maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kierrätettäväksi :D

Huhtikuun viimeinen viikko on sydänviikko. On montakin asiaa, mitkä tekee hyvää sydämelle; terveellinen ruoka, liikunta, säännölliset elämäntavat ja niin edelleen.

Ja sitten on yksi, mikä tekee oikein hyvää, mutta jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin, tiedän sen. Mutta virtuaali -sellainen sopii kaikille 😊

HALAUS!

Ja ainakin virtuaalisena se on aina sopivan kokoinen vastaanottajalleen 😊

Sydänviikon kunniaksi päätin laittaa täältä kiertoon paljon halauksia - teille kaikille 😊
Laitathan halaukset eteenpäin? Olisi kiva kuulla laitoitko - ja tietenkin, utelias kun olen, ketä halasit, kenelle laitoit halauksen eteenpäin 😊😊

https://www.youtube.com/watch?v=nWz0rNkPRRc

Meillä Suomi Meloossa on tapana toivottaa huomenta ja muutenkin tervehtiä toisiamme halaamalla, joidenkin kanssa halataan monta kertaa päivässä - ajatelkaa, monta kymmentä halausta päivässä, siinä sitä saa "sydänhoitoa", luulisi olevan sydänlääkärin tyytyväinen 😊😊
On liikuntaa, on raitista ilmaa, on hyvää ruokaa, suht säännölliset elämäntavatkin ja vielä tuo "halaushoito" siihen kaupan päälle 😉😉



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lau-lau-lauantai - ja TOSI pitkä päivitys, varoitan

Aika on taas vaan kadonnut. Ihana SNY-Peikkonen jo kävi kyselemässäkin, että olenko kunnossa, kun olen ollut niin hiljaa. Kiitos huolenpidostasi ❤

En edes muista mitä olen tehnyt sitten viimeisen päivityksen, päivät on menneet jotenkin sumussa. Olen ihan kunnossa, ei siis mitään hätää, mutta tämä mun pääkoppani vain on tämmöinen 😃

Pääsiäisostokset käytiin tekemässä jo kiirastorstaina: pääsiäisenä oltiin ihan kahdestaan kotona eikä siis tarvittu mitään erityistä. Ketään vieraitakaan ei ollut tulossa, meillä kun ei juuri muutenkaan vieraita käy.
Perjantaina AM kävi kahvittelemassa entisen työkaverinsa kanssa, minä jäin kotiin lukemaan ja lojumaan sohvalle. Taisin tiskata 😃 (meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta, kun ei keittiöön sellaista mahdu..) Lauantaina lojuttiin ja laiskoteltiin yhdessä.
Sunnuntaina AM kävi kahvittelemassa vanhan ystävämme kanssa ja olen siitä iloinen, että he ovat taas löytäneet toisensa. Minä jatkoin sohvalla lojumista ja lukemista. Käsityöt jostain syystä välttelevät mua. Mikään ei onnistu (=kiinnosta, vaikka kuinka yritän tarttua puikkoihin, virkkuukoukkuun, neulaan, ihan mihin vaan, niin ei, mikään ei valmistu. Ei edes kirjoittaminen (kalligrafia) suju, saati sitten blogin kirjoittaminen tai muu. Lukeminen on nyt ainoa, mikä maistuu.
Maanantai sujui samaan tahtiin.
Periaatteesta ei lähdetty pyhinä kauppoihin, vaan oli tehty ostokset jo torstaina; kun kerran oli pyhiä niin oli pyhiä ja silloin on "kaupat kiinni". Näin oli ennenkin ja näin ne on meille nytkin. Ollaan niin vanhanaikaisia 😃

Keskiviikkona vasta oikeastaan "palattiin" arkeen; meillä oli varattu aika vakuutusyhtiöön. Meidän mökillähän kävi kahteen eri otteeseen varkaita ja nyt vasta käytiin vakuutusyhtiössä tekemässä vahinkoilmoitus. Erikoinen tapa sielläkin nykyään. Eivät enää ota vahinkoilmoitusta vastaan henk.koht. vaan se piti kuitenkin tehdä puhelimitse! Siellä oli asiakkaille käytössä puhelin, jolla sen pystyi tekemään ja nyt sitten käydään ottamassa valokuvia ja tehdään lista varastetuista tavaroista ja toimitetaan lasku ikkunoista heille ja he maksavat sen suoraan lasittajalle.  Olisivat tuonkin - että vahinkoilmoitus tehdään puhelimitse - voineet sanoa jo silloin kun soittivat mulle ja asiaa varten aikaa pyysin varaamaan. Kun kuitenkin kerroin, mitä varten sitä aikaa varasin. Höh.

Sen jälkeen käytiin vaihdattamassa autoon kesärenkaat ja sitten menin ystävälle kylään, tehtiin pitkästä aikaa yhdessä käsitöitä ja juteltiin maailman asiat järjestykseen - eikös vain olekin taas asiat paremmassa järjestyksessä? 😉😉

Niin ja aamupäivästä soittelin Kuopioon sairaalaan, kun ei sitä sovittua reseptiä näkynyt ei kuulunut. Hoitaja hoiti asian ja samalla lupasi selvittää, tarvitsenko uuden lähetteen - matkakulujen hakemista varten. Lupasi soittaa vielä samana päivänä, jos tarvitsen. Ei ole kuulunut soittoa, joten en siis tarvitse. Soittelin apteekkiin ja tilasin/varasin lääkkeet, kun ei niitä koskaan ole heillä varastossa. Ko. apteekki on kyllä niin huippupaikka: henkilökunta on ystävällistä ja asiakaspalvelu on huippuluokkaa. Vain kaksi kertaa vajaan viiden vuoden aikana on asiat meinanneet mennä solmuun, mutta niistäkin on selvitty. 😃 Ja silmänruokaakin siellä on, tämmöiselle keski-ikäiselle rouvalle 😉

Torstaina oli AM:llä labrakeikka, parin viikon päästä on taas syöpäkontrolli - niin se puoli vuotta vilahti. Uskotaan ja toivotaan, että kaikki on hyvin. Sitten käytiin autopesussa; muuttui muuten auto ihan eri väriseksi 😃 Pitäisi vissiin käydä useammin pesulla. Ja ne lääkkeet. Oli nopea käydä apteekissa, kun lääkkeet oli valmiina, ei tarvinnut kuin tarkistaa, että kaikki oli oikein ja maksaa ostokset. "Helppoa kuin heinänteko sateella"

Eilinen perjantai olikin sittten taas sarjassamme "sattuu ja tapahtuu" -päiviä 😃 😃
Olin sopinut tapaamisen kahvilaan ystävän kanssa ja samalla oli tarkoitus saada yhdet juomalasit AM:lle (niistä en olekaan muuten kertonut, täytyypä kirjoittaa niistä erikseen. Onni on hyvä ystävä toisella puolella Suomea 😃 ).
Olisi pitänyt pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan, kun puhelin soi.
- Häiritsenkö?
- No eet.
- Ei niitä merkkejä löytynyt.
- No voi vitsi. Ei niitä sitt varmaan ole.
- Mutta jos ne ois niissä valkoisissa laatikoissa, mitä te käytätte portaina?
- Niin joo muuten, siellähän ne varmaan onkin, nyt kun sanoit.
- Missähän ne laatikot on?
- Voi ystävä kallis, mä en tiedä, kun mä en ollut purkamassa sitä autoa, te puritte ne tavarat keskenänne.
- Niin. Ei niitä ole täällä missään. Oisko ne jääny sinne autoon.. Ei niitä ole täällä missään. Eikä ne ole siellä vanhalla varastolla. Missähän ne vois olla?
- Kuule kun mä en oikein osaa sanoa... Niiden keltaisten laatikoiden alla?
- Ei. Tossa on vaan noi jätesäkit. Nekin vois heittää varmaan roskiin. Tässä on yks vihree ensiapulaukku.
- Niin, se on meidän. Sitä ette muuten ota. Kirjoita siihen "myynti"
- Missähän ne muut on? Ja missä ne valkoiset laatikot vois olla?
- En kyllä tiiä. Eikö siellä oo mitään paikkaa, missä ne laatikot vois olla? Jossain hyllyllä?
- No ei oo. Voisko ne olla L:lla?
- En mä usko. En oo kyllä käynyt sen luona, mutta sillä on varmaan aika pieni asunto.
- Missä ihmeessä ne on?
(Puhelun aikana olen pedannut sängyn, pukenut, kammannut tukan, meikannut, etsinyt yhden ristipistotyön, pakannut kassin, sulkenut tietokoneen - olen siis valmis lähtemään heti kun puhelu loppuu...)
- ...äänetön huokaus... Mä en kyllä oikein osaa auttaa, kun mä en ole käynyt siellä koko paikassa kuin pihalla.
- Niin...
- Hei, voisko ne olla jossain kolossa, sillain seinää vasten?
- Joo hei, oota mä katon.. HEI - täällä ne on!! Hienoa, ne löytyi!
- Onko ne merkit siellä?
- En mä nyt pysty katsomaan, mun pitää ensin kaivaa ne laatikot esiin.
- No laita mulle viesti kun oot saanut ne esille.
- Joo.

Kengät jalkaan, takki päälle ja menoksi. Ja puolessa välissä huomasin, että puhelin on kotona. Ympäri ja hakemaan puhelinta. Sillä aikaa oli tullut viesti, että etsityt merkit olivat löytyneet 😃 😃
Etäyhteys siis toimi 👍👍
Niin ja toinen osapuoli puhelinkeskustelussa oli mies....

Enkä myöhästynyt tapaamisesta kuin kolme minuuttia ja sekin oli vain sen takia kun unohdin sen puhelimen.  Ystävän kanssa istuttiin kahvilassa neljä - kyllä NELJÄ - tuntia, tehtiin ristipistotöitä, juotiin teetä, söin yhden täytetyn croissantin, EN herkkuja, vaikka ystävä söi ihanalta näyttäneen suklaamuffinin (oli varmaan toooosi pahaa....) ja höpötettiin ja höpötettiin.
Ja ihmeteltiin, miten jotkut, lähinnä AM ja tämä vanha kaverinsa, voivat istua kahvilla neljä tuntia.
Miten joku voi istua kahvilla niin kauan.... 👀 👀

Tänään tuli Poika käymään, iltapäivällä. Tuossa se istuu AM:n kanssa ja katsoo elokuvaa. Viikon päästä Poika on jo taas toisella puolella maailmaa. Ja kolmen viikon päästä onneksi jo taas takaisin kotona.

Niin ja se avustajahomma. Maanantaina pitäisi tulla uusi ehdokas käymään; ystävän miniä on kiinnostunut paikasta ja heidän pitäisi tulla käymään tässä meillä. Toivottavasti asia järjestyy.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Asiat voi tehdä monella tapaa - SNY- paketinkin voi hakea mutkan kautta :D

Eilen kerroin siitä ikävästä tilaneesta, kun henkilö jonka kanssa olin tehnyt työsopimuksen, että hän tulisi avustajakseni, mutta ilmoitti tekstiviestillä reilua tuntia ennen ensimmäistä työvuoroaan, ettei otakaan työtä vastaan, kun tunteja on niin vähän.
No, se on toki hänen valintansa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että asian olisi voinut hoitaa toisinkin ja annoin kyllä asiasta palautetta hyvinvointiyhtymämme palvelukeskukseen henkilölle, joka näitä asioita hoitaa. Mutta, asia järjestynee minun kohdaltani parhain päin tässä pääsiäisen aikana ja jos tuulet ovat suotuisat, ensi viikolla on jo uusi sopimus tehtynä 😊

Kaiken sen harmituksen jälkeen SNY:ni onnistui ilahduttamaan juuri sopivaan aikaan: ensin hän ilmoitti, että paketti on jo rekisteröity täällä meillä postikeskuksessa ja muutamaa tuntia myöhemmin tuli puhelimeen viesti, että paketti on noudettavissa.
Mutta sitten taas tämä "sattuu ja tapahtuu" -osio 😃

SNY:ni kysyi aikaisemmin, haluanko pakettini postipakettina K-Markettiin vai S-Markettin Smartpostina. No kun kerran sain valita, niin valitsin S-Marketin. Mutta sitten tuli viesti, jossa hän pahoitteli, ettei lähetys Smartpostiin ilmeisesti ollutkaan onnistunut, vaan paketti tulisi tavallisena postipakettina K-Markettiin. Vaan silläpä ei ole väliä, sillä nämä marketit ovat vastakkain, tie vain välissä. S-Markettiin mennessä joudun - vähän reittivalinnasta riippuen - jopa kävelemään ihan K-Marketin kulmaa hipoen 😊

Eilenhän oli tiistai ja käsityökerho. Tein siis vedenpitävän (niin niin, tosiaan vedenpitävän...) suunnitelman: Lähden liikkeelle hyvissä ajoin, käyn S-Marketin pihalla kirjastoautossa, kävelen siitä tien yli K-Marketiin hakemaan paketin ja jatkan siitä matkaa - lähes suoraa tietä! - käsityökerhoon.

Näin toimin. Kävelin jopa portaat alas, melkein. Olin melkein alaovella, kun huomasin, että ulkona sataa vettä. Ja samalla hoksasin, että muuten, kello taitaa olla 16.05 ja kirjastoauto tulee kaupalle 17.15... Taidanpa kääntyä takaisin, hakea sateenvarjon ja tarkistaa aikataulun. Ja kellonajan. Olin oikeassa. Siispä odottelin tunnin ja lähdin uudestaan. Ja unohdin sen sateenvarjon, kun ei enää satanut.

Pääsin ehkä noin 50 metrin päähän kun rupesi satamaan rakeita, sitten se muuttui räntäsateeksi ja lopulta vesisateeksi 😊  Selvisin kuitenkin kirjastoautolle asti, joka ei, harmi kyllä pysähdy tuossa kaupalla kuin 20 min.
Kirjastoauton jälkeen palasin vähän matkaa takaisin, K-Marketiin, etsin puhelimesta viestin paketin saapumisesta ja ajokortin ja asetuin jonon jatkoksi. Onneksi oli jono. Katselin ympärilleni ja välillä puhelinta, ettei näyttö lukitu. Ja tsädäm: yhtäkkiä tajusin mitä siinä lukee: paketti noudettavissa pakettiautomaatista S-Market xxxxx, koodi sejase. 😃😃 Sisälukutaito olisi hyväksi 😃

Ja ei kun hipsin jonon ohi ulos (meidän K-Market on ihan älyttömän pieni) ja reippaasti taas tien yli S-Marketille. Naamioin edestakaisin marhaamiseni sillä, että luikahdin ensin apteekkiin - että jos joku näki ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tekee 😃 - tosin oikeastikin tarvin taas laastaria tohon peukaloon.

Ja sitten vasta kävin hakemassa tämän upean paketin:



Paketista löytyi kaksi kertää 7 veljestä Aurora -lankaa, vihreää ja keltaista/oranssia -ihania värejä!, kynttilä, johon kaiverrettu enkeli; todella kaunis, ovikoriste jossa tietenkin pöllö (nimikyltti johon voi itse kirjoittaa nimen on suklaalevyn takana) sekä suklaalevy - joka meni talteen odottamaan huhtikuun loppumista 😃 Ja ihana pääsiäiskortti.
Ja tietenkin se Salaisuus, jota en voi vielä tässä paljastaa, vaan sitten myöhemmin. Mutta siitä tulee tosi kaunis; ja kyllä, työkalut löytyy 😉 Pääsiäisen pyhinä onkin hyvää aikaa paneutua siihen.

Kiitos SNY-Peikkonen, paketti on ihana ja tuli just sopivaan aikaan!

Ja Susanna Maalta:

Iso kiitos Pääsiäiskortista - postipoika tipautti sen tänään!  Kuvaa ei ole siitä nyt tähän postaukseen, kun kortti on tuolla keittiön pöydällä


tiistai 11. huhtikuuta 2017

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Minä en usko tuohon sananlaskuun ja siksi aina kerron ja jaan kaikki iloiset asiat perheen, läheisten ja ystävien kanssa.
Ja niin kuin olen sanonut, olette te blogiystävät joita en ole koskaan tavannut, yhtä tärkeitä ystäviä kuin ne ystävät, joita tapaan milloin missäkin yhteydessä.

Tässä taannoin kerroin, ainakin muistaakseni :), että asiat alkavat vihdoinkin järjestyä, avustaja-asiakin on kunnossa, työsopimus on allekirjoitettu ja tänään tiistaina oli tarkoitus käydä lenkillä ensimmäisen kerran.

Istuin tavalliseen tapaani sohvan nurkassa syömässä aamupalaa ja lukemassa aamuvarhain kirjoitettuja blogeja, kelloa vilkuillen. Vielä on reilu tunti aikaa... Sitten kännykkä ilmoittaa saapuneesta tekstiviestistä. "Ilmoittaa varmaan jostain saapuneesta e-laskusta, kännykkä tai laajakaistalasku varmaan"

No ei. Henkilö, jonka kanssa olin tehnyt työsopimuksen avustajan tehtävistä, ilmoitti että hän peruu/purkaa tekemämme työsopimuksen. Hän on saanut paremman sopimuksen, minulla on tarjota tunteja liian vähän.

Juuri kun olin siinä uskossa, että asiat alkaisivat vihdoinkin järjestyä, niin... lällällällää, älä kuvittelekaan. Näpäytetäänpä vähän nenälle, ettet vaan taas kuvittele itsestäsi liikoja. Tuli vähän sellainen olo..

Eihän tässä siis mitään, uusi kierros, uuden avustajan etsintään, kai jostain joku löytyy :)

Mutta ihana SNY-parini, SNY-Peikkonen ilahdutti viestillään; hän kirjoitti aikaisempaan päivitykseeni kommentin, että uusi paketti on jo rekisteröity meidän postikeskuksessa - siis ihan pian minulla! Kiitos <3

Ja tänään on käsityökerhokin. Jos vaikka sitä ennen ehtisin sinne kirjastoautolle...



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

On niitä joille sattuu - ja niitä joille tapahtuu

Ja sitten on minä, jolle sekä sattuu että tapahtuu. Yhtä aikaa. Ja joskus tuntuu, että aina ja joka paikassa. Teit sitten mitä vaan.

Mulla on ongelmana kynnet. Sormissa. Ne halkeilee pituussuunnassa. Ja varsinkin peukaloissa.
Just luin jostain, että vaiva on yleisesti keski-ikäisten miesten vaiva, kestää noin pari vuotta eikä siihen auta mikään. Paitsi laastari.

No, olenkin jo useamman viikon pitänyt oikeassa peukalossa laastaria, koska siinä on paha "halkeama", tai oikeastaan useampikin, mutta yksi oikein paha. Nyt ne alkaa taas vähän helpottamaan.

Aamulla kävin suihkussa ja laastari lähti pois. Eilen jo olin joutunut ottamaan siitä yhden laastarin pois ja sain leikattua kynttä lyhyemmäksi ja näin ollen myös halkeama lyheni, niin ettei kynsi enää ihan koko aikaa tartu joka paikkaan.

Päätin kuitenkin laittaa siihen uuden laastarin, ettei se kynsi taas tartu johonkin ja repeä uudelleen. Mulla on ihan sellaisia sormenpäälaastareita, mutta eihän nekään kauhean hyvin pysy, joten paikkailen liimausta teipillä - ei, en millään askarteluteipillä, vaan semmoisellä "laastariteipillä", mikähän sen oikea nimi nyt onkaan.

No mutta siis siihen itse asiaan.  Suihkun jälkeen laitoin taas laastarin paikalleen ja olin tyytyväinen. Söin aamupalaa tässä sohvan nurkassa istuen, näpyttelin tätä konetta ja sen sellaista. Sitten katseltiin pari tallennusta ja siinä samalla "näpräsin" sormenpäitäni ja manasin, että no voi kehveli, onpä tää etusormen kynsikin huonossa kunnos...
Kunnes katsoin mitä oikein käsissäni onkaan...  Näytin AM:lle, en nyt sentään keskaria, mutta etusormeani: OLIN LAITTANUT SEN PAHUKSEN LAASTARIN SIIHEN ETUSORMEEN!
Kun sen piti olla PEUKALOSSA!

Meidän kummallisella huumorintajulla varustettuina tuijotimme mun laastaroitua etusormea ainakin viisi minuuttia ja naurettiin sille katketaksemme 😃😃😃

Vain mulle voi käydä näin!

Virvon varvon..

Juuri kun pääsin ajattelemasta, että meille ei tule virpojia, niin muistin, että postipoikahan hoiti homman jo viikolla!

Postiluukusta nimittäin tipahti kirjekuori, jossa oli sievä postimerkki: kimppu pajunkissoja ja kuoreen oli kirjoitettu:

Virvon varvon
terveeks tuoreeks
tulevaks vuodeks
sulle vitsa
mulle palkka

Ja kuoresta löytyi pussillinen ohransiemeniä ja kortti Possumunkilta!  Kortissa oli kuvattuna Onni Ojan maalaus Vantaan sillasta - täytyypä joskus käydä katsomassa sitä ihan luonnossa. Verrata maalaukseen, onkos Onnilla ollut onni mukana ja osannut maalata näköisen 😉

Ohransiemenet on kylvämättä eikä taida enää pääsiäiseksi ehtiä vaikka niin oli kyllä vakaa aikomukseni. 

Sen sijaan SNY-Peikkosen lähettämät ohransiemenet kylvin ja ne itivätkin ja kasvoivatkin ja niistä piti ottaa kuvakin, ettäs uskotte, mutta...
Pöllön vihreä peukalo ON oikeasti keskellä kämmentä ja vielä kämmenselän puolella. Kyllä ne vielä tuolla vihertää, mutta ovat kyllä niin .... näköisiä, etten kehtaa niistä kuvaa näyttää, eikä ne taida tuosta enää toeta, vaikka niille mitä tekisin 😢😢
Hävettää oikein. Mutta kyllä ne oikeasti kasvoivat ihan näteiksi vihreiksi oraiksi, olin itsekin oikein yllättynyt, että sain ne kasvamaan. 
Kiitos SNY-Peikkonen ❤ Ja anteeksi....

Meillä pestiin eilen ikkunat. Tänään ollaan ihasteltu, kuinka puhtaat ikkunat meillä onkaan. Ei olla maltettu katsella ikkunoista ulos ollenkaan, ollaan vaan katseltu, kuinka on puhtaat ikkunat 😉 Ehkä sitten pääsiäisenä maltetaan jo katsella ikkunoista uloskin...
Samalla tietysti tuli siivottua muutenkin, sillä AM ne ikkunat pesi - on tästä hyötyäkin, että on tällainen "kanantaluttaja" (kuka sitä nimitystä käyttikään?) - ja minä siivoilin muuten. AM:llä on pohkeet kipeät ja mulla on takareidet. Että ei nyt hirveästi enää tänään jumpata. Mutta selkä oli vetreä tänä aamuna, pisteet siitä 👍

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Lukupiiri - ja minäkin sain postia Repulta

Edellisessä päivityksessä kerroin, että olin menossa käymään Lukupiirissä. Se oli ihan mielenkiintoinen vierailu ja meinaisin kyllä mennä sinne toisenkin kerran. Minun ja kirjastonhoitajan lisäksi oli lukupiirin vetäjä ja viisi muuta naista. Kaksi heistä tunsin ennestään neuletapaamisistamme.

Heidän lukemansa kirja oli John Williamsin Stoner.  Vaikutti ihan mielenkiintoiselta kirjalta, mutta en ottanut kirjaa mukaani nyt luettavaksi, sillä ajattelin, että muiden mielipiteet kirjasta vaikuttaisivat liikaa enkä ehkä pystyisikään lukemaan kirjaa, en "omalla tavallani". Etsisin siitä koko ajan jotain tiettyä sävyä tms.

Mutta se, mikä koko lukupiirissä, ryhmässä - voisi varmaan sanoa KORVIINPISTÄVÄÄ 😏 - oli, että yksi ryhmäläisistä oli lähes koko ajan äänessä, enkä se tällä kertaa ollut minä. Muut ei juurikaan saaneet suunvuoroa, vaan aina kun joku sanoi jotain, jonkun oman mielipiteensä tai ajatuksensa kirjasta tai miten se oli kirjoitettu tms., tämä kyseinen ihminen alkoi puhumaan päälle ja lopulta oikeastaan kävi niin, että jos tämä, joka ehkä olikin vähän eri mieltä tai jolla oli ollut OMA ajatus, olikin täysin samaa mieltä tämän kovaäänisimmän kanssa. Se oli vähän ikävää.
Ja kun toinen näistä ennestään tutuista on kovin hiljainen, hän ei oikein saanut suunvuoroa lainkaan.

Vetäjäkään ei oikein tuntunut saavan ryhmään "kuria" sillä tavalla kuin minä olisin toivonut. Mutta kun olin ensimmäistä kertaa, eikä ollut oikein mitään sanottavaan esittelykierroksen jälkeen, niin mitäpä siinä tein... Näin jälkikäteen ajatellen; olisin tietysti voin sanoa, että voitaisiinko kuunnella x:n mielipide rauhassa loppuun.  Olin siis nössö - niin kuin kirjan päähenkilöä nimitettiin 😊😊

Mutta nyt kun olen kerran siellä käynyt ja tutustunut porukkaan, voin seuraavalla kerralla jo itsekin avata suuni ja sanoa, että hei, saanko puhua loppuun ja hei, annettaisko muiden puhua rauhassa loppuun, kuuneltaisiin mitä muilla on sanottavaa. Silläkin uhalla, että heittävät mut sieltä pihalle. Ensi kerta onkin kevään viimeinen kerta ja sitten on kesätauko, sitten voi jokainen lukea kesäkirjaa ja miettiä asioita.
Semmoinen oli ensimmäinen Lukupiirikokemukseni 😊

Postipoika toi taas pöllöpostia - mitäpä muuta. Repu lähetti postia mullekin:



Kuva on vähän huono, kun otin sen laiskuuttani tätä läppäriä vasten, pahoittelut.