perjantai 16. helmikuuta 2018

UFOja - onko niitä?

Tai paremminkin, kuinka paljon niitä on?

Susannan ehdotuksesta ja vinkistä tästä tulee nyt ihan UFO -päivitys. Su'elle ja muille asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että nyt ei puhuta avaruusjuttuja eikä lentävistä lautasista - ei niistä keittiöissä lentävistäkään. Vaan käsityöihmisten UFOista - unfinished objects. (Näin erittäin vapaasti käännettynä valmistumattomia käsitöitä, käsitöitä jotka ei valmistu koskaan)

Niitä on lähes kaikilla käsityöihmisillä.  Nämä nyt esittelemäni käsityöt eivät ole ihan määritelmän täyttämiä UFOja, sillä näiden on tarkoitus valmistua. Ja jopa ihan nyt kohtuullisella aikataululla. Tuosta yhdestä työstä en nyt ole ihan varma. Siitä ei paljon puuttuisi, mutta toisaalta.. TE saatte nyt antaa tuomionne siitä, kannattaako sitä sittenkään tehdä valmiiksi vai purkaa se ja yrittää uudestaan.

Susannalle siis jo kerroin, mitä keskeneräisiä töitä mulla on, ja sitten jouduin vielä tunnustamaan, että nooh, ehkä listasta saattaa puuttua pari juttua 😉😉 Yhden niistä puuttuvista sain kaivettua ja kuvattuakin, mutta pari jäi tuonne laatikkoon vielä - onpahan jotain toiseenkin päivitykseen. Niin ja ne ristipistotyöt lisäksi 😅😅

Tämmöiset sukat on tulossa Nalle-langasta. Nämä on semmoiset sukat, joita olen tehnyt mm. kirjaston Novellikoukussa: ihan perussukat joiden tekemisessä ei juurikaan tarvitse muuta kuin antaa puikkojen heilua. Puikkoina näissä on Zingin 2,5 mm puikot, joten minun mielestä edistyy tooosi hitaasti 😊  Kuvakulma on taas vähän hassu; näyttää että teräosa on lyhyt ja leveä, mutta kyllä se on ihan sopusuhtainen, omasta mielestäni ainakin. Koko on varmaankin semmoinen... 37-38.
Olen näitä tänään väkertänyt kirjaa kuunnellen ja Sohvaperunoita katsellen, ehkä ne tänään vielä valmistuu.



Näistä seeprasukista tulee kaverit tiikerisukille 😊  Näissä on lanka 7 veljestä - kerän vyöte on käännetty ympäri siksi, että aloitin sukat jossain reissussa ja katsoin vyötteestä silmukkamäärät ja kantapään silmukat - tosin jouduin kotona purkamaan kantapään ja tekemään sen uudestaan 😊  Näitä tein viimeksi neulekerhossa, se on oikeastaan vähän sellainen paikka, ettei sielläkään oikein pysty mihinkään kovin monimutkaiseen keskittymään. Olenhan kertonut, millaiset on desibelit, kun 20 naista kokoontuu yhteen ja kaikkien on saatava kertoa kuulumisensa yhtä aikaa...  Näistäkin tulee sellaiset naisten jalan kokoiset sukat, suunnilleen. 




Seuraavaksi on nämä valkoiset Hile -langasta neulotut lapaset. Nämä on oma versioni lovikka -lapasista ja näistä puuttuu peukalot, kun lanka loppui kesken. Luulen, ettei tuo lankamytty joka tuolla yläreunassa näkyy, riitä molempiin peukaloihin.
Teen peukalot jostain muusta valkoisesta langasta, varmaan Isoveljestä tms. Langassa on siis ihan pienen pientä hilettä.
Lapaset tein siksi, kun niiden pinkkien bemarikynsikkäiden ja sormikkaiden toimitusaika on ollut niin pitkä. Ajattelin antaa nämä lapaset "kaupan" päälle 😊  Nämä varmaan valmistuu viikonlopun aikana, joten näette valmiit lapaset aika pian. 
Ai niin, peukalo näihin on tehty intialaisena peukalona - olen tykästynyt siihen, kuten olen varmaan aiemminkin kertonut, ja käytän sitä nykyään lähes aina. 




Ja tästä sitten pitäisi virkkaamalla saada aikaiseksi huivi 😊  Yhden tällaisen huivinhan jo näppäränä naisena 😉😉 Äitirakkaalle tein, vuosi sittenkö se oli. Kyllä se kuvakin täältä blogista jostain löytyy. Yksi tuollainen kerä tuossa jo on virkattuna, ja tuon toisen meinasin siihen vielä upottaa, tai ainakin puolet siitä. Tuossakin langassa on hilettä ja itse tykkään tuosta langasta. Huivin loppusijoituspaikkaa en vielä tiedä, itse kun en varsinainen huivi-ihminen ole.
Ihan vaan kaulaliinoja kylläkin. 

 Sitten on toinen virkkaustyö. Tämä on yksi niistä, mitä en Susannalle tunnustanut 😉😉 Olin unohtanut tämän, tällä kun ei ole mikään kiire. Omaan käyttöön. Tästä tulee sipulipussi. 


Ja sitten on tämä. Tämä mitä kerroin tekeväni, kun bongasin tämän Susannan blogista: Pitäisikö tämä purkaa? Kerroin jo aiemmin, että tulevan vauvan pitäisi olla melkoisen pullea 😊
Mittasin kyllä alkuvaiheessa tuon rinnanympäryksen ja se kyllä täsmäsi siihen koko mitä olin tekemässäkin, mutta silti tuo näyttää minusta isolta - isoimpaankin 80 cm:n kokoon...
Tuosta työn alla olevasta lahkeesta puuttuu toki vielä n. puolet + resori ja sitten puuttuu olkaimet.
Mutta pitäisikö tuo kuitenkin purkaa, ottaa nroa pienemmät puikot ja tehdä uudestaan? 

Tuommoisia. Kaivelen ne loput jonain päivänä niiden ristipistotöiden kanssa ja kuvailen lisää 😊 

Ja sitten niitä pöllöjäkin vielä lisää 😊 😊 




torstai 15. helmikuuta 2018

Sitä mäkihyppyä, nii-in...

Arkeilija sanoi, ettei hyppää lauantaina, vaikka lehdessä niin "määrättiin" 😉😉 - tarkempi tarkastelu kyllä sitten osoittikin, että se olikin onneksi neljä vuotta vanha juttu.

Mutta; tämäkin saattaa taas olla juttu joka on toisille tuttu, olen ehkä kertonut tämän aikaisemminkin, mutta luulen, että on ainakin jokunen, jotka eivät ole tätä lukeneet:

Minustapa piti tulla mäkihyppääjä! Oltiin kahdeksannella luokalla kun luokkakaverin kanssa päätettiin, että nyt, nyt me lähdetään kokeilemaan ja meistä tulee mäkihyppääjiä - pois tieltä mummot ja männynkävyt 😃
Suksia ja hyppypukua äiti ei suostunut ihan heti ostamaan, sovittiin, että lainaan ne hiihtoseuralta, mutta oman kypärän äiti osti 😃
Mutta mutta... ensimmäisiin harjoituksiin jäi minun mäkihyppääjän ura, muisto siitä kyllä kulkee mukana elämäni loppuun asti:
Me aloittelijat saatiin ihan ensimmäisenä mennä kokeilemaan ihan lumesta tehtyä hyppyriä ja sekin näytti sieltä ylhäältä katsottuna ihan hurjalta...
Sieltä sitten alas tultiin... jäistä ja kuoppaista alastulorinnettä kuin peffamäkeä. TASAN YHDEN kerran 😃😃. Enempää ei nimittäin häntäluu kestänyt. 😨😨 

Ja kun sitä häntäluuta on sen jälkeen pari muutakin kertaa kolhittu, niin kyllä joka ilta muistan tuon suuren unelman päästä Olympialaisiin edustamaan Suomea ensimmäisinä naismäkihyppääjinä...
Onneksi sinne on nyttemmin päässyt oman kaupungin tyttö meidän puolestamme ❤❤

...ja onneksi on noita pehmusteita nykyään omasta takaa sen verran, että pulkkamäessä voi edes kerran talvessa laskea, paitsi tänä vuonna, kun Mäkimestarimme on loukkaantunut ja päätimme antaa hänen viettää sairaslomaansa rauhassa 😃



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyvää ystävänpäivää - tänäänkin


"On suuri ilo, että on joku,
jonka voi löytää heti, kun tarve tulee,
mutta kuitenkin niin kaukana,
että pelkää menettävänsä hänet,
ellei vaali tätä yhteyttä."


Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille! 


tiistai 13. helmikuuta 2018

Kotitonttu ja Riesa-asiaa

Riesa on ollut siivosti viime aikoina (koputan puuta), mutta tänään maanantaina (12.2.) oli kansainvälinen epilepsipäivä ja usealla paikkakunnalla vietettiin sen kunniaksi Kaverikahveja. Joiltakin paikkakunnilta niitä pääsi seuraamaan netin kautta.

Meidän alueen yhdistyksellä oli tapahtuma keskustan kauppakeskuksessa ja minun tarkoitus käydä ihan vain katsomassa, millaista meininkiä siellä on, samalla kun kävin optikolla korjauttamassa silmälasejani. Vaan kuinkas kävikään: siellähän sitten olinkin koko päivän pysäyttelemässä ihmisiä ja kiinnostuneille kertomassa epilepsiasta ja varsinkin ensiavusta - miten tulee toimia kun omalle kohdalle osuu epilepsia kohtauksen saanut henkilö. 

Paljon oli ihmisiä, joilla tietoa jo olikin, mutta oli ihmisiä joilla tietoa ei ollut ja mielellään sitä vastaanottivat. Surulliseksi tekivät ne ihmiset jotka kävelivät sen kummemmin kuuntelematta ohi ja sanoivat vaan ohimennessään "en tarvitse" - eivät varmasti edes kuulleet mistä oli kysymys. 

Erittäin iloiseksi puolestaan teki nuori poika, joka osasi kertoa ensiapuohjeet kuin apteekin hyllyltä 😊❤ Hän oli "läksynsä" lukenut ja varmasti osaa auttaa kohtauksen saanutta. Hänen kohtaamisestaan jäi hyvä mieli. Samoin nuoresta tytöstä joka tuntui olevan aidosti kiinnostunut; hän työskenteli päiväkodissa jossa yhdellä lapsista oli poissaolokohtauksia silloin tällöin. 

Ja.. itseänikin täytyy ihan vähän kehua... Yhdeltä kiireisen oloiselta mieheltä kysyin, onko epilepsia tuttu sairaus. Sain vastaukseksi "I don't speak finnish" Auts, mitäs nyt... No ei muuta kuin onneton englannin kielen taito käyttöön.. ja niin vain saimme selvitettyä hänen kanssaan ja vieläpä suht sujuvasti *vähän ylpeä* kohtauksen saaneen ensiapu. 

**
Ne silmälasit sitten. Piti käydä optikolla kun toinen linssi oli pientä vaille, ettei se pudonnut. Menin meidän luotto-optikolle ja niinpä: linssin ja kehyksen välissä on kuulemma ohut silikoninauha, joka pakkasessa kuivuu ja haurastuu. Näin oli käynyt. Hän vaihtoi nauhan molempiin linsseihin viidessä minuutissa ja nyt on taas lasit kuin uudet! Loisto optikko meillä ❤

Ja sitten siitä Kotitontusta:
Meillä asuu Kotitonttu, nimeltään Pietari. Emme ole häntä koskaan nähneet, mutta melkein joka ilta hän ilmoittaa olemassa olostaan. Hän asuu keittiössä, mutta kuljeskelee myös muualla kodissamme, yleensä iltaisin. Tarkistaa paikkoja. Sen tietää siitä, kun keittiöstä kuuluu kolinaa tms. Yhtenä iltana kuului tuosta mun selän takaa, meidän makuutilan puolelta semmoinen ääni kuin olisi imukuppi irronnut jostain. Emme ole saaneet selville mikä se oli.
Joskus hän käy tuolla työhuoneessa ja luulen, että silloin kun siellä pitäisi siivota, siitä hän ilmoittaa pudottamalla yhden tuohon oveen teippaamani postikortin. 
Meidän käytyämme nukkumaan, hän käy vielä tarkistamassa, että meidän tietokoneet ja televisio ja digiboxi on varmasti sammutettu. 
Pietari on hyvin kiltti ja ystävällinen, ei ollenkaan pahantahtoinen. Muistuttaa vaan aina välillä kotihommista 😏😏

Susanna; haalareista taitaa tulla vähän isommat kuin mitä oli aikomus, mutta tarvitaanhan niitä isompaakin kokoa 😊 Kai niillekin joku käyttäjä löytyy. 

maanantai 12. helmikuuta 2018

Vanhoja muistoja - vanhoja kuvia

Osa teistä nämä kuvat ja tarinan varmasti muistaakin, mutta kun nyt osui eteeni tuolta muistitikulta, etsiessäni meidän suvun perinteisen laskiaisriehan kuvia vuosien varrelta, niin laitanpa ne tähän...

Niitä etsimiäni kuvia en nyt löytänyt - enkä tänään uusia saanut: meidän laskiaisrieha peruttiin tältä vuodelta ikävän tapaturman vuoksi - päätettiin, että katsotaan, josko kesällä löytyisi yhteinen hetki, jolloin voisimme tavata.

Niin. Olisin osallistunut sillä kuvalla Possu Munkin haasteeseen. Ehdotin AM:lle, että tekisin tuohon pihalle sen lumienkelin, naapureiden iloksi ja ihmetykseksi. AM kysyi, pääsenkö itse ylös. Jouduin vastaamaan, että en varmaankaan, tarvitsisin varmaan apua. Sanoi, että sitten ei kannata. Höh. Kumma tyyppi.
No. Ajattelin sitten vähän "huijata". Olisin kyllä paljastanut, että kuvat eivät ole tämän vuotisia, mutta jossain siis on kuvia lumienkeleistä. Ne on tehty entisen mummolan rantaan, sinne missä eno nyt  asuu. Mutta en löytänyt niitä nyt tähän hätään, enkä - anteeksi vain - jaksa käydä läpi kaikkia muistitikkuja. Jonkun pitäisi järjestellä ne kuvat niistä.

Mutta löysin nämä kuvat, jotka ovat olleet mielessäni. Ne katosivat sieltä Vuodatuksen puolelta silloin reilu viisi vuotta sitten.

Kyse on siis lapasista. Nämä surkeat lapaset olivat olleet jo muutaman päivän meidän rapun edessä, vesisateessa, eikä kukaan ollut ottanut niitä mukaansa. Minun kävi niitä sääliksi ja eräänä päivänä otin ne mukaani.

Olihan ne aika surkean näköiset, vai mitä?


Pesin ne helläsi käsin, käytin vähän huuhteluainettakin. annoin niiden kuivua. Olisi pitänyt varmaan vielä höyryttääkin ne, mutta eipä tullut silloin mieleen. Mutta tein niihin tuommoiset "koristeet" 😝
Tuo vihreä on lisko ja valkoinen on mustekala (jos et tunnistanut 😊)

Kun olin saanut tuunattua lapaset, vein ne tuonne meidän alakerran ilmoitustaululle viestilapun kera. Pari päivää ne siellä olivat ja sitten niille oli löytynyt uusi koti.
Nuo lisko ja mustekala olivat sen verran löyhästi kiinni, että ne oli helppo irrottaa, jos ei omistaja niistä tykännyt.
Mitähän lapasille tänään kuuluuu?




lauantai 10. helmikuuta 2018

Uusi pipo Hubertukselle

Ei, AM:n nimi ei ole Hubertus. Ja pipokin on oikeasti AM:lle. Edellisen, moneen kertaan tehdyn ja puretun, tehdyn ja puretun puuvillaisen kesäpipon jälkeen tein AM:lle talvipipon, AM:n ostamasta langasta.


Ihan peruspipon, 2 oikein 2 nurin joustinneuletta, nopea tehdä. Lankana Novitan 7 veljestä Pohjola, värinä Levi. Väri ei näy tuossa kuvassa kunnolla, mutta on siis vihreän sävyinen; alkaa vaaleasta tummuen päälakea kohti:





Tässä näkyy värin vaihtuminen, värin sävy on väärä kun valo tuli taas väärästä suunnasta eikä puhelimella pystynyt muokkaamaan kuvaa riittävästi.

Nyt otin puikoille sen Sanni Koivumäen Mtoto Overalls haalarin jonka Susanna esitteli omassa blogissaan - Susanna sanoi sen valmistuvan nopeasti ja jos näin on, niin saan sen hyvissä ajoin valmiiksi ja lähetettyä etiäpäin. Sitten kun se on perillä, laitan siitä kuvan 😊 Malttamattomimmat voivat käydä kylässä Susannalla...

Ja nyt siis takaisin haalarin kimppuun ja katsomaan ja kuuntelemaan Kaisan hiihtoa.

Leppoisaa lauantaita!

torstai 8. helmikuuta 2018

Uusi blogi - ihan vaan kun siltä tuntui :D

Ihmisillä on kaikenlaisia harrastuksia ja kun joistakin harrastuksista on joutunut luopumaan, niin pitää (ja on pitänyt) keksiä uusia tilalle 😊😊
Ja yksi harrastushan voi olla vaikka uusien blogien perustaminen...

No joo. Siis. Juu.

Perustin kyllä oikeasti uuden blogin, nimeltään Pöllö lukee ja kuuntelee.

Siirsin sinne kaiken sisällön sivulta vanhalta "Luettua ja kuunneltua" - ne ovat nyt kaikkia omina päivityksinään. Tarkoitus on nyt siis jatkossa tehdä jokaisesta luetusta tai kuunnellusta kirjasta oma päivityksensä, jolloin sitä on helpompi kommentoida ja siitä on helpompi vaihtaa ajatuksia.

Blogin osoite on http://hpollolukee.blogspot.fi/ - osoite ja linkki sinne löytyy tuolta "Pöllö lukee ja kuuntelee" -sivulta.

Voisko sen nyt selvemmin (= vaikeammin) sanoa?

Ja koetan muistaa tännekin huikata, kun olen sinne jostain kirjasta päivityksen kirjoittanut, niin voipi käydä kurkkaamassa, jos haluaapi.

Mutta edelleenkään en ole mikään kirja-arvostelija enkä sinne päinkään, kunhan vain kirjoittelen ylös mitä olen lukenut ja vähän jotain ajatuksia, jos jotain tulee mieleen.
Mutta olisi ihan kiva lukea teidänkin ajatuksia, jos olette samoja kirjoja lukeneet 😊