluakaan, mutta en rupea riitelemään siitäkään, kun se kutsu sitten lopulta tulee.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Reikätuurnia ja onkitarvikkeita

Me käytiin AM:n kanssa tänään Motonetissä. AM etsi sieltä reikätuurnia, mutta niitä ei sieltä löytynyt. Ne on semmoisia, millä voi tehdä reikiä esim. nahkaan. Semmoinen hmm... en osaa selittää, mutta vasaralla sitä  lyödään ja siihen nahkaan tulee sitten reikä. Nahkapaskaa kun ei voi ihan kaikkeen käyttää. Kärkkäiseltä sitten löytyi, hyvä kauppa, sieltä löytyy melkein kaikkea, ihan niin kuin Uskon Löytötoriltakin Vääksystä.

Mutta Motonetissa oli onkia, ihan kaikenlaisia, uistimia ja muita härpäkkeitä, joista minä en ymmärrä mitään. Ja ihan tavallisia onkia. Niitä mato-onkia. Joita tarvitaan kun istutaan laiturin nokassa ja ongitaan niitä pieniä ahvenia ja särkiä ja kiiskiä ja mitä niitä onkaan.

Niistä tuli mieleen kun monta monta vuotta sitten AM:n ja ystävien kanssa ajateltiin mennä ongelle. Otetaan eväät mukaan ja nautitaan kauniista kesäpäivästä. Vavat ja syötit meillä oli, mutta onget puuttui. Tiedättehän, ne siimat, kohot ja koukut. Siis onget.

Ajettiin huoltoasemalle, siihen aikaan huoltoasemat ei vielä olleet niin suuria itsepalveluhalleja kuin nykyään, vaan sieltä sai palvelua. AM meni ostamaan niitä onkia.

- Onko teillä onkia?
Hiljaisuus, mietintää
- Onko teillä onkia?
- Tarkoitatteko te niitä varsia vai niitä killuttimia?
Hämmentynyt hiljaisuus
- Niitä killuttimia.

Kyllä me vissiin kalaakin saatiin, eväät me ainakin syötiin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Äitienpäivästä juhannukseen - ja vähän pidemmällekin

Paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä, ainakin äitienpäivästä juhannukseen - ja ihan vähän pidemmällekin.  Ihan koko kolmen kuukauden tarinaa en teille yhdellä kertaa naputtele, ette te sitä kerralla jaksa lukea kuitenkaan. Eli kerron vain vierailusta Prinsessan luona!

Äitienpäivän aattona juhlittiin anopin 70-vuotisjuhlia vastaremontoidulla Seurahuoneella. Vähän kiireellä oli taidettu viimeiset hommat tehty, ruoka kuitenkin oli hyvää, sitä ei voi moittia. Lapsi ja Miniäkin tulivat Kaupungista tänne Maalle juhlaa viettämään.

Äitienpäivänä sitten lähdettiin aamusta varhain kohti Kaupunkia ja lentokenttää ja sieltä sitten kohti Suurta Maailmaa. Lapsikaan ei ollut pahoillaan, vaikkei saanut viettää äitienpäivää äidin kanssa, todettiin yhdessä, että tuleehan noita päiviä, joita voidaan yhdessä viettää.

Minulla oli vähän sellainen olo, kuin olisin ollut reissussa ensimmäistä kertaa; en oikein ollut varma mistään toiminnosta mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Onneksi Äiti oli käynyt Englannissa joulukuussa, yhdessä pärjäisimme kyllä :)

Kun lähtöportti lopulta aukesi, minulta pääsi itku ... matka oli lopulta totta, eikä kukaan enää voinut tulla hakemaan minua pois.  Ja uudestaan sen jälkeen, kun kone oli noussut ilmaan, kaikki oli mennyt hyvin eikä Ystävästäni Epilepsiasta ollut kuulunut pihaustakaan, enää ei ollut paluuta.

Lento meni hyvin, Äitin kanssa saatiin koneessa hillitön naurukohtaus kun minä sotkin housuni ja putsasin ne Äitin villatakin helmalla :).
Myös lasku meni hyvin, Äitin matkalaukku saatiin nopeast, mulla ei matkalaukkua ollutkaan, pelkkä lentolaukku ja olkalaukku vain.  Siskorakas oli Prinsessan kanssa meitä vastassa.  Ja taas pääsi itku. Myös Prinsessalta siinä vaiheessa, kun Siskorakas meni vessaan ja me jäätiin Prinsessan kanssa kahden ja Prinsessa sen huomasi :) Mutta minkäs teet, olihan se melkoinen järkytys kun ihan vieras naama siinä  eikä äitiä missään, vähemmästäkin säikähtää.

Ja sitten kun me Prinsessan kanssa istuttiin auton takapenkillä kahden! Jösses sitä huutoa. Siis en minä huutanut :) Minä olin hiljaa, ihan hiljaa. Yritin jopa olla näkymätönkin. Mutta mikään ei auttanut, ei kerta kaikkiaan mikään. Hän kun oli koko tulomatkan nukkunut, ei väsyttänytkään, niin en saanut millään nukkumaankaan, en millään vippaskonstillakaan.

Jonkun matkan päässä pysähdyttiin huoltoasemalla kahville ja syömään, ja sitten vähän huijattiin Prinsessaa, ja lopulta saatiin hänetkin sitten nukahtamaan loppumatkaksi - samoin minut ;)

Viikko kuitenkin meni hienosti, vähän Prinsessa meitä vierasti, mutta se nyt oli arvattavissakin. Joka aamu hän luki meille käyttäytymisohjeet, että osaamme käyttäytyä - ei se aina nyt ihan tainnut putkeen mennä, mutta kyllä me yritettiin. Konttaamista harjoiteltiin kovasti ja täti opetti kuinka sohvapöytä tyhjennetään kaatamalla siihen teemuki. Tai ainakin miten sillä saadaan saadaan aikuisiin vauhtia.

Kotimatkalle lähdettiin perjantaina ja pieneen autoon piti ahtautua koko perhe ja me eli 5 henkeä. Hyvin me mahduttiin ja matka sujui hyvin. Prinsessankin matka sujui paremmin kuin tullessa, kuin vieressä oli tuttu Daddy.
Kentällä ne tavalliset lähtörituaalit halauksineen, Prinsessakin katseli, että jotain tässä nyt vissiin tapahtuu, ja koko viikon vierastamisen jälkeen otti minua kaulasta kiinni ja suukotti poskelle <3 <3

Ja sitten viimeiset vilkutukset ja me siirryttiin Äitin kanssa taas sinne mikä-se-nyt-onkaan, mistä ei enää ole paluuta, kohti kotia. Yritettiin sieltä vielä etsiä tuliaisia kotijoukoille, mutta eipä sieltä oikein mitään löytynyt, sen kummempaa. Vettä menin kioskista ostamaan ja mulle tyypilliseen tapaan siellä sitten taas tapahtui...  Olen kyllästynyt kaiken maailman kanta-asiakaskortteihin ja olen karsinut ne lompakostani minimiin, siellä ei taida enää olla kuin S-Bonus ja Plussa-kortti, kun niistä nyt jotain sentään saa, muista ei taida mitään hyötyä olla.

Myyjäherra kioskissa kysyi multa boarding passia ja automaattisesti vastasin "no", ennen kuin tajusin, mitä hän kysyi, siellä kuin ei mitään saa ilman sitä boarding passia, ei edes sitä vettä. Korjasin vastauksen välittömästi, mutta herra huokaisi kutakuinkin säälivästi "Oh madam" :D

Ilman muita kommelluksia päästiin kotiin, vaikkakin tullimies Suomen päässä oli melkoinen  tosikko tai sitten vaan väsynyt, olihan kello jo melkoisen paljon kun oltiin kotona.

Reissu meni kuitenkin hienosti, hirvittävä ikävä jäi ja nyt tehdään suunnitelmia miten saataisiin Prinsessa perheineen tänne Suomeen mahdollisimman pian <3




tiistai 7. toukokuuta 2013

Että sellanen laboratoriokeikka tällä kertaa :)

Kävin tänään Keskussairaalassa verikokeissa.
Samalla sain vahtimestareilta lääkärin kirjoittaman englannin kielisen todistuksen Ystävästäni ja sille kirjoitetuista eväistä, matkaa varten.  Koska sairastuin sunnuntaina pahaiseen flunssaan, soitin eilen aamulla polille ja kysyin, haittaako tämä flunssa ja siihen saamani antibioottikuuri (en halua flunssan aiheuttamia kohtauksia, kun olen kuukauden ollut kohtaukseton) verikokeiden ottoa ja samalla kysyin tosta todistuksesta. Tyttö sanoi, että todistus on just lähdössä postiin. No voi harmi, kun nimenomaan oli lääkärin kanssa sovittu, että haen sen vahtimestareilta, kun en aina tohon meidän postiin luota... No lääkäri ei aina muista mitä on sovittu... Vähän ajan päästä tyttö soitti ja sanoi, että ehdittiin saada se vielä kiinni, viedään se tuonne vahtimestareille. Ja hyvä niin, kun ne Itellan porukat sitten yöllä marssivat ulos ja postin kulussa on viiveitä - ja kun tällä viikolla on vielä tuo Helatorstaikin, että on noita arkipäiviä yksi vähemmän, olisi saattanut sittenkin jäädä matkalle.

Mutta tuo ei ollut se asia mistä alunperin piti kertomani.Kävin siis Keskussairaalassa verikokeissa. Tarkoitus oli tulla bussilla kotiin. Kävelin pysäkille ja puhuin samalla puhelimessa Äidin kanssa. Jäin aurinkoon seisomaan, koska oli aamu ja vielä viileää. Bussi tuli mutkan takaa ja sanoin vain pikaisesti Äidille, että odota, hyppään bussiin ja kipaisin ripeästi pysäkille. Huikkasin kuskille huomenta ja pyysin anteeksi, etten ollut ihan kohdalla, hän vain totesi, että no olit kuitenkin lähellä, toiset kuin on vielä kadun toisella puolella. Penkkiin istumaan ja jatkoin juttua Äidin kanssa. Ja jonkun ajan päästä huomasin, että hups, eihän tää menekään "meille", täähän kääntyi väärään suuntaan!  Ilman tätä hengen vievää nuhaa olisin voinut jäädä seuraavalla pysäkillä pois ja kävellä siitä kotiin, mutta koska olisin joutunut kävelemään ylämäkeen, jatkoin muina naisina matkaa torille asti :D
Kotimatka kesti sitten kaiken kaikkiaan pari tuntia kauemmin kuin oli tarkoitus. Kun siitä sitten ehti lähteä pari bussia kotiin päin, ennen kuin siihen oikeaan bussiin.

Että taas sattuu ja tapahtuu.

Kirjakaupassa sain hyvää palvelua. Katselin käsityökirjoja, kauppa oli aika tyhjä vielä niin aikaisin aamusta. Myyjä kysyi etsinkö jotain erityistä, vastasin, että kunhan vain katselen, mutta tämä nuha vähän hankaloittaa tätä alahyllyn tutkimista. Hän oli kovin myötätuntoinen ja sanoi, että jos tarvin apua, niin hän auttaa. No, tietysti siinä nenää niistäessä alkoi nenästä vuotaa verta, mutta sain sen sitten loppumaan ja tahriintuneet nenäliinatkin ujutettua taskupakkauksen tyhjään muovipussiin. Viimeisen nenäliinan kanssa menin myyjän luo ja pyysin, että jos hän sen verran voisi kuitenkin auttaa, että tarkistaisi, ettei naamani olisi ihan veressä, kun lähden ulos - hän tarkisti ja antoi vielä mukaan paperipyyhkeen, jos tarvitsen lisää paperia.

Käytetäänkö muuten muualla kuin meillä Lahdessa bussista nimitystä linkku?






perjantai 3. toukokuuta 2013

Iloinen kuin viiden pennin hevoinen - tai ainakin miljoonan

Arvatkaas mitä? Tai kyllähän se jo otsikosta pitäisi arvata :) No, näin iloisia, kuin kuvasta näkyy, me ollaan tällä viikolla kuitenkin oltu, kun sain lääkäriltä soiton ja hän viimein lupasi kirjoittaa tarpeelliset paperit matkaa varten ja saatiin lentoliput varattua eilen! Lähtö on äitienpäivänä eli reilun viikon kuluttua. Mummyn kerrottua, että mummo ja täti tulee kylään, oli ilme kuulemma tämä :) Daddyn ilmettä ei kerrottu....  (Lupa Prinsessan kuvan julkaisemiseen on kysytty Mummylta ja Daddylta)


Konttausharjoituksia on tehty jo pitkän aikaa, tänään viimeksi sain kuvan, missä selvästi mietittiin, mitenkä se oikein menikään; oliko se ensin käsi ja sitten jalka vai ensin jalka ja sitten käsi vai miten se nyt menikään :)
Arvatkaa pysynkö housuissani? (Vaikka ostin kahdet uudetkin) Vähän kyllä jänskättää, mutta yritän tolkuttaa itselleni, ettei lentämisessä ole mitään ihmeellistä, eihän niissä muutamassa edellisessäkään kerrassa ollut, ja Äitikin selvisi silloin joulun alla yksin loistavasti, vaikka vähän vastoinkäymisiä olikin.

Maanantaina oltiin työkavereiden kanssa lounaalla taas pitkästä aikaa, meitä oli kahdeksan. Juttu luisti ja herja lensi - osa meistä on jo vaihtanut työpaikkaa, joku taitaa olla ilmtan töitä tällä hetkellä ja minä tällä pitkällä sairaslomalla ja kiva on aina tavata. Nyt samaan paikkaan osui ambulanssimiehiä (ja -naisia) lounaalle ja heillä oli opiskelijoita mukana, ei lainkaan hassumman näköisiä nuoria miehiä, ihan ilo vanhojen rouvien silmille :) Jälkiruokakahveja kun lähdettiin hakemaan, kysäisin että kummalle puolelle pöytää rouvat haluavat, että järjestän kohtauksen, niin pääsevät ihan lähempään kontaktiin nuorten miesten kanssa ;) Ei me sitten kuitenkaan...

Eilen kun lentoliput oli varattu, lähdettiin Äidin ystävän kanssa Kärkkäiselle ja sinne kun oli tuhlattu tarpeeksi rahaa (ne sai mut ylipuhuttua ostamaan uudet kengätkin, ihanat Riekerit, ihan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan!), niin mietittiin käydäänkö vielä Häggmannilla kahvilla, kuten tapana on. Päätettiin jättää tällä kertaa väliin ja käveltiin ohi, siinä samalla tuumattiin, että kyllä ne nyt varmaan ihmettelee, että mikähän niillä on, kun ne tolleen vaan ohi kävelee, eikä tule kahville ollenkaan. Ulkona sitten kuitenkin H rupes miettimään, että jos sittenkin käytäs kahvilla, kun tekee niin mieli kahvia... Ja niin me sitten käännyttiin takaisin ja mentiin kahville. Ja kun päästiin tiskille, niin eikös herra tiskin takana sano: "No minä jo ihmettelin, mikä niille on tullut, kun tolla lailla vaan ohi kävelle, eikä tule kahville ollenkaan."

Ja juu, kyllä mä sen hevosenkin osaan oikein kirjoittaa ;)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Aika saamaton - tai siltä tuntuu, vali vali

Taas alkaa valituksella tämäkin kirjoitus, kun mitään en ole saanut aikaiseksi. Huono blogin pitäjä olen, kun en ole saanut kirjoitettua, vaikka aikaa on "vaikka lampaat söis". Mitään muutakaan en saa aikaiseksi, kotona vain yksin olla möllötän kaiken sen ajan minkä AM  on töissä. Ja sitten kun kirjoitan, kirjoitan mitä sattuu :(.

Vähän valehtelin. Olen saanut valmiiksi ristipistotyön. Siellä vanhassa blogissa vuodatuksen puolella viime keväänä hehkutin, kuinka syksyllä musta tulee täti, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi :) Täällä en ole tainnut asiasta mainitakaan, ja kun en vieläkään ole oppinut kuvia liittämään, joudutte tyytymään pelkkään tekstiin: lokakuussa syntyi ihana pieni Prinsessa, jota en ole vielä livenä nähnyt - hän täytti sunnuntaina täydet puoli vuotta ja hänelle tein puolivuotislahjaksi ristipistotyön. Toivottavasti se oli mieleinen.

Suunnitelmissa olisi nyt toukokuussa lähteä äidin kanssa Prinsessaa katsomaan, tämä uusi ystäväni epilepsia kun on vähän vielä rajoittanut menemisiä, mutta nyt se saa joko jäädä kotiin tai lähteä mukaan, ihan miten itse tahtoo. Mieluummin jättäisin sen kotiin. Katsotaan, josko nyt vihdoin pääsisin lähtemään. Juuri juttelin sairaalan epilepsiahoitajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ei pitäisi enää olla mitään syytä sille, miksi en voisi matkaan lähteä. Huimaa! Olen iloinen, toivottavasti lääkäri ei murskaa iloani.

Viime kirjoituksessa kerroin miten sohvalla istuessakin voi sattua ja tapahtua. Vuodatuksesta tänne siirtyneet harvalukuiset lukijat tietää, että mulle sattuu ja tapahtuu, vaikken mitään välttämättä tekisikään :) Viimeisin sattumus oli tässä pari viikkoa sitten, kun olin AM:n seurana sairaalan laboratoriossa. Puhelin soi ja ko. sairaalan vaatesäilytyksestä soitettiin, että kun "te olette ollut täällä sairaalassa hoidettavana ja teiltä on jäänyt vaatteet tänne meille". Hitaalla olevat aivoni yrittivät nopeasti raksuttaa, että no juu, olen kyllä useammankin kerran, mutta  enhän mä kyllä ole alasti sieltä kotiin lähtenyt, mutta sitten hoksasin, että no hitsi, nehän on ne viime kesäiset vaatteet, mitkä mulla oli päällä, kun mut ambulanssilla sinne vietiin. Ne vaatteet katosivat kertakaikkisesti, niitä ei koskaan löytynyt mistään ja AM joutui tuomaan mulle uudet vaatteet kun silloin lopulta pääsin pois sairaalasta. Nyt ne lopulta löytyivät 9 kuukaudet kuluttua! Hyvähän se on, että kesävaatteet löytyivät näin kesän korvalla :)


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kotonakin voi sattua ja tapahtua, näemmä

Kyllä sitä näköjään voi kotonakin sattua ja tapahtua, vaikkei tee mitään muuta kuin istuu sohvalla kirja kädessä.

Puhelin soi, ja nykyään ne soittajat rajoittuu aika lailla yhdellä kädellä laskettaviin soittajiin, nyt soittajan numero oli vieras, joten vastasin ihan koko nimellä.
- No H tässä moi
- No moi
- Kuule, jäikö meidän Aliisan reppu teille, sellanen musta?
- Eeei.....sulla on kuule nyt väärä numero.
- Eikö siellä oo M?
- On.
- V..n M?
- On kyllä.
- Jumpasta?
- No ei (nolona), nyt täytyy kyllä tunnustaa, etten oo usempaan vuoteen käynyt minkään laisessa jumpassa
- No mikähän tässä nyt on, miksköhän mulla sitten on sun numero, mun täytyy tää kyllä selvittää, mä laitan sulle vaikka viestin, mua kyllä häiritsee miks mulla tää sun numero on. Mutta mä tän repun etsin ensin.
- Ok, ei mitään.

Koomista tässä on se, että tällainen H -niminen henkilö kävi meillä eilen, hakemassa sen limoviikunan ja olisi hyvinkin voinut soittaa mulle. Ja mulla on H -niminen ystävä itsellänikin, joka tosin ei tavallisesti esittäydy nimellään, normaali esittely on "hei muru" tms.

Että tällasta.

Possumunkki - kiitos haasteesta, vastaaminen on työn alla, jumituin kysymykseen 9, ja niiden uusien kysymysten keksimiseen. Mutta hoidan sen kyllä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Telepatiaa

Jonkinlaista telepatiaa tai jotain sen suuntaista ainakin. Meillä on vuosikausia ollut kaksikin limoviikunaa, teko sellaista, elävät ei meillä menesty, valitettavasti. Viherpeukaloni on näivettynyt vuosia sitten.

Toinen limoviikuna sai uuden kodin muutama viikko sitten kun kotia paketoitiin ikkunaremonttia varten ja toinen oli tuolla työhuoneessa odottamassa kohtaloaan. Tänään kehittelin sitä varten suunnitelmaa:
A) soitan äidille ja kysyn, haluaisiko eräs hänen ystävänsä sen
B) otan siitä kuvan ja vien kuvan viikoksi taloyhtiön pienelle kirpparille - josko joku haluaisi tulla hakemaan sen itselleen
C) jos kukaan ei halua sitä, se saa uuden kodin kaupungin kierrätyskeskuksesta

Suunnitelma A toteutui piankin:
Noin 20 minuuttia tämän jälkeen äiti soitti ja kysyi, onko meillä vielä se toinen limoviikuna, hänen ystävänsä olisi kiinnostunut siitä. Ja siellä se nyt tekee matkaa kohti uutta kotiaan :)

AM kuunteli tätä puhelua ja surkeana sanoi: "et sä voi mua nyt pois antaa, mähän on just lähdössä töihinkin"


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Keksiskö joku otsikoita valmiiks?

Aurinko paistaa ja kevät tulee - tämä sama vanha aloitus, aika tylsää, vai mitä. Toinen vaihtoehto aloitukselle voisi olla, että sain viime viikolla tiistai-iltana kohtauksen, pitkästä aikaa ja olen, en nyt voi sanoa varsinaisesti masentunut, mutta vähän... tympääntynyt, kun olin jo lapsellisuuttani vähän siinä uskossa, että lääkitys alkaisi olla kohdillaan. Siis, että se oikea lääke olisi muka löytynyt ja niitä muita lääkkeitä voitaisiin pikkuhiljaa ruveta purkamaan pois, niin kuin se nuori poika jo viime viikon käynnillä alkoi tekemäänkin. Mutta pyh, ei niin sitten käynytkään.

Eihän tämän ikäinen nainen nyt enää VOI olla niin lapsellinen. Varsinkaan kun esimies vielä oli samana päivänä tiputtanut maan pinnalle :D Olin päivällä työpaikalla viemässä sairaslomatodistuksen ja moikkaamassa työkavereita. Juttelin esimiehen kanssa ja hän selvitteli mulle muutenkin näitä sairasloma- yms. asioita, kun en itse eikä läheiset ole tällaisessa tilanteessa koskaan ollut. Kerroin siinä sitten, että viime viikkoinen lääkäri oli kovin nuorin, hyvä jos oman poikani ikäinen, hädin tuskin siis 25-vuotias. Melkein teki mieli ottaa polvelle istumaan ja sanoa, että kuule, kyllä tämän hyvin menee. Lääkäri oli (mies siis) oli kuitenkin erikoislääkäri... Esimies siis siinä pudotti maan pinnalle todeten, että niin, johan me kohta olla sentään viiskymppisiä, että kyllähän ne erikoislääkäritkin alkaa jo olemaan siinä kolmenkympin huitteilla. Vähintään. No niinhän ne vissiin rupeaa... No, se tällä kertaa tästä, toisella kerralla lisää, olihan sitä tässäkin, vaikkei ollut tarkoitus, anteeksi.

AM kävi viikonloppuna työkavereiden kanssa Puolassa ja totesi olevansa vanha. Kaksi yötä poissa kotoa ja oma sänky paras sänky. Ja vaimo vieressä :D Ja arvatkaa mitä sain tuliaisiksi - ette ikinä arvaa...

Mä olin äidillä "hoidossa", kaiken varalta. Tai no, oikeastaan me oltiin lauantaina ostamassa meille uudet verhot. Meille tehtiin ikkunaremontti eikähän nyt uusiin ikkunoihin voi laittaa vanhoja verhoja, eihän? Ainakaan mitään 15 vuotta vanhoja? *nolo* No, nyt on tossa ompelua odottamassa melkein 28 metriä kangasta! Tulihan niille hintaa, mutta ei ihan niin paljon kuin mihin olin varautunut, Kärkkäiseltä löysin ihan kohtuuhintaan. Ystävä lupasi auttaa käänteiden ompelussa. AM ei ole sanonut muuta kuin "on siinä rättiä" ja hyväksynyt värit ja materiaalit. Yhtään pöllökangasta en ostanut, vaikka työhuoneeseen olin sitä ajatellut - se vaihtui sudenkorentoihin. Ehkä saatte niistä kuvan, kun verhot on valmiit.

Niin joo, meille tuli uudet ikkunat. Elettiin kolme viikkoa niin, että keittiö oli siirretty olkkariin ja makuuhuone ja kylpyhuone oli ahdettu kolmasosaan normaalista, samoin työhuone, mutta sillä nyt ei ollutkaan väliä. Ekalla viikolla vielä sairastettiin flunssa, lähes kuolemankielissä oltiin molemmat. Mutta nyt ei vedä ja huoneet on paljon valoisampia, kun ikkunanpuitteet on valkoiset entisten tummanruskeiden sijaan. Ja kaikkea muuta pientä uusien verhojen lisäksi pitäisi tehdä, kuten varmaan arvannette :D

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Hih... kohti entistä ollaan menossa?

Kohti entistä ollaan menossa siinäkin mielessä, että aloitukset on ihan yhtä vaikeita kuin ennenkin, eikä tässä päde edes "kolmas kerta toden sanoo".

Ystävän kanssa yritettiin jatkaa eilen aloitettua kurjuuden maksimointia, kun hänkin on nyt tämän loppuviikon sairaslomalla. Ensin käveltiin tohon meidän vanhalle ostarille, joka ON kurjan näköinen (purkutuomion alla), siellä on kampaamo, jossa kaksi iloistakin iloisempaa nuorta neitoa tervehti meitä - ole siinä sitten kurja... ja varattiin mulle huomiselle aika kynsien laittoon. Juu, kynsiin pitää saada geelivahvistus, kun ne on kohta poikki takamukseen asti ja tarttuu joka paikkaan kiinni. Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin jo pelkästä ajatuksesta *puistatus*

Putoava vyö
Sitten jatkettiin matkaa pankkiautomaatille ja sieltä päätettiin reippailla pidemmän kautta leipäkauppaan. Ja siinä kävellessä, kas vain, jouduin tilanteeseen mihin vain mä voin joutua :)
Mun housuista irtosi ja putosi vyö!! Housut onneksi pysyi jalassa, en sentään takapuoli paljaana tuolla pakkasessa juoksennellut (ja vielä koulun takana!), mutta kyllä saatiin tosta vyöstäkin riemua irti ihan riittävästi.

Väriävaihtava tiekarhu
Leipä- ja pullakaupassa käynnin jälkeen lähdettiin vielä uudestaan reippailemaan ulos, kävellen kauppaan vastaan työstä palaavaa AM:ää. Näkemäalueen ulkopuolelta kuului kamala ääni. "Tuo ei kuulosta hyvältä - Juu ei" Hmm... Mietintää..."Aaa..Se oli tiekarhu" No sitten kun me oltiin nähty se tiekarhu, se oli mennyt meidän ohi sellaisen roskakatoksen takaa, mä mietin ääneen, että miten se nyt oli keltainen, kun se äsken oli vihreä...."Ööö..kyllä se koko ajan oli sininen.."   Ai jaa...

Voisiko tästä siis olla pääteltävissä, että kevät on tulossa ja ehkä lääkityskin kohta saadaan kohdalleen?

Sairaalasta tulon jälkeen viime viikonloppuun asti menikin ihan hyvin. Perjantaina oltiin ystävien kanssa syömässä ja kun tarjoilija toi jälkiruokaa, pyydettiin häntä ottamaan meistä kuva, jonka hän ystävällisesti tekikin. Katsoin suoraan salamaan, joka mahdollisesti laukaisi kohtauksen - viidessä minuutissa kaikki oli ohi, mutta harmittihan tuo. Lauantaina olin ystävän kanssa menossa saunaan, mutten ehtinyt kuin pestä hiukset, kun sain kohtauksen, nopeasti oli ohi sekin, tosin vähän tokkurainen olo oli koko illan. Nyt sitten taas ihmetellään kuinka paljon lisää lääkkeitä syödään *huokaus*



"Pöllö jos kaatuu selälleen, niin miten se pääsee ylös. Se näyttää siltä, ettei mitenkään pääse.  Ehkä pöllöt onkin todella varuillaan, ettei vaan kaadu selälleen, jos esim. joutuu kävelemään liukkaalla nopeasti jonnekin ettei myöhästy. Niin miettii koko ajan ”nyt ei vain pidä kaatua selälleen!” "  -Markus Kajo

maanantai 21. tammikuuta 2013

Toinen kirjoitus vai ensimmäisen hävitys?

Onnistunko kirjoittamaan toisen vai hävittämään ensimmäisen?

Jos tätä bloggeria oikein tulkitsin, ensimmäistä kirjoitusta oli käynyt lukemassa jopa 4 kertaa, eikä kaikki ollut omiani, koska ainakin kaksi niistä oli tänään enkä ollut tänään käynyt täällä. No joo. Ja eihän se nyt ihan ekalla edes mennyt ihan oikein, osoitteessa kirjoitusvirhe ja vaikka mitä *huokaus*

No juu. Vuoden vaihdoin sairaalassa, mukavasti nakkeja ja perunasalaattia nauttien. Viisi kylmää nakkia ja vähän lämmintä perunasalaattia, jälkiruuaksi vaniljajäätelöä. Anteeksi kovasti, mutta mä EN pidä nakeista ja perunasalaatista uutena vuotena ja me oltiin AM:n kanssa ehditty jo tehdä suunnitelmat ja osin ostoksetkin uudeksi vuodeksi, kun sitten kolmen perättäisen epilepsiakohtauksen (pe-la-su) jälkeen päädyttiin siihen, että nyt on paras käyttää hyödyntää "green cardin" viimeisetkin päivät. No vaihtuihan se vuosi sielläkin, kun huonekaveri oli mukava, jonka kanssa puhuttiin välillä vakavia ja välillä naurettiin katketaksemme.

Vähän tein siellä käsitöitäkin; neuloin kaverille Novitan harmaasta Crystalista putkihuivin. Ostettiin samanlaiset takit Orimattilan MegamyyntiAreenalta - itselleni olen tekemässä samanlaista punaista huivia, mutta se on edelleen kesken. Oikean lääkityksen hakeminen vie välillä puhdin kaikin tavoin, ei vaan jaksa muuta kuin olla möllöttää ja töllöttää telkkaria. Vaikkei sieltäkään tule mitään. AM ja ystävät yrittävät kaikkensa etten masentuisi ja vajoasi synkkyyteen ja ovat siinä kyllä toistaiseksi vielä onnistuneet :D