lauantai 20. toukokuuta 2017

Toiseksi viimeinen paketti - kotona viimeinkin :D

Siis olihan se kotona jo päivällä, mutta kun en saanut tätä päivitystä tehtyä, piti muka kotitöitä tehdä (arvatkaa vaan teinkö?).

Ihailin pakettia ja pidin salaisuutta itselläni 😂 SNY-Peikkonen oli kasannut taas niin upean paketin, että oksat pois!

Paketissa oli päällimmäisenä pehmusteena sitä semmoista kuplamuovia, sitä semmoista oikein "isoa", mutta siitä näkyi läpi. Ja arvaatteko minkä näin sieltä ensimmäisenä? Nii-in. Tämän:

Oho, jäipä muokkaamatta kuvaa puhelimessa, jäi vähän liikaa turhaa siihen.

Tämä on IHANA! Äitirakkaalla oli ulkoportailla tällaisia samanlaisia 😊
Tämän patterit latautuvat aurinkokennolla ja kun laittaa sen päälle, silmiin syttyy valot! Hu-huu, hu-huu.

Ja todellakin, tämän pöllön näin paketista ensimmäisenä, tietenkin...








Muuten paketti näytti purkamattomana tältä:

Ja kaikkea kivaa paketista taas purkautuikin esiin
Pöllön lisäksi paketista purkautui esiin kaikkea kivaa: kaksi kerää lilaa Alpaca Sport -lankaa (tuntuu ihanan pehmeältä ja Alpakkalanka on SNY-Peikkosen lempilankaa), bambulangasta tehty tiskirätti, Knit Pro Zing metalliset 15 cm puikot (mistä tiesitkin, että niitä olen ollut aikeissa ostaa, mutten olen saanut ostettua? - SNY Taikapöly...), käsintehty puinen avaimenperä, joka mielestäni muistuttaa pöllöä (näenköhän mä pöllöjä jo vähän joka paikassa...), kaksi rasiaa tulitikkuja - niitä tarvitaan aina - rasiat on koristelut kauniisti ja tietenkin pöllöillä 😊
Parini oli miettinyt myös kuukauden teemaa; lempiohje tai -lanka (no lankaahan jo olikin) ja ohjeita sitten tulikin ihan nippukaupalla: tekemistä riittää koko syksyksi ja talveksi, sillä mukana oli Niina Laitinen Designs'in kalenteri 2017.
Tässäkin taas Taikapöly teki tehtävänsä, sillä tätäkin olen käynyt katselemassa monesti, mutta jättänyt sen "onhan noita ohjeita" 😊
Ja..oli mukana vielä suklaalevykin, joka AM:n kanssa jaettiin nätisti tasan - se enää sitten tähän viimeiseen kuvaan ehtinyt, kun se oli jo syöty....




Niin ja kortti tietenkin oli mukana, itse tehty selvästikin.

Kiitos tuhannesti SNY-Peikkonen! Odotan innolla viimeistä pakettia ja paljastumistasi 😊 Laitathan viimeiseen pakettiin mukaan myös osoitteesi?

Niin, laatikon pohjalla oli vielä lisäksi pienen pieni sievä ruusu"kortti" tms. Olikohan se irronnut jostain? Se on kuvassa tuossa pöllön edessä.












perjantai 19. toukokuuta 2017

SNY-Peikkoselle :)

Tämä päivitys on erityisesti Salaiselle Neuleystävälle, SNY-Peikkoselle:

NYT se on tehty, nyt se on valmis. Kuvaa en voi siitä vielä laittaa, kun Äitirakaskin lukee tätä blogia myös 😊
Laitan kuvan sitten, kun olen toimittanut lahjan ja kortin perille.

Olen todella pahoillani, että olin niin saamaton - ja erityisesti harmittaa se kortti. Mutta: äitienpäivää voi viettää vuoden jokaisena päivänä, kuten kaikki muitakin; Naistenpäivää, Ystävänpäivää.


Erityisesti Ystävänpäivää voi viettää ihan jokaisena päivänä ja siksipä toivotankin teille kaikille tänään

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 😉😊💝

torstai 18. toukokuuta 2017

Sattuu ja tapahtuu - osa 123654. Ette usko enää..

Kiitos ihana SNY-Peikkonen ❤  Lähettämäsi paketti odottaa tuolla postissa. Se oli jo melkein käsissäni. Melkein.

Olin lenkillä avustajani kanssa ja ajattelin, että käydään samalla hakemassa paketti, kun melkein siitä K-Marketin ohi kävellään. Muutetaan sitä tavallista lenkkiä sen verran.  Annoin puhelimen kaupan tätille ja kysyin, että löytyykö pakettia tällä lähetystunnuksella. Löytyy kyllä, kyllä se täällä on.

"Oisko sulla henkkareita?"

No eipä tietenkään! Vain pankkikortti. Voi itkujen itku. Ei kelvannut edes puhelimen taustakuvana oleva kuva Isosiskosta ja Pikkuveljestä - Pikkuveli katsoo suoraan kameraan "nukkuvan" Isosiskon pitäessä hänestä lujasti kiinni.

Että sinne se vielä jäi se paketti. Kun se ajokortti on muuten turha, kun ei sitä autoakaan saa ajaa ja ei niitä henkkareita enää kaupan kassalla kysellä ;) Suklaapatukan ostoon ei oo ikärajaa. Toisaalta siinä kyllä ehkä pitäisi olla... Suklaapatukkapassi ja henkkarit: yli 40-vuotiaille myydään 1 suklaapatukka viikossa. Vai kuukaudessa.

No niin. Mietin tässä, että hipsinkö vielä uudestaan sinne K-Marketiin vai haenko sen huomenna samalla kun lähdetään asioille. Voi olla, että uteliaisuus vie voiton.


lauantai 13. toukokuuta 2017

Intiaani "Ontuva Sattuu ja Tapahtuu"

Nih. Villasukat ja liukas keittiön lattia. Ja yks Pöllö. Voin kertoa, ettei ole hyvä yhdistelmä. Nyt on jalkapöytä kipeä ja pohdin, jotta pitäisikö tästä lähteä näyttämään tätä ensiapuun, mutta tuskin ne tätä siellä tänään kuvaavat.
On vaan otettava rauhallisesti tämä viikonloppu, parempi kun ei lähdetä polkalle eikä jenkalle tänä iltana. Jos ei se yhtään helpota, niin koeta maanantaina työterveyden kautta päästä kuvaukseen.

Ei sen kummempaa. Ruokaa oltiin tekemässä ja kun meillä on niin kovin pieni keittiö ja AM pyysi, että sekoittaisin kattilaa sillä aikaa kun teki jotain muuta. Yritin ohittaa hänet siltä puolelta missä ei ole mattoa. Lattia oli liukas - pesty näetsen ihan just vähän aikaa sitten.
Lähti jalat alta kun oli villasukat jalassa.  Toiseen kankkuun sattui ja jotenkin toisen jalan jalkaterä taittui niin, että se on nyt sitten kipeä. Se sama, joka ei muutenkaan tykkää oikein kävelemisestä, jos ei kävele kovapohjaisilla kengillä = vaelluskengillä.

Tästä on näköjään tulossa tapa. Tästä että perjantaisin olen pitkin pituuttani jossain. Alkaa oikein jo jännittää, mitä ensi perjantaina tapahtuu 😃😃 Vai olisiko syytä pötköttää sängyssä tai sohvalla koko perjantaipäivä, ihan vaan varmuuden vuoksi?


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tälle ei olisi Pekkakaan nauranut :(

Tänään on ollut paha mieli. Itkukin tuli eikä se ole kaukana nytkään, kun muistelen, mistä se tuli.

Mutta kyllä se Pekka Poudan sääennuste meitäkin nauratti, ei päivä niin surkea ole ollut. Ja Ystävä ja Siskorakas ovat lohduttaneet ja tiedän, että kaikki muutkin ovat myötätuntoisia.

Aurinkokin paistoi vaikkei lämmintä ollutkaan. Ja kaupassa nähtiin vanha tuttu - hirrrrveän pitkä 😃 mies, joka kumartui, halasi ja sanoi, että oli kiva nähdä. Tuli oikeasti hyvä mieli.

Olette varmaan jo huomanneet, että minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävä halaamisesta 😃 ?

Käytiin siis mökillä ottamassa kuvia vakuutusyhtiötä varten - viime syksyisestä murrosta. AM ei laskenut mua sinne syksyllä, joten osasin vain kuvitella mitä on tulossa. Näky oli..lohduton.. Mökin ikkunat oli peitetty vanerilla, sillä niitä ei enää syksyllä ruvettu korjaamaan:

 Tämä on toinen olohuoneen ikkuna. Sisällä on ilman valoja ihan pimeää. Ja kaikki tavarat kaapeista, kirjahyllystä, laatikoista pitkin poikin.  "Rahanarvoinen" tavara varastettu.


Tämä näky oli vastassa kun avasimme ulko-oven.  Kuvassa näkyvä ovi on komeron ovi, jossa oli kaikenlaista tavaraa säilössä. Lähes kaikki tavara komerosta, naulakosta ja eteisessä olleista lipastoista oli tuossa kasassa 😢😢

Eteisestä pääsee yläkertaan. Yritin olla reipas: "tapahtunut mikä tapahtunut, eihän tälle nyt enää mitään voi". Yritän vieläkin.

Mutta kun näin - ja näen vieläkin silmissäni - ne Pojan päiväkoti- ja alakouluajoilta säästetyt piirustukset, leluja ja pelejä pitkin lattiaa, levitettynä ja tallottuna, en enää pystynytkään olemaan reipas. 😢😢 En edes vihainen.
Vain pahoilla mielin. Kun muutenkin on kadonnut muistoja, niin joku on vielä tarkoituksella hävittänyt niitä lisää.

Otimme kuvia ja tulimme pihalle. Sinnekin oli heitelty tavaroita. Siellä oli Pojalle lähetetty joulukortti. Siskorakas oli haparoivin kirjamin kirjoittanut
"Hyvää Joulua K... toivoo E... ja mummo"
(Pojalla ja Siskorakkaallahan on ikäeroa vain 1 v 3 kk)

Kotimatkalla tsemppasimme toinen toisiamme; kyllä me tästäkin selvitään. Tavara on tavaraa. Nyt pitää vain keksiä miten asiat saadaan hoidettua; ikkunoiden korjaus ja siivous yms. Mutta asioilla on tapana järjestyä 😃😃

***
Susanna kysyi avustajastani. Olen siis vihdoinkin saanut avustaja-asiani kuntoon ja avustajan itselleni. Sain avustajan ystäväni kautta; sekä ystäväni että tämä avustajani toimivat avustajina muutenkin, mutta tämä mun ystäväni kaipasi/oli valmis tekemään lisää tunteja. Mullahan tunteja on niin vähän kuukaudessa ja tarvitsen avustajaa vain ulkoiluun/lenkkeilyyn. Vähän niinkuin "henkiseksi tueksi" ja lenkkiseuraksi.
Kotitöihin, kaupassa käynteihin tms. en avustajaa tarvitse.
Avustajani on kovin nuori, nuorempi kuin Poika 😊, mutta iällähän ei ole mitään väliä. Ainakin nämä pari ensimmäistä kertaa (n. tunnin lenkit) meillä on mennyt tosi mukavasti; juttua riittää, ollaan samalla aaltopituudella.
Tarvittaessa tämä ystäväni, jonka kautta avustaja järjestyi, hoitaa sijaistuksen, joten sekin asia on järjestyksessä.
Enkä onnistunut säikäyttämään häntä, vaikka ensimmäisellä kerralla olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut kohtauksen.  Olen tietenkin opastanut häntä miten toimia jos kohtaus yllättää kesken kaiken ja antanut AM:n puhelinnumeron - sieltä yleensä kaikki saavat "ensiapua" tai AM tulee hakemaan. Kuten tässä taannoin talvella tuosta kampaajalta 😊

Mitähän vielä osaisin kertoa? Saa kysyä, ei ole mielestäni mikään salaisuus tämä avustaja-asiani 😊
Tällä hetkellä meillä on n. tunnin treffit kaksi kertaa viikossa, mutta kunhan kunto tästä kohenee, niin pidennetään vähän tapaamisia ja kun metsäpolut kuivaa, niin siirrytään asfaltilta lenkkipoluille - mukavampi kävellä metsässä. AM kyllä tietää reitin mitä aion kävellä, osaa tulla hakemaan pois jos tarvis...
Huomenna on taas lenkkeilypäivä - juuri eilen takkia päälle vetäessäni sanoin AM:lle, että on hyvä kun on joku jonka kanssa on sovittu aika jolloin lähteä lenkille, muuten olisi eilen jäänyt lähtemättä: kylmä keli ja laiskotti ja kaikkea 😊 Mutta hyvä mieli, kun tulin takaisin.

Nyt pitää taas tehdä vähän melontajuttuja.

Kiitos kun olette siellä, te kaikki! HALAUKSIA teille kaikille!



Mikä maaseudulla tuoksuu? Maaseudulta ja ystäviltä :D

Viikonloppuna olin taas liesussa ja AM sai viettää laatuaikaa kotona.

Sitä ennen taas kuitenkin tarinaa sarjassa "sattuu ja tapahtuu" 😊 Muistaakseni olen aikaisemmin kertonut, miten kerran nukuin parturiaikani ohi - siis kertakaikkiaan unohdin, että olin varannut ajan parturiin aikaisin aamulla. Ja siitä olen saanut kuulla..

Nyt olin varannut parturiajan perjantaiaamuksi klo 9.00 - tietämättä mikä oli aikataulu muuten, noutaja kun oli tulossa hakemaan mua "johonkin aikaan".
Valvoin aika myöhään ja päivitin facebookiin, että "Muistaiskohan aamulla herätä ajoissa, että ehtis kampaajalle? Toisinkin voi näetsen käydä..."
Kului ehkä minuutti, kun päivityykseni tuli kommentti, että "Vie Suskulle terveisiä" 😊 No tokihan minä lupasin viedä; lähettäjä oli yhteinen tuttumme. Ihmettelin tietysti, miten meillä on yhteinen tuttu, kun tämä henkilö ei ollut täältä meidän kylältä päinkään. No asia selvisi sitten seuraavana aamuna.

Heti aamusta sain puhelin soiton ja tarkemman aikataulun; olin hyvällä mielellä kun tiesin että on mukava matka, mukava päivä ja mukava ilta tiedossa: ihania ihmisiä ja paljon naurua 😊
Lähdin kävelemään reilun viiden minuutin matkan kampaajalle ja kun olin niin hyvällä mielellä, hymyilin kulkiessani - melkein nauroin ääneen (taidan olla vähän pöhelö..) Yhden talon pihasta lähti vanhempi mies autolla liikkeelle ja luuli varmaan, että ollaan tuttuja kun hymyilin hänelle niin iloisesti - hän tervehti yhtä iloisesti takaisin 😊
Edelläni käveli kaksi pientä tummaihoista poikaa, kouluun menossa. Toinen poika kääntyi katsomaan mua ja hymyili, tönäisi sitten kaveriaan joka kääntyi myös katsomaan mua ja hymyili yhtä leveästi 😊😊 Tuli vielä parempi mieli!

Hiusten leikkaus ei kauan kestänyt, mutta siinä ajassa ehdittiin jo selvittää se, mistä hänen puolisonsa on kotoisina ja mistä mun vanhempani on kotoisin. Ja todeta, että tarpeeksi kauan kun selvitetään, niin mehän ollaan varmaan sukua 😊 Todettiin myös, että ei olla tutkittu toistemme kavereita fb:ssä, ei ole ollut tarpeen eikä ihan niin paljon toistemme yksityiselämä kuitenkaan kiinnosta, vaikka keskenämme paljon asioistamme puhutaankin.
Lopulta oli valmista ja ovesta astui uusi asiakas. Katsoin hetken peilin kautta - onpa tutun näköinen! Ja olihan se! Susku katsoo meitä -miten te tunnette toisenne?? "No hän on mun sedän vaimo" 😊
"Ai O:n?"
"No niin, mistä sinä sen tunnet??"
"No mä oon leikannut sen tukan joskus vuonna kivi ja kirves!"
No niinpä tietysti 😊😊😊
"Noh, ei kahta kolmannetta, kyllä sekin vielä ilmestyy... Hyvää viikonloppua!"

Tulin kotiin syömään aamupalan ja pakkaamaan tavarat yhdeksi yöksi ja sitten kyyti jo tulikin. Seuraavat viisi tuntia höpötystä ja naurua yhteen menoon. Tai melkein yhteen menoon... Lopulta päästiin perille Konnekoskelle ja kun astuttiin autosta ulos, ensimmäisenä vastaan iski maaseudun tuoksu: ehta lehmänlanta!

Mutta paikka missä vietimme vuorokauden; kokoustimme ja muu väki jäi lauantaina lähtömme jälkeen kouluttautumaan kesän melontatapahtuman turvahenkilöiksi, oli upea. Siellä oli mm. kirkko:



Odottaessamme kokoukseen osallistua saapuviksi, kävimme tutustumassa koskeen, jossa oli tarkoitus kahden seuraavan päivän aikana opetella virtaavassa vedessä pelastamista ja pelastautumista ja kumiveneen käyttöä:


Hups, onpa kuva vähän vinossa 😉

 Tästä tuli mieleen Duracell-pupu, joka viime syksynä yritti siirtää saunaa 😉 Jos hän olisi nähnyt tämän, olisi hän varmaan yrittänyt nostaa maapalloa:

Jos kerran maassa on kahva, niin onhan se toki sitä varten, että siitä maapallo nostetaan 😉













Illalla saunan jälkeen, kun meitä naisia oli niin kovin vähän ja me oltiin jo huoneet valittu, eikä oikein miehiä niihin huolittu, niin miehet päättivät järjestää seuraa itse itselleen 😉😉


Tämä oli vähän tällainen pulleampi tyttö....


.....kun taas tämä toinen tyttö on vähän hoikempaa sorttia... 😉😉



(Kuvat ei taas tahdo asettua sinne minne haluan ja muutenkaan en osaa niille mitään tehdään. Vieläkään.)
















Kyllä niillä kanoottejakin oli 😉   Tuossa pitkässä rakennuksessa me majoituttiin. Iltapalaa ja aamupalaa syötiin erillisessä rakennuksessa ja varmaan lounas ja päivällinen oli siellä samassa paikassa.
Minä olin kotona jo lauantai-iltapäivänä.

Että semmoinen viikonloppu taas - täynnä halauksia, halauksia ja halauksia, naurua, naurua ja naurua, ystävyyttä, ystävyyttä, ystävyyttä, uusia ystäviä, hyväntahtoista kiusoittelua, vakaviakin keskusteluja. Sunnuntai menikin sitten levätessä. Ja tilatessa 30 t-paitaa 😉 

Tänään kävin lenkillä avustajan kanssa, olen potenut selkääni ja siirtänyt kuvat puhelimesta tietokoneelle. Huomenna mennään vihdoin mökille kuvaamaan hävityksen kauhistusta ja laitetaan vakuutusyhtiöön kuvat ja lista varastetuista tavaroista. Hirvittää jo etukäteen. 









keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Postipoika piipahti taas!

Aamupalaa syödessä rupesi postiluukkuu kolisemaan. Meidän postipoika - tai -tyttö - on jännä tyyppi. Yleensä silloin, kun on tulossa vain yksi ohut kirje, hän saa aikaan hirvittävän kolinan ja me luullaan, että nyt tulee postia oikein enemmänkin. Ja varoilta sipaisen tukan vähän siivommaksi, ettei ihan pystyssä sojota: jos vaikka sattuu soittamaan ovikelloa, kun ei mahdu postit luukusta sisään.

Mutta sitten kun postia on tulossa enemmän tai on tulossa jotain paksumpia kirjeitä tms. niin ei kuulu mitään, humps vain ja luukku vähän kopsahtaa, posti on oven välissä. Todella kummallista.

Tänään postiluukku taas kolisi ja sipaisin tukkaani vähän siistimmäksi, kolina kesti sen verran kauan. Ajattelin, että josko se ovikello soisi. Nousin jo sohvaltakin. Mutta ei se soinut vaan kuului kumea "kops". Kynnyksellä oli kirje mökkikunnasta, niin kuin aina tähän aikaan.

Mistähän ne muuten tiesi, että meidän piti tänään mennä mökille? Ei vaan menty, kun tuli mutkia matkaan. Rehellisesti ja suomeksi sanottuna, Osuuspankki teki oharit, ja jätti aamulla laittamatta rahaa tilille. Kyllä ne sieltä sitten tuli, mutta kun siellä mökillä olisi ollut paljon hommia - mm. se ikkunoiden laitto ja sen sellaista niiden syksyisten rosmojen jäljiltä, niin se käynti taas siirtyi, ensi viikkoon.

Niin, ei se kirje sitä kopsausta aiheuttanut, vaan paketti. SNY-parini, SNY-Peikkonen oli laittanut postia ja luukusta tipahti tämä, kera kortin ja kysymyksen:



Ja että tykkäänkö? Kuule, ihan varmasti!  Tuskin maltan odottaa, että pääsen tästä tarttumaan siihen ja aloittamaan lukemisen 😊😊 Vielä tovin joudun odottamaan, mutta illalla sitten 😊😊

Iso kiitos SNY:ni!