keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kyllä olin kohderyhmää!

Kun Sus' jo tuolla kommentissa pohti, että kun ihminen kasvaa aikuiseksi, siitä tulee tylsä, vastasin, etten minä varmaan koskaan kasva aikuiseksi. Olette varmaan jo huomanneetkin sen, jutuista päätellen?
Niistä jutuista mitä olen kertonut ja mitä olen tehnyt. Ja mitä enemmän tätä ikää tulee, niin sitä höperömäksi taidan tulla 😊😊

Mutta siis kohderyhmää. Kyllä olin! Simeoni Saunatonttu ❤❤  Voi Simeoni -ressu. Vaan onneksi Simeonin asiatkin järjestyivät, ihan niin kuin saunatonttujen ongelmat siinä Tonttulapset -kirjassa, jonka viikonloppuna kuuntelin.

Mutta totuus näyttää olevan, että saunatonttujen tulevaisuus on vaakalaudalla: mitä enemmän on sähkösaunoja, saunatuoksuja pulloissa, ledvaloja kattoissa ja muuta sellaista, sitä vähemmän on saunatontuilla töitä. Ja se on kyllä surullista.

Esityksen nimi oli Saunatontun lahja ja sen esitti Nukketeatteri Ofelia, Porvoosta. Näyttelijänä oli Anne.
Mukana oli pääosassas oli Saunatonttu Simeoni ja rouva Rottanen. Rouva Rottanen auttoi Simeonia ja niin Simeonin saunassa saunottiin taas jouluaattona 😊😊


Anne ja Saunatonttu Simeoni. Kuva julkaistu Annen luvalla.

http://www.nukketeatteriofelia.fi/

Ja ihan varmasti menen nukketeatteriin menen seuraavallakin kerralla, kun meidän kirjastoon sellainen tulee!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kohderyhmää?

Olenkohan menossa ihan väärään paikkaan?

Meidän kesällä remontoidussa kirjastossa on syksyn aikana ollut paljon kaikenlaisia tapahtumia. Oli niitä ennenkin, jo silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Nyt meidän kirjasto - siis se lähikirjasto tuossa muutaman sadan metrin päässä - täyttää jos 70 vuotta!  Ajatelkaa, 70 vuotta! Minusta se on melkoinen ikä, kun ottaa huomioon, kuinka paljon kaikenlaisia palveluita yms. nykypäivänä lopetetaan. Varsinainen syntymäpäivä on 1.12.2017.
Tarkoitus on mennä kakkukahville.

Tänään oli taas käsityökerho. Sain siitä muistutuksen tekstiviestillä 😊😉 Sen takia, kun viimeksi unohdin, silloin kaksi viikkoa sitten.. Kiva kun tuli muistutus ja kiva kun kaipasivat ❤ 

Mutta huomenna. Huomenna on nukketeatteriesitys. Nukketeatteri Ofelian esitys 
Saunatontun lahja.
Sopii teemaan oikein hyvin, kun juuri luin sen kirjan saunatontuista ja joulutontuista..

Olen menossa katsomaan sitä. Se kestää n. 30 minuuttia. Avustaja-ystäväni lähtee kanssani.
Kysyin tänään käsityökerhossa, onko muita tulossa. Vastaus oli ei. Muutama sanoi, että kun ei ole "kohderyhmää". Kun ei ole enää sen ikäisiä/pieniä lapsia.
Luin ilmoituksen vielä uudestaan. Siinä ei ollut sen kummemmin ylä- kuin alaikärajaakaan. Eikä siinä lukenut, että aikuiset ei saisi mennä sinne ilman lapsia.
Ja olenhan minä lapsi. Äiti vain lähti tänään sinne Englantiin Siskorakkaan luo, eikä voi viedä minua sinne nukketeatteriin. Pitää mennä avustajan kanssa. Eikä se ole ollenkaan vastenmielistä.

Onneksi muutama sanoi kuitenkin uskovansa tonttuihin, etenkin saunatonttuihin. Mutta myös Joulutonttuihin. Muuten olisin ollut tosi pettynyt.

Koetan huomenna ehtiä illalla kertomaan millainen esitys oli. Ja jos vaikka saisin ottaa muutaman kuvan.... 😊









maanantai 20. marraskuuta 2017

Saunatonttuja ja joulutonttuja - onko niitä?

Uskotteko te tonttuihin? Menninkäisiin ja maahisiin?

Täältä blogista löytyy sivu nimeltänsä "Luettua ja kuunneltua" ja siellä on muutama sana kirjasta

MERI SAVONEN: TONTTULAPSET JA KETUILLA RATSASTAVAT VIERAAT 🎅🎅🎅🎅

Ehkä tuon jälkeen uskot 😊😊

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

No nyt se vihdoin liikkuu

Nyt se vihdoin liikkuu, se Länsimetro. Uutisista kuulin eilen aamulla. Kyllä perjantai-iltana täällä Pölllölässäkin vähän jännitti, lähteekö se liikkeelle vai ei, mutta lähti se.. Ja vissiin ihan ilman ämpäreitä 😏😏
Mutta on suomalaiset kyllä jännä kansa. Ensimmäinen juna (onko ne junia?) lähti liikkeelle muistaakseni klo 5.09 ja ensimmäiset oli olleet jonottamassa jo kahden aikaan yöllä, että pääsee varmasti siihen ensimmäiseen junaan! En minä vaan olis viitsinyt.

No hyvä on, tunnustan kyllä, että taisin olla hereillä vielä tuohon aikaan, siis kahden aikaan, kun en malttanut lopettaa sitä kirjan kuuntelemista enkä sitä AM:n pipon väkertämistä (nyt se onnistuu!), mutta en mä enää mitään metroa varten ulos olis viitsinyt lähteä, vaikka olisin lähempänä asunut.

Mutta on se Länsimetrokin jännä kapine. En olisi uskonut, että se niin ihmeellinen on. Kovin usein en ole ylipäätänsäkään metrolla kulkenut. Kymmenen vuotta sitten taisin matkustaa kerran-pari Roomassa, ja muutaman kerran Isolla kirkolla. Viimeksi vappuna.

Mutta että niin hieno kapine: Se tietää senkin missä pitää jäädä kyydistä pois! Espoon kulttuurijohtaja sanoi uutisissa niin. Hän sanoi, että metro on turvallinen liikkumaväline: ei tarvi miettiä millä pysäkillä pitää jäädä pois.

Toista se on "täällä meillä maalla" eli sen Länsimetron reitin ulkopuolella - tai oikeastaan.. No täällä maalla 😊😊. Meidän pitää itse miettiä semmosetkin asiat. Että millä pysäkillä jäädään pois.
Tai sitten me hiihdetään. Kesät talvet. Ylämäkeen.
Joku saattaa pyöräilläkin.

Koskahan meille tulee tommonen ihmevekotin?







keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pienistä asioista on opittava iloitsemaan

Eilinen päivä oli hyvä päivä - surullisesta uutisesta huolimatta. Sekin uutinen oli odotettavissa ja loppujen lopuksi toi helpotuksen Ystävälle itselleen ja hänen läheisilleen. Joskus elämä kuljettaa niinkin.

Äitirakkaan kanssa oltiin eilen ostamassa tuliaisia pienille, viikon päästä mummo on jo viettämässä 1-vuotissyntymäpäiviä. Olisinpa minäkin 😊

Illalla kävin vielä kirjastossa lukupiirissä, luettavana oli ollut Pekka Matilaisen kirja nimeltä Kupoli. Kirja sijoittui 1400-luvun Firenzeen, historiallinen dekkari. Tunnustan, en kuunnellut kirjaa kokonaan, en vain saanut kirjaan otetta ja se jäi kesken. Mutta kuunneltuani muiden arvostelut kirjasta, varmaankin kuuntelen kirjan loppuun.

Niin ja serkkupoika soitti eilen. Se ainoa serkuista joka soittelee. Hän kun oli pieni poika, semmoinen 3-vuotias tms, AM oli hänen suuri idolinsa. Hän sanoi, että kun hän kasvaa aikuiseksi, hänestä tulee samanlainen kuin AM:stä ❤

Seuraava kirja on Minna Rytisalon kirja Lempi.
"Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään."

Tämä päivä on mennyt taas vähän itte eestään. Nukuttiin pitkään ja sitten klo 13 alkoikin jo Epilepsiayhdistyksen Virtuaalikahvila, joka kesti kaksi tuntia. Oli mukava jutella Skypen kautta uusien ihmisten kautta - toivottavasti niitä vielä ensi vuonna jatketaan.

Posti toi Aku Ankan lisäksi mukavaa postia: perinteiset Partiolaisten adventtikalenterit! Serkkupojan lapsilta ostan aina adventtikalenterit ja ne tulee postitse. Nyt tuli juuri sopivaan aikaan: saan toisen kalenterin Äitirakkaan mukaan Prinsessalle ja Prinssille 😊 - toisen pidän itse!

Toinenkin kirje oli ihan mukava. Sain kirjeen Kuopiosta, kopion lääkärin lausunnosta, siitä jonka neurologi oli laittanut työterveyslääkärin lausunnon tueksi. Siinä sanottiin ihan selvällä suomen kielellä, ettei musta ole työhön, ja että hop hop työkyvyttömyyseläkkeelle koko akka - loppuu tollanen löysässä hirressä roikottaminen. No - ei nyt ihan noilla viimeisillä sanoilla, mutta siis ihan selvästi se siinä luki, ihan niin kuin siinä tt-lääkärin lausunnossakin. Sikäli siis mukava kirje, kun siinä oli selvästi sanottu se asia, että koettakaa nyt jo ymmärtää, tämä nainen ei tästä parane eikä pysty töitä tekemään eikä sitä voi uudelleen kouluttaakaan!





Ikävä jää - hyvää matkaa ystävä

"Antakaa nukkua kipua tunteneen, 
antakaa nukkua rauhan rannalle saapuneen, 
antakaa tuulien laulaa lauluja uurastajasta, 
antakaa aaltojen kertoa menneestä rakkahasta"


Hyvää matkaa rakkaalle ystävälle, ikävä jää, paikkaasi ei voi viedä kukaan. 
Kiitos, että sain oppia tuntemaan Sinut ❤

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kasvojen kiristystä ja pöllöpyykkipoikia

Lupasin kertoa teille valohoidosta, kasvorasvasta, ihon kiristyksestä ja pöllöpyykkipojista 😃

Kun eilen ei ollut mitään sen ihmeempää tekemistä, niin lähdettiin autoajelulle. Kotiinpäin tullessa oli jo pimeää ja pari kertaa vastaantuleva auto ei muistanut tai huomannut vaihtaa ajoissa valoja ns. lyhkäsille, vaan ajeli pitkillä valoilla pitkälle vastaan. Ei ollut kivaa se. 

AM tietenkin sitten väläytti meidän autosta pitkiä valoja, huomauttaen asiasta ja tuumasi "annetaanpa vähän valohoitoa sullekin". 
Siitä sitten lähti liikkeelle pöljä ja hulvaton keskustelu: josko vastaantulevassa autossa on tarvetta valohoidolle, jos kuskin tai apukuskin iho jo sitä vaatii.

Vannotin AM:stä ostamaan mulle kunnon kasvorasvaa siinä vaiheessa, kun huomaa, että rupean rupsahtamaan oikein kunnolla - nyt väittää, etten vielä tarvitse 😏😏. 
Mietittiin kyllä, että, että voihan sitä tietysti sitten sen löysän nahan vetää tuonne niskan puolelle ja vaikka pyykkipojilla pistää kiinni. Ja pipon päähän, ettei ne pyykkipojat näy.

Minä lupasin, että jos löytää jostain pöllöpyykkipoikia, niin voin sitten pitää sen kasaan kiristetyn nahan niillä pöllöpyykkipojilla kiinni ja pyykkipojat ihan näkyvilläkin 😊😊😊

Ja nythän mä vasta tajusin: mullahan on jo pöllöpyykkipoikia muutama! Ja niitähän nyt on helppo sitten askarella tarvittaessa itse 👍 Ongelma siis ratkaistu.